Hyvyyden joukossa pahuuden joukko tyhjä?
Pahuuden joukossa hyvyyden joukko tyhjä?
 
Tunnustan, että luen nykyisin monia asioita ristiriitaisin mielin. Samalla, kun puhutaan kaikkien asioiden suhteellisuudesta, vaaditaan kuitenkin ylenmääräistä ehdottomuutta. Olisi osattava ottaa oikea kanta kaikkiin kunkin ryhmän omaksumiin asioihin ollakseen oikeanlainen.

Suomalaiset ovat Leinonsa lukeneet: ” Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.” Se on kaunis ajatus, jolla voidaan rohkaista sitäkin, jolla ei ole toivoa. Käytännössä Se Toinen kuitenkin usein luokitellaan pahuuden skaalalla.  Tarvitsemme Pahan voidaksemme korostaa sitä, että olemme Hyviä, tai ainakin Parempia.

Huomaan, että minulle on tullut jo fraasiksi ajatus siitä, että en ymmärrä maailmaa ilman perisyntiä, ihmisen potentiaalista kykyä pahaan. Se usko ei anna oikeutta perustella tekojaan heikkoudella tai perimällä. Se vaatii toisenlaisia ratkaisuja. Toisenlaista Ratkaisijaa.
Ugh.

 
Thaimaa. Bangkok. Luterilaisen kirkon seurakuntien välinen raamattutietokilpailu. ”Sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia.”