Että joku osaa sanoa sen niin
Latinaa en osaa, mutta sen fraaseja tunnistan. Lyhyet lauseet houkuttavat. Hakukoneet auttavat. Netissä vanhakin viisastuu.
Missä he
ovat? Erilaiset ihmiset kokoontuvat välillä samanlaisten muistojen
pariin. Tai ainakin samanaikaisten muistojen. Täysin samoja muistoja ei
kenelläkään voi olla, vaikka yhdessä asioita koetaankin. Parhaimmillaan
muistojen jakaminen rikastuttaa kokonaiskuvaa. Pahimmillaan se ahdistaa.
Monesti sanotaan, että kaikilla voi olla tai ainakin pitää voida olla
oma kuvansa menneestä. Joskus sitä epäilen. Omat muistoni ainakin
välillä valehtelevat. Toinen kysymys on tietysti sitten se, mikä saa
muistot vääristymään…
Muista kuolevaisuutesi. Edesmenneet läheiset auttavat tuon muistamaan. Joukko harvenee.
Tartu hetkeen. Tänään vielä on mahdollista elää. Täysillä. Tai edes puolittain. Tai edes hetkittäin.
Kuvakooste 60-luvun alusta silloisella uudella kamerallani:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti