Kuvatontakin voi kumartaa

Kirjoitin blogikirjoituksen Kotimaa24 -blogiini. Tässä se on:

"Viimeisimmässä Kotimaa-lehdessä oli aukeaman verran juttua emeritusprofessori Kaarle Kurki-Suoniosta. Ingressissä hänestä kerrottiin näin: ”Emeritusprofessori Kaarle Kurki-Suonio on eri mieltä kuin luonnontieteilijöitten valtavirta. Hänen mukaansa tieteen tekeminen ei estä uskomasta Jumalaan.”

Olen tässäkin metsässä keskustellut monen kanssa, jotka kertovat päinvastaista: Usko ja tiede eivät voi mahtua samaan maailmankatsomukseen. Pattitilanne. Selitykset eivät useinkaan ylitä rajoja. Kurki-Suonio sanoo asiasta näin: ”Keskustelua dominoi teoria-usko. Siis usko siihen, että tieteen teoria kertoo meille lopullisen totuuden.”

Kirjoitin Kurki-Suoniosta aikaisemmin näin: ”Kävin fysiikan professori Kaarle Kurki-Suonion atomifysiikan luennoilla ja sain ilokseni kurssini kerralla suoritetuksi. Pidin hänen persoonallisesta opetustyylistään. Tentissä sai jopa pitää oppikirjaa mukanaan. Se oli siihen aikaan vallankumouksellisen ihmeellistä. Kirjassaan ”Tieto ja usko, Limes ry:n raamattupiirit, 1969, hän sanoo: " Ihminen ei näe sellaista totuutta, mitä hän ei halua nähdä. Hän voi vihata totuutta pelkästään sen tähden, ettei se ole hänen ennakkokäsityksensä mukainen, niin kuin hän vihaa jokaista, joka osoittaa hänen olevan väärässä." 

Kaarle Kurki-Suonion isän Ensio Kurki-Suonion runo oli aikoinaan minulle tärkeä. Siitä osa:

”Tule alle ristimme yhteisen,
oma ristisi myös ota salainen,
tule itkuunkin, tule pettymään meistä
ja Jumalan teistä.”