Somessakin tuulee
Tyhmyyden tiivistymiseen ei tarvita isoja joukkoja. Se voi tapahtua jokaisen meidän omissa aivoissammekin. Kaikenlaista mietin, kun Satakunnan Kansassa oli sitaatti Kotimaa24:n keskustelujen kommentista. Sen oli kirjoittanut tuttu porilainen seurakuntapastori:
”Seuraavana ovat lähetysjärjestöjen avustukset. Ja sekin on ihan oikea järjestys.” Porilainen pappi Kotimaa24-verkkolehden keskustelussa lehden yt- neuvotteluista.
Mitä itse asiassa siis tässä kommentissa toivottiin? Mitä tarkoitettiin menojen karsimisen ”oikealla järjestyksellä”? Lähetystyön alasajoako?
Porin seurakuntien lähetystyö on ollut esillä arjessani monella tavalla. Siksi olen pureskellut mielessäni tätä kommenttia useassa tilanteessa.
Tämän porilaisen seurakuntapastorin kotiseurakunnan nimikkolähetin lähtöjuhlaa vietettiin hänen toisessa porilaisessa nimikkoseurakunnassaan. Tämä lähetti on vanhoja ystäviämme ja seurasimme hönen vaiheitaan kaikkien niiden kahdenkymmenen vuoden ajan, joina hän toimi lähetystyöntekijänä Etiopiassa. Koko sen ajan hän oli ollut tämän saman seurakunnan nimikkolähetti ja vieraillut siellä erilaisissa tilaisuuksissa ja kouluissa Suomessa ollessaan.
Ystävämme oli meillä yötä ennen matkaansiunaamista ja luki meillä myös Satakunnan Kansasta tämän Kotimaa 24:stä lainatun sitaatin. Sunnuntaina hän saarnasi messussa ja hänet siunattiin matkaan alttarilla yhdessä seurakunnan kahden uuden papin kanssa heidän virkaan siunaamisensa yhteydessä. Matkaan siunaaja, seurakunnan kirkkoherra, sanoi iloitsevana näistä kolmesta seurakunnan työntekijästä.
Ystävämme on ollut Etiopiassa aids-orpojen kummilasten yhteyshenkilönä. Toistaiseksi siinä on käytössä neljä kieltä, suomi, ruotsi, englanti ja asmara. Aikaisemmin hän toimi lukutaitotyössä, joka liittyi myös raamatunkäännöstyöhön Etiopian kahdeksankymmenen kielen keskellä.
Kummilapsityö on osa Suomen Lähetysseuran kirkollista työtä Etiopian Mekane Yesus-kirkon kehitysosaston alaisuudessa. Projektissa on nyt 300 kummilasta, orpoa tai puoliorpoa. Heidän koulutustaan tuetaan ammattiin valmistumiseen asti. Ensimmäiset kummilapset ovat jo valmistuneet ammattiin.
Olen ollut pyynnöstä vierailemassa tuon porilaisen seurakuntapastorin työskentelyseurakunnan rippikouluissa ja lähetyspiireissä kertomassa lähetystyöstä.
Porin seurakuntayhtymän Kirkkosanomien lähetysnumeroissa on vuosittain esitelty kaikki Porin eri seurakuntien nimikkolähetit. Muistin tuon seurakuntapastorin kommentin somessa. Tässä sekin sitaatti:
” Minä olen kyllä jo pitkään ihan itse päättänyt lukea esirukouksessa vain yleisen rukouksen lähetystyön puolesta. Ihmisen korostaminen siinä yhteydessä on mielestäni tarpeetonta. Eihän nimiä muutenkaan luetella esimerkiksi seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden puolesta rukoiltaessa. Piispojen kohdalla on joskus poikkeuksia. Tarpeetonta minusta sekin.”
Tiedän kokemuksesta, kuinka tärkeitä lähetystyöntekijöille ovat heidän lähettäjänsä ja nimikkoseurakuntansa. En usko, että kenellekään niissä suhteissa on tullut mieleen, että esirukouksessa olisi kyse ihmisen korostamisesta. Ei kenenkään puolesta ole pakko rukoilla. Onneksi on niitä, jotka rukoilevat.
25.1.2014. Satakunnan Kansa. Sitaatti:
Tyhmyyden tiivistymiseen ei tarvita isoja joukkoja. Se voi tapahtua jokaisen meidän omissa aivoissammekin. Kaikenlaista mietin, kun Satakunnan Kansassa oli sitaatti Kotimaa24:n keskustelujen kommentista. Sen oli kirjoittanut tuttu porilainen seurakuntapastori:
”Seuraavana ovat lähetysjärjestöjen avustukset. Ja sekin on ihan oikea järjestys.” Porilainen pappi Kotimaa24-verkkolehden keskustelussa lehden yt- neuvotteluista.
Mitä itse asiassa siis tässä kommentissa toivottiin? Mitä tarkoitettiin menojen karsimisen ”oikealla järjestyksellä”? Lähetystyön alasajoako?
Porin seurakuntien lähetystyö on ollut esillä arjessani monella tavalla. Siksi olen pureskellut mielessäni tätä kommenttia useassa tilanteessa.
Tämän porilaisen seurakuntapastorin kotiseurakunnan nimikkolähetin lähtöjuhlaa vietettiin hänen toisessa porilaisessa nimikkoseurakunnassaan. Tämä lähetti on vanhoja ystäviämme ja seurasimme hönen vaiheitaan kaikkien niiden kahdenkymmenen vuoden ajan, joina hän toimi lähetystyöntekijänä Etiopiassa. Koko sen ajan hän oli ollut tämän saman seurakunnan nimikkolähetti ja vieraillut siellä erilaisissa tilaisuuksissa ja kouluissa Suomessa ollessaan.
Ystävämme oli meillä yötä ennen matkaansiunaamista ja luki meillä myös Satakunnan Kansasta tämän Kotimaa 24:stä lainatun sitaatin. Sunnuntaina hän saarnasi messussa ja hänet siunattiin matkaan alttarilla yhdessä seurakunnan kahden uuden papin kanssa heidän virkaan siunaamisensa yhteydessä. Matkaan siunaaja, seurakunnan kirkkoherra, sanoi iloitsevana näistä kolmesta seurakunnan työntekijästä.
Ystävämme on ollut Etiopiassa aids-orpojen kummilasten yhteyshenkilönä. Toistaiseksi siinä on käytössä neljä kieltä, suomi, ruotsi, englanti ja asmara. Aikaisemmin hän toimi lukutaitotyössä, joka liittyi myös raamatunkäännöstyöhön Etiopian kahdeksankymmenen kielen keskellä.
Kummilapsityö on osa Suomen Lähetysseuran kirkollista työtä Etiopian Mekane Yesus-kirkon kehitysosaston alaisuudessa. Projektissa on nyt 300 kummilasta, orpoa tai puoliorpoa. Heidän koulutustaan tuetaan ammattiin valmistumiseen asti. Ensimmäiset kummilapset ovat jo valmistuneet ammattiin.
Olen ollut pyynnöstä vierailemassa tuon porilaisen seurakuntapastorin työskentelyseurakunnan rippikouluissa ja lähetyspiireissä kertomassa lähetystyöstä.
Porin seurakuntayhtymän Kirkkosanomien lähetysnumeroissa on vuosittain esitelty kaikki Porin eri seurakuntien nimikkolähetit. Muistin tuon seurakuntapastorin kommentin somessa. Tässä sekin sitaatti:
” Minä olen kyllä jo pitkään ihan itse päättänyt lukea esirukouksessa vain yleisen rukouksen lähetystyön puolesta. Ihmisen korostaminen siinä yhteydessä on mielestäni tarpeetonta. Eihän nimiä muutenkaan luetella esimerkiksi seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden puolesta rukoiltaessa. Piispojen kohdalla on joskus poikkeuksia. Tarpeetonta minusta sekin.”
Tiedän kokemuksesta, kuinka tärkeitä lähetystyöntekijöille ovat heidän lähettäjänsä ja nimikkoseurakuntansa. En usko, että kenellekään niissä suhteissa on tullut mieleen, että esirukouksessa olisi kyse ihmisen korostamisesta. Ei kenenkään puolesta ole pakko rukoilla. Onneksi on niitä, jotka rukoilevat.
25.1.2014. Satakunnan Kansa. Sitaatti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti