Sikses

Vuosia sitten Keskimmäisen lappeenrantalainen ystävä kehui Poria todella kauniiksi kaupungiksi. Hän oli käymässä täällä Pori Jazzien aikaan ja piti Kokemäenjoen varrella olevia tapahtumapaikkoja Kirjuriluotoineen mahtavina alueina. Joka vuosi suvussa on löytynyt niitä, jotka ovat istuneet thaimaalaisilla muovimatoilla kuuntelemassa musiikkia ja nauttimassa yleisestä tunnelmasta ystävien kanssa.

Noiden vuosien jälkeen myös SuomiAreena on levittäytynyt tänne. Sen aikana koko kaupunki tuntuu modernilta ja houkuttelevalta, kun lähes joka puolella keskustellaan asiantuntevasti ja kaupunki on pullollaan ”televisiosta tuttuja” kasvoja. Paikallisena huomaa erityisestä sen (ehkä näennäisenkin) vapauden, jolla vaikkapa ministerit pystyvät kulkemaan (myös kainalosauvojen kanssa) väkijoukossa. Muutamassa tapahtumassa itsekin aina käyn. Hyviä keskusteluja. Ei niiden arvo muutu mihinkään siitä, ovatko kaikki mielipiteet minun mielestäni järkeviä. Satakuntalaisten kansanedustajien keskustelu on mielestäni aina hauska ja informatiivinen tapahtuma. Sikses, niin kuin me täällä usein sanomme. Tuota sanaa käyttävät myös kansaedustajat, hymyillen.

Kirkkopuistossakin on soinut monena vuonna. Tuttuja nimiä sielläkin.

Moni kesä on pyörinyt polttopuiden logistiikan ympärillä. Mökin rannasta on peräkärryllä kuljetettu lasti toisensa jälkeen kuivuneita halkoja ja risuja ja niitä on pätkitty (en minä) ja pilkottu (en minä) ja kannettu (myös minä ihan vähän) paikoista A, B, C, D ja E paikkoihin F, G, H, I, J, K,  jne. Onneksi joillain on luonteenpiirteitä, joita myös sitkeydeksi kutsuaan.

Surullista on, että Porin heinäkuuta 2014 oli rasittamassa Kokemäenjoen harjavaltalainen nikkelivuoto. Elämän todellisuus ja arvaamattomuus vilahtivat täälläkin näkyville kaiken mukavan keskellä.

Pori 1952? Kiertokadun ja Käsityöläisenkadun kulmaus. Mu Pori o ollu kaunis ennenkin. Sikses. Kuva Eero Ikävalko.
Plus%201166%201952%20Pori%20Kierto%20kau