+129 Kuoleman varjon maa 010608

+129 Kuoleman varjon maa

Pieni varjon hipaisu
Muistutus tulevaisuudesta

Katson kämmentäni. Kämmenen leveys ei ole paljon. Se kuvaa elämän koko mittaa. Ei paljon.

Eräs ystävämme osasi kuvata elämää ja työtä Thaimaassa enkelien kautta. Hänen rikkaassa kuvakielessään suurkaupungin hätäjarrutuksissa jäi vain enkelin siiven kokoinen väli kahden auton väliin. Kattoa maalatessakin enkeli piti maalipurkkia.

Miksi on kärsimystä? Miksi on sairautta? Miksi on kuolemaa? Miksi enkelin siipi ei pysähdytä kaikkia autoja? Miksi suojelusenkeli ei suojele kaikkia lapsia aina? Miksi useimmat ihmiset joutuvat pitämään itse maalipurkkinsa? Miksi minä en ole parempi ihminen?

Bangkok. Enkeleille olisi töitä

+128 Vajavaisen täydellistä 310508

+128 Vajavaisen täydellistä

Vajavaista
Täydellistä
Rakkautta kaikilla mausteilla

"Olishan se hienoo", kun kaikki elämä olisi ollut täydellisen täydellistä. Hectorkin sitä toivoi. Mutta kun ei ole ollut. On ollut jotain ihan muuta, sitä täydellisen vajavaista. Oikeaa elämää, vajavaisuudessaan täydellistä.

Näin miettii hääpäivänään täydellisen vajavainen, mutta rakastanut ja rakastettu. Kaikilla mausteilla.

2011. Bangkok. Edelleenkin "tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti peräkanaa.." (Kuva Jyrki Markkanen)

+127 Myrskybongaus ja salamapuu 300508

+127 Myrskybongaus ja salamapuu

Sataako?
Sata salamaako?
Sata kertaa sata
Ja sataa

Tropiikissa monet asiat tuntuvat ylimitoitetuilta.

Tropiikin ukkoset on itse koettava ymmärtääkseen, kuinka majesteettista ukkonen voi olla. Myrskybongareilla on helpot ajat. Sadeaikaan ukkostaa lähes joka päivä. Kuumuudesta kärsivä länsimaalainen saa hetken hengittää. Pahimman sadekuuron aikana on hyvä pysäyttää auto hetkeksi turvallisuuden takia. Vettä vyöryää tielle. Marvellous. Wonderful. Special. Eztraordinary. Kerrassaan upeaa.

Viime kesänä Mies kulki välillä lähimetsissä etsimässä paikalliskoordinattien avulla salamaniskujen äskettäin mahdollisesti vaurioittamia puita URSA:n Salamapuu2007 – projektia varten. Hän osti uuden kamerankin voidakseen paremmin kuvata noita puita. Tänä kesänä projekti on laajentunut Ilmatieteen laitoksen tutkimukseksi. Projekti voi parhaimmillaan liittyä myöhemmin myös metsäekologiaan, metsäpalojen vähentämiseen ja salamasuojaukseen.

2015. Puuhun voi iskeä muukin kuin salama. (Kuva Simo Nieminen)

+126 Parsa, halloumi ja nan 290508

+126 Parsa, halloumi ja nan

Maku
Tuoksu
Tunnelma
Muistojen apupyörät

Viime viikonloppuna mökillä keitin parsaa grillipihvien seuraksi. Halloumia ostan silloin tällöin. Intialainen ravintola ei ole täydellinen ilman nan- leipää. Miksi juuri näitä ruokia?

Saksassa me sairaalan suomalaiset siivoojat opiskelijataustamme ja harjoittelustatuksemme takia saimme syödä ylemmän luokan kanssa.  Uusi tulokas minulle oli Spargel. Sitä syötiin usein muhennoksena.  Kesti kauan, ennen kuin tiesin syöneeni Saksassa parsaa. 

Kyproksella kävin usein omassa kylässämme olevassa pienenpienessä hyvin varustetussa sekatavarakaupassa, jonka nimi oli kirjoitettu pieneen kylttiin: NIEMINEN KAUPPA.   Yhtä juustoa ostin, kun vain sitä sain. Se oli sopivan suolaista kuumassa säässä ja narskui mukavasti hampaissa. Nimeä sille en löytänyt. Monta vuotta tartuin innoissani erilaisiin etelän juustoihin löytääkseni tuon herkkuni. Muistan, miltä tuntui vuosien yritysten jälkeen löytää halloumi, minun narskuva juustoni.

Englannissa kävimme kerran Coventryssa  ja  sen  modernissa katedraalissa ja vieressä olevassa sodan pommituksissa tuhoutuneessa rauniokirkossa. Coventryssa löysimme sopivan ruokailupaikan, ensimmäisen intialaisen ravintolamme. Siellä saimme mainioita kastikkeita ja isoja leipiä, jotka toivat mieleen Kyproksen pita- leivät. Nimeä emme panneet mieleen. Myöhemmin maailmalla yritimme löytää tuota leipää, mutta intialaisen ravintolan ruokalistan leivistä emme sitä heti osanneet valita, muita eksoottisia herkkuja kylläkin. Kun nan- leipä viimein löytyi, se on sen jälkeen kuulunut aina ateriaamme intialaisissa ravintoloissa.

 

1970. Kypros. Nikosia. Nieminen. Kauppa.

+125 Ilonpuutosta ja hullutteluvajausta 280508

+125 Ilonpuutosta ja hullutteluvajausta

Iloa puuttuu
Kiirettä pitää
Infoa pukkaa
Uni häiriintyy
Hassuttelu loppuu
Kulttuuri ei kiinnosta
Kännykkä vain soi

Tulkkina itsekin oppii uutta. Mielenkiintoista oli kerran kuulla työelämän uusista taudeista, ilonpuutostauti, kiiresairaus, hullutteluvajaus, infoähky, univelka, kännykkäriippuvuus ja kulttuurivajaus.

Vuotuisiin suomalaisjoukkomme työpalavereihin Thaimaassa liittyi myös ohjelmaa koko perheelle. Eräänä vuonna jouduimme Miehen kanssa kilpailemaan nuorten järjestämässä Tuttu Juttu- kilpailussa. Voitimme sen.

Jälkeenpäin ihmettelimme, miten kumpikin oli voinut laittaa yhteisten muistojen huipuksi pienen aasin tapaamisen pienellä Nasaretin torilla vuonna 1970. Muitakin yhteisiä muistoja meillä sentään on vuosien varrella kertynyt. Ja osaahan Mies muutakin ruokaa valmistaa kuin sienikastiketta. Se on kyllä kieltämättä Nam.

Jälkikasvukin harrastaa sienestystä. Tässä on kuulemma "taigasilovikki". Toivottavasti sitä ei ainakaan käytetty sienikastikkeen raaka-aineena :)

+124 Satakieli 270508

+124 Satakieli

Satakielen salakieli
Luritus
Liverrys
Sirkutus
Ymmärrätkö sanoman?

Salainen satakieli. Siitä olin paljon kuullut, mutta sen omaa ääntä en. Tämä kevät on antanut minulle satakielen. Ensin se liversi Myyrmäen ja Kaivokselan poluilla illan suussa. Viime viikonloppuna satakielen laulua kuulin ensimmäistä kertaa myös kesämökillä iltayöstä.

"Vuoksen lahden rantapuussa
sirkutti satakieli.
Auringon laskeissa illansuussa
sen laulamahan teki mieli.
- Kuuntelin nuorta sydäntäni,
ja kuuntelin linnun kieltä.-
Ystävä istui vierelläni.
En arvannut ystävän mieltä.

Luulin jossain piilossa siellä
linnulla olevan pesän.
Illasta aamuun se ilomiellä
lauleli koko kesän.
- Rannalla istuin illansuussa,
ystävä vierelläni.
Lintu se sirkutti rantapuussa.–
- Taas kuuntelin sydäntäni –

Saapui syksy ja lehdet riipi.
Jo paljas on rannan puu.
Syksyn hämärä rannalle hiipi,
ja vaiti on linnun suu.
Pois meni pieni satakieli,
joka lauleli koko kesän
- Kahdella meill’ oli sama mieli.
Me laadimme oman pesän.-"

On mielenkiintoista päästä kurkistamaan oman perheen romantiikkaan. Tämä kirjoitti äitini 1954 ”muistelmana Heinjoelta 1933”. Sinä vuonna isäni ja äitini menivät naimisiin. Karjalan satakielet olivat osa Karjalan kaihoa.

1969. Pori. Tapaninpäivä. Vuoksen lahden nuorenparin viimeisiä yhteisiä kuvia. Sama mieli jatkui loppuun asti.

+123 Kevään kohinaa, kuck mal 280508

+123 Kevään kohinaa, kuck mal

Kevään kohinaa
Soittoa
Laulua
Kuck mal

Blogini teemana voisi olla: Kirjoitan sen, minkä muistan, niin kauan kuin vielä muistan.

Muistan sen minkän muistan.

Oletko ennen nähnyt pianoa? Ai et? Avataan tuo kansi. Huomaatko, että siellä on nappuloita? Minkä värisiä näet? Kyllä, mustia ja valkoisia. Paina jotain. Eikös ollutkin mukavaa saada ääni aikaan? Avataan tuo toinenkin kansi, niin nähdään, miten ääni muodostuu. Siellä on metallia ja pehmeitä vasaroita, jotka iskevät metallilankoihin, kun painamme nappuloita. Kokeile, niin nähdään.

Näin alkoi soitonopetus joillekin koulutuskeskuksen oppilaille Thaimaan vuosina. Sielläkin kevät kohisi ja aurinko paistoi. Kuck mal.

2014. Päiväkumpu. Soi se vieläkin joskus. Kuva Reijo Kaarto

+122 Memento mori 250508

+122 Memento mori

Elämän loppu
Pilkku vai piste

Olimme eilen hautajaisissa.

Kuolemassa olemme kaikki tasa-arvoisia. Läheisen kuolema ravisuttaa joka kulttuurissa. Oman lähdön ajattelu on harvoin helppoa. Syntymän ja kuoleman lähellä aika hidastuu ja menettää merkitystään.
 

Aina välillä muistan olevani kuolevainen.

1970. Pori. Isäni haudalla.

+121 Nettinatiivi ja luomukohtaaminen 240508

+121 Nettinatiivi ja luomukohtaaminen

Luomukakku päältä kaunis?

Löysin sanat nettinatiivi ja luomukohtaaminen.

Tässä iässä en enää synny nettinatiiviksi, pikemminkin maahanmuuttajatermein lausuttuna olen uusnettinen. Kommunikoin kyllä nettinatiivien kanssa välillä sujuvastikin, mutta koskaan en pääse samalle natiivikielen tasolle kuin he. Vaikka kuluttaisin netissä aikaa yhtä paljon kuin nettinatiivi, en ole taidoiltani hänen vertaisensa. Netissä roikkuessani alan kuitenkin ymmärtää paremmin oikeita nettinatiiveja ja  hekin ehkä minua, jos hyväksyvät vajavaiset taitoni.

8.3.2015. Turku. Ruissalo. Nettinatiivin luomukohtaaminen luonnon kanssa.

+120 Monenlaista rikkautta 230508

+120 Monenlaista rikkautta

Minun rahani
Minun tavarani
Minun elämäni
Vai 

Tänään olimme lähetystyön seniorijoukolla koolla ystäväperheen luona. Isäntä halusi valmistella tulevan sunnuntain saarnaansa yhdessä vieraittensa kanssa.

Keskustelussa tuli esiin monenlaista. Minulle heräsi seuraavia kysymyksiä:

Onko tavaroiden kokoaminen ahneutta?
Onko muistotavaroiden kokoaminen ahneutta?
Onko muistojen kokoaminen ahneutta?
Kenelle kokoamme tavaroita?
Tuovatko tavarat turvallisuutta?
Pitääkö säästää vai pitääkö tuhlata?
Saako muistoista nauttia?
Onko tulevien sukupolvien velvollisuus nauttia samoista asioista kuin meidän?
Onko seuraavien sukupolvien säilytettävä meidän tavaramme?
Miten siirrämme arvoja eteenpäin?
Miten annamme seuraavan sukupolven valita omat arvonsa?
Miltä elämä tuntuu kuoleman koskettaessa?Onko kaikki kokoamani minun vai kuuluuko se muillekin?

Muistotavaratarina: Enoni arkkitehti Jalmari Lankisen nuorena poikana piirtämä taulu, joka kulki perheemme mukana kaksi evakkomatkaa. Sen muistan aina olleen olohuoneemme seinällä. Taulun palautin serkulleni Juha Lankiselle syksyllä 1999 serkkumatkallamme Viipuriin.

+119 Unien maailman ja maailman unet 220508

+119 Unien maailma ja maailman unet

Nukkumatti ja Unijukka
Sininen sateenvarjo ja Sadunmaan laululehto

Äitini lauloi minulle pienenä kahta unilaulua. Toisessa, tutummassa, Nukkumatti vei autolla unen sinistä maata päin, toisessa taas Nukkumatti tipsuttaen ja topsuttaen avasi kukkaportit unten maille. Näitä lauluja lapsenlapsetkin ovat saaneet kuulla.

Olemme länsimaissa tottuneet siihen, että unet kertovat jotain toiveistamme ja peloistamme. Unityö on todellista työtä. Joskus uniaan on mukava miettiä. Kai nekin jotain meistä kertovat. Jotkut kovettuneet kivet voisi olla hyvä kohdata ja pehmittää. On hyvä, että on asiantuntijoita meitä auttamassa, kun apua tarvitaan.

Thaimaassa uniin uskotaan. Niitä ei siellä yleensä pidetä oman mielen tuotoksina vaan viesteinä muualta. Unien kautta myös pahan voimat pääsevät häiritsemään ja tuhoamaan. Maailmanlaajuisesti monen kristityksi tulleen taustalla on yliluonnollinen kokemus unessa tapahtuneesta Jumalan kohtaamisesta. On hyvä muistaa, että suurin osa ihmiskunnasta elää unimaailman ja reaalimaailman symbioosissa.

Mikäpä minä olen määräämään, miten Jumala kohta ihmisen. Minun uskoni tai epäuskoni ei asiaan mitään vaikuta.

Jotkut vahtivat unissaankin. Kuva Simo Nieminen.

+118 Kotiovisyndrooma 210508

+118 Kotiovisyndrooma

Kotonuhjakkeella
Matkamittari sekoaa
Alaoven ja yläoven välillä

Kuin puhkaisisi ulko-ovella pienen reiän ilmapalloon. Portaissa alkaa suhina kuulua. Kotiovella ilmapallosta on jäljellä ryppyinen kuori.

Maailmanmatkaajalla on omia määritelmiä siitä, mistä koti tunnistetaan. Minulla asunto muuttuu kodiksi, kun löydän yöllä pimeässä vessaan. Vieläköhän löytäisin kaikkien Bangkokin kotiemme vessoihin yöllä. Täytyy ensi yönä unessa kokeilla.

1973 Naantali. Nuoret antoivat Miehelle lähtölahjaksi kuvakoosteen. Sielläkin näkyy yksi kodeistamme:

+117B Aikakone 200508

+117B Aikakone

Mennyt on mennyttä
Tuleva tulevaa
Jäljellä tämä päivä
Eilisen tuleva
Huomisen mennyt

Elokuvassa kysyttiin, mitkä kolme kirjaa katsoja haluaisi itse viedä tulevaisuuteen. Jäin sitä miettimään. Asia tuntui yllättävän tutulta. Monia vastaavia valintoja olimme itsekin joutuneet tekemään.

Kirjahyllyt ovat edelleen täynnä. Aika matkan ovat monet kirjat kanssamme kulkeneet meidän aikamatkallamme.

Mitkä siis olisivat itse kullekin kolme tärkeintä mukaan otettavaa kirjaa?

Pori. Yksivuotiskuvat. Aikamatkoja on helpompi tehdä taaksepäin:

+117A Nörtit ovat kivoja 190508

+117A Nörtit ovat kivoja

”Salapoliisiksi
Piirtäjäksi
Palomieheksi
Puunhakkaajaksi
Tehtailijaksi
Merimieheksi
Konduktööriksi
Leipuriksi
Sirkustirehtööriksi
Lentäjäksi
Metsästäjäksi
Valajaksi
Merisuunnistajaksi
Aikuisena
5-vuotiaana
Päätetty”

Näin tulee Nörttejä. Nörtit ovat kivoja. 

Meidän perheemme lähtiessään asumaan vuosikausiksi ulkomaille valitsi lapsillemme samalla tiettyjä ongelmia (tietysti tiettyjen hyvien asioiden ohella). Kaikki valinnat tekevät niin. Täydellisyyttä on turha etsiä.

Uudenkaupungin Sanomat 16.12.1978

+116 Metallimessu 180508

+116 Metallimessu

Metallimessu
Messua vai metallia
Vai eikö kumpaakaan?

Tänään tuli radiosta Kirkon Nuorisopäiviltä äänitetty Metallimessu. Se näyttää olevan messu, johon pitää osata suhtautua Oikealla Tavalla. Tuo Oikea Tapa vaihtelee.

Minä pidän Metallimessusta. Minulle se on aitojen ihmisten yritys osoittaa uskoaan omalla tavallaan. Rakastan ristiriitaa, joka syntyy modernista musiikista ja vanhanaikaisesta sanomasta. Hevivirtenä laulettu "se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien" sai minussa kylmät väreet nousemaan. Mitenkähän minut pitäisi luokitella konservatiivi/liberaali - linjalla?

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Soittotaitokin kasvaa soitettaessa. Ainakin useimmiten.

Thaimaa. Koulutuskeskuksen vierailu maalaiskylässä. Ääntä mahtui sinnekin.

+115 Taivas varjele 170508

+115 Taivas varjele

Painomustetta
Ääniaaltoja
Uutisaiheita
Tuleeko heistä totta?

Katastrofeilla on taas ihmisten kasvot. Uutisaiheissa on valtioita, joissa ystävät ovat työskennelleet, maita, joista työtoverit ovat kotoisin ja joissa heidän sukulaisensa edelleen asuvat, kaupunkeja, joissa omat perheenjäsenet ovat vierailleet.

1980. Nepal, Pokhara.  Istuimme ystäväperheen kanssa puron varrella riisipeltojen äärellä keskellä kaunista luontoa. Kontrasti suureen Bangkokiin tuntui suunnattomalta. Rauha.  Hiljaisuus. Luonnon äänet. Sitten alkoi kuulua askeleita. Kaksi naista kulki ohi kantaen taakkaansa. Hetki vain, ja he olivat poissa. Ohikiitävää. 

+114 Kahvin ja lakkaviinerin päivä 160508

  +114 Kahvin ja lakkaviinerin päivä

Kaksi kahvia ja lakkaviineriä
Kun kerran kutsui niin myös maksakoon

Ylioppilaskotimme keittiössä istui tuttu tyyppi. Niitä näitä jutellessa tyyppi kysyi, oliko minulle menoa tentin jälkeen. Huh. Mitä nyt? 

Tentin jälkeen oli vähän omituinen olo. Onkohan se siellä? Miksikähän se on siellä? Ei kai se luule mitään? Ei kai sentään.

Siis kahville harmaapukuisen soltun kanssa. Pikkuisen teki mieli näpäyttää. Kiusallanikaan en maksanut omaa osuuttani. Olkoon vain pienet päivärahat armeijassa. Itsehän minut mukaan kutsui.

Kalliiksi ovat ne kahvit kuulemma myöhemminkin tulleet. Muistot ovat silti mukavia. Perinteitä on myös hauska pitää yllä. Syödäänköhän tänäänkin lakkaviineriä? Saa nähdä.

1940. Suomen talvisodan aikana. Appiukon ja anopin kihlajaiskuva.

+113 Tienviitalla 150508

+113 Tienviitalla

Blogistania
Löytöjen maa
Kysymysten maa
Vastausten maa

Omia kommenttejaan on mukava välillä lukea uudestaan. Ne ovat syntyneet vuorovaikutuksessa  blogimaailman toisen kansalaisen kanssa. Joskus syttyy kynttilä.

Aina ei tarvitse jaksaa. Joskus on hyvä vain olla. Vaikkapa vain tienviitalla.

2006. Bangkok. Aamuruuhka. Teiden tarkoitus on auttaa pääsemään perille. Ennemmin tai myöhemmin. (Kuva Pekka Hiltunen)

+112 Ohjelmointia vuonna 1988 140508

+112 Ohjelmointia vuonna 1988

LOCATE
COLOR
PRINT
NEXT
Se toimii se toimii

Ensimmäisen tietokoneemme ostohetkellä kukaan perheestä ei varsinaisesti tiennyt tietokoneista mitään. Suurella sitkeydellä ja tulevan Nörtin arvaustaidoilla ja rohkeudella siitä selvittiin. Sopivaa perhepuuhaa. Tai sitten ei.

Toista se on ollut seuraavilla sukupolvilla (Mäkelän Uutiset Syksy 2008)

"Syyssesongin suosituin taidemuoto on TuxPaint. Kuukauden nuori taiteilija on käyttänyt TuxPaint-prosessia tekemään rohkeita mutta herkkiä tutkielmia valon ja varjon suhteista värien eri olomuotojen tilakaudesta ulospäin suuntautuvaan kokemuspohjaiseen  mutta yhtäältä empiirisen kokemuksen värikyllästämän pinnan ja pinnanalaisen muodostelmayhdistelmän kautta sisäänpäin pohdiskelevaan herkkään mutta raakaan atmosfääriin."

+111 Rutta mulle appi 130508

+111 Rutta mulle appi!

Riennä avuksi
Kiirehdi auttamaan
Rutta mulle appi

Viron evankelisluterilainen kirkko jakoi sunnuntai- iltana ansioristejä ja kunniakirjoja. Meidän kirkkomme Kirkon Lähetystyön Keskus oli yksi kunniakirjan saajista. Issanda nimi olgu kiidetud ja austatud. Halleluuja!

2008. Tallinna. Tuomiokirkko. Kirkon lähetystyön keskuksen edustajat vastaanottavat kunniakirjan Viron evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispalta Anders Pöderiltä.

+110 Täiskasvanu ja puhkus 110508

+110 Täiskasvanu ja puhkus

Täysikasvuinen
voi puhkua innosta
Tallinnassakin

Täiskasvaneena ja toivon mukaan täysipäisenäkin pääsin mukaan Miehen työmatkalle, minä siis puhkuksella. Illallisella Olde Hansassa kynttilöiden valossa saviastioista syödessämme minulle tuli varsin luterilainen olo. Mietin,  mahtoiko itse Martti vaimonsa kanssa koskaan ehtiä syömään kaksin vai oliko heillä aina suuri joukko pöytävieraita?

11.5.2008. Tallinna. Tuomiokirkko. Viron evankelis-luterilaisen kirkon juhlavieraat.

+109 Eurooppa-päivä 090508

+109 Eurooppa - päivä

Amerika?
Juroop
Angkrit?
Juroop nya
Saviiden?
Klaiklai

Alkuvuosina taksikuskien kanssa jutellessa yritettiin paikallistaa Suomea. Lopuksi yleensä päädyttiin siihen, että jostain Pohjois-Euroopasta läheltä Ruotsia se Finlään löytyy. Joka tapauksessa käytiin keskustelua myös siitä, että kaikki ulkomaalaiset eivät puhukaan samaa ulkomaalaisten kieltä, pasaa farang. Se meni usein jo yli ymmärryksen.

 

Suomen työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla on nykyisin saatavana tietoa Suomesta monilla kielillä, myös thain kielellä:

THAI - ประเทศฟินแลนด์ยินดีตอ้ นรับ (Digiopas)

PDF-opas: ประเทศฟินแลนด์ยินดีตอ้ นรับ (pdf) (9.5 MB)

Pikkuesite: ประเทศฟินแลนด์ยินดีตอ้ นรับ (pdf) (484.4 KB)

+108 Pitkässä juoksussa 080508

+108 Pitkässä juoksussa

Juokse missä juokset
Kunhan et juokse
Pitkässä juoksussa

Jokaisella varmaan on joitain pinttyneitä ajatuskuvioita. Luulen, että hyväksymme ja vastustamme asioita aika tavalla mutu - tuntumalla. Minun mutuni ärsyyntyy aina pitkässä juoksussa.

Erilaisissa kieliympäristöissä on ollut pakko ymmärtää, että kaikkea ei voi kääntää toiselle kielelle sanasta sanaan. Usein on valittava kiertoteitä, jotta sanoma tulisi perille oikeassa muodossa.

 

Näitä kysymyksiä jäin taas miettimään, kun sain parina päivänä olla uussuomalaisten thaimaalaisten tulkkina työvoimakoulutuksessa.

2008. Pori Pripoli. Tauko tulkkauksessa.(Satakunnan monikulttuuriyhdistys)

+107 Kaupunkien synttärijuhlista 070508

  +107 Kaupunkien synttärijuhlista

Kaksi kotikaupunkia
Kahden kaupungin kunnon synttärit
Menneisyyden muistot molemmissa läsnä

Historia kertoo menneestä ajasta ja menneistä asioista.  Historiaa tarvitaan kertomaan myös siitä, mitä enää ei haluta kokea.

Bangkokin 200-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 1982 suurensuurin juhlallisuuksin. Se oli samalla Thaimaan nykyisen kuningassuvun 200-vuotisjuhla. Talojen seinillä oli isoja juhlakoristeita ja monenlaiset liput liehuivat. Olimme katsomassa juhlallisuuksia ja pääsimme ihan lähelle, kun kuningasperhettä kuljettanut autosaattue meni ohi. Liikenne oli pysäytetty ja autot liikkuivat nopeasti. Silti tunnistimme kuningasparin ja näimme kuningatar Sirikitin heiluttavan kuninkaallisesti kättään juhlivalle yleisölle.

1982. Bangkokin 200-vuotisjuhlallisuudet. Ainoa itse ottamamme kuva Thaimaan kuninkaasta ja kuningattaresta ohi kiitävässä autossaan:

+106 Kirjaa ja ruusua provinssissa 060508

 +106 Kirjaa ja ruusua provinssissa

Kirja on kirja on kirja
Ruusuista viis
Vai ruusuja viis?

Täälläkin  kirjailtiin ja ruusuiltiin kauniissa säässä. Ruusu on kyllä vielä saamatta, mutta kirjan ostin jo valmiiksi.

Juha-Pekka Ristmeren ja Esa Tuomisen "Kyl asia o tälläi!" on ollut ostolistalla jo jonkin aikaa. Se on kirja, missä "puhutaa porrii". Alan ymmärtää, miksi pidän lyhyistä aforismeista ja runoista. Se on tätä porrii. Kuunnelkaa nyt vaikka vastausta e tai vastausta o. Niissä on kaikki tarvittava. Ja kun porilainen sanoo kohteliaasti, että "ammul", niin onko se porilaisen vika, että se kuuluu käskyltä. Miten se nyt mukamas muuttuisi kohteliaammaksi lisäliverryksillä?  "Voisitko antaa minulle?" Kui vaste tollai noi?

Kirjan ja Ruusun, vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan päivänä on hyvä muistaa myös niitä, joilla ei ole ruusun ruusua eikä kirjan kirjaa.

Mökin vanha ruusupuska, joka jaksaa joka vuosi yrittää kasvattaa uutta oksaa ja uusia kukkia. (Kuva Simo Nieminen)

+105 Kirkolliskokouksia 050508

+105 Kirkolliskokouksia

Uran huippuja
Huippukokouksia
Kokousuraa

Jonkun on tehtävä päätöksiä. Jotkut taas vain luulevat niitä tekevänsä.

1994. Thaimaa. Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon syntyjuhla, ensimmäinen kirkolliskokous ja ensimmäisen piispan vaali. Joidenkin täytyy hoitaa kaikissa juhlissa myös taustahommia.

+104 Piknikkien herkkumenu 030508

+104 Piknikkien herkkumenu

Piknikkien herkkumenu
Käärmekeitto ja
Liskokastike

Jotain en elämässäni vaihtaisi. Tämän vaihtaisin.

Ruokahalu kasvaa syödessä. Kuulemma.

1980. Hua Hin. Todellisen herkun alkulähde.

+103 Kesämökin kerrostalo 020508

+103 Kesämökin kerrostalo

Maalintu
Vesilintu
Kiintolintu
Ilmalintu

Olen huono tunnistamaan lintuja. Ihan tarkkaan en muista ystävämme määrittelemää lintuluokitusta, mutta tuollaisia maa-, vesi-, kiinto- ja ilmalintuja minunkin näkemäni linnut useimmiten ovat. Onneksi perheessämme on muitakin jäseniä. Heidän kauttaan on ainakin mahdollista tarkistaa, mitä milloinkin olen nähnyt.  Ja onhan meillä lintukirjojakin.

Kesämökillämme on kerrostalo, vanha haapa, johon tikat ovat tehneet pesäkoloja vuosien aikana. Nyt vappuna taas kaksi tikkaa kiipesi kerrostalon seinämää ylös. Ne naputtelivat ja tärisyttivät runkoa ja oksia matoja hakiessaan ja ehkä ilmoittaakseen, että talo oli  taas varattu. Talossa on vuosien varrella ollut monen muun pikkulinnun lisäksi myös tervapääskyn ja pienen pöllöperheen kotikolo. Muitakin eläimiä talossa on vieraillut. RRRRRRRRRRRRRR.

2014 Kesämökin kerrostalo (Kuva Simo Nieminen)

+102 Vappuja ja vappuja 300408

+102 Vappuja ja vappuja

Vappu
Kesätakki ja ilmapallo
Lumisateista viis

Yksi lasteni esiäideistä muutama sata vuotta sitten oli nimeltään Valpuri. Millaistahan vappua tuo Valpuri vietti?   Kouluaikojeni hyvän ystävän äiti oli nimeltään Vappu. Sille Vapulle jälkikiitos monesta mukavasta muistosta.

1982. Thaimaa. Vappu oli joskus tällainenkin.

+101 Sivu 123 290408

+101 Sivu 123

 

Kirjoja
Luettuja kirjoja
Lukemattomia kirjoja
Lukemattomia lukemattomia kirjoja

Merkintöjä Melukylästä- blogissa oli kirjameemi, joka kolahti minuun työpöytäni kaaoksen takia suuresti.

"1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi ja kerro kirjan nimi sekä kirjailija.
Ottakaa haaste vastaan, jos se on vielä tekemättä. Kertokaa päätöksestänne minullekin, jotta voin käydä kurkistelemassa lauseitanne."

Käden etäisyydellä on nyt aivan liian monta kirjaa, sellaisia mikä-hyvänsä-kirjoja. 

Johtopäätös: Tämä pöytä ympäristöineen tarvitsee pikaisesti järjestelyä.

Bangkok. Thaimaan luterilainen lähetys ylläpiti 1980-luvulla jonkin aikaa kristillistä kirjakauppaa. Kuva Markku Ala-Uotila,

+100 Kevät tökkii 280408

+100 Kevät tökkii

Keikutellenkin
Laahustellenkin
Jarrutellenkin
Se tulee sittenkin

Minun kevääni tökkii. Se vaatisi uutta käynnistystä. Pitäisikö odottaa luomusytytystä, revittyä tuohta tai tervasta? Tai jos ottaisi sanomalehden apuun. Ei taitaisi onnistua. Lehteä varmaan vain erehtyisi lueskelemaan ja sytytys entisestäänkin viivästyisi. Sytytysainetta kun käyttäisi, niin liekki kyllä nousisi reippaasti, jos sormet eivät palaisi. Kemialliset aineet sytyttäisivät jo hiileksi asti palanuttakin. Tuoreeksi tätä sytytettävää en voi enää oikein väittää.

Keväällä pitää osata haluta jotain. Haluttavaa on vain niin paljon, ettei osaa valita, tai niin vähän, ettei ole valittavaa. Valitettavaa kyllä aina löytyy. Miksi toisilla kaikki on niin helppoa? Miksi kevät  on aina keväällä?

1999. Thaimaa Bangkok. Opiskelijat ja kevätsiivousta koulutuslaitoksen pihamaalla.