keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

+973 Miksi joku keittää maapähkinöitä? 230312

+973 Miksi joku keittää maapähkinöitä?

Tavattomaan tapaan

Alustin keskustelua lähetystyöstä vähän oudommalle joukolle. Muistoistani löysin sopivia  kysymyksiä: Miksi lähetystyötä tehdään? Miksi ihmeessä lähetystyötä tehdään?  Vieläkö lähetystyötä tehdään?  Samaan sarjaan kuuluu myös kysymys maapähkinöistä.

Osaava Nainen-messuilla tarjosimme kerran höyrytettyjä/keitettyjä maapähkinöitä thaimaalaiseen tapaan. Muistan hämmästyneen kysymyksen:
Miksi ihmeessä joku keittää maapähkinöitä?
Muistaakseni vastasi lakonisesti: Monet naiset maailmalla kysyvät, miksi ihmeessä Suomessa maapähkinät syödään keittämättä.

Lähetysnäyttelyitä elävöitettiin joskus myös tarjoilulla, kuivatuilla hedelmillä tai keitetyillä maapähkinöillä. Vähän varsinaisia reseptejä oikaisten kiehautin kattilallisen maapähkinöitä ja annoin niiden jäähtyä keitinvedessä. Pehmeiksi tulivat. Sen kummempaa ei tarvittu ihmettelyn synnyttämiseksi.

Loimaan lähetysnäyttely. Päiväkerholaisten tekemää näyttelymateriaalia ”thaimaalaiseen päiväkotiin”. (Kuva Anja Uusitalo)

tiistai 25. heinäkuuta 2017

+972 Kaikkien on saatava loistaa 160312

+972 Kaikkien on saatava loistaa

Kateudella
Kaloja ei kannata kalastaa.
 
Olenko kadehtinut? Olenko katkeroitunut? Kyllä ja en. Miten milloinkin. Kuinka rikas elämä olisikaan, jos ei koskaan kadehtisi eikä katkeroituisi.

Eräs ystäväni on yhdeltä ammatiltaan teatterinohjaaja. Moninaisten muiden toimenkuviensa ohella. Eräässä haastattelussaan hän sanoi: ”Kaikki värit ovat tärkeitä. Kaikkien on saatava loistaa.” Jäin sitä miettimään. Tajusin, että juuri tuo asenne auttaa ihmisiä hänen ympärillään yrittämään parastaan. Tuloksissa se näkyy.

Isot voivat auttaa pienempiään, jos ovat itse saaneet olla pieninä perässä. Pienikin voi loistaa. Isomman avulla. Samoin heikko, vahvemman avulla.

1990. Thaimaa Bangkok. Iso ja pieni pelaamassa parvekkeella.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

+971 Hyvän Mielen Haaste 110312

+971 Hyvän Mielen Haaste

Hykerrän
Hymyän
 
Herne haastoi miettimään kymmentä mukavaa asiaa. Valitsin blogiurani alusta kymmenen kuukauden ajalta yhden mukavan asian kultakin kuukaudelta

Elokuus 2007. Sanat. Monimutkaiset sanat
Rakastan sanoja,
rumia sanoja ja kauniita,
monimutkaisia ja yksinkertaisia.
Rakastaisinpa samoin myös ihmisiä.

Syyskuu 2007. Sanoma uusin sanoin. Selittämättömän selitysyritys  
Voihan sen sanoa toisinkin.
Voihan?

Lokakuu 2007 Hetket. Pieniä hetkiä.
Pieni hetki.
Ymmärsin jotain.

Marraskuu 2007. Blogimetsä.  Matka Blogistaniaan
Jostain kaikki aina alkaa.

Joulukuu 2007. Tunteet. Tunteet pelissä. 
Äkkipikainen.
Pitkävihainen.
Rattoisat riidat.

Tammikuu 2008. Musiikki. Musiikin muistojälkiä
Värit.
Tuoksut.
Sävelet.
Muistojen haikeita hipaisuja.

Helmikuu 2008. Dialogi. Jatkopohdintaa dialogista
Dialogi
Sovittua erimielisyyttä

Maaliskuu 2008. Erilaiset maut   Eksoottisin ruoka, juoma ja ravintola
Eksoottinen
Tuntematon ja erikoinen?
Poikkeava ja vieras?
Viehättävä ja epätavallinen?
Alkukantainen ja arvaamaton?

Huhtikuu 2008. Monikulttuurisuus. Monikulttuurisuus työelämässä
Minun tavat
Sinun tavat
Meidän tavat
Teidän tavat
Hyi heidän tavat

Toukokuu 2008 Koti. Kotiovisyndrooma
Kotonuhjakkeella
Matkamittari sekoaa
Alaoven ja yläoven välillä

Thaimaa. Huhtikuu 2011. Hykerryttävä kansainvälisten vieraiden samlookulkue matkalla Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon Samroongin seurakunnan kirkosta Armon kotiin. (Kuva Jyrki Markkanen)

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

+970 Udmurttia udmurttia 080312

+970 Udmurttia udmurttia

Haitarit esiin?

Kuopus sattui olemaan täällä niin, että ehdimme kuulemaan ja katsomaan netissä udmurttimummojen euroviisuesityksen ennen kuin se kuului ja näkyi televisiouutisissa.  Sana oli kiirinyt kaveriporukassa Facebookin kautta.

Muutama vuosi sitten Kuopus oli opintomatkalla Udmurtian tasavallassa opiskelijatovereidensa kanssa. Porukka oli majoitettu yhdeksi yöksi udmurttikylään.Talon emäntä oli tullut töistä ystäviensä kanssa ja ilta kului laulaen, soittaen, syöden ja tanssien.  Suomalaiset vedettiin riemuun mukaan. Mukavat muistot jäivät. Tänään ne kertautuivat mummokuoron esityksessä.  Sama hymy, sama riemu, sama into.

Maailmassa on toivoa, jos maailman kaikki mummot yhdistyvät. Mikä ettei nuoremmatkin.

Osattiin sitä ennenkin. Udmurttilainen kansanperinneryhmä vuodelta 1950. (Udmurt folk costume):

lauantai 22. heinäkuuta 2017

+969 Hedelmäkoristeet 070312

+969 Hedelmäkoristeet

Koverran
Kaiverran
Koristan
Kaunistan
 
Millainen työ on turhaa? Siivoaminen? Ruuanlaitto? Pyykinpesu? Kaikki työ, jonka jäljet häviävät nopeasti? Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!  Saarnaaja onneksi sanoi muutakin: ” Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista.”  Turhakin työ saattaa olla tekijälleen tärkeää. Joskus jopa muillekin.  Aika useinkin, totta puhuen.

Pari vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen kerran thaimaalaisista hedelmäkoristeista. Silloin annoin linkin mangokaiverruksen tekoon. 

Kuopus innostui kokeilemaan hedelmäkoristeiden tekoa, ensimmäistä kertaa elämässään. Not bad at all. Tässä hänen ensimmäisen ja toisen päivänsä  tuloksia. Jälkimmäisessä on kuulemma myös unkarilaisia hunajakakun (mézeskalács) vaikutteita:

Plus%20969%20A%20Kaiverruksia.jpgPlus%20969%20Kaiverruksia%20B.jpg

perjantai 21. heinäkuuta 2017

+968 Etsin sydämeni sisarta 040312

+968 Etsin sydämeni sisarta

Mikä ja kuka
Missä ja milloin
 
Olin vierailemassa Naisten kahvilassa Yläneellä. Otsikoksi muotoiltiin yksi esittämistäni aiheista:  ”Kun tapasin sydämeni sisaren.”

Sydämeni sisar. Sen termin löysin vanhoista valmistelupapereistani.  Ensimmäisen kerran se näkyi 20.1.1992, siis yli kaksikymmentä vuotta sitten. Olin silloin puhumassa myös Naisten kahvilassa, sillä kertaa  Porissa.  Sitä käsitettä käytti muistaakseni tuona iltana esiintyntyt sokea laulaja, Hänen nimeään en muista, en myöskään hänen ulkonäköään. Silloin puhuin mm tällaisia lauseita:

”En halua kertoa, kuinka erilaisia vaan kuinka samanlaisia olemme.”
”Aikuisena ummikkona oli pakko oppia sydämen kieli.”
”Yhteisiä tunteitamme: suru, viha, hylkääminen, rakkaus ja kuolema”

Yläneellä puhuin samoja asioita ja näytin kuvia sydämeni sisarista Thaimaassa. Netissä termi sydämeni sisar löytyi vain omasta blogistani. 

Minulta pyydettiin ruokapöytään myös kaiverrettuja hedelmäkoristeita . Tässä niistä yksi, jo reissussa rähjääntynyt:

Plus%20960%20vesimeloni%20kaiverrus.jpg

torstai 20. heinäkuuta 2017

+967 Pitääkö päättäjän olla röyhkeä? 280212

+967 Pitääkö päättäjän olla röyhkeä?

Saako ruma sana olla sanomatta
Niin kuin se on
 
Valitsemmeko itsellemme röyhkeän edustajan, kun emme itse uskalla olla sellaisia. Pitääkö jonkun pistää puolestamme jauhot suuhun toisinajattelevalle? Pitääkö edes jonkun sanoa asiat niin kuin ne ovat? Pitääkö meidän löytää toinen ihminen sanomaan ääneen ne vihaviestit, joita emme uskalla aina edes ajatella sanovamme?

Jäin miettimään niitä ihmisiä, joita olen vuosien varrella äänestänyt. Kertooko heidän luonteensa minusta enemmän kuin heidän edustamansa asiat?  Onko mukavan ihmisen tukija itsekin mukava, röyhkeän itsekin röyhkeä? Pitääkö päättäjän osata pitää puolensa, jotta hän voi pitää myös toisten puolta? Entä valitsijan?

Median tehtävä on nostaa esiin asioita, myös niitä piiloteltuja. Idealismi loppuu siinä vaiheessa kuin raha ratkaisee kritiikin kohteen.  Vain entinen kylähullu jakoi kritiikkiään ilmaiseksi. Hänen tehtävänsä on jaettu nyt meille blogien kirjottajille…

Näinä päivinä olen seurannut Thaimaan lehdistön uusinta poliittista kärhämää. Esiintyikö ministeri päihtyneenä parlamentissa vai ei? Kuka sanoi kenelle mitä ja millä tavalla? Asiat vaihtuvat, henkilöt pysyvät. Syytökset vaihtuvat, henkilöt pysyvät. Puolueet vaihtuvat, henkilöt pysyvät. Vuosien varrella on seurattu, kuka kulloinkin on ollut maanpaossa ja mistä syystä. Muistan, miten tuo sama ministeri-parka oli Tanskassa pakolaisena ollessaan joutunut syömään aina vain voileipiä ja voileipiä. Tai miten poliitikon ”pahat pojat” toistuvasti pääsivät pälkähästä huomautettuaan, kenen poikia he olivat…

Vieraassa kulttuurissa ymmärryksen hienosäätö on helposti tuomittu epäonnistumaan.  Äly jättää ja huutaa vielä mennessään Hoi. Omassa kulttuurissa kyllä toivoisi jotain ymmärtävänsäkin.

Jotkut päätökset ovat tuhoisampia kuin toiset. Viipuri. Rautatieasema. 30.9.1941:
Viipuri%20rautatieasema%20300941pieni-no

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

+966 Palohälytin piippasi 250212

+966 Palohälytin piippasi

Jospa joku muu

Kokemuksia on kaikenlaisia. Häkellyttävän hankaiakin.

Alkoi kuulua palohälyttimen ääni. Kerrostalossa niitä ääniä kuuluu aina välillä. Itsekin olen ruokaa käräyttänyt pohjaan ja saanut palkinnoksi piipityksen. Ääni ei loppunutkaan nopeasti. Kurkistin käytävään. Ei hajua. Ei myöskään hajua siitä, mistä huoneistosta piipitys kuului. Piipitys jatkui. Etsimme ja arvelimme. Lopulta soitimme paria ovikelloa. Ei vastausta. Jospa joku muu tekisi jotain. Tuskin tässä nyt mitään.

Soitin huoltomiehelle, joka lähti tulemaan. Matkaa oli sen verran, että sovimme soittavamme kuitenkin myös hätänumeroon. Päivystyksessä 112  vastaaja hoiti asian hyvin. Kyseli oikeat kysymykset . Osasin ilmeisesti vastata oikeat vastauksetkin, koska hetken neuvottelujen jälkeen minua kehotettiin odottamaan matkalla olevaa huoltomiestä, jonka tehtäväksi tuli katsoa, oliko jotain pielessä. Jos oli, minut ohjeistettiin soittamaan uudelleen palokuntaan.

Asia selvisi huoltomiehen avattua oven. Ei vaaraa. Hälytin oli vain laulellut itsekseen. Palokunta sai olla rauhassa. Huoltomies kertoi, että heidän kokemuksensa mukaan 20 % oli hälytinvikoja, muut tavalla tai toisella aiheellisia. 

Palaute. Hälytyskeskus hoiti asian hyvin. Huoltomies hoiti asian hyvin. Itseäni hämmästelin. Oli ollut suuri kynnys soittaa. Entä jos jotain olisi oikeasti tapahtunut.

Thaimaassa en välttämättä tiennyt, mihin soittaa hätätilanteessa. Hälytysnumeroja oli monia, kullakin poliisiasemalla omat numeronsa. Yleisiä ambulansseja ei niin vain löytynytkään. Jokaisella sairaalalla oli omat ambulanssinsa.  Kaikki sairaalat eivät ottaneet vastaan ketä vain. Tarvittiin takuuraha, todistus sopimuksesta ko. sairaalan kanssa tai matkavakuutuskortti… Useimmiten olisin kilauttanut kaverille.  Kolareissa soitimme vakuutuksen päivystävälle tai omalle välittäjälle, brokerille., joka hoiti kaikki ongelmatilanteet puolestamme.

Muista aina liikenteessä, pidä kunkin maan hälytysnumerot tallessa!

Hakukoneen avulla kurkistin, mitä brokereista kerrottiin. Tällainen löytyi:
 ”Jos ajatus kahlaa vuori vakuutus vaihtoehtoja saa sinut punastumaan, saatat olla parempi työskennellä vakuutusmeklari. Kokenut lisensoitu välittäjä on perehtynyt vakuutus mongerrus ja hyvät yhteydet vakuutusyhtiöille. ! Jos tämä välittäjä on valmis antamaan sinulle näyte työnsä, hän voi kannattaa pitää. Muista, että tämä henkilö on tarkoitus pitää sinut huolestu että tulee yhdessä vakuutusasioita. ”

tiistai 18. heinäkuuta 2017

+965 Thaimusiikki - maailmanmusiikki 230212

+965 Thaimusiikki - maailmanmusiikki

Se soi sittenkin!

Ensimmäisellä musiikkitunnillamme Luther-seminaarissa Bangkokissa iloitsin siitä, että pyytäessäni opiskelijoita laulamaan he valitsivat laulun, jossa oli thaimelodia.  Kerroin heille menneistä ajoista. Sen tarinan olen jo aikaisemmin täälläkin kertonut. Saman tarinan kerroin myös sunnuntaina Phasee Charoenin kirkossa.  Saarnatekstissä kerrottin Jeesuksen parantamasta leprapotilaasta ja hänen kiitollisuudestaan.

"Olin jonkin aikaa Thaimaassa lähetyksemme edustajana thaimusiikkikomiteassa, Thai Indigenous Hymnbook Committee, jonka tehtävänä oli herättää kiinnostusta thaimusiikin käyttöön kirkoissa.  Kesäkuussa 1989 olin ainoana ulkomaalaisena mukana tuon musiikkikomitean järjestämässä seminaarissa, johon oli kokoontunut toistakymmentä thaisanoittajaa ja säveltäjää. Koin, että komitean ja minun, ulkomaalaisen, päätehtävänä oli rohkaista thaimaalaisia ottamaan käyttöön omaa perinnettään. Suuri osa sanoittajista oli entisiä leprapotilaita.  Lepraa sairastaneiden oli vaikeaa kulkea busseissa ennakkoluulojen takia, siksi seminaari oli Manoromissa, leprasairaalan tiloissa. Sairaalassa tapasin myös yhden akuutissa lepravaiheessa olleen sanoittajan.  Seminaarin aikana tehtiin uusia lauluja ja iltajuhlassa niitä sitten esitettiin Manoromin kirkossa. Se ilta on yksi parhaista musiikkimuistoistani."

"Musiikkikurssilla Manoromin sairaalassa Keski-Thaimaassa.  Iloista miesjoukkoa rohkaistiin jatkamaan sitä, mitä he jo ennenkin olivat tehneet ja mitä he halusivatkin tehdä. He kirjoittivat thaimaalaisen runoperinteen mukaisia kristillisiä sanoja perinteisiin thaimelodioihin. Olin ainoa ulkomaalainen, pikemminkin ihmettelevä oppija kuin opettaja. Yhden peukalon muistan. Se oli ainoa toimiva sormi lepran tuhoamassa oikeassa kädessä. Peukalossa oli kumilenkillä kiinni lyijykynä. Mikä kynän lento! Mikä into! Mikä hymy! Mitkä runot! Mikä itsevarmuus ja itsetunto!

Illalla kirkossa laulettiin päivällä tehtyjä lauluja. Sieltä muistan rummuttajan kädet. Niissä ei ollut jäljellä enää yhtään sormea. Mikä rummutuksen riemu! Mikä into! Mikä hymy!  Mitkä laulut! Mikä itsevarmuus ja itsetunto!"

Thaimaan luterilainen kirkko sai ensimmäisen virsikirjansa 2009. Siinä kirjassa on paljon thaimusiikkia ja omien työntekijöidemme sanoituksia ja sävelmiä.  Se soi sittenkin!

Hiihtolomalaisemme etsivät käsiinsä thaimaalaisia soittimiamme ja soittivat niitä innolla. Hauskaa oli. Tämänkin näköisiä soittimia meiltä löytyy:
Thaimaalaisia ystäviämme menneinä aikoina esiintymässä Thaimaan luterilaisen kirkon pääkirkossa Bangkokissa.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

+964 Yhteisen sydämen oppimäärä 220212

+964 Yhteisen sydämen oppimäärä

Ruammit Ruamkhit Ruamdzit
Yhteinen ystävyys
Yhteinen ajattelu
Yhteinen sydän
 
Omaa asennettaan voi halutessaan muuttaa, jos oikein yrittää. Toisen asenteeseen voi vain yrittää vaikuttaa.  Kommentoin juuri eräässä blogissa näin:” Pääasia on mielestäni, että kaikkein heikoimmat saavat avun kaikkialla Suomessa (ja muualla), puhutaanpa sitten "näön vuoksi" vai "totuudessa"...”

Thaimaassa Bangkokissa Phasee Charoenin kirkolla toimi usean vuoden ajan Yhteisen sydämen päiväkoti. Sen vaatimaton rakennus seisoi vielä varastoksi muutettuna kirkon pihalla, kun siellä pari viikkoa sitten poikkesimme.

Suomessa Loimaalla  seurakuntatalossa pystytettiin monena vuonna suuria lähetysnäyttelyjä, joiden valmisteluun tulivat mukaan erilaiset tahot, myös päiväkerhot ja koulut. Eräänä vuonna näyttelyssä esiintyi Yhteisen sydämen päiväkoti. Minua pyydettiin mukaan ideoimaan ja toteuttamaan sitä. Kokosin omia tavaroitamme ja kuvia sekä  Suomen Lähetysseuran thaimaalaista lapsimateriaalia. Kuvista löydettyjä esineitä etsittiin myös loimaalaisista varastoista. Askartelut ja piirrokset tehtiin eri tahoilla. Näyttelyssä vieraili satoja ihmisiä. En hävennyt tuota asennekasvatustamme.

Yhteisen sydämen päiväkoti Bangkokissa ja Loimaalla (Loimaan kuva Anja Uusitalo)