torstai 18. tammikuuta 2018

+1145 Simpukoita ja sanomalehtiä 180314

+1145 Simpukoita ja sanomalehtiä

Minkä taakseen jättää
Sen kellaristaan löytää

Vihdoinkin. Jo oli aikakin. Vuosikausien paluupöheikköä on alettu karsia kunnolla. Muutama Suomeen paluu oli aikoinaan haastavampi kuin muut.. Eräällä kertaa Kuopus oli saapumaisillaan, toisella kertaa Mies lähtemäisillään tai ainakin toipumaisillaan. Etenkin tuossa toisessa paluuvaiheessa Thaimaan kodin purkaminen tapahtui nopeasti kaikenlaisen lähtöhässäkän keskellä ja mukaan tuli sellaista, mitä ei tarkkaan ehditty käydä läpi. Niistä esimerkkinä on vieläkin löytyvä muuttolaatikko, joka oli kirjattu muuttolistaan näin: Kiviä.

Nyt simpukat on lajiteltu ja vanhat Bangkok Postit luettu. Hyvää roskapussiainesta. Näin kirjoitin Vallattomalle Mummelille, jonka ohjeen mukaan kompostiroskikseemme on tehty lukuisia roskapusseja. Suosittelen näitä ohjeita.

”Olet muuten taas ollut mielessä eilen. Löysimme varastoista vanhoja Bangkok Posti-lehtiä, joita toimme aikoinamme mukanamme. Nyt niistä oli apua kompostipussien teossa, koska Satakunnan Kansa siirtyi tabloidikokoon. Eilen syntyi taas kolmisenkymmentä pussia, joissa Thaimaa on pinnalla ja Suomi sisällä :)”

Kuvat kertokoot kaiken. (Simo Nieminen).
PS. Joitain noita samoja simpukkamalleja näkyy aikaisemmassakin blogikirjoituksessani: +915 Contemporary Art Archipelago ja Utö

Mirkka%20ja%20simpukat%20l%C3%A4hikuvapiMirkka%20ja%20simpukat%20ja%20kompostipu

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

+1144 Lause-Finlandia 2014 ja someystävät 110314

+1144 Lause-Finlandia 2014 ja someystävät

Yhteisölauseita äänissä

Valitut  Lauseet 2014. Lukiessani niitä muistin taas, kuinka moni someystäväni on muistanut minuakin omilla lauseillaan. Vuonna 2013 jo tällaisia  lauseita esittelinkin.
+1063 Lause-Finlandia ja kommentointi

Etsin omaan blogiini vuonna 2013 tulleita kommentteja. Niin monesta olisi ollut valittavana. Kiitos niistä ihan kaikista. Säilytän niitä aarteinani. Rakastan lauseita, kuten moni on varmaan huomannutkin…

Tammikuu 2013, +1045 Toisen katto toisen lattia, toisen blogi toisen kasvualusta
Flora: ” Onneksi verkossa on myös paikkoja, joissa keskustelu saa ja voi rönsyillä monenlaisiin suuntiin kadottamatta myönteistä sävyään.”

Helmikuu 2013. +1059 Thaimaassa taas kaikin aistein ja kokosydämin
Sokea kana: ”Omaakin (pipoa) pitää tässä välillä vähän yrittää venyttää.”

Maaliskuu 2013. +1069 Tulevaisuus on nyt heidän
Tuomoh:  ”Itse erotan luovuttamisen ja lannistumisen.”

Huhtikuu 2013 +1072 Iloisessa hääjuhlassa
Äijä  ”Monta kertaa on tehnyt mieli polvistua parvella, että kunpa jaksaisivat, kunpa tahtoisivat, kunpa kestäisivät.”

Toukokuu 2013  +1080 Kevätmasennus, kaamosmasennus, talvimasennus, vuodenaikamasennus
Liisa: ”Kipuunkin auttaa mukava tekeminen, mutta aika usein se kipu estää sen mukavan tekemisen ja kierre on valmis.”

Kesäkuu 2013  +1084 Johannes Kastajan heinäsirkat
H.M,Juhani Hämeenjussi:  "Toisen vitsaus on toisen leipä?"

Heinäkuu 2013 +1088 "Kenen kertomukset saavat tilaa?"
Isopeikko.” Peikko on oppinut monta juttua toisten kertomuksista. Välillä se kyllä epäilee, ettei kaikki kerrottu ole ihan totta. Paitsi silloinkin se voi olla totta yhdeltä kantilta, vaikka ei olisikaan ollenkaan totta toiselta. Totuus on niin kovin häilyvä ja arvaamaton, ja lähes jokaisella omansa.”

Elokuu 2013 +1089 Kenen maata on Ei-kenenkään-maa?
SusuPetal. "Kannan ottaminen on toisinaan raskasta. Etenkin, jos syyllistetään siitä, ettei ota kantaa. Silloin on huono ihminen. Liika kannan ottaminen tekee ihmisen vihaiseksi ja katkeraksi tai uuvuttaa."

Syyskuu 2013 +1092 Uumaja - Euroopan kulttuuripääkaupunki 2014
Sirokko: "Jee näitä blogistanian virkistäviä ihmeitä..."

Lokakuu 2013 +1096 Kansallisarkisto: Sotapäiväkirjat
Ellinoora: "Lyhyeksikin jäänyt sotakokemus sirpaleina isissämme - heidän kauttaan meissä..."

Marraskuu 2013 +1100 Mitä silmät ei nää vai näkevätkö sittenkin...
Kuvittelija: "Omia lastenlapsia kuunnellessani haltioidun usein uusista raikkaista näkökulmista."

Joulukuu 2013 +1130 Jokaisen tarina on tärkeä - joka vuonna. Hyvää uutta vuotta!
Lepis. "Kenenkään ei soisi jäävän hädän hetkellä yksin."

Kuvaksi on Ihan Pakko laittaa tämä kuva. Talvilomakissa Rontti viihdytti minua tällä koneella – ja sotkuisella työpöydällä. (Kuva Simo Nieminen)
Maija%20Rontti%20ja%20tietokone%20201403

tiistai 16. tammikuuta 2018

+1143 Moniääninen monikulttuurinen Suomi. Radio UusJussi Porissa 090314

+1143 Moniääninen monikulttuurinen Suomi. Radio UusJussi Porissa.

Kaikin kielin kaikin mielin

Sain kerran kertoa porilaisessa monikulttuurisessa nettiradiossa Radio UusJussissa kokemuksiani suomalaisen ja thaimaalaisen kulttuurin kohtaamisesta niin Suomessa kuin Thaimaassakin. Mikään erityisen erinomainen minun analyysini tuosta asiasta ei ole koskaan ollut. Olen oppinut, että oikean asian takia voi välillä vaikka mokatakin…

Tässä UusJussin ohjelmassa oli kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa kerroin omista kokemuksistani, toisessa osassa taas jotain siitä, mitä suomalaisen turistin pitäisi ottaa huomioon Thaimaassa.

Tuo ohjelma on yksi niistä monista vuosien varrella  äänitetyistä ohjelmista, joihin olen saanut osallistua erilaisissa studioissa eri radiokanavilla. Vanhoissa säilyttämissämme kaseteissa niistä ehkä vielä joitain kopioita löytyy. Vävy (www.digisi.fi ) on digitoinut myös  noita kasetteja. Mielenkiintoisia juttuja.  Joskus yllättäviäkin.

Radio UusJussin esittely noiden ohjelmien aikaan:
” Radio UusJussi on Satakunnan Monikulttuuriyhdistyksen nettiradio. Radion tavoitteena on luoda kanava, jonka kautta eri kulttuurit voivat ilmaista mielipiteitään, ja jonka kautta tuodaan esiin kulttuurien monimuotoisuutta. Radio auttaa ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia kotoutumaan Suomeen erilaisten ohjelmien kautta. Ohjelmia toimittavat sekä suomalaiset että maahanmuuttajat. Ohjelmien aihepiirit vaihtelevat maahanmuutosta kulttuuriin sekä lasten asioista ja ihmisoikeusasioista uutisiin ja viihteeseen.”

Radio Dein haastateltavana Turussa ystävän kanssa jokunen vuosi sitten. Hauskaa ainakin oli.
Radio%20Dei%20hynyt%20Tuuli%20ja%20min%C

maanantai 15. tammikuuta 2018

+1142 Minäkin katsoin viidenkympin hiihdon televisiosta260214

+1142 Minäkin katsoin viidenkympin hiihdon televisiosta

Selitykset sivulla seitsemän
Selittelyjä seitsemänkymmentäseitsemän sivua

Joskus vain se vanha aatami pyrkii pinnalle. Näinä päivinä sillä on ollut minullekin asiaa. Toisaalta, joku viisaampi siellä sisällä pyrkii muistuttamaan minua myös tekopyhyydestä. Ja siitä seitsemänkymmentäseitsemänkertaisesta anteeksiannosta. Onneksi.

”Se se vaan on sillä lailla
että tässäki maassa on
sitä on paljon mälsää
ei sitä tartte edes paljon kavereilta kysellä
kun vaan viittii vähänkin tsiikata ympärilleen
kaiken maailman törpötkin ne luulee olevansa vaikka mitä
mut ei ne oo ku hemmetin moisia sössöjä vaan”

”mut eipä oo onneks jano päässy vielä yllättämään” (Rotestilaulu)

Kaikkea ei kyllä kannattaisi puolustella. Ainakaan yksipuolisesti. On vaara, että asiat menevät yhä enemmän sekaisin. Realismi rulekoon tai sinne päin. Kaikinpuolisesti.

1999. Bangkok. Kuvakaappaus Thaisukon yläastelaisten kuvaamasta videoelokuvasta Deims Pondi. Minä ajamassa The Mall –tavaratalon parkkitalossa roistojen pakoautoa.
Kuvakaappaus-Deims_Pondi-normal.jpg

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

+1141 Mitä tekisit ylimääräisellä puolella sekunnilla?151214

+1141 Mitä tekisit ylimääräisellä puolella sekunnilla?

Sentti tai sekunti sinne tai tänne
Vai?

Katsoin Olympialaisten Naisten viestiä. Puolen sekunnin ero vaihtoi mitalin väriä. Noissa kisoissa koettiin myös mitalin katoaminen kahdella kymmenesosasekunnilla. Entä se Mietaan yksi sadasosasekunti aikoinaan?

Yritin kokeilla, kuinka pitkä on silmänräpäys. Mietin, mitä minulta jää näkemättä sinä aikana, kun silmäni on kiinni? Mitä kokematta?

Kun läheinen kuolee, aika pysähtyy monen silmänräpäyksen ajaksi. Elämme oman aikamme suhteessa toisiin ihmisiin. Portille asti pääsemme toisen mukaan. Saattamaan. Lähettämään. Aikanamme itsekin lähtemään. Senkin jälkeen joku toinen jäljelle jäävä vielä räpyttää silmiään. Oman aikansa.

Siis, eläkäämme täysillä joka sekunti ja sen osa. Tänäänkin.

Vanhan valokuva-albumini ensimmäinen sivu. Minä vielä elän. Toistaiseksi:
Valokuva-albumin%20ensimm%C3%A4inen%20si

lauantai 13. tammikuuta 2018

+1140 Venäjä, Venäjä, Venäjä, Venäjä... 080214

+1140 Venäjä, Venäjä, Venäjä, Venäjä...

Enemmän kuin kolme Venäjää

Näinä päivinä taas mietin tuota Venäjää. Isoa maata voi katsoa niin monesta suunnasta. Tässä muutama:

1. Evakkoperheessä sodan jälkeen syntyneenä ei voinut välttyä tietämästä, millainen naapuri meillä idässä oli ollut kulloisestakin nimestä riippumatta.  Sukua oli asunut sillä alueella monta sataa vuotta ja rajat muljahdelleet sinne tänne noidenkin vuosisatojen aikana. Siellä jossain Se oli ja sai luvan pysyäkin, jos siltä ikäpolvelta kysyi.

2. Kälyni valmistui venäjän kielen diplomikielenkääntäjäksi ensimmäisten joukossa 1960-luvulla Tampereen kieli-instituutissa ja oli koko työelämänsä hyvin arvostettuna liike-elämän tulkkina ja kielenkääntäjänä niin Suomessa kuin lukemattomilla työmatkoilla Neuvostoliitossakin. Hän tunsi sen maan kulttuurin.

3. Kolmisenkymmentä vuotta sitten lensimme Thaimaasta omalle lomalle Aeroflotille ja kiertelimme päivän Moskovaa. Silloin ei ihan arvannut, mikä kaikkea Punaisella torilla ja sen ympärillä vielä nähtäisiin. Mathias Rustkaan ei sinne silloin vielä ollut lentänyt.

3. Viime vuosituhannen lopulla sitten kävin ”serkkumatkalla”  kaupungissa, jota jossain nimitettiin ”vanhaksi venäläiseksi kaupungiksi”. Sieltä löytyi sairaala, jossa veljeni oli syntynyt, kirkko, jossa isäni kävi rippikoulun ja tori, jossa äitini oli lapsena myynyt voita ja metsämansikoita. Sieltä löytyi enoni piirtämiä taloja ja muistoja toisen enoni pommitetusta kodista ja tätini hävitetystä ompeluliikkeestä. Sen katuja kävelin serkkuni Juha Lankisen kanssa, joka oli ollut rakentamassa Viipurin pienoismallia Lappeenrantaan ja etsimässä Viipurista Mikael Agricolan hautaa vanhojen asiakirjojen avulla 1989-1990 ja oli myöhemmin pystyttämässä sinne uutta Agricolan patsasta 2009.

4.  Mies on ollut taas tämän viikon ja on vielä ensi viikonkin vierailemassa Pietarissa, Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Kelton teologisessa instituutissa. On ollut etuoikeus saada olla mukana tuossa teologisessa koulutuksessa jo monia kertoja monina vuosina. Koemme edelleen tuon kirkon uuden nousun ihmeenä.

5. Sotshin olympialaisten ensimmäiset karsinnat. Ajattelin etukäteen, että en olisi niistä mitenkään erityisen kiinnostunut. Vaan kuinkas sitten kävikään. Aloitin television tuijottelun jo ensimmäisistä lökäpöksyistä. Pahalta näytti. Pakkohan sitä oli seurata, mitä noille lökäpöksyille kävi.

2008 marraskuu. Venäjä, Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Kelton kirkko.
Kelton%20kirkko%20marraskuu%202008pieni-

perjantai 12. tammikuuta 2018

+1139 Epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän IRC- ja Dalnet-muistoissa 030214

+1139 Epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän IRC- ja Dalnet- muistoissa

Sanaleikkien leikkisanat

Otsikon pitkää sanaa en muista ulkoa, en myöskään sanaa supercalifragilisticexpialidocious. Tarvitsen Googlea. Nuorisomme osaa nuo sanat vaivattomasti. Etenkin tytöistä polvi paranee.

Elämäni näyttää olevan vähintään epäjärjestelmällistä. Vanhojen hävitettävien papereiden sisältämä tunnekuorma ei näköjään ihan helpolla poistukaan. Tajuaa, että siellä jossain sisällä ne tunteet edelleen ovat, vaikka eivät joka päivä pinnalle pyrikään. Jotkut vaikeat muistot on sisältäkin revittävä palasiksi tietoisesti. Mitä niitä nyt enää pyörittelemään. Toisaalta, niin paljon koettua hyvää on paennut pinnan alle. Niin monia ihmisiä. Niin monta kohtaamista. Muistamattomuuttaankin voi antaa anteeksi, kun tajuaa, kuinka monen ihmisen kanssa on kulkenut kappaleen matkaa.

Luulin, että minulta ei jäänyt käteen mitään konkreettista IRC-ajaltani. Äsken löysin kuitenkin hyvästijättökirjeen kopion kahdelle ystävälle, CherokeeLace ja Jarus Roland, jotka aikoinaan antoivat minulle jopa OP-oikeudet kristillistä debattia harjoittavassa ryhmässään. Toinen heistä asui Australiassa, toinen Kanadassa, minä naputtelin konetta Thaimaassa. Tässä otteita siitä kirjeestä – sillä silloisella kielellä:

”This experience to learn to know different beliefs… and try to be polite… has not been easy for me… much more difficult than foul language… but I have enjoyed it.”
“In my real life I daily meet many ppl who don´t believe like me and I need to use “dialog” in a right way… You two have been teaching me something very valuable… I remember saying to Jarus once that I felt that he was a “born instructor” “tutor” and the more I have seen you the more I am sure of that… CherokeeLace is showing a special love to ppl… that kind of love is needed… I would say that you CherokeeLace are “righteous”… and “truthful”… both those things are very high in my values…”

“The other handicap is the language… English is however my fourth language… nowadays better than the second and third… but still… I  have learned very much… trying to say things shortly… trying to be “intelligent” in English… again here sometimes succeeding and then not… lol. It has been however refreshing to be able to think in English… I am working in Thai.. .which I know still less than English…”

On hyvä huomata, että niin moni asia maailmassa riippuu näkökulmasta:

Marra%20ja%20Rontti%20Porissa-normal.jpg

torstai 11. tammikuuta 2018

+1138 Satakunan Kansa, Kotimaa24, lähetystyö ja erään porilaisen seurakuntapastorin kommentti 280114

+1138 Satakunnan Kansa, Kotimaa24, lähetystyö ja erään porilaisen seurakuntapastorin kommentti

Somessakin tuulee

Tyhmyyden tiivistymiseen ei tarvita isoja joukkoja. Se voi tapahtua jokaisen meidän omissa aivoissammekin.  Kaikenlaista mietin, kun Satakunnan Kansassa oli sitaatti Kotimaa24:n keskustelujen kommentista. Sen oli kirjoittanut tuttu porilainen seurakuntapastori:

”Seuraavana ovat lähetysjärjestöjen avustukset. Ja sekin on ihan oikea järjestys.” Porilainen pappi Kotimaa24-verkkolehden keskustelussa lehden yt- neuvotteluista.

Mitä itse asiassa siis tässä kommentissa toivottiin? Mitä tarkoitettiin menojen karsimisen ”oikealla järjestyksellä”? Lähetystyön alasajoako?

Porin seurakuntien lähetystyö on ollut esillä arjessani  monella tavalla. Siksi olen pureskellut mielessäni tätä kommenttia  useassa tilanteessa.

Tämän porilaisen seurakuntapastorin kotiseurakunnan nimikkolähetin lähtöjuhlaa vietettiin hänen toisessa porilaisessa nimikkoseurakunnassaan. Tämä lähetti on vanhoja ystäviämme ja seurasimme hönen vaiheitaan kaikkien niiden kahdenkymmenen vuoden ajan, joina hän toimi lähetystyöntekijänä Etiopiassa. Koko sen ajan hän oli ollut tämän saman seurakunnan nimikkolähetti ja vieraillut siellä erilaisissa tilaisuuksissa ja kouluissa Suomessa ollessaan.

Ystävämme oli meillä yötä ennen matkaansiunaamista  ja luki meillä myös Satakunnan Kansasta tämän Kotimaa 24:stä lainatun sitaatin. Sunnuntaina hän saarnasi messussa ja hänet siunattiin matkaan alttarilla yhdessä seurakunnan kahden uuden papin kanssa heidän virkaan siunaamisensa yhteydessä. Matkaan siunaaja, seurakunnan kirkkoherra, sanoi iloitsevana näistä kolmesta seurakunnan työntekijästä.

Ystävämme on ollut Etiopiassa aids-orpojen kummilasten yhteyshenkilönä. Toistaiseksi siinä on käytössä neljä kieltä, suomi, ruotsi, englanti ja asmara. Aikaisemmin hän toimi lukutaitotyössä, joka liittyi myös raamatunkäännöstyöhön Etiopian kahdeksankymmenen kielen keskellä.

Kummilapsityö on osa Suomen Lähetysseuran kirkollista työtä Etiopian Mekane Yesus-kirkon kehitysosaston alaisuudessa. Projektissa on nyt 300 kummilasta, orpoa tai puoliorpoa. Heidän koulutustaan tuetaan ammattiin valmistumiseen asti. Ensimmäiset kummilapset ovat jo valmistuneet ammattiin.

Olen ollut pyynnöstä vierailemassa tuon porilaisen seurakuntapastorin työskentelyseurakunnan rippikouluissa ja lähetyspiireissä kertomassa lähetystyöstä.

Porin seurakuntayhtymän Kirkkosanomien lähetysnumeroissa on vuosittain esitelty kaikki Porin eri seurakuntien nimikkolähetit. Muistin tuon seurakuntapastorin kommentin somessa. Tässä sekin sitaatti:

” Minä olen kyllä jo pitkään ihan itse päättänyt lukea esirukouksessa vain yleisen rukouksen lähetystyön puolesta. Ihmisen korostaminen siinä yhteydessä on mielestäni tarpeetonta. Eihän nimiä muutenkaan luetella esimerkiksi seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden puolesta rukoiltaessa. Piispojen kohdalla on joskus poikkeuksia. Tarpeetonta minusta sekin.”

Tiedän kokemuksesta, kuinka tärkeitä lähetystyöntekijöille ovat heidän lähettäjänsä ja nimikkoseurakuntansa. En usko, että kenellekään niissä suhteissa on tullut mieleen, että esirukouksessa olisi kyse ihmisen korostamisesta. Ei kenenkään puolesta ole pakko rukoilla. Onneksi on niitä, jotka rukoilevat.

25.1.2014. Satakunnan Kansa. Sitaatti:

Osmo%20Kauppisen%20kommentti%20SatakKans

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

+1137 Thaimaalaista tanssia Lokalahdella 210114

+1137 Thaimaalaista tanssia Lokalahdella

Kauniin kulttuurin kauniit kuvat

Kaikista Suomessa vierailleista thaimaalaisista ystävistä meillä ei ole kuvia. Hyviä muistoja kuitenkin. Joidenkin kanssa olemme vieläkin tekemisissä, ainakin jotenkin. Moni ihminen hoitaa nykyisin yhteytensä Facebookin kautta. Sen ulkopuolella pysyttäessä kaikessa ei pysy perässä. Jos haluaa siirtyä kultakantaan, kannattaa pysyä menneisyydessä, jolloin ajan myötä muistojen kultapatina sen kun vain vahvistuu. On todettava näillä vuosilla, että kaikkeen ei yksi ihmiselämä kerta kaikkiaan riitä. Liekö tarviskaan…

Norjassa asuu thaiystävä, Surangkana Dasiri, jonka me kaikki Thaimaassa työtä tehneet muistamme nimellä Khun Nok. Hän toimi vuosikausia lähetyksen thaisihteerinä, joka auttoi viranomaisyhteyksissä ja hoiti mm. viisumiasioita. Olin itse päätoimistossa osaksi työssä silloin, kun hänet valittiin työhön ja vietin tuntikausia hänen kanssaan ja mietin, mitä millainenkin suomalainen koulutus vastasi thaiyhteiskunnassa.

Kun Khun Nok vieraili Suomessa parikymmentä vuotta sitten, vierailimme myös Lokalahdella seurakuntavierailulla. Sitäkin oli mukava muistella nyt noiden edellisten piispantarkastusmuistojen ohella.

Lokalahti%20Nok%20ja%20Jaakko%20srkkotipLokalahti%20Nok%20tanssii%20yksinpieni-n
Hi Nok! Greetings to Greg, too :)

tiistai 9. tammikuuta 2018

+1136 Piispantarkastuksen SYKE-ilta Porin Teljän seurakunnassa 180114

+1136 Piispantarkastuksen SYKE-ilta Porin Teljän seurakunnassa

Hyvää seuraa
Hyvää keskustelua
Hyvää iltapalaa
Hyvää musiikkia

Osallistuimme seurakuntamme piispantarkastukseen ihan vain seurakunnan rivijäseninä.  Ilta oli vapaamuotoista yhdessäoloa ja keskustelua. Se päättyi piispamme Kaarlo Kallialan iltahartaukseen kauniissa hämärässä kirkossa.

Olimme vuosia myös oman seurakuntamme omia lähetystyöntekijöitä, nimikkolähettejä. Monta piispaa olemme vuosien varrella tavanneet, jotkut heistä kotonammekin. Moni piispa on meitäkin tarkastellut ja tarkastanut, kuunnellutkin. Monessa nimikkoseurakunnassamme saimme Suomessa ollessamme osallistua myös erilaisiin neuvotteluihin, Lokalahden seurakunnassa aikoinaan jopa piispan seurueeseen koko piispantarkastuksen ajan. Joistain näistä kohtaamisista kirjoittelin jo blogissa aikaisemminkin, +692 Piispan tarkastus .

Juttelimme joidenkin seurakuntamme nykyisten ja entisten työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa meneillään olevasta tarkastuksesta. Siihen oli liittynyt lukuisia tapaamisia ja neuvotteluja. Erikoisen hyvältä tuntui se, että ohjelmaan oli liitetty myös keskusteluja seurakuntamme alueella toimivien herätysliikkeiden edustajien kanssa. Se vahvistaa yhteistä työtä ja työnäkyä. Sellaista kohtaamista tarvitaan kirkossamme juuri nyt. Hyvä!

lokalahti%20virtanen%20piispantarkastus%
Piispantarkastus Lokalahden seurakunnassa parikymmentä vuotta sitten, ruokailu Lasse ja Anneli Virtasen kotona. piispana arkkipiispa John Vikström. Kuva kotikokoelmista.