+1069 Tulevaisuus on nyt heidän 300313

+1069 Tulevaisuus on nyt heidän

Joskus tulevaisuus oli meidän

Kyllä minua hieman mietityttää se, mitä tuleman pitää. Uusia löytöjä en pelkää, vaikka uudenlaisen arvioinnin suhteen olenkin ennakkoluuloinen. Millainen kriittisyys tulee olemaan vallassa? Kuka määrää trendit? Sahataanko toisia silmiin samaa vauhtia kuin ennenkin? Kasvaako eriarvoisuus? Entä suvaitsemattomuus? Entä suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuus? Jyrätäänkö tasa-arvoisuuden nimissä toisinajattelevat?  Voittaako rahan valta? Voittaako väkivalta? Voittaako rakenteellinen väkivalta?

Kirjoitin kerran blogissani: ”Kaikki barrikadeille: Ei väkivaltaa vallattomalle väelle.” Omat barrikadini olen jo valloittanut. Uusia syntyy uusille sukupolville. Onko kiipeäjiä?

Maalasimme pääsiäismunia näiden uusien sukupolvien kanssa.  ”Pääsiäismuna on ylösnousemuksen vertauskuva, koska munan suljetun kuoren sisällä on uuden elämän alku. Kristityille muna on ollut varhaiskirkon ajoista alkaen ylösnousemuksen symboli. Päältä päin muna näyttää kuolleelta kuin Kristuksen hauta ja sen suulla ollut kivi. Sisältä murtautuu kuitenkin uusi elämä: Kristus.”
                     

+1068 Kohun kohteena Kypros 250313

+1068 Kohun kohteena Kypros

Kuka kulloinkin kiinni kahvassa

Sitä saarta en unohda. Kriisi-Kypros. Wikipedia vihjaa, että Kyproksella on kuohunut ennenkin:

1 Neoliittinen kausi (8200–3900 eaa.) 2 Kalkoliittinen kausi (3900–2500 eaa.) 3 Pronssikausi (2500–1050 eaa.) 4 Geometrinen kausi (1050–750 eaa.) 5 Arkaainen kausi ja klassinen antiikki (750–310 eaa.) 6 Hellenistinen kausi (310–30 eaa.) 7 Roomalainen kausi (30 eaa.–330) 8 Bysanttilainen kausi (330–1191) 9 Rikhard Leijonamieli ja temppeliritarit (1191–1192) 10 Lusignanien kausi (1192–1489) 11 Venetsialaisten kausi (1489–1571) 12 Ottomaanien kausi (1571–1878) 13 Moderni Kypros 13.1 Ison-Britannian hallinta ja protektoraatti 1878–1960 13.2 Kyproksen tasavalta 13.3 Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta

Meille Kypros tuo mieleen nuoruuden ja vuoden 1970.

Kyproksen suomalaisen YK-papin työhön kuuluivat myös ns papinkeikat. Sotilaspapin tehtävänä oli keksiä saarelta erilaisia mielenkiintoisia retkikohteita, kuljettaa vapaavuorossa olevia suomalaisia rauhanturvaajia niihin ja toimia oppaana. Se tarkoitti sitä, että saaren historiankin oli tultava tutuksi. Itse pääsin joskus mukaan, kun vuokrasimme sitä varten auton. YK-ajoneuvoihin ei siviili päässyt.  Kun vielä omillakin lomilla kiertelimme katsomassa mahdollisia papinkeikkapaikkoja, minäkin kolusin saarelta lähes joka kolkan. Suomalaisena pääsin kulkemaan myös paikoissa, joihin siihen aikaan paikalliset kreikkalaiset pääsivät vain YK:n saattueessa. Kun nyt 2000-luvulla kävimme saarella, suomalaisena pääsin taas vaivatta kulkemaan saaren eri puolilla. Muutama vuosi sitten saaren keskinäinen raja avautui myös etelä- ja pohjoispuolella asuville. Vihdoinkin moni pääsi katsomaan vanhaa kotiaan, josta oli joutunut poistumaan 1970-luvulla.

Kirjoittelin Kotimaa24:ssä muutamassa kommentissa vuoden 1970 suomalaisista YK-jumalanpalveluksista Nikosiassa. Kommenttini olivat osa keskustelua Suomen armeijan kirkollisesta työstä, johon muutamat suhtautuvat vähän nuivasti…

”Puoli vuotta YK-papin vaimona säestin jumalanpalveluksissa. Muistan, miten epävarma olin ennen ensimmäistä jumalanpalvelusta. Pelkäsin, että kukaan ei tule paikalle. Mitään kuntoisuuspisteitä ei asiasta saanut. Pyysin pappia vinkkaamaan, kuinka kauan minun piti soittaa ehtoolliskehotuksen jälkeen, jos kukaan ei tule ehtoolliselle. Taisin olla yhtä epäluuloinen kuin nämä kommentaattorit. Häkellyin, koska kirkkoon tuli suurin osa vapaavuorolaisista ja heistä suurin osa myös ehtoolliselle. Opin tuona aikana suomalaisista miehistä uutta. Jos kaverit eivät pilkkaa, mies näköjään uskaltaa tehdä vaikka mitä... Osallistua jopa kristillisiin juttuihinkin. Myöhemmin sain Suomessa kerran puhua rauhanturvaajiksi lähteville (vapaaehtoisen) lähtökirkon jälkeisessä kahvitilaisuudessa. Parillesadalle rohkealle miehelle...”

”Huvittaa ja ihmetyttää epäluuloisuutesi - ja asiantuntemattomuutesi rauhanturvaajista ja heidän asenteistaan. Jos sinä vain velmuilit armeija-aikasi läpi, älä oleta, että siten kaikki toimivat kansainvälisissä ympyröissä. Siellä oli miehiä eikä keskenkasvuisia pentuja. Kyllä vapaa-aikana löytyi riittävästi muitakin mahdollisuuksia. Ei heitä kahleissa kirkkoon kuljetettu. Ne, jotka eivät halunneet tulla, sanoivat ja osoittivat sen selvästi silloinkin. Olin noissa porukoissa tarpeeksi kauan voidakseni usein jutella heidän kanssaan. Joitain heistä olen tavannut jälkeenpäinkin. Ihan selväpäisiä olivat silloinkin. Toisaalta ymmärrän sinua. Tuo sama epäluulo minullakin oli sinne mennessäni.”


1970. Kypros. Troodos. Kykko Monastery. Sarjasta minä ja maailman eläimet.

+1067 Kulttuuritulkki ja maahanmuuttajat 200313

+1067 Kulttuuritulkki ja maahanmuuttajat

• Mikä maa
• Mikä valuutta
• Mikä kulttuuri

Kaikille sanoille ei ole vielä muodostunut vakiintunutta merkitystä. Mitä kulttuuritulkki siis tulkkaa ja miten?

Olen ollut mukana pohtimassa, miten entiset lähetystyöntekijät voisivat auttaa suomalaisessa kontekstissa erilaisesta kulttuurista tulleita ihmisiä ja niitä, jotka heitä kohtaavat. Riittävätkö rahkeet? Mitä omat kokemuksemme työskentelystä toisenlaisessa kulttuurissa ja sieltä paluu taas takaisin suomalaisen kulttuurin keskelle voivat antaa Suomeen tulleille ja heidän ympäristössään eläville. Voisimmeko olla purkamassa jo muodostuneita rajoja ja vaikuttamassa siihen, että niitä ei ollenkaan pystytettäisi? Suomen Lähetysseura oli aikoinaan valmis kokoamaan kulttuuritulkkien verkostoa omista entisistä työntekijöistään. Minäkin silloin ilmoittauduin. Samanlaista työtä olen paljon jo tehnytkin erilaisissa tilanteissa.

Kulttuuritulkki voi olla tarpeen tilanteissa, jossa uussuomalaisen ja perisuomalaisen on vaikea ymmärtää toinen toistaan.  Erilaisen kulttuuritaustan takia on helppo tulkita väärin toisen käytöstä. Jo pelkkä tieto siitä, mitä tietty käytös ilmaisee toisessa kulttuurissa, voi hälventää epäluuloja ja rikastuttaa yhdessäoloa.

Maahamme muuttaneetkin ovat osa suomalaisuutta. Pastori Samuel Luak, mainio huumorintajuinen vakuuttava persoona on toiminut kulttuuritulkkina jo vuosia. Tällaisia uussuomalaisia tarvitsemme. Espoon seurakuntalehti Esse kutsui häntä aikoinaan Suomalaiseksi Etelä-Sudanista. 

Mitä sinä haluaisit kulttuuritulkilta?

1978. Suomen Lähetysseura. Joulujuhla Tähtitorninkadulla lähetyskurssimme aikana.

+1066 Mind map tai jotain140313

+1066 Mind map tai jotain

• Karttavihkoni:
• Maailmankartta
• Miellekartta
• Käsitekartta
• Aarrekartta
• Ja mitä ne nyt milloinkin olivatkaan

Erinäisiä piirroksia ja kuvioita olen elämässäni nähnyt ja joitain itsekin piirrellyt. Erinäisten kollaasien valmistelemista erilaisista aiheista olen myös ohjaillut. Kuvat ovat kertoneet tunnelmista, toiveista ja peloista. Sydämestäkinkö? Ehkä. Ehkä myös piilotajunnasta. Kukaties.

Kasoista löytyi vanha piirros. Keskellä olin MINÄ sydämen ympäröimänä. Siihen liittyivät ympyröinä PERHE, OMA ELÄMÄ, YSTÄVÄT, SUOMEN LÄHETYSSEURA ja PORI.  Jokainen niistä haarautui edelleen.

Värejäkin oli käytetty: Punainen tarkoitti ILOa , sininen PAKKOa, vihreä HAASTEtta ja keltainen TOIVEtta.  Monessa pikkuympyrässä oli monta väriä. Niin kai oikeassa elämässäkin oli ja on.

Piirrosaikaa en ole kirjoittanut ylös. Sitä on kyllä helppo arvailla. PERHEympyrästä oli nimittäin linkki Esikoiseen ja hänestä Miniään, Ykköslapsenlapseen ja kolmanteen ympyrään, jossa värinä oli TOIVONkeltainen ja otsikkona numero 2. Kakkoslapsenlapsi oli tuolloin siis jo matkalla elämään. Se viittasi viimeisen Thaimaasta paluun  jälkeiseen aikaan vuoteen 2000, jolloin sydän vielä seilaili perässä matkalla kotimaahan.

Mielenkiintoista oli huomata, millaisia ympyröitä lähti OMAsta ELÄMÄstä: TIETOKONE, KIRJAT ja TV. Sosiaalinen erakko oli jo pyrkimässä esiin. Blogeista ei tuohon aikaan vielä tiennyt kukaan. Nyt tietää.

+1065 Sosiaalisuutta verkossa, 11 kysymystä 100313

+1065 Sosiaalisuutta verkossa, 11 kysymystä

• Kuka
• Kenelle
• Mitä

Jokivarren Maaretta kutsui minut kyselyketjuun. Tarkoituksena oli vastata 11 kysymykseen ja tehdä itse 11 kysymystä muille:

1.  Mikä on tällä hetkellä elämäsi tärkein asia?
Saarnastani Vivamossa 17.6.2012 rippikoulumme 50-vuotismuisteloissa:  ”Rippikoulussamme kutsu kuului selkeästi. Vielä sen muistan. “Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.”  Tuohon Kristinoppimme lauseeseen olen monesti palannut. Siinä on se kaikki. Minä uskon, auta minun epäuskoani.”

2.  Mitkä ovat olleet elämäsi käännekohtia?
Huomaan, että sana käännekohta ei kuulu aktiivisanastooni. En löytänyt tätä sanaa tästä koneestani haullakaan. Tarkoittaakohan se sitä, että elämässäni käänteitä on ollut niin paljon, että en ole pysynyt perässä. Tylsää ei ainakaan ole ollut.

3.  Ketkä ihmiset ovat elämääsi vaikuttaneet eniten?
Vanhemmat, Mies, lapset ja lapsenlapset. Muut vaikuttajat tulevat pitkällä perässä…

4.  Mitä uutta olet oppinut viime aikoina?
Opin Kuopukselta, mitä ovat Gangnam Style, Grumpy Cat, Harlem Shake.

5.  Mitä haluaisit oppia?
Tässä iässä on tärkeintä se, että yleensä haluaa oppia. Haluaisin pysyä sellaisena.

6.  Koska olet viimeksi kokenut intohimoa arjessasi?
Päivittäin :)

7.  Koska olet viimeksi nauranut hersyvästi?
Tänään. Grumpy Catille.

8.  Entä hassutellut?
Tänään. Kuopuksen kanssa.

9.  Mikä lukemasi kirja on viimeksi antanut sinulle ajattelemisen aihetta?
Yritin epätoivoisesti katsoa viimeksi lainaamiani kirjoja vaikuttaakseni fiksulta ja filmaattiselta. Sieltä löytyi pääosin vain dekkareita: Pakkanen, Lönn, Remes, Laine, Westerberg ja  Numminen. On siellä sentään myös Martti Lindqvistin Auttajan varjo, vaikka se onkin siellä lähinnä työasioissa. Otetaan sieltä vaikka seuraava ajatus: ”Persoonan käyttäminen omassa auttamistyössään tekee mahdolliseksi monia tärkeitä asioita. Se tuottaa asiakassuhteeseen tilaa herkkyydelle, intuitiivisuudelle ja spontaanisuudelle.”

10. Jos olisit nyt tekemässä mielikuvaharjoitusta paikasta, jossa voisit rentoutua täydellisesti, niin millainen paikka se olisi?
Vanhasta blogistani: ”Siamin lahti. Hua Hin. Juniper Tree. Lepo- ja pakopaikka eri maista tulleille, eri maissa työskenteleville lähetystyöntekijöille. Hiljaisuutta halukkaille, juttuseuraa sitä tarvitseville. Hiekkaranta. Kirjasto täynnä kirjoja. Jäätelöä pakasteesta. Kahvia termoskannusta. Valmiit ateriat. Puhtaat pyykit. Kirkon koko kirjo, erilaisia kirkkokuntia, erilaisia tunnustuksia, erilaisia korostuksia. Kulttuurien koko kirjo, erilaisia kansallisuuksia, erilaisia kieliä, erilaisia tapoja. Yhteinen usko.” 
Juuri tuolla seudulla sain rentoutua muutama viikko sitten. Täydellisesti ja hyvässä seurassa.

11. Jaa tässä  elämänviisaus , jonka allekirjoitat kaikesta sydämestäsi oman elämänkokemuksesi perusteella?
Never say never.

En haasta ketään, mutta miettiä voi jokainen mielessään, mitä toivoo tapahtuvan 1. tänä vuonna, 2. ensi vuonna 3. joskus ja 4. ei koskaan tai muistella, mitä tapahtui 5. eilen, 6. viime viikolla, 7. viime kuussa ja 8. viime vuonna. Saa myös ainakin itselleen tunnustaa,  missä on 9. hyvä,  missä on 10. tosi hyvä ja missä on 11. suorastaan loistava :) Jonkun näistä voi jopa kirjoittaa johonkin blogiinsa…

Olen ollut suorastaan loistava kävelemään tuulessa. Eikös vain?

+1064 Pikku-uutinen: Rintamanaisten liitto lakkautettiin keskiviikkona 060313

+1064 Pikku-uutinen tänään: Rintamanaisten liitto lakkautettiin keskiviikkona

• Uutisen takana
• Ihmisen kasvot

Jokainen uutinen sisältää paljon tarinoita. Haluan kertoa niistä nyt yhden:

Pääsimme kerran vierailemaan puhujina paikallisten rintamanaisten kuukausikokoontumisessa.  En muista mitään puheistamme. Muistan vain, että paikalle oli saapunut myös entinen historianopettajani. Hänen henkilöhistoriastaan en ollut tiennyt mitään. Emme keskustelleet siitä silloinkaan. Hän oli tullut paikalle kuulemaan tarinoita minun henkilöhistoriastani ja elämästämme Thaimaassa. Hän tiesi, että entinen rehtorini ja psykologianopettajani olivat vierailleet kotonamme Thaimaassa, ja halusi kertoa, että hänkin oli meidän elämästämme ja työstämme kiinnostunut.

(Tuosta rehtorin vierailusta kirjoitin blogiini jo syksyllä 2007 91 Elämän eväitä.)

Meidän vierailumme rintamanaisten kokoontumisessa oli lähtenyt liikkeelle siitä, että eräs lähisukulainen oli nuorena naisena itse ollut rintamanainen. Hän kutsui meidät omalla ohjelmavuorollaan tuohon kokoontumiseen. Kerran hän halusi kertoa meille, millaista hänen työnsä oikeasti oli ollut sodan aikana. Istuimme meillä kotona kahvipöydän ääressä. Kaikkea en voi tänne kirjoittaa.

-Nuoret parikymppiset naiset vietiin työskentelemään ruumiiden evakuointikeskuksiin lähelle eturintamaa. Ruumiita saapui jatkuvana virtana ja oli haastavaa saada ne nopeasti arkkuihin. Talvella ruumiit jäätyivät kasoihin ja työskentely vaikeutui. Kaikkiin arkkuihin ei ollut paljon laitettavaa. Oli lisättävä lisäpainoja. Työ jatkui yötä päivää samanlaisena. Lepoaikaa ei paljon ollut. Ruumiita riitti. Jaksamista ei kysytty.

-Jatkosodan aikana samojen nuorten naisten tehtävänä oli käydä etsimässä ja kaivamassa esiin kentälle haudattujen ruumiita, jotka olivat jääneet sinne talvisodan rauhan tultua voimaan. Sieltä löytyi, mitä löytyi. Nuoret naiset tekivät, mitä voivat. Jaksamista ei kysytty.

Samasta asiasta löytyy lisää netistä, mm Leena Niemen kirjoitus.

Lehdissä oli pikku-uutinen: Vuonna 1980 perustettu Rintamanaisten Liitto lakkautettiin keskiviikkona Helsingissä pidetyssä kokouksessa.


Viipurin sankarihauta-alue 25.9.1942:

+1063 Lause-Finlandia ja kommentointi 020313

+1063 Lause-Finlandia ja kommentointi

• Palkitut ja unohdetut?
• Piilotetut ja hävitetyt?

Kommentit ovat blogimaailman bonusta. Joskus keskustelut tuntuvat jopa tärkeämmiltä kuin blogikirjoitukset.

En ole kovin ihastunut siihen, että aina pitäisi pystyä ottamaan kantaa kaikkeen. Kellun mieluummin laineilla kuin nousen kummallekaan rannalle. Se aivan ilmeisesti ärsyttää joitain ihmisiä. Toisaalta tiedän, että tietyssä asemassa olevien ihmisten on pakko tehdä päätöksiä. Asiat eivät etene ilman sitä. Parhaimmillaan samat ihmiset pystyvät olemaan itsekriittisiä ja kykenevät muuttamaan mielipiteitään saatuaan uutta tietoa. Sanansa voi syödä pureskellenkin.

Suomen tiettävästi pienin kirjallisuuspalkinto on ollut  Lause-Finlandia. Palkinnon tarkoituksena on osoittaa arvostusta lauseelle. Voittaja on valittu kuudesta ehdokkaasta, jotka on valittu edellisenä vuonna ilmestyneen tai kirjoitetun kirjallisuuden piiristä.

Valitsin pikaisesti  joidenkin blogistien vastauksia  kirjoittamiini kommentteihin heidän blogeissaan. Monelle muullekin täällä kuuluisi Lause-Finlandia-palkinto.

Tammikuu 2012. Ajatus lentää sentään, vaikka voisi se juostakin Hamalainen

Helmikuu 2012.  Ei paljon muuta tarvitsekaan osata kuin pitää ystävää kädestä. SusuPetal

Maaliskuu 2012. Kun nykyisin yrittää seurata maailman menoa tiedotusvälineistä, niin kyllä siinä näyttävät kohtalaisen pienet jutut nousevan niin isoiksi, ettei niiden takaa oikein tahdo nähdä, mitä todella tapahtuu. Sokea kana 

Huhtikuu 2012. Kielenopiskelu on nöyrtymisen ja joskus myös nöyryytyksen tie. LeaRaija

Toukokuu 2012 ! Itekki näkkee asioit eri silmin, ku o joku toisest kulttuurist, jonka kans saa kokemukset jakkaa. Minz 

Kesäkuu 2012 . Jospa uudelleen keksitty pyörä toimii sittenkin paremmin, vaikka perusidea olisi kierrätetty. Ellinoora 

Heinäkuu 2012 Äitiyden päätöksissä on myös minusta rasittavaa se, että ei ole vain jotain tiettyä tavoitetta, vaan kymmenen samanaikaista ja päätökset ovat jatkuvaa tasapainottelua. Marikki

Elokuu 2012 Hymyllä, naurulla ja vinollakin hymyllä saa monesti enemmän aikaan kuin totisella torvensoitolla. Hymyilevä eläkeläinen  

Syyskuu 2012. Virtuaalisestikin voi ystävystyä. Vilukissi 

Lokakuu 2012. Meidän pienten ihmisten parhaat hetket ovat mikrosekuntien mittaisia pipanoita. Iisi 

Marraskuu 2012. Kunpa aina muistaisikin elää juuri tässä hetkessä eikä pujahtaa menneeseen tai kurkkia tulevaisuuteen. Maaretta

Joulukuu 2012. Ulkona syöminen onkin ihan yliarvostettua, näin talviaikaan. Deme 


Lause-Finlandian kunniaksi juhlafanfaari Wagnerilta. Tätä juhlamarssia soittelin välillä häämarssina thaimaalaisissa häissä Thaimaassa ollessani. Onhan se tietysti juhlallinen…

+1062 Theological English. Kuka teki mitä miten, missä ja milloin 270213

+1062 Theological English. Kuka teki mitä miten, missä ja milloin?

• Theology
• Theological 
• Theologically
• Theologian

Aina välillä saa yrittää tehdä sellaista, mitä ei varsinaisesti osaa. Pitää vain uskaltaa hypätä kyytiin. Kyllä aika sitten kaikki taas hoitaa. Hyvä se!

Thaimaassa käydessäni minulle oli varattu mahdollisuus opettaa muutaman tunnin verran juhlallista oppiainetta, Theological English, kolmelle teologisen seminaarin työntekijälle. Se johtui siitä, että olin aikoinaan käynyt läpi teologista englanninkielistä sanastoa silloin stipendiaatteina Australiaan lähtöään valmistelevan thaimaalaisen pariskunnan kanssa.  Siitä oli kuulemma ollut hyötyä. Raamit olivat siis selvät. Tavoitteet olivat realistiset, molemmin puolin.

Löysin sopivan metodin. Kävimme läpi sanoja, jotka pohjautuivat samaan runkoon. Katsoimme, mitä etu – ja jälkiliitteet vaikuttivat, miten perussanasta muotoutui eri sanaluokkia, miten tietty merkitys kääntyi vastakkaiseksi tietyllä etuliitteellä jne.

Opin itsekin upeita sanoja, sellaisia kuin  Angelology, Anthropology, Bibliology, Christology, Ecclesiology, Eschatology, Pneumatology ja Soteriology.

Oppikirjana käytimme englanniksi käännetyn suomalaisen Katekismuksen alkulukuja. Thaiksi sitä ei ole ainakaan vielä käännetty. Hyvältä se kuitenkin kuulemma tuntui. Tässä sama kirja venäjäksi käännettynä:

+1061 Durian - jatkokertomus sen kun vain jatkuu ja jatkuu 260213

+1061 Durian - jatkokertomus sen kun vain jatkuu ja jatkuu

• Tänä vuonna
• Viime vuonna
• Joskus
• Ei koskaan

Kertaus on myös muisteluiden äiti. Kaksi viikkoa täysin sydämin koettua Thaimaata on osaksi hyvin konservatiivinen kokemus. On lähes pakko nähdä, kuulla, haistaa, maistaa ja tuntea vanhoja tuttuja juttuja ja tavata vanhoja tuttuja ihmisiä. Jos jollakin on aikaa katsoa, mitä  voi kokea parin viikon aikana, voi lähteä turistimatkalle kanssani vanhoihin Aistimuisteluihin.

Durian pääsi mukaan otsikkoon, koska siihenkin tuli aina uusilla käynneillä uuttakin muisteltavaa. Kun poikkesimme Bangkokin uudessa turistikohteessaa joen rannalla, Asiatiquessa, oli Ihan Pakko ostaa Sticky Rice Durian jäätelöä. Siis Ihan Pakko. Ihan Ihanaa Jätskiä.

.

+1060 Jotkut kalliot muistetaan paremmin kuin toiset 230213

+1060 Jotkut kalliot muistetaan paremmin kuin toiset

• Valikoiva muisti
• Valikoidut kalliot

Uudet vanhat kuvat kutsuvat kurkistamaan muistoihin.  Jää miettimään, miksi se toinen otti juuri tuon kuvan. Kiva kun otti.


Nämä kalliot ovat olleet ratkaisevassa asemassa. Mukava niitä on muistella. Ihan kivaa tuli:


1969. Juhannusyö. Kajakulma (Kuva Teppo Innola)

+1059 Thaimaassa taas kaikin aistein ja kokosydämin 200213

+1059 Thaimaassa taas kaikin aistein ja kokosydämin

Kaikki kokevat kaiken joskus viimeistä kertaa.
Tietämättään. Tajuamattaan.

En oikeastaan mitenkään erityisesti ajatellut palaavani Thaimaahan enää sen jälkeen, kun paluu sinne töihin ei ollut mahdollista. Niin monta lähtöä ja paluuta oli jo koettu. Niin monta pistettä lauseiden perään jo asetettu. Oman kertomuksen ei tarvinnut enää Thaimaassa jatkua. Toiset jatkoivat siellä samaa kertomusta omalla tavallaan ja ihan hyvin.

Kuitenkin sinne palasin. Kolmena vuotta kaksi viikkoa kerrallaan. Miehen matkat ovat näinä vuosina kestäneet siellä kauemmin, parikin kuukautta kerrallaan usean vuoden ajan.. On hyvä mennä, kun pyydetään. Ja tarvitaan.

Kerran sieltä lähtiessäni sain mukaani Thaimaan Luther-seminaarin vuosikirjan: Holy Year, The Jubilee Year of the Evangelical Lutheran Church in Thailand and Luther Seminary in Thailand. Se kirja kertoo kuvin myös niistä juhlista, joihin sain itsekin osallistua. Mekin Miehen kanssa tuossa vuosikirjassa siellä täällä vilahdamme. Saimme noissa juhlissa 2011 joidenkin muidenkin pitkäaikaisten thaimaalaisten ja ulkomaalaisten työtovereiden kanssa juhlallisen Diploman "pitkästä pitkästä" palveluksestamme:

...for serving faithfully and a very, very long time the Evangelical Lutheran Church in Thailand giving all your presents to the use of our Lord and His Church...

Tässä sivu 46 tuosta kirjasta:

+1058 Pieni vuodatus Vuodatuksesta 210113

+1058 Pieni vuodatus Vuodatuksesta

Vuotaako Vuodatuksen takaovi?

En todellakaan tiennyt, mihin seikkailuun ryhdyin, kun ensimmäisen blogini 153 Miksi? kirjoitin Vuodatukseen 1.8.2007. Tein sen vähän vaivihkaa. Halusin kokeilla ensin hiljaisesti ja salaa kaikenlaisia kommervenkkejä, joita bloggaamiseen liittyi. Vähän kerrassaan ymmärsin, mitä en osannut ja opin pyytämään apuakin. Kuvat tulivat blogiini vasta paljon myöhemmin.

Alussa tein joitain päätöksiä. Yrittäisin olla loukkaamatta ketään, pilkkaamatta ketään. Jos mahdollista, niin lähettäisin viestin sellaisille ihmisille, joita mainitsin blogissani. Vaikka alussa muuten toimin nimimerkillä, näille ihmisille kirjoitin omalla nimelläni omalla sähköpostillani. 

Toisessa kirjoituksessani 152 Elämän tulvissa  mainitulle runoilija Irja Askolalle lähetin myös viestin, johon sain lämpimän vastauksenkin. Olimmehan kerran ennen tuota tavanneet yhteisen ystävämme syntymäpäivillä. Siellä olin kertonut, että nuorisokin piti hänen ja Anja Porion kirjasta Lasinen lapsuus –kuvia suomalaisen lapsen elämästä. En tiennyt silloin kirjoittaneeni tulevalle piispalle. Siihen nähden oli hauskaa, että jo ensimmäinenkin kirjoitukseni puhui piispasta, John Vikströmistä,  joka oli Aasian matkallaan poikennut meidänkin kodissamme.

Vuodatus on vaihtanut välillä omistajaa ja kokenut koviakin. Sähkökatko vei aikoinaan kuvia ja kuvien katoaminen bloggaajia. Olen tuon kuvakatastrofin jälkeen vähän kerrassaan liittänyt Vuodatuksen blogiini takaisin kadonneita kuviani. Niitä olen sitten vähän kerrassaan siirtänyt myös tähän toiseenkin blogiini.

1979. Lokalahti. Monenlaisia alkuja. Thaimaan matkamme alkoi Lokalahden kirkon alttarilta .

+1057 Ping Bangkokissa 180113

+1057 Ping Bangkokissa

ping pong pang ping pong pang

 

Thain kieli oli mielestäni alussa käsittämätöntä pingpong-kieltä, hyvin samanlaista kuin kiinan kieli. Kun sitten opiskelin thaita, pingpong-ilmiö hävisi thaikielestä, vaikka jäkin vielä kiinaan. Erotin koko ajan puheessa sanoja, vaikka en kaikkea ymmärtänytkään. Kuulemani äänet hahmottuivat sanoiksi kauan ennen kuin niitä itse osasin käyttää.

Keskimmäinen innostui aikoinaan suomalaisten ystäviensä kanssa  pingpongaamaan.  Se oli kuin thaimaalaista räppiä:

Bangkokissa Bangkokissa  Bang-kissa pankissa
Bang Phong Phangin  poliisiasemalla
Pelaamassa ping pong palloa ja
Syömässä khanom phang phingiä

 

Kotimme lähellä oli tuolloin oikeasti Bang Phong Phangin poliisiasema. Sen nimeä oli hauska rallatella. Khanom pang ping taas tarkoitti paahtoleipää. Ping on se ääni, joka kuuluu, kun paahtoleipä pongahtaa paahtimesta. Sama ”ping” tapahtuu kuulemma silloinkin, kun ihmiset rakastuvat.  On hauska kysellä tutuilta pariskunnilta, miten ja milloin heille aikoinaan tapahtui tuo ping. Muistatko itse vielä oman pingisi?

Terveisiä sinne Thaimaahan. On siellä muutakin syötävää kuin khanom pang ping:

1981 Kirkkoriisillä katukuppilassa ystävien kanssa.

+1056 Kielteisyys on välillä myönteistä150113

+1056 Kielteisyys on välillä myönteistä

Naura itsellesi
Niin muutkin tekevät

Kun Verkkolehti Kotimaa24 uudistui, se vaihtoi vapaan blogikirjoittamisen kutsublogeiksi.  Se herätti melkoista kohinaa ja puhinaa. Kuka meistä nyt haluaisi tulla sensuroiduksi ihan noin vain.  Hylätyt kirjoittajat jakaantuivat eri blogialustoille eri ryhmiin. Muutama uusi blogimetsikkökin lähti kasvuun.  Osalla kirjoittajista, niin kuin minullakin, oli koko ajan ollutkin joku muu nettikanava omille todellisille purkauksilleen.

Jotkut ei-valitut näyttivät edelleen kantavan kaunaa. Osa poisti omat vanhat kirjoituksensa lähinnä kai protestin vuoksi. Loput kirjoitukset ja kommentit palautettiin nettiin uuteen paikkaan. Siinä blogiarkistossa ei ollut enää mahdollista muokata eikä kommentoida kirjoituksia. Niin kuin Kotimaa24 sanoi:

”– Kyse on kirkollisen verkkokeskustelun historiallisesta arkistosta. Arkisto on arvokas dokumentti vuosilta 2009–2012: tällaiset olivat tunnelmat sähköisellä kirkonmäellä, tämä oli tärkeää ja näin me sanamme sorvasimme, kuvailee Kotimaa24:n päätoimittaja Olli Seppälä.”
 

Eräs hauskimmista Kotimaa24:n blogiarkiston kirjoituksista on Teemu Kakkurin kirjoitus Kielletään kaikki, 26.11.2012. Kirjoitukseen tuli aikoinaan 151 kommenttia, joista viimeiseksi (historiallisesti siis...)  numerolla 151  jäi minun kommenttini:

”2.12.2012. Tähän kielteiseen koirakeskusteluun sopii myös minun kieltoni, kun meillä lapset halusivat lemmikkieläintä, mutta minä olisin suostunut (suurkaupungissa) vain lehmään parvekkeella. Siitä taas lapset kieltäytyivät.”

Käykää siis katsomassa – jos haluatte kuluttaa hauskaa aikaa seuraavien kommentoijien parissa: Risto Korhonen , Sakari Meinilä, Anne Mikkola, Juha Hyrsky, Raimo Turunen, Markku Stenholm, Kimmo Jaatila, Lauri Frosti,  Salme Kaikusalo, Kari-Matti Laaksonen, Lotta Hällström,  Pauli Lindeberg, Petteri Pietikäinen, Jari Raappana, Timo Juntunen, Tauno J. Jokinen, Ulla Tuominen, Teemu Kakkuri, Tuomo Hirvi, Katja Sallinen, Topi Linjama, Liisa Ahti, Kari Virtanen, Jukka Helle,  Emilia Karhu, Bror Osvald Nyman, Erkki Porola, Pellervo Kokkonen, Vuokko Ilola, Elias Tanni, Ilkka Wiio,  Hannu Kilpeläinen, Maija Mäkelä, Minna Purhonen, Markku Rustholkarhu,  Lauri K E Levanto,  Juhani Huttunen, Tuomas Hynynen,  Martti Pentti,  Osmo Kauppinen, Toivo Loikkanen, Jorma Ojala, Unto Räsänen,  Eero Koskela, Heikki Leppä, Timo Siukonen,  Raija Ala-Lipasti,  Virpi Paananen,  Marko J. S. Moilanen ja Eija Moilanen.

1990. Thaimaa. Bangkok. Parveke ilman lehmää:

+1055 Miten esitellä The Evangelical Lutheran Church in Thailand 120113

+1055 Miten esitellä The Evangelical Lutheran Church in Thailand

Kenen kuva?
Kenen versio?

Tuttuja asioita on hyvä välillä sanoittaa virallisemminkin. Eletty arki voidaan kirjoittaa ja kuvailla juhlallisin sanoin. Jokaisella meillä on oma eletty versionsa asioista. Yhteistä ilmaisua joudutaan kuitenkin välillä hiomaan yhdessäkin. Tässä yksi virallinen versio siitä, miten tie kulki tavoitteista toteutumiseen:

1980. The Lutheran Mission in Thailand.  
“The main purpose of the Lutheran Mission in Thailand shall be to bring Christ's Gospel through proclamation and service, to the peoples in Thailand, and to establish local congregations which shall be united in one Lutheran Church.”

1994. The Evangelical Lutheran Church in Thailand
“The purpose of this Church is to worship God, the Father through Jesus Christ in the Holy Spirit, to proclaim the Gospel to all human beings; to build up the body of Christ, the Church; and to serve others in love. In order to fulfill this purpose this Church shall emphasize:
-the preaching and teaching of the Word of God and the administration of the Sacraments,
-the equipping of God’s people through such means as: training for different ministries, discipleship training and Christian education;
-the proclamation of the gospel to non-Christians in Thailand as well as undertaking mission work in other countries, and:
-Diakonia work, in order to bring love, justice and restoration to the world.

Tässä pohjoisthaimaalaisessa kylässä avatussa pienessä kyläkirkossa sain minäkin vierailla Thaimaassa käydessäni. Siellä pidetyssä koulutustapahtumassa Mies mm havainnollisti  Pyhää Kolminaisuutta keitetyn kananmunan avulla. Oli mukava ja rento päivä mukavien ihmisten seurassa:

Kuva Thaimaan luterilaisen kirkon kuvasarjasta, esitetty Australiassa  2012.

+1054 Haluan tietää vain niistä asioista, jotka kiinnostavat minua 100113

+1054 Haluan tietää vain niistä asioista, jotka kiinnostavat minua…

Kuka jaksaa kaikkia uutisia

Eräs nuori nainen paheksui televisiouutisten pituutta: ”Kuka nyt jaksaisi kuulla kaiken maailman asioita puolen tunnin ajan.” Tuo nuori nainen halusi kuulla vain niitä asioita, jotka koskivat nuoria ihmisiä. Kaikki muu oli tarpeetonta tietoa.

Keskustelin kerran  nuorten aikuisten ryhmän kanssa. Ajattelin aloittaa keskustelun presidentti Niinistön syrjäytymiskampanjasta. Suurin osa noista nuorista aikuisista ei ollut kuullut siitä mitään. Kun selitin, mistä oli kysymys, keskustelu lähti kyllä liikkeelle. Nuorten mielestä kampanjassa ei ollut mitään vikaa. Heidän mielestään oli turha olettaa, että valtiolla ja kunnilla olisi kaikkeen varaa. Esiin nostettujen pienten asioiden merkitys oli nuorten mielestä hyvin tärkeä. Yllätyin positiivisesti.

 

Aikaisemmin olen kuullut seuraavan väitteen: ”Kirjoitettu tieto ei ole tietoa. Jonkun tarvitsee kertoa asia minulle henkilökohtaisesti.”

Eikö teitä muita pelota?

1965. Merikarvia. Lauttijärvi. Lyyli Solisjoen pihamaa. Seurat. Jotkut jaksavat kuulla kaiken maailmankin asioita.

+1053 Osaatko kirjoittaa nimesi? 090113

+1053 Osaatko kirjoittaa nimesi?

Nimellisesti nimetön

Aina silloin tällöin kohtaan ihmisiä, jotka eivät osaa kirjoittaa nimeään suomeksi. Omalla kielellään he sen hän kyllä osaavat. Heidän kielellään minun oli ensin vaikea allekirjoittaa tarvittavia papereita. Nyt jo osaan senkin. Ainakin suurin piirtein. Riippuen siitä, saanko kirjoittaa nimeni niin kuin se lausutaan suomeksi vain pitääkö minun arvata nimeni englanninkielinen versio ja kirjoittaa se. Nimeni kirjoitusasu siis vaihtelee samallakin kielellä. Olemmeko siis aina välillä nimellisesti nimettömiä?

Kesätöissä Hannoverissa tutustuin korealaisiin sairaanhoito-oppilaisiin. Heiltä sain nimeni kirjoitettuna koreaksi. Mitähän tuossa oikeasti mahtaa lukea:

On varmaan vaikea tajuta, että keskellämme kulkee heitä, jotka tarvitsevat lunttilapun allekirjoittaakseen tarvittavia kaavakkeita. Olen pyrkinyt neuvomaan, mitä tarkoittavat kaavakkeissa vaadittavat sanat etunimi, sukunimi, henkilötunnus, osoite, postinumero, postitoimipaikka ja puhelinnumero. Noista sanoista jotkut löytyvät KELA- kortista. Sillä ainakin pääsee jo alkuun.

1967 Hannover. Friederikenshift. Puutarhajuhla. Saksalais-suomalais-japanilais-korealaista ystävyyttä.

+1052 Ulkopuolelta havainnoitu sisäpuolisuus 080113

+1052 Ulkopuolelta havainnoitu sisäpuolisuus

Tuntematon suuruus
Tunnettu pienuus

 

Häivähdys Kotipoluilta haastoi kertomaan kahdeksan asiaa itsestäni. Havainnoin siis itseäni kahdeksan kertaa. Hajuista ei ollut hajuakaan:

1. Makuaisti: Söin erinomaista katkarapupizzaa Pressan Pizzassa.

Vuosia sitten tuo pizzeria tiesi, että Kuopus halusi aina Fantasia kutosen ilman ananasta.
 

2. Makuaisti: Muistelin taas kerran thaimaalaista ruokaa.

Vuosi vuoden jälkeenkin thaimaalaisen ruuan ajatteleminen lisää syljen eritystä.
 

3. Näköaisti: Piilotin joulukoristeet laatikkoihin.

Vuosia sitten ostetut koristeet tuovat mieleen vanhoja joulumuistoja.
 

4. Näköaisti: Luin taas kerran kirjaa.

Vuosi vuoden jälkeenkin nautin aina lukemisesta.
 

5. Tuntoaisti:  Poliisilaitoksella tietokone digitoi koneeseen painamani sormenjäljen.

Vuosia sitten sain ensimmäiseen passiini Saksan viisumin kesätöitä varten.
 

6. Tuntoaisti:  Painelin taas kerran innokkaasta tietokoneen hiirtä

Vuosi vuoden jälkeenkin hiiren paineleminen tuntuu yhä mieluisalta
 

7. Kuuloaisti: Kuulin taas thaikieltä.

Vuosia sitten thaikieli olisi tuntunut pingpongkieleltä. Ei tunnu enää.
 

8. Kuuloaisti: Kuulin taas kerran suomenkielen opiskelijoille annettua hyvää informaatiota.

Vuosi vuoden jälkeenkin maahanmuuttajien opettajat jaksavat olla aina yhtä innostuneita.

Kuka vain missä vain on milloin vain vapaa vastaavaan itseinfoon (ei itseinhoon). Vaikka et kirjoittaisi, mieti kuitenkin hetki, millainen oikeasti olet ja mitä teit ja ajattelit vaikkapa eilen.

Se haasteeseen liittyvä kaunis kuva:

+1051 Sormenjälkiä 070113

+1051 Sormenjälkiä

Kappale kauneinta sormea:
Harjanteet ja poukamat
Kaaret, silmukat, pyörteet
Saaret, sillat ja kohoumat

Katso sormeasi. Huomaa, kuinka runollinen se onkaan.

Suomessakin jouduin vihdoin  tallentamaan sormenjälkeni. Thaimaassa ne tarvittiin ajokorttia varten jo vuosia sitten.  Siihen aikaan käytettiin tuhraavaa mustetta, Suomessa kuului vain klik, vai kuuluiko sitäkään.

Ajokortinhakukokemuksistani kirjoitin neljä vuotta sitten blogissani  +263 Ajokortti mm seuraavaa:

”Thaimaassa paikallista ajokorttia hakiessani jouduin vahingossa väärään jonoon. Huomasin sen, kun minun eteeni työnnettiin kirjallinen ajokoe. Sen kyllä selvitin, mutta testin vastaanottaja selvin sanoin moitti ne kymmenkunta poliisia, jotka siihen mennessä olivat minua paikasta toiseen lähetelleet. Kansainvälisellä ajokortilla olisi pitänyt saada thaimaalainen kortti ilman ongelmia.”

Joskus myöhemmin toisessa ajokorttitoimistossa virkaintoinen virkailija ei suostunut jatkamaan kortin voimassaoloaikaa. Seuraavalla kerralla sama virkailija virheensä huomattuaan kutsui minut toimistossa pöytänsä ääreen ja tarjosi erikoiskeksejä kirjoittaessaan jatkolupaa. Lahjukseksi sain mukaan vielä samoja keksejä lapsille vietäväksi. Kyllä palvelu pelaa kun on pelatakseen…

1993. Ajokortin jatkolupa ja se arvokas allekirjoitus.

+1050 Joulukrokotiili, joulukala ja joulukatkarapu 060113

+1050 Joulukrokotiili, joulukala ja joulukatkarapu

Mikä ettei tätä
Mikä ettei tuota
Mikä ettei sitä
Mikä ettei…

 

Joulukuusessamme on ollut monenlaisia koristeita.  Eri vuosikertojen ja eri maiden muistot ovat sulassa sovussa riippuneet meitä ilahduttamassa, välillä ehkä satakuntakin erilaista koristetta. Mikä ettei, kun kerran ollaan Satakunnassa. (Huono vitsi.) Kissan alas kiskomia en aina muista laskea. Jollakin oli  kieltämättä välillä hauskaa. Ja hurjaa.

Alakoulunopettajaäitini kirjoitti usein runoja koko luokan esitettäväksi. Tämän osuuden joulurunosta esittivät äitini runovihon mukaan Rainer Suvanto, Tapio Hietaniemi, Heikki Tuominen ja Jouko Elo koulun kuusijuhlassa 1955, kukin muutaman rivin kerrallaan:

Nämä pojat ne lähtivät metsälle
kera kirvehen kelkan ja sahan.
Tämän kuusen me sieltä noudimme
takaa suon, sekä mäenkin pahan.
Katsokaa nyt kuusta tätä.
Ei oo harva eikä mätä.
Jalan kun se vielä saapi
jouluna se juhlistaapi
tupaa Jussin taikka Pirkon,
vaikka itse joulukirkon.

 

Nuorempaa vuosikertaa ovat joulukrokotiili, joulukala ja joulukatkarapu:

+1049 Loppiaisaatto ja idän viisaat miehet ja naiset 050113

+1049 Loppiasaatto ja idän viisaat miehet ja naiset

Sieltä se aurinkokin nousee

Thaimaalaiset kristityt esittivät joulukertomusta usein oman kulttuurinsa tavaroiden, vaatetuksen ja tapojen avulla.  Ehkä meille suomalaisille tekisi hyvääkin kuulla ja nähdä tuttu tarina toisen kulttuurin kielellä, jotta ymmärtäisimme tapahtumaa paremmin. Näistä näytelmistä kerroin  blogissani   +941 Joulukertomus Thaimaassa 3. Tässä loppiaisen osuus, tietäjien saapuminen lapsen luo:

”Joulunäytelmän kaikki esiintyjät esiintyivät siis kansanasuissa ja olivat melkein kaikki thaimaalaisia. Herodeksella oli yllään perinteinen virkamiehen asu. Poikkeuksen tekivät vain kaukaa tulleet tietäjät. He olivat ulkomaalaisia lähetystyöntekijöitä, outoja muukalaisia. Mies sai kunnian olla yksi tietäjistä, yksi rooli hänen monien muiden rooliensa joukossa.”

Välillä roolit vaihtuivat. Kolmisenkymmentä vuotta sitten Mies sai osallistua Koreassa kansainväliseen Kirkon Kasvun seminaariin thaimaalaisten kirkkojen edustajien kanssa yhtenä harvoista länsimaisista osallistujista.

1982. Korea. International Church Growth  Seminar ja idän viisaita miehiä ja naisia.

+1048 Mitä opitaan kielikoulussa? 040113

+1048 Mitä opitaan kielikoulussa?

Uusi kieli uusi mieli?

 

Uuden kielen oppimisvaiheessa kukaan tuskin ihan uutta mieltä saa, mutta ajattelurakenteita uusi kieli kyllä järisyttää.  Hetken jokainen varmaan tuntee olevansa avuttomana hyllyvällä suolla, kunnes silläkin oppii kulkemaan ja varomaan pahimpia silmäkkeitä. Matkallaan voi poimia muutaman makean marjankin. Totta puhuen, tuon suon marjat ovat kyllä aika happamia, niin todellisuudessa kuin kuvaannollisestikin.

Suomalaisesta kielikoulutuksesta:

”Koulutuksen tavoitteena on, että opiskelija oppii suomen kieltä niin, että hän selviää arkielämässä ja voi hakeutua joko suomenkielisiin ammatillisiin jatko-opintoihin tai työhön.
Tavoitteena on myös, että opiskelija lisää työelämä- ja opiskeluvalmiuksiaan, hankkii lisää tietoa yhteiskunnasta ja kulttuurista ja saa keinoja oman kotoutumisensa edistämiseen.”

 

Blogikirjoituksessani  +195 Miltä tuntui silloin ja miltä tuntuu nyt? kerroin omasta kielipolustani:

”Thaimaan valtion kielikoe joulukuu 1980. Kokeessa oli monenlaisia eri osioita. Eräässä kirjoituskokeessa koin kirjoittajan pahimman mahdollisen ongelman. Otsikkona oli kysymys, josta en tiennyt varmasti, mitä kysyttiin. Kysymys alkoi: "Omistaa tunne millainen." Sen ymmärsin. Jatko olikin vaikeampi: "Kun astua sisään oleskella Thaimaassa."  Thainkielessä ei ole aikamuotoja, joten en ollut varma, tarkoitettiinko tunteita tulomatkan aikana, juuri maahan tultaessa vai maassa jo oltaessa.

Jotain oli pakko kirjoittaa. Aikaa ei ollut paljon. Tein niin kuin usein Thaimaassa myöhemminkin. Kirjoitin ympäripyöreitä lauseita ja toivoin, etteivät tarkastajat huomaa minun tyhmyyttäni. Kielikoulun ohjeitten mukaisesti käytin paljon vaikeita sanoja (näyttääkseni, että osasin kirjoittaa niitä oikein), puhuin hyvää Thaimaasta (näyttääkseni, että minulle kannatti antaa lupa pysyä siellä) ja kerroin arvostavani thaimaalaisia arvoja (näyttääkseni, että olen kunnollinen ja rehellinen ihminen). Kirjoitin ajatuksistani lentokoneessa matkalla ollessani, juuri maahan tullessani ja jo maassa ollessani. Onneksi kukaan ei kysynyt tunteitani tuota kirjoitusta kirjoittaessani.”
 

Omien kokemuksieni kautta pystyn toivottavasti ymmärtämään niitäkin, jotka haluavat opiskella suomea Suomessa.

1979. Thaimaa. Bangkok. Kielikoulussa korealaisen luokkatoverini Kimin kanssa.

+1047 Iteffa Gobena, Lokalahti ja Mekane Yesus - kirkko 030113

+1047 Iteffa Gobena, Lokalahti ja Mekane Yesus - kirkko

Enkeleitä vieraana?

 

 Blogikirjoituksessani  +14 Kalentereista kerroin erään etiopialaisen vierailusta kodissamme Lokalahdella vuonna 1976. Tuo vieras vieraili tulkkinsa, vanhan ystävämme Ilpo Perttilän kanssa seurakunnan tilaisuuksissa ja yöpyi kotonamme:

”Uutiskatsauksessa mainittiin Mekane Yesus- kirkon johtaja Iteffa Gobena. Kun Keskimmäinen ei vielä ollut täyttänyt ensimmäistä vuottaan, tämä silloin nuori pappi oli Suomessa vierailemassa. Hän asui tulkkinsa kanssa pari päivää meidän kotonamme. Keskimmäinen sai olla tämän vieraan sylissä pitkät ajat ja nukahtaa vieraan hänelle laulamaan etiopialaiseen tuutulauluun.”

 

Tuon Suomen vierailun jälkeen Iteffa Gobena koki rajuja vaiheita. Näin hän kertoo niistä itse:

“During my leadership as the General Secretary of the Shawa Kaffa Illubabor Bethel Synod 1978 - 1981 I was imprisoned by the then Marxist Government and severely tortured physically. Only because of God's providence I was released after 2 years and eight months.”

 

Kun olemme nyt digitoineet vanhoja kasettejamme, myös tuo vieraan hyrisevä unilaulu on saatu esille. Onneksi nauhoitimme sen. Silloin emme vielä tienneet, että tuosta vieraasta tulisi vuonna 2001 yli viiden miljoonan jäsenen Etiopian Mekane Yesus-kirkon presidentti.  Mies tapasi Iteffa Gobenan kerran Genevessä ja muistutti häntä tuosta vierailusta luonamme. Silloin emme vielä tienneet, että tuo ääninauha oli tallella.

1976 Lokalahti. Iteffa Gobena ja Ilpo Perttilä.

+1046 Jari Tervo.Stan Saanila, ikärasismi ja lähetystyö 020113

+1046 Jari Tervo, Stan Saanila, ikärasismi ja lähetystyö

Nilkkoja riittää kaikkiin pilkkoihin

Paheksutaanko paksun pilkkaa vähemmän kuin muiden? Onko pullukan puhe aina hyväntahtoista? Onko lihava liikuttava?  Voisiko hänkin olla joskus kaavoittunut tai kangistunut?

Olen käynyt keskustelua siitä, halveksiiko tekijän halveksiminen myös teon kohdetta. Tällaisia kommentteja kirjoittelin joskus Kotimaa24:ssä. Tässä siis yksipuolinen versio keskeltä kiivasta keskustelua…

”Minun puolestani saat puhut lähetystyön taitamattomuudesta, epäilyttävyydestä, vääryydestä ja lähetystyöntekijöiden virheistä aivan mitä vain. Tuskin edes osaisit kaikkia mahdollisia virheitä luetellakaan. Takuulla tiedän niistä paljon enemmän kuin sinä. En puhunut näistä asioista ymmärtääkseni yhtään mitään. Minusta siinä työssä ei ole sinänsä mitään hävettävää, mutta se ei kuulu tähän yhteyteen. . Sen työn virheet ovat eri keskustelun asia.

Se, mitä en tahdo keneltäkään kestää (enkä sisimmässäni edes halua suostua kestämään), en sinultakaan, on alentuva suhtautuminen ihmisiin, joita kuvaat näin: "No eipä ihme, kun projektori viedään aggregaatin kanssa syrjäseudulle ja näytetään leffa ihmisille, jotka eivät elokuvaa tai muutakaan liikkuvaa kuvaa nähneet. Tietysti he pitävät kaikkea näkemäänsä faktana, ei mitään älyllistä suojaa ottaa etäisyyttä näkemäänsä."

Väität, että nuo mahdolliset "kääntyneet" tai "kääntymättömät" ovat ihmisiä, jotka eivät tiedä mistään mitään, eivät ole ennen nähneet mitään, joille liikkuva kuva jo sinänsä on ihme, joiden äly ja tiedon taso on niin heikko, että he tarvitsisivat "älyllistä suojaa". Sinulle tämä joukko on manipuloitavissa olevaa massaa, joka "tietysti" uskoo kaiken näkemänsä ja kuulemansa ja joiden päät ovat ilman muuta täytettävissä kaikenlaisella humpuukilla kuten kristinuskolla..

Tällaista ihmiskuvaa en halua hyväksyä. Siinä näkyy sellainen länsimaisen historian ylemmyydentunto, jota täällä välillä yritetään peitellä. Olen nähnyt sellaista arvokkuutta ja ihmisyyttä köyhimmissä slummin roskisdyykkareissa   (= yksityisen kierrätyskeskuksen omistaja) tai hyväntahdon ilmaisua maaseudun hiljaa puurtavissa naisissa, että heillä ei ole mitään hävettävää kenenkään suomalaisen edessä.

Kaukaisen ihmisen kanssa voi hyvin samaistua, ei hän ole mikään erikoinen. Eri uskontoja tunnustavilla tai uskonnottomilla on täysin sama ihmisarvo. Ketään heistä ei saa heidän uskonsa tai uskonnottomuutensa takia pilkata - ei edes halveksia - silloinkaan, kun heidän uskonsa muodot eivät miellytä. Jos joku jossain kaukana haluaa tulla kristityksi, hänellä on siihen aivan yhtä suuri oikeus kuin jollakin suomalaisella, joka haluaa sanoutua kristinuskosta irti. Molemmilla on aivan yhtäläinen oikeus pitää mielipiteensä tai muuttaa niitä. Kaikilla on yhtäläinen oikeus pyytää apua ja saada apua. Kaikilla on yhtäläinen oikeus tehdä virheitä ja maksaa niistä.”
 

Miten tämä liittyy Jari Tervoon ja Stan Saanilaan? Minun logiikallani ihan suoraan. Heh.  Kun Uutisvuodossa pilkattiin Silvio Berlusconia (varmaan syystäkin), pilkatuksi tulivat samalla myös ne muut vanhat ihmiset, jotka pystyvät liikkumaan vain vaivalloisesti ja ajattelemaan suppeasti. Eipä tässä mitään. Vanhetaan sitä Tervon ja Saanilankin perheessä, niin kuin meidän muidenkin….

Enkä sitten syyllistynyt edes painorasismiin Tervon ja Saanilan kohdalla. Siinä pilkka iski omaankin habitukseeni. Omakaan pullukan puheeni ei aina ole hyväntahtoista. M.O.T.

1987. Thaimaa. Kastejuhla Rauhan (Santitham) seurakunnassa

+1045 Toisen katto, toisen lattia, toisen blogi toisen kasvualustana 010113

+1045 Toisen katto toisen lattia, toisen blogi toisen kasvualusta

Saako toisten blogeissa pomppia? Saako mennä sivuraiteille?

 

Tiedän olevani omituinen, kun käytän toisten järkeviä kirjoituksia ponnahduslautana milloin mihinkin suuntaan. Olen silloin tällöin käynyt keskusteluja siitä, onko tällainen käytös hyväksyttävää vai ei. Pohtiessani tätä eräässä blogissa sain tällaisen vastauksen:

”Tuo sinun “omituistapasi” on orgaaninen tapa ruokkia ajatuksia. sellaista se on: one man’s ceiling is another man’s floor. ”

Lohduttauduin. Ymmärsin, että minun blogini ja kommentointini todella saa ravintoa toisten puutarhoista. Ei ehkä silti ole kohteliasta levittää luonnonkasvien siemeniä toisten hyvin hoidettuihin puutarhoihin. Vaikka siemenistä kasvaisi kuinka kauniita kukkia, ne ovat silti toiselle rikkaruohoja. Omassa puutarhassani kasvakoot jalot ja vähemmät jalot versiot sopivassa sekamelskassa. That is my lifepile.

Tämä kirjoitus kasvoi mm Kotimaa24:n uusista kommentoinnin käyttöehdoista:

”Lähettämällä kommentin sitoudut seuraaviin sääntöihin! Blogien ja uutisten kommentointi on sallittu vain omalla nimellä ja seuraavin rajoituksin: Sitoudut olemaan lähettämättä herjaavia, loukkaavia, rasistisia, seksistisiä, uhkaavia, siveettömiä, vihamielisiä ja laittomia tai muuten asiaankuulumattomia tai sopimattomia kommentteja. Kommenttien tulee kohdistua keskustelun kohteena olevaan asiaan – ei toisiin käyttäjiin, ihmisiin tai yhteisöihin. Uskonnollista, poliittista, ihmisiin, kansanryhmiin tai uskonyhteisöihin kohdistuvaa aggressiivisuutta ei sallita.”

Olen aika heikoilla niissä keskusteluissa, joissa keskustelun pitää kohdistua vain keskustelun kohteena olevaan asiaan :)

2012. Poikeljärvi. Se villi ja vihreä (Kuva Simo Nieminen)

+1044 Kalenterissa blogivuosi 2012 pikakelauksena 311212

+1044 Kalenterissa blogivuosi 2012 pikakelauksena

Aika
Uusiutumaton luonnonvara

 

Tammikuussa kerroin rippikoulusta, jonka oppilaat saivat lähettää kysymyksiä entisille lähetystyöntekijöille. Vastaukset lähetettiin kirjeissä rippikoululaisten kotiin. Me vastaajat vierailimme myös myöhemmin keväällä tässä rippikoulussa.

Toissapäivänä olin toisen kanssavastaajan hautajaisissa. Siellä muisteltiin hänen vuosiaan nykyisessä Namibiassa 1960-1969. Kuulimme, miten hän oli työtoverinsa kanssa pelastanut synnytyksessä kuolleen äidin pienen vauvan, joka perinteen mukaan olisi pitänyt haudata kuolleen äitinsä kanssa.

Helmikuussa kerroin pariviikkoisesta Thaimaan matkastani, jolloin sain osallistua Luther-seminaarin pianonsoiton opetukseen. Mies vietti Thaimaassa kaksi kuukautta opettamassa tuossa seminaarissa intensiivikursseina teologisia aineita.

Parin viikon kuluttua Mies on taas opettamassa tuossa samassa seminaarissa.

.
Maaliskuussa kerroin udmurttilaisesta mummoryhmästä, joka osallistui Euroviisuihin.

Tässä kuussa olen kuunnellut sujuvasti juttuja udmurttilaisesta käsityöperinteestä.
 

Huhtikuussa kerroin Pääsiäiskissa Rontista, jonka kanssa saimme viettää laatuaikaa parin viikon ajan.

Tänään Rontti on taas täällä vieraana Joulukissana.

Toukokuussa kerroin keskusteluistani maailmanmatkaajaystäväni kanssa.

Tänään ystäväni on taas maailmalla, tällä kertaa Etiopiassa. Toinenkin ystävämme on parhaillaan siellä, kummilapsityössä. Kolmas ystävämme, lähetyskurssitoverimme, matkustaa työhön samaan maahan ensi kuussa.
 

Kesäkuussa kerroin erilaisten ryhmien osoitetietojen etsimisestä: Useat 60-luvun Lohjan Vivamon rippikoululaiset, monet saman vuosikymmenen porilaiset seurakuntanuoret, 70-luvun Helsingin lähetyskurssilaiset ja monen vuosikymmenen Thaimaan lähettitoverit.

Joulukirjelista ei tässä kuussa päivittynyt yhtä hyvin. Valitettavasti.

Heinäkuussa kirjoitin tähän blogiini ja Kotimaa24- blogiini Kaukomailta Kotimaahan kirjoituksen emeritusprofessori Kaarle Kurki-Suoniosta.

Tässä kuussa Kotimaa24 rajoitti bloginkirjoitusoikeuksia pariinkymmeneen bloggaajaan. Minä en kuulunut heihin.

Elokuussa kerroin minulle lahjoitetusta monipuolisesta mökkiradiosta.

Tässä kuussa mökkiradion valmistaja digitoi vanhoja puhekasettejamme. Eräässä niistä Keskimmäinen sanoi yli kaksikymmentä vuotta sitten veljelleen irvaillen näin: ”Sinua hävettää, kun olet kahden pikkusiskon isoveli…”
 

Syyskuussa kerroin siitä, mitä olin kertonut aiheesta ”Miksi lähetystyötä tehdään.”

Loppiaisena puhumme samasta asiasta taas kerran.

Lokakuussa kerroin vanhoista Vivamo - muistoistani.

Tässä kuussa sain taas kerran terveisiä muiltakin vanhoilta Vivamon kävijöiltä.

Marraskuussa kerroin sosiaalisesta syömisestä.

Joulun aikaan harrastimme taas kerran sosiaalista syömistä. Monena päivänä.
 

Joulukuussa sain Paulalta kauniin prenikan. Kiitän ja iloitsen siitä.

Jokainen blogissa vierailija on ensi vuonnakin minulle arvokas ja rakas.

+1043 Kalenterissa suomen kieli ja leirikoulu 281212

+1043 Kalenterissa suomen kieli ja leirikoulu

Oppia paikka kaikki

Kansainvälisten lasten äidinkieli tarvitsee erityistä huoltoa. Meidän perheessämme se tarkoitti sitä, että suomenkieliset lastenkirjat olivat kova sana kaikkina Thaimaan vuosina. Ystävätkin pitivät huolta lastemme suomen kielestä. Mauri Kunnasta, Hobbittia ja Sormusten herraa saatiin postipaketeissa painotuoreina.

Hobbitista puheen ollen, Kuopus ja pojantyttäret kävivät aikoinaan joulun alla katsomassa tuon uutuusleffan ”ensi-illassa” aamuyön yönäytöksessä – oikean pukeutumiskoodin mukaan tietysti, kuten asiaan kuuluu. Aamuherääminen kouluun oli kuulemma jotenkin onnistunut parin tunnin unien jälkeen…

 

Thaimaassa kokeiltiin erään joululoman loppupuolella suomenkielistä leirikoulua kansainvälistä koulua käyville lähetyslapsille. Suurkaupungin jälkeen yhdistetty luonto- ja opintoretki maistui niin lapsille kuin vanhemmillekin. Kun joukkoa oli esikoululaisesta lukiolaiseen, jokaiselle oppilaalle riitti oma opettaja – ja oma opiskelumetodi.

27.-30.12.1988. Thaimaa. Wang Kaew. Leirikoulu. Kielipeliä.

+1042 Kalenterissa pianon päällys 251212

+1042 Kalenterissa pianon päällys

Uudistuva perinne

Jo vuosia pianomme päällys on saanut toimia jouluseimiasetelman pohjana. Joka vuosi se saa erilaisia muotoja. Usein asetelman teossa ovat auttaneet lapsenlapset. Yksi heistä listasi eräänä vuonna seimen ympäristön esineet:

Kahdeksan lammasta, kaksi aasia, kaksi possua, poro, lehmä, härkä, kana ja 2 munaa, hiiri, panda, kameli, mangusti, pöllö, kaksi kissaa, neljä paimenta, kolme tietäjää, yksitoista enkeliä, Maria, Joosef, Jeesus ja kuplavolkkari.

Jouluruuatkin on aina kahlattu läpi. Nuorimmalle maksalaatikko teki joskus tiukkaa. Siitäkin selvittiin. Jouluaattona täytyi mennä juuri siihen samaan kirkkoon kuin ennenkin. Sen jälkeen vietiin kynttilät haudalle, juuri niin kuin ennenkin. Ikävä kyllä, monena vuonna Esikoinen ja lapset olivat menneet lukemaan Aku Ankkoja toiselle puolelle juuri silloin, kun Joulupukki ja kolme tonttua saapuivat meitä piristämään. Jouluna kuuluu olla perinteitä. Niin opettivat lapsenlapset meille vanhemmille.

Joulupukki mallia 1987. Sama pukki vierailee meillä edelleen .

+1041 Kalenterissa Tiernapojat itse kullekin säädylle 241212

+ 1041 Kalenterissa Tiernapojat itse kullekin säädylle

”Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää joulua.
Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy.”

Eilen kirkossa lauloivat myös Tiernapojat. Niitä on kuultu ja nähty milloin missäkin. Thaimaan televisiossakin.

24.12.1986. Thaimaa. Bangkok. Televisiosta tuli ohjelma ulos. Tiernapojat: Markku, Heikki, Pekka ja Jaska.

”Ja te isoovaiset ja myös siunatut, nyt me olemme kaikki sanoneet.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm' onnellista ja hyvää joulua.”

1986. Thaimaan television Tiernapojat

+1040 Kalenterissa Kauneimmat Joululaulut 231212

+1040 Kalenterissa Kauneimmat Joululaulut - messu

Liturgiankin luritukset
Kauneimmin joululauluin

Kauneimpien joululaulujen 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi valmisteltiin messu, jossa musiikki oli pääsääntöisesti joululauluja. Se messu näkyi televisiossakin.

23.12.2012. Tänään Porin Teljän kirkossa Kauneimmat Joululaulut – messu. Tuvantäydeltä kirkkoväkeä. Mahtavaa laulua. Kotoisuutta. Hymyä.

Blogimaailmassa olen eri ihmisiltä kuullut monenlaisia mietteitä kirkosta. Joku miettii, onko kirkko liian elitistinen ja sanoma moniselitteinen. Tai kysytään, onkohan ihminen liian kaukana kirkosta vai päinvastoin. Yllättäviäkin yleistyksiä löytyy yleensä asiallisilta kirjoittajilta. Välillä en voi kuin ihmetellä, kuinka monet rohkenevat puhua niin varmasti asioista, joista eivät selvästikään tiedä oikeastaan mitään: ”Uskoon sekoitettu auttaminen on usein vain samaa mieltä olevien auttamista.” Tai: ”Esim. Amnesty on tehnyt paljon hyvää työtä ihmishenkien pelastamiseksi ja kidutuksen lopettamiseksi eikä vain veisannut virsiä kädet ristissä.”

Kauneimpien Joululaulujen varainkeruu kohdistuu usein lasten auttamiseen. Kieli- ja lukutaitotyötä sekä lasten koulunkäyntiä on tuettu mm Laosissa, Nepalissa, Kiinassa, Kambodzhassa, Thaimaassa, Pakistanissa, Vietnamissa ja Papua-Uudessa-Guineassa. Vaikka siis laulaisikin joululauluja kirkossa kädet ristissä, voi olla mukana parantamassa lasten asemaa monessa maassa.

Yksi parhaista ystävistämme vietti monta joulua ulkomailla eri maissa Unicefin palveluksessa. Onneksi avustusjärjestöt tajuavat sen, että keskinäisen kilpailun sijasta on pyrittävä yhteistyöhön. Unicefilla on julkilausuma yhteisten päämäärien merkityksestä: Sharing common goals: UNICEF, faith-based organizations and children.  Siinä sanotaan mm näin:

”Worldwide, UNICEF and religious groups are acting together as advocates for children on a wide range of programmes addressing children's rights, including:

 

• Educational projects for out-of-school and abused children.
• Fundraising for assistance to children in difficult circumstances.
• Advocacy and education for HIV/AIDS awareness and prevention.
• Combating sexual commercial exploitation of children and child labour.
• Best possible health care for children.
• Engagement of religious leaders in advocacy for child rights.
• Integration of child rights promotion and child protection into social action programmes led by churches and religious groups.”
  
  

+1039 Kalenterissa matonpesua 221212

+1039 Kalenterissa matonpesua

Räsymatto maailmalla

Matoillakin voi kertoa muistoja. Mikä matto missäkin kodissa…

22.12.1984 Minä, Keskimmäinen (ja Kuopus) pesimme kaikki matot mäntysuovalla.

 

Iltakukkujanaissuvun kunniaksi on kerrottava, että matonpesu tapahtui illalla klo 22.00, kun perheen isä oli vielä Ubonin kirkon avajaismatkalla. Se oli niin hauskaa, että sitä vieläkin muistellaan. Mäntysuopa oli tuotu Suomesta edellisenä kesänä.

Erään Bangkokissa pestyn maton matka oli alkanut kesämökin kangaspuissa 1970.  Ensimmäinen koti sillä oli Naantalin Pikkupappilassa:

1972. Naantali. Matto, minä ja Esikoinen (piilokuvassa)