maanantai 29. helmikuuta 2016

+463 Niin monen vuoden takaa 110709

+463 Niin monen vuoden takaa

Sinäkö se olet?
Minäkö se olen?
Ihanko totta?
 
Kuusikymmenluku ei ollut villi vain poliittisesti. Samaan aikaan oli liikkeellä myös muita aktiivisia nuorisoryhmiä. Itse olin mukana kristillisessä nuoriso- ja opiskelijatyössä. Silloin mentiin eikä meinattu. Mutkat oikaistiin suoriksi ja tiellä olevat esteet heitettiin syrjään. Se sukupolvi tiesi ja ymmärsi. Olimme aina oikeassa. Emme silloin tajunneet , että niiden pesuvesien mukana viemäriin meni myös paljon arvokasta.

”Tämä lehti on haaste jokaiselle. Se tahtoo, että ajattelet, se tahtoo, että otan kannan. Saat hymähtää sille, saat hymyillä ymmärtäväisesti, saat heittää sen pois, kunhan vain samalla tiedät, mitä teet, kunhan vain samalla tahdot tietää, mitä teet.
Credo numero 1 on ilmestynyt. Credo numero 2 saattaa myös ilmestyä. Pyydämme apuasi.
Jos sinulla on jotain lehteä vastaan, sano se, jos sinulla on jotain lehden puolesta, sano se. Jos sinulla on jotain kysyttävää, kysy, jos tahdot kirjoittaa lehteen, kirjoita.”

Tällaisen haasteen kirjoitin aikoinaan porilaisten koulujen kristillisen yhteistyöelimen, Teinirenkaan, julkaiseman Credo-lehden ensimmäiseen numeroon. Tuota lehteä toimitettiin nuorten voimin muutaman vuoden ajan ja sitä monistettiin (ja varmaan vähän pakkosyötettiin ympäristössä) useita satoja kerrallaan. Voin vakuuttaa, että lehden toimituksellinen asu ei ollut kovin korkea. Osa kirjoittajista on kyllä myöhemmin julkaissut monenlaista materiaalia ja toiminut kouluttajana monenlaisilla tahoilla niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Yhtä en vaihda. Perusteemani on edelleen: On Jumala. Jumala on. Hän määritelköön itse itsensä niin kuin haluaa.

Credo 1. Sisällysluettelo
Plus%20463%20Credo%201%20sis%C3%A4llyslu

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

+462 Takahuoneen vanhus 090709

+462 Takahuoneen vanhus

Nuoruus ja viisaus?
Vanhuus ja hulluus?
 
Vanhuuden mukanaan tuoma hulluus on varmaan saanut aikaan sen, että olen välillä todella kyllästynyt kaikenlaisiin kliseihin ja itsestäänselvyyksiin. Keskustelun rintamat lyödään lukkoon aina vain uudestaan ja uudestaan. Vasemmisto on tyhmä. Oikeisto on tyhmä. Keskusta on tyhmä. Kirkko on tyhmä. Uskovaiset ovat tyhmiä. Ateistit ovat tyhmiä. Suorastaan rakastan ihmisiä, jotka pystyvät yllättämään. Kunnioitan niitä, jotka pyrkivät ylittämään rajoja. Osaisinpa ja jaksaisinpa tehdä niin.

Bangkokissa kielikoulussa ollessamme kiinalaisperäinen rehtorimme kertoi tarinan kiinalaisperheen tavoista: ”Jos joku mene ostamaan jotain kiinalaisesta kaupasta ja haluaa alennusta, kiinalainen myyjä menee kysymään sitä isältään takahuoneesta ja tämä taas isältään takahuoneen takahuoneesta ja tämä taas…”

Meille suomalaisille nämä takahuoneen vanhukset ovat lähinnä hupijuttuja, joita mainosmiehet käyttävät  hyväkseen. Suurimmassa osassa maailmaa tällaiset asita ovat kuitenkin arkea. Näitä asioita kohdataan nyt jo maahanmuuttajien oleskelulupa-asioita pohdittaessa. Kuuluvatko suvun vanhukset perheeseen?
Katsotaan, miten meidän käy.  Parinkymmenen vuoden kuluttua tiedetään, olemmeko me takahuoneessa vai syöttökaukalon ääressä...

Sofia Lankinen. Mummoni.
Plus%20462%20Sofia-mummo.jpg

lauantai 27. helmikuuta 2016

+461 Vapaus tuhota ja hävittää 080709

+461 Vapaus tuhota ja hävittää

Hävittää osaamme
Tuhota osaamme
Osaammeko korjata?
 
Yyterin beachvolley-turnauksen siivousongelmat näkyvät mediassa paljon enemmän kuin turnauksen tulokset. Keskustelua käydään siitä, mihin suuntaan turnausta pitäisi kehittää. Lisätäänkö biletystä, jotta joukko kasvaisi? Lisätäänkö roskiksia vai yritetäänkö saada entisiin roskiksiin parempia osumatuloksia? Annetaanko lupia rannalle tuotaville bajamajoille, jotta saataisiin mereen kuseskelu vähentymään? Tuodaanko turnauksen tuomareille parempia turvamiehiä, jotta tuomarit paremmin uskaltaisivat tuomita otteluita?

Tuntuu siltä, että vapauden nimissä pystytään toimimaan täysin ristiriitaisesti. On vapaus suojella luontoa. On vapaus tuhota luontoa. On vapaus fanittaa toista. On vapaus pilkata toista. On vapaus olla välittämättä muista.

Saako välittää? Mitä se olisi käytännössä?

Luonnosta voi välittää myös välittämällä luontoa. Tälläkin kohtalonköynnöksellä on ollut mahdollisuus levitä jo moneen paikkaan.
Plus%20461%20Kohtalonk%C3%B6ynn%C3%B6s.j

perjantai 26. helmikuuta 2016

+460 Kahden kalan kuskus 070709


+460 Kahden kalan kuskus

Ruoka-ohje
Ihan oman puun takaa
 
Suvun kaksi nuorimmaista saivat saaliikseen kaksi sinttiä. Noista sinteistä ei ihan tullut päivän koko ateriaa, mutta hyvä lisäke kuitenkin.

Ongitaan kaksi kalaa, pikkuahven ja pikkusalakka, paino yhteensä alle 100 grammaa.
Perataan kalat, ei suomusteta eikä oteta päitä pois.
Keitetään kalat kypsiksi ja otetaan talteen ruodottomat (pikkuriikkiset) kalapalat.
Keitetään jäljelle jäänyttä lientä ja kalamössöä vielä lisää kaiken maun talteen saamiseksi ja otetaan talteen kalaliemi.
Perataan edelliseltä aterialta jäänyttä savukalaa ja lisätään kaikki kalat kalaliemeen.
Kalaliemi kiehautetaan ja siihen lisätään kuskusta ohjeen mukaan.
Silputaan tilliä ja ruohosipulia ja maustetaan tarvittaessa suolalla.

Kahden kalan kuskus on sukua sitä-mitä-on-padalle. Sitä syödään yleensä sitä-mitä-on-padan lisäkkeenä.

Thaimaa.  Kalanmyyntiä  ”suolapellon” laidalla. Näistä kaloista olisi riittänyt pataa pienelle kaupungillekin.
Plus%20460%20Th%20suolakalat%20pieni.jpg

torstai 25. helmikuuta 2016

+459 Kesäotanta 060709

+459 Kesäotanta

Kiinni saadut
Hereillä olevat
 
Vaikka otanta ei ole satunnainen, tulos saattaa silti olla yleispätevä.
Mitä kivaa on kesässä?

- lämpö
- valo
- porukkaa pyörii
- ukkoset
- sitä, ettei tarvitse tehdä mitään, mutta me tehdään koko ajan kaikkea
- ei ole koulua
- on kavereita
- on nätti sää
- ei tarvita paksuja vaatteita
- leirit
- mennään huvipuistoon
- loma
- kirjojen lukeminen
- luonto
- mansikat
- jätski
 
Vielä on kesää jäljellä.

Tämäkin on kesää. Kuva Simo Nieminen.
Plus%20459%20Kanootti%20ja%20sorsat.jpg

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

+458 Stressi 040709

+458 Stressi

Joku leipoo
Joku lukee
Joku virkkaa
Joku pukee
 
Stressiä voi poistaa monella tavalla.  Näistä tavoista on hyviä esimerkkejä täällä blogimaailmassakin. On ruokaohjeita ja kuvia kakuista. On lukuvihjeitä ja kirja-arvosteluja. On käsitöitä ja muita käden taitoja. On muotia ja pukeutumisvihjeitä.  On valokuvia kasveista ja eläimistä. On runoja ja mietelmiä.

Lähetyskurssin ajoilta muistan erään paneelikeskustelun, jossa eri työalueilla työskennelleet henkilöt kertoivat, mitä he olivat harrastaneet vapaa-aikanaan. Paneelissa korostettiin sitä, että vaikeissakin työolosuhteissa jokaisella täytyi olla lupa rentoutua juuri hänelle ominaisella tavalla. Jos itse ei harrastanut vaikkapa lukemista, täytyi silti ymmärtää, miksi toinen ei päässyt kirjakaupan ohi ostamatta mitään. Jos toinen taas tarvitsi rauhaa, hänelle oli sitä yritettävä järjestää.

En ole tänään stressaantunut, vaikka kirjoitankin stressistä, pikemminkin päinvastoin. Stressijutut tulivat vain mieleeni jutellessani Esikoisen kanssa. Hän kertoi eräästä opettajastaan, joka oli toiminut ison koulun rehtorina ja vaihtanut sen työn lennonjohtajan työksi, koska se oli hänen mielestään paljon vähemmän stressaavaa kuin opettajan työ…

Puikot taisivat toimia äitinikin stressileluina. Tuskin se johtui siitä, että äitini oli opettaja...
Plus%20458%20Vanha%20mekko.jpg

tiistai 23. helmikuuta 2016

+457 En taida olla yli-ihminen 030709

+457 En taida olla yli-ihminen

Lohdutusta
Kiitollisuutta
Nöyryyttä
 
Yli-ihminen ei varmaan koskaan tarvitse lohdutusta. Hänellä tuskin on syytä myöskään kokea kiitollisuutta. Toisten nöyristely ärsyttää, koska se on teeskentelyä. Yli-ihminen erottaa helposti aitouden. Hänhän on aito.

Onko parempi olla rehellisesti lohduton kuin lohdutettu? Saako toinen ihminen yleensäkään lohduttaa toista? Entä, jos hän lohduttaa vain sanoilla eikä ajatuksella? Onko alentavaa tarvita lohdutusta? Pitääkö pärjätä yksin?
Entä, jos ei vain pärjää…

Kristittynä on helppo tajuta, kenelle olemme kiitollisia. Entä, jos ei usko? Tarvitaanko kiitollisuutta? Voiko elämälle olla kiitollinen? Entä läheisille? Entä vieraille? Entä, jos toinen auttaa vain velvollisuuden tunteesta?  Voiko olla kiitollinen toiselle ihmiselle jäämättä kiitollisuudenvelkaan? Onko luvallista olla kiittämätön?
Entä, jos ei vain kiitä kaikesta…

Thaimaan kokemusten jälkeen edelleen välillä mietin nöyryyttä. Onko nöyryys alistumista? Onko nöyryys piilotettua itserakkautta? Entä, jos toinen nöyristelee vain saadakseen etuja? Onko nöyryys ylpeyden vastakohta vai sen toinen nimi? Onko olemassa aitoa nöyryyttä? Onko olemassa todellista itsensä kieltämistä toisten hyväksi? Saako nöyryyttä yrittää?
Entä, jos ei ole aito nöyrä…

”Ihmisten tuomiot tulevat ja menevät.
Tahdon suuremman tuomion, vaikka se murskatkoon.
Tahdon Jumalan tuomion,
sen tuomion,
joka ottaa kaiken lukuun.”
(Erkki Leminen)
 
Pori. Tarvitseeko hävinnyt lohdutusta?
Plus%20457%20Minigolfia%20Porissa.jpg

maanantai 22. helmikuuta 2016

+456 Poikkeavat yksilöt 010709

+456 Poikkeavat yksilöt

Mennään
Tullaan
Lähdetään
Palataan
Tullaan käymään
Poiketaan
 
Hiljaisen talven jälkeen on mukavaa, että talossa näkyy tulijoita ja menijöitä.

Tänään:

Yksi on kaatanut puita. Toinen lämmittää saunaa. Kolmas asettelee metsässä taimitassuja. Viisi nauttii kesästä Yyterissä. Lammaskoirakissa Rontti nukkuu sisällä virikkeitä saaneena. (Lammas = syö ruohoa, koira = vahtii pihaa fleksi/valjaat/juoksunaru-yhdistelmän avulla)

Näitä ei tehty Bangkokissa. Siellä oltiin vain muuten poikkeavia yksilöitä.

Sauna lämpiää. Kuva Simo Nieminen.
Plus%20456%20Sauna%20l%C3%A4mpe%C3%A4%C3

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

+455 Kuumuus ja kuumuus 300609


+455 Kuumuus ja kuumuus

Luita se ei riko
Yrittää kuitenkin
 
Hiki valuu. Jotkut kyselevät meiltä, tuntuuko kuuma sää tutulta. Viisitoista vuotta tropiikissa kieltämättä opetti paljon kuumudesta. Mutta kuumuus ja kuumuus.

Tämän päivän sanomalehti taas kerran varmisti sen, mikä on suomalaisten helleraja. Se on näemmä 25,1 celsiusastetta. Taas kerran muistelen Bangkokin säitä. Viidentoista Thaimaan talven aikana päivän korkein mitattu lämpötila laski alle tuon rajan yhteensä vain kolme kertaa. Me kai sitten oltiin sankareita, vai?

Älkää rikkoko luitanne. Muistakaa alkukesän halloja, jos oikein kuumalta tuntuu. Palellaan sitä vielä meilläkin.

Thaimaa. Harvoja rantakuvia lähettienkokouksesta 1980-luvun alussa. Oli kuuma.Kuva Pauli Rantanen.
Plus%20455%20L%C3%A4hettej%C3%A4%20ranna

lauantai 20. helmikuuta 2016

+454 Onko turhaa tietoa? 290609

+454 Onko turhaa tietoa?

Kuka mitä
Missä milloin
Muistathan?
 
Kemppisen blogin avulla tiedän isäni puhelinnumeron ennen sotia Heinjoella. Kummallinen tieto. Sen tiedon löysin myöhemmin itsekin googlaamalla. Se on yksi niistä harvoista julkisen netin antamista tiedoista, joista voi päätellä, että isäni on joskus ollut olemassa. Se tieto varmistaa myös omaa olemassaoloani. Maailmassahan ihmisen olemassaolo ei ratkea hänen läsnäolostaan vaan siitä, onko hänellä henkilöllisyystodistus. Näitä asioita jouduimme pohtimaan ensimmäisinä Thaimaan vuosinamme. Muuten, toinen julkisessa netissä tallennettu tieto perheemme olemassaolosta on karjalaisen siirtoväen osoiteluettelo sotien jälkeen. Siinä löytyy jo tuttu osoitekin. Tarkkaan ottaen, sukuhaku Hiskistä on jo muutaman vuoden löytynyt myös isäni syntymätodistus, joten kai minäkin sitten taidan olla oikeasti olemassa.

Aina välillä ihmettelen sitä, miksi jotkut asiat piirtyvät muistiin ja toiset eivät. Nuo jutut kuuluvat ilmeisesti pikemminkin psykiatrian alaan, mutta on niitä mukava itsekseenkin pähkäillä. Tiukasti luonnontieteellisesti ajatellen kai jossain kohtaa aivoissa on jokin ihmeellinen sähkökytkentä, joka tekee tuon mahdolliseksi. Yksi minun omituisista sähkökytkennöistäni on neljännen luokkani oppilasluettelo:

Hakala Hauta-Heikkilä Ikävalko Isokorpi Jalonen Kekki Koivu Koivumäki Koskell Kulmala Laiho Lamminperä Laurikainen Lehtinen Limnell Luukkainen Mellin Nokkonen Noppari Nousiainen Nurmi Ojamäki Pihlajaviita Pohjasto Roth Ruuskanen Salmi Salo Taipale Toivonen Tuomi Valtonen Viherranta Viitanen Vuorenpää Välimäki

Pori. Koivistonluodon kansakoulu. Eräs neljäs luokka...
Plus%20454%20Koivistonluoto%204%20luokka

perjantai 19. helmikuuta 2016

+453 Rajojen ylitystä 280609

+453 Rajojen ylitystä

Uskaltaako vai eikö uskaltaa
Siinä vasta kysymys
Pian se näkyy
 
Pappa otti mukaansa kaksi pienempää lastenlasta ja päätti olla heidän kanssaan yötä kesämökillä. Heille kenellekään hyttyshyökkäyksistä ei ole ollut suurta haittaa. Keskimmäinen on siellä myös takapäivystäjänä Rontti-kissansa kanssa. Saapas nähdä, mitä kenkä tekee. Auto on täällä lähtövalmiina, jos into illan myötä laantuu.

Omat lapset halusivat ja pääsivät suvulle yökylään jo pieninä. Jo ensimmäisen lähtömme edellä he pääsivät pois tieltä, kun tyhjensimme asuntoamme vuokralaisille. Mukavaa, kun suku otti ja piti huolta. Suku oli muutenkin hyvin tärkeä kiinnekohta Suomeen kaikkina Thaimaan vuosina ja on sitä edelleenkin. Siitä voi vain kiittää.

1979. Päiväkumpu. Yövierailuja helpotti, kun sai ottaa mukaan oman dinosauruksensa. Ja Pikku-Nallen.
Plus%20453%201978%20P%C3%A4iv%C3%A4kumpu

torstai 18. helmikuuta 2016

+452 Hyi hyi hämärän renki 270609

+452 Hyi hyi hämärän renki

Hyttysiä metsästän
Tahdon saada suuren
Ja pienemmän
Ja vielä pienemmän
Ja vielä...

Lapsuuden ensimmäisenä kesämökkikesänä kukaan ei ollut varautunut siihen, että minä kuuluin siihen joukkoon, jolle hyttyset eivät sovi. Hyttysen puremista tuli paukama paukaman viereen, kutina kutinan viereen, raapimisjälki raapimisjäljen viereen. Opimme silloin sen, että juhannukseen asti minun paikkani ei ollut siellä, missä hyttyset olivat. Muistan lokoisat lukemistuokiot teltassa muiden raataessa (siis nauttiessa) ulkona puutarhassa.

Thaimaassa eri asunnoissamme hyttysten määrä vaihteli. Kerrostalojen alakerroksissa, puiden lehtien alla, hyttysparvet valtasivat asunnon, jos niille antoi vähänkään mahdollisuutta siihen. Ylempiin kerroksiin niitä vähemmän lenteli. Thaihyttyset puhuivat siivillään omaa viittomakieltään, hyrinä ei niitä paljastanut. Ne olivat myös nopeampia kuin tutut suomalaiset. Illalla ulkona syötäessä pöydän alle tuotiin palavaa hyttyskarkotetta. Se auttoi jonkin verran. Myrkkyjen määrä oli aivan liiallinen, sanoivatpa tuoteselostukset mitä hyvänsä.

Gekot tulivat vuosien varrella suosikkikotieläimiksemme. Ne asuivat seinällä taulujen alla tai muuten piilossa. Iltaisin ne onnesta säksättäen zingzok zingzok nappasivat huoneessa lenteleviä hyttysiä pois meitä kiusaamasta. Ulkolampun alla asustelevat gekot olivat pulleita ja hyväkuntoisia. Niistäkin oppi sen, että kauneus oli katsojan silmissä. 

Toisaalta, joidenkin rakennelmien on tarkoituskin kutsua ötökkkävieraita.
Plus%20452%20%C3%96t%C3%B6kk%C3%A4hotell

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

+451 Säästöjä tunnepankkiin 260609

+451 Säästöjä tunnepankkiin

Tunnelmia
Tunnemuistojen
Talletuslokeroon
 
Eilen aamulla kello viisi Pappa herätettiin kalastamaan. Kaksi innokasta ja virkeää tyttölasta, 10 v ja 8 v, halusi ongelle ja sinne he pääsivätkin, soutelemaan peilikirkkaalle järvelle kauniiseen kesäaamuun nauttimaan aamu-usvasta. Tunnissa saaliiksi saatiin peräti yksitoista kalaa, yhdeksän särkeä ja kaksi ahventa, yhteensä parisataa grammaa. Kalat perattiin yhdessä ja niistä tehtiin liemi kalakeittoon. Kalakeitto maistui, totta kai. Arvokkaimmat säästöt tunnepankkiin olivat varmaan yhteinen aamu Papan kanssa ja kello viiden herätys.

Edellisenä päivänä Esikoinen ja pojanpoika 5 v olivat jo olleet ongenvarressa. Silloin saaliina oli ollut pieni särki. Isi ei saanut mitään. Tunnepankkiin talletettiin pojan riemu. Minä sain, mutta Isi ei!
Iltapäivällä Esikoinen lähti vuorostaan tyttöjensä kanssa järvelle. Ei tullut saalista, kenellekään. Kuumana päivänä kala ei ainakaan tuolla järvellä yleensäkään syö. Tunnepankkiin tuli varmaan mielikuva elämän tavallisesta turhuudesta, mutta olihan Isi läsnä.

Pappa oli samaan aikaan pojanpojan kanssa laiturilla ongella. Pojanpojan mielenkiinto oli tavan mukaan laiturin rakenteissa ja järven pohjassa (pohjaan pari-kolmekymmentä senttiä). Pulps, kurkotus meni ylisuorituksen puolelle. Saappaat ja pelastusliivit vain vilahtivat ja pintaan nousi märkä poika. Ihan hiljaa. Ei sanaakaan. Selvästi ei ollut varmuutta siitä, oliko kyseessä vahinko vai juuri sellainen tapahtuma, josta oli monesti varoiteltu. Saappaat vai lätisivät, kun miehet astuivat yhdessä vaihtamaan vaatteita. Tunnepankin säästöjä voi arvella pojanpojan mietteistä. ”Mitä kerrotaan Isille? Ei mitään.”

Esikoinen lähti vielä kahden lapsensa kanssa onkimaan. Mahtaako hänelläkin olla jotain lapsuuden jäänteitä omassa tunnepankissaan?

1981. Hua Hin. Esikoisen tunnepankin katkarapukoreja satamassa.
Plus%20451%201981%20Hua%20Hin%20katkarap

tiistai 16. helmikuuta 2016

+450 Elämä ei pysy paikallaan 240609


+450 Elämä ei pysy paikallaan

Elämä seis
Stop tykkänään
Ei muutoksia
Please
 
Peileistä sen huomaa. Ja valokatkaisijoista. Elämä ei pysy paikallaan.

On jo muutama kuukausi lastenlasten viime vierailusta. Nyt huomaa, kuinka paljon uutta on tullut kuvioihin. Viimeinenkin ylettyy jo itse sytyttämään vessan valon.

Elämä ei pysynyt paikoillaan myöskään niinä vuosina, kun olimme Thaimaassa. Paluutilanne ei koskaan ollut sama kuin lähtötilanne. Almanakoista ja päiväkirjoista sekä puheiden ja esitysten valmistelupapereista löytyy paluutunnelmia.

”On tämä niin rankkaa, että olen miltei varma, ettei tällaisen kuin minä olisi syytä lähteä näihin hommiin.”
”Peräti ahdistavaa kaikki se, mitä en jaksa tehdä enkä oikeastaan haluaisikaan tehdä.”
”Päivittäinenkin asioiden pyörittely vie niin paljon aikaa, että noihin kasoihin en viitsisi katsoakaan.”
”Uskonko todella, että toiset ihmiset haluavat tietää, mitä minä ajattelen?”
”Melkoista vierautta tunnen. Arvojen palauttaminen täkäläisiin ei onnistu niinkään helposti.”
”Miten onkin näin pysähtynyt olo?”
”On nautinto kuulla suomalaista ajattelua suomalaisin kielikuvin suomalaisille tärkeistä asioista.”

Näkeeköhän vanheneva ihminenkin itsensä peilistä paremmin kuin ennen? Vieläköhän vanhenevakin jaksaa innostua leikistä? Viimeinen kuitenkin sammuttaa valot.

”Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.” Tämmöistäkin kerrotaan.

Joskus nämäkään lapset eivät ulottuneet valokatkaisijoihin.
Plus%20450%20Lapset%20parverkkeella.jpg

maanantai 15. helmikuuta 2016

+449 Ikävöi ihminen 230609

+449 Ikävöi ihminen

Tuuli on käynyt
Hänen ylitseen
Häntä ei enää ole
 
Olen pian samanikäinen kuin isäni oli kuollessaan. Veljeni iän ohitin jo pari vuosikymmentä sitten. Muistoissa elämän ja kuoleman rajat eivät ole selviä. Sanotaan, että ihminen on olemassa niin kauan kuin joku häntä muistaa. Minä vielä muistan. Minut vielä muistetaan.

Tasan satakolme vuotta sitten Pihkalanjärven kylässä, kaukana Karjalassa, syntyi pieni poika. Isäni.

Plus%20449%20Vilho%20Ik%C3%A4valko%20syn

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

+448 Kesäloma on siitä mukava, että... 220609

+448 Kesäloma on siitä mukava, että...

Elä arkesi
Sure surusi
Muista mukavat asiat
 
Käteen osui 46 vuotta sitten ilmestynyt Suomen Kuvalehden juhannusnumero, 22.6.1963. Keskeisenä kahdentoista sivun juttuna oli ”Julkisuuden kasvoja kesäteloilla eli yksitoista kuvaelmaa luonnon helmassa”. Niitä kommentoin nykykokemuksella.

Kesäloma on siitä mukava, että…

- että voi istuttaa metsää, sillä siinä näkee työnsä tulokset.
Väinö Tanner. ”Tohtori, toimitusjohtaja, poliitikko, tilanomistaja” maatilallaan. ”Nämä koivut vaimoni istutti tähän 40 vuotta sitten. On se mukavaa, että ennen poislähtöään näkee työnsä tuottaneen näin kauniin tuloksen.”
Kesämökillä katseltiin tammia, joita äitini istutti sinne lähes 50 vuotta sitten.

- että voi olla näiden enkeleiden kanssa.
Teija Sopanen. ”Televisiokuuluttaja, ohjelmatoimittaja, entinen missi ja mannekiini” huvilalla. ”No älkääpäs nyt tapelko.”
Kesämökillä yritettiin olla sovussa.

- että saa tehdä, mitä tykkää tai jättää mieluummin tekemättä.
Ensio Rislakki. ”Kirjailija, Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja, nimimerkki Valentin” mökillään.  ”Me pysymme täällä mainioista säiden tasalla, sillä meillä on argentiinalainen ilmapuntari (näyttää taulua, jossa on piirretty aasin kuva ja jouhihäntä). Tässä sanotaan, että kun on kaunis ilma, niin häntä on kuiva. Jos häntä on märkä, sataa, ja jos se heiluu, niin on tuulista. Tämä mittari ei ole vielä koskaan valehdellut.”
Kesämökillä oltiin sateessa ja auringonpaisteessa.

- että on täysin vapaa eivätkä työt paina.
Lasse Mårtenson. ”Iskelmälaulaja, showmies, kapellimestari” Seurasaaren uloimmalla niemekkeellä Helsingissä. ”Minä tulen mielelläni tänne töihin. Täällä on niin rauhallista ja minun kesääni kuuluu meri. Eikä kukaan kuule, vaikka rallattelen.”
Kesämökillä rallateltiin minijuhannuskokon äärellä metsän nuotiopiiristä.

- että voi tehdä juuri sen verran töitä, ettei ruumis happane.
Pia Hattara ja Pentti Irjala. ”Näyttelijätär ja näyttelijä Suomen Kansalliteatterissa” vuokramökillä. ”Aijai, kun tuntuu ihanalta, ettei tänä iltana tartte mennä näytökseen. Tää on ollutkin rankka talvi.”
Kesämökillä muistettiin, kuinka ihanaa oli, ettei tarvinnut lähteä.

- että voi saunoa ja kalastaa
Sakari Simelius. ”Puolustusvoimain komentaja, kenraali” Santahaminassa. ”Tule tänne, niin ukki puhaltaa (puhaltaa polveen).”
Kesämökillä muistettiin asioiden oikean tärkeysjärjestys.

- että kesällä on nälkä luonnon keskelle ja kansan pariin.
Osmo Alaja. ”Mikkelin hiippakunnan piispa, entinen korkeushyppääjä ja aitajuoksija ” kesämökillä verkkojen laskussa. ”Jopas nämä ovatkin pahassa solmussa. Varovasti varovasti… Tällaisessa tilanteessa kai niitä ärräpäitä on tapana päästellä.”
Kesämökillä katiskasta löytyi hauki. Se perattiin (perkausharjoittelua) ja paistettiin.

- että piäsöö hyvvään kuntoon.
Siiri Rantanen. ”Äitee, hiihtäjä, huonekaluverhoilija” omakotitalossaan.”Siit hiihtämisest saa aina talves tarpeekseen.”
Kesämökillä ei saanut tarpeekseen kesäluonnosta.

- että saa askarrella ja nähdä eläimiä.
Lauri Järvi. ”Kansakoulunopettajien liiton puheenjohtaja, opettaja” huvilallaan. ”Minun kesääni kuuluu puusepän työt. Ei tällaista voisi kaupungissa harrastaa.”
Kesämökillä tehtiin nukkekotia, opiskelijan yksiötä.

- että saa vääntää kiviä ja istuttaa.
Jaakko Rahola. ”Teknillisen Korkeakoulun rehtori, professori” huvilallaan. ”Kerran minä otin tästä kallion alta oikein ison kiven pois ja kun tulin takaisin, oli koko kallio sortunut.”
Kesämökillä väännettiin kiviä, jotta saatiin kasvutilaa mintulle ja oreganolle.

-että saa olla huvilalla omissa oloissaan.
Tauno Pyökäri. ”Teknillisen korkeakoulun professori” huvilallaan. ”Meillä on sellainen sopimus, että joka heittää seinään, menettää oikeutensa.” 
Kesämökillä oltiin omissa oloissa eikä menetetty mitään oikeuksia.

Se Tammi ja serkkuni Seppo Hurtta.
Plus%20448%20Se%20tammi%20ja%20serkkuni%

lauantai 13. helmikuuta 2016

+447 Juhannuskissa Rontti 190609

+447 Juhannuskissa Rontti

 
Ihan tavallista
Ihanan tavallista
 
Harvinaisen tavallinen juhannusaatto. Suorastaan poikkeuksellisen tavallinen juhannusaatto. Niin tavallinen juhannusaatto, että en muista sellaista koskaan ennen kokeneenikaan. Järkevä ihminen voisi tässä vaiheessa kysyä, että miten tavaton voi olla ihan tavallista. En tiedä vastausta tuohon kysymykseen ehkä edes välitä asiaa miettiä…

Kolmesta lapsestamme neljä on paikalla. Ihan totta. Joskus tuntui nimittäin, että meillä oli viisi lasta. Kutsuin tyttöjämme aina milloin milläkin nimellä ja opin vihdoin helpoimman mahdollisen muistisäännön. Meillä oli siis Esikoinen, Keskimmäinen Se Vanhempi ja Keskimmäinen Se Nuorempi, Kuopus Se Vanhempi ja Kuopus se Nuorempi. Älkää kysykö miksi…

Tänä juhannuksena meillä on noiden neljän lapsen lisäksi juhannusvieraana Juhannuskissa Rontti. Juhannuskissa Rontti sai valjaat viikko sitten ja muuttui sisäkissasta sisä- ja ulkokissaksi. Rontin emäntä ehti ulkoiluttaa Ronttia kotipihalla pari kertaa harjoitukseksi ennen tätä vierailua. Rontti kaikkien yllätykseksi muuttui ulkona myös Sävyisäksi Ulkokissaksi, joka kulki valjaissa kuin kunnon koulutettu koira konsanaan.

Tänään vierailimme kaikki kesämökillä, Rontti ensimmäistä kertaa. Saunoimme juhannussaunassa ja söimme juhannussavusiikaa. Mies teki meille sateiselle grillipaikalle minijuhannuskokon, jossa paistettiin juhannusgrillimakkaraa. Juhannustorilta oli ostettu juhannusmansikoita ja juhannusherneitä.

Ja Juhannuskissa Rontti. Se kulki uusissa valjaissaan ulkona ylväästi pitkin polkuja erehtymättä märälle nurmikolle. Se välillä istui, kuunteli, katseli ja ihmetteli. Kun sade voimistui, se halusi sisään ja käpertyi sängylle peiton sisään nuolemaan likaantuneita varpaitaan. Sitten se haukotteli ja nukahti.

Kuka olisi uskonut, että vielä viime kesänä Rontti oli Metsäkissa ja syksyllä Löytökissa…Elämä opettaa kissaakin…

Juhannuskissa Rontti. (Kuva Simo Nieminen)
Plus%20447%20Villikissa%20luonnossa.jpg

perjantai 12. helmikuuta 2016

+446 Mistä löytyy juhannustunnelma? 180609

+446 Mistä löytyy juhannustunnelma?

 
En kokoo kokoon koko kokkoa.
En puoltakaan
 
Joskus toivon, että omistaisin kahden sydämen lisäksi vielä kaksi yhtäaikaista elämääkin, jotta ehtisin kaiken haluamani. Tai saisi niitä elämiä olla vielä lisääkin. Vaatimuksia ja paineita riittäisi jokaiseen niistä.

Juhannus oli juhannussaunaa.
Juhannus oli juhannuskoivuja kesämökin ovella.
Juhannus oli soutelua järvellä.
Juhannus oli naapurin komeaa ilotulitusta ja haitarinsoittoa.
Juhannus oli juhannusjuhlia seurakuntien kesäkodeilla.
Juhannus oli alkuriiustelua Miehen kanssa ystävän veneellä.
Juhannus oli pimeää yötä Hannoverissa.
Juhannus oli pimeää yötä Bangkokissa.
Juhannus oli hirvikolaria kotimatkalla.
Juhannus oli juhannuskokkoa.
Juhannus oli grillimakkaraa.
Juhannus oli kolmen kuukauden ikäisen veljentytön hoitoa saaressa.
Juhannus oli valvomista valoisassa yössä.
Juhannus oli pienen Suomesta lähetetyn koivunoksan polttamista Thaimaassa.
Juhannus oli lapsenlapsia vierailulla.
Juhannus oli juhannussiivousta.
Juhannus oli juhannuskukkia kukkamaljakossa.
Juhannus oli juhannuskirkkoa.
Juhannus oli raskasta työtä.
Juhannus oli laiskottelua.

1969. Kajakulma. Sitä juhannuksen alkuriiustelua. (Kuva Teppo Innola)
Plus%20446%20Kajakulman%20juhannusta.jpg

torstai 11. helmikuuta 2016

+445 Että ne osaavat! 160609

+445 Että ne osaavat!

Opin sauna
Paras sauna 
 
Ojaan ei kaaduttu, vaikkei kaikkea opittukaan. Ojan reunalla kyllä välillä heiluttiin. Oman opin saunansa tarjosi tropiikin kuumuus. Sekin riittävästi pehmensi aivoja vastaanottamaan uutta tietoa ja uusia kokemuksia ja jakamaan saatua tietoa eteenpäin.

Lueskelen nyt ammattikorkeakoululaisten opinnäytetöitä. En voi muuta kuin ihailla sitä, kuinka johdonmukaisia ja loogisia nuo työt ovat. Analyyttisiä ja kriittisiäkin. Tietoa osataan hakea lähteistä ja niistä vedetään oikeita johtopäätöksiä. Oikeaan suuntaan on kuljettu.

Opinnäytetyössä esitellään teema (ongelma), kohdemaa (kehittyvä maa) ja toimija (kansainvälinen avustustyö, kirkollinen avustusjärjestö). Kerrotaan toimijan toiminnasta ongelman ratkaisemiseksi kyseisessä maassa. Pohditaan, miten toimijan työssä toteutuvat diakonian, lähetystyön ja ekumenian perusperiaatteet. Mietitään myös, miten kontekstuaalisuus näkyy kyseisessä työssä. Pohditaan kyseisen työn historiallista, kirkkohistoriallista ja lähetyshistoriallista taustaa.

Että ne osaavat!

Yksi opinnäytetyön otsikko:
Plus%20445%20DIAK%20otsikko.jpg

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

+444 Sound and Light Show 150609


+444 Sound and Light Show

 
Pimeän yön valot
Tunnelmalliset äänet
Historian havina
 
Näin jo nuorena elokuvan Kwai-joen silta. Sitäkin nuorempana kuulin sen tarinan luokkatoverin kertomana. Hän oli päässyt alaikäisenä katsomaan filmin isänsä kanssa. Oikeassa Kanchanaburissa kävimme useita kertoja. Ajoimme myös kuuluisalla junaradalla. Siitä meillä on muistona turisteille jaettu kunniakirja. Kwai-joen lautoilla nukuimme myös silloin tällöin. Rantaravintoloissa valitsimme aina pöydän niin, että silta näkyi. Koulutuskeskuksen opiskelijoiden kanssa vietimme kerran kokonaisen päivän lautalla. 
 
Kanchanaburi. Kwai-joen silta. Pommikoneiden ääniä. Valojen leiskuntaa. Juna ylittämässä siltaa. Tuhon jälkiä. Niitä katsoimme Kwai-joen rannalle rakennetusta katsomosta.
 
Vietimme Kairossa viikon Kyprokselta käsin. Nuori pari oli seikkailulla suuressa maailmassa. 
 
Kairo. Pyramidit. Vierailu päivällä pyramidien luona. Illalla Sound and Light Show vähän kauempaa katsottuna. Valoheittimiä valaisemassa hiekan keskeltä nousevia pyramideja ja sfinksiä. Äänet kertomassa paikan historiaa. 
 
Kaksi kesää olin kesätöissä Kansan Raamattuseuran Sana-laivan lauluryhmässä. Kaupunkien ja kylien satamat sekä monet saaret Lappeenrannasta Iisalmeen ja Lieksaan asti tulivat tutuiksi sen kesän yöpymispaikkoina. Savonlinnan Oopperajuhlat oli jo silloin taas aloitettu. Vielä ei oltu varmoja, millaisiksi ne muodostuisivat. Iltatilaisuuden jälkeen, laivamme yöpyessä Savonlinnan satamassa oli mahdollista käydä retkellä menneisyydessä. 
 
Savonlinna. Olavinlinna. Iltamyöhällä oli järjestetty tilaisuus, jossa katsomossa istuen pääsi näkemään ja kuulemaan kertomusta paikan historiasta. Muistan vain mahtavan tunnelman.

Thaimaa. Kanchanaburi. Kwai-joen silta päivällä.
Plus%20444%20Kwai-joen%20silta%20ikeskel

tiistai 9. helmikuuta 2016

+443 Turisteina Tuppukylässä 140609


+443 Turisteina Tuppukylässä

Anteeksi anteeksi
Suuresti anteeksi
Ei tainnut olla Tuppukylä
Vai miten se oli?
 
Kesälomanen pääkaupunkiseudulla matkalla sukulaisnuoren valmistujaisjuhlaan. Kahden yön pikkukeikka, keikkanen. Ehtiihän sitä kun on ehtiäkseen. Lauantain saalis:

Matkustettu Vantaalta Elielinaukiolle.
Haettu Keskimmäinen junalta.
Kävelty kauppatorille.
Ostettu matkalla vesipannu saadulla lahjakortilla.
Ostettu matkalla lahjakortti valmistuneelle.
Käyty kahvilla Cafe Jugendissa.
Ihailtu Esko Jämsän valokuvanäyttelyä Sininen Helsinki Cafe Jugendissa
Bongattu Miehen työpaikan ikkuna Esko Jämsän valokuvassa.
Syöty kesän ensimmäiset suomalaiset mansikat kauppatorilla.
Risteilty puolitoista tuntia.
Nautittu risteilystä.
Nähty laivalta käsin Helsinki Bike Show Kaivopuiston rannassa.
Nautittu lounaasta laivalla.
Nautittu auringosta.
Nähty Miehen työpaikan ikkuna livenä risteilyllä.
Käyty kahvilla torilla.
Ostettu kauppatorilta suomalaista porkkanaa, salaattia, paprikaa, kukkakaalia ja tomaattia.
Nähty Sambakarnevaalia katsomaan kokoontunut väki ja samba-asuisia ihmisiä.
Kävelty rautatieasemalle.
Matkustettu Elielinaukiolta Vantaalle.
Väsytty.

Kaupunkilomat ovat ihan mukavia. Sikseen. Vieläkin muistelimme, kuinka pieneltä Helsinki tuntui Bangkokin jälkeen. Ja kuinka suurelta se tuntuikaan taas, kun olimme asuneet Porissa pari kuukautta. Kaikki on suhteellista. Melkein aina.

Toisenlaista torimaisemaa toisesta maasta:
Plus%20443%20Bangkok%20Guide%20etusivu.j

maanantai 8. helmikuuta 2016

+442 Mistä tuntee Suomen kesän? 120609

+442 Mistä tuntee Suomen kesän?

Kirkas huomen?
Kukka tuomen?
Pääskysestä ei päivääkään
 
Osattiin sitä ennenkin. Kesä erotettiin talvesta vaivatta. Miksi?

Suomen suvi Vieraan silmin. Ulkona 14 lämpöastetta. Vieras katselee autosta ulos. Hei, tuolla ihmiset kulkevat ilman takkia. Ja vielä lyhyet hihat. Luulevatko he, että nyt on jo kesä?

Jäin miettimään, mistä oikein tiesimme tuona aamuna, että kesä oli jo tullut. Aamun neljä plusastetta olisivat talvisaikaan merkinneet ehdottomasti villatakkia, toppatakkia, pipoa ja käsineitä. Miksi kutsuimme tätä aikaa kesäksi? Oli vaikea vakuuttaa Vieraalle, että tällaista se Suomen kesä on.

Plus 442. Suurpetohavainto Suomen luonnossa (Kuva Simo Nieminen)
Plus%20442%20Suurpetohavainto.jpg

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

+441 Television tarjontaa 110609

+441 Television tarjontaa

Katson ja koen
Näen ja löydän
Tai sitten en
 
Olen elämässäni ollut vuosikausia ilman televisiota. Välillä taas olen istunut sen äärellä tuntikausia kerrallaan. Olen selvästi tuurikatselija. Pitkäjänteisyys ei ole koskaan ollut parhaita puoliani. Näilläkin jänteillä on silti hyvin selvitty tänne asti.

Työmatkoilta palatessani suunnittelin aina tekeväni kotona kaikenlaista hyödyllistä. Alaovea avatessani tuo intokupla hajosi ja vaivoin kiipesin kotiin. Kotona lysähdin tuoliin ja aloin peukalotyöskentelyllä surffailla eri kanavilla. Mitään en jaksanut kunnolla seurata, mutta onneksi peukalo vielä toimi.

Mietin, millaisia ohjelmia yleensä tallensin. Sehän osoittaa jotain mielenkiinnon kohteista. Yhden tallentamani sarjan toimittajan, Kimmo Saareksen, kanssa satuin samaan ruokapöytään viime perjantaina Tampereella. Oli mukava tutustua ja samalla kertoa omaa palautetta. Sarja oli TunneMies ja olin juuri lähtiessäni katsonut Risto Lindstedtistä kertovan osan. Risto Lindstedt on yksi Suomen Kuvalehden toimittajasuosikeistani. 

Tuo sarja alkoi kiinnostaa, mitä enemmän sitä katsoin. Se kertoi minulle jotain hyvin tuttua ja samalla uutta suomalaisesta miehestä. Isä, veli, mies, poika ja pojanpoika ovat kyllä olleet minulle hyviä opettajia jo ennestäänkin. Kyproksen YK- sotilailtakin tyttökoulun kasvatti aikoinaan oppi jo paljon positiivisia arkisia juttuja miehisestä maailmasta.

1970. Kypros. Papinkeikalla.Kuva Sakari Virtanen.
Plus%20441Kypros%20J%20ja%20miehet.jpg

lauantai 6. helmikuuta 2016

+440 Nimet kirjoissa 100609

+440 Nimet kirjoissa?

Kirjan kannet kiinni
Tietokoneen yhteys katkaistu
Missä on ihminen?

Tänä aamuna sorruin taas kerran seikkailemaan nettiavaruudessa. Ajatukset liitelivät vieläkin nopeammin kuin sormet näppäimistöllä. Vierailin monilla sivuilla. Kurkistin monenlaisiin tunnelmiin. Hain tietoa. Yksi tiedonjyvä haastoi etsimään seuraavaa.

Jäin miettimään nykymaailman sidoksia. Monesti koemme olevamme vapaita itse hakemaan oman tietomme. Teologinen kysymys sidotusta ja vapaasta ratkaisuvallasta on nyt kuitenkin selvästi siirtynyt arkeen. En osaa sanoa, kuka minua tänään ohjaili, mutta kaikki valinnat eivät varmaankaan olleet omiani. Joku oli valinnut aineiston, jonka oli lähettänyt yleiseen tietoisuuteen. Joku oli liittänyt joukkoon linkkejä, jotka veivät minut eteenpäin valmiita polkuja.

Tiedon maailma ei ehkä sittenkään ole niin vapaa kuin yleensä ajatellaan. Toistuvasti mietin myös sitä, mitä tapahtuu tiedolle, jota internetin hakukoneet eivät löydä.

Kerätäänkö tietoa liian vähän vai liian paljon? Käytetäänkö kerättyä tietoa oikein vain väärin? Miksi kaikkea hyvääkin voidaan käyttää väärin? Miksi kaikkea, mitä voidaan käyttää väärin, myös käytetään väärin?

Karjala-tietokantasäätiön sivut, joiden avulla löysin itsekin vaikkapa isäni kummit: Talollinen Samuel Piskunen, talonemäntä Eva Putkonen, neito Ida Häkkinen ja talollisen poika Heikki Willonen:
Plus%20440%20Karjala-tietokantas%C3%A4%C

perjantai 5. helmikuuta 2016

+439 Vanhan vanha ja uusi 090609


+439 Vanhan vanha ja uusi

Vanha jaettava
Uudet jaot
 
Mies ja Vieras lähtivät aamulla aikaisin ajamaan kohti uusia haasteita ja uusia kohtaamisia. Minä heräsin vielä aikaisemmin keittämään aamuriisiä (!!) ja paistamaan kanaa pakastetattien ja purjon kanssa riisin lisukkeeksi. Vieraan eilen lahjaksi saama savulohi laitettiin myös pöytään vihannesten kera. Nyt on vähän pölmästynyt olo.
Viikonloppuna kuulin hyvän määritelmän vanhenemisen eri vaiheista: Go Go, Slow Go ja No Go. Nyt on vielä ehdottomasti Go Go- vaihe meneillään. Annetaan siis mennä!

Edit 2016. Vähän kerrassaan on alettava ymmärtää, että Slow Go on ihan hyväksyttävä olotila...
Plus%20438%20Slow%20Go.jpg

torstai 4. helmikuuta 2016

+438 Kuninkaallista väkeä 040609

+438 Kuninkaallista väkeä

Nykyihminen
Menneen perijä
Tulevan pohja
 
Viikonloppuna sateinen(?) Tampere on täynnä erilaisia lähetystyöhön liittyviä tilaisuuksia eri puolella kaupunkia. Keskustorille on pystytetty lähetystori, jossa myös on tapahtumia aamusta iltaan. Tänä juhlavuotena mukana on suuri joukko erilaisia ulkomaalaisia vieraita.

On outoa, että meillä suvaitsevaisiksi itseämme kutsuvilla länsimaalaisilla on niin paljon ennakkoluuloja. Katsomme yllättävän paljon edelleen omien vääristyneiden linssiemme takaa tätä maailmaa. Uskomme olevamme kehityksen kärjessä ja kaikenlainen muu tapa elää on outoa, omituista ja alikehittynyttä. Joskus katselin meitä suomalaisia sivistyneitä ja kehittyneitä yksilöitä Thaimaassa. Se oli välillä puistattavaa. Ennakkoluuloisuutta ei kyllä tarvitse hakea ulkopuolelta. Kyllä se ominaisuus omassakin sydämessä ja käytöksessä löytyy.

Namibialaiset Ondongan kuningas Immanuel Elifas ja hänen vaimonsa Secilia ovat Tampereella tänä viikonloppuna. 

Tapasin toissapäivänä vuosikymmeniä Namibiassa työskennelleen ystävän ja kysyin hänen kokemuksiaan paikallisten kuninkaallisten kohtaamisesta. Tuon sairaanhoitajaystäväni työvuosien aikana hänen alueellaan ehti olla useita alueellisia päälliköitä, myös naispuolisia. Näitä kunnioitettiin ja arvostettiin. Merkittävää oli heidän neuvottelukykynsä ja ratkaisuvaltansa kiistakysymyksissä. Kaikkea ei tarvinnut viedä oikeuteen, vaan paikallinen, asiat hyvin tunteva päällikkö saattoi suoraan saada asiat sovituksi.

1979. Helsinki. Lähetyskirkko. Namibian luterilaisen kirkon piispa Leonard Auala ja lähetysjohtaja Alpo Hukka.
Plus%20438%201978%20L%C3%A4hetyskirkko%2

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

+437 Hetki kohtaamista 030609

+437 Hetki kohtaamista

Hetki kohtaamista
Sitten taas ero
 
Suomen Lähetysseura 150 vuotta. Suomen Lähetysseuran Thaimaan työ pian 31 vuotta. Tällä viikolla on koolla yhteisessä neuvottelussa edustajia Suomen Lähetysseuran yhteistyökirkoista eri puolelta maailmaa. Mies on siellä mukana virkansa puolesta.

Yksi vieraista on Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon Luther- seminaarin rehtori, Australiassa teologian tohtoriksi opiskellut Banjob Kusawadee. Hänet tunnemme jo monien vuosien takaa harjoittelijana, työtoverina, evankelistana, pappina, piispana, teologina, tulkkina, opettajana, hallintomiehenä, sosiaalisesti valveutuneena kouluttajana, puhujana, lapsuuskotinsa lapsena, perheenisänä, aviomiehenä… Ihmisenä.

Ja hänet saamme vieraaksi pariksi yöksi. Hetki kohtaamista ja sitten taas ero. Elämä on. Ja niin on hyvä.

1994. Thaimaa. Banjob Kusawadee valittiin syntyneen Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon ensimmäiseksi piispaksi. Tuloksen ratkettua ensimmäiseksi onnittelijaksi ehti Luterilaisen Maailmanliiton edustaja.
Plus%20437%20Th%201994%20piispan%20vaali

tiistai 2. helmikuuta 2016

+436 Ikärasismi 020609

+436 Ikärasismi

Ikärasistin vaikea pulma
Sen oikean iän löytäminen
 
On turha sanoa, että ihminen on juuri niin vanha kuin miltä hänestä tuntuu. Jos niin olisi, ikäni vaihtuisi jatkuvasti. Harvoin tunteeni arvaisivat oikein.

Teetätin kerran naistenpäivillä kollaaseja vanhoista mainoksista. Jokainen nainen sai esittää itsensä käyttämällä kuvia ”kaiken maailman ihmisistä” ja heidän elinpiireistään. Omia tunteitaan sai kuvatuksi käyttämällä toisten tunteita. Eräs nainen esitteli oman työnsä. Sitten hän käänsi paperin. Siellä takana oli kuva nuoresta seikkailijasta. Nainen sanoi: ”Tällainen minulla on koko ajan sisälläni.”

Se nuori seikkailija:
Plus%20436%20Pulakortti.jpg

maanantai 1. helmikuuta 2016

+435 Tärkeät kuvat 010609

+435 Tärkeät kuvat

Siirtyisit syrjään
Nähtäisiin paremmin
 
Vanhoissa valokuvissa ja elokuvissa on monenlaista mielenkiintoista katsottavaa, myös paljon sellaista, jota kuvaaja ja kuvattava eivät koskaan tulleet eläessään ajatelleeksi. Moni onnistuu vahingossa jättämään jälkeensä arvokkaan muistojäljen asiasta, jota ei itse pitänyt tärkeänä. Meistä taitaa ikävä kyllä jäädä myös sellaisia jälkiä, joita emme välttämättä haluaisi kenenkään muistavan.

Satakunnan Kansassa oli viime viikolla kuva asuntoalueestamme yli viidenkymmenen vuoden takaa. Siinä näkyi korkeita taloja ja juuri perustettu puisto hiekkakäytävineen ja lasten leikkipaikkoineen. Lehdessä oli myös uusi samasta suunnasta otettu kuva, jossa näkyi nykyisen puiston tiheä puusto. Molempien kuvien laidassa näkyi lasten päiväkodin kulmaus. Sama kivijalka oli molemmissa kuvissa näkyvillä, vaikka paljon muuta samaa ei enää ollutkaan.

Aika ei pysähdy. Miespolvet vaipuvat unholaan. On silti mukavaa, että laskemme aikaa. Jotkut asiat ja muistot voi näin kiinnittää aikaan. Niitä voi muistella vuosipäivinä. Eilen oli yksi sellainen, mukava, hääpäivä. Muistoja kolmenkymmenenyhdeksän vuoden takaa. Ja mukavaa arkea vielä tänäänkin.

2007. Pori. Keskuspuisto.
Plus%20435%202007%20Keskuspuistikko%20pa