Muistot pysähtyvät.
Elämä ei pysähdy.
Meidän jälkeemme
vedenpaisumus.
Elämä ei pysähdy.
Meidän jälkeemme
vedenpaisumus.
Valokuvat ovat hetki mennyttä aikaa.
Kuvamanipulaatiolla nekin saadaan toisennäköisiksi. Muuttuuko historia
manipuloimalla? Entä uudelleen arvioimalla?
Mikä on muistojen totuusarvo? Kaksiarvoisen logiikan mukaan on vain
kaksi vaihtoehtoa, tosi ja epätosi. Miten varmentaa ristiriitaiset
muistot?
Yhteiskuntaamme sanotaan moniarvoiseksi. Entä jos logiikkamme
pitäisikin olla moniarvoinen. Ei, juu ja vaarin housut.
1954. Pori. Kiertokatu ja silloinen lumi.
Kannatan moniarvoista logiikkaa! Muistellessa totuuksia on juuri niin monta kuin yhteisen muiston jakajia. Sillä ohikiitävän, konkreettisen, fyysisen tapahtuman kokeminen tapahtuu pään sisällä. Päät ovat totisesti erilaisia...
VastaaPoistaTässä iässä on ehkä helpompi ymmärtää maailman monimuotoisuutta :)
VastaaPoista