+825B Valehtelemati 050111

+825B Valehtelemati

Täällä vieraatkin käsketään

Porissa asuva ei oikeastaan huomaa porilaisuutta. Kunnolla emme kai osaa olla siitä ylpeitäkään. Elämme vain.  Muualta tänne muuttaneilla voi olla asiasta eri mielipide, samoin muualle muuttaneilla.

Täällä asuva ei välttämättä näe ympärilläänkään mitään erityistä. Tällaistahan sen olla pitää. Tasaiseen aukeaan kuntakeskukseen, anteeksi, siis kunnan laskennalliseen väestön painopisteeseen tottuneelle Bangkokin tasaisuuskin tuntui kotoisalta. (Tuon uuden termin opin aamun sanomalehdestä.)

Katalyytti Nelonen. Olen seuraillut aina silloin tällöin porilaista valokuvablogia. Vanhallekin porilaiselle se näyttää yllättäviä kohteita ja avaa uusia kuvakulmia.

Porissa – valokuvablogi Kuvii Porist, sielt täält  Erinomaisen arvokasta on mielestäni se, että kuvaaja on kuvannut paljon myös muutoskohteita, purettavia ja rakennettavia taloja eri vaiheissaan. Joskus tajuan huomanneeni jonkun asuinympäristön muutoksen ensin tästä blogista.

Bangkok on ollut myös muuttuva kaupunki. Vanhoja paikkoja ei enää tunnista. Aikoinaan sieltä saattoi löytää jopa lähes tyhjiä katuja hetkittäin. Nyt siellä kuljetaan jo monessa kerroksessa metron ja Sky Trainin avulla.

Bangkok. Silom Road 1981.

+825 Aurinkoista auringonpimennystä 040111

+825 Aurinkoista auringonpimennystä

Sammakkoko söi? 

Äsken havahduin puiston puiden outoon väriin. Vaaleansininen kirkas taivas ja lumiset puut näkyivät oudossa valaistuksessa.  Kuu vaelsi taas kerran meidän ja auringon väliin. Hauskempaa on ajatella, että sammakko sai haukatuksi makupalan auringon syrjästä. Niin vieläkin jossain ajatellaan.

Katalyytti Kolmonen. Aloitin oman blogini viisi kuukautta ennen eläkkeelle jäämistä. En tiennyt silloin ketään muuta, joka olisi laskeutunut tai laskeutumassa eläkkeelle bloginsa kanssa. Myöhemmin tutuessani Ellinooraan kuulin, että hänellä oli ollut myös tällainen projekti.

 Kolmas huone. Ellinooran blogin kautta olen oppinut paljon siitä eläkkeellä olon moninaisuudesta, jota itsekin nyt elän. Ei jymähdetä.  Kommenttejani hänelle: 

Sisäisen toimittajuuden etsintää  ”Olen joutunut sekä haastattelemaan että olemaan haastateltavana. Kummassakaan en ole ollut mitenkään erinomainen. Silti hyvä haastattelija on saanut minustakin ulos vaikka mitä. Osaksi se on varmaan synnynnäistä, mutta kyllä siihenkin tarvitaan ammattitaitoa ja usein kokemusta. Tuo kurssi tuntuu todella hyvältä mahdollisuudelta. Tällä puolella lähtölaskentaa täytyy pitää silmät auki. Ei tiedä, mihin sitä vielä innostuukin. Joskus.”

Tahtoo pois elämästään.  "Olen äskettäin löytänyt Liedon kirkkoherran Esko Laineen blogista tärkeän määritelmän: “Empatia suomennetaankin sanalla eläytymiskyky. Toinen käy toisen kärsimyksessä ja palaa sieltä itseensä, omaan elämäänsä.”   Minulle tärkeää on se, että joku oikeasti käy toisen tunteissa, tajuten edes jotain siitä, mitä toinen kokee. Yhtä tärkeää on päästä pois sieltä toisen tunteista. Sekin antaa selviytymisen mallia. Hyvässä ystävyydessä on jotain tästä. Siinä käydään parhaimmillaan vuoron perään toisen sisällä ja osataan tulla pois. Suomessa on nykyään paljon hyviä mielenterveyden ammattilaisia. Toivottavasti he saavat käyttöönsä niitä resursseja, joita tarvitaan. Säästöt väärässä paikassa ovat kalliita. Pelkään sanaa tulosvastuu näissä asioissa, jos se saa aikaan sen, ettei nähdä kokonaiskuvaa. Hyvään hoitoputkeen pääseminen pitäisi olla ihmisoikeus. "

"Vasta englantilaisista lääkärisarjoista opin sellaista, jonka minun olisi pitänyt oppia paljon aikaisemmin. Siellä kysytään vähän väliä: “Haluatko puhua siitä?” Olen selvästi liian helposti lähtenyt liikkeelle silloinkin, kun toinen ei olisi halunnut. Keskustelu on kyllä ollut hyvää, mutta luulen, että jälkeenpäin on toinen voinut harmitella liikaa avoimuuttaan ja ehkä pettynyt vieläkin enemmän. Hiljaa oleminen on usein myös toisen kunnioittamista. " 

Ellinooralle kommentoin kerran myös Eeva Kilven runolla: "Jo puolivälissä tiskiä kaipaa suudelmia vanhakin vaimo"

1980. Bangkok. Auringonpimennys

+824 Miksi joku kiinnostaa? 030111

+824 Miksi joku kiinnostaa?

Valintojen mekanismit

Salattua elämää

 

Katalyytti Kakkonen. Kari Rydman, jonka lauluääntä olin vuosien varrella kuullut. Kiinnostuin Ihmisestä, josta en paljon mitään tiennyt, mutta jonka puheäänikin oli tuttu erilaisista ohjelmista. Hän on Ihminen, jonka olin luokitellut mielessäni tiettyyn epämääräiseen radikaalien ryhmään. Niitä kuuluisia kuuskytlukulaisia.  Partaradikaaleja. Meitä, mutta ei yhtään meitä. Tajuan kyllä, kuinka suppeaksi ennakkoluulomme ja epämääräiset arviomme elämämme tekevätkään.

Kari Rydman . Luovuus parhaimmillaan ei ole yksipuolista luovuutta.Se on joillekin taidetta, arkkitehtuuria, historiaa, matematiikkaa, filosofiaa ja nykyaikaa. Musiikista puhumattakaan.

Kiinnostuin Kari Rydmanin blogista luettuani koirien avulla kerrottua historiaa. (Kari Rydmanin isoisän koiran ja Eugen Schaumanin koiran ystävyys) 

Löysin viittauksen kirjaan, jossa kerrotaan Tasomaasta, minun hyvin tuntemani Herra Neliön maailmasta.

Opin uusia asioita taulujen sommittelusta .

Luin helsinkiläistä kulttuurihistoriaa. Vertasin sitä omaan maatiaistaustaani.

Taas mietin, miksi juuri nyt ajattelin tätä blogia. Tajusin sen, kun luin erään kommenttini:  

”Itse kuuskytlukulaisena osasin itse pitää viiskytlukulaista isoveljeäni jo vähän kalkkiksena...”

Kari Rydman on samaa vuosiluokkaa kuin isoveljeni ja kulkenut Helsingin katuja samaan aikaan kuin hän opiskeluaikanaan. Näinä päivinä tulee 34 vuotta isoveljeni hautajaisista. Kuolleet ovat näköjään vielä keskellämme. Ainakin alitajunnassamme.

 

Lokalahti. Keskimmäinen kastepäivänään enonsa sylissä. Viimeinen yhteinen kuva.

+823B Blogit ajatusten katalyytteinä ja katalysaattoreina 010111

+823B Blogit ajatusten katalyytteinä ja katalysaattoreina

Sytyttämiseenkin

Apua tarvitaan

 

"Katalyytti on aine, joka nopeuttaa kemiallista reaktiota tietyssä lämpötilassa kuitenkaan itse kulumatta reaktiossa. Katalyytti osallistuu kemialliseen reaktioon mutta ei ole reaktion alku- tai lopputuote.” "Katalysaattori on laite, jonka toiminta perustuu pakokaasujen puhdistamiseen katalyysiä hyödyntämällä." Wikipedia.

Blogimaailman blogeissa on ollut kirjoituksia, jotka ovat nopeuttaneet ajatustoimintaani sopivissa mielentiloissa kuitenkaan itse muuttumatta. Korkeintaan ne ovat saaneet lisäväriä kommenteistani. Bloggaaja on nekin pystynyt halutessaan poistamaan.  Kirjoitukset ovat osallistuneet aivojeni toimintaan, mutta eivät ole olleet toiminnan alku- eivätkä lopputuotteita.  Ne ovat välillä toimineet myös katalysaattoreina puhdistamassa oman virheajatteluni tuottamia pako-kaasuja…

Mietin blogeja, jotka ovat toimineet joskus tavalla tai toisella ajatusteni katalyytteinä, vaikuttajina. Näillä blogeilla ei ole mitään arvojärjestystä. Annetaan vain alitajunnan toimia.

Katalyytti Ykkönen.

Maahan! Odota! Lähes puolitoista vuotta seurasin Leen@:n elämän  loppuvaiheita hänen bloginsa kautta. Blogin viimeinen kirjoitus oli hänen omaistensa viesti: ”Tänä aamuna aamuyön tunteina Leena nukkui rauhallisesti pois.” Omat kommenttini vaihtuivat hyvin arkisista perheen asioista hyvin vakaviin elämänkysymyksiin:

”Meillä on 90 asteen sääntö. Kaikki kasat näyttävät paremmilta, kun ne ovat suorassa kulmassa... Se on oiva apu pikasiivoukseen... (Laatikoissa ja kaapeissa ei sekään auta)”

”Joskus tuntuu, että nuoriso tarvitsee joitain tavaroita lapsuudenkodissaan siksi, että voisivat tarvittaessa vielä kokea kuuluvansa myös sinne...”

”Isäni kuoltua tuo "vihollisista viimeisestä" kertova jae aktivoitui. Minua lohdutti löytö, että kuolemaa, tuota vihollista, ei tarvitse välttämättä rakastaa. Se usein sotkee monen elämän. Kuitenkin, sekin vielä joskus kukistetaan!”

”Luulen, että on hyvä, jos pystyy hyvästelemään muistoja yksi kerrallaan, antamaan niillekin aikaa vaipua sinne unholaansa. Muistellessa suru ja ilo alkavat sekoittua, tunteekin haikeutta silloin kun voisi tuntea helposta ja helpotusta, kun olettaisi surevansa. Muistot eivät myöskään aina pysy kiltisti parijonossa odottamassa vuoroaan vaan syöksähtelevät sinne tänne yllättäen ja arvaamatta...”

”Blogiyhteisössä jokainen liittyy jokaiseen lukemaansa blogiin jollain tavalla, ei läheskään aina samalla tavalla kuin toinen lukija. Jokin juttu vain yhtäkkiä kolahtaa. Löytyy yllättäviä yhtymäkohtia.
En minäkään ensimmäistä kommenttia sinulle kirjoittaessani tajunnut, kuinka paljon meidänkin elämässämme on ollut yhteistä. Se yhteisyys saa aikaan sen, että kaikkea ei tarvitse selittää, vaan ymmärrys nousee "yhteisestä" alitajunnasta. Jokainen meistä voi näin saada oman linkin suoraan toisen sydämeen.
Ja varmaan Jumalakin herättelee esirukoilijoita. Niin itsekin olen elämässäni kokenut. "Ei Herra heitä omiaan...”

1972. Naantali kirkko. Joskus ovi suljetaan.

+823 Kum-maa 301210

+823 Kum-maa

Kuinka kumma olikaan Kum-maa

Keskimmäinen lapsenlapsi näyttää kirjoittavan kirjaa. Yhdeksänvuotias ei pelkää käyttää englantiakaan, vaikka on lukenut sitä vasta muutaman kuukauden. Onhan pelien, tietokonesivustojen ja videoiden maailmaa eletty jo paljon kauemmin. Niin sitä pitää. Logiikkakin on paikoillaan. Eihän kukaan voi millään nähdä ilmassa lentävää tytärtään, jos hänellä ei ole tytärtä...

Jäin miettimään kirjojen maailmaa, kun eräässä blogissa kyseltiin sopivia kirjoja lukeville lapsille. Tässä viisi muistojeni kirjaa eri aikakausilta.

Marjatta Kurenniemi:  Kuinka Kum-maa on kaikkialla

Seinäpaperista pääsi sisään uuteen todellisuuteen, Kum-maahan. Maasta en muista enää mitään, mutta vieläkin joskus mietin tuota maata tuijotellessani sängyssä seinän tapettia…

 

Astrid Lindgren: Lotta Janne ja Minnamanna

Kolmen lapsen äitinä kolmilapsinen perhe hekotuttaa todellisuudellaan. Pikkuinen Lotta ei voinut häiritä isojen sisarustensa leikkiä, kun hänestä tehtiin aution saaren vanki, jonka tehtävänä oli huutaa: Nälkä nälkä…

 

Anni Swan: Ollin oppivuodet

Äitini, alakoulun opettaja luki kirjan Ollista aina jokaiselle luokalleen jatkokertomuksena. Voi sitä surkeaa suutari Simolinia.

 

Laura Latvala: Pikku-Marjan eläinkirja

Minun, lasteni ja lastenlasteni ensimmäisiä runokirjoja, aina vain uusin painoksin. Minun oli aivan pakko tuoda  Epyktin (Egyptin) pyramidialueelta tullessani hiekkaa, koska olin oppinut, että ”tuliainen (tulinen) on siellä hiekka.”

 

Enid Blyton: Seikkailujen Saari, Linna, Laakso, Meri....

Muistattehan Kikin, joka sanoi Sääli Sääli…

Lokalahti. 1970-luku. Meillä on aina luettu. Ja paljon:

+822 Tosirakkaat ja kaksitoista jouluista asiaa 281210

+822 Tosirakkaat ja kaksitoista jouluista asiaa

  My True Loves

Ei tarvittu kahtatoista päivää.

Siskonpetejä lattialla eri huoneissa.

Selvittelyjä siitä, kuka kulloinkin nukkuu kenenkin vieressä kussakin huoneessa.

Kesämökillä savustettua lammasta.

Joulupukki ja hänen kolme tonttuaan – ja juuri silloin kun Esikoinen ja lapsenlapset olivat lähteneet toiselle puolelle Aku Ankkoja hakemaan.

Maija Poppasesta löytynyt suomeksi dubattu versio. Taas kerran Pojanpojan yllättävä löytö television kaukosäätimen avulla.

Rontti-kissan vaeltelua huoneesta huoneeseen sylistä syliin vuoteesta vuoteeseen.

Joulukuusen koristelua – varmasti yli sadan koristeen avulla.

Jouluaaton joulukirkkoa Porissa ja jouluyön kirkkoa Raisiossa.

Mies, Miniä ja Pojantyttäret yöpymässä kesämökillä lumisen luonnon keskellä.

Itse tehtyjä ihania joululahjoja.

Joulusaunomista - saunasta lumeen kolme kertaa.

Lahjaksi saatu autorata levitettynä  lattialle ja leikittynä - myös Rontti-kissan avustamana.

Elämän pienet asiat ovat lopulta ne suurimmat ihmeet.

Mitä olisikaan ollut joulu ilman Joulupukin tuomaa punaista Joulunorsua:

+821 Pitääkö jouluna pelätä? 241210

+821 Pitääkö jouluna pelätä?

Itse kullekin säädylle

Enkeli sanoi heille: 

- elkette te pelietkö

- älkät peljätkö

- älkäät peljätkö

- älkää peljätkö

- älkää pelätkö

- ällös pelkää

- äläkää ny turhia peliästykö

- ta de nu lungt bara

- elekee työ pelätä tyhjee

- ei mitään hämminkii hei

- älkkä pojap peljäkkä

- nottei trenkääp peliätä

- älkkäm beljäkk

- moro, älkää peläästykö

.

Maria, Seimen Lapsi ja Seimen Marmorinorsu poikasineen Hua Hinistä:

Joulu 1982. Bangkok. Kastejuhla Lad Phraon kirkolla:

+820 Joulu alkaa jouluruuista - vai miten se oli? 231210

+820 Joulu alkaa jouluruuista - vai miten se oli?

Käyhän se näinkin

Pari päivää sitten suikaloin karjalanpaistiaineksista jäänyttä naudan – ja porsaanlihaa ohuiksi suikaleiksi pellille leivinpaperin päälle. Pellin laitoin patterin päälle. Kuivassa keskuslämmityshuoneessa liha  alkoi kuivua nopeasti. Kääntelin suikaleet ja ripottelin päälle thaimaalaista soijakastiketta (light soya). Aamulla suikaleet olivat kuivia.

Eilen laitoin sitkoriisiä likoamaan.

Aamulla höyrytin riisin. Kuivat naudanlihasuikaleet paistoin öljyssä lisäten soijakastiketta ja osterikastiketta. Kuivat porsaanlihasuikaleet paistoin öljyssä lisäten thaimaalaista kalakastiketta ja sokeria. Wokkivihanneksia kiehautin vähässä suolavedessä. Pakasteesta löytynyttä maksaa viipaloinpieniksi suikaleiksi ja paistoin nopeasti lisäten vain suolaa. Lisäkkeeksi laitoin kurkku- ja tomaattiviipaleita.

Äsken joukkue kokoontui pöydän ympärille kädet pestyinä.  Kaikki saivat paperilautasen, vesilasin  ja lautasliinan.  Ja sitten syötiin. Ja syötiin. Ja syötiin. Mitään ei jäänyt jäljelle. Joulu oli alkanut.

Tänään saapuivat Joosef ja vihreä lasinorsu:

1989. Joulumuori ja tonttu Katriinakakkonen työssään:

+819 Vuoden pimein päivä 221210

+819 Vuoden pimein päivä

Kaukainenkin aurinko valaisee

Aamulla puut olivat paksussa huurteessa. Kosteus oli tarttunut oksiin. Kappale kauneinta talvea.

Lapsenlapset auttoivat siivouksessa, koska lupa koristeluun tuli vasta siivouksen jälkeen. Joulusiivot siis tehtynä talkoilla, enkelit tiskattuina ja pulkat taas kokeiltuina. Kappale kauneinta isovanhemmuutta.

Vuoden pimein päivä on kirkkaampi kuin pitkään aikaan. Miten sitä aurinkoa ei muista silloin, kun se on pilven takana. Nyt ei ollut. Kappale kauneinta Suomea.

Lapsenlapset halusivat pianon päälle heijastinnorsun vuoden pimeimmän päivän kunniaksi. Seurakseen se sai nyplätyn enkelin, muistuttamaan Joulun Valosta:

1988. Joulupukki ja tonttu Katriinakakkonen:

+818 Elämä - pilipalia vai palapeliä? 211210

+818 Elämä - pilipalia vai palapeliä?

Missään mitään mieltä?

Milloinkaan?

 

Ajopuu? Uppotukki? Pystyyn lahonnut? Maahan maatunut?

Aika pieneen mahtuu elämän merkitys. Syntymän ja kuoleman välissä juuri ja juuri ehtii tekemään ja kokemaan jotain.  Olemaan niin mahdottoman tärkeäkin mielestään.

Elämän palapelistä ja muistelemisesta eräs kommenttini:

”Vaikka palapelistä puuttuisi paljonkin paloja, jokainen löydetty pala täydentää kokonaiskuvaa.”

Kuopus valitsi tämän päivän paperienkelin ja burmalaisen norsun:

Jouluaatto 1986. Väsynyt Katriina- tonttu ja iloinen apuri:

Jaa

6 Lähettänyt: mm - 21

+817 Santa Kloot ja Ginger Ben 201210

+817 Santa Kloot ja Ginger Ben

Tutut tuntemattomat

Ulkomailla tutuistakin tulee tuntemattomia. Ajan myötä ne muuttuvat taas tutuiksi. Äännemaailman muuttuessa ei monesti tuntenut omaa nimeäänkään. Mikä ihme se siis on, että joulupukkiakaan ei heti tunnistanut – eikä Kulkusia.

Meillä on aina jouluaattona leikitty joulupukkileikkiä. Leikin arvostusta ei ole vähentänyt se, että yhdessä on katsottu jonkun perheenjäsenen, tai parhaassa tapauksessa parin perheenjäsenen muuntumista joulupukiksi  ja/tai tontuiksi. Aina yhtä jännittävää on ollut se, kun oveen on kolkutettu…

Jouluseimen äärelle pääsee tänään suomalainen olkipukki ja thaimaalainen kullankeltainen pikkunorsu:

Perheen joulupukki mallia 1984:

+816 Tropiikin talvileikkejä 191210

+816 Tropiikin talvileikkejä

Luovuutta luovuutta

Kyllä kaikki sujuu

Kun vain haluaa

 

Pakkasten purressa ja tuulten puhistessa kieltämättä välillä muistelee Thaimaan talvia. Sanoisinko, että ne olivat – erilaisia.

15.12.1984 Minä ja lapset Hua Hiniin.  Kuopus ei ymmärtänyt merta.

19.12.1984. Kuopus tajusi kuraleikkien riemun.

Hua Hinin hiekoilla pystyttiin leikkimään myös suomalaista talvea. Lähettienkokouksessamme meillä oli kerran hiihtokilpailut rantahiekalla lautasuksilla ja ringetenpeluuta rannalta löytyneillä puukepeillä.  Hyvin sekin sujui.

Joulukalenteriin tulevat tänään Thaimaan Ban Pheestä Ko Sametin saarilomalta palatessa ostettu simpukkanorsu ja Filippiinien tuliaissimpukka:

Jouluseimiasetelma 1980. Ensimmäisissä Thaimaan jouluseimissämme lampaat olivat joko isoja käpyjä tai valkoisia simpukankuoria, joihin oli piirretty tussilla mustat silmät. Kuvassa näkyy myös eilen pianon päälle tullut puuseimi:

+815 Joulun Lapsi ja lasten joulu 181210

+815 Joulun Lapsi ja lasten joulu

Monenmonta silmäparia

Lapselle voi laulaa monella tavalla. Se lähellä oleva voi tulla syliin ja katsoa silmiin. Kauempana oleva pitää kuvitella. Voimme laulaa myös Kauneimmat Joululaulut. Nekin voidaan laulaa lapselle ja Lapselle.

Pianon päälle, lehmän, aasin ja norsujen luokse tulee tänään seimi.  Seimen Lapsi antaa vielä odottaa itseään. Norsuäiti pitää huolta jo omistaan:

1982. Lad Phrao Church. Bangkok. Joulun lapsi hänkin, jouluisena kastepäivänään.

+814 Kun vaitiolo ei olekaan myöntymisen merkki 171210

+814 Kun vaitiolo ei olekaan myöntymisen merkki

Kyseenalaista

Kysele

Muuta

Muutu

 

Kun vaitiolo ei olekaan myöntymisen merkki. Kun hymy ei tarkoitakaan iloa. Kun kunnioitusta ei osoitetakaan nousemalla seisomaan. Kun autot ajavatkin väärällä puolella. Kun bussissa paikka annetaankin lapselle. Kun kyseleminen ei olekaan suotavaa. Kun viestitään epäsuorasti. Kun rusketus onkin pahasta.

Viidakossa voi rämpiä myös keskellä suurkaupunkia. Kulttuuriviidakossa. Vanhat polut kasvavat umpeen ja jokaisen täytyy raivata itselleen uusi polku uusissa maisemissa. Tuon oppimiseen minun piti muuttaa välillä pois Suomesta.  Joku oppii sen matkustamatta minnekään.  Jokainen sukupolvi joutuu käyttämään omaa viidakkoveistään. Kaikki uusi vaatii kai aina jonkin asteen kapinaa vanhaa vastaan.

Jokainen sukupolviko tarvitsee oman vallankumouksensa ja omat marttyyrinsä. Jokainen vallankumousko syö myös omat lapsensa? Ja vanhuksensa?

Joulukalenteriin pääsevät tänään Kuopuksen minifanttikaverit ja thaimaalainen kivikilpikonna kaikkien konniemme muistoksi.

1979. Thaimaa. Bangkok. Soi Amon. Ensimmäinen joulu Thaimaassa. Kulttuurishokkia. Kansainvälistä työtoverijoukkoa perheineen ja evankelistan moottoripyörä, jota pidettiin öisin kirkossa varkaiden takia:

+813 Ollako samaa mieltä vai eikö olla? 161210

+813 Ollako samaa mieltä vai eikö olla?

Ruma sana ainakin sanotaan

Niin kuin se on

Kauniista en niin tiedä

 

Näköjään mietin taas samanmielisyyttä ja erimielisyyttä. Miten elää erimielisten kanssa? Hakeudunko aina samanmielisten joukkoon?  Kuinka laaja on ystävä/tuttavapiirini?  Kestänkö erilaisia mielipiteitä vai pakenenko?  Erilaiset yhteiskuntaluokat. Erilaiset puoluekannat. Erilaiset käsitykset uskosta ja uskonnoista? Erilaiset kuppikunnat…

Miten elän ihmisten kanssa, joilla on erilaiset arvot? Miten ilmaisen erimielisyyteni? Ilmaisenko sitä ollenkaan? Jos toinen on jo ilmaissut kantansa voimakkaasti, osaanko ilmaista oman erilaisen kantani yhtä voimakkaasti? Tarvitseeko minun se tehdä? Saanko sen tehdä?

Onkohan olemassa vähemmistöä, joka ei jollain tavalla, edes olemassaolollaan, haastaisi enemmistöä muuttumaan. Onkohan enemmistöä, joka ei, edes tarkoittamattaan, vaatisi vähemmistöä muuttumaan.  Mitä on rauhanomainen rinnakkaiselo käytännössä? Voimakkaamman valtaa?  Heikomman hiljaisuutta?

Blogimaailma tuottaa reippaita sanontoja ja uutta ilmaisua. Osa niiden oikeutuksesta ratkaistaan oikeudessa. Osasta riidellään. Osasta vaietaan. Osasta kärsitään. Mitä kaikkea saa sanoa?

Jotain itse tuntemaani sanoin eräässä kommentissani:

”Kahden erilaisen ihmisen ajattelupintojen kohtaamisessa molempien rosoisuus tuntuu. Se saakin tuntua. Sellaista kohtaamista toivon kirkkoomme.”

Thaimaalainen hyväntekeväisyysmyyjäisten joulunorsu ja taalainmaalainen Miniän lahjoittama hevonen: ”Täytyyhän jouluseimellä olla yksi Taalainmaan hevonenkin.” Olen samaa mieltä:

1975. Lokalahti. Jatkoa eiliseen. Joulutoukka, ylpeä isoveli ja pikkujoulukuusi.

.

+812 "Ne leimuaa, ne loimuaa,ne roihuaa ja lyö! 151210

+812 ”Ne leimuaa, ne loimuaa, ne roihuaa ja lyö!”

Joulukin leimuaa ja loimuaa

Jos yhtään muistan, ja muistanhan sentään jotakin, niin meillä kotona ei joulua ripustettu ikkunoille eikä seinille paljonkaan ennen joulua. Opettajaperhe tietysti sai tarpeekseen ennakkojoulusta kuusijuhlien valmisteluissa ja monenlaisessa koulun jouluaskartelussa.

Osaan kuvitella taas Bangkokin joulun. Vai osaanko sittenkään? Sen on täytynyt räjähtää vielä täydempään valoloistoon lähdettyämme. Onhan miltei joka rakennukseen tullut lisäkerroksia, jotka jo sinänsä valaisevat pimeässä yössä. Vielä jonnekin puun oksaan jäi vähän vapaata uusia valoköynnöksiä varten. Edelleenkin ne tavaratalon keskellä naruissa roikkuvat lukuisat punahiippaiset ja valkopartaiset joulupukit, joilla oli siivet ja jotka puhalsivat trumpettia, ovat vailla vertaa. Tuskin sitä kokemusta voi ylittääkään.

Mosaiikkinorsu ja joulukissa:

1975. Lokalahti. Joulutoukka ja pikkujoulukuusi:

+811 Mikä vanhenemisessa oikein mättää?141210

+811 Mikä vanhenemisessa oikein mättää?

Nuoruus ja vanhuus

Tyhmyys ja tyhmyys

Viisaus ja viisaus

 

Kun olin lapsi, vanhenemisessa ei ollut mitään kielteistä. Jokaisena synttärinä oman iän numero nousi aina suuremmaksi ja suuremmaksi. Sehän oli hienoa!

Olen aika täynnä kukkahattutädittelyä ja mummottelua. Hämärästi muistan vielä, että tytöttelykin kuuluu kokea negatiivisena. Lapsuuden jälkeen ei siis ole ollut kohden koskaan…

Mikä tässä iässä siis mättää?

Tietää monista asioista liian vähän ja vain vähistä asioista riittävän paljon.

Tietää, että ei ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä haluaa, ja pelkää, ettei enää halua sellaista, jota ehkä vielä ehtisi tehdä.

Tietää, että kaikki se, mitä on tehnyt, ei ole ollut niin tärkeää kuin luuli ja paljon siitä, mitä teki, olisi saanut jäädä tekemättä.

Tietää, että se tyhjäntärkeys, mitä piti joskus arvokkaana, on osoittautunut osaltaan naurettavaksi ja se, mitä ei aikoinaan osannut arvostaa, on ollutkin parasta elämässä. 

Tällaisena siis mennään eteenpäin. Yksi hauska ja vähän vahingoniloinen juttu on se, että jos tulevat polvet eivät kuole pois ennen aikojaan, ne kaikki tulevat vanhoiksi.  Sittenpä tietävät.  Heh.

Joulukalenteriin tulee viimeisin norsumme, jonka Kuopus toi syksyllä Komista, Syktyvkarista . Se saa seurakseen  hongkongilaisen työtoverimme lahjoittaman pikkulinnun.

1979. Thaimaa. Soi Amon. Joulujuhlan kuoro. Eivät ole nuokaan tytöt enää tuon näköisiä :

+810 Löytyykö kirkoista kotisi? 131210

+810 Löytyykö kirkoista kotisi?

Joulun erikoistarjous

Ilmainen Lapsi Lahjaksi

Meneekö liian halvalla? 

 

Löysin englanninkielisen testin What's your theological worldview?.  Sen avulla voi tutkistella omaa sisintään. Vaikka testiä ei ottaisikaan liiallisella vakavuudella, se tarjoaa sen tehneelle mielipideprosenttiosuuksia erilaisista kirkollisista suuntauksista, fundamentalisteista liberaaleihin. Luterilaisuutta testi ei tunne, joten oikeaoppisuuttaan ei tarvitse miettiä.

Tein tuon testin ja kommentoin parikin kertaa tuota asiaa: 

”- Kokeilin  testiä. "Hymyillenkin" tehtynä huokaisin helpotuksesta, koska en ainakaan ollut sitä, mitä en tietoisestikaan halunnut olla. Olen kai siis tyypillinen fariseus.” 

”- Tällaiset luokittelut ovat ihan hauskoja ja OK, mutta meidän ennakkoluuloisten keskustelua ne haittaavat. Vaikkapa että "ahaa, tuo sanoo jotain siksi, kun sen on postmodernisti, olisi pitänyt arvata"... Tai" totta kai tuo ei ymmärrä minua fundamentalistia, kun se on ihan vastakkainen ajatuksiltaan"... Ja sitten hyökätään. 

Haaveilen vieläkin kirkosta, jossa erilaisuus oli aikuisten oikeesti hyväksyttyä niin, että voitaisiin mielenkiinnolla katsella toinen toisemme testituloksia ja alkaa sitten keskustella niiden pohjalta enemmän tai vähemmän asiallisesti. Käännyttäminenkin olisi sallittua – kaveripohjalta  :)” 

Puinen kaiverrettu Mae Hong Songin norsu, jolle on sisälle kaiverrettu poikanen,  sekä kaikilla matkoillamme mukana kulkenut perinteinen Aarikan enkeli:

Kypros. 1970. Kykko Monastery. Ikonostaasi.

+809 Jouluhäsläys 121210

+809 Jouluhäsläys

Älä häslää

En häslääkään

 

"Häsläyksen synkronoinniksi". Näin kirjoitti Esikoinen kerran viestinsä otsikkokenttään. Hän tunsi äitinsä. Tänä jouluna yritän olla häsläämättä.

Jokaiselle soisin silti löytyvän jotain. Täytynee taas kysyä jouluvierailta, mitä ilman he eivät haluaisi joulua vietettävän.

Mikä  sinulle on joulupöydässä tärkeintä? 

Miniän ja Keskimmäisen joulutorilta löytämä norsu ja Kuopuksen ja Keskimmäisen (vihjailujen kera) äidilleen ostama kanaemo:

Suomalaisen jouluruuan valmistusta thaimaalaiseen tapaan:

Jaa

13 Lähettänyt: mm

+808 Vapaaehtoisuutta ja hyväntekeväisyyttä 111210

+808 Vapaaehtoisuutta ja hyväntekeväisyyttä

Ihanko ilmaiseksi?

Vapaaehtoistyön vuotta 2011 on ehditty kritisoida siitä, että valtiot sen avulla väistävät velvollisuuksiaan ja teettävät ilmaiseksi sellaista työtä, joka kuuluisi yhteiskunnalle.  On tuossa vuodessa monta miettimisen arvoista asiaa. Kunhan emme vain keksisi liikaa tekosyitä…

Tänään ostin seurakunnan myyjäisistä peruna-, porkkana-, lanttu- ja maksalaatikkoa, pikkupullia, taatelikakkuja, sinappia, sukkia, lapaset, roskiksen, kynäpurkin,havupallon parvekkeelle, seimiasetelman ja lampaan. Join glögiä ja söin kakkupalan. Joku oli ne tehnyt. Ihan ilmaiseksi. Ostin myös arpoja, mutta en voittanut läheisilleni mitään. 

Käykää myyjäisissä. Niiden avulla voi tukea erilaisia asioita. Ne ovat myös monelle käsityöläiselle mahdollisuus saada työtuloa.

Tänään myyjäisistä ostettu lammas sai seurakseen Kuopuksen Kanarialta tuoman keramiikkanorsun.

Betlehemin lampaat vuosimallia 1970:

+807 It's the Thought That Counts 101210

+807 It's the Thought That Counts

Ei se aina kanna

Ajatuskaan

 

Thaimaan liputuspäivä, Constitution Day. Piti oikein tarkistaa Wikipediasta, kuinka mones perustuslaki siellä nyt onkiaan voimassa. .

Katselin jokin aika sitten vanhoja sekatavaroitamme. Niitä meillä näyttää riittävän. Yhden käsityön alkuperää en muistanut. Onneksi Esikoinen oli käymässä. Hän kertoi, että tuo työ ei ollutkaan mikä tahansa käsityö, vaan hänen joululahjansa meille, se ainoa virkkuutyö, jonka hän on saanut aikaan. Selvä Thaimaan lippu, ajatuksella suunniteltu ja rakkaudella toteutettu.

Kyllä se ajatuskin aika usein ratkaisee. Toivotaan niin.

Joulukalenteriin pääsee tänään nahasta valmistettu norsu. Sen kanssa seinälle nousee lasten langasta valmistama Tähti.

Niin, se lippu:

+806 Stressaantumisvelvollisuus 091210

+806 Stressaantumisvelvollisuus

Sana riittää kertomaan

Marikin blogissa Kuusi löytyi mainio sana, stressaantumisvelvollisuus. Sitä olen makustellut mielessäni.  Se tuntuu sydänalassa ja hengästyttää jo levossakin. Tahtoo olla niin, että toiveet ja toteumat eivät aina (vai yleensä) kohtaa. Mitä enemmän itseltään vaatii, sitä vähemmän saa aikaan. Että vieläkin, tässäkin iässä. Blääh.

Entä jos alkaisimme yhdessä taistella stressaantumisvelvollisuutta vastaan? Vai tuleeko siitä vain lisää stressiä?

Paimen ja tiikeriä vastaan taisteleva teaknorsu:

1982. Thaimaa. Ubon. Paimenia kedolla vartioimassa laumaansa:

+805 Ketä mikäkin kiinnostaa081210

+805 Ketä mikäkin kiinnostaa

Ei kaikkien

Tartte tykätä

Kaikesta

 

Tunnustan katsoneeni Linnan juhlien kättelyä. Tunnustan bonganneeni julkkiksia. Julkkikset ovat kiinnostavia. En kyllä ihan ymmärrä, miksi.

Tunnustan etsineeni myös tuttuja kasvoja. Sentään joitain sellaisiakin näinkin.  Sieltä vanhoilta ajoilta. Ja olihan siellä niitä muitakin. Sitä kermaa, jota on suurena yleisönä mukava latkia.

Mikä ratkaisee ihmisen arvon? Sekö, että hän osaa puhua vaikeita sanoja ja juhlallisia lauseita. Sekö, että hänellä on the Arvokas Virka-Asema.  Sekö, että hän osaa käyttäytyä oikein oikeassa paikassa ja pukeutua oikeisiin vaatteisiin oikeana aikana. Vai mikä?

Muutuin Bangkokin kaduilla ja slummeissa. Löysin ihmisyyden sieltä, missä kenelläkään ei ollut tarvittavaa asemaa, juhlallisia puheita tai hienostokoteja. Ei niin, ettei niitä olisi sielläkin toivottu. Silti, sivistys näkyi siinä vesilasillisessa, joka kannettiin eteen tai hymyssä, joka vaihdettiin. 

Kun kaikki kallis riisutaan päältä pois, sisältä löytyy kuitenkin lähimmäinen, yksi meistä. Me ollaan arvokkaita kaikki…

Asian Games 1997-maskottinorsu on löytänyt kauniita unia näkevän pumpulienkelin kainalon:

Joulu 1983. Uusi ihmettelijä tullut juuri maailmaan.

+804 Oletko sinä aina oikeassa vai oletko sinä aina oikeassa... 071210

+804 Oletko sinä aina oikeassa vai oletko sinä aina oikeassa...

Väärässä oleminenkin

Taitolaji

 

Taas kerran kirjoittelin Kotimaa24 blogissa. Mietin siellä esiintyvien kirjoitusta tasoa. Olen iloinen, että Blogimaailma ei kaikkialla ole yhtä aggressiivista.

"Vaihtoehdot vähissä.

Olemme oikeassa, kunnes toisin todistetaan. Olemme myös syyttömiä, kunnes toisin todistetaan. Olemme rehellisiä, kunnes toisin todistetaan. Ja vaikka kuinka todistetaan, niin uskommeko sen?

Minua on todella hämännyt se, kuinka juuri tällä Kotimaa 24 blogialustalla niin usein hutkitaan tutkimatta.  Jos on mahdollista ymmärtää joku asia väärin tai ainakin selittää se vääräksi, me täällä sen teemme.  Iloiten. Täällä on näköjään myös tärkeää sanoa ruma sana niin kuin se on.

Olen elänyt vuosikausia ympäristössä, jossa toisen kristityn tapaaminen ei ollut itsestään selvää. Lukemattomat tapaamani ihmiset eivät koskaan olleet tavanneet ketään kristittyä lähipiirissään. Joulukortin Joulupukkia luultiin Jeesukseksi.  Ei oltu varmoja, palvoivatko kristityt äitiä vai poikaa. Protestanteista ja katolisista käytettiin paikallisessa kielessä eri termejä, koska niihin oli aikoinaan tutustuttu erikielisistä lähteistä. Keskusteluissa toistui ajatus, että kaikki uskonnot olivat hyviä, koska ne kaikki opettivat tekemään hyviä tekoja.

Minun oli pakko muuttua. Opin selittämään, miten kaikki kristityt käyttivät samaa Kirjaa, mutta löysivät ja korostivat sieltä vähän eri asioita. Opin kertomaan kielikoulun opettajalle, miksi baptistit kastoivat aikuisia. Baptistiluokkatoverini selitti sen jälkeen samalle opettajalle, miksi luterilaisessa kirkossa kastettiin myös lapsia.  Opin kuuntelemaan, kun ihmiset kertoivat kokemuksiaan pahoista hengistä, ja ymmärtämään, miten tärkeää heille oli se, että Jeesus on kaikkia henkiä voimakkaampi. Opin itsekin ymmärtämään, kuinka suuri ilosanoma on luterilaisten perussanoma. Armo kuuluu syntisille.

En muuten usko, että olen koskaan väärässä… Et varmaan sinäkään. Vai?"

Joulukalenterin lehmä on ollut meille tulostaan asti jouluseimen äärellä perheen vastustuksesta huolimatta. Onhan se symppis, onhan. Niin, ja tuo lehmä ja tuo norsu ovat selvästi kavereita erilaisuudestaan huolimatta  :)

1980 Bangkok. Kulttuurien kohtaamista. Kielikoulun pohjoismaalaiset tiernapojat.

+803 Itsenäistä itsepäistä Suomea! 061210

+803 Itsenäistä itsepäistä Suomea!

Tänäänkin

Kuitenkin

Vapaa

 

Itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa kulttuuriministeri Stefan Wallin luki seuraavan tekstin:

"Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. Älä kuitenkaan aiheettomasti suosi köyhää hänen asiassaan.
    Kun tapaat vihamiehesi härän tai aasin kuljeksimassa karkuteillä, vie se hänelle takaisin. Jos näet vihamiehesi aasin makaamassa taakkansa alle kaatuneena, älä kiellä häneltä apuasi, vaan auta häntä saamaan se jaloilleen.
    Älä vääristä köyhän lähimmäisesi oikeuksia hänen riita-asiassaan. Pysy erossa väärästä asiasta. Älä aiheuta syyttömän kuolemaa, sillä sellaista vääryyttä minä en salli. Älä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee tarkkanäköisenkin ja tärvelee niiden asian, jotka ovat oikeassa.
    Älä sorra muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena."

Hyvä teksti. Tänäänkin.

Kolmaskin tietäjä ja hänen hopeanorsunsa saapuivat tänään joulukalenteriin pianon päälle. Norsu on Miehen tuliainen työmatkalta Laosin pääkaupungista Vientianesta.

Lokalahti. Joulukorttimme vuodelta 1973:

+802 Lumiko kultaa muistot? 051210

+802 Lumiko kultaa muistot?

Joitain muistoja on mukava muistella

Tänään unohdetaan ne muut

 

Jotkut päivämäärät ovat tärkeämpiä kuin toiset.

Perhe oli koossa kokonaisuudessaan Thaimaassa joulun ajan, Suomessa asuneet mukaan lukien. Porukalla ehdittiin meren rannalle pariksi päiväksi. Hua Hinin torilla kierrellessäni näin pienen posliininorsun. Ostin sen heti. Vähän ajan kuluttua kokoonnuimme katsomaan yhdessä ostoksiamme. Mieheltä löytyi juuri samanlainen norsu kuin minulta…

Hyvää itsenäisyydenpäivän aattoa kaikille, etenkin sen toisen norsun ostajalle. Itsenäisyys taisi mennä silloin aikoinaan meiltä molemmilta tällä päivämäärällä :)

Kaksosnorsut pääsevät molemmat joulukalenteriin. (Nämä torielefantitkin ovat käsin maalattuja. Maalaajat tuskin saivat minimipalkkaa…)

1988. Thaimaa. Bangkok. Hua Mark.  Pihalla olevan joulupuun oksiin liimataan pumpulilunta.

+801 "We don't have anyt secrets" 041210

+801 ”We don’t have any secrets”

Kenelläpä meillä

Mitään salaisuuksia

Mistään asiasta

Pois se meistä

 

Kurkistelin pitkästä aikaa thaimaalaisia uutisia. Tänäänkin näköjään punapaidat sitä ja keltapaidat tätä. Uutisissa mainittiin myös nykyajan robinhoodimainen termi Wikileak.  Joulun alla on hyvä pysähtyä miettimään sitä, kuinka varakkaita nykyiset robinhoodit itse ovat ja keneltä kenelle tulosiirtoja todellisuudessa tehdään. Ketä kulloinkin suuret paljastukset palkitsevat ja keneltä ne mitäkin ottavat… Totuus palaa joskus tulessakin. Vaikka sitä ei itse sytyttäisikään, sytykkeen ja polttoaineen tarjojat eivät pääse vastuustaan.

Kirjoitukseni otsikko on peräisin Thaimaan varapääministerin suusta...

Joulukalenteriin toinen tietäjä ja valkoinen elefantti.  Miksi juuri valkoinen? Taustaa vaikkapa Wikipediasta.

1982. Bangkokin 200-vuotisjuhlallisuudet. Kuninkaan kulkuneuvoista puheenollen. Ainoa itse ottamamme kuva Thaimaan kuninkaasta ja kuningattaresta ohi kiitävässä autossaan:

+800 Norsun muisti 031210

+800 Norsun muisti

Agathakin sen tiesi

Elephants can remember

 

Norsujen maassa elettäessä Agatha Christien norsudekkari tuli usein mieleen. Tuon kirjan lopussa sanottiin, että elefantit eivät unohda, mutta ihmiset onnekseen unohtavat.

Muistelemme aina välillä monien norsujemme ostopaikkaa tai ihmisiä, joilta ne saimme. Niidenkin kautta tulee esiin jotain elämämme koko kuvasta.

Kävelimme Kuopuksen kanssa illansuun ruuhkassa Thonburin Suuren Liikenneympyrän kaduilla ( Wong Wian Yai). Vaihdoimme bussia päästäksemme kotiin. Hidasta oli. Eräs mies oli levittänyt mattonsa katukäytävälle. Huomasimme, että hänen myytävänä olevat käsityönsä olivat todella taitavaa köyden- ja narunpunontaa. Kuopus sai naruhevosen, elefanttikokoelmamme narunorsun. Mitähän tuollekin miehelle kuuluu? Juttelimme siinä tovin. Näköpiirissä ei ollut muita ulkomaalaisia. Sillä seudulla meitä ulkomaaneläviä oli silloin harvemmin näytteillä.

Narunorsu pääsee tänään joulukalenteriimme pianon päälle Bangkokin hyväntekeväisyysmyyjäisistä ostetun enkelin kanssa.

1980. Bangkok. Jouluseimiasetelmamme väliaikaisessa joulukodissamme. Jouduimme luopumaan vanhasta asunnostamme ja odottamaan uuden asunnon vapautumista pienessä yksiössä joulun ajan: