sunnuntai 31. toukokuuta 2015

+190 Pieksämäki ja Praha 220808


+190 Pieksämäki ja Praha

Tankkien tähden
Ihmisten nähden

Sodat ovat edelleen tankkien eivätkä tähtien sotaa. Kadulla olevaa tankkia kammoksuu, vaikka se olisi kukkasin koristeltu niin kuin joskus Thaimaan vallankaappauksissa. Tankit ovat näkyvä uhka vielä pahemmasta vaarasta.

21.8.1968 olin Pieksämäen asemalla vaihtamassa junaa, kun kuulin, että Neuvostoliiton tankit olivat Prahassa. Uutiset olivat pahaenteiset. Kukaan ei ollut varma, mitä maailmassa tapahtuisi. Vähän kerrassaan kävi selväksi, että tällä tapahtumalla olisi vaikutusta Suomessa myös poliittisten puolueiden sisällä. Muistan epävarman oloni jatkaessani matkaa eteenpäin. Muuttuisiko maailma ja mihin suuntaan?


Kesällä 1990 Prahassa näimme eräällä aukiolla paljon ihmisiä. Tajusimme tulleemme tärkeälle paikalle ratsastajapatsaan luo. Siellä oli sadoista palaneista kynttilöistä muodostunut  iso, matalaa aitaa muistuttava rengas. Renkaassa ja renkaan sisällä paloi edelleen kynttilöitä ja niitä lisättiin sinne vähän väliä. Paikalle oli tuotu  myös kukkia, seppeleitä  ja nuorten ihmisten valokuvia. Kuvien edessä  näkyi kyynelehtiviä vanhempia naisia. Paikalla olevat nuoret olivat myös vakavia. Tajusimme tulleemme Prahan nykyhistorian tärkeimmän muistomerkin luo.

Tuolla Vaclavin aukiolla Tsekkoslovakia oli julistettu itsenäiseksi tasavallaksi 1918 ja toinen maailmansota päättyneeksi 1945. Juuri tuolle aukiolle Neuvostoliiton tankit olivat vyöryneet 1968.  Siellä  kaksi opiskelijaa oli tehnyt polttoitsemurhan seuraavana keväänä ja samana vuonna Varsovan liiton miehityksen vuosipäivänä siellä oli väkivalloin hajotettu mielenosoitus. Samalta aukiolta oli samettivallankumouskin alkanut 1989.  Prahan vierailumme aikaan siellä elettiin  uuden Tsekkoslovakian ensimmäistä kesää.

Tankkeja nähdessäni muistan Prahaa ja steariiniaitaa Vaclovin aukiolla. Se ei ole ainoa paikka maailmassa, missä kyyneleet ovat tankkien tähden vuotaneet. Tänäänkin tankit vyöryvät monessa maassa.

Merikarvia. Suvun sotamuistoja. Lastemme isoisän isä poikiensa kanssa. Yksi heistä ei palannut kotiin vaan sankarihautausmaalle.
Plus%20190%20Vihtori%20ja%20pojar%20sota

lauantai 30. toukokuuta 2015

+189 Monen lajin ottelu 210808



+189 Monen lajin ottelu

"Laukata täytyy, laukata laukkaa"
Auttaako kukaan juoksijaraukkaa?

Kymmenottelu muistuttaa siitä, että elämäkin on monen lajin ottelu. Kilpailua ainakin näyttää riittävän joka asiassa. Toivottavasti siinä moniottelussa on niin monta lajia, että jokaiselle ainakin joskus riittäisi erävoitto jossain lajissa. Entä jos aina tulee turpiin?

On niitäkin, jotka eivät ole mukana elämän kilpailuissa. Joku on iloinen siitä, mitä hänellä on, eikä vaadi muuta. Toinen on pudonnut pois kilpailusta. Kolmas ei ole koskaan edes päässyt mukaan. Pitäisikö kaikkien kilpailla?

Tänään minun mielessäni on ollut tähän pohdintaan liittyvä kohta Raamatusta. Miksikähän?

 "Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä."

Veneretkellä: Kaikki eivät aina kilpaile. Siinä on meillekin oppimista:
Plus%20189%20Laamat%20pieni.jpg

perjantai 29. toukokuuta 2015

+188 Kaikilla on lupa vanheta 200808


+188 Kaikilla on lupa vanheta

Ihminen
Syntymästään asti vanha

Aika on aikaa ja ajassa saattaa olla taikaa. Ihmisen muuttumista se ei kuitenkaan estä. Alusta alkaen olemme matkalla loppua kohti. Päivän matkan kuljettuamme olemme vanhempia kuin matkalle lähtiessämme. Joka päivä.

Annanko lapselle luvan vanheta? Onko hänellä lupa lähteä pois äidin helmoista? Saako nuori kasvaa ohi vanhempansa? Onko hänellä lupa ajatella itse? Saako puoliso toteuttaa itseään?  Osaanko rakastaa häntä hänen vanhetessaankin? Saako omien vanhempien aktiivisuus vähentyä?  Saako vanhus hellittää?

Olen lueskellut piispa Yrjö Sariolan uusinta kirjaa Lupa vanheta. Hyvä ja monipuolinen kirja. Lähtölaskennan jälkeen olen uudella tavalla joutunut miettimään sitä, milloin vanhuus oikeastaan alkaa. Sariola  lainaa kirjassaan Irja Kilpeläisen jaottelua keski-ikä, salaa hiipivä vanhuus, varhaisvanhuus, keskivanhuus, myöhäisvanhuus ja "ylpöt". Mietinkin, hiipiikö vanhuus salaa jo minunkin luokseni. Toisaalta, sitä se on tehnyt jo syntymästäni asti.

Jo edesmennyt Martti Lindqvist arvioi muutama  vuosi sitten,  että. saadakseen arvostusta  ihmisten on oltava "itsenäisiä, tuottavia, omillaan selviytyviä ja koko ajan eteenpäin pyrkiviä".  Entä jos joku ei ole?
 
1964 Vivamo. Martti Lindqvist. Ihmiset, joihin tutustui nuorena, säilyttävät osan nuoruudestaan - ainakin muistoissa.
Plus%20188%20Martti%20Lindqvist%201964.j

torstai 28. toukokuuta 2015

+187 Olympiaurheilua ja henkimaailmaa 190808


+187 Olympiaurheilua ja henkimaailmaa

Urheilun huumaa
Harjoittelua ja henkimaailmaa

Ateenan olympialaisten nyrkkeilyn kevyen välisarjan olympiavoittaja,  thaimaalainen Manus Boonjumnong, on Pekingissä mukana puolustamassa voittoaan ja on jo selvinnyt perjantain semifinaaliotteluihin.

Muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa Manus Boonjumnongia verrattiin Matti Nykäseen. Vertaus johtui siitä, että Ateenan voittonsa jälkeen Manus Boonjumnong toimittajan sanojen mukaan "alkoi harrastaa intohimoisesti naisten naurattamista, alkoholin juomista ja uhkapelejä", tuhlasi nopeasti Thaimaan olympiakomitealta saamansa suuren palkkion ja on huhupuheiden mukaan nykyisin suurissa veloissa. Tämä on saanut Thaimaan olympiakomitean vaihtamaan bonuspolitiikkaansa. Puolet mitalien saajien palkkioista maksetaan nyt useiden vuosien aikana kuukausipalkkana. 

Suomessa on vaikea selittää, kuinka lähellä erilaiset henkimaailman jutut ovat thaimaalaisia. Näihin asioihin tutustuu, jos haluaa kuunnella, mitä ihmiset siellä sanovat. Henkiä myös oikeasti pelätään. Monelle thaimaalaiselle kristitylle usko siihen, että Jeesus on voimakkaampi kuin mikään paha henki, ei ole teoriaa vaan käytännön arkea.

Thaimaa. Yksi lukemattomista henkientaloista.
Plus%20187%20Henkien%20talo%20pieni.jpg

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

+186 Ukkosia ja sateita 180808

+186 Ukkosia ja sateita

Monia vuosia
Armorikkaita vuosia
Monia armorikkaita vuosia
Monia ukkosia
Armorikkaita sateita
Monia armorikkaita ukkosia ja sateita


Viimeiset Thaimaan vuodet saimme vielä pitää Kuopusta luonamme. Esikoinen ja Keskimmäinen elivät silloin jo omaa elämäänsä Suomessa. Kuopuksen kautta (ja suodattamana) sain tutustua myös silloiseen nuorisomusiikkiin. Kasetit olivat Thaimaassa halpoja ja niitä silloin soitettiinkin.

Minun oli vaikea muistaa ulkoa erilaisten esiintyjien nimiä ja teinkin muistisääntöjä. East 17 (muistin sen nimen aina lähikaupasta Seven Eleven)  lauloi ukkosesta. Thunder.

"When the thunder calls you
From a mountain high
It's time to spread your wings and fly"



1980. Bangkok. Tulvakatu Bangkapissa.
Plus%20186%20Tulvakatu%20ja%20autot%20Ba

tiistai 26. toukokuuta 2015

+185 Kangasrousku, kanttarelli, tatti ja moni muu 170808


+185 Kangasrousku, kanttarelli, tatti ja moni muu

Syyssatoa
Syksyn saalista

Kaikennäköistä laulua tuleekin mieleen mökkiviikonlopun jälkeen. Jos Anttila aikoinaan ampaisikin ylös vuoteeltaan katsomaan kevättä,  niin meillä nyt kyllä elettiin paljon rauhallisemmin tätä syksyä. Jos Anttila aikoinaan tanssikin kevätniityllä, meillä kyllä nyt rämmittiin syysmetsässä. Se verran voisi Anttilan lehdokki- , orvokki- ja vuokkotunnelmia soveltaa, että kyllä sientäkin monta oli jo syysmetsässä, paitsi että ei niitä sieniä nyt niitä kauhean monta ollutkaan. Riittävästi kuitenkin täksi kertaa.

Toivottavasti joku neuvoo thaimaalaisille marjanpoimijoille, mitä sieniä on syytä välttää.

 1991. Pori. Sienten perkausta Mamman kanssa.
Plus%20185%20Sienen%20perkaus%20%20Poris

maanantai 25. toukokuuta 2015

+184 Rooma, Los Angeles ja Bangkok 150808

+184 Rooma, Los Angeles ja Bangkok

Rehti kilpailu
Rehtiä voittajia
Rehtiä häviäjiä?

Jos joku voittaa, joku myös häviää. Miten tulla rehdiksi häviäjäksi?

Isäni, urheilun suurseuraaja, osti television ensimmäisenä meidän seitsemänkerroksisessa talossamme. Naapurin lapset olivat meillä aluksi lastenohjelmien ajat. Monet aikuiset ystävät taas viettivät meillä  olympiaohjelmien ajat. Muistan, miten naapurikunnassa asuvalla ystävällä oli lakanat meillä varalla koko olympialähetysten ajan. (Äitini kopioi hänen lakanoistaan kauniin pitsimallinkin...) Paljon ihmisiä pieneen huoneeseen mahtuikin.

 Isän ja veljen perinteen velvoittamana (tai jotain) seurasin penkkiurheilijana kaikenlaisia mahdollisia kisoja, aluksi radiosta, sitten televisiosta. Kynä ja paperi auttoivat tulosten seuraamista ennen tietokoneiden apua.

1969 Pori. Kulma vanhasta Fenno-televisiosta. Viimeisiä kuvia isästäni.
Plus%20184%201969%20Pappa%20yksin%20Pori

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

+183 Onko paskaduuni äärevä? 140808

+183 Onko paskaduuni äärevä?

Uudissanat
Uudet käsitteet
Uudet arvot?

Viime syksyn postauksessa  93 esittelin joitain Mitä Missä Milloin - vuosikirjan 1987 vuoden sanoja. Monet niistä ovat nyt arkikieltä.  Vastaava vuosikirja 2008 kertoo pääasiassa ajasta ennen blogini aloittamista. Yritin katsoa, kuinka moni tuon kirjan uudissanoista on blogissani esiintynyt. En löytänyt sieltä yhtään sanaa,  vaikka osa kirjoituksistani onkin liittynyt samoihin aihepiireihin. Kieleni on näin todistettu vanhanaikaiseksi.

PASKADUUNI, huonosti palkattu ja aliarvostettu työ. Nautin, kun suosikkitoimittajani Jan Andersson A-talkissa selvitteli nuorison kanssa, mitä työtä he itse asiassa eivät halunneet tehdä ja mitä he halusivat. Kukapa meistä ei haluaisi saada palkkaa ajattelemisesta. Pitkäaikaista pätkätöiden teettämistä en minäkään hyväksy,  mutta en myöskään toisten työn halveksimista.

Myönnän olevani välillä  DIGIÄNKYRÄ, mutta en HIFISTELE. En elä KEVYTSUHTEESSA enkä tarvitse POIKAYSTÄVÄTYYNYÄ. FIILISTELEN kyllä mielelläni. SÖPÖKULTTUURI taitaa olla minusta aika kaukana, samoin BLING-BLING. Elän SLOW CITYSSÄ, vaikka sitä ei ehkä kotikaupunkini myönnäkään.

Sanan ÄÄREVÄ merkityksen olisin arvannut väärin. Olisin voinut vannoa, että juuri sellainen minä olisin. Se olikin jotain aivan muuta.


1983. Pori. Isosisko kahdeksan vuotta, pikkusisko viisi tuntia. Aikamoinen duuni taas alkamassa.
Plus%20183%20pieni%20Isosisko%208%20y%20

lauantai 23. toukokuuta 2015

+182 Onko aina oltava hyödyllinen? 130808


+182 Onko aina oltava hyödyllinen?

Elämän vuosilustot
Kalenterivuosi
Kirkkovuosi
Kouluvuosi

Minulla vuoden kierto edelleen tuntuu alkavan syksystä koulun alkamisesta. Kesti aikansa, ennen kuin tajusin, että tällainen vuosirytmi ei ollutkaan maalaistalotaustaisen Miehen systeemeihin sisäänrakennettuna samalla tavalla kuin minulla. Opettajavanhempani ponnistelivat ja pinnistelivät jaksaakseen kevääseen.  Sitten alkoi kesävapaus. Maalaistalon elämä taas alkoi kiihtyä keväällä ja jatkui samanlaisena ponnisteluna pitkälle syksyyn asti.

Alan ihmetellä entistä enemmän, miten niin moni jaksaa toimia vapaaehtoisesti monenlaisissa ympyröissä ja ottaa vastuuta niin monista asioista. Itse en jaksa. Parhaillaan mietin, enkö jaksa vielä vai enkö jaksa enää.  Pitäisikö kaikkien jaksaa? Pitäisikö minun jaksaa? Onko aina oltava hyödyllinen?

Pori. Opettaja-isäni oppilaltaan saama seinätaulu lukuvuoden jälkeen: Takana lukee: Opettajalle Kiitos kaikelta ja Hyvää Kesää T: Raimo Ahlqvist
PLus%20182%20Papan%20lahja%20tupa%20pien

perjantai 22. toukokuuta 2015

+181 Turvallista matkaa 120808


+181 Turvallista matkaa

Matkantekkoo
Matkantekkoo
Vauhti kiihtyy
Vauhti kiihtyy

Juuri nyt lapsenlapsista toinen on alkamassa koulunkäyntiään. Aamulla toivottelin tekstiviestillä molemmille tytöille iloista koulun alkua. Ekaluokkalaiselle lähetin terveisiä, että kyllä hän pärjää. Isiä ja äitiä taisi jännittää ainakin yhtä paljon kuin uutta koululaista.
 
Makasiinista Sokea kana muisti kultakortilla.
1815142.jpg

Teen vähän omaa tulkintaa lahjan säännöistä: Tänään haluan muistaa kultakortilla maailman koululaisia. Vinkukoot maailman pankkikortit viisaasti, jotta jokaisella maailman lapsella olisi mahdollisuus päästä kouluun.

torstai 21. toukokuuta 2015

+180 Ulkonäkökeskustelua 110808


+180 Ulkonäkökeskustelua

Kaunis ja rohkea
Laiha ja tyylikäs
Pitkä ja komea

Viime kuukausina mediassa on yhä enemmän näkynyt ihmisten ulkoisten piirteiden arviointia. Osa keskustelusta pohtii ulkonäön merkitystä työelämässä. Tutkimusten mukaan kauniit, pitkät ja laihat ovat halutumpia työntekijöitä kuin rumat, lyhyet ja lihavat. Ulkonäön katsotaan korreloivan suotuisasti työelämässä tarvittaviin ominaisuuksiin. Huoliteltu olemus takaa työntekijän pystyvyyden.

Aikaisemmin ulkonäköpaineista vapautetut IT-työntekijätkin joutuvat kuulemma entistä enemmän tarkkailun kohteiksi, koska työelämä on silläkin alalla siirtynyt enemmän asiakaskontakteihin. Näin kertoi Aamutv tänään. Voi nörttiparat. Juuri kun he ovat löytäneet sosiaalisuuden nettikontaktien avulla, he jo joutuvatkin uusiin haasteisiin.

Monet ihmiset ovat asiallisten ajatustensa ohella päästäneet suustaan, kynästään ja tietokoneestaan melkoisia sammakoita. Rupisammakoitahan nuo kauniit ja rohkeat eivät tietysti ole voineet suussaan pitää, mutta kyllä tavallisten sammakoidenkin koreus  on ollut varsin kyseenalaista.  Suurimmat ylilyönnit ovat joutuneet ainakin toistaiseksi paheksumisen kohteiksi. Rasismi ja rodunjalostukseen liittyvät arviot eivät ole vielä ainakaan julkisesti hyväksyttäviä. Pilkka tarttuu tiettävästi omaankin nilkkaan, joten täytyy myöntää, että olen vastaavasti katsonut noita arvostelijoita varsin kriittisin silmin ja kuunnellut kriittisin korvin. Omaa vajavaista minuuttani pönkitän miettimällä, mikä tuo toinen oikein luulee olevansa.

Miksi ei saisi kokea ylemmyyttä? Miksi toista ei saisi sortaa? Miksi erilaista ei saisi halveksia? Sanopa se!

Thaimaa. Det Udon. Luterilaisen kirkon koulutuslaitoksen järjestämä ilta maaseudulla.
Plus%20180%20Thaitanssi%20pieni.jpg

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

+179 Bengtskär ja sodan tuulet 100808

+179 Bengtskär ja sodan tuulet

Eilen ystävä
Tänään vihollinen
Tänään ystävä
Huomenna vihollinen
Show must go on

Bengtskärin majakkaa ovat ampuneet saksalaiset, suomalaiset ja venäläiset. Näin kertoi ainakin majakan opas eilen. Vesillämme ovat seilailleet vihollisina myös juutit, engelsmannit ja viikingit. Näin kertovat ainakin Mikael Karvajalka, Bomarsundin linnoitusrauniot ja Rosalan viikinkimuseo. Tuskinpa muutkaan naapurimme ovat tänne aina pelkästään ystävinä tulleet.

En ole pasifisti, vaikka heitä tunnenkin. En myöskään kannata palkkasotureita, koska ei tunnu reilulta maksaa muille, jotta he asettuvat hengenvaaraan puolestani. Tällä elämänalueella tunnen neuvottomuutta. On puolustussotia, hyökkäyssotia, vapaussotia, valloitussotia, rauhanturvaamista, rauhaan pakottamista...

Ihmisyyteen näyttää kuuluvan tappaminen. Mitä sitä kaunistella. Toistan itseäni, kun sanon, että minulle selitykseksi tähän kaikkeen kelpaa vain kristillinen termi perisynti. Eino Leinon idea siitä, ettei kukaan ihminen ole paha, vaan ainoastaan heikompi toista, ei näytä minulle riittävän. Siitä huolimatta toivon, että me ihmiset osaisimme ja oppisimme tulemaan toimeen toinen toisemme kanssa. On tärkeää olla rauhantekijä aina kun se on mahdollista. Se on itse asiassa yllättävän usein mahdollista.

Huomaan, että uutisten viestit aina vain uusista pommituksista ja hyökkäyksistä ympäri maailmaa vaikuttavat minuun ainakin alitajuisesti. Historian vaiheista on aina helpompi puhua kuin nykyajasta, koska nykyoloista puhuessaan saattaa joutua vastuuseen sanoistaan. Historiasta voi puhua teoreettisestikin. Parempi sanoa vain vanhanaikaisesti ja kryptisesti: Selitykset sivulla seitsemän.

1970 Jerusalem. Sodan tuulten tuntema paikka tämäkin.
Plus%20179%20Jerusalem%20Kalliomoskeija%

tiistai 19. toukokuuta 2015

+178 Menestyksen satunnaismuuttujia? 050808


+178 Menestyksen satunnaismuuttujia?

Älyköitä
Onko heitä?

Jukka Kemppisen blogissa puhuttiin tänään älykkyydestä. Tuo blogi on yksi niistä blogeista, joihin suhtautuu kunnioituksella ja suurella arkuudella. Melkein tuntee itsensä älyköksi sitä lukiessaankin. Kommentoimiseen tarvittaisiin jo itseluottamusta. Tällaisia blogeja on blogimaailmassa muitakin. Niihin ei oikein tohdi vastailla, koska helposti tulee entisen elefantin olo: Mitähän ne luulee minun ajattelevan itsestäni, kun tänne uskaltaudun....

Mutta siitä älykkyydestä. Täytyy heti sanoa, että Kemppinen sanoi siitä paljon sellaista, jota sanoisin, jos osaisin. Hän puhuu henkilöistä, "jotka saavat kiittää menestyksestään satunnaismuuttujaa". Luulen, että noita henkilöitä on paljon menestyjien joukossa..

Muistan, miten yhdessä asiassa ajatukseni menivät ristiin isäni kanssa. Hänen mielestään elämässä pärjäsi, jos vain yritti. Laiska ei päässyt elämässä eteenpäin laiskuutensa vuoksi.  Muistan, miten puolustin niitä, joilla ei ollut voimia ja tahtoa yrittää. Koin, että moni laiskana pidetty ei ollut sellainen omasta valinnastaan vaan perimänsä ja ympäristön seurausten takia. Kaikille ei aina ei annettu mahdollisuutta edetä, niin kuin he itse olisivat halunneet. Keskustelimme aina välillä siitä, mitkä olivat "alikehittyneiden" maiden todelliset ongelmat. Kenen syytä oli tuo "alikehitys"?

Thaimaassa opin aavistamaan, keiden kaikkien kanssa suomalaiset nuoret joutuvat tulevaisuudessa kilpailemaan. Idästä näyttää tulevan edelleen valoa. Siellä opitaan myös vanhanaikaista ahkeruutta.  Juuri sellaista pinkoilua en välttämättä Suomeen haluaisi, mutta pärjätäänkö täällä muiden muuttujien avulla. Lapsenlapseni sen näkevät.

2005. Thaimaa. Joskus menestystä on syytä myös mahdollistaa. Kummilapsihaastattelu Thaimaan evankelisluterilaisessa kirkossa. (Kuva Hiltunen)
Plus%20178%20Kummilapsista%20Pirkko%20An

maanantai 18. toukokuuta 2015

+177 Kameleontti kontekstissa 040808

+177 Kameleontti kontekstissa

Sininen sinisille
Punainen punaisille
Juutalainen juutalaisille
Roomalainen roomalaisille
Kaikkea kaikille

Entä jos olisinkin kameleontti? Olisi pitkä, tahmea kieli, joka helposti osuisi saaliiseensa. Olisi kyky vaihtaa väriä ympäristön ja mielialan mukaan. Silmät vain liikkuisivat eri suuntiin tarkasti tarkastellen.

Olen miettinyt, kuinka paljon ihminen voi muuttua ympäristönsä mukaan, ennen kuin kokonaan kadottaa itsensä. Monet näyttävät kokevan paluumuutoissaan suurempia ongelmia kuin poismuuttaessaan. Harva sujahtaa takaisin samoihin vanhoihin ympyröihin vaivatta.

Joskus ajattelen, että paluumuuttajalle pitäisi antaa rauhoitusaika, jolloin hän saa rauhassa olla omituinen otus. Rauhoitusajan aikana hänen olisi mahdollista ensin selvittää itsensä kanssa, kuinka pysyviä muutoksia hänessä on tapahtunut. Aarteita ovat sellaiset ystävät, jotka eivät tuolloin vaadi liikaa. Paluumuuttokin vaatii surutyötä, niin kuin kaikki menetykset. Jos joku jaksaisi jopa kuunnella toisen pohdintoja, se olisi suuri ystävyyden osoitus. Ei siinä suuria sanoja tarvita.

 Thaimaa. Chiang Rai. Kameleontti kontekstissa.
Plus177%20Kameleontti%20puoliruskea%20pi

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

+176 Pilvilinnoja 030808


+176 Pilvilinnoja

Lampaat
Taivahan tarhassa
Linnat
Ihmisen sydämessä

Aikuisen kyynisyys vakuuttaa, että kaikki pilvilinnat romahtavat ja murtuvat. Otto Manninen sanoo runossaan Pellavan kitkijä: "Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka kullassa ruskotelkoot. Toivot on turhia, vaikka ne kuinka onnea uskotelkoot." (Erkki Melartinin sävellys runosta on myös huikea.)

Pilvimietteeni lähtivät liikkeelle äitini vanhasta runosta Pilvilinnani.

"Minun pilvilinnani.
Se on äärettömyyksien kaukaisuudessa.
Siellä, minne ei mikään olevainen ennä.
   Se on siellä, minne vain kaipaus yltää.
   Se on jotain, jota ei voi sanoin selittää.
   Se on suloista omistaa, vaikkei tiedäkään, mitä se on.
Se tekee kipeää, kun ei sitä saa.
Se ahdistaa, kun se on niin suurta, ettei sitä voi saavuttaa.

Mutta sittenkin minä sen omistan, koska
se pitää minun henkeni ainaisessa ikävässä
ainaisessa kaipauksessa
ainaisessa salaisessa onnessa.

Milloin saavutan sieluni suuren onnen?
Milloin täyttyy sieluni suuri kaipaus?
Milloin saan sen kaiken ikävöidyn?

Ehkä silloin kun tämä maahan sidottu
minä erottaa itsestään siinä olevan taivaallisen.
Päästää sen liitelemäään yli kaiken olevaisen.

Silloin - ah silloin varmaan täyttyy se suuri jokin.
Sitä minä odotan."


1972. Naantali, Mummo ja lapsenlapsi.
Plus%20176%20Naantali.%20jakke%20ja%20mu

lauantai 16. toukokuuta 2015

+175 Merelle 020808

+175 Merelle

Hiuli hei
Huolta ei
Merta päin
Mennään näin

Kuopus, Avec ja Mies pääsevät tänä viikonloppuna taas kerran mukaan Kuopuksen kummisedän veneeseen. Vuosikymmeniä tämä ystävämme on antanut mahdollisuuden nauttia purjevenematkoista milloin kauemmaksi milloin lähemmäksi. Suurkaupunkivuosien aikana se oli varmaan yksi suuremmoisimmista asioista, mitä lapsemme saivat Suomen lomillaan kokea.

Mies pääsi ennen Thaimaahan lähtöämme Lokalahdella asuessamme myös mukaan paikallisen kalastajaporukan  yölliselle kalastusmatkalle troolarilla. Lokalahden aidot mukavat ihmiset opettivat  muutenkin paljon ihmisten aidosta kohtaamisesta. Muutto tuhannen hengen pienestä kunnasta monimiljoonaiseen Aasian suurkaupunkiin ei sittenkään ollut niin suuri kulttuurin muutos. Tärkein oli opittu jo Suomessa. Toinen ihminen ei ole ensisijaisesti vihollinen vaan ystävä.

Pyhäranta. Veneessä, tukevasti satamassa...
Plus%20175%20MIn%C3%A4%20veneess%C3%A4%2

perjantai 15. toukokuuta 2015

+174 Auringonpimennyksiä 010808

perjantai, 1. elokuu 2008

+174 Auringonpimennyksiä

"Toivotonta.
Kaikki on jo sanottu."

Näin aloitin bloggaamisen tasan vuosi sitten. Hauskalta tuntuu tänään tajuta, että kaikkea ei olekaan vielä sanottu. Kaikki ei koskaan tule sanotuksi eikä sillä loppujen lopuksi ole mitään väliäkään. Bloggaan. Olen siis olemassa. Tänään.

Tänään aamulla kesämökillä tuli tekstiviesti pojantyttäreltä. Hän muistutti unohtavaisia isovanhempiaan auringonpimennyksestä ja laittoi ajat näkyville meitä varten, jos emme niitä  tietäisi.

Tänään. Auringonpimennyksen seuraaminen onnistui monella tavoin. Kesämökiltä löytyi kesäksi 1990 hankittuja tummennettuja laseja silmien suojaamiseksi. Porin Luotojen alueelta löytyi sopiva penkki istuttavaksi. Varsinainen puistopanoraama. Takana Hanhiluodon lintujen asuntomessut (Maijan jutut), edessä kauniit kukkaistutukset, sen takana Kokemäenjoki, jonka takana Porin Karjarannan uudet talot. Pilvinen taivas aukeni oikeaan aikaan. Aluksi kuun haukkaama aurinko näkyi sopivasti pilviverhon takaa, sitten myös tummien lasien avulla. Bingo. 

1980. Bangkok. Auringonpimennys näkyi omaltakin parvekkeelta.
Plus%20174%201980%20Jakke%20ja%20auringo

torstai 14. toukokuuta 2015

+173 Oppimispäiväkirja, portfolio ja blogi 300708

+173 Oppimispäiväkirja, portfolio ja blogi

Opin elääkseni
Kirjoitan oppiakseni

Tutkin parhaillaan oppimiseen liittyvää sanastoa huomista tulkkaamista varten. En ole itse koskaan pitänyt oppimispäiväkirjaa enkä koonnut missään vaiheessa portfoliota.

Aikoinaan opetusharjoittelun aikana sain ohjausta "viran ja toimen hakemiseen oppikouluissa ja sitä vastaavissa". Siihen aikaan hakemukseen tarvittiin joko nimikirjaote tai ansioluettelo, virkatodistus ja tuberkuloositodistus. Muistan, miten ansioluettelon kohtaan Kurinpitosyyttet piti kirjoittaa "ei rangaistu eikä syytettä".  Sanan Curriculum Vitae opin vasta paljon myöhemmin Suomessa ollessani työnohjaajaltani. Thaimaahan palattuani kerroin siitä muille työtovereille. Häkellyttävältä tuntui, kuinka CV:ssä sai (piti) kehua itseään siekailematta. Harrastukset olivat myös tulleet merkittävällä tavalla mukaan työnhakuprosesseihin.

Taitaa olla syytä oppia portfolio-ohjeiden mukaisesti karsimaan ylimääräistä materiaalia meiltäkin pois. Kunhan vain malttaisi!

1979. Bangkok. Portfoliotyöskentelyä parvekkeella.
Plus%20173%20ja%20M%20parvekkeella%20pie

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

+172 Lapsenlapsi nettitutorina 280708

+172 Lapsenlapsi nettitutorina

Oppia ikä kaikki
Kaikenikäiset siis oppimaan!

Lastenlasten vanhempien vapaapäivä. Pappa lähti Luostarinmäen museoon Ykkösen (9) ja Kolmosen (4) kanssa. Mehut mukaan ja lupaus jätskistä.

Kakkonen (7) pelaa viereisellä koneella omia juttujaan. Viikottainen pelipäivä on siirretty tähän vanhempien vapaapäivään. Mummo katsoo vierestä ja kyselee pojantyttären lemppariohjelmista,

Thaimaasta muistan ensimmäiset avaruusalusten ampumiset, tennispallon pompotukset laidasta laitaan ja Pacmanien reitit. Onkohan niillä nykyään nostalgia-arvoa? Entä onkohan mummoilla vielä nostalgia-arvoa? Taitaa olla.
 
Ennen peleihin riitti tällainenkin tietokone:
Plus%20172%20Tieokoneen%20ohjeet%201999.

tiistai 12. toukokuuta 2015

+171 Glis glis ja muut unikeot 270708


+171 Glis glis ja muut unikeot

Glis glis
Unikeon oikea olomuoto?

Unikeonpäivänä laiskureita laulattaa. Unikeon maine on taas vuodeksi ansaittu. Mitä kunniasta, kun maine on kasvanut. Asiasta voidaan aina saivarrella. Lasketaanko yöllinen vessareissu heräämiseksi? Entä öinen lehdenluku? Tänä vuonna minä en ainakaan hävinnyt muulle perheelle.

Glis glis on pieni nisäkäs, joka nukkuu talviunta seitsemän kuukautta. Legendan mukaan seitsemän kristittyä miestä pelastui 200-luvulla vainojen aikana nukuttuaan luolassa vuosisatoja. Glis glis on saaanut kunnian olla eläinkunnan unikeko.

Läheisimmät unikeonpäivän muistoni liittyvät kuitenkin isonveljen syntymäpäiviin. Tuo rakas veljeni sai kantaa perheen unikeon nimeä, koska hänet tietysti aina viimeksi herätettiin syntymäpäivälaululla. Veljeni kuoli jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Viime viikolla hänen ensimmäinen lapsenlapsenlapsensa kävi katsomassa minua, isoisotätiään. Aika kuluu. Jumala ei nuku, vaikka joskus siltä tuntuisikin.

Glis glis:
Plus%20171%20gekko%20pieni.jpg

maanantai 11. toukokuuta 2015

+170 Kielletyt Kiinan keskustelunaiheet 260708


+170 Kielletyt Kiinan keskustelunaiheet

Pieniä uutisia
Pienistä asioista
Isoista asioista
Ei uutisia ollenkaan?

Minulle päivän lehden hauskin uutinen oli pikku-uutisten joukossa. "Kiinalaisia on kielletty keskustelemasta Pekingin olympialaisiin saapuvien kisaturistien kanssa aroista asioita."  Pekingissä on kuulemma kylttejä, joissa on listoja kielletyistä puheenaiheista. Kiinan omat arat asiat ovat tunnetusti toisenlaisia kuin kisaturistien arat aiheet. Saakohan niistä keskustella?

Millaisina nirppanokkina meidät oikein nähdään? Tottahan se tietysti on. Milloin viimeksi kysyit ystävältäsi hänen palkkaansa, painoaan, uskonnollista asennoitumistaan tai rakkausasioitaan?

Vaikeinta minulle vuosien jälkeen on muistaa, miten erikoisena Suomessa pidetään uskonnosta keskustelemista. Negatiiviset mietteet sallitaan, mutta tavalliset ja positiiviset asiat usein vaietaan kuoliaaksi.
 
2005. Pori. OPKO. Sallittua keskustelua uskosta. Kuva Kimmo Koivunen
Plus%20170%202005%20Pori%20OPKO%20keskus

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

+169 Count your blessings 250708


+169 Count your blessings

Katsotaan
Luetellaan
Lasketaan

Kiitetään

Yhdessä vuorokaudessa ehtii ajatella monta ajatusta. Ympärillä tapahtuu koko ajan kaikenlaista. Elämän kirjo näyttäytyy, kun sitä tosissaan kurkistelee. Aika on katsella ja aika pitää silmät kiinni. Aika on miettiä ja aika toimia. Aika on ahdistua ja aika rentoutua.

On tärkeää aina välillä katsoa myös sitä, mitä hyvää ympärillä tapahtuu. Count your blessings. 

1983. Bangkok. Count your friends.
Plus%20169%20Kaverit%20puussa%20Mirkka%2

lauantai 9. toukokuuta 2015

+168 Onko hevonen vain häst? 230708

+168 Onko hevonen vain häst?

Veden olomuodot
Jää, vesi ja höyry
Hevosen olomuodot
Varsa, ori ja tamma?

Eilen ja tänään olen mielessäni pyöritellyt suomen, englannin ja thainkielistä avioliittosanastoa. Tulkkaajana joutuu usein miettimään asioita tarkemmin kuin tavallisesti. Ei riitä, että kääntäessään valitsee vain ensimmäisen mieleen tulevan käännöksen. On pyrittävä löytämään se sana tai usein ne sanat, jotka ilmaisevat mahdollisimman selvästi oikean merkityksen.

Muistan hyvin, kuinka vaikeaa oli lapsena tajuta, että kaikilla sanoilla ei ollut toisessa kielessä suoraa täydellistä vastinetta. Se ärsytti. Olin oppinut, että ”hevonen är häst, pappi är präst, suola är salt, mallas är malt, kylmä är kallt, kaikki är allt.”  Todellisuudessa hevosia löytyikin moneen lähtöön eivätkä papitkaan olleet vain prästejä.  Suoran käännöksen mahdollisuus olisi varmaan matemaatikolle ollut helpompi ratkaisu. Vieläkin huomaan toivovani maailmaa selkeämmäksi ja suoraviivaisemmaksi.

Joka tapauksessa toivon sydämeni pohjasta, että myös monikulttuurisille avioliitoille annetaan mahdollisuus kasvaa onnellisiksi liitoiksi. On ollut upeaa huomata, miten monissa tapauksissa sukulaiset ovat omalla tavallaan ja omalla tahollaan pystyneet tasoittamaan tällaisten parien tietä. Rakkaus voi olla sininen tai vaikkapa orkidean värinen. Samasta asiasta on kuitenkin aina kyse.

1965. Merikarvia. Isännille hevonen ei ole koskaan vain häst. Appiukko ja Liimu.Plus%20168%201965%20Isovataja%20Arvo%20j

perjantai 8. toukokuuta 2015

+167 Elämän ikkunoita 220708

+167 Elämän ikkunoita

Samea sielu
Samea sielun peili
Kuka pesisi peilin?
Kuka samean sielun?

Katselen kirjoittaessani nyt vähän väliä ulos kirkkaista ikkunoista. Kuopus tuli käymään ja lahjoin hänet pesemään ikkunoita. Ison puiston vihreät puut nyt suorastaan hehkuvat. Olen nähnyt tämän puiston kasvavan alusta asti. Muutimme tähän taloon, kun vieressä vielä lehmät laidunsivat. Pian sen jälkeen alettiin rakentaa puistoa käytävineen, leikkipuistoineen, nurmikkoineen, puineen ja pensaineen. Nyt tätä aluetta pidetään osana kaupungin keskustaa.

Minulle on ollut aina tärkeää saada katsella ulos ikkunoista. Se tuntuu samalta kuin tuleen tuijottaminen. Ajatukset lähtevät liikkeelle. Tuijottelu saattaa myös rauhoittaa levottoman mielen.

 
Thaimaa. Kanchanaburi. Kwai-joki. Näkymä Kuoleman rautatien vaunun ikkunasta.
Plus%20167%20Kwai-joki%20ja%20rautatie%2

torstai 7. toukokuuta 2015

+166 Kesäblogeja ja blogieläimiä 210708


+166 Kesäblogeja ja blogieläimiä

Oi aikoja, oi tapoja
Oi kesäaikoja ja kesätapoja


Sain mukavan muistutuksen kesäajasta. Kiitos Maire.
1751924.jpg


Vuodenajoista puheenollen löysin YouTubesta neliosaisen videon myös Inkerin kirkon vuodenajoista.

Nyt lähden etsimään omia tulevia kesämuistoja.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

+165 Lapsiperheen logistiikkaa

Materiaalivirrat
Rahavirrat
Tietovirrat
Kuka kaivaa virroille uomat?

Vanhempien tehtävänä on miettiä, miten perhe-elämän fyysinen, tiedollinen ja taloudellinen puoli hallitaan. Isovanhemmat voivat jo helpotuksesta huokaisten katsoa tuota logistiikkaa vain sivusta.

Pikkuplutoona, Isi ja Tättä lähtivät juuri ajamaan kohti kotiaan. Viimeiset pitsat ja kepapit syötiin matkan varrella. Hymyilin vaisusti sisäänpäin, kun kuuntelin työpaikkaneuvotteluja. Kaikille saatiin lopulta sovituksi oikeat annokset, oikeat jälkiruokatikkarit, oikeat limsat ja oikeanväriset pillit. Pillien hankinnan suhteen jouduttiin käyttämään erityisneuvotteluja. Vaaleanpunaisen pillin omistaja katsoi, että hänen oikeuksiaan oli loukattu, kun toinen olikin saanut vihreän pillin. Kuka nyt haluaisi prinsessojen väristä pilliä... Kuka nyt haluaisi olla prinsessa, joka joka päivä joutuisi käyttämään hametta...

Esikoisen kanssa äsken mietimme, mitä kaikkea vanhemmuus tuokaan tullessaan. Tarvitaan johtamistaitoja, arvokeskusteluja,  toistuvia kehityskeskusteluja, palkkaneuvotteluja ja  päätöksiä.  Lasten lakot julkisilla paikoilla olisi hyvä voida minimoida jo pelkästään äänikynnyksen takia.  Mies ja ääni- periaatetta ei voi kaikissa vaiheissa ajatellakaan, vaikka toisilla olisikin kovempi ääni ja vaikka vastassa olisikin oikea äänivyöry. Lahjontaan sen sijaan täytyy välillä suhtautua luovasti. Tilanne- ja suhdanneherkkyys on otettava myös huomioon. Pienten lasten kanssa ei tarvita erityistä kilpailustrategiaa, mutta sekin vaihe tulee eteen lasten kasvaessa, kun muiden tahojen vaikutus lisääntyy...

1982 Thaimaa. Lapsiperheen logistiikkaa voi harjoittaa jalat vuoristopurossakin.
Plus%20165%201982%20Lapsiperhen%20logist

tiistai 5. toukokuuta 2015

+164 Erilaisia elämän kipupisteitä 190708


+164 Erilaisia elämän kipupisteitä

Oikean jalan kipeä nimetön varvas
Pakolaisleirin nälkäinen lapsi
Itsemurhayrityksen jälkeen kotiutettu nuori
Hyväksikäytetty nainen
Uskonsa tähden vainottu mies
Saastutettu vesilähde

Miksi oma varvas tuntuukin tärkeämmältä kuin muut kipupisteet?

Vasta äskettäin olen tajunnut sen monelle varmaan täysin itsestäänselvän asian, että vaaleissa pitää äänestää sitä henkilöä ja puoluetta, joka tarjoaa parhaat edut juuri minulle. Olen varmaan senkin takia ollut varsin puolueuskoton. Haluaisin, että luottamustehtäviin valitut ihmiset pystyisivät katsomaan kokonaiskuvaa ja tekemään oikeita valintoja, vaikka ne olisivat minulle henkilökohtaisesti epämieluisia. Tiedän, että emme elä ideaaalimaailmassa. Siksi en myöskään täysin luota omiin arvioihini ainoana oikeana totuutena.

2011. Kurjenrahka. Pitkospuut kipupisteiden keskellä. Kuva Simo Nieminen.
Plus%20164%20Pitkospuut%20kipupisteiden%

maanantai 4. toukokuuta 2015

+163 Metsäpissa, puskapissa ja pystypissa 180708


+163 Metsäpissa, puskapissa ja pystypissa

Omat jatsit
Omat areenat
Omat tavat
Omat tarinat

Porin tämänviikkoiset suurtapahtumat PoriJazz ja SuomiAreena eivät ole tarjonneet sitä kaikkea moninaisuutta, mitä viime päivinä on ollut tarjolla pienellä kesämökillä.

Papan ja Isin kanssa on vedetty ahventa ja särkeä ongella ja pilkillä. Asiaankuuluvaa mökötystä on kuulunut myös kuvioihin kalaonnen epäreiluuden takia. Kalat on perattu yhdessä ja särjen ilmarakot äänekkäästi paukauteltu. Melkein kypsiä metsämansikoita ja mustikoita on kuulunut ruokavalioon samoin kuin muutama kirpeänkarvas omenanraakile, joita on ollut aivan pakko puraista pala kerrassaan irvistellen.

Telttakin on ollut pystyssä ja yhtenä yönä siinä nukkui vaihteleva määrä ihmisiä. Yhdelle siellä makuupussissaan pyöriskelevälle tarjottiin mahdollisuutta mennä kesken kaiken Isin viereen  nukkumaan ja  No-vaikka- tyyppi sitten kokosi kampsunsa ja vaihtoi makuupaikkaa.

Reippaasti porukka on lämmitellyt grilliä, savustusuunia, saunaa ja vesipataa oikeilla puilla. Vessaankaan ei ole ollut ikävä, vaan metsäpissa on hoitunut hyyskässä ja puskapissa nurmikolla. Pystypissakin on saatu harjoittelun alle. Elämän tärkeät perusasiat ovat siis olleet hallussa.

Lastenkasvatuskin on taidelaji. Täytyy vain toivottaa viisautta ja iloa kaikille taiteilijoille, jotka sitä tänäänkin harrastavat. Mummot ja papat sentään pääsevät helpolla pälkähästä. Parhaimpien vitsien jälkeen he voivat mennä nurkan taakse rauhassa hihittelemään ja hohottelemaan. Isien ja äitien vuoro on nyt olla vastuussa. Joskus, ihan vain joskus, mummot ja papat taitavat tuntea hienoista vahingoniloa taakse poistuessaan.

 Grilli ja keinu. Kuva Simo Nieminen.
Plus%20163%20Grilli%20ja%20keinu%20pieni

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

+162 Kuskus - uupuneiden apu 130708


+162 Kuskus - uupuneiden apu

Sitä mitä on
Sieltä mistä löytyy
Sille joka on paikalla

Yhtäkkiä meitä pelmahti kokoon nälkäinen joukkio. Yksi oli ollut Porissa koko päivän, toinen oli ollut Ulvilan Kullaalla, kolmas Mynämäen Mietoisissa ja loput olivat olleet Merikarvialla. Ruokaa oli saatava pikaisesti. Kaikenlaista olisi voitu valmistaa, jos olisi jaksettu, ehditty ja viitsitty. Perunoita olisi voitu keittää. Keitettyjä perunoita olisi voitu paistaa. Riisiä olisi voitu laittaa riisikeittimeen. Nuudelia olisi voitu kiehauttaa. Pastaa olisi voitu keittää. Kaikki tuntui liian hitaalta.  Nyt tarvittiin pikaruokaa nälkäiselle plutoonalle. Näin se tänään valmistui, perinneruokamme sitä-mitä-on-pata, tällä kertaa kuskusista.

Thaimaassa aluksi suurin osa ruuasta tuntui sitä-mitä-on-padalta. Koskaan ei ollut varma, mitä suuhunsa laitttoi.Vähän kerrassaan alkoi erottaa eri makuja ja makuyhdistelmiä. Siellä opimme, että myös arkiruuanlaitto on taidetta, toisin kuin sitä-mitä-on-padan valmistus.

Rohkea rokat ja kaikki sitä-mitä-on-padat syö. Hyvää ruokahalua.

Sitä-mitä-on-pataa, taas kerran:
Plus%20162%20Sit%C3%A4%20mit%C3%A4%20on%

lauantai 2. toukokuuta 2015

+161 Pitkän tähtäimen suunnitelmat 120708

+161 Pitkän tähtäimen suunnitelmat

Pitkä tähtäin
Lyhyt tähtäin
Metsästystä
Menestystä

Pitkän tähtäimen suunnitelmien toteutumisessa ensimmäisen askeleen astuminen taitaa olla vaikeinta.

Toiset ovat suunnittelijoita, toiset toimijoita. Kaikilla ei ole suunnitelmia. Kaikki eivät myöskään pysty toimimaan. Toiset meistä ovat todella laivoja, jotka löytävät tien yksin, toiset tarvitsevat poijuja ja kulkevat opasteita pitkin.(Mikko Haljoki/Rauno Lehtinen) Jotkut laivat ajelehtivat tarkoituksella. Jotkut taas yrittävät ankkuroitua, mutta niiden ankkuriköysi on liian lyhyt.

Omaa elämää voi katsoa vain taaksepäin. Siellä joko näkee tai ei näe suunnitelmaa. Onko ihmisellä valinnan vapautta? Onko ihminen kohtalonsa orja?

1963 Merikarvia. Jokainen meistä lähtee jostain, kauaskin.
Plus%20161%20M%C3%A4kel%C3%A4%20syksy%20

perjantai 1. toukokuuta 2015

+160 Höperön naisen höpsö päivä 110708


+160 Höperön naisen höpsö päivä

Höperön naisen
Höpsö päivä
Ihan hyvä
Tai vieläkin parempi

Näinä päivinä meillä on ollut mukavan menevää meininkiä. Ruokapöytäänkin saa laittaa monta lautasta. Tämä joukko on siitä hyvä, että se näyttää syövän, mitä sille tarjotaan. Kun vielä Keskimmäisen kanssa ehdimme toissapäivänä poikkeamaan paikallisessa Thaimarketissa , niin ruuat ovat saaneet sieltäkin lisämakua. 

Vähän sitä ja tätä on lisätty myös sitä-mitä-on-pataan, joka on yleisin ruokalajimme. Aina voi sujauttaa sekaan tilkan kalakastiketta tai vaaleaa soijakastiketta tai basilikakastiketta tai tandooria tai garam masalaa tai osterikastiketta tai kookosjauhetta. Äskeinen pyttipannu sai osansa myös tandoorimarinoitumassa olevasta tofusta, joka on minulle uusi löytö täällä Suomessa. Thaimaassa en siitä erityisemmin välittänyt, mutta annan sille nyt uuden mahdollisuuden…

Aamulla keittiössä etsin jotain tärkeää. En tietenkään muistanut, mitä etsin, ja aloin silmilläni skannata pöytiä auttaakseni muistiani. Vanhemmiten oppii näet selviytymiskeinoja. Pöydän ääressä istuva nuori mies katseli tuota skannausta tovin ja sanoi: ”Auttaisikohan googlaaminen?” Olen tainnut roikkua netissä vähän liian kauan…

Muistoja ei kannata skannailla. On lupa muistaa vain se, minkä haluaa muistaa. Joohan.

1969 Pori  Höperön neidon suomalaista keittiötouhua ennen Thaimaata.
Plus%20160%20Maija%20joulu%201969%20pien