keskiviikko 31. toukokuuta 2017

+917 Järvisimpukka ja Thai basilika 150811

+917 Järvisimpukka ja Thai basilika

Joukkovoimalla
Viisauskin tiivistyy
 
Nettiosaamisen, luovuuden ja seikkailuhalun liitto kesämökin rannasta löydettyjen järvisimpukoiden, maustekaapin aarteiden ja pakastekaapin löytöjen kanssa tuotti taas kerran tulosta. Meillä syötiin suomalaista järvisimpukkaa thaimaalaiseen tapaan.

Joku oli  tehnyt sitä jo ennenkin Suomessa. Kyllä siis sitten meilläkin. Periaatteessa ohjeemme oli miltei samanlainen kuin netistä löytynyt versio Hoi Malaeng Phu Op Mo Din. Kuopuksen versio:

15 liotettua järvisimpukkaa , muutama siivu tuoretta ja vähän kaapista löytynyttä hienonnettua galangal-juurta,  pari vartta sitruunaruohoa murskattuna, muutama kaffir limen lehti, nippu  thai basilikan lehtiä, pari punaista chiliä (meillä kolmosen vluokkaa), pari ruokalusikallista pilkottua isosipulia (tai salottisipulia), 1 rkl thaimaalaista kalakastiketta ja muutama desi kanalientä . Puhdistetut simpukat lisättiin kiehuvaan maustettuun liemeen ja niitä keitettiin 10 minuuttia, jolloin simpukat olivat avautuneet. (Kiinni jääneet simpukat on muistettava poistaa ennen syömistä)
Kastike, jota voi käyttää muussakin thairuuassa:  Muutama kuivattu tai tuore punainen chili, muutama iso valkosipulinkynsi, 2 rkl limettimehua (meillä nyt yhden limetin menu),  3 rkl kalakastiketta ja puoli rkl sokeria (meillä nyt palmusokeria) murskataan morttelissa. Sillä siisti.

Nälkä ei kyllä näillä simpukoilla lähtenyt… Ohessa syötiin riisiä ja grillattu kanaa – samalla maustekastikkeella. Loput thai basilikat laitettiin seuraavana päivänä katiskasta löytyneen lahnan vatsaan, ennen sen uuniin panoa…

Katalyytti yhdeksänkymmentäneljä.  Insinöörin keittokirja   Kuopus löysi tämän hauskuuden. Siellä neuvotaan mm simpukoiden esikäsittelyä. Sen mukaan meilläkin toimittiin.

”Simpukoiden syöminen vaatii etukäteisvalmisteluja, jotta ne puhdistuvat. Simpukat pannaan ämpäriin puhtaaseen veteen pariksi vuorokaudeksi, jotta niiden suolisto on tyhjenee. Ämpärin vesi on vaihdettava kahdesti päivässä, jotta mudan maku saadaan simpukoista pois, eikä vesi pääse liian lämpimäksi. Liian lämpimässä vedessä happi käy vähiin, ja simpukat voivat tukehtua. Poista kaikki simpukat, jotka rupeavat kellumaan, sillä ne ovat pilaantuneet.”

2000. Turku. Jossain perheessä thairuokaa pidettiin niin arvokkaana, että sitä tarjottiin karonkassakin…

tiistai 30. toukokuuta 2017

+916 Deep fried ice cream ja muuta eksotiikkaa 110811

+916 Deep fried ice cream ja muuta eksotiikkaa

Muistojen makuaistista
Muistojen kuuloaistin kautta
Muistojen näköaistiin
 
Se alkoi kiinalaisesta ravintolasta. Ihan täältä kotimaisemista.  Kuopuksen kanssa tilasimme jälkiruuaksi paistettua banaania ja jäätelöä. Hyvää, todella hyvää, mutta vielä jotain muutakin.

Sieltä se tuli, makumuistoista, uppopaistettu jäätelöpallo Thaimaan Chantaburin bussiaseman vierestä olevasta kahvilasta.  Se oli löydetty vahingossa aikoinaan ja vuosia sen jälkeen sitä lähdettiin etsimään uudestaan kymmenien kilometrien takaa. Olemme selvästi makureita. Tässä linkki Wikipediaan – kunhan nielen pahimman kuolan suustani. Valmistusohjeita löytyy netistä kyllin. Hyvää. Jos lievästi sanomme. Eksotiikkaakin.

Se jatkui uutisista.

Lontoon mellakat eivät vielä tulleet iholle, mutta kun siirryttiin Birminghamiin, muistot lähtivät liikkeelle. Vuosia sitten kolme kuukautta, sohjosta kevään ensi merkkeihin. Katuja, busseja, ihmisiä. Sielläkinkö siis. Siellä… Maan kanta-asukkaat, maahanmuuttajat, oma intialainen sekatavarakauppiaamme, monikansallinen opiskeluyhteisömme. Siellä.

Se siirtyi näkömuistiin.

Kuvien kautta siirryin birminghamilaisen asuntolamme yhteiseen olohuoneeseen, yhteiseen juhlahetkeen kahdenkymmenen kansallisuuden keskelle, kulttuurien iltaan. Löytyi kuva samoalaisesta ystävästämme, nuoresta papista, joka suorittiin opintojaan matkallaan työhön Afrikkaan. Tuona iltana näimme tuossa olohuoneessa samoalaista tulimiekkatanssia. Unohtumatonta. En tiedä, mahtavatko lapsemme tuon muistaa. Tuossa he kuitenkin istuvat. Värisokeina. Onneksi.

Katalyytti yhdeksänkymmentäkolme. Erimaalaiset ystävämme ja tuttumme eri puolelta maailmaa omine eriskummallisine ruokineen, tapoineen ja perinteineen. Linkkejä ei tarvita. Sydän muistaa, kun vähän muistutetaan.

1979. Birmingham, Selly Oak Colleges. St. Andrew’s Hall.

maanantai 29. toukokuuta 2017

+915 Contemperary Art Archipelago ja Utö 010811

+915 Contemporary Art Archipelago ja Utö

se kirjoitetaan
uutöö
ja sanotaan
yytöö
 
Neljä aikuista ja kolme lasta seikkaili saaristossa. Aikuisista vain minä en ollut koskaan ennen käynyt Utössä enkä lähisaarilla. Kolmen lapsen maailma avartui yhden saariston verran. Kokeilkaa itse tuota kokemusta. Yhteysalus Eivor auttaa matkanteossa. Ihan ilmaiseksi.

Se alkoi jo perjantai-iltana Naantalin rannassa. Ihmeellinen laiva, värikkäitä kuvioita ja täytettyjä eläimiä. Mitä ihmettä?
Se jatkui lauantaina yhteysalus Eivorilla. Lapsenlapsen leikkiessä laivan murisevalla dinosauruksella (!!) luin esitteestä, että olinkin  parhaillaan keskellä saariston nykytaidetta.  Naantalin laiva, Northbound oli jo ollut osa sitä. Luin Alfredo Jaarista, joka oli vuosi sitten matkustanut samalla yhteysaluksella ja nähnyt nukkuvan pojan, Markuksen. Nyt Pärnäisten ja Utön välille oli pystytetty isoja tauluja, joissa oli viestejä tuolle Markukselle.
Se päättyi sunnuntaina kotimatkalla Nauvossa, jossa siirtolohkare oli peitetty peililasein. Taivaan lahja.

Katalyytti yhdeksänkymmentäkaksi. Contemporary Art Archipelago 2011. Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta.

Thaimaa. Wang Kaew. Muistoja toisilta rannoilta. Joillakin oli hauskaa näitä kerätessään…

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

+914 Hulinaa ja hellettä 280711

+914 Hulinaa ja hellettä

  • Kesäohjelma
  • Perheen palapeli
Tulijoita, menijöitä ja pysyjiä. Patjoja, peittoja ja lakanoita. Ruokaa ja juomaa. Kissaruokaa ja hiekkalaatikoita. Kaupunkia ja mökkielämää. Ja valunutta hikeä.

Hyvä näin. Nyt on vielä toiminnan aika ennen kuin”pienentyy mun ympär’ elon piiri”. Jos et ole aikoihin kuunnellut Nocturnea ja Vesa-Matti  Loiria, niin tässä sitä on.  

Katalyytti yhdeksänkymmentäyksi. Arleena.  Arleenaan tutustuin Marraskuun selätyksessä työstäessäni samoja kuvia hänen kanssaan. Arleenan avulla minä  ja Turussa asuva pesue olemme päässeet katsomaan Turkuakin uusin silmin. Olemme välillä etsineet kuvissa esiintyviä paikkoja salapoliisin silmin. Katsokaapa vaikka penkkejä Aurajoen varrella.  Arleenan Kotona-blogista löytyy myös sopivia ruokavinkkejä. Viimeksi tänään tajusin, että uunivihanneksiin voi käyttää  balsamicoakin…

1979. Mökkielämää silloin ennen. Ja Sitä Ennen.

lauantai 27. toukokuuta 2017

+913 Norjan suru 260711

+913 Norjan suru

Norjan suru
Yhteinen suru
Ihmiskunnan suru
 
Olen ajatellut paljon entisiä norjalaisia työtovereitamme Thaimaassa. Välillä pohjoismainen yhteistyömme sujui paremmin, välillä huonommin. Yhteistä työtä tehtiin yhteisen päämäärän hyväksi. Lukemattomia tunteja pidimme yhteisiä palavereja, jaoimme kokemuksiamme, rukoilimme yhdessä. Opimme tuntemaan toistemme hyvät ja huonot puolet.  Jotain opimme myös suomalaisuudesta ja norjalaisuudesta ollessamme toistemme peilejä. Itsepäisyydestämme ja sitkeydestämme. Joustavuudestamme ja joustamattomuudestamme. Työnäystämme. Visioistamme.

Yhteisestä työstämme kerroin jotain jo ensimmäisenä blogikuukautenani kirjoituksessa 123. Ensimmäinen kuukausi takana

Katalyytti yhdeksänkymmentä. Norjan Lähetysseura Thaimaan työ 
Plus%20913%20Kokous%20meill%C3%A4%20mmHe
1980. Thaimaa Bangkok. Yhteistyöpalaveri  norjalaisten kanssa kodissamme. Norlys Nilsen. Anneli Könni. Henrik Smedjebacka. Helge Breivik. Seikku Paunonen.

perjantai 26. toukokuuta 2017

+912 Pölkkypäitä ja pölkyn päitä190711

+912 Pölkkypäitä ja pölkyn päitä

Pölkyt puhuvat pölkkyä

Pölkyllä on kaksi päätä, pölkkypäillä onneksi vain yksi.  Kun kaksi pölkkypäätä iskee päänsä yhteen, siitä ovat oksat pois. Niin on pölkyistäkin. Kokenut kai lähes kaiken asiasta tietää. Tänään kannoin pölkkyjä, pölkkypäitä en tainnut tavata. Perheteknisesti on syytä sanoa niin, joohan?

Mistä tuntee pölkkypään? Erottuvatko he ulkonäöltä? Entä puheista? Joskus täytyy päästä pintaa syvemmälle, ennen kuin pölkkypää kaarnan alta paljastuu.  Jos toisaalta joskus haluaa paljastaa pölkkypään, kirvestä ei kannata lyödä kiveen, tuskin kyllä pölkkypäähänkään… Voi tulla tikkuja silmiin.

Tänään siis raahasin pölkkyjä. Mahdoinko saada niiden päistä tartunnan?

Toistakymmentä vuotta sitten kuuntelin Koillis-Thaimaassa pienen Faa Huanin seurakunnan seurakuntaneuvoston kokousta. Kirkolle oli saatu tontti ja parhaillaan mietitttiin, millaista kirkkoa haluttaisiin ja mistä rahat saataisiin. Kävimme katsomassa tonttia, jonka ympärille oltiin pystyttämässä lahjoitukseksi saatuja pölkkyjä ensimmäiseksi aidaksi.

Fa Huan seurakunnan pappi on entinen oppilaamme Seurakunta on jo aikoja sitten rakentanut kirkkonsa. Jo parikin kirkkoa.

Plus%20912%20Y%C3%B6pyminen%20verkon%20a
Yöpyminen 1990-luvulla Faa Huanissa ystäväperheen kotona seinättömässä huoneessa. Tässä vaiheessa kylään suunnitellun ensimmäisen kirkkorakennuksen tontille pystytettiin vasta ensimmäisiä aidanseipäitä.

torstai 25. toukokuuta 2017

+911 Pölhöpopulismi 160711

+911 Pölhöpopulismi

Lällällää
Rättättää
 
Olen taas viisastunut. Sanavarastoni on kasvanut. Ymmärrykseni sen sijaan tulee perässä hitaammin.

SuomiAreenan Pölhöpopulismin iltapäivässä suomalaisen populismin tapaan pölhöiksi julistettiin ”ne muut”, ne pölhöt. Pölhöpopulistiksi ei itseään lukenut peruspalveluministeri, joka aloitti puheenvuoronsa puhumalla ”maaseudun hullusta” rättättää - polkupyöränsä  selässä eikä toimittaja, joka haki irtopinnansa sopivilla letkautuksilla poissaolevien kustannuksella… 

Huomaan, että minussa on ylenmääräistä kriittisyyttä ja suvaitsemattomuutta tiettyjen sanontojen suhteen. Kun määrittelemäni nollatoleranssiraja ylittyy, minun on vaikea kuulla tai lukea, mitä hyvää kyseisessä puheenvuorossa saattaisi silti olla. Luulen, että osasyynä on monivuotinen kokemus kulttuurista, jossa oli tärkeä sovitella sanansa oikein.

Katalyytti  kahdeksankymmentäyhdeksän.  Sakari Meinilä, Kotimaa 24- blogi. ”Mitä on vihapuhe” On syytä antaa kunnia blogikirjoitukselle, joka sai minut ajattelemaan.  Kommentoin tähän kirjoitukseen mm näin:

”Kaikkea voidaan käyttää ja käytetään, jotta voitaisiin korostaa omien mielipiteiden oikeutta. Niitä mielipiteitä ja kielikuvia eivät kuule vain keskustelun osapuolet, vaan asiaa tuntemattomat, jotka ottavat irralliset "ilkeät sanonnat" omaan käyttöönsä
Vertaan tätä ilmiötä aikaan, jolloin televisiosta tulleet Tarzan-elokuvat tuottivat puolen tunnin sisällä kaupunkien puistot täyteen pikku - Tarzaneja,  jotka roikkuivat puissa ja huutelivat komeita Tarzan-huutoja niin että kaupungin kivimuurit kaikuivat.”

Thaimaassa harjoitettiin joskus mukavaa pölhöilyä. Se ei loukannut ketään ravintolassa, missä tarjoilijatkin kulkivat rullaluistimilla:

Plus%20911%20Pelleily%C3%A4%20rullaluist

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

+910 Vuoden 2011 vapaaehtoistyön projekti Tuntitili 120711

+910 Vuoden 2011 vapaaehtoistyön projekti Tuntitili

Talleta tuntejasi
Tuloksellisesti
 
Kävelin kaupungin läpi punainen ruusu kädessäni. Sain sen SuomiAreenaan liittyneestä vapaaehtoisten kutsutilaisuudesta. Satakunnan monikulttuuriyhdistys.  Olin kiitollinen kutsusta tuohon tilaisuuteen. Verkostoiduinkin  vähän. Se kai tuollaisten tapaamisten tarkoitus lähinnä onkin.

Minulta on kysytty,  onko vapaaehtoistyön esille nostamisessa vaarana se , että vapaaehtoisvoimia velvoitetaan hoitamaan myös sellaisia tehtäviä, joita yhteiskunnan pitäisi hoitaa. 

Katalyytti kahdeksankymmentäkahdeksan  Vuonna 2011 lanseerattiin hakukone, jonka avulla jokainen halukas saattoi etsiä omaa vapaaehtoistoiminnan paikkaansa.. Hakukone esiteltiin  silloin Suomi-Areenalla, kun keskusteltiin vapaaehtoistyöstä tehdystä uudesta tutkimuksesta, joka osoitti, että suomalaisia vapaaehtoistyö kiinnosti.Nyt tuosivu on aivan muussa käytössä. Valitettavasti.

"Vuosi 2011 on Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuosi.Tuntitili-sivustolla pääset näkemään, mitä kaikkea vapaaehtoisena voi tehdä. Voit valita hakukoneesta juuri sinua eniten kiinnostavat vapaaehtoistoiminnan kohteet, sekä arvioida kuinka monta tuntia olet valmis toimimaan vapaaehtoisena vuonna 2011. Haluamasi järjestö ottaa yhteyttä, ja pääsette sopimaan yhdessä vapaaehtoistoiminnan yksityiskohdista. Ja ihan kaikki voittavat! ”

 Plus%20910%20Saori.jpg
Saori for Tsunami Thailand hyväntekeväisyysavainketjuja

tiistai 23. toukokuuta 2017

+909 Juhlaporinaa 110711

+909 Juhlaporinaa

pori pori pori

Huomenta Suomen lähetyksissä puhuttiin Porista.  Viikon ajan lähetykset tulivat täältä, Eetun aukiolta, keskeltä kävelykatua. Siinä ympärillä oli myös Kansalaistori, monenlaisen esittelyn kootut kertomukset.

Yyteri Beach Volley 2011 - selvitty. Edellisellä vuonna sama tapahtuma Yyterissä meni monelta lievästi sanoen yli muunkin kuin verkon. Sitten hiekkakasat, ottelut ja iltahumut siirrettiin tänne kaupunkiin, puolen kilometrin päähän kotikolostamme. Ei pienintäkään häiriötä koko viikonlopun aikana. Rauhallista ja siivottua oli kuulemme Yyterissäkin - jatkojenkin jälkeen. 

Jazzkatu tarkastettu muikuilla. Tunnelma oli entisellään. Ilmaiskonsertti kuultu ja nähty . Jazzit jatkuivat minulla ilmaislinjalla. 

SuomiAreenan julkkikset ja muut oikeat kuuluisuudet vielä vähissä. Yhteen vapaaehtoistyön tapahtumaan pääsin mukaan kutsuttunakin. Muita seurailin mitä seurailen. 

Kirkkopuistossa soi  ja tapahtui monenlaisesti. Olin mukana pienessä jutussa. Jazzien aikaan tuossa puistossa - sateen sattuessa kirkossa - järjestetään monenlaista tilaisuutta. Se hoituu lähes samalla vaivalla kuin vartiointi. Ajasta ennen vartiointia kirjoitin kerran blogissani näin:  ”Jazzien aikaan juhlanuoriso käyttäytyi melkoisen huonosti kuljeskellen ja kuseskellen juhla-alueen lähellä oleville sankarihaudoilla yön tunteina. Siitä syntyi aikamoinen haloo. Oli syytäkin.”

Katalyytti kahdeksankymmentäseitsemän.Suurella sydämellä.   Tätäkin kautta on mahdollista löytää oma paikkansa vapaaehtoistyössä. Euroopan Neuvosto nimesi vuoden 2011 virallisesti Aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodeksi.

Plus%20909%20Sisarellista%20nahistelua%2
1979. Sisarellista nahistelua Porin kävelykadulla.

maanantai 22. toukokuuta 2017

+908 Voi sibilantti sentään! 080711

+908 Voi sibilantti sentään!

Hississä sihistään

Laajennetussa perheessä sanavarasto kasvaa. Yksi miettii kaivon kansia, toinen koulutusta,  kolmas tekniikkaa,  neljäs  taas rippikoululaisia. Osa joukosta haaveilee jo uudesta Potterista ja sen sanoista ja kielikuvista.

Eräässä blogissa kerrottiin, miten ”mutkistelin” asioita. Se oli somasti sanottu. Taidan joskus aivan turhaankin mutkistella  ihan selviä asioita :) 

Harva varmaan tietää, että sibilantissa ”kieli muodostaa hälyä synnyttävän kourun”? Minun kieleni kieltäytyy tekemästä kourua. Mitä nyt sitten tehdään?

Katalyytti  kahdeksankymmentäkuusi . Isopeikon sananvarat Isopeikko tietää blogimetsänkin tarinat.

Plus%20908%20Kotipihan%20peikkomets%C3%A
1987. Bangkok. Kotipihan peikkometsää. Esikoisen kouluprojekti.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

+907 Kaiken maailman kirsikoista 060711

+907 Kaiken maailman kirsikoista

Ein Pfund Pflaumen
Zwei Pfund Pfirsiche
 
En muista, olinko koskaan syönyt tuoreita kirsikoita ennen kuin menin opiskeluaikana kesätöihin Hannoveriin Putzfrauksi.  Kesäinen tori mansikkoineen ja kirsikkoineen tuo  aina nuo jutut mieleen. Ne maut ja ne vaikeat saksankieliset ilmaisut. Niistä kirjoitin jo aikaisemmin, +409 Sakura.
Kirsikat ovat myös poliittinen vaihtoehto. Ostamalla kreikkalaisia kirsikoita saan jotain vastinetta suomalaisille lainarahoillemme, vai?

Nuoruudessa tutustuin erääseen Kirsikkaan. Olin jopa kerran yötä hänen kotonaan. En tiennyt silloin, että hänestä tuli kuuluisa Kirsikka. Elämä on. Joskus.  Ja joillekin.

1967. Harbarnsen. Kirsikanpoimintaa ja ystävyyttä. Kuva K.Laiho

lauantai 20. toukokuuta 2017

+906 "Feminiinisemmät linjat" 010711

+906 "Feminiinisemmät linjat"

“She’s got stature
she’s got style
- not to mention the perfect rump.”
 
Brittiläinen tuomari pisti parastaan. Hän oli malttanut lähteä omien Ayshire-lehmiensä luota kaunopuheilemaan Suomeen Porin Farmari-maatalousnäyttelyyn. Osaisiko suomalainen tuomari puhuakaan näin kauniisti tuomaroitavistaan – hiehoista…

Kahdenkymmenenneljäntuhannen messuvieraan joukossa mukavassa seurassa kuljimme katsomassa sitä ja tätä, hevosia, lehmiä, lihakarjaa, lampaita, sikoja, paimenkoiria, kaneja, hiiriä, gerbiileitä… Aurinko paistoi ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Miesväki pysähtyi konepuolelle.

Kuljeskelua olemme harjoittaneet, missä milloinkin olemme olleet. Oudot ulkomaalaisetkin osataan maailmalla sopeuttaa omaan joukkoon, jos huomataan, että toisen tarkoitus on hyvä. Jotkut hajut ovat olleet välillä turhan voimakkaita, mutta nenäänsäkään ei ole pakko nyrpistää julkisesti…

Katalyytti kahdeksankymmentäviisi. Maatalousnäyttely Farmari . Pori

1984. Merikarvia. Lauttijärvi. Onneksi on sukulaistalo. Ja lehmiä.

perjantai 19. toukokuuta 2017

+905 Siedätyshoitoa ihmissuhteissa 260611

+905 Siedätyshoitoa ihmissuhteissa

Siedän ja suvaitsen
Eikö se muka riitä?
 
Blogimaailmassa on sellaisia peilejä, joihin ei välttämättä muualla kurkistelisi. Niistä takaisin katsoo usein ihan pölmistynyt ihminen. Olenko minä tuollainenkin?  Tällaisia mietin eräässä blogissa: 

”- Siedätyshoito on tarpeen, jos on allerginen jollekin. (Esimerkiksi täällä blogimaailmassa)
- Sitä, mille on allerginen annetaan pikkuisina annoksina vähän kerrassaan, (Niin kuin täällä blogimaailmassa.)
- Annoksia voi antaa piikein. ( Niin kuin välillä täällä blogimaailmassa)
- Tai vaikka tippoina sokeripalan kanssa. (Niin kuin välillä täällä blogimaailmassa)
- Hoidon aikana allergisuus voi vähetä. (Niin kuin joskus täällä blogimaailmassa)
- Tai sitten ei. (Niin kuin joskus täällä blogimaailmassa.)
- Pieniä annoksia annettaessa pitää varoa, ettei tule isoa allergiakohtausta yhtäkkiä. (Niin kuin joskus täällä blogimaailmassa)
- Valvonta on siis tärkeä aina kunkin annetun annoksen jälkeen (Niin kuin täällä blogimaailmassa.)
- Sen voi sanoa toisinkin.."
 
”Täällä mielipidepuurossa eksyy liian helposti uskomaan, että jotkut tietyt näkökulmat ovat no-no. Pitäisi päästä sen ennakkoluulon ohi. Voi olla, että kyse onkin siitä, kuinka inhottava sen mielipiteen esittäjä oikeasti on. Olisi opittava lukemaan, mitä sanottavaa sillä sietämättömälläkin ihmisellä todella on... Elän siis oppiakseni ja opin elääkseni. Täälläkin.”

Katalyytti kahdeksankymmentäneljä. Ne kaikki älyttömät ja vähemmän älyttömät videot, joita nuoriso minulle välillä suosittelee, viimeisin niistä  Bohemian Rhapsody by Porkka Playboys, tuokin yhtye muuten Porissa syntynyt.  

Oman elämän boheemia rapsodiaa Kyprokselta vuosimallia 1970 ja 2010:Plus%20905%20A%20Nikosia%20koti%20vanha.Plus%20905B%20Nikosia%20koti%20uusi.jpg

torstai 18. toukokuuta 2017

+904 Sataviisi vuotta 230611

+904 Sataviisi vuotta

Sata ja viisi
Vähän vai paljon
 
En ole tarkistanut, kuinka vanha Suomen vanhin asukas on tänään. Tai maailman… Aikansa kutakin ja mitäkin. Elämääkin.

Isäni olisi nyt sataviisivuotias. Hän olisi siis elänyt lähes 15 000 päivää enemmän kuin mitä eli, herännyt, syönyt ja juonut ja mennyt taas nukkumaan 15 000 kertaa enemmän kuin mitä hän teki. Luvut ovat aika hurjia, kun niitä ajattelee.

Mitä merkitystä on taustoillamme? Olisiko elämäni ollut erilainen, jos olisin elänyt erilaisessa kodissa kuin elin?

”Olen edelleen vanhempieni lapsi, vaikka heidän kuolemastaan on jo kymmeniä vuosia. Olen monesti joutunut miettimään, mikä omista mielipiteistäni on aidosti oma ja missä kotini vaikutus edelleen näkyy.”

Onko niin, että elämänsä loppuun asti ihminen kysyy kysymystä: ”Kuka minä olen?”

Katalyytti kahdeksankymmentäkolme. Isäni suku. Suvun esi-isälle annettiin veroja koskeva vapaakirja vuonna 1594. Ikävä kyllä se verovapaus ei enää ole voimassa…

PLus%20904%20M%C3%B6kki%20sahaus.jpg
Isä ja minä.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

+903 Ratkaisukristityn kokemuksia Körttijuhlilta ja Lähetysjuhlilta (Kopio Kotimaa24 kirjoituksestani) 220611

+903 Ratkaisukristityn kokemuksia Körttijuhlilta ja Lähetysjuhlilta (Kopio Kotimaa24 kirjoituksestani)

Kumpi ja Kampi
Vai
Kampi ja Kumpi
 
Käykö Terminaattori Termien Sotaa? Itse osallistuin sen tapaiseen sanailuun Kotimaa 24 blogissani.

"Rippikoulun jälkeen Ratkaisukristittynä uskaltauduin näyttäytymään seurakunnallisissa piireissä. Se ei ollut mitenkään helppoa eikä yksinkertaista.

Ensimmäiset kokemukset sain Porin Herättäjäjuhlien 1962 talkoojoukoissa. Juoksin, minne käskettiin. Ja käskettiinhän minua. Seudun tuntevana ohjasin ihmisiä kotimajoituksiin kävellen tai istuen pikkubusseissa. Vein sitä mennessäni ja toin toista tullessani. Kolehtia keräsin penkkiriviltä toiselle ja sain ihmetellä kahisevien setelien määrää. Sain jopa istua muiden kerääjien kanssa laskemassa körttikansan runsasta lahjaa.

Kukaan ei sanonut, että Ratkaisukristitty ei kelvannut Kasvatuskristittyjen joukkoon.
Tänä kesänä olin taas talkoolaisena, nyt Porin Lähetysjuhlilla. Juoksin taas, minne käskettiin. Ja käskettiinhän minua. Ohjasin ihmisiä sinne tänne. Vein sitä taas mennessäni ja toin toista tullessani. Kolehtia keräsin taas penkkiriviltä toiselle. Nyt ei tarvinnut tai saanut enää itse rahoja laskea.

Kukaan ei taaskaan sanonut, että Ratkaisukristitty ei kuulunut Kasvatuskristittyjen joukkoon.

Enää en ole varma, ovatko monet vuodet the Ratkaisun jälkeen jo muuntaneet minut Ratkaisukristitystä Kasvatuskristityksi tai oliko the Ratkaisukin pohjimmiltaan the Kasvatuksen tulosta. Kumpaakaan nimeä en kuitenkaan häpeä. Tiedän, että ne molemmat ovat vain likiarvoa jostain suuremmasta, jota en hallitse eikä minun tarvitsekaan."

Katalyytti kahdeksankymmentäkaksi. Blogi Saastainen Huone on jo sulkeutunut. Se vaikutti aikoinaan osaksi blogini syntymiseenkin. Se oli paikka, jossa kristinuskoon pettyneet ilmaisivat omia tuntojaan ja jakoivat kokemuksiaan. Suuri osa keskustelusta oli asiallista, rehellistä ja varmaan kirjoittajilleen tärkeää.
Plus%20903%20Riikinkukkokortti.jpg
Thaimaa. Christian Hospital. Manorom. Chainat. Leprosy Department. Riikinkukkokortti

tiistai 16. toukokuuta 2017

+902 As Slow As Possible 190611

+902 As Slow As Possible

Hitautta hitaampaa?

Maailma on täynnä omalaatuisia ihmisiä. Se on helppo unohtaa, jos alkaa luokitella heitä. Nipuittain ihmisiä on helpompi käsitellä. Jokaisesta nipusta löytyy kuitenkin myös heitä, jotka eivät suostu siinä nipussa pysymään vaan pyrkivät haraamaan vastaan nippuja liikuteltaessa ja  lajiteltaessa. Kunpa jaksaisin ymmärtää jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden!

Erästä radiohaastattelua varten kirjoitin kerran haastattelijalle taustatietoa:

Mitä jätät jälkeesi lähetyskentälle?
Yhden ihmisen elämän. Rakkauden thaimaalaisia kohtaan. Jälkeenpäin ymmärrän, että korvat ovat olleet tärkeimmät työvälineet, paljon tärkeämmät kuin suu. Pala, hetki, yhdessä kuljettua matkaa joidenkin kanssa.  Jätin sinne hyvät ja pätevät työtoverit jatkamaan yhteistä tehtävää... Lähdimme perustamaan kirkkoa. Mieheni sai kastaa kirkon ensimmäisen jäsenen. Nyt siellä on ollut jo luterilainen kirkko vuodesta 1994.

Mitä toit tullessasi tänne?
Ihmisen kohtaamisen. Sitä thaimaalaiset minulle opettivat. Yksi ihminen kerrallaan. Toin ilon ja surun. Toin rohkeuden vaikeissakin tilanteissa lähteä liikkeelle yhteisen uskon ja yhteisen tehtävän kanssa, yhteistyössä toisten kanssa. Toin myös kokemuksen siitä, mitä usko Jeesukseen merkitsee sellaiselle, joka sen hyvänä uutisena löytää. Opin yhteistyön: Monista oljenkorsistakin voi punoa kestävän köyden.

Katalyytti kahdeksankymmentäyksi. As Slow As Possible. Musiikkiesitys,  jonka tarkoitus on kestää 639 vuotta. Säveltäjä John Cage ei ole aivan tavanomainen säveltäjä muutenkaan.  Sävellyksessä  4' 33 soittaja astuu pianon ääreen, odottaa neljä minuuttia 33 sekuntia ja poistuu paikalta…

1970. Kypros.Rauhaturvaajajumalanpalveluksen urkuri. Blue Beret.lehti.
Plus%20902%20Maija%20urkurina.jpg

maanantai 15. toukokuuta 2017

+901 Saariston rengastie ja Oma Leiri 170611

+901 Saariston rengastie ja Oma Leiri

Kun hongat huminoi

Kun Vanhempi Isosisko on partioleirillä, Nuorempi Isosisko kymppileirillä ja Äiti rippileirillä, Nuorimmankin, 7 v, on hyvä päästä Omalle Leirille. Sehän onnistuu.  250 kilometriä kahdessa päivässä on ihan hyvä leirisuoritus. Kun vielä Karkkipomous on annettu mukaan lähteneille isovanhemmille, leirin onnistuminen on taattu. Leirillä koetaan monenmoista:

- Losseja, joilla voi siirtyä saaresta toiseen.
- Lauttoja, joiden hyteissä voi istua, vaikka ne eivät olekaan ihan niin suuria kuin Isabella. 
- Laiva, jossa saa syödä pitsaa. 
- Ruohosipulia, jota on lupa maistaa.  
- Kirkkoja, joihin pääsee sisään.
- Kirkkolaivoja, joita voi ihmetellä.
- Vanhoja kirkonpenkkejä ja niiden ovia, joita on lupa availla ja sulkea.  
- Isoja urkupillejä, joista tulee matala ääni ja keskikokoisia urkupillejä, joista tulee tavallinen ääni ja pieniä urkupillejä, joista tulee kimeä ääni.
- Ihan liian suuri Aku Ankka-kirja, 766 sivua, jota on mukava selailla.  
- Veneitä, joita voi katsella Houtskarin venemuseossa.  
- Karuselleja, joita voi pyörittää.
- Oksia, joita voi kuoria.
- Puhallettu lasiesine, jossa on neljä ilmakuplaa.
- Mansikoita, joita voi syödä.
- Yöpymispaikan televisio, josta voi katsoa Pikku Kakkosta.
- Aurinkokello, jota voi ihmetellä.
 
Leiillä on myös keskusteluohjelmaa:

- Loiko se Jeesus ihmiset animaatioiksi? Tai ainakin vähän niin kuin 3D-animaatioiksi…
- Onko Pappa vanhus, kun se ei ole enää töissä?  Taitaa se olla, kun se ei enää saa palkkaa…
- Pystyvätkö Mummo ja Pappa auttamaan, kun syntyy riita isojensiskojen kanssa? Eivät pysty…
- Voisiko aurinkokellon tehdä kotona parvekkeelle? Isi varmaan osaa…
 
 Katalyytti kahdeksankymmentä. Saariston rengastie

Plus%20901%20Jakke%20ma%20Mike%20rannall
Vanhojen aikojen muistoja. Leiriläisemme isä saaristossa.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

+900 Kiitos Elämästä - Selkomessu (Jazzmessu) 130611

+900 Kiitos Elämästä - Selkomessu (Jazzmessu)

Tästäkö on kysymys?
Tätäkö se on?
 
Porin Lähetysjuhlilla kolme tehokasta päivää takana. Puhetta. Laulua. Soittoa. Keskustelua. Lukemista. Näkemistä. Kokemista. Viimeisessä tilaisuudessa siunattiin uusia lähetystyöntekijöitä matkaan, perinteiseen tapaan. Joukossa oli useita tuttuja, läheisimpänä lähessukulainen,  lastemme kasvinkumppani Thaimaasta perheineen.

Katselin tuota viimeistä messua infopöydän takaa. Liikutuin ensimmäistä kertaa juhlien aikana. Messuna oli kehitysvammaisten selkokielinen itsetehty ja itsetoimitettu Jazzmessu. Kehitysvammaiset toimivat myös pappien parina ehtoollisen jaossa. Tajusin, että lähetystyötä ei olisi voinut tuota paremmin ilmaista.  Jokainen ihminen on tärkeä. Jokainen ihminen on arvokas. Kaikkialla, kaikissa paikoissa, kaikkina aikoina jokaisen on oikeus kuulla evankeliumi Jeesuksesta. Omalla kielellään, omalla tavallaan, omalla ymmärryksellään.

Juttelin jälkeenpäin noiden soittajien ja laulajien kanssa. Pari heistä muisti minut siitä, että olin muutama vuosi sitten vieraillut heidän koulussaan. He kysyivät, oliko Thaimaan lapsilla nyt hyvä olla ja saivatko kaikki lapset siellä varmasti ruokaa ja pääsivätkö he kouluun. He muistivat myös ne thaimaalaiset soittimet, joita olin kuljettanut mukanani…

Katalyytti  seitsemänkymmentäyhdeksän. Selkokielinen Jazzmessu  Jos  haluat nähdä ja kuulla , millainen tuo messu on, tässä viisiminuuttinen siitä Porin Kirkkopuistossa.

Plus%20900%20Miken%20rippikuva.jpg
Kummipoikamme rippikuva kehitysvammaisten rippikoulusta.  Ilman tätä jo edesmennyttä kummipoikaamme elämämme olisi ollut paljon köyhempi, vaikka pystyimme osallistumaan hänen elämäänsä vain vähän.

lauantai 13. toukokuuta 2017

+899 Lähetysjuhlat Porissa 2011: Flashmob 120611

+899 Lähetysjuhlat Porissa 2011: Flashmob

Kaikin kielin
Yksin sydämin
 
Kaksi kuumaa juhlapäivää takana. Kolmas edessä.

Oma osallistumiseni on ollut lähinnä infopöydän takana istumista ja ihmisten tapaamista. Vauhtia on riittänyt ympäri Poria.

Lähetysjuhlat alkoivat Porin keskustassa Eetunaukion lavalla ja sen edustalla. Siellä musiikin ohessa monet porilaiset lähetystyössä olleet vastasivat vuorollaan muutamaan kysymykseen vauhdikkaassa tunnin ohjelmassa, me Miehen kanssa muiden muassa…

Katalyytti seitsemänkymmentäkahdeksan. Lähetysjuhlat Porissa 2011: Flashmob. Vaikka tiesimme odottaa performanssia ennen eilisen Eetunaukion tilaisuuden alkua, se silti yllätti meidät. Tule mukaan You Tuben avulla. Siellä jossain lavan nurkilla mekin muiden vanhojen konkareiden kanssa odottelemme vuoroamme.

Plus%20899%20L%C3%A4hetysk%C3%A4sky1642%

Näin se Suomeenkin aikoinaan tuli...

perjantai 12. toukokuuta 2017

+898 Nahkatöitä, sukkapalloja,origameja,akvarelleja ja seinäsarjakuvia 070611

+898 Nahkatöitä, sukkapalloja, origameja, akvarelleja ja seinäsarjakuvia

  • Maailma muuttuu
  • Pysytkö perässä?
Arvonanto toiselle ei vähennä omaa arvoasi. Tutustuessasi vieraaseen opit tuntemaan itseäsikin.  Maailma muuttuu kun sitä muutetaan.  

Pääsin vierailemaan koululaisten kesäkerhoon, Porin kaupungin vapaa-aikaviraston nuorisoyksikön, Otsolan nuorisotyön, MLL Satakunnan piiri ry:n ja Teljän seurakunnan järjestämään toimintaviikkoon Porin Sampolassa.

Oli askartelupäivä. Päivän aikana maalattiin akvarelleja, tehtiin muovipusseista ja parittomista sukista palloja etiopialaiseen tapaan, rei’itettyjä kartonkinorsuja ja -jäniksiä thaimaalaisten nahkatöiden tapaan, origamikissoja japanilaiseen tapaan ja neliruutuisia sarjakuvia kehitysmaissa käytetyn tekniikan tapaan.  Kymmenen norsuni, kangasskorpionini ja kangasliskoni avulla kerroin thaimaalaisista lapsista ja työstäni heidän parissaan – kynänteroittajana kesäkerhoissa puun alla…

Katalyyytti seitsemänkymmentäseitsemän. World comics  Finland. Istuin vuosia sitten Tansaniassa työskennelleen ystäväni syntymäpäivillä samassa pöydässä kuin Leif Packalen,  World comics Finland- järjestön puheenjohtaja. Olin tutustunut näihin neliruutuisiin sarjakuviin jo aikaisemmin ja kuulin silloin käytännön kokemuksia itse tehtyjen sarjakuvien käytöstä maailmalla.

”Järjestön vetämissä työpajoissa tavallisten ihmisten tekemät neliruutuiset sarjakuvat kopioidaan ja kiinnitetään seiniin julkisille paikoille, mistä muut yhteisön jäsenet voivat niitä lukea. Kehitysmaiden työpajoissa piirretyt sarjakuvat kertovat jokapäiväisestä elämästä ja siihen liittyvistä asioista kuten terveydenhoidosta, lasten oikeuksista tai ympäristöasioista.” (KEPA)

Eilen mukanani kulki myös thaimaalainen iso nahkatyö. Osa siitä:

nahkataulupieni-normal.jpg

torstai 11. toukokuuta 2017

+897 Kookospähkinästä on moneksi 040611


+897 Kookospähkinästä on moneksi


Kolme kertaa kookoksesta

Kokosin kerran kokemuksistani rippikouluja varten kolme kookostarinaa. Niitä kerroin kookospähkinä kädessäni.

Ensimmäinen tarina kertoi kookospähkinästä, jonka näin usein lapsenaystäväperheen kotona. Heiluteltaessa se aluksi hölskyi, mutta myöhemmin sen sisällä kolisi. Kuulin, että se oli lähetetty Afrikasta postissa. Perheen sukulaiset olivat lähetystyössä Afrikassa.

Toinen tarina kertoi vahvakuorisesta kookospähkinästä ja apinoista. Kerroin, miten kookospähkinät eivät menneet rikki, vaikka apinat heittelivät niitä alas korkeasta kookospalmusta. Kun siemen sisällä alkoi itää, kovinkin kuori murtui.

Kolmas tarina kertoi siitä, miten kaukaiset ihmiset osasivat käyttää niitä materiaaleja, joita heillä ympärillään oli. Minun kädessäni olevasta kookospähkinästä oli Thaimaassa tehty linnunpönttö. Kerroin, että Jumalakin joutuu välillä käyttämään sitä materiaalia, jota Hänellä on. Varmaan olisi ollut parempia, reippaampi, fiksumpia, kestävämpiä, tehokkaampia kuin me, mutta ne paremmat eivät lähteneet. 

Katalyytti seitsemänkymmentäkuusi, Porin lähetysjuhlat, on ollut  jo ennenkin esillä. Olimme mukana mm Porin keskustassa Eetunaukiolla järjestetyssä Lähetys valtaa kaupungin!- tilaisuudessa ja muissa vapaaehtoistehtävissä.

Kookoksesta voi kertoa monia muita tarinoita, vaikka näinkin:


Plus%20897%20Kookosmehua%20juomassa.jpg

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

+896 Monikerroksinen matkakertomus 020611

+896 Monikerroksinen matkakertomus

Kahden keikka
Kahdessa yössä
Pintaliitoa ja syvyyssukellusta
 
Hotelli Tornia ja Kosmosta. IsonRoban ikkunoita. Porvoon ja Loviisan torien bussikahveja. Seurahuoneen saunaa.  Pernajan pojan kastekirkkoa. Hyvinkään Rautatiemuseota. Loviisan merenkulkumuseota. Porvoon makasiinien kuhaa.

On ihmeellistä saada kulkea saman ihmisen kanssa vuosikymmeniä. Siitä asiasta puhuu arasti. Se ei ole ylpeyden aihe. Siinä ei ole mitään sankaruutta, ei suurenmoisuutta. Se on vain lepo jossain sydämen nurkassa, rauha myllerrysten keskellä. Teoriat ovat karisseet pois jo vuosia sitten. Käytännöissäkin on ollut koko ajan korjattavaa. Neljäkymmentäyksi vuotta. - Ja vielä on mukavaa.

Katalyytti  seitsemänkymmentäviisi. Vanhan Aseman Makasiinipuoti. Porvoo. Poikkesimme aikoinaan tuossa puodissa. Lakritsaa, leipää, hunajaa, saippuaa, kauraryynejä,vanhan ajan limonaadia, vanhaa Karjala - kirjaa…

Plus%20896%20Mainos%20Porvoosta.jpg

tiistai 9. toukokuuta 2017

+895 Maastamuuttajat ja maahanmuuttajat 290511

+895 Maastamuuttajat ja maahanmuuttajat


Maasta olet sinä tullut
Mihin maahan olet  sinä menevä?
Kelpaatko minnekään?
 
Googlevoten mukaan ei ole olemassa maastamuuttajakysymystä. Maahanmuuttajakysymys on. Saman lähteen mukaan maahanmuuttaja löytyy 208 000 kertaa, maastamuuttaja vain 14 700 kertaa,.
Historiasta muistan karttojen erivärisiä nuolia, joiden mukana ihmiset kuulemma siirtyivät paikasta toiseen, maasta toiseen, maanosasta toiseen. Kansainvaelluksista muistan outojen kansojen nimiä. Jostain nousee mieleen Hannibal ad portas.  Tuleeko vieras porteille aina valtausaikeissa?

”Suomi. Isänmaa. Maa, johon voi palata maailmalta.”

Kaikki eivät koskaan palaa omaan maahansa. Eivät ennenkään palanneet. Maailma olisi ihan erinäköinen, jos olisivat sen tehneet.

Miehen isoisän sisarukset muuttivat aikoinaan Amerikkaan. Niin teki myös osa minun isoisäni sisarista. Netin ihmemaailman kautta löysin arkistoista kerran jopa heidän laivansa nimen ja heidän  hyttinsäkin. Siellä kaukana he elivät ja kuolivat, silloiset maastamuuttajat. Amerikka tuli vallatuksi.

Katalyytti seitsemänkymmentäneljä. Hiski-projekti. Historiakirjojen hakuohjelma Tietoja Suomen seurakunnista. Sieltä nuo Amerikkaan menneetkin löytyivät.
Työhuoneen seinällä on vanha kuva Merikarvian Lauttijärven Mäkelän talosta, siitä, josta  aikoinaan lähdettiin Amerikkaan. Tuota taloa ei enää ole eikä niitä muuttaneitakaan. Me vielä olemme.

Plus%20895%20Vanha%20M%C3%A4kel%C3%A4.jp

maanantai 8. toukokuuta 2017

´894 Naisnäkökulmaa vai kolmansien maiden kansalaisasiaa vai... 250511

+894 Naisnäkökulmaa vai kolmansien maiden kansalaisasiaa vai...

Ajatukset vielä kulkevat vapaasti
Onneksi
 
Muutamassa päivässä olen ajatuksissani liikkunut monella taholla. Mielessä matkat ovat vähemmän rasittavia kuin todellisuudessa. Aivojen kompuutterin kovalevyllä on kyllä ollut vilkasta toimintaa. Jos entiset tietokonetietoni yhtään pitävät paikkansa, ykköstä ja nollaa on suoltunut sisään vauhdilla.

Hesarin juttu: Thaimaalaiset ohittivat venäläiset suomalaismiesten aviovaimoina. 
Poliisiammattikorkekoulun julkaisutiedote tutkimuksesta: Puolisolla on tärkeä rooli thaimaalaisten maahanmuuttajien kotouttamisessa. Pääsin mukaan sen julkaisuseminaariin

Eilen pääsin mukaan koulutukseen: Viranomaiselta viranomaiselle II: Kolmansien maiden kansalainen kunnassa. Koulutuksessa puhuttiin tiedon kaksisuuntaisuudesta: Mitä maahanmuuttajan tulee tietää ja miten toimia lupa- ja etuusasioissa?  Mitä viranomaisen kannattaa muistaa maahanmuuttaja-asiakasta palvellessaan?
Oli suorastaan virkistävää löytää nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä hyvää ja asiallista tietoa, toimintaa ja oikeaa asennetta.

Yksi näkökulma tai oikeastaan monenlaisia näkökulmia tästä samasta asiasta löytyy Kotimaa24 blogissa: Hannu Kiurun kirjoitus Millainen naisen tulee olla? 

Katalyytti seitsemänkymmentäkolme. Thaimaalaiset naiset Suomessa.

Ulkomaalaiset lapset otettiin vastaan Thaimaassa ylenpalttisella ystävällisyydellä.Lasten mielestä välillä ehkä jo liiankin ylenpalttisella…

Plus%20894%20Banaaninmyyj%C3%A4%20ja%20l

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

+893 Naantali - Armon laakso 220511

+893 Naantali - Armon laakso

Näitäkin katuja rakastin niin
Ja taloja niiden reunoilla…
 
Kiipeilin parina päivänä Naantalin kallioilla. Kaupunki ei ollut kuollut, eivät linnutkaan. Hiljainen se oli, hengitti vielä hetken rauhassa ennen turistien tuloa.  Ensin seuranani oli taas kerran kaukomailta palannut ystävä, johon aikoinaan Naantalissa tutustuin, vuosia sitten. Seuraavana päivänä kiipeilimme samoja kallioita  GPS-laitteiden kanssa geokätköjä etsien kolmen sukupolven kompuksessa yrittäen näyttää viattomilta. Ja löysimmehän me niitä  - mutta en kerro, mistä. Etsikää itse omat kätkönne…

Katalyytti seitsemänkymmentäkaksi. Elinan blogi. Pirteä pappi, puoliso ja perheenäiti. Elinan muistelu omasta opiskeluajastaan sai minut kommentoimaan näin:

”Jäin tänne kiinni muistelemaan omaa opiskeluaikaani (kauan sitten.....). Sain asua KRS:n silloisessa Tyttö-Logoksessa, 11 tyttöä, yksi vessa, yksi kylppäri ja yksi puhelin. Ja aivan fantastisen mukavaa! Kolme vuotta kolmen hengen huoneessa, ne kaksi muuta nykyisin pappeina niin kuin moni muukin porukasta (ja monet muut papinvaimoina...) Se oli very in!! ”

Naantalista olen ennenkin kirjoittanut. Kirjoitus +171 Glis glis ja muut unikeot kertoi unikeonpäivästä.

1972. Naantali. Unikeonpäivä

lauantai 6. toukokuuta 2017

+892 Krokotiilimiehiä ja erityisopettajia 200511

+892 Krokotiilimiehiä ja erityisopettajia

Krokotiilitkin suosivat rohkeaa
Muutkin tädit (tuskin kuitenkaan kukkahattutädit) muistelevat krokotiileja kuin Merete Mazzarella. Niin kauheita kuin ne mielestäni ovatkin tuijottaessaan hiljaa kaukaisuuteen suu auki, niissä on kuitenkin sitä jotain. Näennäistä velttoilua? Yllättävää sähäkkyyttä? Tätienergiaa?
Töissäni kulki aikoinaan mukana myös krokotiileja. Siitä kirjoitin kirjoituksessani +222 Karvaisia kokemuksia .  Nyt toinen työkrokotiilimuisto:
Eräässä Suomen Lähetysseuran lähetysnäyttelyssä kulki mukana puolimetrinen täytetty krokotiili Thaimaan krokotiilifarmilta. Näyttely kulki eri seurakunnissa viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Kuulijakunta vaihtui päiväkotilaisista aikuisopiskelijoihin ja ikäihmisiin, aina paikallisseurakunnan yhteyksien ja tarpeiden mukaan  
Paras kokemukseni tuon näyttelyn kuulijakunnasta taisi olla eräs kuudesluokkalaisten poikien erityisluokka, mahtava opettaja ja mukavat oppilaat. Istuin poikien kanssa matolla yhdessä katsomassa (ja vähän koskettelemassakin) tuota täytettyä krokotiilia ja keskustelemassa elämästä ja maailmasta. Todellisia herrasmiehiä!
Katalyytti seitsemänkymmentäyksi. Teologi ja erityisopettaja Elias Tanni on ollut yksi Kotimaa24:n blogisteista. Välillä hänen toimenkuvansakin vilahti tuossa blogissa. Arvostan suuresti erityisopettajia ja koen, että monelle lapselle on lottovoitto päästä hyvän erityisopettajan oppilaaksi.
Thaimaa. Oikea krokotiilimies krokotiilifarmilta

perjantai 5. toukokuuta 2017

+891 Nainen ja hänen monet miehensä 181511

+891 Nainen ja hänen monet miehensä

Moninaiset miehet

Kävin Hannu Kiurun Kotimaa24 blogissa.  Siellä erään kirjoituksensa kommentissa hän kysyi seuraavaa:

”…Millaisin silmin / millä mielellä sinä seurasit tuota peliä erityisesti ja lätkää yleensä: Isojen miesten ähellystä ahtaassa kaukalossa hirmuisissa tamineissa tavoittelemassa kumilätkää mailojensa lapaan.
Näetkö kenties touhun jotenkin huvittavana, koomisena miesten leikkinä vai onko kyse kenties tarkoin rajatusta sodankäynnistä? Väkivaltaviihteestä...? Mistä?”

Vastaukseni tuohon kommenttiin:

”... Isän, isonveljen, miehen, pojan ja pojanpojan kasvattamana pidän siitä miehisyydestä, joka noita kaikkia sukupolvia yhdistää ja erottaa meistä naisista. Siinä on sekoitus totista leikkimieltä ja leikkistä totisuutta.
Miehessä on jäljellä pojanpojan kaikesta innostunut elämänasenne ja pojanpojassa näkyvillä tuleva miehinen ylpeys. Kaikki sukupolvet näkevät tuon koomisuuden isojen miesten ähellyksessä muovisen kumilätkän parissa ja mahdollisuuden harjoittaa rajattua luvallista sodankäyntiä tiettyjen rajojen sisäpuolella. Siinä on veljeyttä ja ylpeyttä, uhittelevaa näyttämistä ja mahdollisuutta kokea läheisyyttä miehen tavoin tässä naisten valtaamassa maailmassa....
Naisena tuossa kaikessa näkyvät se pojanpoika, poika, veli, aviomies ja isä, se, jota me emme aina kestä, mutta jota ilmankin olisi niin tylsä olla...
Riittikö vastaukseksi?”

Katalyytti seitsemänkymmentä. Moninaiset miehet maailmassa.

Muistelen taas erästä pientä poikaa. Onnitteluni vähän vanhemmalle versiolle tästä pojasta.

 
1972. Naantali.

torstai 4. toukokuuta 2017

+890 Ihanaa leijonat ihanaa 160511

+890 Ihanaa leijonat ihanaa

"Vaikka tekee kipeää"

Olenkohan koskaan ennen ollut kahden ja puolen miljoonan suomalaisen kanssa ihan samaa mieltä. Nyt olen. Ihanaa leijonat ihanaa.

Ihmettelin, miksi blogiini oli tullut tulva hakuja sanoilla Taivas varjele. Se oli ollut kirjoitukseni otsikkona aikaisemmin +115 Taivas varjele. Silloin kirjoitin Mikko Kuustosesta. Hakujen syykin pian löytyi: Finnish Hockey Mafia feat. Antero Mertaranta - Taivas varjele!

Katalyytti kuusikymmentäyhdeksän. Suomen leijonamiehistö. Nyt ja kuusitoista vuotta sitten.


Hurja maalivahti kesältä 1984. Lomalla Suomessa. Oli ihan pakko laittaa tämä piilokuva. Sori.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

+889 Tätiyskin on kova sana 120511

+889 Tätiyskin on kova sana

Tädit tuntevat toisensa
Ilman kukkahattuakin
 
Minulla on ollut onni tulla kaksi kertaa tädiksi. Luokkatoverit ja kaverit kuulivat siitä varmaan ihan riittävästi – heidän mielestään. Sisaren- ja veljenlapset ovat osa ansaitsematonta armoa, samalla tavalla kuin lapsenlapsetkin.

Thaikielessä ei erotella lapsenlapsia sisarusten lapsista. Molemmat ovat yhtä läheisiä Laaneja. Samalla tavalla serkkuja ei yleensä erotella sisaruksista, vaan siinäkin molemmista käytetään samaa sanaa. Meille tyhmille ulkomaalaisille osataan sitten selittää, että välillä tarkoitetaan sitä Phiitä tai Noongia, jolla on sama isä ja sama äiti. Asiaa ei yhtään selvennä se, että samoja sanoja käytetään myös ystävistä tai vaikkapa aviomiehestä. Phii kuin Phii. Noong kuin Noong. Ota siitä sitten selvää.

Oli suuriarvoista, kun pääsi toisessa kulttuurissa Sisaren tai Veljen rooliin. Jonkin ajan kuluttua saattoi muuttua Tädiksi, Enoksi tai Sedäksi. Lopulta minustakin tuli Isoäiti. Hymyllä.

Katalyytti kuusikymmentäkahdeksan. Esra Elovainio. Esra on  Martti Pentin  sarjakuvahahmo, Afrikan lähetystyöntekijä, joka on esiintynyt jo kauan Suomen Lähetyssanomissa. Luulenpa, että jokaisessa lähetystyöntekijässä on pisara Esraa. Martti Pentti sanoo asiasta näin:

“Lähetystyö ei ole mitään ihmeellisten sankari-ihmisten työtä. Monet yksinkertaiset ja vaatimattomilla lahjoilla varustetut ihmiset ovat jaksaneet tehdä tätä työtä kauemmin kuin muut. Ei ole tärkeää olla taitava ja viisas. On tärkeämpää, että tekee työtä koko sydämellään ja suuremman voiman kuljettamana kuin omansa.“

Onnittelut viidenkymmenen vuoden takaa täditettävälle huomisen merkkipäivän johdosta:
Jussi%20pienen%C3%A4%20Hesapieni-normal.

tiistai 2. toukokuuta 2017

+888 Eläköön vapaaehtoistyö! 100511



+888 Eläköön vapaaehtoistyö!

Joku aina vain viitsii
Onneksi
 
Porin lähetysjuhlien vapaaehtoisia oli kutsuttu työnjaolle. Satakunta satakuntalaista  oli tullut paikalle. Suurta kunniaa ei ollut tiedossa. Kolehtihaavia ja löytötavarapussia, opastusta ja matkatavaransäilytystä. Toisessa paikassa oli tarjolla rakentamisen ja liikenteenohjauksen ohjeistusta, kolmannessa kahvinkeittovuoroa ja sämpylänvoitelua. Hurraahuutoja heille kaikille!

Ihminen ihmiselle, ettei totuus unohtuisi. Totuudeksi nimitän myös sitä, että saa olla edes joskus tarpeellinen toiselle ihmiselle. Edes hetken.

Katalyytti kuusikymmentäseitsemän. Armonkoti. Thaimaa. Matkallani pääsin taas sielläkin poikkeamaan. Sitäkin pidetään yllä osaksi myös suomalaisella vapaaehtoistyöllä.

 Plus%20888%20Armonkoti%20esite.jpg

maanantai 1. toukokuuta 2017

+887 Veteraanin iltahuuto 080511

+887 Veteraanin iltahuuto

Jokotahi vai sekäettä

Eipä olisi uskonut, kuinka kiivaasti keskustelu käy vaalien jälkeenkin. Ihmiset pannaan vastaamaan vanhoista sanoistaan uusia odoteltaessa. Saavatko jokotahi-ihmiset voiton sekäettä-ihmisistä? Suomen kansasta ei saa pulinoita helposti pois. Jotain päättäjien on kuitenkin päätettävä pulinoiden keskelläkin.

Jokainen meistä on oman elämänsä veteraani, taisteluissa rähjääntynyt, vaikkei etulinjalle ole välttämättä joutunutkaan. Kenen puolesta olemme taistelleet? Mitä vastaan? Jatkammeko taistelua vai suostummeko rauhaan?

Äitienpäivälounas Yyterin kylpylässä. Veteraanikuoron viimeinen laulu, Veteraanin iltahuuto, nosti monia mietteitä omasta suvusta, omasta historiasta ja nykytilanteesta. Tässä iässä alkaa miettiä, mitä itse on jättämässä jälkeensä. Mikä on oman elämän iltahuudon sisältö?

Katalyytti kuusikymmentäkuusi. Isänmaa. Suomi. YouTuben Veteraanin iltahuudossa on solistina Jorma Hynninen. Hänen vierailustaan Thaimaassa kerroin blogikirjoituksessani 26 Isänmaa

Plus%20887%20Karjalataulu.jpg
Kunniakirja N:o 3148