keskiviikko 30. syyskuuta 2015

+311 A Nice Day's Night 070109


+311 A Nice Day's Night

Moi sulle
Moi mulle
Moi meille kaikille

Otteita perheen joululehdestä: Satu mummosta. Esikoisen muistiin kirjoittama

”Mummo leikkii ja minä myös. Me leikitään henkarimummoa ja A-kännykkää. Sitä ennen leikittiin henkarimummoa ja A-tietokonetta. Mukaan tulee myös auto. Mummo vie minut. Auto ajaa nopeasti vasemmalle ja sitten oikealle. Se saapuu päiväkotiin. Päiväkodissa minä leikin ja mummo odottaa täällä kotona.” 

”Mummo vääntää sähköjohdon päätä. Sähköjohtoon ei saisi koskea kun siinä on kuuma kaava. Mummo irvistää ja sähköjohto irvistää myös hampaillaan. Sähköjohto panee hatun päähän ja lähtee pois. Mummo menee nukkumaan yöksi meille. Se sanoo kaikille hyvää yötä. Mummo sanoo myös sähköjohdolle moi moi. Sitten kaikki menee nukkumaan.”

Marraskuun yhteisellä Heureka-matkalla pojanpoika otti valokuvia. Joululehdessä on kolme tärkeintä kuvaa: Joku taikajuttu. Joku rotta. Isi.

Kustomoitu A-kännykkä:
Plus%20311%20Kustomoitu%20k%C3%A4nnykk%C

tiistai 29. syyskuuta 2015

+310 Maammo, oleks historiaa? 060109


+310 Maammo, oleks historiaa?

Ei ole paluuta
Siihen aikaan
Menneeseen aikaan

Siihen aikaan, kun isoisä lampun osti. Siihen aikaan, kun Matti ja Liisa nousivat junaan. Siihen aikaan, kun kylään saapui ensin telefooni ja sitten sentraalisantra. Siihen aikaan, kun kylätietä kulki auto. Siihen aikaan, kun naapurille hankittiin putkiradio. Siihen aikaan, kun vanhemmat ja isoveli asuivat Karjalassa.  Se oli minulle historiaa.

Siihen aikaan, kun ei ollut tekstiviestejä eikä kännykkää. Siihen aikaan, kun ei ollut tietokonetta eikä nettiä. Siihen aikaan, kun ei ollut skypeä, meseä eikä facebookia. Siihen aikaan, kun ei ollut pesukonetta eikä mikroa. Siihen aikaan, kun ei ollut Harry Potteria. Siihen aikaan, kun mummo, pappa, tätskyt ja isi asuivat Thaimaassa.  Se on lastenlapsilleni historiaa.

Siihen aikaan, kun minä oli lapsi, karjalaisten juhlissa lausui Kastehelmi Karjalainen: Hänen lapsenlapsensa olivat kysyneet häneltä. ”Maammo, oleks historiaa?” Siitä hän kirjoitti myöhemmin kirjankin.
Olen historiaa. Niin olemme me kaikki, lapsenlapsetkin.  Sitten joskus.

Merikarvia. Lauttijärvi. Lastenlasten länsisuomalaista sukuhistoriaa.
310%20Perunamaan%20multaaminen%20pieni.j

maanantai 28. syyskuuta 2015

+309 Luopumista ja haurastumista 050109


+309 Luopumista ja haurastumista

Luopumista
Purkamista
Riisumista

Kuusi on riisuttu koristeistaan. Paljon koristeita olivat pienet kädet siihen saaneetkin mahtumaan.. Thaimaasta tuodut välkkyvät eriväriset nauhat ja käsitöinä tehdyt kankaiset kimaltelevien helmien koristamat hahmot olivat vieri vieressä. Eksoottisimpia olivat varmaan joulukrokotiili ja jouluelefantti.

Monessa blogissa on kerrottu sairaudesta, kuolemasta, vanhuudesta ja hauraudesta. On hyvä, että edes täällä pystytään tällaisia vaikeitakin asioita jakamaan. Tajusin eräänä päivänä, että minunkin ystävistäni kolme on viettänyt viimeisen elinaikansa pyörätuolissa. Sitä en tullut niin ajatelleeksi, kun heitä tapasin. Hiljaista haurastumista, sitä tämä elämä on. Milloinhan sen olen tajunnut?

Joulukrokotiili:
Plus%20309%20Joulukrokotiili.jpg

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

+308 Kielipuolikuu 040109


+308 Kielipuolikuu

Kaunis kieli
Tahraton kieli
Hyvä mieli


En ole puolikielinen. Mieleni on kuitenkin osaksi thaimaalainen. Kielipuoli on vähän hankalampi kysymys. Sen huomaan, kun mietin, mitä kaikkea olen taas lupautunut tekemään. Ajatteluni täytyy taas kerran kääntää nurinpäin ja muistaa, että kysymys "minne nuo kaksi poikaa menevät" muuttuukin thaikielen rakenteen mukaisesti kysymykseksi "lapsi miespuolinen kaksi ihminen nuo mennä minne". Nurin, oikein, nurin, oikein... Että semmoinen kudos tulossa tähän kielipuolikuuhun.

Televisiosta tuli äskettäin kaksi filmiä, Kaunis mieli (A Beautiful Mind)  ja Tahraton mieli (Eternal Sunshine of the Spotless Mind).

Kaunista ja tahratonta thaikieltä en osaa, riittäneekö halu kauniiseen ja tahrattomaan mieleen. Ja Ikuiseen Valoon.

22.1.2009. Kotimaa-lehti. Ranat Aek Lähetyskirkossa Helsingissä
Plus%20308%20Ramnat%20Aek%20l%C3%A4hetys

lauantai 26. syyskuuta 2015

+307 Eksoottiset häät 030109

+307 Eksoottiset häät

Eksoottinen
Erityisen erikoinen
Aivan erityisen erikoinen

Kävimme Thaimaasta käsin Suomessa Esikoisen ja Miniän häissä. Vasta Thaimaahan palattuamme ymmärsimme häiden olleen aivan erityisen erikoiset, suorastaan eksoottiset.

Mikä siis ihmetytti, hymyilytti ja kiinnosti thaimaalaisia? Jokaisen kysymyksen jälkeen voitte kuvitella ihmettelevän hymyn ja usein myös naurahduksen asioiden erikoisuudesta:

- Kutsukortit eivät olleet vaaleanpunaisia eivätkä tuoksuneet hajuvedelle
- Iso, vanha, satavuotias kirkko
- Iso puusta tehty rakennus
- Saarnatuoli ja sen portaat
- Urut toisessa kerroksessa
- Pyöreä alttarikaide
- Oma isä vihkimässä
- Joulukuusi sisällä kirkossa, kuusessa vain valot eikä muita koristeita
- Miksi ihmessä heitetään riisiä (!!!)
- Lumisade ja lumiset puut

Turku. Katariinan seurakunnan kirkko. Mitähän olisi sanottu monisatavuotisesta kivikirkosta vihkikirkkona?
Plus%20307%20Katariinan%20kirkko%20pieni

perjantai 25. syyskuuta 2015

+306 Ohikiitänyttä 020109


+306 Ohikiitänyttä

 
Sinisiä hetkiä
Punahuntuja
Menneitä päiviä
 
Minulle rakas Otto Manninen kirjoitti runossan Mennyt päivä seuraavaa:

"Näin alas auringon rattaan
vierivän äsken,
palajamattaan,
kuinka jos kutsun ja käsken.
 
Näin punahunnun, mi väikkyi
äärellä illan,
kauas mi säikkyi
taa sinitaivahan sillan,
 
meni, ah iäksi mennen,
kuin meni päivät
niin monet ennen,
jotk' elämättäni jäivät."
 
Ohikiitänyttä Thaimaan kirkkohistoriaa, lähetyshistoriaa ja oman perheen historiaa vanhojen almanakkojen mukaan:

2.1.1980. Puoli vuotta Thaimaassa. Kielikoulua. Paperisotaa. Työneuvotteluja. Ja perhe-elämää.

2.1.1981.Puolitoista vuotta Thaimaassa.  Valtion kielitutkinto suoritettu. Mies valmistautumassa kastamaan Thaimaan luterilaisen kirkon ensimmäisen jäsenen. Muutto. Ja perhe-elämää.

2.1.1982 Kaksi ja puoli vuotta Thaimaassa. Teologinen koulutus alkamassa työntekijöille suunnatuilla kursseilla. Ja perhe-elämää.

2.1.1983.Kolme ja puoli vuotta Thaimaassa. Seurakunta kasvamassa. Ja perhe-elämää.

Jälkeenpäin on helppo kutsua aikaa ohikiitäneeksi. Jokainen päivä on silti tarvinnut elää.

”Häipyjät taa näkörannan -
keitä ja kunne?
Maantien sannan jälki
ei mainita tunne.”
 
1982.Bangkok. Lad Phrao Church. Joulu. Kastettavat.
Plus%20306%201982%20Lad%20Phrao%20joulu%

torstai 24. syyskuuta 2015

+305 Ohikiitävää 010109


+305 Ohikiitävää

Sininen hetki

"Ohikiitävää
Ikävä ja riemu
joka hetken värähtää"

Juha Tapio miettii, mitä jää, kun jäljet häviää.

Lueskelin Irja Kilpeläisen kirjaa Sininen ilta. Kirjoittelin kirjan herättämiä ajatuksia muistiin.

- Sammunutkin tähti valaisee vielä sukupolvien ajan.
- Ei aurinko ole poissa yölläkään. Me emme vain sitä näe. Aurinko välillä lainaa meille kuuta valoksi.
- Siniseen iltaankin tarvitaan aurinko.
- Jokaisessa sinisessä hetkessä on se sinisin hetki, jolloin sielu pysähtyy.
- Onko aamun sininen hetki väriltään punainen?
- Siniset vuoret, kauneinta sinistä maailmassa. Sinisenä hetkenä kaukaiset vuoret ovat sinisimmillään. Kaukaisin vuori lopettaa ensin hehkunsa. Pimeys hiipii lähemmäs ja lähemmäs.
- Vaikka sininen hetki olisi kuinka kaunis, se kestää vain rajallisen, lyhyen  ajan
- Thaimaassa lepakot lentelevät sinisenä hetkenä. Ne saattavat meitä pimeyteen.
- Bangkokin sininen hetki peittää kauneudellaan suurkaupungin melun.
- Sinisenä hetkenä linnut hiljenevät kuin auringonpimennyksessä.
- Vanhuus ei ole sairaus. Se on vain oire kuolevaisuudesta.

1970. Kyproksen siniset vuoret
Plus%20305%20Kuproksen%20siniset%20vuore

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

+304 Kurjuuden maksimointia 311208


+304 Kurjuuden maksimointia

Vuodenvaihde
Korkeampaa matematiikkaa
2008 + 366 = 2009

Vanhaa vuotta kuvataan usein hoippuvaksi vanhukseksi, jolla on kaikki elämä jo takanaan. Uusi vuosi on vastaavasti kuin vastasyntynyt lapsi, jolla kaikki on vielä edessä. Tuo kuva ei enää pure minuun. Uusi vuosi alkaa ikävä kyllä samasta vanhuksesta, johon vanha vuosi päättyy. Kurjuuden maksimointia. Valitettavasti.

Tätä vuotta en oikeastaan suunnitellut mitenkään. Lähtölaskennan loputtua hyppäsin tyhjän päälle ihan rauhallisesti. Kaikenlaisia arvauksia kyllä tein siitä, mitä tulevaisuudella vielä voisi olla tarjolla. Ajattelin ajelehtia ja odottaa, minne tuuli milloinkin kuljettaisi.

Alussa ajattelin nukkua päätoimisesti. Monet unet olivat jääneet tulematta kiireen takia. Väsyminen jo väsytti. Sen jälkeen ajattelin surra päätoimisesti. Monet surutkin olivat jääneet surematta kiireen takia. Sopiviksi puuhailuiksi ajattelin diakuvavuorien skannausta ja valokuvien järjestelyä. Sukuselvitystäkin olin jo aloittanut ja se kiinnosti. Omista kirjahyllyistä tiesin löytyvän uusia ja lukemattomia sekä vanhoja ja unohdettuja aarteita. Puoliksi järjestettyjä mappeja tiesin myös löytyvän ajankuluksi riittämiin. Tavaroiden selvitystä ja hävittämistä oli runsaasti tarjolla. Paljon vanhaa tavaraa oli myös tuunattavissa. Elämäntaparemonttiin ajattelin myös löytyvän uutta intoa ja omaa aikaa.

Ihmissuhteita en jaksanut ajatella. Vaikka en vielä tuntenut käsitettä sosiaalinen erakko, tiesin jo olevani sellainen. Haavoissani oli vielä nuolemista. Ensin piti varmistaa, jäikö minusta mitään jäljelle työroolin jälkeen. Olisiko enää mitään tarjottavaa kenellekään?

Millainen vuosi 2008 sitten oli? Monenlainen. Sama jatkuu varmasti myös vuonna 2009. Vanha on vain silloin vielä yhtä vuotta vanhempi kuin ennen. Kurjuutta ei ole vielä todellakaan maksimoitu.

Skannausta on harjoitettu - ja harjoiteltu.
Pluss%20304vKiinalainen%20patsas%20tempp

tiistai 22. syyskuuta 2015

+303 Aivastuksen Vaivastus 301208


+303 Aivastuksen Vaivastus

"Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus"

Ihmettelimme aluksi Thaimaassa, miksi sairastimme erilaisia hengitystieinfektioita vähintään yhtä paljon kuin Suomessa. Jotenkin olimme ajatelleet, että flunssa-aallot liittyivät suomalaisen sään vaihteluihin ja kurakeleihin, palelemiseen ja vilustumiseen.

Nepalissa lääkärinä toiminut työtoverimme valaisi meitä flunssapohdinnoissamme. Hän laittoi meidät miettimään, millainen oli optimaalisin ympäristö laboratorioissa kasvatetuille viruksille ja bakteereille. Siinä se vastaus sitten olikin. Bangkokin sää oli mitä ihanteellisin ympäristö kaikenlaisille pöpöille. Oli sopivaa lämpöä ja kosteutta. Lisänä sopiva määrä saasteita. Bangkokin laboratoriossa ihmiskokeet olivat siis selvästi sallittuja.

Ja nyt taas. Atsii! Lähdenpä juomaan lämmintä mehua…

Lokalahti. Sairastettiin sitä Suomessakin
Plus%20303%20Lokalahti%20Ik%C3%A4v%C3%A4

maanantai 21. syyskuuta 2015

+302b Matematiikka ja Tom Lehrer 291208


+302b Matematiikka ja Tom Lehrer

Uutta musiikkia
Uutta matematiikkaa
Uutta huumoria
Uudet tuulet
Vanhoissa korvissa'

Perinteitä kunnioittavana matematiikkaa opiskelleena ihmisenä minua kiinnostavat omaperäiset matemaatikot. Yhteen omaan professoriini Klaus Valaan ja hänen absurdeihin kirjoihinsa viittasin jo aikaisemmin blogissani.
Tom Lehrer on ollut  arvostetun Harwardin yliopiston opettaja. Hänen sanotaan onnistuneen erityisesti eräässä tieteellisessä projektissa, nimittäin loppumattomassa murrosiän. pitkittämisessä. En tiedä, onko niin käynyt myös kaikilla niilläkin, jotka hänen lauluistaan ja esityksistään pitävät.

Tom Lehrer laulaa uudesta matematiikasta, New Math. Laulu ja animaatio auttavat ainakin vähän ymmärtämään, mistä  oli kysymys. Tom Lehrer laulaa myös ei-ihan-vähän irvaillen matematiikan tutkimuksesta ja esikuvastaan Nicolai Ivanovich Lobachevskystä. Se siitä tieteen teosta.

Matematiikkaa olen nykyisin tarvinnut lähinnä vain matkalaskujen teossa:
Tom%20Lehrer%20matkalasku.jpg

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

+302a Thaimaalaista joulukoristelua 281208


+302a Thaimaalaista joulukoristelua

Viisaus puhujan suussa
Ymmärrys kuulijan korvissa
Kauneus katsojan silmissä

Voiko joulun koristella toisinkin?

Kyllä voi. Näköjään. Täälläkin olemme työskennelleet:
2171883.jpg

2006. Bangkok. Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon Rauhan seurakunnan (Soi Amonin) kirkko jouluna 2006. Kuva Pekka Yrjänä Hiltunen.

lauantai 19. syyskuuta 2015

+301 Kylään ja kylästä käsketyt 271208

+301 Kylään ja kylästä käsketyt

Pienetkin sanat
Suun halkaisevat
Sotia synnyttävät
 
Jotain olisin luullut vuosien varrella oppineeni. Yhä uudestaan joudun kuitenkin toteamaan, että "kuso ei kulje", kommunikaatio ei pelaa. Vika ei myöskään aina ole toisten, valitettavasti. Joskus ei todella ymmärrä, mistä on kysymys

Vuosi sitten Pori-Suami – sanakirjaa Kyl asia o tälläi! lukiessani sain oivalluksen.  Porissa käskettiin joka paikkaan, kyläänkin!.  Onneksi en osannut tarpeeksi porin murretta. En tiedä, minkä vastauksen olisin saanut kysyessäni kauniisti  "Eläk' sääki viäl". Sehän on porilainen vastine tervehdykselle "Hauska tavata pitkästä aikaa".

Google löysi äsken asiaa tarkistaessani 66 vastausta termille "käskeä kylään". Käskijät ovat varmasti satakuntalaisia.

Kypros. Yllätysvieraina. Kadulta kylään käskettyinä.
Plus%20301%20Kypros.%20Yll%C3%A4tysviera

perjantai 18. syyskuuta 2015

+300 Tapaninpäivä ja tsunami 261208


+300 Tapaninpäivä ja tsunami

Vuosien jälkeenkin
Joku vielä muistaa
Joku vielä suree
 
Neljä vuotta sitten olimme myös Porissa koolla suvun kesken. Silloin Miniä oli hereillä aamulla aikaisin ja katsoi Teksti-TV:n uutisia. Siitä se meillä alkoi.

Elämä on jatkunut tsunamin jälkeen jo neljä vuotta. Meillä on  keskuudessamme niitäkin, joille tsunami merkitsi raskasta ja vaikeaa elämänmuutosta. Silloin neljäkin vuotta on vielä lyhyt aika. Surunvalitteluni heille.

Kaikkia vaaratekijöitä ei koskaan saada elämästä hävitetyksiä. Tuntuu siltä, että liian helposti eletään "meidän jälkeemme vedenpaisumus"- tunnelmissa. On hyvä ainakin välillä muistaa, että vedenpaisumus voi tulla jo meidänkin aikanamme.

Thaimaa. Simpukoita noilta rannoilta:
Wang%20Kaew%20simpukatpieni-normal.jpg

torstai 17. syyskuuta 2015

+299 Tradition Tradition 251208


+299 Tradition Tradition

Perheen pienet perinteet
Pientenkin perinteitä

Heräsin aamulla joulukissa Rontin kanssa. Kaikki muu väki vielä nukkuu. Päivä ei myöskään vielä koita taivahalla.

Rakastan Tevjeä. Tradition. Tradition. Meillä oli harvinaisen perinteinen joulu. Siitä pitivät huolta myös nuorin polvi. Tradition. Tradition. Joulusaunan kuului olla kuulemma juuri sellainen kuin kesämökillä oli. Tradition. Tradition. Mökillä katsottiin papan tekemiä palavia jätkänkynttilöitä. Tradition. Tradition. Joulusaunaan ajettaessa laulettiin nuorimman polven kanssa perinteisiä joululauluja. Tradition. Tradition. Hautausmaa ja joulukirkko. Tradition. Tradition.

Joulusaunan mökki:
Plus%20299%20Joulum%C3%B6kki.jpg

tiistai 15. syyskuuta 2015

+297 Joulu kuuluu jokaiselle? 231208

+297 Joulu kuuluu jokaiselle?

Kyllä joulun voi unohtaa
Mutta
Kaikkea ei voi unohtaa

Kaikki joulumuistot eivät ole kevyitä ja iloisia. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän iloon liittyy myös surua ja haikeutta. Ehkä myös kiitollisuutta tästä päivästä.

Joulu tuntuu olevan nykyisin ristiriitainen juhla. Osa pakenee sitä, osa taas ongelmiaan siihen. Jouluna ihmiset eivät muutu kiltimmiksi, mutta tuskin sen tarkoitus on  löytää heistä heidän heikkouksiaankaan. Odotukset ovat usein ylimitoitettuja. Tiedän sen omasta kokemuksesta.

Monelle suomalaiselle joulu on elämistä muistoissa ja menneisyydessä. Menetykset tuntuvat suurilta joulun hiljaisuuden ja usein yksinäisyydenkin takia. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin saada viettää rauhallinen hetki rakkaiden muistojen parissa?
Thaimaassa opin, että joulu on myös tulevaisuuden juhla. Useat siellä viettivät ensimmäisiä joulujuhliaan. Edessä näkyivät monet tulevat joulut. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin tulevaisuuden toivo?

2013. Turku.  Jälkikasvumme kaikissa joulukuusissa on muistoja Thaimaasta.
Plus%20297%202013%20joulukuusi%20pieni.j

maanantai 14. syyskuuta 2015

+296 Älä hakkaa ruuvia vasaralla 221208


+296 Älä hakkaa ruuvia vasaralla

Ruuvia ei vasaralla
Ympyrää ei neliökoloon

Harvoin naurattaa heti herätessään. Äsken niin kävi. Muistin uneni. Siinä yritin sitkeästi koota jotain, kolmessa eri tilanteessa. Millään kerralla kokoaminen ei onnistunut, ennen kuin tajusin, että ruuvia piti kiertää eikä hakata vasaralla. Kolmannella kerralla nauroin yhdessä minua nauravien kanssa. Se oli vapauttavaa.

Viisitoista vuotta poissa suomalaisista ympyröistä yrittivät opettaa sitä, että asioita voi tehdä toisinkin kuin täällä. Silti tunnustan yrittäneeni aina välillä laittaa ympyräpalikkaa neliönmuotoiseen aukkoon. Aikani tuherrettuani yleensä tajusin, että joko palikkaa oli pienennettävä tai aukkoa suurennettava. Useimmiten se tarkoitti oman palikan veistämistä, harvoin aukko itsestään suureni. Miksi sen olisi tarvinnutkaan suureta?

1979. Bangkok. Soi Amon. Ensimmäinen thaimaalainen joulujuhlamme. Häkellyttävää: Juontaja kysyi joulupukilta, uskooko pukki Jeesukseen. Kuulemma uskoi.
Plus%20296%201979%20Soi%20Amon%20jouluju

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

+295 Harmaata joulua 211208


+295 Harmaata joulua

Itse kullekin
Säälle ja säädylle

Oikea suomalainen joulu. Mitä se on?

Joulukirjeemme 1999. Suomeen tultua.
”Pyryttää. Tuulee. Mukavampaa katsoa sisältä käsin kuin uskaltaa tuonne ulos sekaan. Kaunista on kuitenkin. Oikeaa suomalaista. Sellaista kuin itsenäisyyspäivän kynttilät ikkunalla. Tai kuin kutunjuusto, karjalanpiirakka ja savusilakka.
Tänä vuonna Suomen Lähetysseuran joulukeräyksen tuotto kohdistuu Thaimaan kirkolle seurakuntatyöhön ja teologiseen koulutukseen. Sitä työtä olemme viimeiset kaksikymmentä vuotta tehneet. Siellä on osa sydäntä, niissä rohkeissa rakkaissa ihmisissä, joita siellä olemme tavanneet. Heidän kanssaan olemme oppineet uutta rakastavasta Jumalasta, jolle jokainen ihminen kelpaa, minä ja sinäkin.”

Tänä vuonna ei pyrytä eikä tuule. Kauneuden on nyt kyllä oltava katsojan silmissä. Jokin aika sitten  Kirsin blogissa ja  kommenteissa  kehiteltiin suomalaista kaamosta sopivaksi turistikohteeksi.  Minäkin sinne kommentoin:

”Kaamoskauneutta. Mikä ettei? Kynttilän valossa kaikki näyttävät kauniilta. Entä takan loimussa? Ei enää puutu kuin rahoittaja!”

Plus%20295%20Kaamoskauneutta%20pieni.jpg

lauantai 12. syyskuuta 2015

+294 Ranat Aek ja muuta pähkäilyä 201208


+294 Ranat Aek ja muuta pähkäilyä

Painin
Pähkäilyn
Ammattilaisena


En herännytkään joulustressiin vaan keskelle pähkäilyä Ranat Aekin, Thaimaan luterilaisen teologisen seminaarin thaimusiikki-, tanssi- sekä jumalanpalvelusryhmän lämpimästä talvivaatetuksesta.

Ranat Aek vierailee Suomessa tammikuussa ja olen heidän tulkkinaan ainakin joissain tilanteissa eri paikkakunnilla. Ryhmän edellisestä vierailusta Kulttuurifoorumissa kirjoitin blogissani vuosi sitten. Nykyisen ryhmän jäsenistä suurin osa tulee Suomeen ensimmäistä kertaa. Ryhmän taiteellisten johtajien Ruth ja Inchai Srisuwonin. kanssa työskentelin blogikirjoituksessa  mainitussa  "Thai Indigenous Hymnbook project "– komiteassa.

"Ensi vuoden tammikuussa tulee kuluneeksi 150 vuotta Suomen Lähetysseuran perustamisesta. Vuosi 2009 on paitsi Lähetysseuran juhlavuosi myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön juhlavuosi.  Lähetysseura on ensimmäinen Suomeen perustettu, luterilaisen kirkon lähetystyöntekijöitä lähettävä järjestö."

Suurissa juhlissa näkyy aina vain lopputulos. Tapahtumien järjestelyt vievät paljon aikaa. Tarvitaan monenlaista yhteistyötä. Monen pienen yksityiskohdan täytyy liittyä oikealla tavalla yhteen. 

Humppila. Ainakin myssy löytyi:
Plus%20294%20Ranat%20Ek%20%20Th%C3%B6%C3

perjantai 11. syyskuuta 2015

+293 Luumukräämi 191208


+293 Luumukräämi

Ymmärränkö sanomasi
Ymmärrätkö sanomani

Vierailin eilen "Lasaretin eläkeläisten" joulujuhlassa kertomassa thaimaalaisesta joulusta. Siitä riitti monenlaista keskusteltavaa. Sain samalla hyvän jouluaterian. Jälkiruokana oli "luumukräämiä".

Minulle jäi Porin murre eilen päälle. Netistä löytyi Pori-Suomi sanakirja.  Sieltä löysin sanan "jaakaus", jota en ole kymmeniin vuosiin kuullut.  En ole varmaan enää ketään siis viime vuosina "jaakannut".  Pihalla sitä aina lapsena tehtiin.

Lapsi tuli kotiin kansainvälisestä koulusta: "Hei, me leikittiin kivaa leikkiä, semmoista boys catching girls."

Jaakata voi siis vieraillakin kielillä. Rajat voi ylittää. Toisia on mahdollista ymmärtää. Erilaisuudesta voi jopa nauttia.

2014. Pori. Erilaisista porilaisista murteista voi nauttia myös Porin ev.lut.seurakuntien maahanmuuttajatyössä. Jeesus ja Maria. Kuva Minna Aro
Plus%20293%202014%20Minna%20Aro%20Jeesus

torstai 10. syyskuuta 2015

+292 Paikasta A paikkaan B 181208


+292 Paikasta A paikkaan B

Autoilu
Avartaa
Sisintäkin

Tulin juuri Turusta. Siellä kokoontui ryhmä, jonka toisena vetäjänä toimin. Jotkut vapaaehtoistyöt ovat minulle erittäin tärkeitä. Tämä ryhmä on sellainen.

Pääsin työparini kyydissä Porista Turkuun ja taas takaisin. Ilta oli harmaa ja sumuinen,  tie märkä ja loskainen.

Miten tuttua olikaan istua autossa toisen kanssa ja jutella. Sitä tein vuosikausia Bangkokissa. Lapset välillä siitä vinoilivat: "Jos joku kysyy, mitä harrastimme perheen kanssa Thaimaassa, niin vastaamme, että yleensä istuimme autossa matkalla kohteesta A kohteeseen B." Autossa syntyi välillä hyviä ja syvällisiä keskusteluja. Sieltä ei päässyt pakoon. Välillä kyllä vitsit olivat vähissä. Kaikki puheenaiheet olivat perheen kanssa läpikoluttuja. Toisaalta, autoriitoina perheriidat kyllä saivat uusia ulottuvuuksia. En silti niitä suosittele.

Olen nykyisin aika onneton live- ystävä. Se voivat varmaan ystäväni vahvistaa. Entä, jos tehtäisiinkin treffit autoon.

1981. Bangkok. Silom Road. Tätä kutsuttiin silloin ruuhkaksi.
Plus%20292%201981%20Silom%20autoja%20l%C

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

+291 Jouluruokaa tarjoo kunnon väki 171208


+291 Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Kaikki
Perinteet
Kunniaan

Teimme eilen Keskimmäisen kanssa kauppakierroksen. Kävimme myös Thai Marketissa. Joulun kunniaksi sieltä tarttui mukaan seuraavaa:

- Thaimaalaista jasmiiniriisiä, Thai Hom Mali
- Thaimaalaista  sitkoriisiä (liimariisiä), White Glutinous Rice
- Thaimaalaista Mama- noodelia, Instant Noodles Pork Flavour
- Thaimaalaista kalakastiketta
- Thaimaalaista soijakastiketta
- Thaimaalaista hapanimeläkastiketta
- Thaimaalaista kookosmaitoa
- Thaimaalaista Tom Ka- tahnaa, Tom Ka Paste
- Thaimaalaista basilikamausteseosta, Holy Basil Seasoning Paste
- Thaimaalaisia Tom Yam- liemikuutioita

Kelpaa nyt joulun tulla.

Hyväksi koettu dippikastike. (Ohje opetettu leirikeskusten emäntien kansainvälistä ruokaa käsittelevällä kurssilla.)
Plus%20291%20Dippikastike%20ohje.jpg

tiistai 8. syyskuuta 2015

+290 Elämän liukuportaat 161208


+290 Elämän liukuportaat

Yhdet ylös
Yhdet alas
Kolmannet ylös ja alas
Vain huvin vuoksi

Huomaan, että liukuportailla on ollut minulle positiivinen viesti jo hyvin kauan. Joidenkin portaiden sanoma on kyllä ollut muunkinlainen. Joulun alla sen tajuan.

Bangkokin suurissa tavarataloista löysi lähes kaikkea. Siis, löysi ja löysi. Lahjojen osto vaati kulkemista liukuportaita ylös ja alas. Oli liikaa valinnanvaraa ja liian paljon päättämistä. Alennushyllyt ja tarjoukset piti tarkistaa. Kelpaisikohan tämä? Olisiko tuo parempi? Ehtikö paketti ajoissa? Miten se otettaisiin vastaan? Portaita ylös ja alas. Kaikkialla sama päättämättömyyden tila.

Olen ollut kauan jouluahdistuja. Lukemattomat tekemättömät työt masentavat. Riman nostan niin korkealla, että en varmasti pääse yli. Jos joku on joskus tehnyt jotain jouluksi,  minun on mietittävä, pitäisikö minunkin niin tehdä. Tuossa päättämättömyyden tilassa usein käy niin, että en kuitenkaan ryhdy mihinkään. Moni toimi sujuisi, jos siihen tartuttaisiin. Paniikki vain kasvaa jo alkamisen ajattelusta. Jouluisilla liukuportailla olisi ajeltava tarmokkaasti ja johdonmukaisesti. Niihin ei liity hupiajelua.

Entä, jos juoksenkin riman alta? Päättäväisenä ja hymyillen. Entä, jos lähdenkin ajelemaan sisäisillä liukuportailla “huvin vuoks ei minnekään". Ehkä jo tänä jouluna? Perheellä tuskin olisi mitään sitä vastaan.

 1970. Kypros. Kiipeäminen Hilltopille ilman liukuportaita.
Plus%20290%201970%20Kypros%20Hilltop%20p

maanantai 7. syyskuuta 2015

+289 Rauhanturvaajan joulu 151208


+289 Rauhanturvaajan joulu

Toivotaan
Rauhaa
Julistetaan
Joulurauhaa

Ensimmäinen yhteinen joulu Miehen kanssa vietettiin Kyproksella. Olin ollut siellä mukana koko syksyn ja rauhanturvaaja sai  jouluvieraaksi vielä anoppinsa ja sisarensakin.

UNFICYPin lehdessä Blue Beret oli yksi suomenkielinen sivu, Finncon News. Joulun jälkeen siinä kerrottiin suomalaisesta joulusta Kyproksella:

"Tämänvuotisesta joulusta tuli tapahtuma, jonka useimmat muistavat koko ikänsä. Juhlan puitteet poikkesivat kovasti totutusta. Ei ollut lunta, ei pakkasta, aurinko paistoi niin, että suparusketuskin tarttui. Joulupuunakin oli vuorimänty tai pinja. Joulun vietto aloitettiin yksiköiden jouluaterioilla, joissa pataljoonan komentaja ja pastori esittivät tervehdyksensä. Tjikloksen vuoristokomppania aloitti kello 16.00, sen jälkeen 1JK kello 17.15 ja EK kello 18.00. Myös upseerimessissä vietettiin yhteistä iltaa. Komentaja ja pastori olivat 2JK:n päällikön kanssa leikkineet aattoaamuna joulupukkia viemällä joulutäydennyspaketit yksinäisille vartiopaikoille. Joulukirkko oli joulupäivänä kello 11.00"

Tuossakin joulukirkossa "perheyhtiö M:n parempi puolisko polki urkuja St Paulin kirkossa. Rouva MM toimii urkurina pataljoonamme jumalanpalveluksissa". Näin siitä kerrottiin Blue Beret- lehdessä oikein kuvan kanssa. Tuosta kuvasta ei minua enää kyllä tunnista. Valitettavasti.

Plus%20289%20Kypros%20Maija%20ja%20urut%

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

+288 Kuolleiden kaupunki? 141208


+288 Kuolleiden kaupunki?

Minä
Elän ja kuolen
Mutta tänään
Minä
Vielä elän

Joku asuu koko elämänsä samassa kodissa. Toisen kotien määrä on taas niin suuri, ettei hän itsekään osaa enää laskea. Voiko kellon kääntää taaksepäin? Voiko vanhaan palata?

Minä muutin takaisin lapsuuteni kotiin. Tämä koti oli vuosia minun, Miehen, Esikoisen, Keskimmäisen ja Kuopuksen Suomen koti. Sinä aikana kutsuimme muitakin asuntoja vuoron perään kodiksemme.

Joskus tunnen asuvani Kuolleiden Kaupungissa. Muistan liian monta ihmistä lapsuudestani. Suuri osa heistä on jo kuollut. Hautausmaalla vielä satunnaisesti tapaan tutun nimen. Kun hetken pinnistelen muistiani, osaan luetella omassa ja naapuritalossa asuneiden perheiden nimiä. Joskus joku erityinen muisto häivähtää mieleen. Naapuritalossa asui Karkkitäti, jonka perässä lapset juoksivat hakemaan suun makeaksi. Tässä talossa taas asui Kiukkuinen Setä, jonka kerroksen ohi oli hiivittävä hiljaa. Puiston toisella puolella asui Soitonopettaja. Hän asui seitsemännessä kerroksessa eivätkä lapset silloin saaneet käyttää hissiä. Muistan kansakouluopettajia, rehtoreita, kaupunginarkkitehtejä, kaupunginsihteerejä, taidemaalareita, eläkeläisupseereja, myyjiä, kotirouvia, teurastajia, kampaajia… Muistan myös lapsia, joiden kanssa leikittiin ja toisia, joiden kanssa ei leikitty. Oli Meidän talo ja Teidän talo.

Jouluna monet muutkin muistavat asuvansa Kuolleiden Kaupungissa. Hautausmaiden kynttilämeri on nykyisin yksi kauneimmista joulutraditiosta. Hautausmaa oli lapsuudessani muiden hautausmaa. Meidän sukumme haudat olivat muualla, kaukana. Muistokynttilät sytytettiin vain Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä.

1990. Satakunnan Työ 2.10.1990. Kaksi paluumuuttajaa.
Plus%20288%20Paluumuuttajia%20satakunnan

lauantai 5. syyskuuta 2015

+287 Norrköping, Finspång, Motala ja Armonkoti 131208


+287 Norrköping, Finspång, Motala ja Armonkoti

Reissuilla ei aina
Rähjäänny
 
Matkatyössä oppi kulkemaan. Pysähtymään oppiminen onkin sitten ollut oma lukunsa. Tai bloginsa.

Parisenkymmentä vuotta sitten pääsin laulamaan Kauneimpia Joululauluja Ruotsissa. Sikäläinen kirkon suomalaistyö oli valinnut Thaimaan Armonkodin kannatuskohteekseen. Muutaman päivän  kiersin valmiiksi valmistetuissa tilanteissa kertomassa tuosta silloin uudesta ensikodista Finspångissa, Norrköpingissä ja Motalassa. Minut kutsuttiin vierailemaan myös Motalan ja Norrköpingin suomalaisluokissa. Minulla oli repullinen thaimaalaisia vaatteita mukanani. Niiden avulla saimme tuntumaa siitä, millaiselta Thaimaassa näytti ja millaisia tarinoita ihmisillä siellä saattoi olla. Ja joululaulut kaikuivat.

Tuliaisiksi muistelen tuoneeni pieniä poneja, My Little Pony- kylpyvaahtoa, niskatyynyjä ja marsipaania. Kaikkea minäkin muistan…

Thaimaa. Pääsiäisnäytelmän opetuslapset thaimaalaisessa maalaisasussa.
Plus%20287%20Th%20p%C3%A4%C3%A4s%20opetu

perjantai 4. syyskuuta 2015

+286 Satupäivä 121208


+286 Satupäivä

Sadussa sadusta satuun
Sadun kanssa
Ei satua ilman

Tänään vietetään ensimmäistä valtakunnallista Satupäivää. Lapsille luetaan satuja päiväkodeissa, kirjastoissa, kouluissa ja teattereissa. Toivottavasti myös kotona.

Lukemisia lapsille oli yksi niistä kirjoista, jotka kulkivat perheemme mukana kahdella evakkomatkalla. Se kului käytössä. Viimeisen kerran muistan sen nähneeni, kun viimeisinä kouluvuosina sain säestää Porin Lyseon ja Tipulan oppilaiden yhdessä valmisteleman ja esittämän näytelmän Prinsessa Ruusunen. Vieläkin muistan osan vuorosanoista ja Ruususen musiikki edelleenkin hykerryttää.

Saimme kuljettaa mukanamme varsin rajallisen määrän muuttotavaraa matkoillamme Thaimaahan. Lasten kirjat olivat ehdottomasti painavinta mukaan otetuista tavaroista. Sitä painolastia en kadu. Tropiikin ilmasto, kuumuus, kosteus ja varastojen homeisuus eivät välttämättä tehneet hyvää kirjoille. Eräät kirjat jopa uivat tulvavedessä ja ystävät niitä sitten ripustelivat naruille kuivamaan ja silittivät sileämmiksi(!). Ulkopuolisen on varmaan mahdotonta ymmärtää, miksi vieläkin säilytämme joitain noista kirjoista. Se nostalgia!!

1979 Pori. Ensimmäinen muutto Thaimaahan. Kirjojen pakkausvaihe.Näitäkin kirjoja ripustettiin sitten myöhemmin narulle kuivumaan...
Plus%20286%201979%20Pori%20kirjojen%20pa

torstai 3. syyskuuta 2015

+285 Onko sinulla kiire? 111208

+285 Onko sinulla kiire?

Hännättömälläkin
Usein
Tuli hännän alla

Luin aamulla Enni Mustosta. Kirjassa puhuttiin junamatkasta Vaasasta Helsinkiin vuonna 1905. Korostetusti (ja realistisesti) kerrottiin matkan hitaudesta. Kiireestä ei puhuttu mitään.

Junamatka Porista Lahteen kesti lapsuudessa kauan. Eväät syötiin tuttuun tapaan jo seuraavan aseman jälkeen. Juna kolkutteli rauhassa eteenpäin. Se pysähtyi lukemattomilla asemilla ja seisakkeilla. Lapsi kuuli, miten juna sanoi Matkantekkoo Matkantekkoo tai miten Höllän Heikin Housut Puttoo Höllän Heikin Housut Puttoo. Tampereella oli aikaa käydä kahvilla. Riihimäen asemaravintolassa syötiin. Ei juna jättänyt. Matka jatkui rauhassa mummolaan.

Mietin näin joulun alla, että mihin meillä oikein on nyt kiire.

Turku. Hännällinen voi joskus hävittää hännättömän kiireen.
20131203_202038.jpg

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

+284 Saako olla sankareita? 101208


+284 Saako olla sankareita?

Sodan ja rauhan sankarit
Pyhäversiot
Arjen sankareista

Mikä on saanut meidät unohtamaan sen, että on luvallista tehdä suurtekoja? Ei siinä ole mitään hävettävää.

Minun mielikuvissani Martti Ahtisaari liittyy Namibian itsenäistymisvaiheisiin. Niitä vaiheita seurasin tiiviisti, koska suomalaisilla oli ollut sille alueelle jo kauan yhteyksiä lähetystyön kautta. Ahtisaareen tutustuivat monet työtoverini myös silloin, kun hän toimi Tansanian suurlähettiläänä. Tähän juhlapäivään on  pitkä jatkumo myös minun mielessäni. Yhdyn onnittelijoihin Nobelin rauhanpalkinnosta 2008. 

Moni ystäväni on toiminut ja osa toimii vielä edelleen Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen alajärjestöjen työssä. Itsekin sain nauttia puolen vuoden ajasta, jolloin myös Mies sai "U Thantin allekirjoittaman palkkashekin", kuten Kyproksen rauhanturvaajat asian sanoivat. Osa tämän päivän palkinnosta on myös YK:n  pitkäjänteisen työn tulosta. Olkaamme siis kaikki rauhantekijöitä, tavalla tai toisella. 

12.6.2004. Eräs juontomme Rauha kaikille? -foorumissa Lahdessa
Plus%20284%20Ahtisaaren%20juonto%20pieni

tiistai 1. syyskuuta 2015

+283 Lahjasukat 091208


+283 Lahjasukat

Yksi kutoo
Toinen ostaa
Kolmas saa avun

Joulupukeilla on monenlaisia apulaisia.

Muutama vuosi sitten tapasin joulumyyjäisissä kaksi naista. Toinen heistä oli 95- vuotias ja toinen täyttämässä pian 97 vuotta. Naiset keskustelivat iloisesti keskenään myyjäispöydän ääressä. Toinen kertoi, että hän oli jo vuosikausia antanut kaikille lapsilleen ja lapsenlapsilleen kudotut villasukat joululahjaksi. Hän halusi aina ostaa nimenomaan lähetystyön hyväksi kudottuja sukkia. Joka joulu sukkia tarvittiin useita kymmeniä.

Hetken kuluttua naisten keskustelu siirtyi ikäkysymyksiin ja tulevaisuuteen. Toinen sanoi. "Meistäpä taitaa tulla satavuotiaita!" "Niin taitaa", sanoi toinen.  Molemmat alkoivat nauraa iloisesti. Meidän muiden läsnä olleiden oli ihan pakko yhtyä nauruun. Siinä vasta elämänasennetta.

Tänään minäkin ostin villasukat lähetysmyyjäisistä koko plutoonallemme. Täytyyhän jonkun jatkaa perinteitä. En kyllä usko eläväni satavuotiaaksi. Siihen ei taida oma elämänasenne riittää.

Diakoniamyyjäiset Thaimaan luterilaisessa kirkossa. Kuva Anne ja Pauli Rantasen uutiskirje.
Plus%20283%202013%20Thaimaa%20Diakoniamy