keskiviikko 31. elokuuta 2016

+646 Tasa-arvo ja koulutus 190310

+646 Tasa-arvo ja koulutus

Koulu
Kirjasto
Kannustus
Kolme kovaa Koota.
 
Liput liehuvat Minnalle ja tasa-arvolle. Minna Canth on ainoa nainen, joka kunniaksi virallisesti liputetaan Suomessa.

Säätykierto on tuntuvinaan hyvin vanhanaikaiselta asialta. Kaikilla on nyt mahdollisuus kaikkeen. Onkohan? Lukutaidon lisäksi tarvitaan nyt myös medialukutaito. Kirjoitustaitokaan ei enää riitä sellaisenaan. Nyt tarvitaan oikeaa foorumia ja oikeita sanontoja oikeassa järjestyksessä.

Meidän keskellämme on niitä, joiden jatkokoulutus on ollut heidän kansakoulunopettajiensa ansiota. Opettaja saattoi käydä kotona vanhemmille selittämässä, kuinka tärkeää koulunkäynti on. Kuka selittää sen tarpeen ymmärrettävästi nykynuorille?

Kari Rydmanin postaus Säädylliset tavat – vaiko säädynmukaiset tavat? antoi minulle pohdittavaa pitkäksi aikaa.  Kirjoituksessa asioita katsottiin helsinkiläisen kulttuuriperheen näkökulmasta. Kommentoin siihen seuraavasti:

”En malta olla vahvistamatta ajatusta noista "alempien luokkien ihmisten" omaksumista käytöstavoista.
Mummoni oli 1800-luvun lopulla sisäkkönä Viipurin Lydeckeneillä ja meni sieltä naimisiin (tuon perheen järjestämissä kunnon häissä) muurarimäkitupalaisisoisäni kanssa. Vieläkin tiedostan, että osa nykyperheeni (ja luultavasti lastenlastenikin) tavoista on peräisin Lydeckeneiltä. Mummoni piti huolta ison lapsikatraansa hyvistä käytöstavoista, monipuolinen ruoka katettiin pöytään kauniisti, tyynyliinojen nauhat taiteltiin oikein ja muurari-isoisäni herrasteli sunnuntaisin kovat kaulukset kaulassa jne. Omanarvontunto oli korkealla köyhyydestä huolimatta.”

Koulutusta ja kannustusta tarvitaan edelleen tasa-arvon saavuttamiseksi. Kaikki ihmiset maailmassa eivät vieläkään pääse kouluun. Tasausta tarvitaan.

 Plus%20646%20Tasa-arvo.jpg
Thaimaa. Koululapset ja ne toiset lapset

tiistai 30. elokuuta 2016

+645 Hömelöä paikallispöhöä? 1181310

+645 Hömelöä paikallispöhöä?

Höpöhöpöäkö?

Suomessa kirjain Ö liitetään usein Mappi Ööhön.  Mappi Öö on paikka, jossa viimeinen toivo on mennyt. Siellä voi rauhassa mörähdellä ja mölytä. Siellä pöyristytään ja pyörrytään, öristään ja löhötään. Siellä asuvat hölmöt ja mörököllit, jöröjukat ja pölvästit. Siellä ollaan ihan tööt.

Onneksi jossain sentään jotain myönteistä löydetäänkin. Löydöstä voi jopa hyötyä. Työtön voi saada työtä. Lyöty ei välttämättä enää lyö toista. Sanansa syöjä myöntää virheensä.

”Jostain kummasta syystä maailmalla matkustaessa muut suomalaiset on yleensä helppo tunnistaa. Jotain sellaista rehtiä mutta hömelöä meidän katseessamme ja olemuksessamme on.”Alakerta. Olli-Pekka Behm. Päätoimittaja. Satakunnan Kansa
”Näen rohkean, luovan ja innovatiivisen päätöksenteon ja toiminnan tiellä kuitenkin ainakin kolme tekijää. Ne ovat paikallispöhö, historian pelko ja raha.” Mielipide. Markku Ollila. Satakunnan Kansa

Mummollani oli kuulemma vesipöhö. Vieläkään en tarkkaan tiedä, mistä taudista siihen aikaan oli kysymys. Paikallispöhöstä hänet varmaan varjeli pikkutilan emännyys ja lähellä ollut koulukirjasto. Valtaa ei ollut, mutta oli ajatuksen vapaus.  Hömelyyttäni  en häpeä. Tiedän, millaisilta ihmisiltä se on peräisin.

Plus%20645%20H%C3%B6mel%C3%B6%C3%A4.jpg
1979. Thaimaa. Bangkok. Rehdit suomalaiset hömelöt suuressa maailmassa. Oli iihan  pakko se sanoa, sorry, lapset.

maanantai 29. elokuuta 2016

+644 Tunnustatko väriä? 170310

+644 Tunnustatko väriä?

Saako vastustajaa lyödä?
Entä nipistää? 
 
Värillä on väliä. Eri aikoina eri värit ovat merkinneet eri asioita.  Mustapaidat ja punaliput eivät ole Suomen historiassa sopineet samaan paikkaan. Hallitukset ovat välillä olleet punavihreitä tai sinipunaisia. Toistaiseksi täällä ei ole suosittu vain yksivärisyyttä, vaikka mielipiteet ovatkin olleet  liian usein mustavalkoisia.

En muista, missä vaiheessa tajusimme, että lapsilla piti olla kansainvälisessä koulussa jotain vihreää yllä Pyhän Patrikin päivänä. Jos sitä ei ollut, muilla oli lupa nipistää. Täytyi tunnustaa väriä.

Thaimaan uutta perustuslakia 1997 oltiin tekemässä.  Kansalaisten halu demokraattisempaan lakiin osoitettiin vihreillä nauhoilla. Niitä solmittiin myös autojen antenneihin. Tunnustettiin väriä.(+234 Kansanvallan kuvioita)

Thaimaassa on viime vuosina tunnustettu myös muita värejä. Lentokentän valtasivat vähän aikaa sitten keltapaidat, nyt ovat liikkeellä vuorollaan punapaidat. Verta onneksi on vuodatettu vain vapaaehtoisesti. Väriä on siis onneksi toistaiseksi tunnustettu vain lähinnä teoreettisesti.

Siitä, miten valkoinen väri sisältää kaikki spektrin värit, voidaan tehdä monenlaisia johtopäätöksiä ja ajatuskuvioita. Kristittynä taidan sitä väriä tunnustaakin.

Aina ei ole vara valita:
Plus%20643%20Tunnustatko%20v%C3%A4ri%C3%
1979. Thaimaa, pakolaisleiri

sunnuntai 28. elokuuta 2016

+643 Kiristettyä iloa ja tyhmyyttä 160310

+643 Kiristettyä iloa ja tyhmyyttä

Suojele lapsi
Suojaa tulevaisuus 
 
Aina silloin tällöin pääsen tekemisiin ammatti-ihmisten kanssa, jotka työssään kohtaavat maahanmuuttajia.  Olen kokenut, että pääsääntöisesti näillä ammattilaisilla on hyvän ammattitaidon ohella myös  hyvää tahtoa. Ehkä se siitä. Kyllä se siitä.

Etsiskelin materiaalia, joka voisi auttaa ymmärtämään Suomeen muuttaneiden ihmisten ajatusmaailmaa ja taustoja. Thaimaan hallituksen lasten oikeuksia koskevassa raportissa vuodelta 2006 oli monenlaista lapsiin liittyvää mielenkiintoista tutkimusaineistoa. Eräs taulukko käsitteli erilaista lapsiin kohdistuvaa kotiväkivaltaa.

”Being yelled at/scolded at
Being cursed with bad words
Being condemned
Being compared to an animal
Being whipped (with a belt); being caned (with a stick)
Being thrown at with an object
Being pulled hair
Being slapped
Being kicked and punched
Being trampled on
Being knocked one’s head against the wall
Being burned with a cigarette”

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Esikoinen 4 v lähetti aikoinaan mummolleen kirjeen, johon hän piirsi kuvia ilosta ja tyhmyydestä. Äiti kirjoitti piirroksiin kuvien selityksen Esikoisen sanelun mukaan:

Plus%20643%20Suomi%20Iloa%20ja%20tyhmyyt

lauantai 27. elokuuta 2016

+642 Satakunnan Kansa, Helsingin Sanomat ja rasismin vastainen viikko 150310

+642 Satakunnan Kansa, Helsingin Sanomat ja rasismin vastainen viikko

Puolesta vai vastaan?
Yhdessä vai erikseen?
 
Työkaluja maahanmuuttajatyöhön - seminaarissa Porissa myönnettiin Satakunnan Kansalle  maahanmuuttajamyönteinen teko- diplomi.  Mediamyönteinen teko tuo myöntäminen. Eikä ihan syyttäkään. Tunnustus on hyvä antaa, kun siihen on aihetta.  

Seminaarissa luettiin myös toista lehteä. Helsingin Sanomissa eilen  julkaistu tutkimus kertoi suomalaisten asenteiden tiukentumisesta maahanmuuttoa kohtaan

Seminaarissa kerrottiin että Satakunnan Monikulttuuriyhdistys ry:n  toimintaan on osallistunut ihmisiä 53 maasta. Toiminta jatkuu.
Plus%20642%20SMY.jpg

perjantai 26. elokuuta 2016

+641 Kuvituksen huvitusta 140310

+641 Kuvituksen huvitusta

Kuvalla
Olisit ollut jo perillä
 
Selaillessani kuvakasoja ja -laatikoita löydän vanhoihin blogikirjoituksiini liittyviä kuvia.

124 Kokemuksia ampiaisista
Metsästystä sekin.
Myrkkypullo ja sanomalehti.
Ainakin on saalis taattu.

Th%20ampiaist%20sy%C3%B6ntipieni-normal.


134 Pyhäkoulujuttuja
Kuka rakastaa
mustaa lammasta
 
 1975%20Merikarvia%20Jakke%20lampaatpieni

torstai 25. elokuuta 2016

+640 Talvisota ja tarveharkinta 130310

+640 Talvisota ja tarveharkinta

Vapaus valita
Yhteinenkin paras
 
Televisiossa oli suora lähetys Talvisodan loppumisen juhlaseminaarista.  Panu Rajalan esitelmä oli yllättävän tehokas taustatietorypäs Yrjö Jylhän Taipale-runoista, joita sitten kuultiinkin lomittain rintamalinjan ja joen toisella puolella olleen venäläisen runoilijan runon kanssa.

Vaikka Talvisota onkin minulle vain jotain, josta en ole mitään itse kokenut, osaan silti kuvitella, miltä sodan loppuminen ja silloiset rauhanehdot tuntuivat evakkokarjalaisista. Jälkiviisaina tiedämme paljon muutakin jälkihistoriasta, mutta sitä kaikkea he, silloiset, eivät tienneet.  Jokin oli loppunut. Uudesta ei ollut mitään tietoa.  Ei yhtään mitään. Perheemme vieraskirjan edellinen merkintä oli  Karjalasta, Heinjoelta, pari viikkoa ennen Talvisodan puhkeamista, seuraavaa merkintää saatiin odottaa toukokuulle asti. Silloin nimensä kirjaan kirjoittivat ystäväperheen Ruotsista palanneet kolme sotalasta. Missähän kirja oli sen välin seilaillut…

Juhlaseminaarista jäi mieleeni ajatus, joka oli silloin ollut suomalaisten mielessä.  Jokaista tarvitaan. Sinua tarvitaan. Jäin miettimään, saavatko suomalaiset nuoret nyt saman viestin?  Kokevatko he, että heitä todella tarvitaan?  Jos kokevat, miltä se tuntuu.  Myönteiseltä? Kutsuvalta? Ahdistavalta? Luotaantyöntävältä? Jokaisen pitäisi kokea olevansa jollekin tärkeä. Pitäisikö jokaisen voida kokea olevansa myös tarpeellinen?

Thaimaan pienissä kristillisissä seurakunnista kaikkia tarvitaan. Osallistumisen mahdollisuus on paras sitouttaja. Sekä itsenäisyyden että yhteisöllisyyden tarpeiden on mahdollista (ja kenties suotavaakin) olla tasapainossa ihmisen elämässä.

Plus%20640%20PCC%20Ruuanlaito%20portaill
Thaimaa. Phasee Charoenin seurakunnan ulkokeittiö. Yhteisen aterian valmistusta yhteisvoimin.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

+639 "Vanhat, lihavat ja rumat" 120310

+639 "Vanhat, lihavat ja rumat"

Kuka kelpaa kenelle?

Täällä ilmoittautuu yksi vanha, lihava ja ruma. Olemme päässeet uutisiin. Meitä on potkittu. Ei ehkä päähän, mutta pois töistä parempien tieltä kuitenkin.  Uutinen japanilaisista potkujen syistä hymyilytti  ja samalla kieltämättä vähän ärsytti.

Millaista olisi, jos kaikki maailman ihmiset olisivat aina nuoria, aina laihoja ja aina kauniita? Entä jos kaikki olisivat aina viisaita ja aina kohteliaita? Tai aina rohkeita ja aina ystävällisiä? Tai aina rikkaita ja aina rehellisiä? Tai…  

Voiko ihminen olla kaunis ilman rumuutta? Tai rohkea ilman pelkuruutta? Tai rikas ilman köyhyyttä? Entä jos olisi tyytyväinen itseensä sellaisenaan? Olisiko se keneltäkään pois?

 Vesipuhveliteema jatkuu. Vanhalla, lihavalla ja rumallakin vesipuhvelilla on vielä kovasti käyttöä:
Plus%20639%20Nepal%20pellon%20muokkaus.j
Nepal. 1980. Riisipellon muokkausta.

tiistai 23. elokuuta 2016

+638 Kuka valitsee tietoni? 110310

+638 Kuka valitsee tietoni?

Vapaa ratkaisuvalta?
Rajatut tietolähteet?
 
Jokin aika sitten mietin sitä, kuka valitsee muistoni. Alitajuntani on siitä lähtien lähettänyt minulle viestiä, jonka vihdoin ymmärsin: Kuka oikein valitsee tietoni?

Tässä nimellisesti tiedonvälityksellisesti vapaassa maailmassa ei ole selvää se, minkä tietojen varassa ihmisillä on mahdollisuus ratkaista elämäänsä koskevat kysymykset. Piilovaikuttajien määrä on kasvanut. Länsimaissa vastustamme sensuuria, jota olemme näkevinämme Siellä Muualla Maailmassa. Kuka takaa meille oikean ja välttämättömän tiedon saamisen oikeassa muodossa?

Olen vihdoinkin oppinut uutista lukiessani tai katsoessani katsomaan toimittajaa.  Yllättävän harva pystyy toimittamaan juttua On The Other Hand-periaatteella, siis ottaen huomioon asian eri puolet. Sitä ei näytetä pidettävän aina edes tarpeellisena. Toimittajan valinta kulloiseenkin juttuun on tietysti ollut jo toimituksen ja sen päättäjien valinta.  Monipuolisuus ei näytä aina olevan valittujen kriteerien joukossa. Hämätäänkö meitä tietoisesti vai vahingossa…

Jatkan eilistä vesipuhveliteemaani: See sor hai kwai fang (engl.)  siisoo hai kvai fang, soittaa soo-viulua vesipuhvelille, tarkoittaa samaa kuin heittää helmiä sioille.  Toistakymmentä vuotta sitten Thaimaassa oli laulu, jossa sanottiin jotenkin näin: Puhut kuin puhuisit vesipuhvelille. Vesipuhveli kuuntelee, mutta ei ymmärrä. Ihmiset ymmärtävät...

Plus%20638%20Vesipuhveli%20iso.jpg

maanantai 22. elokuuta 2016

+637 Vesipuhveli(na?) 100310

+637 Vesipuhveli(na?)

Sitkeä?
Tyhmä?
Pullea?
Itsepäinen?
Nautiskeleva?
 
Harvalla suomalaisella on vesipuhveli pianon päällä. Meilläpä on. Ja monta. Tuolla sitkeällä, tyhmällä, pullealla, itsepäisellä ja nautiskelevalla eläimellä täytyy olla jotain yhtäläisyyttä minun kanssasi, koska me molemmat niin toistemme seuraan vieläkin pyrimme. Mitähän se on?  Mitään en kiellä enkä myönnä.

Pidin kerran lukiossa kouluvierailulla oppituntia lähetyksestä. Puhuimme ihan asiaa. Loppuun jäi minuutti aikaa. Mietin, mitä vielä kertoisin. Vedin repustani esille puisen vesipuhvelin ja sanoin: "Lähetystyöntekijän elämä on samanlaista kuin vesipuhvelin elämä lammikossa. Joskus ollaan kaulaa myöten upoksissa mudassa, mutta sielläkin vain märehditään onnellisena.” Hymyilin. Hiljaisuus. Sitten kello soi.

Plus%20637B%20Vesipuhvelit.jpg

sunnuntai 21. elokuuta 2016

+636 Liberaali suvaitseva säilyttävä vapaamielinen fundamentalisti konservatiivi suvaitsematon uudistava 090310

+636 Liberaali suvaitseva säilyttävä vapaamielinen fundamentalisti konservatiivi suvaitsematon uudistava

Lokerikko
Jakelun helpottaja
 
Aargh. Olen perin ja lopen ja vallan ja täysin kyllästynyt joihinkin sanoihin. Onko maailma todella helpompi ymmärtää jakamalla ihmiset omiin lokeroihinsa? Alkaa vaikuttaa jo vanhasuomalaiselta nimimagialta. Saan vallan kutsumalla jotain tietyllä nimellä ja vältän vaaroja taas väistämällä jotain toista nimeä. Jospa edes määritelmämme olisivat täydellisen oikeita. Mutta kun ne eivät kerta kaikkiaan sitä ole. Samoja sanoja väännellään ja käännellään.

Parin päivän kuluttua Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on valittuna uusi arkkipiispa. Kaikkia se asia ei hetkauta. Ei tarvitsekaan. Muutoksissa on aina kuitenkin myös mahdollisuus. Palikoita järjestellään hetkeksi uudestaan. Palapelin kuvio saattaa vaihtua. Silloin joitain paloja täytyy vähän hioa. Se voi tehdä kipeää. Suokoon Jumala meille paremman arkkipiispan kuin mitä ansaitsemme.

Plus%20636%20Piispan%20vihkiminen.jpg
Thaimaa. 1994. Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon ensimmäisen piispan Banjob Kusawadeen virkaanasettaminen.

lauantai 20. elokuuta 2016

+635 Metallimessu ja Black Heavy (kukka)Mekko(täti) 070310

+635 Metallimessu ja Black Heavy (kukka)Mekko(täti)

Menin
Kuulin
Nautin 
 
Tulin juuri Metallimessusta. Valmistauduin messuun kunnon kukkahattutädin tapaan kukkamekolla. Mustan puseron avulla minusta tuli myös Black. Heavy olen jo luonnostaan. Ja eikun menoksi.

Thaimaan pienissä seurakunnissa musiikki soi usein suuresti. Täysin palkein, kitaroin ja rummuin. Epävireiset bassot epärytmisesti soitettuna joskus väistämättä hymyilyttivät. Kovaäänisissä käytettiin yleensä vain sitä toista ääriasentoa eli Very On. Sielläkin nautin.

Messuissa musiikit soivat Jumalan kunniaksi. Mitä turhia sitten säännöstellä. Antaa urkujen pauhata ja rumpujen päristä. Kyllä ääntä maailmaan mahtuu.

Plus%20635%20Musiikkia%20maalla.jpg
Thaimaa, maaseutukylä, musiikkia ja menoa. Luterilaisen koulutuskeskuksen maaseuturetki.

perjantai 19. elokuuta 2016

+634 Satunnainen artikkeli 060210

+634 Satunnainen artikkeli

Randomize
Elä satunnaiselämää 
 
Jo nettielämäni alussa innostuin hakukoneista. Siihen aikaan oli vara valita. Bangkokissa vietin toisenkin illan napsauttelemalla hakuja. Seurasin erityisesti tiettyjen kolmoishermokipuja koskevien vertaiskotisivujen valmistelua. Oli uusi asia saada pientenkin vähemmistöjen ääni kuulumaan ja tietoa leviämään ympäri maailmaa.

Blogisti Maalainen pitää yllä Oppitoria  jossa on ylen määrin mainioita ja tärkeitä linkkiehdotuksia. Suosittelen. Oppitorilla mainittiin Wikipedian random-nappi, satunnaisen artikkelin löytäminen.  Päätin alkaa aamuni satunnaisesti:

1. Saksan Grand Prix 1965. Opin mm  sen, että Frank Gardnerilta meni heti alussa vaihdelaatikko, eikä hän päässyt etenemään yhtään kierrosta.

Olisinko tullut toimeen ilman näitä tietoja? Kyllä. Sen kuitenkin tajusin, että nämä tiedot olivat jollekin olleet niin tärkeitä, että hän oli halunnut liittää ne julkiseen verkkoon ja mahdollistaa ne näin jokamiehelle ja -naiselle.

Jatkoin satunnaista elämääni. Valitsin satunnaisen Thaimaan kuvan esillä olevista kuvistani. Kuvaksi valikoitui puuta kiipeävä lisko, Seurasin sitä jo sen vilistäessä maalla ruohikossa. Silloin se oli sininen. Puuta ylös kiivetessään se vähän kerrassaan muuttui sinisestä ruskeaksi.
Plus%20633A%20kameleontti%20maassa.jpg
Toisen kuvan valinta ei enää ollut satunnainen. Halusin tarkistaa, kuinka paljon liskon  väri oli muuttunut kiipeämisen aikana. Sellainenkin kuva löytyy kirjoituksessa +177 Kameleontti kontekstissa.

torstai 18. elokuuta 2016

+633 Huumori ja monikulttuurisetihmissuhteet 050310

+633 Huumori ja monikulttuuriset ihmissuhteet

Minua naurattaa.
Entä sinua?
 
Olin taas tulkkina.  Koulutuspäivän aiheena oli ”Hyvinvointi perheessä – tuloksellisuus työssä”. Anita Novitsky (Monikultttuurisuuden asiantuntija / Väestöliitto Kotipuu) puhui kulttuurienvälisestä viestinnästä, suomalaisten identiteetistä ja monikulttuurisista parisuhteista.

Huumorin käyttö on kansainvälistä. Monet sen lajit esiintyvät lähes kaikkialla. Parhaimmillaan se on yhdistävä tekijä. Ongelmana on kuitenkin se, että huumorin kieli vaihtelee eri kulttuureissa.  Samat asiat eivät kerta kaikkiaan naurata. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä toistensa huumoria edes silloin, kun muuten ymmärtävät toistensa kieltä.  Jos oppii paikallisen huumorin kielen, huomaa, miten paljon sitä käytetään joka puolella. Sen avulla saadaan sanotuksi ajatuksia, joita ei ehkä muuten olisi suotavaa ilmaista. Huumorilla voi myös piilovaikuttaa.

Anita Novitsky kertoi myös omista kokemuksistaan huumorin maailmassa. Hän sanoi joskus tulkkina ollessaan väistäneensä vitsin sisällön kertomisen huomattuaan kääntämisen mahdottomuuden. Silloin hän oli tulkannut vain sen, että parhaillaan oli menossa vitsi. Vitsin kertomisen loputtua hän oli sanonut tulkattaville: ”Vitsi on lopussa. Nyt naurakaa.” (Tälle vitsille muuten eilen me kaikki nauroimme, ehkä kokemuksesta.)

Päivän lopuksi kerrottiin kansainvälinen vitsi. Käänsin sen kyllä thaiksi, mutta arvasin, ettei sisältö mennyt perille. Vieressäni ollut thaimaalainen hymyili minulle sen jälkeen ja sanoi: ”Nyt sinun olisi pitänyt sanoa myös: ” Naurakaa." Sitä me yhdessä sitten nauroimmekin.

Se vain on niin, että joskus on naurettava, kun on naurun paikka, vaikka jutusta ei olisi ymmärtänyt yhtään  mitään:
Plus%20633%20LITE%20retki%20Det%20Udomii
 Koillis-Thaimaa, Luterilaisen koulutuskeskuksen opiskelijoiden maaseuturetki.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

+632 Kuorma-autot ja kuljettajat 030310

+632 Kuorma-autot ja kuljettajat

 
Heitetyt lastit
Heitetyt elämät
 
Meidän aikanamme kerrottiin, että suuri osa thaimaalaisista ammattikuljettajista käytti amfetamiinia.  Lehdissä puhuttiin jopa prosenttiluvusta 80.  Eräs tuttu kertoi, että hänen sukulaismiehensä kunto oli romahtanut kymmenen ajovuoden jälkeen juuri tuon käytön takia. Pitkät ajomatkat ja kireät aikataulut vaativat hintansa. Avuksi ajateltu aine muuttui viholliseksi. Amfetamiinia kutsuttiin nimellä Yaa Maa, hevoslääke, koska sen avulla jaksoi tehdä työtä kuin hevonen. Myöhemmin sitä kutsuttiin myös nimellä Yaa Baa, hullu lääke, koska se sai aikaan raivokohtauksia käytön jatkuessa pidempään.

Yksi onnettomuus on jäänyt mieleen. Yöllä liian kovaa ajanut bussi oli mennyt päin tukkilastissa ollutta kuorma-autoa. Tukit olivat päässeet irti ja työntyneet bussin sisälle niin, että olivat tulleet ulos bussin takaosasta. Lohduton lehtikuva ja lohduton tapahtuma. Sen jälkeen öinen ajo maantiellä ei oikein maistanut.

Plus%20632%20Tukkirekat.jpg
Thaimaa, ennen vuotta 1992, jolloin paljon uhreja vaatineen mutavyöryn jälkeen Thaimaahan julistettiin luonnonmetsien hakkuukielto

tiistai 16. elokuuta 2016

+631 Smoky peri-peri, egyptian dukkah ja indian 020310

+631 Smoky peri-peri, egyptian dukkah ja indian

Purkki käteen
Mausteet suuhun
 
Eilen tiedän syöneeni  juureskeitossani sokeria, chiliä, suolaa, paprikaa, valkosipulia, sipulia, korianteria, mustapippuria, sinappia, persiljaa, juustokuminaa, oreganoa, inkivääriä ja  luonnollista savun makua. En syönyt MSG:tä. Jos olisin lusikoinut (tai ripotellut) joukkoon aineksia myös toisesta purkista, olisin lisäksi syönyt fenkolia, kardemummaa, kurkumaa, currynlehtiä, kanelia, neilikkaa ja laakerinlehtiä.  Leipäni olisin voinut kastella oliiviöljyyn ja sitten hasselpähkinä-manteli-seesaminsiemen-korianterinsiemen-juustokumina-suola-sokeri-seokseen.

Kävin maustekaupassa. Taas kerran. Laivan myymälästä käsiin tarttui (ihan totta tarttui, ei voinut mitään) kolme purkkia eteläafrikkalaisia mausteita. Luonteenheikkouteni näkyy myös mausteasioissa, siis mausteostoasioissa. Käyttää en niitä osaa niin kuin tahtoisin.

Birminghamissa kieltä opiskellessamme söimme lounaan oman collegen väen kanssa. Iltaruuan valmistimme itse. Siinä kokeilumieli valtasi makumaailman. Onneksi lähikauppamme intialaisella omistajalla oli tarjota kaikenlaisia puolivalmisteita ja mausteita. Sieltä ostimme myös isot purkit Tandoori Masalaa ja Garam Masalaa. Ne kulkivat mukanamme Thaimaahankin. (Sienikastikkeeseen sopii yllättävän hyvin ripaus Garam Masalaa.)

Plus%20631%20Birmingham%20keitti%C3%B6.j
 Birmingham 1979. Sarjassamme kaikenlaisia keittiöitämme. Asuntolassa keittiömme oli eteisessä, ulko-oven vieressä. Siihen mahtui juuri ja juuri hella ja vesiallas.

maanantai 15. elokuuta 2016

+630 Klara kyrka ja henkilöseurakunta 010310

+630 Klara kyrka ja henkilöseurakunta

Klara kyrkan
Glada människor?
 
Osallistuimme jumalanpalvelukseen Tukholman vanhassa kaupungissa Pyhän Klaran kirkossa. Tuon kirkon toiminta on herättänyt paljon kiinnostusta, ei vähiten siksi, että se on yksi Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon vilkkaimpia ja monipuolisimpia toimintayksiköitä. Kasvun avaimina ovat olleet diakonia ja rukous. Kirkko on ollut ja on edelleen avoin myös kaikkein vaikeimmissa asemissa oleville ihmisille, kaikille apua tarvitseville.

Sunnuntain ylistysmessu, lovsångsmässa, täydessä isossa kirkossa oli oikeastaan valloittava yhdistelmä vanhaa ja uutta. Se oli mielenkiintoista kokea tavallisena kirkkovieraana, ilman virallista roolia. Musiikki vaihtui Ruotsin kirkon virsistä ja liturgisesta rukouslaulusta vapaamuotoisiin ylistyslauluihin. Pappien perinteiset jumalanpalvelusasut ja mahtava urkujen soitto vaihtui välillä keskustelusaarnaan kirkon edessä ja piano- ja kitarasäestyksellä esitettyihin lauluihin. Kolehti vietiin edessä olevaan koriin. Ehtoollista jaettiin useassa paikassa yhtä aikaa. Yllätykset seurasivat toisiaan tutun kaavankin sisällä. Tuli vähän thaimaalaisen tuttu olo…

Olen ollut ja varmaan vieläkin olen vähän vastaan kaikenlaista elitismiä seurakuntaelämässä. Henkilöseurakunta-ajatus ei ole siksi oikein minua miellyttänyt. Samanmielisten seura tuntuu ajatuksena vähän falskilta. Olen miettinyt, että erikoistunut seurakuntaväki myös erilaistuu omanlaisekseen liian helposti. Kuka silloin hoitaisi rupusakin? Meidät kukkahattumummelit ja muut… Tiedän kansainvälisestä kokemuksesta myös sen, että uudet kirkot helposti syntyvät erimielisyydestä, jota ei edes yritetä selvittää. Ei kovin kristillinen ajatus sekään.

Kesken saarnaa penkkimme päähän saapui seisoskelemaan likaisissa kuraisissa vaatteissa ollut mies, joka vain tuijotteli kirkkokansaa. Sivupenkillä istui pyhävaatteissaan maahanmuuttajaisä poikansa kanssa. Kun hän näki tuon likaisen miehen, hän hymyili tälle ystävällisesti ja pyysi istumaan viereensä penkille. Se oli minulle eilisen paras saarna.  

Thaimaalaisessa pääsiäisnäytelmässä Jeesus vielä viimeisenä iltana opettaa opetuslapsiaan. Juudas on jo vähän sivussa.
Plus%20630%20N%C3%A4ytelm%C3%A4%20Jeesus

sunnuntai 14. elokuuta 2016

+629 Kuka valitseemuistoni? 250210

+629 Kuka valitsee muistoni?

En muista
En taida haluta muistaa 
 
Sohaisen varsinaiseen ötökkäpesään, kun katselen vanhoja valokuvia. Joku ötökkä puraisee ja jättää jäljen, toinen kipittää karkuun. Uniinkin joku vääntäytyy valeasuisena.

Muistaisin varmaan ihan toisenlaisia asioita, jos minulla olisi ollut joka muutossa pakko hävittää paljon tavaroita. Nyt tosiasiat häiritsevät.  Harjoittelen kyllä samalla jo tosivanhuutta varten, jolloin aika ei enää merkitse mitään ja looginen ajattelukin murentuu. Vielä sentään katson kuvia ja edes mietin, missä ihmeessä, milloin ja miksi jokin kuva on otettu.

Yhden kuvan tarina. Samassa diafilmissä on kuvia Helsingistä, Merikarvialta ja Birminghamista. Kuvien kehitys ja pahvikehyksiin laitto on tapahtunut ”Made in England, Mar 79”. Kuvien numerojärjestys ei ole looginen.  Jos kehittäjiin uskoo kuvan oikean katselusuunnan suhteen, jääpuikkojen naputtaja on ollut vasenkätinen tai sitten hän ei ole yltänyt jäähän oikealla kädellään. Taloa en tunnista, en maatakaan. Oletan kuitenkin, että maa on Suomi. Kuva on ehkä otettu muistoksi kylmästä talvesta 1978.

Plus%20629%20Lunta%20pois%20sein%C3%A4st

lauantai 13. elokuuta 2016

+628 Mitä me pelkäämme vanhuudessa? 240210

+628 Mitä me pelkäämme vanhuudessa?

Vanhuus?
Yksinäisyys?
Avuttomuus?
 
Puhuuko kukaan kanssamme?  Kiinnostammeko ketään?  Pärjäämmekö? Kuka hoitaa meitä? Miten meidät hoidetaan?

Luulen, että puhuessamme tämänhetkisestä vanhusten hoidosta puhumme samalla myös itsestämme. Paljastamme haavoittuvuutemme. Tuleeko todella aika, jolloin emme itse jaksa hoitaa itseämme?  Meneekö vapaus?  Katoavatko muistot? Häipyvätkö ihmiset? Joudummeko luovuttamaan vastuun itsestämme? Kuka ottaa vastuun? Riittääkö hyvää tahtoa?

Lopussa ja lopun jälkeen ei kysellä. Nyt vielä kysytään.

Thaimaalaisessa pääsiäisnäytelmässä kuolleen Jeesuksen kantaminen hautaan oli hyvin puhutteleva kohtaus. Toivo oli mennyt. Kuolema oli voittanut. Musiikkina oli thaimaalainen perinteellinen surumusiikki.
Plus%20628%20N%C3%84ytelm%C3%A4%20Jeesus

perjantai 12. elokuuta 2016

+627 Sukupolvi XXL 230210

+627 Sukupolvi XXL

Suuri sukupolvi
Kasvava ikä
Hupeneva nuoruus
 
Aamulla kahvia juodessani katsoin televisiosta osan Jukka Relanderin ja Markku Veijalaisen keskustelusta.  Se oli yllättävän realistista ja myönteistä.  Turhia särmiä oli hankautunut pois iän myötä. Me suuret ikäpolvet olemme alkaneet miettiä omaa määritelmäämme vanhuudesta.  Se on hyvä. Aina ei tarvitse alistua toisten määrittelemään maailmaan. Vanha on vanha on vanha. Mitä me oikein tarkoitamme, kun sanomme itse olevamme vanhoja? Emme ainakaan kovin säälittäviä asioita, toivon mukaan.

Yksi asia jäi keskustelusta mietityttämään. Olemmeko todella tulleet aikakauteen, jossa nuoremmilla ei enää ole opittavaa vanhemmilta yhtä paljon kuin ennen? Tekniikan vallan alla vanhat jäävät jalkoihin, vaikka kuinka yrittävätkin.  Kuinka paljon pitäisi yrittää? Toisaalta, rehellisesti puhuen, mitä itse suostuin nuorempana omaksumaan vanhemmilta ihmisiltä.  En niin paljon, ainakaan tietoisesti. Vanha vitsi nuoren miehen suhteesta isäänsä eri vuosikymmenillä on pitänyt paikkansa aina. Jokaisen sukupolven tyhmät isät ovat yllättävästi viisastuneet lasten iän myötä.

Thaimaalaisessa pääsiäisnäytelmässä kertomus siirrettiin Thaimaahan. Mietittiin, miltä se kaikki olisi näyttänyt sikäläisessä kontekstissa. Avuksi otettiin myös puvustus. Opetuslapset saivat asukseen perinteisen thaimaalaisen maalaisen asun. Hymy tuli mukaan thaimaalaisena bonuksena.

Plus%20627%20A%20P%C3%84%C3%A4si%C3%A4is
Plus%20627%20B%20Flanello%20maalaismies.

torstai 11. elokuuta 2016

+626 Joskus joku onnistuu 220210

+626 Joskus joku onnistuu

Harvoinpa tarkoituksella
Kunhan edes joskus
 
Kuinkahan paljon elämässä todella toimitaan selkeästi ja päämäärätietoisesti? Entä  ajelehtien, epämääräisesti ja vähän sinne päin? Ehkä on vain todettava, että me ihmiset olemme tässäkin asiassa erilaisia. Toisia suunnittelemattomuus ahdistaa, toisia ilahduttaa. Minä olen iloinen päästyäni pois visioiden, suunnitelmien ja tavoitteiden maailmasta. Olla möllötän onnellisena. Heh. Enpä sitten mitään erityistä elämässäni saavuttanutkaan. Ajelehtimallakin etenee.

Vanhapoikakaktus opetti jotain rytmityksen onnistumisesta. Se kasvoi usean  vuoden  äitini  luona, kukkimatta. Meidän hääpäivänämme se kukki. Liekö ollut vihjettä sulhaselle?

Toisen kerran sama kaktus kukki silloin, kun olimme ensimmäistä kertaa pakkaamassa tavaroitamme Thaimaahan. Siitä tuo mustavalkoinen kuva.

Kolmas kukka (värikuva) nousi vuosien jälkeen, meidän ollessamme välillä vuoden Suomessa ja valmistautuessamme taas kerran lähtöön. Kunhan edes joskus.
Plus%20626%20A%20Vanhapoika%20mustavalko
Plus%20626%20B%20Vanhapoika%20v%C3%A4ril

keskiviikko 10. elokuuta 2016

+625 Myrskyt ja ennakkoasenteet 210210

+625 Myrskyt ja ennakkoasenteet

Kukapa uskoisi
Kukapa välittäisi
Kukapa ymmärtäisi 
 
Vaikka ajattelen, että ihminen perusolemukseltaan on rajoittunut ja taipuvainen yksipuolisuuteen, niin silti on vaikeaa hyväksyä sitä, että toisen ihmisen ymmärtäminen on niin vaikeaa. Kun joku sanoo olevansa avoin, vapaa ja suvaitsevainen, se ei näytä tarkoittavan käytännössä avoimuutta, vapautta ja suvaitsevaisuutta silloin, kun Se Toinen on erilainen, ajattelee eri tavalla ja ilmaisee asiansa toisin sanoin. On häkellyttävää, kuinka paljon ennakkoluulot ja ennakkoasenteet edelleenkin ihmisiä hallitsevat.  Enkä tässä ajattele välttämättä vain muita ihmisiä…

En pyri asettumaan julkisten keskustelujen yläpuolelle. Tiedän, ettei minusta olisi sellaiseen. En pystyisi nostamaan keskustelun tasoa edes toisten sönkköjen seurassa. Silti edelleen ihmettelen, eivätkö ihmisten omat varoituskellot soi vai eikö niistä välitetä. Syntyykö diktaattoreja ilman myötäileviä alaisia? Tarvitseeko yksinvaltias uskollisen sotajoukon?

Siirto ihan toisenlaisiin myrskyihin. Todistettavasti Brittein saarilla on ollut ennenkin talvi. Esikoinen sai aikaan lumihevosen ja ratsasti sillä Birminghamissa keväällä 1979:
Plus%20625%20Birmingham%20Jakke%20ratsas

tiistai 9. elokuuta 2016

+624 Google Maps ja kulissit 200210


+624 Google Maps ja kulissit

Tapahtumapaikka vai illuusio?
Todellisuus vai harha?
 
Kiertelin äsken katselemassa Keskimmäisen verhoja sekä Miehen työpaikan ikkunoita ja merinäkymää. Tarkistin, oliko Esikoisen kerrostalon pihalla oleva auto meidän merkkiämme (ei ollut) ja näkyikö kesämökki (ei näkynyt). Kotitalon olin tietysti etsinyt jo aikaisemmin ja Miehen lapsuudenkodin pihallakin jo vieraillut. Tänään opin suurentamaan kuvaa. Vanha-avutonkin hissukseen oppii.

Webcameroista olen kurkistellut tienpintoja ja Yyterin hiekkarantaa. Monen suomalaisen kaupungin torinäkymiä ja monen pääkaupungin liikennettä olen seuraillut omalta tietokoneelta. Joissakin kahviloissa ja ravintoloissa olen katsellut, kuka mitäkin syö ja kenen kanssa. Tiedän, missä seisomalla voisin vilkutella koko maailmalle. Maailma on se kulissi, jossa elän.

Miten muka Jumala voisi nähdä kaikki ihmiset, seurata heidän elämäänsä ja olla heistä kiinnostunut? Tekisi mieli vääntää tuttu lause toisin päin: Mikä ihmiselle on mahdollista, se on Jumalallekin… Tässä paastonajan tämän päivän mietintää.

Thaimaassa pääsiäisnäytelmää valmisteltiin monin tavoin. Kulissien rakentaminen oli yhteistyötä.
Plus%20624%20Manee%20ja%20n%C3%A4ytelm%C

maanantai 8. elokuuta 2016

+623 Helminauhat ja nestelista 190210

+623 Helminauhat ja nestelista

Yksi helmi kerrallaan

Mietin, mikä blogikirjoitukseni voisi olla helmi.  Jokainen kirjoitus on ollut minulle merkittävä sen kirjoittamisen aikana. Joidenkin merkitys on entisestäänkin kasvanut kommenttien johdosta. Jotkut jännitystilat ovat lauenneet jälkeenpäin. Toisissa aika on hoitanut asian. Joissain teksteissä kipeät muistot vieläkin raaputtavat vanhoja arpia vereslihalle.  

Tähän blogiin on eniten tultu sanalla NESTELISTA. Sen sanan suosio alkoi jo heti postauksen jälkeen ja jatkuu edelleen säännöllisesti:  + 142 Nestelista ja muut itsestäänselvyydet. Ote tuosta kirjoituksesta:

” Nestelista on lappunen, josta ilmeisesti jossain on annettu selvät säännöt. Siis joku jossain tietää, kenen tehtävä on kirjoittaa tietoja tuohon lappuseen. Joku siis myös tietää, miten tuota listaa on täytettävä ja mitä tietoja listaan laitetaan. Listassa on monta saraketta ja oletusarvoisesti sitä voidaan käyttää erilaisissa tilanteissa. Oletetusti tuo lista näyttää, onko nestettä mennyt potilaalle sisään ja potilaalta ulos oikeassa suhteessa.

Kaikki varmaan olisi potilaalle ja vieressä istujallekin selvää, jos joku kerran selittäisi nestelistaan liittyvän mysteerin kokonaisvaltaisesti. Niihin ohjeisiin voisi sitten pitäytyä ja niihin vedota, jos joku toinen haluaisikin ohjeistaa toisin. Seuraavia ohjeita ja käytäntöjä olen jo muutaman päivän aikana vierestä seurannut tilanteessa, jossa lääkäri on potilaalle kertonut päivittäin tarvittavan nesteen määrän:

- Nestelista on/ei ole pöydällä koko päivänä.
- Nestelista tuodaan pöydälle aamulla.
- Nestelista tuodaan pöydälle iltapäivällä. Kysytään/ei kysytä, mitä potilas on juonut aikaisemmin.
- Ruuan ja juoman tuoja kirjoittaa/ei kirjoita listaan, mitä on tuonut pöydälle, riippuen tietysti myös siitä, onko listaa vai eikö ole.
- Ruuan ja juoman pois viejä  kirjoittaa/ei kirjoita listaan, mitä potilas on juonut/syönyt, riippuen tietysti taas myös siitä, onko listaa vai ei.
- Potilaan pyydetään ja oletetaan/ei pyydetä eikä oleteta kirjoittavan listaan itse, mitä hän on milloinkin juonut.
- Potilaan pöydälle aamulla tuodun vesikannun vesi kuuluu/ei kuulu potilaan listattavaksi laseittain.
- Potilaan oletetaan tietävän/ei oleteta tietävän, kuinka paljon nestettä hän tarvitsee päivän aikana.
- Potilaan oletetaan/ei oleteta seuraavan itse pitkin päivää, saako hän lääkärin määräämän määrän nestettä päivittäin ajoissa, jotta tiedetään, milloin pitää antaa lisänesteytystä.”

Tämän tekstin kirjoittaminen helpotti tilanteessa, jossa läheinen oli toipumassa sairaalassa. Opin silloin paljon myös hoitohenkilökunnan paineista. 

Helminauhojen valmistus liittyi  myös thaimaalaisen pääsiäisnäytelmän valmisteluihin. Näytelmässä lainopettajat  ja fariseukset esiintyivät pitkät ketjut kaulassaan.
Plus%20623%20DM%20nuoret%20p%C3%A4%C3%A4

sunnuntai 7. elokuuta 2016

+622 Luterilainen ja katolinen kirkko Suomessa ja muualla 180210

+622 Luterilainen ja katolinen kirkko Suomessa ja muualla

Niin kuin jotain tietäisin
Niin kuin kaikki ymmärtäisin
 
Muutama vuosi sitten olin taas kerran mukana kouluttajana Suomen Lähetysseuran esikoulutuskurssilla. Kurssin aikana tutustuimme myös joihinkin Suomessa toimiviin kirkkokuntiin ja osallistuimme erilaisiin jumalanpalveluksiin.  Seuraavassa otteita sähköpostikirjeenvaihdostani Katolisen tiedotuskeskuksen tiedottajan, Marko Tervaportin kanssa:

”Käymme kurssin aikana tutustumassa eri kirkkokuntien jumalanpalveluksiin, ensi sunnuntaina olemme menossa katolisen kirkon messuun.”
”Hauska kuulla. Kaikki ovat tervetulleita pyhään messuun palvomaan ja ylistämään Jumalaa, rukoilemaan yhdessä. Ikävä kyllä pyhän kommuunion (ehtoollisen) vastaanottaminen on mahdollista vain armon tilassa eläville katolisen kirkon jäsenille. Kommuunio on nimittäin täydellisen (myös näkyvän) ykseyden merkki, ei keino sen saavuttamiseksi.”

”Katsotaanko työ Suomessa myös lähetystyöksi?”
”Katolinen kirkko Suomessa/ Helsingin hiippakunta on vakaasti osa tämän maan kirkollista elämää eikä tee lähetystyötä – sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaikki katolilaiset, oikeammin kaikki kastetut, on kutsuttu julistamaan evankeliumia ympärilleen ja todistamaan siitä omalla esimerkillään. Siinä mielessä kyllä.” 

”Mikä on julistuksen ja palvelun osuus katolisessa teologiassa koskien ei-kristittyä maailmaa?”
”Viimeistä kysymystä en oikein ymmärrä, mutta kirkko lähtee tässäkin asiassa varmasti siitä, ettei uskoa ja moraalia, siis tekoja, voi erottaa toisistaan, niin kuin ei voi erottaa toisistaan ihmisen sielua ja ruumistakaan (tässä elämässä). Niinpä kaikki julistus on myös palvelua ja päinvastoin. Herra Jeesus toki halusi kaikki kansat opetuslapsikseen. Kirkon päämäärän täytyy siis olla – Jeesuksen Kristuksen tahdon mukaisesti --, että kaikki ihmiset saisivat ja jakaisivat Kristuksen opin täyteyden (Depositum Fidei).” 

Minä toivon, etteivät kristityt pääsääntöisesti (!) puhuisi toisistaan pahaa.  Toivon, että maailmassa ihmiset eivät yleensäkään pääsääntöisesti ja välttämättä (taas!) vain etsisi toisistaan vikoja. Eri mieltä saa olla, mielipiteensä pitää saada sanoa, mutta jossakin on raja, jota ei pitäisi ylittää. Kunpa tietäisinkin, missä se raja kulloinkin on. Sitäkin voisi näin paastonaikana miettiä.

Plus%20622%20Piispa%20Auala%20Aino%20Pen
1978. Lähetyskodin ruokala, Tähtitorninkatu, Helsinki. Piispa Leonard Auala on juuri kuullut, että taas kerran ihmisiä on kotimaassa kuollut auton ajettua miinaan. - Namibian itsenäisyydestä ei tuolloin vielä ollut tietoa.

lauantai 6. elokuuta 2016

+621 Muistat sie Pihlajamäen?170210


+621 Muistat sie Pihlajamäen?

Häilyvää
Häipyvää
 
Mitä, missä ja milloin?  Monelle ihmiselle tulee aika, jolloin noilla kysymyksillä ei ole enää mitään arvoa. Entinen on läsnä koko ajan ja entiset paikat ja leikit sekoittuvat uniin ja unet valvetilaan. Onko ajalla mitään merkitystäkään? Kiirehtiä sitä ei voi, ei myöskään pysäyttää.

Kävin tervehtimässä meille rakasta vanhaa perheystävää. Jo hänen äitinsä oli ollut minun mummoni sydänystävä, hän itse oli ollut äitini läheinen ystävä ja minä hänen tyttäriensä lapsuuden leikkitoveri. Istuin sängyn vierellä ja tajusin taas kerran, kuinka vähän täältä lopulta viemme mukanamme vanhuuteen. Siihen viimeiseen matkaan lähdemme sitten vain tuloasussamme. Ei mitään. Ei niin mitään.

Välillä kohtasimme. Ymmärrys aaltoili välillä pinnalle asti, välillä taas vajosi syvemmälle. Kirjoita nimesi, pyysi vanhus. Niin se kai pysyi paremmin mielessä. Ja sitten se tuli: ”Muistat sie Pihlajamäen?” Se mäki oli äitini kotikylässä, siinä yhteisessä lapsuuden maailmassa ja nyt muistoissa, joissa kaikki myöhemmät murheet ovat jo unohtuneet. Ja minä sanoin, että kyllä minä  Pihlajamäen muistin. Sehän oli se korkea kylän mäki kaukana Karjalassa, jota ensimmäiset autot eivät päässeet ylös ilman apua. Kylän lasten tehtävänä oli juosta mäelle, kun he kuulivat auton äänen.  Auton kuljettaja sitten yritysten jälkeen lähetti lapset hakemaan vetoapua. Kyllä minä muistin. Oma äitini sen muiston oli minulle jo äidinmaidossa välittänyt.

En osaa sanoa, mikä olisi minun Pihlajamäkeni vanhuudessa? Onko Bangkokin ruuhkista siihen rooliin? Onko se thaimaalainen hymy kaiken keskellä? Ensimmäinen kaste? Tulva? Hua Hinin ranta?  Muistat sie?

Tuhkakeskiviikko. Ensimmäinen päivä paaston ajassa, laskeutuminen ei vain kärsimyksen ja piikkikruunun muistelemiseen , vaan myös tulevaan valoon.
Plus%20621%20Sarawan%20valkeat%20kukat.j
Thaimaa. Kotipiha. Piikkikruunun jälkeen valkeus.

perjantai 5. elokuuta 2016

+620 Piikkikruunu vai onnen puu 160210

+620 Piikkikruunu vai onnen puu

Näe, mitä katsot
Kuule, mitä kuuntelet
 
Lakkaako satamasta? Riippuu näkökulmasta. Ei ole aina kuulosi vika, jos et ymmärrä, mitä ympärilläsi tapahtuu. Ei ole aina näkösi vika, jos et tajua, miten ihmiset ympärilläsi reagoivat. On syytä oppia ajoissa, että maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, joita et välttämättä koskaan tule ymmärtämään.

Thaimaassa erään vuokrakotimme pihalla kasvoi piikkinen pensas. Opimme, että kiinalaisille tuo pensas oli onnen pensas, koska sen kukat esiintyivät kahdeksan kukan kukinnossa ja kiinalaisissa  uskomuksissa luku kahdeksan on onnen luku. Samaa pensasta piikkeineen kutsutaan kristillisen perinteen mukaisesti piikkikruunuksi viitaten Kristuksen kärsimyshistoriaan.

Plus%20620%20Saravan%20piikkikukka.jpg

torstai 4. elokuuta 2016

+619 Juha Mannerkorpi ja Bussi 150210

+619 Juha Mannerkorpi ja Bussi

 ”Ja päivä kuluu,
ja tulee ilta,
moottorin kanteen lankeaa ruoste”
 
Lainasin kirjastosta Juha Mannerkorven  Runot 1945-1954. Tarkistin, että siinä oli runo Bussi, jota aina välillä mielessäni tapailen.

”Minulla on kiire, kiire, joka aamu
minulla on vimmattu kiire
tienhaarapysäkille bussiin.”
 
Bussi odottaa joka aamu, tyhjänä. Päivänkään aikana se ei täyty.

”Sillä ketään muita ei bussissa ole,
ei yhden yhtä matkustajaa,
ei rahastajaa,
ei kuljettajaa liioin,
eikä ketään muita bussiin tule.
ei yhden yhtä matkustajaa,
ei rahastajaa,
ei kuljettajaa liioin.”
 
Päivä kuluu. Ilta tulee. Yö tulee.

Ihan noin pessimisti en enää ole, vaikka runoon vieläkin samaistun. Olen päässyt elämässäni myös sellaisiin busseihin, joissa on ollut muita matkustajia. Olen jopa puhunut heidän kanssaan ja kulkenut yhtä matkaa samaa päämäärää kohti. Perillepääsy on vielä edessä.

Plus%20619%20sotilaat%20ja%20bussit.jpg
Thaimaa. Kiire bussiin.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

+618 Laskiaissunnuntai ja lumi 140210

+618 Laskiaissunnuntai ja lumi

Musta kuin multa
Valkea kuin lunta 
 
Monet suomalaiset laskiaisemme ovat olleet multaisia. Nyt on lumisen laskiaissunnuntain vuoro.

Kylmät suomalaiset säät eivät kutsu viettämään sellaisia karnevaaleja, joita näemme katolisissa maissa. Samban tahtiin voimme tietysti pakkasessamme hytistä, jos sitä haluamme. Toppatakeissamme ja  -housuissamme.

Lumi ei kuulunut thaimaalaiseen laskiaiseemme. Hiihtoharjoituksetkin olivat vähän vähissä. Joskus sentään Suomessa osuimme kunnon talveen.

Plus%20618%20Massin%20maja.jpg
1988. Massin maja. Kahdeksan serkusta. Taitaa olla yksi niistä todella harvoista kerroista (tai ainoa sellainen?), jolloin meidän lapsemme nähtiin yhdessä hiihtoladulla.

tiistai 2. elokuuta 2016

+617 Teeskentely, kateus ja panettelu 130210

+617 Teeskentely, kateus ja panettelu

Se ihmisluonto
Sen luonnon ihmeet 
 
Millaista elämä olisi, jos ei koskaan saisi teeskennellä, ei olla kateellinen eikä puhua toisesta pahaa. Mitä politiikan teostakaan jäisi jäljelle?  Millä media sen jälkeen rikastuisi? Taitaa sentään olla parasta pysyä entisellään. Rauha maassa ja ihmisillä vanha paha tahto.

Kaikki lähti päivän madekeitosta. ja paistetuista silakoista.  Kun tikusta ei saanut asiaa, tehtiin se kaloista. Ja kateudesta, joka vie kalatkin vedestä.  Välillä mielenrauhankin. Muun pahan ohessa.  Veli Jaakob se liitti joukkoon vielä nuo kaksi ystävystä, teeskentelyn ja panettelun. Kova kolmikko.

Tarkkaa on tämä nuorallakävely elämän langalla. Entä jos välttäessään pahanpuhumista tuleekin teeskennelleeksi? Entä jos peittäessään kateellisuuttaan tuleekin puhuneeksi toisesta pahaa? Entä jos väistäessään teeskentelyä tuleekin puhuneeksi liian suoraan vain oman kateellisuutensa takia.

Plus%20617%20Kaloja%20suolapellon%20laid
Thaimaa.  Kalanmyyntiä  ”suolapellon” laidalla.

maanantai 1. elokuuta 2016

+616 Avoimet ovat ja Happy Valentine 120210

+616 Avoimet ovet ja Happy Valentine

 Astu sisään
Sydämeenkin 
 
Ystävänpäivä on oikeastaan mukavampi kuin Valentine. Ystävän kanssa ei tarvitse miettiä rakkautensa rajoja tai rajattomuutta. Ystävä on se, joka kutsuu sisään. Ystävällä on aina avointen ovien päivä sydämessä, silloinkin kun hän ei jaksa pitää ulkoisia oviaan auki. Ystävällä on lupa olla väsynyt ja hän saa välillä erakoituakin. Ystävä on kuin lämmin uuni, josta saa tasaista lämpöä, ei kuin silitysrauta, joka sähisee ja polttaa, kun sitä koskettaa.

Thaimaalaiset työtoverit ja seurakuntalaiset halusivat usein viettää Valentinen päivää.  Jos se osui sunnuntaihin, jumalanpalvelukseen tulleille saatettiin antaa ruusu, Valentinen päivän kortti tai jotain muuta pientä. Kirkon seinille leikattiin sydämen kuvia ja saarnassa muistutettiin rakkaudesta ja ystävyyden tärkeydestä.  Päivään kuului ehdottomasti jotain vaaleanpunaista ja/tai kiiltävää.

Plus%20616%20PCC%20ulko-ovi.jpg 

Thaimaa. Bangkok. Phasee Charoenin luterilaisen seurakunnan kirkon ovi.  Monissa kirkoissakin kengät riisutaan kirkkoon tullessa. Kodeissa se tehdään aina.