maanantai 31. heinäkuuta 2017

+978 Mitä Pääsiäis-Paavolle kuuluu? 090412

+978 Mitä Pääsiäis-Paavolle kuuluu?

Kevättä kohti
Elämää kohti
 
Kävin kerran Raamatun pääsiäiskertomusta läpi Thaimaassa juuri kristityksi tulleiden kanssa.  Se oli heille mielenkiintoinen uusi juttu ja minulle varsinainen oppitunti.  Kertomuksesta löytyi paljon yhteyksiä sikäläisten ihmisten elämään ja ajatusmaailmaan.  Lähes joka jakeen jälkeen tuli kysymyksiä ja nyökytyksiä ihmisten omista löydöistä.  Minun roolini oli vain sanoa, että katsotaan seuraavasta jakeesta....

1. Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa.
"Miten ihmeessä naiset uskalsivat, eivätkö he pelänneet henkiä haudalla?"
2. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille.
3. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.
”Eivätkö ihmiset kaatuneet pelosta, kun näkyi valkoinen hahmo? Eivätkö ajatelleet, että se oli jonkun kuolleen henki? ”
4 Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
”Eivätkö naiset juosseet pakoon?”
5. Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta.
6. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi
” Jos se enkeli ei  olisi heti ensimmäiseksi huutanut, että älkää te pelätkö , niin naiset olisivat olleet heti tiessään..."

 Pääsiäis–Paavo ja hänen keväinen tukkansa toissapäivänä eilen ja tänään:
Paavo4pieni-normal.jpgPaavo5piwni-normal.jpgPaavo6pieni-normal.jpg

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

+977 Pääsiäis-Paavo piristää mieltä ja parantaa maailmaa 040412

+977 Pääsiäis-Paavo piristää mieltä ja parantaa maailmaa

Päällisin puolin parempi

Luovuus on sitä, että seinän tullessa vastaan osaa vaihtaa suuntaa eikä pyri seinän läpi. Luovien ihmisten lähellä ei koskaan pitkästy.  Kun luovuus ja hyvä tahto yhdistyvät, ne saavat paljon maailmassa aikaan. Sen tietävät kaikki, jotka joskus ovat käyneet vaikkapa jossain myyjäisissä. Luovuuden ja pahan tahdon yhdistelmästä voimme taas lukea lehdistä päivittäin.

Raumalla, Unajan seurakuntakodissa järjestetään pari kertaa vuodessa Naisten Kahvila thaimaalaisen ensikodin, Armonkodin hyväksi.  Olen harvoin nähnyt niin kauniisti koristeltua salia ja kahvipöytää.  Tunnelma on vapaa ja iloinen. Jokainen tuntee olevansa tervetullut. 

Vierailin tuossa Naisten Kahvilassa viitisen vuotta sitten thaimaalaisen ystävämme Mitin, Chiraporn Phuakluangin kanssa, joka toimi aikoinaan Armonkodin johtajana.  Pari viikkoa sitten pääsin sinne taas tuomaan terveisiä Thaimaasta. Tilaisuudessa oli myytävänä  Pääsiäs-Paavoja. Ne kuvaavat sitä iloisuutta,  jota siellä koettiin. Uskon, että Paavon avulla myös Thaimaan Armonkodissa voidaan kokea iloisia hetkiä. 

Meidän Pääsiäis-Paavomme toissapäivänä, eilen ja tänään:
Paavo1pieni-normal.jpgPaavo2pieni-normal.jpgPaavo3pieni-normal.jpg

lauantai 29. heinäkuuta 2017

+976 Lumista Aprillia 010412

+976 Lumista Aprillia

Huh huh huhtikuu

Vuosia sitten satoi lunta aprillipäivänä. Perheemme paras aprillipila saapui silloin maailmaan. Kun aprillipila saapui ensimmäistä kertaa kotiin, pihalla kukkivat jo kevään ensimmäiset kukat. Nopea kevät kaikin puolin.

Aprillipila ensimmäisellä kotimatkallaan auton takapenkillä:

perjantai 28. heinäkuuta 2017

+975 Otto Manninen, Lauri Viita ja Uppo-Nalle ystävineen 290312


+975 Otto Manninen, Lauri Viita ja Uppo-Nalle ystävineen

Ystävyys on yhteistä mieltä
Ystävyys on yhteistä kieltä
 
Mietin Otto Mannisen, Lauri Viidan ja Uppo-Nallen yhteyttä. Se poiki suvun kesken sähköistä keskustelua: ”Voisiko triviaaliratkaisu olla, että Uppo-Nallekin on lukenut Viitaa ja Mannista? Tyylissä on paljon samaa.”

Kun  Uppo-Nallessa intettiin:

”Intän, intän ja jupitan,
väitän vastaan ja pukitan,
rähjään, räyhään ja riitelen,
vietän aikaani inttäen. ”
 
niin Otto Manninen rauhoitteli:

”Jos tyhjistä ja vähistä
ain’ alkais räiskää, rähistä,
jäis ruumenet vain tähistä 
ja lihoista vain luut.”
 
Kun  Uppo-Nallessa valiteltiin:

”Sadesäällä likoan.
Hellesäällä hikoan.
Sellaista on elämä.
Likoa ja hikeä. ”
 
niin Lauri Viita lohdutteli:

”Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lantajuova järven jäällä –
kesä tulee, ihanaa!”
 
Uppo-Nalle ilmestyi juuri ennen ensimmäistä lähtöämme ulkomaille. Birminghamissa sitä luettiin ääneen iltalukemiseksi. Onkohan Uppo-Nallen vika, että osa nuorisostamme on suosinut Jim Carreytä? Jos et tunne Jim Carreytä, ei taida olla väliksikään. Minun mielestäni :)

”Jos omalle tontille kakkaat,
ei tule luoksesi rakkaat,
jos vieraalle tontille kakkaat,
heti saapuvat luoksesi rakkaat. ”
 
1979 Lontoo. Mikähän vitsi on meneillään:

torstai 27. heinäkuuta 2017

+974 Miettisinköhän mitänä 260312

+974 Miettisinköhän mitänä

Suora lähetys

Entä jos ei miettisi menneitä eikä murehtisi huomisia? Entä jos olisi vain tämä hetki? Aivoissa olisi vain suora lähetys koko ajan. Bittejä avaruudessa.

Lauri Viidan lauseissa on sattuvia sanoja. Sellaisia hykerryttäviä. Sellaisia mukavan höperöitä. Vähän sinne päin, jos tietäsi minne. Sellaisia kuin tämä mitänä.

On ollut mukava lukea, että Lauri Viidankin oppi-isänä on ollut Otto Manninen, lempparini  lakonisten sanontojen maailmassa. Röyhistän rintahöyheniäni.

Thaimaan aarrekätköistäni löysin tällaisenkin :
Mannisen Otolle: ”Pienen ikäni sinun runosi ovat minua vaivanneet. Minua harmittaa, kun niin olet osannut, että niitä on ollut pakko oppia ulkoa.”

En tiedä, miten tähän sarjaan voi kuulua Uppo-Nalle. Kuuluipa kuitenkin:
Uppo-Nallelle: Minua runottaa öisin, kun pitäisi nukkua ja antaa muidenkin nukkua. Mitä sinä teet, kun sinua öisin runottaa.”

Mietinköhän mitänä mökin kaivolla…

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

+973 Miksi joku keittää maapähkinöitä? 230312

+973 Miksi joku keittää maapähkinöitä?

Tavattomaan tapaan

Alustin keskustelua lähetystyöstä vähän oudommalle joukolle. Muistoistani löysin sopivia  kysymyksiä: Miksi lähetystyötä tehdään? Miksi ihmeessä lähetystyötä tehdään?  Vieläkö lähetystyötä tehdään?  Samaan sarjaan kuuluu myös kysymys maapähkinöistä.

Osaava Nainen-messuilla tarjosimme kerran höyrytettyjä/keitettyjä maapähkinöitä thaimaalaiseen tapaan. Muistan hämmästyneen kysymyksen:
Miksi ihmeessä joku keittää maapähkinöitä?
Muistaakseni vastasi lakonisesti: Monet naiset maailmalla kysyvät, miksi ihmeessä Suomessa maapähkinät syödään keittämättä.

Lähetysnäyttelyitä elävöitettiin joskus myös tarjoilulla, kuivatuilla hedelmillä tai keitetyillä maapähkinöillä. Vähän varsinaisia reseptejä oikaisten kiehautin kattilallisen maapähkinöitä ja annoin niiden jäähtyä keitinvedessä. Pehmeiksi tulivat. Sen kummempaa ei tarvittu ihmettelyn synnyttämiseksi.

Loimaan lähetysnäyttely. Päiväkerholaisten tekemää näyttelymateriaalia ”thaimaalaiseen päiväkotiin”. (Kuva Anja Uusitalo)

tiistai 25. heinäkuuta 2017

+972 Kaikkien on saatava loistaa 160312

+972 Kaikkien on saatava loistaa

Kateudella
Kaloja ei kannata kalastaa.
 
Olenko kadehtinut? Olenko katkeroitunut? Kyllä ja en. Miten milloinkin. Kuinka rikas elämä olisikaan, jos ei koskaan kadehtisi eikä katkeroituisi.

Eräs ystäväni on yhdeltä ammatiltaan teatterinohjaaja. Moninaisten muiden toimenkuviensa ohella. Eräässä haastattelussaan hän sanoi: ”Kaikki värit ovat tärkeitä. Kaikkien on saatava loistaa.” Jäin sitä miettimään. Tajusin, että juuri tuo asenne auttaa ihmisiä hänen ympärillään yrittämään parastaan. Tuloksissa se näkyy.

Isot voivat auttaa pienempiään, jos ovat itse saaneet olla pieninä perässä. Pienikin voi loistaa. Isomman avulla. Samoin heikko, vahvemman avulla.

1990. Thaimaa Bangkok. Iso ja pieni pelaamassa parvekkeella.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

+971 Hyvän Mielen Haaste 110312

+971 Hyvän Mielen Haaste

Hykerrän
Hymyän
 
Herne haastoi miettimään kymmentä mukavaa asiaa. Valitsin blogiurani alusta kymmenen kuukauden ajalta yhden mukavan asian kultakin kuukaudelta

Elokuus 2007. Sanat. Monimutkaiset sanat
Rakastan sanoja,
rumia sanoja ja kauniita,
monimutkaisia ja yksinkertaisia.
Rakastaisinpa samoin myös ihmisiä.

Syyskuu 2007. Sanoma uusin sanoin. Selittämättömän selitysyritys  
Voihan sen sanoa toisinkin.
Voihan?

Lokakuu 2007 Hetket. Pieniä hetkiä.
Pieni hetki.
Ymmärsin jotain.

Marraskuu 2007. Blogimetsä.  Matka Blogistaniaan
Jostain kaikki aina alkaa.

Joulukuu 2007. Tunteet. Tunteet pelissä. 
Äkkipikainen.
Pitkävihainen.
Rattoisat riidat.

Tammikuu 2008. Musiikki. Musiikin muistojälkiä
Värit.
Tuoksut.
Sävelet.
Muistojen haikeita hipaisuja.

Helmikuu 2008. Dialogi. Jatkopohdintaa dialogista
Dialogi
Sovittua erimielisyyttä

Maaliskuu 2008. Erilaiset maut   Eksoottisin ruoka, juoma ja ravintola
Eksoottinen
Tuntematon ja erikoinen?
Poikkeava ja vieras?
Viehättävä ja epätavallinen?
Alkukantainen ja arvaamaton?

Huhtikuu 2008. Monikulttuurisuus. Monikulttuurisuus työelämässä
Minun tavat
Sinun tavat
Meidän tavat
Teidän tavat
Hyi heidän tavat

Toukokuu 2008 Koti. Kotiovisyndrooma
Kotonuhjakkeella
Matkamittari sekoaa
Alaoven ja yläoven välillä

Thaimaa. Huhtikuu 2011. Hykerryttävä kansainvälisten vieraiden samlookulkue matkalla Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon Samroongin seurakunnan kirkosta Armon kotiin. (Kuva Jyrki Markkanen)

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

+970 Udmurttia udmurttia 080312

+970 Udmurttia udmurttia

Haitarit esiin?

Kuopus sattui olemaan täällä niin, että ehdimme kuulemaan ja katsomaan netissä udmurttimummojen euroviisuesityksen ennen kuin se kuului ja näkyi televisiouutisissa.  Sana oli kiirinyt kaveriporukassa Facebookin kautta.

Muutama vuosi sitten Kuopus oli opintomatkalla Udmurtian tasavallassa opiskelijatovereidensa kanssa. Porukka oli majoitettu yhdeksi yöksi udmurttikylään.Talon emäntä oli tullut töistä ystäviensä kanssa ja ilta kului laulaen, soittaen, syöden ja tanssien.  Suomalaiset vedettiin riemuun mukaan. Mukavat muistot jäivät. Tänään ne kertautuivat mummokuoron esityksessä.  Sama hymy, sama riemu, sama into.

Maailmassa on toivoa, jos maailman kaikki mummot yhdistyvät. Mikä ettei nuoremmatkin.

Osattiin sitä ennenkin. Udmurttilainen kansanperinneryhmä vuodelta 1950. (Udmurt folk costume):

lauantai 22. heinäkuuta 2017

+969 Hedelmäkoristeet 070312

+969 Hedelmäkoristeet

Koverran
Kaiverran
Koristan
Kaunistan
 
Millainen työ on turhaa? Siivoaminen? Ruuanlaitto? Pyykinpesu? Kaikki työ, jonka jäljet häviävät nopeasti? Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!  Saarnaaja onneksi sanoi muutakin: ” Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista.”  Turhakin työ saattaa olla tekijälleen tärkeää. Joskus jopa muillekin.  Aika useinkin, totta puhuen.

Pari vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen kerran thaimaalaisista hedelmäkoristeista. Silloin annoin linkin mangokaiverruksen tekoon. 

Kuopus innostui kokeilemaan hedelmäkoristeiden tekoa, ensimmäistä kertaa elämässään. Not bad at all. Tässä hänen ensimmäisen ja toisen päivänsä  tuloksia. Jälkimmäisessä on kuulemma myös unkarilaisia hunajakakun (mézeskalács) vaikutteita:

Plus%20969%20A%20Kaiverruksia.jpgPlus%20969%20Kaiverruksia%20B.jpg

perjantai 21. heinäkuuta 2017

+968 Etsin sydämeni sisarta 040312

+968 Etsin sydämeni sisarta

Mikä ja kuka
Missä ja milloin
 
Olin vierailemassa Naisten kahvilassa Yläneellä. Otsikoksi muotoiltiin yksi esittämistäni aiheista:  ”Kun tapasin sydämeni sisaren.”

Sydämeni sisar. Sen termin löysin vanhoista valmistelupapereistani.  Ensimmäisen kerran se näkyi 20.1.1992, siis yli kaksikymmentä vuotta sitten. Olin silloin puhumassa myös Naisten kahvilassa, sillä kertaa  Porissa.  Sitä käsitettä käytti muistaakseni tuona iltana esiintyntyt sokea laulaja, Hänen nimeään en muista, en myöskään hänen ulkonäköään. Silloin puhuin mm tällaisia lauseita:

”En halua kertoa, kuinka erilaisia vaan kuinka samanlaisia olemme.”
”Aikuisena ummikkona oli pakko oppia sydämen kieli.”
”Yhteisiä tunteitamme: suru, viha, hylkääminen, rakkaus ja kuolema”

Yläneellä puhuin samoja asioita ja näytin kuvia sydämeni sisarista Thaimaassa. Netissä termi sydämeni sisar löytyi vain omasta blogistani. 

Minulta pyydettiin ruokapöytään myös kaiverrettuja hedelmäkoristeita . Tässä niistä yksi, jo reissussa rähjääntynyt:

Plus%20960%20vesimeloni%20kaiverrus.jpg

torstai 20. heinäkuuta 2017

+967 Pitääkö päättäjän olla röyhkeä? 280212

+967 Pitääkö päättäjän olla röyhkeä?

Saako ruma sana olla sanomatta
Niin kuin se on
 
Valitsemmeko itsellemme röyhkeän edustajan, kun emme itse uskalla olla sellaisia. Pitääkö jonkun pistää puolestamme jauhot suuhun toisinajattelevalle? Pitääkö edes jonkun sanoa asiat niin kuin ne ovat? Pitääkö meidän löytää toinen ihminen sanomaan ääneen ne vihaviestit, joita emme uskalla aina edes ajatella sanovamme?

Jäin miettimään niitä ihmisiä, joita olen vuosien varrella äänestänyt. Kertooko heidän luonteensa minusta enemmän kuin heidän edustamansa asiat?  Onko mukavan ihmisen tukija itsekin mukava, röyhkeän itsekin röyhkeä? Pitääkö päättäjän osata pitää puolensa, jotta hän voi pitää myös toisten puolta? Entä valitsijan?

Median tehtävä on nostaa esiin asioita, myös niitä piiloteltuja. Idealismi loppuu siinä vaiheessa kuin raha ratkaisee kritiikin kohteen.  Vain entinen kylähullu jakoi kritiikkiään ilmaiseksi. Hänen tehtävänsä on jaettu nyt meille blogien kirjottajille…

Näinä päivinä olen seurannut Thaimaan lehdistön uusinta poliittista kärhämää. Esiintyikö ministeri päihtyneenä parlamentissa vai ei? Kuka sanoi kenelle mitä ja millä tavalla? Asiat vaihtuvat, henkilöt pysyvät. Syytökset vaihtuvat, henkilöt pysyvät. Puolueet vaihtuvat, henkilöt pysyvät. Vuosien varrella on seurattu, kuka kulloinkin on ollut maanpaossa ja mistä syystä. Muistan, miten tuo sama ministeri-parka oli Tanskassa pakolaisena ollessaan joutunut syömään aina vain voileipiä ja voileipiä. Tai miten poliitikon ”pahat pojat” toistuvasti pääsivät pälkähästä huomautettuaan, kenen poikia he olivat…

Vieraassa kulttuurissa ymmärryksen hienosäätö on helposti tuomittu epäonnistumaan.  Äly jättää ja huutaa vielä mennessään Hoi. Omassa kulttuurissa kyllä toivoisi jotain ymmärtävänsäkin.

Jotkut päätökset ovat tuhoisampia kuin toiset. Viipuri. Rautatieasema. 30.9.1941:
Viipuri%20rautatieasema%20300941pieni-no

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

+966 Palohälytin piippasi 250212

+966 Palohälytin piippasi

Jospa joku muu

Kokemuksia on kaikenlaisia. Häkellyttävän hankaiakin.

Alkoi kuulua palohälyttimen ääni. Kerrostalossa niitä ääniä kuuluu aina välillä. Itsekin olen ruokaa käräyttänyt pohjaan ja saanut palkinnoksi piipityksen. Ääni ei loppunutkaan nopeasti. Kurkistin käytävään. Ei hajua. Ei myöskään hajua siitä, mistä huoneistosta piipitys kuului. Piipitys jatkui. Etsimme ja arvelimme. Lopulta soitimme paria ovikelloa. Ei vastausta. Jospa joku muu tekisi jotain. Tuskin tässä nyt mitään.

Soitin huoltomiehelle, joka lähti tulemaan. Matkaa oli sen verran, että sovimme soittavamme kuitenkin myös hätänumeroon. Päivystyksessä 112  vastaaja hoiti asian hyvin. Kyseli oikeat kysymykset . Osasin ilmeisesti vastata oikeat vastauksetkin, koska hetken neuvottelujen jälkeen minua kehotettiin odottamaan matkalla olevaa huoltomiestä, jonka tehtäväksi tuli katsoa, oliko jotain pielessä. Jos oli, minut ohjeistettiin soittamaan uudelleen palokuntaan.

Asia selvisi huoltomiehen avattua oven. Ei vaaraa. Hälytin oli vain laulellut itsekseen. Palokunta sai olla rauhassa. Huoltomies kertoi, että heidän kokemuksensa mukaan 20 % oli hälytinvikoja, muut tavalla tai toisella aiheellisia. 

Palaute. Hälytyskeskus hoiti asian hyvin. Huoltomies hoiti asian hyvin. Itseäni hämmästelin. Oli ollut suuri kynnys soittaa. Entä jos jotain olisi oikeasti tapahtunut.

Thaimaassa en välttämättä tiennyt, mihin soittaa hätätilanteessa. Hälytysnumeroja oli monia, kullakin poliisiasemalla omat numeronsa. Yleisiä ambulansseja ei niin vain löytynytkään. Jokaisella sairaalalla oli omat ambulanssinsa.  Kaikki sairaalat eivät ottaneet vastaan ketä vain. Tarvittiin takuuraha, todistus sopimuksesta ko. sairaalan kanssa tai matkavakuutuskortti… Useimmiten olisin kilauttanut kaverille.  Kolareissa soitimme vakuutuksen päivystävälle tai omalle välittäjälle, brokerille., joka hoiti kaikki ongelmatilanteet puolestamme.

Muista aina liikenteessä, pidä kunkin maan hälytysnumerot tallessa!

Hakukoneen avulla kurkistin, mitä brokereista kerrottiin. Tällainen löytyi:
 ”Jos ajatus kahlaa vuori vakuutus vaihtoehtoja saa sinut punastumaan, saatat olla parempi työskennellä vakuutusmeklari. Kokenut lisensoitu välittäjä on perehtynyt vakuutus mongerrus ja hyvät yhteydet vakuutusyhtiöille. ! Jos tämä välittäjä on valmis antamaan sinulle näyte työnsä, hän voi kannattaa pitää. Muista, että tämä henkilö on tarkoitus pitää sinut huolestu että tulee yhdessä vakuutusasioita. ”

tiistai 18. heinäkuuta 2017

+965 Thaimusiikki - maailmanmusiikki 230212

+965 Thaimusiikki - maailmanmusiikki

Se soi sittenkin!

Ensimmäisellä musiikkitunnillamme Luther-seminaarissa Bangkokissa iloitsin siitä, että pyytäessäni opiskelijoita laulamaan he valitsivat laulun, jossa oli thaimelodia.  Kerroin heille menneistä ajoista. Sen tarinan olen jo aikaisemmin täälläkin kertonut. Saman tarinan kerroin myös sunnuntaina Phasee Charoenin kirkossa.  Saarnatekstissä kerrottin Jeesuksen parantamasta leprapotilaasta ja hänen kiitollisuudestaan.

"Olin jonkin aikaa Thaimaassa lähetyksemme edustajana thaimusiikkikomiteassa, Thai Indigenous Hymnbook Committee, jonka tehtävänä oli herättää kiinnostusta thaimusiikin käyttöön kirkoissa.  Kesäkuussa 1989 olin ainoana ulkomaalaisena mukana tuon musiikkikomitean järjestämässä seminaarissa, johon oli kokoontunut toistakymmentä thaisanoittajaa ja säveltäjää. Koin, että komitean ja minun, ulkomaalaisen, päätehtävänä oli rohkaista thaimaalaisia ottamaan käyttöön omaa perinnettään. Suuri osa sanoittajista oli entisiä leprapotilaita.  Lepraa sairastaneiden oli vaikeaa kulkea busseissa ennakkoluulojen takia, siksi seminaari oli Manoromissa, leprasairaalan tiloissa. Sairaalassa tapasin myös yhden akuutissa lepravaiheessa olleen sanoittajan.  Seminaarin aikana tehtiin uusia lauluja ja iltajuhlassa niitä sitten esitettiin Manoromin kirkossa. Se ilta on yksi parhaista musiikkimuistoistani."

"Musiikkikurssilla Manoromin sairaalassa Keski-Thaimaassa.  Iloista miesjoukkoa rohkaistiin jatkamaan sitä, mitä he jo ennenkin olivat tehneet ja mitä he halusivatkin tehdä. He kirjoittivat thaimaalaisen runoperinteen mukaisia kristillisiä sanoja perinteisiin thaimelodioihin. Olin ainoa ulkomaalainen, pikemminkin ihmettelevä oppija kuin opettaja. Yhden peukalon muistan. Se oli ainoa toimiva sormi lepran tuhoamassa oikeassa kädessä. Peukalossa oli kumilenkillä kiinni lyijykynä. Mikä kynän lento! Mikä into! Mikä hymy! Mitkä runot! Mikä itsevarmuus ja itsetunto!

Illalla kirkossa laulettiin päivällä tehtyjä lauluja. Sieltä muistan rummuttajan kädet. Niissä ei ollut jäljellä enää yhtään sormea. Mikä rummutuksen riemu! Mikä into! Mikä hymy!  Mitkä laulut! Mikä itsevarmuus ja itsetunto!"

Thaimaan luterilainen kirkko sai ensimmäisen virsikirjansa 2009. Siinä kirjassa on paljon thaimusiikkia ja omien työntekijöidemme sanoituksia ja sävelmiä.  Se soi sittenkin!

Hiihtolomalaisemme etsivät käsiinsä thaimaalaisia soittimiamme ja soittivat niitä innolla. Hauskaa oli. Tämänkin näköisiä soittimia meiltä löytyy:
Thaimaalaisia ystäviämme menneinä aikoina esiintymässä Thaimaan luterilaisen kirkon pääkirkossa Bangkokissa.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

+964 Yhteisen sydämen oppimäärä 220212

+964 Yhteisen sydämen oppimäärä

Ruammit Ruamkhit Ruamdzit
Yhteinen ystävyys
Yhteinen ajattelu
Yhteinen sydän
 
Omaa asennettaan voi halutessaan muuttaa, jos oikein yrittää. Toisen asenteeseen voi vain yrittää vaikuttaa.  Kommentoin juuri eräässä blogissa näin:” Pääasia on mielestäni, että kaikkein heikoimmat saavat avun kaikkialla Suomessa (ja muualla), puhutaanpa sitten "näön vuoksi" vai "totuudessa"...”

Thaimaassa Bangkokissa Phasee Charoenin kirkolla toimi usean vuoden ajan Yhteisen sydämen päiväkoti. Sen vaatimaton rakennus seisoi vielä varastoksi muutettuna kirkon pihalla, kun siellä pari viikkoa sitten poikkesimme.

Suomessa Loimaalla  seurakuntatalossa pystytettiin monena vuonna suuria lähetysnäyttelyjä, joiden valmisteluun tulivat mukaan erilaiset tahot, myös päiväkerhot ja koulut. Eräänä vuonna näyttelyssä esiintyi Yhteisen sydämen päiväkoti. Minua pyydettiin mukaan ideoimaan ja toteuttamaan sitä. Kokosin omia tavaroitamme ja kuvia sekä  Suomen Lähetysseuran thaimaalaista lapsimateriaalia. Kuvista löydettyjä esineitä etsittiin myös loimaalaisista varastoista. Askartelut ja piirrokset tehtiin eri tahoilla. Näyttelyssä vieraili satoja ihmisiä. En hävennyt tuota asennekasvatustamme.

Yhteisen sydämen päiväkoti Bangkokissa ja Loimaalla (Loimaan kuva Anja Uusitalo)

 

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

+963 Näpsähtelevät iPadit ja Hallelujat Bangkokissa 200212

+963 Näpsähtelevät iPadit ja Hallelujat Bangkokissa

Isot edellä.
Pienet suomalaiset perässä.
 
Sitä luulee olevansa maailman huipulla ja kehityksen kärjessä. Harhaluulo. Kuulin jo aikaisemmin, että uusien viestimien uusimmat versiot laukaistaan esiin monessa muussa maassa ennen kuin ne ilmestyvät Suomeen. Keskimääräisesti olemme kai kuitenkin keskimääräistä kehittyneempiä, vähän niin kuin kylmyystila armeijan teltassa. Pää paleltuu pakkasessa ja varpaat palavat kamiinassa….

Matkalla Chiang Raista Bangkokiin seurasin samassa koneessa olevaa thaimaalaista nuorisoa. Sitä vempainten määrää! Kun kone oli laskeutunut Bangkokin kentälle, vieressä istuva pikkumies otti kuvia ympäristöstä isolla iPadillaan. Komeankokoinen kuva tulikin.  Ystävä kertoi, että myös joulukuussa Bangkokin Messias- oratorion esityksissä iPadit olivat räpsähdelleet…  

Messias-oratorion  Halleluja esitettiin joulun alla myös Thaimaan pienen luterilaisen kirkon pääkirkossa.. Siellä esiintynyt orkesteri on osa lasten ilmaista musiikinopetusta Klong Toyen slummissa. Tuota musiikkikoulua johtaa norjalainen lähetystyöntekijä  Solveig Meling Johannessen.  Pääsin tutustumaan  nyt myös hänen musiikinopetukseensa Thaimaan luterilaisessa seminaarissa. Hänellä on slummissa niin paljon musiikinopetusta, että hän ehtii avustamaan seminaarin musiikinopetuksessa vain yhden päivän viikossa. Katsokaa, kuunnelkaa  ja ihmetelkää!

Pianonsoitonopetusta  Thaimaassa parikymmentä vuotta sitten:

lauantai 15. heinäkuuta 2017

+962 Bangkokin kakkumuistoja180212

+962 Bangkokin kakkumuistoja

Kultaako aika kakutkin?

Meidän perheessämme makusanatkin ovat muistojen hakusanoja. Chicken Tikka kuolauttaa muistoja Bangkokin Himali Cha Chasta.  Hoi Thoot, simpukkamunakas, vie mielen Hua Hinin yötorille.

1979. Ajattelin, että Thaimaahan tullessani saisin unohtaa kahvin ja jäätelön. Mietin  etukäteen jo jäätelön tekoakin, jotta lapset saisivat sitä edes joskus. Maahan saavuttuamme ystävät veivät meidät ensi tilassa syömään Dusit Thani-hotelliin. Jälkiruuaksi tarjottiin kahvia ja Banana  Split- jääteöannosta. Otin niiden sijasta elämäni ensimmäisen juustokakkupalan.
2012. Otin päivälipun Skytrainiin ja ajelin sen reitit päästä päähän ihmetelläkseni maailman muuttumista. Silom Roadilla laskeuduin maan pinnalle ja kävelin Dusit Thani-hotelliin juustokakulle ja kahville. Samalta maistui kuin ennenkin.

Onko sinulla kakkumuistoja?

2011 Dusit Thani Hotel . Kuva Jyrki Markkanen
2010%20Jyk%C3%A4lt%C3%A4%20Dusit%20Thani

perjantai 14. heinäkuuta 2017

+961 Musiikinteoriaa ja pianonsoittoa Thaimaassa 160212

+961 Musiikinteoriaa ja pianonsoittoa Thaimaassa

Sormi pieni koske siihen vaan

Haasteet on hyvä ottaa vastaan. Miettimättä ja kyselemättä. Uskoen ja uskaltaen. Hymyillen.
Miten opettaa kahden viikon aikana pianonsoittoa kahdelletoista ihmisille yhteensä kahdeksassa tunnissa? Ei mitenkään. Tai sitten näin :

En tiennyt opiskelijoiden musiikkipohjatiedoista mitään. Pari kertaa ehdin kuulla, että joku tapaili sointuja vapaa-ajalla. Kahdelle oli kuulemma järjestynyt soitonopettaja tälle lukukaudelle. Jotkut olivat opiskelleet pianoa jonkin verran jo aikaisempina vuosina. Thaimusiikki oli osalle hallussa, samoin kitaransoitto. Siitä siis lähdettiin liikkeelle.

Tulopäivää seuraavan aamupäivän lueskelin musiikin alkeisteoriaa ja tavailin thaimaalaisia musiikkitermejä, joita olin viimeksi käyttänyt 90-luvulla. Illalla tapasin joukon. Hymyilevän, kohteliaan ja innokkaan. Kävin läpi nuotit aika-arvoineen, nuottiviivaston ja nuottien paikan sillä, perusrytmin ja tahtiviivat. Vertailimme erilaisia nuottimerkintöjä, länsimaisia, thaimaalaisia ja kiinalaisia. Avasimme pianon kannen. Kaikki saivat laittaa vuorollaan viisi sormeaan viidelle vierekkäiselle koskettimelle. Opeteltiin sorminumerot  ykkösestä viitoseen ja soitettiin numeroiden avulla ensimmäinenThompsonin kirjan kappale. Jotkut näyttivät jo pidemmälle kehittyneitä taitojaan.

Toisena iltana jatkettiin vähän teoriaa. Ryhmittäin jakaannuttiin neljälle pianolle soittelemaan. Juoksin pianoiden välillä portaita ylös ja alas. Osaavammat opettivat aloittelijoita. Läksyksi muutama Thompsonin kappale niille, jotka halusivat oppia enemmän.

Kolmantena päivänä viikon kuluttua olin jo oppinut kolmannenkin merkintätavan, jota käytti lahu-heimo laulukirjassaan, tonal-solfa. Siksi se joukko oli yllättänyt moniäänisellä laulullaan. Osa opiskelijoista osasi tuota nuottikirjoitusta. Nyt kaikki saivat oman reilun kymmenminuuttisen, jossa lähdin liikkeelle siitä, mitä he osasivat ja mitä halusivat ja mihin pystyivät.

Viimeisenä päivänä, opiskelijoiden vapaapäivänä, kaikki soittivat kanssani reilun puolituntisen. Yksilöllisesti jotkut opiskelivat sointuja, joita osasivat jo kitarasta. Heille löytyi tietoa duureista ja vastaavista molleista. Lahu-heimolaisia rohkaisin etsimään pianosta melodioita oman laulukirjansa nuottimerkintöjen avulla. Joku halusi soittaa Thompsonia eteenpäin. Joku soitti jo hyvin kaksikätisestikin. Joku löysi tutun laulun, jonka melodian halusi oppia soittomaan. Ja oppihan hän.

Ei  minua pää palellut tuossa yrityksessä. Ei Thaimaassa kyllä palellut mikään muukaan paikka koko kahtena viikkona. Mutta Hauskaa oli. Entiseen Mielettömään Malliin!


musiikinteori%20thaipieni.jpg

torstai 13. heinäkuuta 2017

+960 Eilisiltana erikoisen tapahtuman keskellä - tietämättä mitään 150212

+960 Eilisiltana erikoisen tapahtuman keskellä – tietämättä mitään

Mitä kaikkea tapahtuukaan.
Miten vähän mistään tiedämmekään.

Luin thaimaalaisesta nettilehdestä, että kun olin Bangkokin lentokentällä odottamassa koneen lähtöä takaisin Suomeen, samalla kentällä samaan aikaan pidätettiin yksi epäilty pommimies. Isolla kentällä tuollainenkin tapahtuma hoidetaan huomaamattomasti. Istuin lähtöportilla odottamassa koneen lähtöä, kun televisiouutisissa kerrottiin, miten yksi epäillyistä oli menettänyt jalkansa, kun hänen heittämänsä pommi oli pongahtanutkin takaisin hänen eteensä. Kolmas miehistä ehti nousemaan koneeseensa samalta kentältä juuri katsoessani noita uutisia.

Tällaisia kenties ostelin kentän myymälöistä juuri samaan aikaan, kun…
Plus%20960%20konvehtirasia%20norsu.jpg

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

+959 Tulevia rippikoulumuistoja 290112

+959 Tulevia rippikoulumuistoja

Tulevat muistot
Kohta tallessa
 
On hyvä tietää, että monet nuoret keräävät tällä hetkelläkin tulevia rippikoulumuistojaan. Mikä mahdollisuus!

Olen käynyt taas rippikoulua, kahtakin.  Toiseen osallistuin kirjallisesti, toiseen paikan päällä. Hyvä kuva jäi taas kerran Suomen nuorista. Valmistellessani mietin, miten ylittää sukupolvien välinen rotko (ei siis vain kapea kuilu).  Tajusin, että rotkon yli voi ainakin huudella, reippaasti ja reilusti. Kyllä sieltä toiselta puolelta välillä sitten vastataankin.

Toisessa  rippikoulussa rippikoululaiset oli jaettu ryhmiin. Kullekin ryhmälle annettiin oma kohde, josta etsiä tietoa tietyltä henkilöltä. Vastaajille annettiin palautuskuoret .  Sain kymmenen kysymystä Thaimaasta, kaksi kultakin ryhmäläiseltä. Vastasin heille kullekin henkilökohtaisella kirjeellä. Kivoja kysymyksiä yleistilanteesta, hedelmistä, vientituotteista, kristittyjen määrästä, lähetystyöstä jne. Hauska oli myös vastata kysymykseen siitä, mikä oli ollut kivointa Thaimaassa:

”Kysyit myös, mikä oli kivointa Thaimaassa. Luulen, että thaimaalaiset ihmiset olivat kaikkein kivointa. On kiva, kun ihmiset ovat kavereita toistensa kanssa. Meidän piti oppia thain kieli, jotta voimme puhua thaimaalaisten kanssa. Se ei ollut helppoa. Thain kieli on hyvin vaikea kieli ja sitä kirjoitetaan eri tavalla kuin suomen kieltä. Thaimaalaiset kuitenkin olivat meille ystävällisiä, vaikka emme niin hyvin thaita puhuneetkaan.”

On hyvä, että nuoriso vielä kerää muistoja. Meiltä vanhemmilta ne helposti jo häviävätkin.
Toisessa rippikoulussa, entisessä nimikkoseurakunnassamme, näytin entisiä kuvia. Sieltähän se kaikki aikoinaan lähti.

Plus%20959%201979%20Lokalahti%20matkaans

tiistai 11. heinäkuuta 2017

+958 Muiden tavallinen on häntä rasatavan erikoinen 240112

+958 Muiden tavallinen on häntä rakastavan erikoinen

Valinnan vaikeus
Valitun erikoisuus

Lapsuudenkodista on varmaan peräisin se, että maailma, yhteiskunta, historia ja politiikka ovat aina kiinnostaneet.  Kaikesta kiinnostuksesta huolimatta taidan kuitenkin liikkua noissa asioissa enemmänkin mutu-tuntumalla kuin asialinjalla. Yksityiskohdat näyttävät olevan tärkeämpiä kuin suuret linjat. Olenkohan siis sopivaa vaalikarjaa? Toisaalta, taustoihin perehtyminen on aina ollut tärkeää. Nettiaikana se on jopa helpompaa.  Lähdekritiikkiä suorastaan rakastan. Toisaalta, juuri se vaikeuttaa kannanottoja. Näen virheitä kaikissa osapuolissa. Silti olen äänestänyt.  Ja aion taas äänestää.

Ja taas olen kommentoinut siellä täällä. Tälläkin tavalla:

- Muiden tavallinen on häntä rakastavan erikoinen.
- Mikä tässä mättää. Jos säännöt ovat huonot, niitä on muutettava. Jos säännöt ovat hyvät, niitä on noudatettava...
- Jossain vaiheessa puhuttiin siitä, että ihmiset osaavat vastata vain niihin kysymyksiin, joita he osaavat tehdä. He saattavat jopa väittää, että muita kysymyksiä ei ole olemassakaan. Viisaankin ihmisen luoma jumaluus on silloin varsin tyhmä.
- Vanhenemista ei tarvitse aktiivisesti auttaa. Kyllä se sieltä tulee itse kullekin, jos on tullakseen.
- Raamatun kolme ensimmäistä sanaa kertovat minulle jotain myös uskostani ja maailmankuvastani. Alussa: On alku. Jumala: On Jumala. Loi: Jotain tuli (tehtiin) tyhjästä. Noiden kolmen sanan jälkeen annan tieteen löytää asiasta uusia ja uusia teorioita. Olen jopa niistä teorioista kiinnostunut.
- Luulen, että nykyisin mennään helpoimman kautta. Valitaan Oma Joukko, josta tiedetään etukäteen, mitä sen joukon jäsenet tarkoittavat. Oman Joukon sisällä ei tarvitse aina ajatella. Nauretaan kun muut nauravat, aina oikeassa kohdassa. Väärään aikaan väärässä paikassa väärää asiaa nauravalle näytetään helposti (varsin suvaitsemattomasti) oma paikka. Ironian koetaan onnistuneen ehkä parhaiten, jos sen kohteeksi joutuva ei sitä ymmärrä, mutta kaikki muut läsnä oleva tajuavat, mistä on kyse.
- Unelmia ei kukaan voi meiltä viedä. Jotkut niistä toteutuvatkin.
- ” Tunteisiin perustuva sitoutuminen heikkenee vuosien saatossa."  Yllättävä väite.

Erikoiset ovat erikoisia koko ikänsä…
Plus%20958%20Esikoinen%20ja%20erikoinen.
1972. Naantali. Erikoinen ja Esikoinen.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

+957 Padan ja kattilan dialogi 190112

+957 Padan ja kattilan dialogi

Mustakylkisten piiritanssi

Soimaaja soimasi ja soimattu soimasi. Eikä ollut koirallakaan hyvä olla…

Katsoin kerran osan MTV3:n vaalitentistä. Mokomat toimittajat. Pistivät ne lopuksi kehumaan toisiaan…

”7.1.2525 (1982)Bangkok. Käytiin äänestämässä valitsijamiehiä ennakkoäänestyksessä. Tuo puolueuskollisuus ei oikein pelaa. Tuttujamme saimme molemmat äänestää. Prinsessan häät tulivat suorana lähetyksenä televisiosta. Mentiin alakertaan Nomin ja Nokin kotiin katsomaan. Siinä sitten tasa-arvoisesti apulaisten kanssa istuttiin lattialla.
Eilen LMT:n  ( Lutheran Mission in Thailand, norjalaisten ja suomalaisten yhteinen lähetysjärjestö Thaimaassa) rukouspiirissä kerroin ajatuksen lähetyksestämme avioliittona. Vertasin sitä näin idässä yleisesti tunnettuun tapaan mennä edeltä vanhempien sopimaan avioliittoon tuntematta toisiaan ennen kuin rakkaus syntyy. LMT perustettiin näin. Nyt rakkaus on syntynyt jälkeenpäin.”

Lattialla istuen hoitui tuohon aikaan moni muukin juttu:
Joulu 1981. Rosolli

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

+956 Edestä löydetty kesä 130112

+956 Edestä löydetty kesä

Kesän vanha ja uusi

Eräs taakse jätetty kesä aktivoitui, kun tapasin vanhoja ystäviäni. Yksi heistä oli opiskeluaikana Hannoverissa kesätöissä ollessaan nukkunut samassa huoneessa kuin minä sitten seuraavana kesänä. Olimme olleet saman Frau Decken apuna siivoamassa samaa Friederikenstiftin osastoa. Olimme oppineet käyttämään (samaa?) isoa kiillotuskonetta ja linjaamaan saman käytävän kiillotusjäljet oikeaoppisesti.

Muistelimme tuossa Hannoverin huoneessa ollutta salaperäistä ovea. Siitä silloisessa päiväkirjastani:

”14.6.1967. Juttu on paras alkaa keskeltä, siitä, miten kaksi uupuneen nuutuneen näköistä surkeaa sadetakkista suoratukkaista lyhyttukkaista matkalaukkuja kantavaa tyttölasta on jo Hannoverissa niin pitkällä, että on päässyt huoneeseen ja sisar Isolde on meille näyttänyt kaiken, jopa avannut oven, salaperäiseltä näyttävän oven johonkin pimeään ja sanonut jotain ja mennyt pois.
Niin eikös vain minun uteliaisuuteni herää (on jo pukeuduttu yöpukuihin) ja avaan varovasti oven ja HAA siellä nukkuu joku. Hiljaa (= kauhea kolina hiljaisessa huoneessa) suljen oven ja menen sänkyyn. Kuuluu rapinaa viereisestä huoneesta, pää kurkistaa ovesta, ei sano mitään, kulkee hiljaa huoneen poikki yöpukuinen hahmo, viipyy tovin ulkona, tulee takaisin, ei sano mitään, seisoo hetken omalla ovellaan ja hymyilee ystävällisesti meille, työntää kättä ja sanoo: ”Ingrid”. Ja me solkkaamme omat nimemme, Ingrid puristaa kättä ja sanoo: ”Schlafen Sie gut”.”

Ingrid, vakituinen asukas, sai asua perähuoneessaan, me, kahden kuukauden kulkijat hänen kulkureitillään.  Hyvin se sujui.

Olen kauan miettinyt, olinko joskus nähnyt zeppeliinin vai muistinko väärin. Ja olinhan minä, siellä Hannoverissa. Kuplien yläpuolella. Näköjään.


 

lauantai 8. heinäkuuta 2017

+955 Onko tasa-arvoista tappaa tasapuolisesti? 100112

+955 Onko tasa-arvoista tappaa tasapuolisesti?

Arvostettua ajankulua?
Minä sinua
Sinä minua
 
Thaimaan televisiossa yleiset julkkisten väliset hupikilpailut rantautuivat myöhemmin myös Suomeen.  Olen löytävinäni tämän päivän Suomessa muutakin vastaavaa, johon tiukkapipoisena kiinnitin ensin huomiota siellä kaukana:

Thaimaassa leikittiin aina ja paljon ja joka tilanteessa. Joskus leikittiin myös panttileikkejä. Panttien lunastamiseksi piti suorittaa joku tehtävä. Työtoverimme häkeltyivät nuorten kanssa leikkiessään sitä, miten suosittua oli kilpailu siitä, kuka parhaiten esitti vammaista ihmistä. Se leikki lopetettiin äkkiä suomalaisten taholta. 

Tiettyjä sketsihahmoja eivät kaikki katsojat arvosta.  Niitä pidetään loukkaavina. Olen törmännyt kahteen vastakkaiseen kommenttiin.  Jos arvioi ohjelmaa, vaikka ei ole sitä katsonut, vastaukseksi tulee: "Miten voit tietää asiasta mitään, jos et ole itse sitä nähnyt?" Jos taas arvioi ohjelmaa katsottuaan sitä, vastaukseksi tulee: "Oliko pakko katsoa?" Näin kirjoitin jo aikaisemmin:

”Pikkupiruilu ja pilkkaaminen ruokkivat jotain meissä syvällä sisällä. Pilkan kohteeksi joutuvan sisällä taas jotain tuhoutuu. Kai se sitten on sen arvoista, vapauden nimissä. On tasa-arvoista tappaa tasapuolisesti. Usein se tasapuolisuus ei onnistu, vaan heikoin osapuoli jää tappiolle. Luonnon valintako?”

Kirjastosta löytyy myös historiaa – ja nykyaikaa:

Alpo Rusi: Tiitisen lista

Olen tuon kirjan esittämien tapahtumien aikana ollut yhden välilaskuyön Itä-Berliinissä kesällä 1970. En ole tainnut nähdä missään muualla niin tiukkailmeisiä viranomaisia kuin silloin. Länsi-Saksasta, vieraillessani Hannoverista käsin Bad Pyrmontissa vuonna 1967,  muistan, miten meitä vieraita varoitettiin katsomasta vahingossakaan Itä-Saksan televisiota.

1967. Bad Pyrmont

perjantai 7. heinäkuuta 2017

+954 Suomeen tulleista ja tuoduista 080112

+954 Suomeen tulleista ja tuoduista

Julkkis kysyy
Julkkis vastaa
Kansa nauraa
Kansa maksaa
 
On joitain asioita, joiden en koskaan luullut tulevan Suomeen.  Nyt ne on tuotu tännekin:

Julkkisten keskinäinen kisailu televisiossa. Nauroin, varmaan vähän väheksyvästikin, kun Thaimaan televisiossa aikoinaan samat julkkisnaamat esiintyivät lähes joka ohjelmassa, joka visailussa, joka kilpailussa, joka haastattelussa.  Siihen entiseen hyvää aikaan Suomessa tietäjät ja osaajat olivat erikseen. Valmiiksi naurettuja juttuja nähtiin vain ulkomaan eläviltä. Nyt olemme kansainvälistyneet.  Ei ihme, että Julkkis on jopa toiveammatti…

Olen aika paljon ollut tekemisissä uussuomalaisten ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten kanssa ja myös julkisesti eri tilanteissa ja tilaisuuksissa puhunut tasa-arvoisen kohtelun puolesta.  Vuoden 2011 pakolaisnaisen Saido Mohamedin olen pari kertaa tavannut ollessani tulkkina maahanmuuttajille kohdistetuissa seminaareissa. Somalialainen Amran Mohamed Ahmed sai tuon palkinnon vuonna 2005;

Eeva-Liisa Bahnaan: Rauhaa etsimässä, Amran Mohamed Ahmedin tarina

Tämän kirjan luettuani oli vähän sekava olo. On tietysti hienoa, että tämä kirja on kirjoitettu. Toivoisin, että jokainen Vuoden pakolaisnainen-palkinnon saanut voisi esitellä itsensä ja elämänkaarensa tällä tavalla.  Jäin silti miettimään sitä, miten mahdollistettaisiin todellinen ymmärrys eri ryhmien välillä. Kuinka paljon kukin voi vaatia toisilta ja kuinka paljon täytyy joustaa? Tärkeimmäksi asiaksi minulle nousi se, kuinka paljon maahan tulleet tarvitsisivat jatkuvasti kulttuuritulkkeja uusissa tilanteissa.  Törmäysten vaara on jatkuvasti olemassa. Mikä olisi oikea keskustelufoorumi? Millaista olisi oikea sananvapaus? Miten jaksaisimme erilaisuutta? Kaikki keisarit eivät ole vieläkään täysin puettuja…


1979. Monikulttuurinen ruokapöytä. Selly Oak Colleges. Birmingham.

torstai 6. heinäkuuta 2017

+953 Loppiaiskolehti Thaimaan luterilaisella kirkolle040112

+953 Loppiaiskolehti Thaimaan luterilaiselle kirkolle

Päivän löytö
Vuosien muisto
 
Kirjoitin blogikirjoituksen Kotimaa24:n sivuille. Löysin Youtubesta videon, jossa näkyi rakkaita tuttuja Thaimaasta.

”Mitä lähetystyö on? Mitä se on Thaimaassa? Jos haluat siitä jotain todella tietää, katso YouTube-video viime syksyltä, Thaimaan tulvien aikaan.  Näe, miten tilannetta kartoitetaan, toimenpiteistä päätetään ja mitä yhdessä tehdään. Yhteistä kieltä ei tarvita. Sydämen kieli riittää.

Näen ystäviä, työtovereita vuosien takaa, entisiä oppilaita, monet heistä ensimmäisen polven kristittyjä. Eräs heistä on Suriya Niram, kuvaaja ja musiikintekijä.”

Suriyan CD:n kansi lähes viisitoista vuotta sitten:

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

+952 Elämän suppeaoppimäärä 020112

+952 Elämän suppea oppimäärä

Valintana vaihtoehdollisuus

Vaikka elää suppeassa loukossa, ajatuksia kertyy koko ajan lisää ja lisää. Kun yhdestä asiasta aikoo kirjoittaa, toinen tuppaa jo tilalle… Elämän merkki? Riittääkö se, että ajattelee vai pitääkö myös toimia?

Jokin aika sitten olin tulkkina kriisitilanteessa. Tuntui hyvältä, että asiantuntijat, tilanteen mentyä ohi, kysyivät minulta, olinko jo valmis lähtemään kotiin vai tarvitsinko vielä keskusteluapua. Jo se kysymys auttoi. Tilanteiden nollaaminen ei ole minulle aina kovin helppoa, mutta elämä on opettanut armahtamaan myös itseäni. Kyllä se siitä. Aikanaan. Äsken taas palasin vastaavasta tilanteesta. Vaikka loppu ei ehkä vielä ole hyvin, niin kaikki on kuitenkin niin hyvin kuin se tällaisessa tilanteessa voi olla. Rykmentinkomentajani saa hoitaa loput murheet.

Blogielämäni ensikuukausina esittelin päivittäin jonkun ajankohtaisen kirjan lähinnä kirjahyllystämme. Lukemiseni taso ei ole koskaan ollut monipuolisuudessaankaan kovin korkea, joten kirjaesittelyni  eivät mullista mitään maata.

Kati Tervo: Kesäpäiväkirja, tällä hetkellä sivulla 83

Onko tirkistely luvallista silloin, kun kohde antaa luvan? Kallenäidin Jarinvaimon Katin kirja oli kirjastossa sopivasti tyrkyllä suositeltujen kirjojen joukossa. Kallen olin lukenut, Myyrän nähnyt, Uutisvuotoa ihmetellyt, joten oli luonnollista (???) siirtyä katsomaan Tervon perheen elämää vielä yhdestä näkökulmasta. Miksi nämä kiinnostavat, vieraat ihmiset, siinä vasta kysymys… Kati Tervon lyhyet lauseet sopivat minulle jo sinänsä, mutta mietin, onko muu stalkkausta tai kyyläämistä. Yksi asia meitä yhdistää, kymmenen vuotta vanhempi isoveli ja hänen kuolemansa: ”Sinä keväänä kesä alkoi varhain. Se räjähti silmille, se tuli shokissa.”  Mielenkiintoiselta tuntui myös Tervon perheen uskontokasvatus: ” Annamme Kallen osallistua uskonnon opetukseen ja käydä kirkossa, vaikkemme kuulukaan kirkkoon. Uskomme, ettei se ole lapselle haitaksi, jos perehtyy perinteisiin ja valtakulttuuriin.”

 ”Kalle kysyi viikonvaihteessa, missä arvelin enkelien moottorien sijaitsevan.”

tiistai 4. heinäkuuta 2017

+951 Joulukin oli jo ovella-mennäkseen 291211

+951 Joulukin oli jo ovella - mennäkseen

Sinne  ne menivät
Joulu ja joulun vieraat
 
Talo tyhjeni hujauksessa. Joulukissa Rontti nuuskuttaa ja ihmettelee hiljaisuutta. Kellon tikitys kuuluu jälleen.

Joulun aikaan olen välillä paennut netin syövereihin.  Tällaisia kommentteja kirjoittelin Kotimaa24:ssä eri kirjoittajien blogeissa:

”Luulen, että lähes jokainen näitä lukiessaan tajuaa, että ei itsekään ole aina joka tilanteessa asettunut heikomman puolelle. Siksi asian ajatteleminen tekee kipeää. Olen yksi näistä nipottavista tiukkapipoista ja kukkahattutädeistä, jotka reagoivat (varmaan liiankin) nopeasti pilkkasanoihin, jotka mielestäni korostavat enemmänkin kirjoittajan tai sanojan omaa ylemmyyden- tai alemmuudentuntoa kuin sanojen kohteen todellisia virheitä. Yksi perusteeni on se, että en halua tarjota lisäsanastoa niille, jotka harrastavat koulu- tai työpaikkakiusaamista tai rasismia. Oi te (=me) älyttömät suomalaiset...”

”Toivon, ettei minun eikä kenenkään muunkaan kyselykausi koskaan lopu. Se tarkoittaa myös sitä, että uusia vastauksia on löydettävissä, uusia kuvakulmia katsottavissa ja uusia käyttäytymismalleja opittavissa. Välillä se on hykerryttävän hupaisaa ja yleensä ainakin tosi mielenkiintoista.”

”Blogimaailmassa (siis yleensäkin, ei erityisesti täällä) kirjoittaja/kommentoijajoukko jakaantuu ainakin kahteen joukkoon. Toinen joukko arvostaa sitä, että keskustelu on loogista, etenee logiikan säännöin  ja välttää henkilökohtaisia ilmaisuja tai käyttää niitä vain vaivihkaa ja varoen. Toinen joukko (siihen kuulun minäkin) arvostaa sitä, että jotain uutta on lähtenyt liikkeelle joko omassa tai toisen mielessä. Siinä iloitaan uusista ajatuksista tai näkökulmista - ja usein jaetaan tuota iloa ja oivallusta toinen toisensa kanssa - vaikka keskustelu menisikin hakoteille :)))”

”Aidossa dialogissa molemmat osapuolet kyllä haluavat käännyttää toisiaan - mutta se itsestäänselvyys on vain hyväksyttävä.”

”Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Palkkamurhaaja kiittää Jumalaa, ettei ehtinyt tappaa sisartaan perintöriidan takia. Nuori nainen kiittää Jumalaa, ettei isä loppujen lopuksikaan pakottanut "töihin" Japaniin, kun äiti oli keksinyt sanoa, että tuskin se tyttö sitä kieltäkään oppii. Vaimo kiittää Jumalaa, ettei hänen miehensä mennyt siihen lankaan, että olisi päiväpalkalla mennyt osoittamaan mieltä vaaralliseen paikkaan. Perheen tytär kiittää Jumalaa, että hänen äitinsä otti häntä varten pois osan ruuasta, joka vietiin uhrattavaksi ennen syömistä. Taksikuski kiittää Jumalaa, että hän ei ottanut vastaan taksimaksua "luonnossa" vaikka tarjottiin. Perheenäiti kiittää Jumalaa, että hän sai työpaikan ja voi näin maksaa itse kummilapsena olleen lapsensa koulumaksun, joten sekin raha menee köyhemmälle lapselle toisessa perheessä. Perheenisä kiittää Jumalaa, että hän on oppinut, vastoin heimonsa perinnettäkin, auttamaan vaimoaan lapsenhoidossa ja kotitöissä..  "

”Uutinen hautapaikoista. Sen suuren ikäluokan jäsenenä mietin sitä tilannetta, kun meidän sukupolvemme alkaa solkenaan kuolla. Mahdummeko mihinkään? (Muistan, miten oppikoulumme eka luokan luokkakoko oli 44...)”

Porissakin on joskus ollut talvi. Pikkusiskon talviturkki isoveljen penkkareissa 1954:

maanantai 3. heinäkuuta 2017

+950 Joka raskas oli 251211

+950 Joka raskas oli

  • Kaikkina aikoina
  • Kaikilla kielillä
  • Sukupolvesta toiseen
Iisakin kirja otettiin käyttöön. Joulupöydässä todettiin, että tuo fraktuuralla kirjoitettu opus oli kuulunut nuorimpien pöydässä istuvien isoisän isoisän isälle. Nuoriso muisti kirjan, jossa myös luettiin Mariasta, ”joka raskas oli”. Kirja on painettu yli 160 vuotta sitten.

 ”1 Mutta niinä päivinä tapahtui, että käsky kävi ulos keisrilta Augustukselta, että kaikki maailma piti verolliseksi laskettaman.
2 Ja tämä veron-laskemus oli ensimmäinen, joka tapahtui silloin, kun Kyrenius oli maaherra Syriassa.
3 Ja kukin meni kaupunkiinsa antamaan itsiänsä arvattaa.
4 Niin myös Joseph Galileasta, Natsaretin kaupungista, meni ylös Juudeaan, Davidin kaupunkiin, joka kutsutaan Betlehem, (sillä hän oli Davidin huoneesta ja suvusta)
5 Antamaan itsiänsä arvattaa, Marian, kihlatun emäntänsä kanssa, joka raskas oli.
6 Niin tapahtui heidän siellä ollessaan , että hänen synnyttämisensä päivät tulivat täytetyksi,
7 Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloitsi hänen ja pani seimeen, ettei heillä ollut siaa majassa.
8 Ja paimenet valvoivat siinä paikkakunnassa ja vartioitsivat yöllä laumaansa.
9 Ja katso, Herran enkeli seisoi heidän tykönänsä ja Herran kirkkaus ympäri valaitsi heitä, ja he suuresti peljästyivät.
10 Ja enkeli sanoi heille: älkäät peljätkö! sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
11 Teille on tänäpäivänä syntynyt vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Davidin kaupungissa.
12 Ja tämä on teille merkiksi: te löydätte lapsen kapaloituna makaavan seimessä.
13 Ja kohta oli enkelin kanssa suuri taivaalisen sotaväen joukko, jotka kiittivät Jumalaa ja sanoivat:
14 Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyvä tahto!”
 
Iisakki Juhonpoika Mäkelä 8.12.1836-26.12.1912. Iisakin lapsista vain yksi jäi Suomeen. Muut lähtivät Amerikkaan. Suvussa on siis matkustettu ennenkin.

Isaak%20M%C3%A4kel%C3%A4%20syntym%C3%A4p

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

+949 Joulukertomus Thaimaassa 10 181211

+949 Joulukertomus Thaimaassa 10

Matkalla maasta maahan

On matkoja, joille emme voi toista seurata. Eilen sen taas kerran tajusin. Ystävän hautajaisissa. Joku on osannut sanoa sen näin:

”Kuin paimenen teltta minun majani puretaan ja viedään pois. Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun elämäni kankaan, ja nyt minut leikataan loimilangoista irti.”

Makustelen sanoja Kansainvälisenä siirtolaisten päivänä: Pakolainen. Maastamuuttaja. Maahanmuuttaja. Paluumuuttaja. Emigrantti. Asuttaminen. Siirtolaisuus. Kolonisaatio. Muuttoliike.

Thaimaalaisen joulukalenterin kymmenes ja samalla viimeinen kuva kertoo Pyhän Perheen maanpaosta. Olivatkohan paperit kunnossa?

lauantai 1. heinäkuuta 2017

+948 Joulukertomus Thaimaassa 9 141211

+948 Joulukertomus Thaimaassa 9

Väärät vaikuttimet
Kelvoton apu?
 
Saako auttajalla olla väärät motiivit? Mistä tietää, että lahjoittajalla on puhtaat vaikuttimet? Kelpaako apu huonolta vai vaaditaanko priimaa?

Thaimaassa yläluokka harrasti hyväntekeväisyyttä gaalailloin ja muotinäytöksin. Muistan, miten se siinä yhteiskunnassa iski selvästi silmään.  Siellä eri yhteiskuntaluokkien ihmiset todella harvoin, tuskin koskaan, keskustelivat yli rajojen.

Kävin Kotimaa24:ssä mielenkiintoista keskustelua siitä, onko huonoilla motiiveilla annettu apu turhaa tai jopa loukkaavaa. Joutuuko autettu tahtomattaankin auttajan auttajaksi saamatta palkakseen muuta kuin pahan mielen? Puolustin huonoakin auttamista. Omia kommenttejani siellä:

”Pelkään, että me Suomessa olemme menossa siihen, että kukaan ei uskalla yrittää mitään. Jos kaikki on kiellettyä silloin, kun ei olla varma oikeista motiiveista, on paras lopettaa kaikki kohtaaminen. Minulla on varsin realistinen kuva meidän kaikkien motiiveista.”

”Vietin yhden joulun sairaalassa Kuopuksemme kanssa lastenosastolla, kun hän oli muutaman kuukauden ikäinen. (Silloisen ainoan Suomen joulumme kahden työkauden välillä)  Olin kiitollinen kaikesta, mikä lohdutti. Sairaalan joulupukkikin vieraili huoneessamme suojavarusteissa katsomassa meitä kahta. Se tuntui suunnattoman positiiviselta silloin kun itse oli avuton...”

”Juuri äsken Kauneimmissa Joululauluissa jäin miettimään äitiäni, joka vuosikausia joka jouluaatto puolelta päivin jätti perheensä, siis meidät muut, hoitamaan loppusiivoja ja koristeluja ja muita ja lähti kuoron kanssa sairaaloihin tervehdyskäynneille. ”

”Ja eräänä vuonna nuorena pääsin jouluaattona muutamaksi tunniksi muiden seurakuntanuorten kanssa pieninä ryhminä viemään tervehdyksiä ja laulamaan diakonissan valitsemiin yksinäisiin koteihin. Se oli elämäni kokemus. En tiennyt, millaisissa paikoissa ihmiset asuivat. Jotain se minussa muutti. ”

”Vaatimustasoni itseni ja muiden suhteen on vain vuosien varrella alentunut. Vanhalla ei ole enää vara valita:) Olen sanonut sen myös näin: Nälkäinen ei nirsoile.Pelkään, että syyllistämällä meidän mielestämme huonot yrittäjät, teemme enemmän hallaa kuin hyvää.”

”Saavatko kuorot mennä laulamaan laitoksiin, vaikka eivät osaa tehdä siitä sillä tavalla pyyteettömästi, että se kaikkia vakuuttaisi. Tai saako huono auttaja yrittää auttaa toista vajavaisesti, joskus peräti väärillä omahyväisillä motiiveilla.”

”Jos räkärealisteja on olemassa, niin olen sellainen, en siis ihanteellinen. Haluaisin olla myös armollinen, itsellenikin, joka haluaisi niin paljon eikä pysty kuin pieneen osaan siitä hvyästä, jota varmaan voisi tässä maailmassa tehdä. Siksi en voi muidenkaan motiiveja arvostella, vaikka sitä niin usein haluaisinkin tehdä."

Thaimaalaisen joulukalenterin yhdeksäs kuva puhuu antajista. Oliko tietäjillä oikea motiivi?