perjantai 30. syyskuuta 2016

+676 Kausityötä Ihmiskauppaa Maahanmuuttoa 220410

+676 Kausityötä Ihmiskauppaa Maahanmuuttoa

Sanojen takana
Aina ihminen
 
Kaikki ei todella ole aina sitä, miltä näyttää.  Suomalainen väittää uskovansa vain, jos hän itse näkee, ja luottavansa vain omiin silmiinsä. Olemmepa me tässä asiassa herkkäuskoisia…

Tiedän käyttäväni välillä liian suuria sanoja. Arvioin toisia omatekoisten kriteerien avulla. Omasta totuudestani poikkeaminen on helppo luokitella valheeksi, tyhmyydeksi tai ilkeydeksi.

Kausityöllisyys Ihmiskauppa Maahanmuutto Prostituutio Tukipisteet Tukiprojektit Vapaaehtoisuus Seurakuntavastuu
Lähimmäistyö Yhteiskuntatyö Lähetystehtävä  Ihmisoikeustyö Rauhantyö Ekumenia Maahanmuuttajatyö Diakonia

Entä kuka siirtyy sanoista tekoihin. Minäkö?

Juhlallisin kokoukseni omassa kirkkohistoriassani. Toimihenkilönä Thaimaan luterilaisen lähetyksen vuosikokouksessa 1994, jossa  vastuu työstä siirtyi juuri syntyneelle Thaimaan evankelisluterilaiselle kirkolle.
Plus%20676%20Vuorikokous%20sihteerin%C3%

torstai 29. syyskuuta 2016

+675 Joka päivälle omansa 190410

+675 Joka päivälle omansa

Elämän keinut ja vuoristoradat

Leen@n blogin Maahan! Odota! viimeisimmässä kirjoituksessa oli äsken 354 kommenttia. Monet reaalimaailman ystävistä ja blogiystävistä ovat käyneet häntä tervehtimässä näiden kommenttien kautta. Leen@n viimeiset kuulumiset ovat olleet jo hänen läheistensä kirjoittamia. Voimat ovat hiipumassa. Odotamme elämän ja kuoleman Herran ratkaisua.

Eräässä toisessa blogissa seurattiin syntymän ihmettä. Pieni mies tuli tähän maailmaan rakastavan perheensä keskelle. Siihen odotukseen myös  blogiystävät pääsivät mukaan.

Elämän koko kuva näkyy lähes reaaliajassa täällä blogimaailmassakin. Jos vaikka joku asia yhdistääkin, niin vastaavasti erimielisyydet nopeasti erottavatkin.  Täällä on mahdollista sanoa niin ilkeästi niin monelle eri ihmiselle niin monen muun kuullen.

Obeesian blogissa Hellällä palavalla sydämellä kommentoin äsken:

"Minua kyllä ihmetyttävät nettikeskustelujen ilkeät kommentit. En tiedä, onko se jokin vaihe ihmisen elämässä. Jos itsellä on paha olo, se pitää tartuttaa muihinkin. Useimmiten nimettömyyskin lisää näennäistä vapautta purkaa negatiiviset tunteensa.
Olen miettinyt myös itseäni. Joillain palstoilla on mahdollisuus jakaa kirjoittajille positiivisten peukkujen lisäksi myös punaisia alaspäin osoittavia peukkuja. Kyselin yhden keskustelun palautteessa, olivatko punaiset peukut välttämättömiä. Eivätkö nollapisteet antaisi riittävästi tietoa? Tuon jälkeenkin olen silti omia alaspäin olevia peukkujakin jakanut. Miksikähän? Lehdistön kriteereistä löysin asiaa selittävän lauseen. Toimittaja sanoi, että vasta konfliktit kiinnostavat ihmisiä…"

Tähän päivään kuuluu myös se, että ystävä, jonka piti tulla Suomeen lomalleen viikoksi, ei ilmeisesti pääsekään tänne tuhkapilvien takia. Voi myös olla, että omankin perheenjäsenen suunnittelema eteläinen työmatka estyy. Se siitä ihmisen vallasta. Pientä näyttää olevan.

Plus%20674%20Marra%20keinu%20Rose%20Gard
Thaimaa. Rose Garden. Tavallinen tarina. Kuva keinusta, Kuopuksesta ja Tuntemattomasta Hymyilevästä Ohikulkijasta, joka halusi kuvaan mukaan.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

+674 Kaksisataa vuotta Honkajoella 180410

+674 Kaksisataa vuotta Honkajoella

”Wanha on kirkko paikoillaan
Seisoo se uhmaten aikaa
Monet jo sortui tornit waan
Wielä sen kellot ne kaikaa
Wanhan ja nuoren kutsuen
Wäsynehen ja sairaan, ken
Ikäwöi ikuista rauhaa”
 
Olimme tänään  Honkajoen kirkon 200-vuotisjuhlassa.  Tuosta kirkosta ja siellä pitämästäni koululaiskirkon saarnasta kerroin blogissani   +268 Maalatut ikkunaverhot. Siinä saarnassa mietittiin, miltä tuntuisi istua kirkon penkissä kirkon rakentajien kanssa. Samassa saarnassa jatkoin:

"Jatketaan kuvittelemista. Entä jos tähän kirkkoon tulisi myös niitä thaimaalaisia, jotka me, Honkajoen seurakunnan omat nimikkolähetit, kohtasimme Thaimaassa. Nämäkin ihmiset näyttäisivät erilaisilta kuin me ja käyttäytyisivät eri tavalla. He pukeutuisivat erilaisiin vaatteisiin. Koululaisilla olisi kaikilla valkoinen paita ja samanväriset mekot ja housut. Heidän tapansa olisivat myös taas ihan erilaisia kuin meidän tapamme.  He ehkä hymyilisivät enemmän kuin monet suomalaiset ja kun he rukoilisivat, he eivät pitäisi käsiään ristissä vaan liittäisivät kätensä yhteen kasvojensa edessä. Heidän mielestään kuumakin suomalainen kesäpäivä olisi viileä, koska he olivat tottuneet lämpimiin säihin. He katsoisivat tätä kirkkoa ihmeissään.   Mitään tällaista siellä ei ole. Taas meistä voisi tuntua, että mitä ihmettä heidän kanssaan voisi puhua ...

Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen oppinut, että maailman ihmiset eivät ole niin erilaisia kuin miltä ehkä näyttävät. Kaikki ihmiset ovat surullisia, jos heitä kiusataan tai iloisia, jos heillä on hyviä kavereita. Maailman kaikki pojat potkivat jotain palloa ja tytöt kertovat toisilleen salaisuuksia. Kaikki maailman nuoret toivovat löytävänsä sellaisen ihmisen, jota voi rakastaa ja kaikki vanhemmat ovat huolissaan omista lapsistaan ja tahtovat heille hyvää.

Ja taas, jos me istuisimme täällä kirkossa hiljaa vierekkäin, me voisimme yhdessä kokea sen, että Jumalan rakastaa meitä erilaisia ihmisiä, kaikkia yhtä paljon. Se on viesti Jumalalta ja se on tarkoitettu kaikille ihmisillä kaikkina aikoina kaikkialla maailmassa.”

Millaistahan elämä on kahdensadan vuoden kuluttua?

1968, Pyhäranta. Leirikirkko. Perheen historiassa on monenlaisia nuorisojumalanpalveluksia. Kuva Teppo Innola.
1968%20Leirikirkko%20Rihtniemi2.jpg

tiistai 27. syyskuuta 2016

+673 Missä he kaikki nyt ovat 170410

+673 Missä he kaikki nyt ovat

Rapsuta pintaa
Kyllä se sieltä löytyy
 
Edelleen harmittelen sitä, että Thaimaassa otimme käyttöön vieraskirjan liian myöhään. Kirjan saimme silloinkin vain viisaan jälkikasvun ansiosta. Olisi siellä ollut makeita nimiä aikaisemminkin. Maailmalla ollessa sai kotiinsa kaikenlaisia vieraita eri syistä, joskus eri ihmisten mukanaankin tuomina.

Jakaranda-kuoro vieraili Thaimaassa keväällä 1989. Järjestimme heille erilaisia vierailuja, esityksiä  ja  seminaareja. Kerran kokoonnuimme joukolla kotonammekin.  Muistan, miten porukkaa oli niin paljon, että istuimme lattialla, thaimaalaiseen tapaan, söimme ja juttelimme kaikenlaista mukavaa.

Nuoretkin vanhentuvat. On ollut mukava seurata heidän vaiheitaan. Jotkut ovat saaneet  jo oman artikkelin Wikipediaan.  Osa heistä löysi elämäntehtävänsä musiikin parista. Jotkut ovat kirkon palveluksessa, jotkut lähtivät lähetystyöhön. Kaikista en tiedä mitään. Tänään muistelen kolmea heistä. Heidät kyllä tunnistaa, kun vain tajuaa rapsuttaa kaikki nämä vuodet pois…

Markus Bäckman, jonka fan clubiin olen jo vuosia kuulunut, on esiintynyt trubaduurina, eri yhtyeiden jäsenenä ja muusikkona monissa eri tilanteissa erilaisten ihmisten parissa. Hänen ääntään on kuulunut eri elokuvien suomalaisversioissa. Hän kääntää ja ohjaa eri piirroselokuvien suomalaisia dubbauksia.  Hän sanoituksiaan voi lukea kirjasta sekä kuulla laulajien levyltä  ja hänen sarjakuvapiirroksiaan voi  nähdä monissa paikoissa. 

Jussi Kivimäki oli yksi Jakarandan kilisyttäjä ja kalisuttaja. Häneltä opin sen, miten erilaisilla lyömäsoittimilla voidaan saada aikaan erilaista tunnelmaa. Muistan, että Thaimaastakin löytyi uusia soittimia mukaan matkaan. On varmaan osaksi hänenkin ansoitaan se, että toin Thaimaasta tullessani monia sikäläisiä soittimia ja esittelin niitä eri tilanteissa työssäni.  Nyt huomasin, että hän toimii myös Jean S.- yhtyeen lyömäsoittajana .

Pasi Ruohonen oli mainoksissa jo kauan  ennen kuin tajusin, että hänetkin tunsin ennestään. Monen mainoksen mies, laulaja, ääninäyttelijä  ja dubbaaja  on muuntelukykyinen . Skaala on ollut laaja, mutanttininjakilpikonnasta eri piirroshahmojen kautta Soneran PasiAlPasinoksi.

Vuosien varrella  Jakaranda-kuorossa olleet kuorolaiset ovat varmaan vieneet matkassaan eteenpäin  jotain sen tunnelmista. " Jo neljännesvuosisadan ajan Jakaranda-musiikkiryhmä on kulkenut ympäri Suomen ja  tuonut eteläisen Afrikan lämmön ja sykkeen kirkkoihin, juhlasaleihin ja kaduille. Paluupostia lähetyskentiltä on tuotu niin rytmin, tanssin kuin laulujenkin muodossa.”
Plus%20673%20Jakaranda%20Thaimaassa%20vi

maanantai 26. syyskuuta 2016

+672 Kaikki totuus tässä asiassa 160410

+672 Kaikki totuus tässä asiassa

Mitään salaamatta
Mitään lisäämättä
Mitään muuttamatta 
 
Harjavallan pappi kirjoittaa Puujalka-blogia. Sen blogin kautta pääsee myös hänen puheisiinsa ja saarnoihinsa.  Olemme tunteneet toisemme jo vuosia, eräästä Merikarvian seurakunnan rippikoululeiristä alkaen.

Tämän päivän lehtikuvia katsoessani muistelen, taas kerran, omia kokemuksia noista samoista saleista. Kommentoin Puujalan saarnaan: ”Vaikka uskon näkemättä, en usko sokeasti” seuraavaa:

Olin jokin aika sitten todistajana oikeudessa ensimmäistä kertaa elämässäni, jonkinmoisena aihetodistajana. Jouduin kertomaan siitä, mitä olin nähnyt, mutta myös siitä, mitä olin kuullut ja keneltä. Se oli yllättävän rankkaa puuhaa. Joutui itsekin pohtimaan lähteitään kriittisesti ja olemaan tarkkana tietämisensä rajoista. Jouduin vastaamaan myös tarkentaviin kysymyksiin. Kuulijoiden ja tuomarin tehtävä oli sitten päättää, miten he ottivat huomioon lausuntoni.

Saarnasi ajatus kristillisen todistuksen suhteesta todistajalausuntoihin panee miettimään omia sanojaan uudella tavalla. Jo näin nopeasti ajatellen näissä kahdessa jutussa on paljon yhtäläisyyksiä. Haluaisin voida esittää samalla tarkkuudella myös kristityn todistukseni tietäen koko ajan oman rajallisuuteni…

”Minä N. N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta.”

Plu%20672%20Mit%20p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4i
Thaimaa. Pääsiäisnäytelmä. Aloitus. Maria tulee esiin. ”Jeesus on noussut kuolleista. Kerron, mitä olen nähnyt…”

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

+671 Oiskos parempi? 150410

+671 Oiskos parempi?

Sieltä se alkoi

Löysin haasteen, jossa piti esitellä kuudes oma bloggaus. Elokuussa 2007vähän salaa (myös itseltäni…) kokeilin bloggaamista. Silloin oli päämääränä kokeilla saattohoitoa eläkkeelle. Ajatuksena oli ympätä päivittäisiin  kirjoituksiin joku vuosien varrella kirjoittamani  ”runohko”, jokin muisto Thaimaasta ja jokin oman kirjahyllyn kirja. Alussa en kertonut kenellekään aikeistani. Perheelle tunnustin yritykseni muutaman päivän kuluttua ja kysyin, oliko heidän mielestään OK jatkaa tällaista purkua. Vihreä valo taisi olla tiedossani jo tämän kuudennen postauksen kohdalla. Pääsääntöisesti olen pyrkinyt kertomaan niille, jotka tavalla tai toisella ovat nimettömänäkin kirjoituksissa esiintyneet.

Myytävänä sauna.
Radiolla ja ratilla.

Perheen perusvitsi tropiikin parkkialueella kuumassa autossa oli kuvitella myynti-ilmoitus auton ikkunaan. Tulipa tuokin taas mieleeni ajellessani viikonlopun aikana Suomen suvessa. Olisi tarvittu vain kymmenen astetta lisää, jotta olisi päästy samoihin tunnelmiin kuin muinoin.
Suomalainen työtoveri oli uhrautunut autokuskiksi Thaimaan luterilaisen kirkon nuorten leirille. Leirimatkat alkavat siellä yleensä rummuttaen, jatkuvat rummuttaen ja päättyvät rummuttaen. Muutenkin on hauskaa ja riittävän meluisaa. Ystäviä on tultu tapaamaan ja uusiin ystäviin tutustumaan. Kaikki pääsevät mukaan eikä ketään syrjitä. Kenenkään ei tarvitse olla yksin. Suomalainen autokuski oli menoon tottunut ja mukana kaikessa. Kerran ruokailussa tuntui kuitenkin paremmalta mennä istumaan ja syömään yksin. Oli nautinto saada hetki ruokarauhaa. Leirin valokuvaaja sai kuvan tuosta yksinäisestä syöjästä.. Jälkeenpäin leirimuistojen kirjaan tuli tämä kuva ja teksti: Kun syö yksin, ruokakaan ei maistu.
Lämpötilan lisäksi löytyi eilen toinenkin ero tropiikin suurkaupungin kanssa. Jokaisen helsinkiläisen, espoolaisen ja vantaalaisen tilalla olisi pitänyt olla toistakymmentä ihmistä, jotta olisi päästy samoihin tunnelmiin kuin Suur-Bangkokissa.

Sinikka Nopola – Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu.  (Sarja kirjoja ja elokuva)

Jos on joskus saanut elää tavallisessa perheessä eikä kiiltokuvaperheessä, niin sisarukset Heinähattu ja Vilttitossu nostavat monenlaisia hauskoja juttuja mieleen. Helsingin – Heurekan matkan sain tehdä kahden samankaltaisen nuoren neidin kanssa. Meilläkin oli mukavaa. Lähtölaskentaa suorittavalle tuli kyllä selväksi, että uusi sukupolvi tulee rymisten tilalle. Illalla sängyssä läheteltiin hali - pusu - silitys - taputus - kutitus - koputus - tekstiviestejä. Kännyköistä läheteltiin myös kuvia  toinen toiselle, jotta saatiin kuva-arkistot samanlaisiksi. Valokuvia otettiin kontrastilla ja ilman. Aamulla pyysin pienempää lähettämään tekstiviestiä isälleen. Neuvoin, että viesti voisi olla vaikkapa: "Olemme juuri lähteneet matkaan." Sain vastauksen: Oiskos parempi kirjoittaa, että "Me lähettiin jo". Oli se varmaan parempi.

Tänä vuonna blogiini on tullut myös skannattuja kuvia. Tässä nuorten neitien isän leirimuisto vuosien takaa:
 Plus%20671%20Jakke%20leirill%C3%A4%20kar
Thaimaa. Hua Hin. Soi Amonin seurakunnan lasten leiri

lauantai 24. syyskuuta 2016

+670 Tänään vielä ajattelen, tänään vielä muistan 140410

+670 Tänään vielä ajattelen, tänään vielä muistan

Hyvää uutta vuotta
Tänäänkin
 
Osaan jo kuvitella tulevaisuuden, jossa vain yksi asia kerrallaan täyttää ajatukset. Silloin läheisetkään eivät aina tavoita, jos eivät onnistu käyttämään saman logiikan salakirjoitusavainta. Omat läheiseni ehtivät kuolla jo ennen tuon kokemista, joten on mahdollista, että minäkään en tule tuota tulevaisuutta kohtaamaan.

Nyt vielä maailma on täynnä uutta ja ihmeellistä, vielä kokemattomia tapahtumia, vielä pohtimattomia ajatuksia. Joka päivä eteen tulee lukemattomia erilaisia asioita, joista tekisi mieli kirjoittaa. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Vielä…

Sähköpostien tuottamia ajatuksia thaimaalaisesta kontekstista. Näin vastailin:

Raha, naiset ja kunnia. Nämä olivat ne kolme thaimaalaista pahetta, jotka opimme heti alussa.. Muistan paheksuneeni noita sanojia siitä, että he katsoivat thaimaalaisia alaspäin ja olin varma siitä, että me olemme parempia...  Elämä opetti aika pian, että nuo kolme kuuluvat tuon paholaispuolen parhaimpiin tarjouksiin, eli ihmiskunta/kristikunta sortuu kerta toisensa jälkeen noihin samoihin juttuihin.

Thaimaassa on vielä yksi ekstra erikoisuus: kateus. Se vie kalat riisipellostakin. Se suunnaton verkostoituminen ihmisten välisessä tunnemaailmassa, jota siinä kulttuurissa tapahtuu, on niin ällistyttävää, että tapahtuneet tajuaa vasta jälkikäteen. Kuka kulloinkin on se Phujai (vanhin), on mahdoton tietää.

Saimme sähköpostissa myös kuvia thaimaalaisten uudenvuodenjuhlan vietosta.  Kuulimme, että Bangkokin laidoilla vietettiin tavallista uudenvuodenpäivää.

Soi Amonin seurakunnan nuoret aikuiset viettivät Songkran-juhlaa vuosia sitten vuokraamalla kanavalaivan ja kutsumalla ystäviään mukaan. Siellä soitettiin, laulettiin ja puhuttiin. Lopuksi kaadettiin vettä toinen toisensa päälle. Kanavassa riitti vettä, mitä ottaa:
Plus%20670%20Soikun%20nuoret%20laivalla%

perjantai 23. syyskuuta 2016

+669 Esine mielen museosta 130410


+669 Esine mielen museosta

Kyllä esine tietää
Kyllä esine muistaa 
 
Eräs blogimeemi:

"Esittele yksi esine, jolla on sinulle tavanomaista syvällisempää merkitystä. Kerro, miten mainittu esine on päätynyt haltuusi ja miksi se on sinulle tärkeä. Jos mahdollista, liitä esittelyn oheen valokuva (tai piirros) esineestäsi.
 
Meillä  on yksi esine ylitse muiden, puinen kynttilänjalka. Sen teosta Mies kertoi kerran eräässä nettihartaudessa. Jutun konsepti löytyi vielä tästä koneesta. Siis, luvalla seuraavaa:

"Kun lapset olivat pieniä, meillä oli tapana adventtiaikana hakea siisti klapi liiteristä ja kairata siihen reiät adventtikynttilöitä varten. Ensimmäisenä jouluna Thaimaassa ajattelimme, että bambun palasta voisi saada hyvän adventtikynttelikön. Bambua ei kuitenkaan löytynyt. Kotimme läheltä löysin lautakaupan ja sieltä puolimetrisen palan soiroa. Sahausjälki oli vähän karkeaa, mutta ajattelin että höylällä ja hiekkapaperilla siitä saisi sileän.

Kotiin palattua aioin lasten kanssa ryhtyä höyläämään sitä. Höylä ei kuitenkaan puuhun pystynyt. Ainoa, jolla puuta sai silotettua, oli hyvin karkeahampainen viila, raspi, jota käytetään hevosten kengittämisessä. Puuta piti lyhentää, mutta sahalla sai vain naarmun aikaan. Lopulta sain sen rautasahalla katkaistua. Olin onnistunut ostamaan Thaimaan kovinta puuta, punapuuta. 

Vuosien mittaan puuta on hiottu. Nyt se on sileä, kauniin tummanpunainen muistutus viidestätoista Thaimaassa vietetystä joulusta. Ilo seurakuntien joulujuhlista, monista, jotka tulivat kirkkoon ensimmäistä kertaa. 

Juhlat kyllä muistuttivat enemmän vappujuhlia kuin joulujuhlia. Ilmapalloja ja vilkkuvaloja. vauhdikkaita näytelmiä.”

 Adventtikyntteliköllä on ikää nyt jo yli kolmekymmenta vuotta. Se on seissyt monenlaisilla pöydillä ja ikkunalaudoilla. Paljon se on nähnytkin.

 Plus%20669%20Adventtikynttil%C3%A4%20ja%
Thaimaa, tyttäret  ja adventtikynttelikkö jouluna 1984

torstai 22. syyskuuta 2016

+668 Puolan suru 1210410

+668 Puolan suru

Sureva kansa
Sureva maa 
 
Niin moneen tapahtumaan liittyy niin paljon muistoja.

Joskus Thaimaan matkamme kulkivat Puolankin kautta. Toiselta työkaudeltamme tullessa 1987 olimme Varsovassa kaksi yötä. Kiertoajelumme opas lahjoitti meille melkoisen poliittisen kiertoajelun, kaikki laillisuuden rajoissa, mutta kuitenkin. Aivan sattumalta kiersimme sen kirkon kautta, jonka  papin, Solidaarisuusliikettä kannattaneen Jerzy Popieluszkon, oli salainen  poliisi muutamaa vuotta aikaisemmin siepannut ja kiduttanut  kuoliaaksi . Tai pysähdyimme muistomerkillä, joka oli joen toisella puolella, sillä paikalla, jossa ”Neuvostoliiton armeija odotti ja antoi saksalaisten hävittää Varsovan, ennen kuin tuli ´vapauttamaan´ sen”.  Kävimme katsomassa vankilaa, johon venäläiset olivat historian aikana vanginneet puolalaiset isänmaanystävät. Sivulauseessa sanottiin, ettei mikään ollut muuttunut….  

Paavi saapui Puolaan seuraavana päivänä  lähtömme jälkeen. Osallistuimme katolisen messuun kirkossa, jossa paavi sitten vieraili. Täpötäydessä kirkossa…

Surunvalitteluni puolalaisille. Isot onnettomuudet pysäyttävät sellaisenkin kansan, joka on tottunut suremaan.

Löysin yllättäen kuvia Puolan vierailustamme. Luulen, että perheen nuoriso ei ole niitä nähnytkään. Muistoja kyllä matkasta on. Vanhan kaupungin torilta ostettu taulu taitaa olla jonkun seinälläkin, vai?

Plus%20668%20Puola%20tori%20maalaukset.j

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

+667 Sanat vähissä? 110410

+667 Sanat vähissä?

Suulaskin joskus hiljenee

Kuoleman läheisyys. Avioero. Syntymän ihme. Sota. Petetyksi tuleminen. Abortti. Kodin menetys. Väkivallan kohteeksi joutuminen. Keskenmeno. Vankilaan joutuminen. Rikoksesta kiinni jääminen. Uskon syntyminen. Vakava sairaus. Rakastuminen. Toisen kuoleman aiheuttaminen. Pettäminen. Lapsen kuolema. Läheisen itsemurha. Tulipalo. Uskosta luopuminen. Vammautuminen. Vallankaappaus. Vääryyden voitto.

Joskus riittää se, että toinen ei karkaa.
"Ei siellä kukaan kysy papereita
eikä mihin kerhoon kuulutaan
ei siellä tarvii enää laskelmoida
mitkä ihmissuhteet kannattaa.

Siel ei ole enää kyyneleitä
siel ei turvauduta valheisiin
siellä on vain joukko eksyneitä
jotka takas kotiin noudettiin, noudettiin." 

Think Twice: Enkeli, sanat Anssi Tiittanen)
Plus%20667%20Thaienkeli%20LITE.jpg
Thaimaa. Pääsiäisnäytelmä. Pääsiäisaamu

tiistai 20. syyskuuta 2016

+666 Värisokeutttako Bangkokiin?100410

+666 Värisokeuttako Bangkokiin?

Mitä on pinnan alla?

Sukulaismies oli värisokea. Metsämansikoiden etsiminen oli hänelle Suuri Seikkailu. Jos marja löytyi, ei silti ollut takeita siitä, että marja oli kypsä. Hän eli ihan hyvän elämän, vaikka ei erottanutkaan punaista ja vihreää väriä.

Edelleen käyn Bangkok Postin sivuilla vähän väliä.  Siellä seurataan poliittisen tilanteen kehitystä muutaman minuutin välein. Noilla samoilla paikoilla olen kymmeniä/satoja kertoja kulkenut. Juuri nyt näin (aikaero 4 tuntia):

03:48 PM APCs sent to protect important spots
03:31 PM 2 troops injured in Ploenchit clash
03:25 PM Skytrain stations ordered to close
03:18 PM Troops advancing on Ratchadamnern
03:06 PM Govt forces trying to retake occupied areas
02:59 PM CPAES denies coup attempt
02:45 PM Red shirts block Chidlom intersection
02:22 PM Troops move in on red shirt rally sites
01:51 PM Troops use water cannon on red shirts
 
Thaimaalainen muusikko teki vuosia sitten laulun mustasta väristä: ”Kuinka paljon helpompaa olisi, jos kaikki olisi mustaa. Ihmisiä ei silloin jaoteltaisi ihonvärin mukaan, Imelda Marcos ei tarvitsisi niin paljon kenkiä eivätkä ihmiset tarvitsisi niin paljon vaatteita. Tasa-arvo vallitsisi." Laulu loppui: ”Meillä Thaimaassa kaikki ei ole mustaa. Meillä on kaksi väriä, khaki ja vihreä.” (Poliiseilla ruskea, sotilailla vihreä…) Thaimaalainen tapa harrastaa yhteiskuntakritiikkiä. 

Nyt Thaimaassa puhutaan myös vesimelonisotilaista. Onko vihreän kuoren alla joskus punainen sydän? Mitä nyt tapahtuu?

 
 1982. Bangkokin 200-vuotisjuhlallisuudet.

maanantai 19. syyskuuta 2016

+665 Mikael Agricola ja sata suomalaista sanaa 090410

+665 Mikael Agricola ja sata suomalaista sanaa

  • Kelpo Mikael!
  • Hyvä  me!
Edes kerran vuodessa on mukava muistaa Mikaelia.  Suomi suomalaisille ei hänen suustaan tarkoittanut sitä, mitä tuolla lauseella nyt usein halutaan sanoa. Mikaelin mielestä suomalaiset tarvitsivat suomea. Nyt meidän tehtävämme on opettaa hyvää suomea myös uussuomalaisille.

Nämä sanat ja fraasit olivat jokin aika sitten minun valintani uussuomalaisten uudesta sanavarastosta:
  • Ole hyvä Anteeksi Kiitos Tervetuloa Näkemiin Hei 
  • Puhelinnumero Hätänumero 112 Poliisi Palokunta Apua Tulipalo Onnettomuus Auto-onnettomuus Sairaala Terveyskeskus Lääkäri Sairaanhoitaja Ensiapu
  • Koti Kotona Kotiin Koulu Koulussa Kouluun Kauppa Kaupassa Kauppaan Työ Töissä Töihin Työharjoittelu
  • Eilen Tänään Huomenna Nyt Päivä Viikko Viime viikolla Ensi viikolla Kuukausi Viime kuussa Ensi kuussa Vuosi Viime vuonna Ensi vuonna
  • Milloin? Mihin aikaan? Kello kuusi Mitä kello on? Kello on kuusi.Missä olet? Minne menet? Mihin menet? Mistä tulet? Kenen kanssa? 
  • Kuinka monta? Kuinka paljon?
  • Ylös Ylhäällä Alas Alhaalla Päällä Päälle Alla Alle
  • Tämä Tuo Se Nämä Nuo Ne Täällä Tuolla Siellä  
  • Sukunimi Etunimi Allekirjoitus Osoite
Aamulehden sivuilta saattoi  ennen kuunnella Agricolan kieltä luettuna.  Ikävä kyllä ei enää. Se oli aika suoraa tekstiä, sanoisin.

Lähetyskäsky vuoden 1642 Raamatusta

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

+664 Punaiset paidat 080410

+664 Punaiset paidat

  • Yhteiset värit
  • Yhteinen rintama
Alkuajan kristityillä se oli kala. Hiekkaan piirrettynä se yhdisti samalla tavalla ajattelevat. Nyt ristiä pidetään jossain niin vaarallisena, että sitä ei saisi näkyäkään. Risti joitain säväyttää. Minuakin.
Lapsena opin, että punainen ja musta olivat Karjalan värit. Punaisen sanottiin viestivän iloa, mustan surua oman maan menetyksestä. Vieläkin nuo värit säväyttävät.  Syvällä se on. Miullakii.
Olen näinä päivinä aina välillä poikennut netissä katsomassa nykyistä Bangkokin väriskaalaa. Katson karttaa ja mietin, missä punapaidat kulloinkin ovat. Tänään ne olivat alueella, jonka muistan jo toisesta Thaimaan päivästämme. Sieltä ostettiin ensimmäiset thaimaalaiset mekkomme. Taksi vei ensin väärälle kadulle, mutta kyllä sielläkin kauppoja oli ja sieltäkin kotiin päästiin. Todistettavasti.
Joskus maailmaa saakin katsoa mustavalkoisesti. Jotkut asiat vain joskus ovat  ON ON  tai EI EI. ”Mitä siihen lisätään, se on pahasta.”

Thaimaa. 1979. Lastentarhan bussin odotusta kotipihalla. Löysin kun löysinkin kuvan juuri niistä ensimmäisistä mekoista.

lauantai 17. syyskuuta 2016

+663 Täti ja Perhosvalssi 070410

+663 Täti ja Perhosvalssi

Elämän hurjat tanssit

Eilen mietin pitkin päivää tasan viisikymmentä vuotta sitten tapahtuneita asioita. Tulin silloin tädiksi.  Se oli mahtava tunne. Tuskin kukaan ympärilläni välttyi tuosta tiedosta. Päiväkirjasta löytyvät strategiset mitatkin, 3500 g ja 52 cm, sekä työnimi Wilhelmiina. Onnittelut täditettävälle! Toisaalta tuntuu haikealta. Niin paljon on niistä ajoista tapahtunut. Niin moni on poissa.

Päiväkirja kertoo myös, että olin tuolloin juuri saanut Melartinin Perhosvalssin nuotit. Porin partiolaisten yhteiseen Yrjönpäiväjuhlaan oli tulossa poikien balettiesitys ja minut oli kutsuttu säestämään se pianolla.  Juuri niistä esittäjistä perhoset eivät todella tulleet mieleen, mutta päiväkirja kuitenkin kertoo, että  ”poikain baletti oli ihana”. Mahtavatko esittäjät muistaa?  Kieltäytyneistäkin minulla on listaa…

Vuosi sitten blogiystävä Lastu heitti blogiestradille uimapukumeemin, jossa toivottiin bloggajilta omia uimapukukuvia. Tässä minun vastaukseni viidenkymmenen vuoden takaa. Täti, täditettävä ja saari Pules-järvelläTeiskossa 1960:
Plus%20663%20Pules%20min%C3%A4%20ja%20Ti

perjantai 16. syyskuuta 2016

+662 Pääsiäismunien metsästys 141410

+662 Pääsiäismunien metsästys

Muutaman munan muistolle:
Makeilta maistuivat
 
Tänään saimme seurata pääsiäismunien metsästystä. Seuraavia vihjeitä seuraamalla löytyi suklaamunia ja monenvärisiä metrilakuja. Esikoisen ja Miniän erikoiset:

Lapset ei tätä juoda saa
Aikuisia se virkistää
Aamun tuoksullaan täyttää
 
Jos nyt sulla kestää kantti,
etsi, miss´ on elefantti.
Aamuin, illoin, myöhään, varhain,
viidakossa meno parhain.
 
Puutarhan on bileet villit,
siellä kasvaa yrtit, tillit.
Keskellä nyt mustan mullan
saat sä löytää mato-kullan.
 
Kukkuu, kukkuu kaukana kukkuu – äh,
ei kukukaan. Aargh! Kuka sen vei? Aargh!
 
Onkse  lintu? Ei. Onkse kala? Joo.
Onkse pyramiiri? Ei. Onkse Juusto? ei.
Onkse leija? Ei, ää, Aika loppus.
 
Kun on hätä suuri, pieni,
sinne käypi elontieni.
Kun on kädess´ suuri hätä,
etsi silloin paikkaa tätä.
 
Jos pitää vettä pikapikaa kiehauttaa
tai lihapiirakkaa sulattaa
niin tämä luukku avaa!
 
On niin nälkä, ett’ menee taju,
nenään nousee ruoan haju.
Siis etsi ranteeseen ruista,
etsi elinvoimaa puista.
etsi maidon voimaa luuhun,
suklaa pian lentää suuhun!

NVVNJQFJLPO LJIMBVT
 
Ennen  vanhaan aina ammuin,
sitten illalla mä sammuin.
Munameressä mä nukun,
pian karkkimereen hukun.
 
Pienintä varten vihjelappuihin oli piirretty kuvia kahvinkeittimestä, lehmästä, mikrosta, norsusta, potasta, jääkaapista, timjamipurkista  ja sanapelistä .  Norsun kuvan viereen oli varmuuden vuoksi kirjoitettu: ”norsu, ei porsas”. Salakirjoitus vei Muumikirjan luo ja kukkuminen käettömän seinäkellon luo.

Plus%20662%20P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4ismuni
Thaimaa. Bangkok. Kananmunien metsästystä pääsiäisaamun jumalanpalveluksen jälkeen.

torstai 15. syyskuuta 2016

+661 Ristin tie Porissa 030410

+661 Ristin tie Porissa

Pois se minusta
Pois se minulta 
 
Olen todella harvoin kertonut blogissani hengellisistä löydöistäni. On vaikea löytää oikeita sanoja tulkitsemaan tulkitsematonta, selittämään selittämätöntä. Löytöjen likiarvoista on jopa helpompi puhua kuin jäsentää ne kirjoitetuksi tekstiksi.

Porilaisessa  pääsiäisnäytelmässa Ristin tiessä Porin Raatihuoneenpuistossa vanha tuttu teksti muuttui taas kerran uudeksi ja antoi uutta ajateltavaa.

Matti Hakulinen, Ristin tien Jeesus, Paavo Liskin tekstin tulkitsija, nousi rukoilemaan keskelle puistoa rakennetulle korokkeelle, jonka tarkoitus oli kuvata Getsemanen puutarhaa. ”Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.”  

Raamatussa kuvattu Jeesuksen ”kauhun ja ahdistuksen” tunne siirtyi tuolta vaatimattomalta puukorokkeelta muistuttamaan niistä kauhuista ja ahdistuksista, joissa itse olen ollut ja joista olen niin usein pois halunnut. Tajusin, että on lupa niitä kokea. Se kuuluu ihmisyyteen. Ei tarvitse olla oman elämänsä eikä muiden elämän sankari. Sen välillä unohtaa senkin takia, että kristityksi tunnustautuvalta niin helposti odotetaan virheettömyyttä ja sankaruutta sellaisten taholta, joita asia ei kosketa, mutta toisten virheet ja tekopyhyys ärsyttävät…

Plus%20661%20N%C3%84ytelm%C3%A4%20auring

Thaimaa. Bangkok. Pääsiäisnäytelmän ulkoiset kulissit.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

+660 Fraasit ja liturgiat 020410

+660 Fraasit ja liturgiat

Tyhjän tilalla täyttä asiaa

Miksi emme käyttäisi hyviä fraaseja hyvään tarkoitukseen, itsemme ylöspidoksi? Miksi miettisimme, oliko yleensä elämää ennen Floraa tai valkotornado Ajaxia, joka suorastaan räjäytti vanhan maailmankuvamme pois? Elämä nyt kerta kaikkiaan vain on. Se on siinä.

Ajatella, poliitikot puhuvat vain tylsää poliittista liturgiaa. Sanahelinää ja sisällyksetöntä toistoa. Hämäystä. Ainakin, jos uskomme keskusteluja ja miksi emme uskoisi. Muodollisuudessa ei ole aitoutta. Aitous on ainutlaatuisuudessa, ei toistoissa. Totuus nyt kerta kaikkiaan vain on niin.
Monet vaativat kirkolta ja kirkoilta nykyisin muuta kuin vanhoja fraaseja ja tyhjää liturgiaa huomaamatta, että noilla sanoilla on muitakin merkityksiä kuin nykyiset negatiivissävyiset merkitykset.

Fraasit ovat kullekin kielelle ominaisia sanonta- ja ilmaisutapoja, kiteytyneitä ja vakiintuneita ilmaisuja. Ne olivat pohjana myös omassa thaikielen opiskelussamme. Niitä kutsuttiin silloin englanninkielisellä nimityksellä pättöön, pattern. Ne toistuivat vähän väliä, milloin lauserakenteena, milloin sanaparina. Edelleenkin suuri osa thaikielisestä jutustelustani on oikeiden fraasien toistamista oikeissa paikoissa. Niin tulen ymmärretyksi. Fraaseilla voin myös näyttää sisäistäneeni kieltä monista kielivirheistä huolimatta.

Liturgia on jumalanpalveluksesta käytetty kreikkalaisperäinen termi, jota käytetään monissa eri kirkkokunnissa. Harvemmin kirkossa käyvälle tuo sana tuo mieleen alttarilla olevan papin, joka puhuu vaikeasti ymmärrettäviä lauseita oudossa järjestyksessä. Kirkkovieras häkeltyy noustessaan, kun pitäisi istua, ja istuessaan, kun muut nousevat. Jossain välissä pitäisi vielä osata liittyä rukoilemaan, lukemaan ja laulamaan yhdessä muiden kanssa. Liturgian sisäistänyt pystyy  kuitenkin liittymään vanhaan kirkon perinteeseen, olemaan yhdessä jo kauan sitten pois menneiden kanssa, samoin ilmauksin, samoin uskontunnustuksin.

Plus%20660%20Jeesusta%20kannetaan.jpg
Thaimaa. Bangkok. Pääsiäisnäytelmä. ” Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan .”

tiistai 13. syyskuuta 2016

+659 Kiirastorstaita ja aprillia 010410

+659 Kiirastorstaita ja aprillia

Narratiivista narrauskerrontaako?

”Tämänpäiväinen tänään - elämämme tärkein päivä - joka päivä...” 

Millainen tämä päivä on minulle tänään? Se on monenlaisten muistojen päivä.  Ehtoolliskirkkoja vanhempien ja vuorollaan muiden kanssa.  Alttarin peittymistä mustaan kirkon jälkeen. Kavalluksen yön muistamista. Keskimmäisen syntymän onnea. (Onnea!!!) Erilaisia aprillipiloja sanomalehdissä.  Se on myös monenlaisen toiminnan päivä. Pääsiäislomalaisten odottelua. Lammaskeiton keittoa. Pintasiivousta. Ostoksia. Onnistuneen jekutuksen kohteeksi joutumista. Mistä minä saatoin tietää, että liitosjohtoa ei ollut laitettukaan kiinni akkuun väärin päin eikä akku ollutkaan poksahtanut eikä... Olisi minun pitänyt se kyllä tietää. Pari vuotta sitten juuri tänään oli tullut tarjous tutkimuskeikasta Amazonille ja  viime vuonna...

Monenlaisen elämän päivä. Kevään päivä. Löytymisen päivä. Luopumisen päivä.

 Plus%20659nJeedus%20Getsemane.jpg
Thaimaa. Bangkok. Pääsiäisnäytelmä. "Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili.”

maanantai 12. syyskuuta 2016

+658 Elämän evaluointi 310310

+658 Elämän evaluointi

Tehtiinkö suunnitelma?
Laskettiinko kustannukset?
Saatiinko tulosta?
 
Maailman muuttuminen on fraasina jo vanhanaikainen. Sen kokeminen käytännössä on kyllä lievästi sanoen ärsyttävää. Virikkeitä tulee joka puolelta ja koko ajan. Olen aina ymmärtänyt, että en tiedä kaikkea. Nuorempana luulin, että olemalla aktiivinen saavutan yhä suuremman osan maailman tiedosta ja taidoista. En osannut arvostaa tarpeeksi ihmisiä, jotka pysyivät tyytyväisinä omassa maailmassaan yrittämättä koko ajan tunkeutua uuteen. En nähnyt hitaan elämän, slowlifen, arvoa. Nyt olen alkanut epäillä, että maailman kilpajuoksussa kilpikonnallakin on, jos ei voittomahdollisuus, niin ainakin sijoittumismahdollisuus korkeille sijoille.

Nykyinen mediatulva antaa liian monta mahdollisuutta ottaa kantaa liian moneen asiaan. Omaa suodatintaan ei tunnista, mutta naapureiden siivilöiden reiät on kyllä tajuavinaan. Halot omassa silmässä tuijotamme toisten silmien roskia. Iso Kirja on viisas, tuossakin.

Jostain syystä sana evaluointi aina ärsytti minua. Se kertoi varmaan enemmän minusta kuin strategioiden uuskielestä.  Projektityöskentely ja kvartaaliajattelu eivät sisäistyneet minulle. Toki ymmärrän niiden arvon nykyisessä maailmassa. Mikähän on seuraava teoria?

Tarkkaan ajatellen jokaisen elämä on elämänmittainen projekti. Projektilla on alkunsa ja loppunsa. Kuka evaluoi minun elämäni, kun projektini on lopussa?

Thaimaalaisessa pääsiäisnäytelmässä esiintyi myös Juudas Iskariot, tietysti.  Näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja esitti tuota roolia itse. Hän sanoi, että hän ei voinut antaa kenellekään muulle niin vaikeaa roolia.

Onko meissä kaikissa myös jotain Juudaksesta?  Vaikka olisikin, hänen loppunsa ei silti tarvitse olla meidän loppumme.

Plus%20658%20Juudas.jpg
Thaimaa. Bangkok. Pääsiäisnäytelmä. Juudas. ”Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.”

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

+657 Ruohonjuurityö ja logistiikkaketju

+657 Ruohonjuurityö ja logistiikkaketju

Vihreää ruohoa
Ketjun joka puolella
 
Kaikkien asiantuntijoidenkin olisi hyvä joutua aina välillä tekemään ruohonjuurityötä jossain kontekstissa. Se auttaisi pysymään realiteettien maailmassa ja tajuamaan, mikä on käytännössä mahdollista ja mikä ei. 

Olen vähän kerrassaan hahmottamassa myös sanaa logistiikkaketju.  Sekin on antanut oikeat prosessit käyttööni, jotta voisin tässä tänään rauhassa naputella näitä kirjaimia…

Olen selvittelemässä vanhoja yhteystietoja. Heitän pois tänne Suomeen jossain välissä kulkeutuneita vanhoja osoitekortteja. Niin moni on jo poissa. Harva asuu enää samassa osoitteessa kuin yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kaikkien kanssa emme ole olleet missään yhteyksissä vuosiin, ehkä vuosikymmeniin. Tajuan, että nämä olivat ne ihmiset, joita tarvittiin, jotta me saatoimme tehdä omaa ruohonjuurityötämme. Emme olleet yksin.

Tässä kuvassa muistellaan niitä monia käsipareja, joita tarvittiin thaimaalaisen pääsiäisnäytelmän onnistumiseen. ” Palvelijaa monta, yksi on Herra, Herra Jeesus Kristus. Palvelijaa monta, yksi on Herra. Hän yhdistää meidät.”

Plus%20657%20N%C3%A4ytelm%C3%A4%20johdot
Thaimaa. Bangkok. Pääsiäisnäytelmä. Johtojen kiinnitystä.

lauantai 10. syyskuuta 2016

+656 Mitä sinä vastaisit? 290310

+656 Mitä sinä vastaisit?

Löytyykö vastaus?
Entä kysymys?
 
On helpompi vastata, kun ei tarvitse arvata kysymystä.  Sanojen maailmassa väärinymmärrysten valta on suuri. Ennakkokäsityksemme ratkaisevat häkellyttävän paljon. Sen toteaa, jos todella haluaa ylittää rajoja. Sen tajuaa myös lukiessaan erilaisia nettikeskusteluja.  Niissä sentään erimieliset edes joskus kurkistelevat pois omalta mukavuusalueeltaan.  Silti ei ole ihme, jos keskusteluissa nurkkaan ajettu väsyy ja lähtee pois, omanmielistensä luo. Eikö koskaan opita…

Aina silloin tällöin koulutuksissa käytin metodia: ”Mitä sinä vastaisit?” Kerroin kysymyksistä, joita olin kohdannut ja annoin kuulijoiden miettiä omia vastauksiaan.

”Buddhalaisuutta voidaan katsoa monesta eri näkökulmasta.  Jos haluamme kysyä ihmisiltä, mitä buddhalaisuus on, vastaukset vaihtelevat. Myös meille kohdistettavat kysymykset ovat erilaisia.”

”Mitä meille kertoisi maalaiskylässä asuva henkimeedio, henkitohtori, joka työkseen hoitaa yhteyksiä henkiin, usein ihmisten avuksi. Häneltä löytyisi maagisia esineitä ja sopivia loitsuja. Kaikkia salaisuuksiaan hän ei kertoisi, mutta hänen henkilökohtainen valtansa olisi suuri ihmisten mielessä. Hän ei todennäköisesti päästäisi meitä mukaan rituaaleihinsa, koska hän pelkäisi henkien häiriintyvän kristittyjen läsnäolosta.  Jotain hän ehkä kertoisi meille kokemuksistaan ja kysyisi meiltä, olemmeko itse kohdanneet pahoja henkiä ja mitä me teemme lepyttääksemme niitä. MITÄ VASTAISIT? ”

 ”Entä se nuori yliopistossa opiskeleva mies, joka rukoilee neljäkasvoisen nelikätisen intialaisen jumalan patsaan edessä monien muiden kanssa. Hän käy kauppaa kuuluisan henkientalon mahtavan hengen kanssa, pyytää ehkä viisautta tenttiin tai hyvää tyttöystävää ja lupaa lahjaksi rukouksen toteutumisen jälkeen kukkakoristeita, puisia norsuja, thaimaalaisten nuorten naisten tanssia tai musiikkia.  Hän saattaisi kysyä, MISTÄ ME HAEMME APUA OMISSA ONGELMISSAMME.”

Plus%20656%20Erawan.jpg
 Thaimaa. Bangkok. Vanha Erawan Shrine

perjantai 9. syyskuuta 2016

+655 Lisää kenraaliharjoituksia ja ensi-iltoja 280310

+655 Lisää kenraaliharjoituksia ja ensi-iltoja

Lisää kysymyksiä
Ehkä jokunen vastauskin
 
Opin taas kerran, että elämää voi katsoa monesta suunnasta. Se ei ehkä olekaan vain lista voittoja ja tappioita. Uuteen päivään voi suunnata myös uuden aloittamisen mahdollisuudesta käsin. Huonoja kokemuksiaan voi käsitellä hoitavasti. Virheitä tekemällä oppii. Jos vain pelkäisi virheitä koko ajan, ei uskaltaisi elää…

”Kuka täällä jaksaisi, jos ei löytäisi kaiken kokemansa jälkeenkin sentään uusia mahdollisuuksia. Toivottavasti itse vähän armollisempana kuin aikaisemmin.”
”Ehkä jokainen eletty päivä onkin vain seuraavan päivän kenraaliharjoitus. Samoja virheitä ei tarvitse aina tehdä. Voi todella ottaa oppia entisestä, vanhoista virheistään huolimatta.”

Tätä kaikkea pitäisi juuri nyt palmusunnuntaina ajatella. Olenko ihmisjoukossa, joka levittää vaatteensa tielle ja kunnioittaa Tulijaa? Olenko saman joukon keskellä pian vaatimassa kuolemantuomiota Tuomitulle? Olenko niiden joukossa, jotka hylkäävät Tuomitun? Ja olenko niiden joukossa, jotka hylkäävät tämän ajan epäonnistuneet ja väärintekijät? Tuomitsenko omilla sanoillani myös itseni? Jaksanko uskoa armoon omalla kohdallani ja muiden kohdalla?

Plus655%20P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isn%C3%A4
Thaimaa. Pääsiäisnäytelmä.  ”Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: -- Hoosianna! ”

torstai 8. syyskuuta 2016

+654 Elämän kenraaliharjoitus 270310


+654 Elämän kenraaliharjoitus

Ei kokeilevaa teatteria
Ei kenraaliharjoitusta
Vain  improvisaatiota  ja ensi-iltaa
 
Elämässä ollaan koko ajan on-line. Ei ole mahdollisuutta uusintaan eikä toistoon. Virheet voidaan kyllä korjata seuraavassa otoksessa, mutta vanha otoskin on kaikkien arvostelijoiden käytettävissä. Parhaimmillaan Tosi-Elämässä eläminen  tarkoittaa sitä, että jokainen hetki ainutlaatuisena on yhtä arvokas kuin toinen. Pahimmillaan  se saa aikaan toivottomuutta. Kannattaako edes yrittää korjata virheitään?

Thaimaan luterilaisen kirkon pääsiäisnäytelmän näyttelijät tulivat useista seurakunnista eri puolelta suurta Bangkokia. Harjoituksia ei voitu pitää kovin usein, mutta ne sitten kestivätkin tuntikausia.  Kaksi kuvaa, toinen harjoituksista, toinen esityksestä:  ”He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän.”

Plus%20654A%20p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isn%C
Plus654B%20P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isn%C3%A

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

+653 Rahat meni muttei henki(löllisyyspaperit) 250310

+653 Rahat meni muttei henki(löllisyyspaperit)

Kadonnut joskus löytyy

Olen nyt itse itselleni henkilökohtainen tukihenkilö.  Käyn keskustelua itseni kanssa siitä, mtä prosesseja rikoksen uhrit joutuvat käymään läpi. Minulla kyse on varsin todennäköisesti ollut omasta tyhmyydestä. Jossain kohdassa valppauteni on vähentynyt ja toinen on saanut mahdollisuuden käyttää tilaisuutta hyväkseen. Suurta vahinkoa ei ole tullut, almanakka, kortit ja kännykkä ovat taas takaisin hallussani. Taskuraha on vain vaihtanut taskua, todennäköisesti jo useamman kerran.  Ne, jotka tuntevat minua paremmin, voivat hymyillä vähän vinosti. Olen ollut tunnettu laukkufriikki.  En ole päästänyt laukkua käsistäni missään enkä milloinkaan…
 
”22.3.1980. Bangkok. C heräsi aamulla siihen, että ovea kaiverrettiin ja kolkutettiin. Pelkäsi ja rukoili koko ajan, mutta ei uskaltanut tehdä mitään. Varas ei päässyt sisään, mutta kolot lukon vieressä näyttivät totuuden. C. ihmettelee, miksi juuri sille, joka pelkää, kaikki tapahtuu. Hän menee kai B:lle yöksi.”
”24.3.1980. Bangkok. C oli tilannut YMCA:sta viikoksi kaksi huonetta itselleen.”
”27.3.1980. Bangkok. Naureskelemme puolivakavissamme, että Suomen Lähetysseura on aloittanut päiväkotitoiminnan Bangkokissa, sillä C:llä on nyt kaksi kotia, yökoti ja päiväkoti. mitenkähän tulee jaksamaan. Rankaksi käy pitkän päälle.”

Plus653%20Paulin%20viilletty%20laukku.jp
Thaimaa. Taas yksi laukku viilletty. Kuva: Pauli Rantanen

tiistai 6. syyskuuta 2016

+652 Almanakka. matkapuhelin, tietokone ja muisti 220310

+652 Almanakka, matkapuhelin, tietokone ja muisti

Muistan vielä muistin.
Vai mikä se olikaan?
 
Almanakan ja matkapuhelimen samanaikainen häviäminen näyttää sen, missä kunnossa nykyihmisen oma muisti todellisuudessa on.

Ihminen selvästi yrittää tehdä elämästään varmuuskopioita sinne tänne. Jo tällä vähäisellä kokemuksella tiedän, että formaatit vanhentuvat ihmisten myötä.  En tullut tietokoneaikaan vielä kasettinauhureiden aikakaudella, mutta muistan radiosta lähetetyt surinat, jotka joitain tietokoneita sitten liikuttivat. Niitä surinoita oli joskus pakko kuunnella huvikseen ihan vain kunnioittaakseen tekniikan huimaa kehitystä. Kuka niitä enää muistaa? En tunne ketään, joka niitä olisi käyttänyt. 

Lerppuaikaan ehdin ja lerppujen ihmeellisyyttä kunnioitin. Ohjelmat olivat lerpuilla ja niitä vaihdeltiin lerppuasemassa, kun haluttiin jotain tallentaa. Ei tullut mieleenkään, että joku uudenmallinen korppu voisi säilöä niin mahdottoman paljon enemmän kuin lerppu.  ( (Huomaatte varmaan, että minulla on varsin funktionaalinen muisto noista ajoita, terminologiaa en hallinnut silloin, enkä vieläkään…)

Ovatko lapset vanhempiensa varmuuskopioita? Entä oppilaat opettajiensa? Mikä on se ihmiskunnan yhteinen muisti, josta puhutaan? Entä mikä on muistin ja hiljaisen tiedon suhde?

Plus652%20Naantali%20kirkko.jpg
 1972. Naantalin kirkko. Pitkäperjantain kuvaus myöhäiskeskiaikaisella formaatilla.

maanantai 5. syyskuuta 2016

+651 "Oi rakkaat omat viat! Hyi! Lähimmäisen liat!" 240310

+651 ”Oi rakkaat omat viat! Hyi! Lähimmäisen liat!”

Sillä silmällä
Millä silmällä?
 
Mieleeni tulee taas kerran Jaakko Haavion mainio runo Viat ja liat. Tällä kertaa omat viat ärsyttävät kyllä enemmän kuin  ”lähimmäisen liat”. Ehkä se on hyvä, kerrankin...
Miksi jonkun yleensä pitäisi olla täydellinen? Varmaan joku vastaa, että siksi, koska hän kerta kaikkiaan on niin täydellinen. Nykyaika näyttää suosivan debatteja, näin sanoi joku viisaampi juuri äskettäin.
Televisioväittelyihin halutaan mustavalkoisuutta, jotta saataisiin aikaan rähinää ja parempaa viihdettä. Konflikteilla hurmataan ja huumataan kansaa. Äänestyksissä on vain kaksi vaihtoehtoa. Niin kuin muka todellisuudessa asiat niin toimisivat…

Pääsiäiskertomuksessa ei Pietarikaan ollut parhaimmillaan. Myöhemmin hänestä tuli ihan käyttökelpoinen ihminen:
”Mutta hetken kuluttua hänen luokseen tuli muita, jotka siellä seisoskelivat, ja he sanoivat: "Sinä olet varmasti samaa joukkoa, senhän kuulee jo puheestasi." Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: "Minä en tunne sitä miestä." Samassa kukko lauloi. Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun.” 
Plus%20651%20Pietari%20hiilivalkealla.jp
Thaimaa. Pääsiäisnäytelmä. Pietari hiilivalkealla.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

+650 Seurakuntalainen klassisen kristinuskon puolesta kotimaahan ja eksegeettiselle safarille 230310

+650 Seurakuntalainen klassisen kristinuskon puolesta kotimaahan ja eksegeettiselle safarille

Huh huh
Sekin vielä
 
Netissä on se ongelma/ilo, että voi omalta tietokoneeltaan/monista tietokoneista lukea monenlaisia mielipiteitä. Jotkut mielipiteet ovat mielestäni hyviä/huonoja/keskinkertaisia/typeriä/pöyristyttäviä/ilahduttavia. Olen samaa mieltä/eri mieltä monen mielipiteen kanssa. Jotkut vaativat, että minun pitäisi ottaa/minä en saisi ottaa kantaa joka asiaan. Jos otan väärän/oikean kannan, minut lokeroidaan johonkin lokeroon. Kun minut on saatu lokeroiduksi, vastaan kaikilla puheillani/kirjoituksillani/toiminnallani kaikista samassa lokerossa olevien puheista/kirjoituksista/toiminnoista…

Pitäisikö ottaa kantaa julkisesti? Varmaan pitäisi. Olen vain liian laiska lukitsemaan ajatuskuvioitani. En ole silti varma, onko kultainen keskitiekään kullattu muulla kuin kissankullalla.

Näiltäkin sivuilta ponnistaen näkee jo monenmoista:
Klassisen kristinuskon puolesta https://uskojarukous.fi/
Eksegeettinen safari http://eksegeesi.blogspot.com/

Näiltä portailta ponnistanutkin näki monenmoista. Heistä puhuin pari vuotta sitten kirjoituksessani  50 Keräilyerät :
Plus%20650%20L%C3%A4hetyskurssi.jpg
1978 Päiväkumpu, Suomen Lähetysseuran kurssikeskus, Orivesi. Lähetyskurssin aloitus, elokuu

lauantai 3. syyskuuta 2016

+649 Anoppi ja avioehto 220310

+649 Anoppi ja avioehto

Kahden kauppa
- Korvapuustilla
 
Olen taas selaillut thaimaalaisten lakitoimistojen sivuja.  On niin paljon sellaista, jota en hallitse edes suomeksi Suomessa, saati sitten vierailla kielillä kansainvälisesti. Mihin kaikkeen oikein sitoudutaan, kun jotain luvataan? Mitä kaikkea lupauksiin ei liitykään? Voiko lakeihin luottaa?

Thaimaan laissa puhutaan avioehdon tekemisen yhteydessä asioista, joita ei voi sopia avioehdossa. Ne liittyvät lain tulkintaan oikeasta järjestyksestä ja hyvästä moraalista. Eräs esimerkkitapaus:

”A male who used to pay alimony to his mother every month before marriage.  If the prenuptial agreement specified that all his salary will be given to his wife, even his mother’s alimony, it is considered void because it is an agreement contrary to public order or good morals.”

Rakastettiin sitä ennenkin. Ihan Suomessakin. Ilman avioehtojakin. Yleisen järjestyksen ja hyvän moraalin mukaisestkin...

1933. Heinjoki. Isäni ja äitini. 

perjantai 2. syyskuuta 2016

+648 Taskulaskin ja dinosaurus 210310

+648 Taskulaskin ja dinosaurus

Uutta ja vanhaa
Ja uudempaa ja vanhempaa
Ja yhä uudempaa ja yhä vanhempaa 
 
Maailman tietomäärä ei ole vakio. Onneksi.  Nokipoika kiipesi katolle yrittäen yhä ylemmäksi. Ihminen on viritetty myös haluamaan yhä lisää tietoa. Toisaalta, yhden ihmisen kyky hallita tietoa on rajallinen. ”Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin.”

Luvalla tämänpäiväistä teksiviestivaihtoa:

” 6-vuotiaita saa uunotettua aika kivasti. Löytyi vanha taskulaskin, käskin A:n kirjoittaa 36 ja sitten neliöjuuri, ja sitten käytiin piiitkä keskustelu siitä miten taskulaskin voi tietää kuinka vanha A on… 2x3 ja 12/2 menikin jo magian puolelle… Vissiin näin ei sais tehdä?”
”Taskulaskin on nyt varmaan KONE…”
”Joo. Kovasti etsittiin missä siinä on kamera, ei oikein mennyt perille että aikaisemmin useimmissa jutuissa ei ollut kameraa…”

Samanikäisenä A:n isä innostui dinosauruksista. Muovisesta Triceratopsista tuli unilelu pitkäksi aikaa…
1979. Lontoo. Luonnontieteellinen museo

torstai 1. syyskuuta 2016

+647 Mummoja ei potkita 200310

+647 Mummoja ei potkita

Kaikkia rajoja
Ei tarvitse ylittää 
 
Olisiko maailma tullut paremmaksi, jos olisin tehnyt elämäni ratkaisut toisella tavalla? Olisinko voinut uskoa viisaampiani?  Nuorena oli se ongelma, ettei viisaampia tuntunut olevan näköpiirissä…

Luulen, että nuoriin närkästyminen on samalla omien virheittensä harmittelua. Sääntöjä laatiessaan on hyvä miettiä, miten ne suhtautuvat omiin kokemuksiin. Sallinko jotain, jotta se sallittaisiin minullekin? Kiellänkö jotain, jota itse en tekisi?  Miten säännöt suhtautuvat omiin virheisiini?

Sääntöjä on minullakin. Ne haluaisin toiselle opettaa.  Joitain olen opettanutkin. Viekkaudella ja kiertäenkin olen voinut yrittää vaikuttaa. Eri asia on, onko kannettu oppi pysynyt mielten syvyyksissä. On helpompi toimia, kun moni ihminen opettaa samansuuntaisesti, taustastaan huolimatta.

Tajunnanvirtatekniikalla yhtäkkisesti löytyy seuraavia kieltoja.  Osassa kannatan nollatoleranssia.

- Mummoja ei potkita
- Pienempää ei kiusata
- Erilaista ei sorreta
- Pyhää ei pilkata
- Juoruja ei levitetä
- Vihaa ei kannusteta
- Luonnonvaroja ei tuhlata
- Huumorin varjolla ihmistä ei loukata
- Huumeisiin ei kosketa
- Oma napaa ei tuijoteta

Thaimaa. Luterilaisen kirkon pääsiäisnäytelmä. ”Palatessaan hän jälleen tapasi opetuslapset nukkumasta, sillä uni oli alkanut raskaasti painaa heidän silmiään. He eivät tienneet, mitä vastaisivat hänelle.”