tiistai 31. tammikuuta 2017

+799 Maailmanmusiikkia 021210

+799 Maailmanmusiikkia

Väärä rytmi
Väärät sävelet
Väärät soittimet
On se niin väärin
Vai ?
 
Kuuntelen nykyisin todella vähän musiikkia. En ymmärrä, miksi. Yhtään joululauluakaan en ole tainnut vielä kuulla.  Musiikkimuistoja minulla kyllä riittää.

Olin jonkin aikaa Thaimaassa lähetyksemme edustajana thaimusiikkikomiteassa, Thai Indigenous Hymnbook Committee, jonka tehtävänä oli herättää kiinnostusta thaimusiikin käyttöön kirkoissa. 

Kesäkuussa 1989 olin ainoana ulkomaalaisena mukana tuon musiikkikomitean järjestämässä seminaarissa, johon oli kokoontunut toistakymmentä thaisanoittajaa ja säveltäjää. Koin, että komitean ja minun, ulkomaalaisen, päätehtävänä oli rohkaista thaimaalaisia ottamaan käyttöön omaa perinnettään. Suuri osa sanoittajista oli entisiä leprapotilaita.  Lepraa sairastaneiden oli vaikeaa kulkea busseissa ennakkoluulojen takia, siksi seminaari oli Manoromissa, leprasairaalan tiloissa. Sairaalassa tapasin myös yhden akuutissa lepravaiheessa olleen sanoittajan.  Seminaarin aikana tehtiin uusia lauluja ja iltajuhlassa niitä sitten esitettiin Manoromin kirkossa. Se ilta on yksi parhaista musiikkimuistoistani.

Joulukalenteriin tuli tänään ensimmäinen tietäjä ja Kuopuksen Pariisista tuoma savinorsu.
Thaimaan luterilainen lähetys oli mukana thaimusiikkikomitean tuottamassa joululaulukasetissa Phleng Thai Khristmas.  Kasetin kansi:
JOulukasetin%20kansipieni.jpg

maanantai 30. tammikuuta 2017

+798 Heal the World 011210

+798 Heal the World

Maailmanparannusta
Monin keinoin
 
Pääsin tänään taas DIAKiin työtehtävissä. Kurssiin on kuulunut alku- ja loppuhartauksien pito. Se on ollut osa kurssin sisältöä. Tänä aamuna kuuntelimme Michael Jacksonin Heal the World. Kaikki me saimme myös paperisen lumitähden, johon kirjoitimme oman rukouksemme. Ne ripustimme pienen kuusen oksille.

Maailman AIDS-päivänä on hyvä edes yrittää olla yhtä mieltä siitä, että apua tarvitaan ja sitä voidaan yhdessä antaa erilaisista lähtökohdista huolimatta.

Suomen Lähetysseuran basaarista Esikoisen aikoinaan ostama puinen pikkuaasi sai tänään joulukalenteriin kaverikseen samasta basaarista ostetun puisen pikkunorsun:
 

1979. Thaimaa. Bangkok. Ensimmäistä thaimaalaista joulukuustamme koristellaan:

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

+797 Läpinäkyvyyttä vai sumutusta 301110

+797 Läpinäkyvyyttä vai sumutusta

Pinnan alla
Piilossa
 
Ei kaikkea tarvitse kertoa toisille. Ei tarvitse olla läpinäkyvä. Oman reviirin raja-aidat eivät ole sumutusta.  Käytöstapoja voi silti harjoitella. Omista poteroistaan voi huudella mitä haluaa. Kasvokkain se ei ole yhtä helppoa.

Joulukalenterin pieni enkeli ja sen kaveri lasinorsu nököttävät kylki kyljessä, enkelin pää peittämässä rikki mennyttä norsun korvaa. Välillä on armollista, jos joku peittää meidän virheemme ja puutteemme.

 

1982. Thaimaa. Lad Phraon luterilaisen seurakunnan joulujuhla uudessa kirkossa.:

lauantai 28. tammikuuta 2017

+796 Näyttelyitä, paitoja ja istuva norsu 291110

+796 Näyttelyitä, paitoja ja istuva norsu

Miten maailmaa parannetaan?

Tänä viikonloppuna katoin thaimaalaisista tavaroistamme pöydän Porin Pihlavan seurakunnan perinteiseen katettujen pöytien ja koristeltujen kuusien näyttelyyn.  Pöydälläni oli tavaroita, jotka kertoivat seurakuntaretkestä meren rannalle.

Syksyllä 2008 Keltapaidat olivat vallanneet Bangkokin lentokentän. Minuakin haastateltiin silloin Satakunnan Kansassa. Sain jopa kuvani etusivulle. Se ei ollut pelkästään miellyttävää, mutta mitäpä ei ihminen kärsisi hyvä asian takia.  :) Kuvaajana toimi Tomi Glad, jonka  loistavia kuvia löytyy myös netistä. (Minun kuvani oli lehdessä 28.11.2008)
Tuon syksyn jälkeen paitojen väri on Thaimaassa vaihtunut. Viimeksi lehdistö kertoi Punapaidoista ja Mustapaidoista. Kunpa asiat selviäisivätkin vain paidan väriä vaihtamalla…

Kuopus asetti tänään joulukalenteriin pianon päälle pienen enkelin ja istuvan norsun, jonka hän oli ostanut Tampereen asematunnelista muutama vuosi sitten.

Plus%20796a%20Morsu%20ja%20valkea%20enke

Thaimaalaisista tavaroistamme on koottu vuosien varrella erilaisia näyttelyjä. Kuva Porin Teljän kirkosta, Kalaholman koulun oppilaiden kokoelmasta:

Plus%20796%20b%20Taelj%C3%A4n%20kirkko%2

perjantai 27. tammikuuta 2017

+795 Norsut ja Murjaanien kuningas 281110

+795 Norsut ja Murjaanien kuningas

Oi kuinka suloista
Sekamelskaa
 
Ensimmäinen adventti ja perheen perinteisen joulukalenterin ensimmäinen päivä. Joulun seimiasetelma alkaa taas syntyä pianon päälle esine kerrallaan.

Näillä vuosilla ja tällaisella elämänkokemuksella jouluvalmisteluihin liittyy lukuisia täysin erilaisia elementtejä.  Sisimmässä hykerryttää, kun pystyy sielunsa suloisesta sekamelskasta luomaan taas uutta ja omalaatuista vanhojen perinteiden rinnalle. Tänä vuonna päätimme täällä vierailevan Kuopuksen kanssa, että kukin jouluinen esine saa toverikseen jonkun lukuisista norsuistamme.
Harmaa aasi sai kunnian aloittaa joulumme. Sen pariksi löytyi Chiang Main yötorilta ostettu marionettinorsu:

Plus%20796%20A%20Marionettinorsu.jpg

Niin, se Thaimaan Murjaanien kuningas. Se löytyy blogikirjoituksestani  28 Erilaisia tähtiä .

Plus%20796%20Murjaanien%20kuningas.jpg

torstai 26. tammikuuta 2017

+794 Putkiaivot ja tippaleivät 261110

+794 Putkiaivot ja tippaleivät

Aivokeskustelu
Arvokeskustelu?
 
Minusta ei olisi hävittäjälentäjäksi. Sen todisti  Ilmailu.orgin putkiaivotesti

Stereotyyppisesti mies putkiaivoineen edustaa järkeä ja nainen tippaleipineen tunnetta. Näillä vuosikymmenillä en voi tuota täysin ohittaa. Sillä asialla ei vain saa ratsastaa. . Putkiaivoinen mieskin toisaalta pystyy hoitamaan monia asioita samanaikaisesti. Sen tietävät varmasti pienten lasten isät. Vai mitä?

Joskus tuntuu siltä, että naisten tippaleipäaivot sotkeutuvat toisiinsa helpommin kuin miesten putkiaivot. Se on välillä rasittavaa. On rentouttavaa kuunnella putkiaivoisten keskustelua. Se on siinä kun on.

 Kari Rydmanin blogissa puhuttiin päiväkotien kohtelusta  mm näin:

”Tämänkaltaisista asioista keskusteltaessa varoitellaan mieluusti "järjen" ja "tunteen" sekoittamisesta. Tämä on sisällyksetöntä höpinää. "Järjen" vastakohta on "järjettömyys", ja "tunteen" vastakohta on "tunteettomuus".”

En halua olla järjetön enkä tunteeton. Tuskin sinäkään haluat, olet sitten aivoiltasi minkälainen vain.

Thaimaassa ollessa olo oli joskus järjetön. Tunteeton se ei ollut koskaan.
Plus%20795%20Det%20Udon%20tanssi.jpg

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

+793 Vierailu Poliisiammattikorkeakoululla 231110

+793 Vierailu Poliisiammattikorkeakoululla

Hyvien käytäntöjen koulu

Pääsin viisaampieni mukana toisten viisaiden luo. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämisosastolla on ollut käynnissä thaimaalaisiin maahanmuuttajiin keskittynyt hanke ”Kotouttaminen, kulttuurien välinen kohtaaminen ja hyvät käytännöt – tapaustutkimuksena thai-yhteisö Pirkanmaalla”, jossa tavoitteena on ollut selvittää maahanmuuttajien ja viranomaisten kulttuurien välisen osaamisen hyviä ja huonoja käytäntöjä. Nyt oli hankkeen loppuseminaari, jossa esiteltiin tutkimuksen keskeisiä tuloksia ja pohdittiin thaimaalaisten maahanmuuttajien asemaa Suomessa eri näkökulmista.

Joitain muistiinmerkintöjäni:

-Thaimaalaiset ovat Suomen kuudenneksi suurin maahanmuuttajaryhmä. Thaimaan kansalaisia on Suomessa nyt n  4500, joista 80% avioliittosyistä.
-Thaimaalaiset toivovat suomalaisilta tasapuolisuuta, ystävällisyyttä, hymyä ja kärsivällisyyttä ja pelkäävät asenteellisuutta, epäselviä ohjeita ja informaation puutetta.
-Thaimaalaisten kanssa työskennellessä tarvitaan vuorovaikutustaitoja ja selkokielisyyttä. Ohjeita on syytä toistaa eikä yrittää antaa kaikkea tietoa kerralla. Tarvitaan riittävästi aikaa.
-Kotouttamisessa on syytä kiinnittää erityishuomio avioliittomuuttajiin. Alkuvaiheessa tarvitaan tietoa ja ohjausta, kulttuurien välistä osaamista ja positiivista asenneilmapiiriä.

Tänään mainittiin myös sanat: asian tavallistaminen, faktatieto, vuorovaikutustaidot, kulttuurisensitiivisyys ja maahanmuuttoon liittyvä ymmärrys. Hyvä Poliisiammattikorkeakoulu!

Vuorovaikutustaitoja ja kulttuurisensitiivisyyttä Thaimaan luterilaisen kirkon koulutuslaitoksen vierailulla Koillis-Thaimaassa:
Plus%20793%20Det%20Udon%20opetus.jpg

tiistai 24. tammikuuta 2017

+792 Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai 211110

+792 Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai

Ei vain teoista
Myös tekemättä jättämisistä 
 
Adventtina lauletaan Hoosiannaa. Kirkkovuosi pyörähtää käyntiin taas kerran. Sitä ennen  on kuitenkin vielä edellisen kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, tuomiosunnuntai. 

Ja aavistan
Vaikka en näe:
On ollut jotain
Ennen Alfaa
Tulee jotain
Omegan jälkeen
Alku ei ole kaiken alku
Loppu ei ole kaiken loppu
Aavistan vaikka en näe
 

Näin vastasin erään bloggaajan runoon. Meitä on täällä monenlaisia. Petettyjä. Pettyneitä. Pettäjiä. Uskovia. Uskottomia. Uskonnottomia. Uskomattomia kaikki. Sormituntumissa.

Plus%20792%20Banaanipuun%20tarha%20kaikk
Thaimaa. Bangkok. Muisto Thaimaan luterilaisen kirkon päiväkodin lasten joulutervehdyksestä

maanantai 23. tammikuuta 2017

+791 Osaatko muuttaa mielesi? 191110

+791 Osaatko muuttaa mielesi? 

Hän puhui välillä myös vertauksilla

Tallinnan illassa Raatihuoneentorin varren kellarista löytyi Liisu juures. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.  Jälkiruokalistalta löytyi kamavaahtoa ja hilloa. Mitähän se oikein olisi? Miltähän se maistuisi? Kaikenlaiseen etnoiluun innostuineina päätimme kokeilla. Saimme piimää, puolukkaa ja talkkunaa (ja ehkä jotain muutakin) sopivassa suhteessa sekoitettuna. Ai että oli hyvää. Seuraavana päivänä Tarton Raatihuoneentorin kahvilasta ostimme seuraavan kamajuoman.  Ai että sekin oli hyvää.

Nyt kaupasta tuli mukaan talkkunajauhoja ja Casilus-piimää.  Äsken sekoitin niitä ja laitoin siihen lisäksi omenasosetta. Ai että oli hyvää.

Tämä ei ole ruokapostaus, vaikka se siltä näyttäisi. Tässä kerrotaan vain siitä, miten on välillä kierrettävä kaukaa päästäkseen oikeaa tietä lähelle. Vanhakin voi oppia  uutta vanhasta.

Äitini ja isäni söivät talkkunaa. Mies söi talkkunaa. Minäkin olin kokeillut, kai kerran tai kaksi. Koska en juonut piimää, en tarvinnut talkkunaakaan. Piste.

Pisteen jälkeenkin on näköjään elämää. Tästä lähtien syön talkkunaa. Kokeile sinäkin, jos et ole syönyt
Ystävä, ravitsemusasiantuntija, oli töissä Nepalissa. Siellä tarvittiin kiireisesti terveellistä ravintoa. Rahaa ei ollut. Oli pakko miettiä, mitä löytyisi. Muistan, että paikallisista aineista kehitettiin talkkunan tapainen jauhosekoitus. Taidanpa kysäistä ystävältä, mitä kaikkea siihen laitettiin. Läheltäkin voi löytää uutta, kun on viisas pää ja lämmin sydän.

Tämä on tarina ennakkoluuloista ja niiden murtumisesta. Aina ei tarvitse mennä ulkomaille oppiakseen omista virheistään. Virheiden myöntäminen ja asenteiden muutos ovatkin sitten jo toinen tarina.
Plus%20791%20Norsu%20Soikun%20kadulla.jp
Bangkok. Soi Amon. Voiko kirkkoon mennä norsulla? Näköjään voi.

EDIT. Sain vahvistuksen Nepalissa olleelta ystävältä, että se kotona tehty viljojen ja papujen sekoitus pelasti monien aliravittujen lasten hengen.Ystävä kertoi myös, että ravitsemusohjelmointi on kehittynyt huimasti viime vuosikymmeninä ja samantapaista jauhoa UNIMIXiä valmistetaan monissa paikoissa teollisesti ympäri maailmaa. Sitä viedään kriisialueille ja minne vaan, jossa on nälkäisiä lapsia. Näihin teollisiin jauheisiin lisätään hivenaineita ja vitamiineja, mikä on tosi tärkeää aliravituille. (Kiitos ja terveiset New Yorkiin.)

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

+790 Adoptoi Änkyrä 151110

+790 Adoptoi Änkyrä

Varoitus!
Sisältää kristillistä tuotesijoittelua
 
Olen ajatellut änkyryyttä yhä edelleen. En päässyt siitä irti, ennen kuin taas kerran käytin kirjoittamista avukseni. Tällaisen kirjoitin Kotimaan blogiini:

"Läheinen Liberaali mietti äskettäin kirkon tulevaisuutta. Hän päätyi siihen, että rauhan turvaamiseksi voisi olla hyvä, että jokainen Liberaali adoptoisi yhden Änkyräkonservatiivin ja ajattelisi hänestä hyvää.
Läheinen Konservatiivi mietti asiaa ja lupasi ei-niin-kehuttavasta rukouselämästään huolimatta adoptoida yhden Änkyräliberaalin ja rukoilla hänen puolestaan, jos se toinen lupautuisi myös rukoilemaan hänen puolestaan.
Läheinen Liberaali jatkoi pohdintaansa ja keksi Idean. Jos kerran on olemassa Salaisia Ystäviä, niin miksei sitten Salaisia Änkyröitä. Konservatiivi saisi oman Änkyräliberaalin ja Liberaali oman Änkyräkonservatiivin. Näin voitaisiin yli rajojen ajatella edes yhdestä toisenlaisesta hyvää ja rukoilla hänen puolestaan.
Tämä on varmasti totta. Ainakin se toinen puoli. Se rukous. Silloin se on Suuremmas Käres."

Änkyryys ei ole ilomme.  Ei se ole kenenkään ilo.  Mietin, nimittelemmekö me toinen toisiamme änkyröiksi siksi, että vanhan perinteen mukaan nimen tietäjä pystyi hallitsemaan toista. Parempi olisi, että me pyrkisimme hallitsemaanja hillitsemään itseämme. Siinä riittää työtä yhden elämän ajaksi.

Plus%20790%20Jouluenkeli%20Prakarunaakhu
1988. Thaimaa. Bangkok. Hua Mark. ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

lauantai 21. tammikuuta 2017

+789 En pysynyt aina sellaisena kuin olin 101110

+789 En pysynyt aina sellaisena kuin olin

Lapsuus
Korvamerkitty korvaamaton 
 
On sopiva aika suunnata mielensä menneeseen. Nykyisyys on näinä päivinä vähän hakusissa. Arleena houkutteli minut mukaan kysymysketjuun.

1. Mitä vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin mikä sinusta tulee isona?
Olin oppinut virkkaamaan ketjusilmukkaa, mutta en osannut aloittaa ketjua eikä isäkään osannut. Äiti ei ehtinyt työnlähtökiireessä minulle aloitussilmukkaa tehdä.  Silloin sanoin, että minusta tulee isona sitten vain äiti, että ehdin lapselleni tehdä edes aloitussilmukan!

2. Mitkä olivat lempisarjakuviasi ?
Opin lukemaan hyvin nuorena. Siitä lähtien luin kotiin tulleiden Satakunnan Kansan, Seuran, Kotilieden ja Suomen Kuvalehden sarjakuvat. Mandrake taikuri oli aika jännä… Ja Ratsupoliisi King,

3. Mitkä olivat lempipelejäsi ?
Sain joka joulu lahjaksi jonkin pelin. Meille tuli vuosittain aina sama ystäväperhe tapaninpäiväksi kylään. Siinä perheessä oli samanikäinen poika.  Rakastin kaikkia pelejäni, kun sain aina heti pelikaverin. Suomi-Rally taisi olla kaverille mielenkiintoisempi kuin Muumipeli…

4. Mikä oli paras syntymäpäiväsi ja miksi?
Veljeni oli saanut kameran ja ikuisti viisivuotissynttärini. Niistä on näin tullut The Lapsuuden Syntymäpäivä. Muita en oikein muistakaan.

5. Mitä sellaista olisit ehdottomasti halunnut tehdä mitä et ole vielä tehnyt? 
Halusin lukea maailman kaikki kirjat. Hyvässä alussa ollaan…

6. Mikä oli ensimmäinen lempiurheilusi ? 
Isoveli harrasti urheilua. Minäkin sain heittää kiekkoa. Heitin kiekon kaksin käsin ja pyörähdin sen jälkeen 

7. Mikä oli ensimmäinen musiikki-idolisi ?
Äitini lauloi kirkkokuorossa. Kuoron johtaja, kanttori, taisi olla se paras…

8. Mikä on paras joululahja (tai vastaava) jonka olet saanut ?
Rakastin makkaraa. Sitä sain aina myös joulupaketissa
 
 Plus%20789%20Maija%205v.jpg
Viisivuotissynttärit ja syntymäpäiväpöytä

perjantai 20. tammikuuta 2017

+788 Ajattele uusiksi - vaihda näkökulmaa 081110

+788 Ajattele uusiksi - vaihda näkökulmaa

Astu uuteen
Ymmärrä vanha
 
Mies oli kesällä työmatkalla Tartossa ja vei minut myöhemmin myös sinne tutustumaan. Näimme ja koimme. Asetimme uudet koordinaatit vanhoihin paikkoihi

Kaikki näytti virkistävän uudelta. Tuttu Kustaa II Aadolf, nyt Tarton yliopiston perustajana. Neuvosto-Venäjän ja Suomen rauhan solmimisen paikka  vuodelta 1920. Itsenäinen Suomi. Itsenäinen Viro. Tuomiokirkon rauniot ja näköalataso. Jaanin kirkko ja sen terrakottapatsaat. Etäisyydet Latviaan. Liettuaan, Puolaan, Saksaan ja Venäjään. Inkerinmaahankin. Väestön pakkosiirrot. Valloitukset. Kielipolitiikka. Laulujuhlat.

Mikään ei pysy paikoillaan, vaikka niin helposti luulemme. Huomenna kaikki voi olla jo toisin.

Jospa edes välillä osaisimme astua toisten saappaisiin ja kurkistaa toisiin koordinaatteihin. Jospa edes yrittäisimme ymmärtää. Uskallanko itse?
Plus%20788%20Pappa%20Virossa%20Pirita.jp
1966. Viro. Tallinna. Isäni Osuuspankin hallintoneuvoston retkellä silloin suhteellisen suljettuun Viroon.

torstai 19. tammikuuta 2017

+787 Parempi unohtaa kuin muistaa? 031110

+787 Parempi unohtaa kuin muistaa?

Muisti tikulla vai ilman

Ihmisellä on aivoissaan tai sydämessään – riippuen näkökulmasta - lukematon määrä tietoa, matemaatikon termein lausuttuna rajallinen ääretön joukko. Ihmisen elämä antaa rajat, kokemusten ja ajatusten moninaisuus äärettömyyden. Joidenkin mielestä muistoja pitää kaivella, toisten mielestä taas haudata. Arkielämässä muistojen haudoilla käy jatkuva kuhina. Lapiot eivät siellä saa olla rauhassa.

1. Selailen vanhoja Thaimaan kuviamme.
Thaimaan evankelisluterilaisessa kirkossa vietettiin juhlavuotta, the ELCT Jubilee Year 2011. Työn aloittamisesta tulee silloin 35 vuotta ja koulutuskeskuksen, nykyisen Luther-seminaarin virallisesta aloittamisesta 25 vuotta.

2. Blogiystävä Lastun blogissa puhuttiin päiväkirjoista.  Kommentoin siellä:
” ’Olen kirjoittanut päiväkirjaa vain synkkinä hetkinäni. Jos nyt menehtyisin, elämäni koko kuva olisi vääristyneen yksipuolinen.’
Hyvä, että joku sanoo sen näin ääneen. Omien vanhojen päiväkirjojeni kautta olen alkanut suhtautua yhä kriittisemmin kirjoitettuun sanaan historian totuutena. Se oli kaikkea sitä, mitä kirjoitin, mutta paljon muutakin.
Minä haluan käydä vierailulla menneessä vielä myös päiväkirjojeni ja almanakkojen kautta, mutta ymmärrän hyvin toisenkin vaihtoehdon.
Muutanko muistojani kirjoitusteni mukaan vai avaanko sydämestä muitakin luukkuja menneeseen? Siinä on ollut kysymykseni. Osavastauksena on toiminut tämä blogini, avoin, mutta niin sensuroitu...
Erilaisten blogikirjoitusten pienistä luukuista olen voinut kurkistaa joidenkin sydämeen. Se on ollut mahtavaa.”

3. Porin ensimmäiseksi kulttuurilähettilääksi valittu Jorma Uotinen vierailee Porissa Porin Sinfoniettan viihdekonsertin solistina. Löysin hänestä maininnan vanhoissa (tosi ikiaikaisissa) päiväkirjoissani:
”2.7.1960. Näin siellä kaupungilla sen Uotisen pojan vai mikä hänen nimensä nyt olikaan sieltä hiihtoleiriltä. Hän oli sellainen pieni söpö poika ja hirmun hyvä lausumaan.”

Mitä kaikkea päiväkirjoissani oikein onkaan! Jäin tuijottelemaan nimiä, joiden omistajista minulla ei ole enää mitään muistikuvaa. Joskus taidan aikani ratoksi googlailla. Tai sitten en.

1980. Thaimaa Hua Hin. Soi Amonin seurakunnan nuorten leirin öistä rapumetsästystä hiekkarannalla. Muistoja.
Plus%20787%20Ravunmets%C3%A4stys.jpg

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

+786 Änkyräkonservattiivit ja vapaa-ajattelijat 011110

+786 Änkyräkonservatiivit ja vapaa-ajattelijat

Lapsena tiedettiin:
Se on itse kun sanoo
 
Änkkääkö änkyrä vai puhuuko hän liian suoraan? Itse aidasta en halua kirjoittaa, mutta kirjoitanpa edes  aidan seipäistä.  Aita näyttää olevan melkoinen keskustelun aihe ja uusia aitoja ollaan kovasti rakentamassa. Onko aitojen purkajia?

Olen viime aikoina pohtinut sanojen valinnan rikkautta. ”Ne toiset” ovat milloin mitäkin, sellaista, mitä me itse emme ole.  Kirkollinen keskustelukin on  löytänyt sanontojen rikkauden myös Kotimaa-lehden blogikeskusteluissa. Siellä blogisti  Ville Talola kirjoituksessaan Vapaa-ajattelijan päänsärky moittii blogisti  vapaa-ajattelija Jori Mäntysaloa  ”kirkon ulkopuolelta tulevasta räksytyksestä”.  Samalla saavat satikutia myös sen kummemmin määrittelemättömät ”änkyräkonservatiivit”. Talolan mukaan sekä vapaa-ajattelijat että änkyräkonservatiivit toivovat, että kirkko olisi ”yhteiskunnassa tuuleen huutava kääpiö”.

Onko muuten änkyräliberaaleja olemassa?  Jos olisin ilkeä, väittäisin, että on.
Kirkollista keskustelua voidaan käydä toisinkin:

Plus%20786%20Jokiretki.jpg
Thaimaa. Chao Phraya-joki. Soi Amonin seurakunnan jokiretki.

tiistai 17. tammikuuta 2017

+785 Vanhanaikaisuutta ja nimittelypolitiikkaa 291010

+785 Vanhanaikaisuutta ja nimittelypolitiikkaa

Kuka pilkkaa parhaiten?

Vanhat kuvat kuvaavat vanhaa aikaa. Siksi ne ovat niin vanhanaikaisia. Vanhoissa kuvissa esiintyvät ihmiset näyttävät vanhanaikaisilta, vaikka he saattoivat olla kuvaa otettaessa varsin uudenaikaisiakin. 

On vaarana luulla, että nuo samat ihmiset ovat vieläkin vanhanaikaisia. Pahinta on, jos he ovat konservatiiveja, juuttuneita johonkin muuttumattomaan menneeseen. Kasaria voidaan yrittää matkia, mutta kunnon kasariksi ei enää voida muuttua. Oikea kasari on harvoin enää kasari. Hän on muuttunut. Aikahypyt voivat on hitaita tai nopeita, eteenpäin katsottaessa hitaita, taaksepäin nopeita.

Täytyneekö mainita, että nykyinen nimittelypolitiikka on mielestäni vieläkin kurjempaa kuin nimityspolitiikka. Nimittelijät ovat harvoin suvaitsevaisia, vaikka itseään sellaisiksi nimittävätkin. Sekin nimittely voi olla nimittäin virheellinen ja aikasidonnainen. Historia jotain ratkaisee, tulevaisuudessakin.

Plus%20785%20Kukkaistytt%C3%B6.jpg
Tikkakoski viisikymmenluvulla. Kuvan muotikuvassa esiintyy nykyinen vanha, vanhanaikainen ja konservatiivi, kuvattaessa vielä moderni, uudenaikainen mannekiini.

maanantai 16. tammikuuta 2017

+784 Vävypojan kananmunat - Son-In-Law Eggs 271010

+784 Vävypojan kanamunat – Son-in-Law Eggs

Keitetty paistettu
Makea maistettu
 
Porilaisessa Thai ravintolassa löytyi harvinaista herkkua, Vävypojan kananmunia. Katsokaa, miten Google ne tarjoaa. Joillain lähetyslounailla olemme niitä kokeilleet ja aika hyvin onnistuneetkin.

Kuinka paljon elämästä jääkään kokematta, jos ei koskaan uskalla ylittää rajoja. Kuinka väärän kuvan maailmasta saakaan, jos luokittelee ihmiset vain ensivaikutelman perusteella. Maailman voi  kokea värillisenäkin eikä vain mustavalkoisena.

Don Muangin seurakuntalaiset halusivat koota varoja seurakunnan toimintaa varten. Yhteisin talkoin valmistettiin tilkkutyö. Kuinka monta pistoa se vaatikaan.

PLus%20784%20Tilkut%C3%A4kki.jpg
Thaimaa. 1994. Don Muangin seurakuntalaisten valmistama monivärinen peitto.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

+783 Vettä, vettä, enemmän vettä 251010

+783 Vettä, vettä, enemmän vettä

Vettä
Vedempää
Vesintä
 
Kun tulva saavutti Bangkokin ja virtaavat vedet kohtasivat nousevan vuoroveden, kukaan ei voinut olla ihan varma, kuinka korkealle vesi nousi. Hiekkasäkit olivat poikaa. Ja me kun luulemme hallitsevamme luontoa.
 
”Joskus tulvakin huvittaa.
Tänään ei ollut se päivä.”
 
”Kahlasin kirkkoon.
Naapurin varvastossu ui vastaan.”
 
”On kuin Vääksyn kanava, sanoi ystävä.
Aallot vain loiskuivat rantoihin,
kun kantosiipiautollamme
kadulle uskalsimme.
Laineet sulosti liplattivat.”
 
”Kadulla ui kala vastaan.
Naapuri otti ja söi.
Hyvältä maistui, kuulemma.”
 
PLus%20783%20Tulvakuva%20pihalla.jpg
Bangkok 1986.Tulva toisen kotimme pihalla.

lauantai 14. tammikuuta 2017

+782 Tänään ja eilen 241010

+782 Tänään ja eilen

Joka päivä
Joku jossakin muistelee
Jotain 
 
Jokainen päivä on jollekin tärkeä. Minä vietin tänäään 24.10. mielessäni Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää, Uskonpuhdistuksen muistopäivää, YK:n päivää ja nuoruudenystävän syntymäpäivää.

Eilen Thaimaassa vietettiin nykyisen kuninkaan isoisän kuningas Chulalongkornin  (Rama V) muistopäivää. Hänen kuolemastaan on nyt kulunut sata vuotta.  Bangkokissa oleva ratsastajapatsas sai taas ympärilleen monia kukkakoristeita. 

 PLus%20782%20Chulalongkorn.jpg
Thaimaa. Bangkok. 23.10.1981. Chulalongkorn Day

perjantai 13. tammikuuta 2017

+781 Hyllyllinen elämää 211010


+781 Hyllyllinen elämää

Toisten sanoin
Toisin sanoen
 
Blogiriippuvaisena tarvitsin päivän blogiannoksen.Tavalliseen tapaani muokkasin taas erästä  meemiä omavaltaisesti. Valitsin  yhden hyllyllisen kirjoja työhuoneen kirjahyllystä ja lähdin etenemään. Periaatteessa tuossa hyllyssä piti olla vain työkirjoja, mutta mitä kaikkea sieltä löytyikään.
 
Oletko mies vai nainen?
Kasva tyttäreni (koonnut Marja-Liisa Swantz)

Kuvaile itseäsi
Kansantuhooja (Vilho Helanen)
 
Kuinka voit?
Kyä tässä jotain häikkää o (Sinikka Nopola)
 
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Satakunnan vanhat tiet ja kestikievarit (toim. Eero Helariutta)
 
Mihin haluaisit matkustaa ?
Ylitse kaikkien rajojen  (toim. Seppo Syrjänen)
 
Kuvaile parasta ystävääsi
Mennyttä aikaa muistelen (Jaakko Haavio)
 
Mikä on lempivärisi?
Kirkkotekstiilit (Sarantola - Lempiäinen - Priha - Fröberg)
 
Millainen sää on nyt ?
Pikaista paranemista (Jörg Zink)
 
Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika ?
Sininen ilta (Irja Klpeäinen)
 
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi ?
Aika matka (Liisa Hovila-Helminen)
 
Mitä elämä sinulle merkitsee ?
Tieto ja Usko (Kaarle Kurki-Suonio)
 
Millainen parisuhteesi on ?
Jaetaan ilo! (toim. Auvinen - Salomäki)
 
Mitä pelkäät ?
Ihmisen osa (Morgan)
 
Päivän mietelause
Saako ihminen vastauksen? (toim. Lennart Pinomaa)
 
Minkä neuvon haluaisit antaa ?
Ken kulkee, hän näkee (Matias Sikondomboro)
 
Miten haluaisit kuolla?
Suuri tulevaisuus (William Cheng)
 
Mottosi
No East No West (toim. Maunu SInnemäki) 
 
Kokemuksesta voin sanoa, että kirjat ovat hankalaa muuttotavaraa. Jotkut osaavat niitä välillä hävittää, jotkut eivät.
 PLus%20781%20hyllyllinen%20kirjoja.jpg

torstai 12. tammikuuta 2017

+780Rumat ja rohkeat, kauniit ja katalat 201010

+780 Rumat ja rohkeat, kauniit ja katalat

Oikea ja väärä
Totuus ja valhe
Hyvyys ja pahuus 
 
Olen keskustellut blogeissa hyvyydestä ja pahuudesta ja oppinut taas itsekin jotain omista ajatuksistani. Kaikki ei todella johdu olosuhteista. Usein on mahdollista itse valita suuntansa. 
Purin ajatukseni taas kerran Kotimaan blogissa: 

"Hyvyys ja pahuus ovat usein määrittelykysymyksiä. Harvoin tiedämme, mihin kaikkeen toimintamme vaikuttaa ja johtaa. Kauniidenkin tekojen takaa voi paljastua ruma taustakuva. 
Länsimaiseen ihmisyyteen näyttää kuuluvan loukkaamisen ja pilkan halu. Sen toteuttaminen on eettinen arvovalinta.  Jos sotaa ei muuten saada aikaan, sitä lietsotaan. 
Minun on helppo liittää tuo halu perisyntiin, ihmisen potentiaaliseen pahuuteen, mutta miten sen muut selittävät, en tiedä. Pikkupiruilu ja pilkkaaminen ruokkivat jotain meissä syvällä sisällä. Pilkan kohteeksi joutuvan sisällä taas jotain tuhoutuu. Kai se sitten on sen arvoista, vapauden nimissä. On tasa-arvoista tappaa tasapuolisesti. Usein se tasapuolisuus ei onnistu, vaan heikoin osapuoli jää tappiolle. Luonnon valintako? 
Potentiaalisen pahuuden toteuttaminen toimivana pahuutena on jokaisen käytännön valinta. Teemme mielestäni tarkoittamatta jo sen verran tuhoa ympärillämme, että en ymmärrä, miksi sitä pitäisi tehdä myös tarkoituksella.  

”Ihmisten tuomiot tulevat ja menevät.
Tahdon suuremman tuomion,
vaikka se murskatkoon.
Tahdon Jumalan tuomion,
sen tuomion,
joka ottaa kaiken lukuun.”
(Erkki Leminen)  "
 
 PLus%20780%20LITE%20pihaty%C3%B6t.jpg
Thaimaa. Bangkok. Koulutuskeskuksen piha. Talkoot.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

+779 Rintamalinjojen välissä 181010

+779 Rintamalinjojen välissä

Jotakin ehkä sanoisin
Olenhan siellä minäkin
 
Blogi on hyvä paikka purkaa omia tuntojaan. Näin kirjoitin Kotimaa24-blogissani:

"Yllättävän vähän uutta. Kuuskytluvun hurjat keskustelut eläneenä ei sinänsä ihmetytä. Niistä jutuista nuoremmat ovat kuulleet vain kaikuja. Ne kaiut yhä toistuvat. Siitä selvittiin. En tiedä, selvitäänkö tästä. Silloin pysyttiin samassa kirkossa, nuristenkin. En tiedä, pysytäänkö nyt.

Vanha katsoo tuttuja vanhoja kasvoja erilaisten rintamien eri puolella. Tuo tuossa osallistui silloin kristillisen opiskelija – ja koululaistyön palavereihin tai ylioppilaiden varjokirkolliskokoukseen. Milloin missäkin. Tämän päivän Kotimaassakin heitä aina silloin tällöin näkyy. Tuskin he enää muistavat. Jos muistavat, muistomme tuskin ovat samoja.
Eivät silloinkaan kaikki kuuluneet kirkkoon. Politiikka pyöritti monia. En muista, että silloisissa leimoissa olisi käytetty juuri sanoja fundamentalisti tai konservatiivi, mutta silloinkin samat leimat tunnettiin.

Kuuluin silloin kolmanteen sektoriin, jonka olemassaoloa ei kummassakaan laitasektorissa katsottu suopeasti. Kotipaikkakunnalla varsin vilkkaassa kristillisessä koululaistyössä pidettiin yhteyksiä yllä monelle taholle. Itse järjestimme tilaisuudet ja kutsuimme vieraita eri puolelta, vuoron perään.  Molemmat laidat siitä välillä nuhtelivat. Opiskelijatyössä aloitimme uutta. Siellä varjokirkolliskokouksessa istuimme kai keskellä. Äänestimme yleensä väärin eri laitojen mielestä, vuoron perään.

En nuoruudessani niin paljon arvostanut tätä kirkkoamme. Tiesimme nuorena kaiken. Olimme kaikki aina oikeassa. Elämä, ja niin uskon, Jumala on opettanut. Olen vilpittömästi sitä, mieltä, että Hänellä on asiaa ihmiskunnalle. Uskon myös, että on oikein pitää kiinni siitä, minkä pitää oikeana. On myös oikein ymmärtää oma rajallisuus. Sitä ymmärrystä tänään kaipaisin lisää.

Oma uskoni on yksinkertaistunut. Siitä en luovu. “Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.”

Helpotti.
Credon%20kansi%20pieni-normal.jpg
1965. Pori. Teinirenkaamme julkaiseman monistetun lehden kansi. Kannen piirros Seppo Saari.

tiistai 10. tammikuuta 2017

+778 Millainen olisi suomalainen meze? 141010

+778 Millainen olisi suomalainen meze?

Sitä
Tätä
Tuota
 
Maassa maan ruualla. Se on paras tapa tutustua maan tapoihin. Mitä ne syövät? Miten ne syövät? Missä ne syövät? Milloin ne syövät?

Matkatoimisto mainostaa Larnakaa Kyproksen todennäköisesti parhaiten varjelluksi salaisuudeksi. Ruuan suhteen siellä ei ainakaan ollut valittamista. Vanhaan koettuun tapaan etsimme sopivia ravintoloita lähinnä väkimäärän perusteella. Paikallisväestöä piti odottaa myöhempään iltaan. Se kyllä kannatti. Näyttää olevan totta joka paikassa, että kyllä kansa tietää.  Pari kertaa söimme kyproslaisen Meze-aterian. Paljon pieniä erilaisia annoksia. Sitä, tätä ja tuota.

Eräänä iltana ruokaa odottaessamme mietimme, mitä voisi olla suomalaisessa meri/järvi/jokiruokamezessä. Oli vaikea päättää, mitä mistäkin kalasta tekisimme. Mies halusi mukaan ehdottomasti myös nahkiaisen.  Siikaa voisi graavata, neulamuikkua paistaa, silakkaa halstrata, kampelaa savustaa, lohta loimuttaa, madetta muhentaa. Hauesta voisi tehdä kalapullia, ahvenesta voisi keittää sopan. Lahna valmistuisi uunissa sopivasti. Mäti voitaisiin tarjota tummalla ruisleivällä, sillikaviaari vaalealla. Rapu tilleineen olisi myös hyvää ajankulua. Salaateiksi tarvittaisiin ainakin sienisalaatti ja rosolli.

Meillähän on jo oma mezemme. Vanha perinteinen pitopöytämme vastaa kyllä reippaasti kansainvälisiin haasteisiin.

1970. Kypros. Kakopetria. Papinkeikalla aterialla viiniköynnöksen alla.

maanantai 9. tammikuuta 2017

+777 Nettilive reaalimaailmasta 131010

+777 Nettilive reaalimaailmasta

Yölinjalla

Se ei käy niin kuin elokuvissa. Tai tietokonepeleissä, joissa tietokone laskee oikeat vaihtoehdot ja pelaajien tulee vain arvata, mitä ohjelmoija on heitä varten valmistellut. Suora lähetys Chilen kaivoskuilun vierestä osoitti toisaalta maailman nykyistä pienuutta, toisaalta sitä, että toinen ihminen oli kuitenkin ihmisen paras apu. Vielä viime vaiheessa muotoiltiin sopivia muttereita ja kiristettiin ruuveja ruuviavaimilla. Real life. Oikeat ihmiset. Hurjaa.

Helposti kadotamme todellisuudentajun katsoessamme editoituja uutisia, joissa jokainen hetki on tarkkaan laskelmoitu.

1990. Syyskuussa kaksikymmentä vuotta sitten valvoin myös iltayöstä. Mies oli päässyt sydänleikkaukseen viikon kuluttua siitä, kun hänet oli haettu Suomeen. Aamuisten tutkimusten jälkeen iltaan löytyi peruutuspaikka. Ehdimme sentään kuulla sen, ennen kuin leikkaus alkoi.  Minä ja tytöt olimme pikapikaa pakkaamassa Bangkokin kuumudessa, Leikkauksen yllättävyyttä kuvasi sekin, että samassa kaupungissa olleelle Esikoiselle tilanne paljastui vasta leikkauksen alettua. Kännykkäaika ei ollut vielä saapunut. Minuutit vaihtuivat tunneiksi. Jokainen minuutti oli pitkä. Yöllä saimme puhelun, jossa kerrottiin, että kaikki oli mennyt hyvin. Ei ollut vielä Lähdön aika.

Elämässä ei aina käy kuin elokuvissa. 

 Plus%20777%20LITE%20vahdinvaihto.jpg
1999. Thaimaa. Viimeinen vahdinvaihto. Koulutuskeskus sai ensimmäisen thaimaalaisen rehtorin.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

+776 Tämäkin akka krätisee121010

+776 Tämäkin akka krätisee

Omat tunteet
Lainatut ilmaukset
 
Eräs blogipersoona Millanin blogeista on Akka krätisee. Lainaan tuota ilmausta. Siltä nimittäin minustakin tuntuu aina välillä. Tänäänkin vähän.

Juha Seitz, ote televisioarvostelusta Satakunnan Kansassa dokumentista Evankeliumia pakanoille:
”Kirkon masinoimat käännytysprojektit ovat kautta aikain saaneet härskeimmät kasvonsa lähetystyössä… Lähetyssaarnaajalle afrikkalaiset ovat vain onnettomia ali-ihmisiä, joiden perimää ei tarvitse kunnioittaa.”

Risto  Saarinen toimi 1990-luvun alussa Helsingin yliopistossa ekumeniikan dosenttina kirjoittaessaan kolumnin Kotimaa-lehdessä otsikolla Kristittyjen ja juutalaisten kohtaaminen synkretismiäkö? Ote siitä:
”Kun katsomme kristinuskoon äskettäin käännytettyjä kansoja, voimme nähdä runsaasti synkretistisiä piirteitä, jotka lähetystyö on hyväksynyt… Eikö juuri lähetystyössä synkretismin vaara ole ilmeinen, kun taas dialogissa sitä ei ole.”

Ei tunnu tutulta. Argh. Tutummalta tuntuu ote naistenlehdestä:
”Vaikka sitä oli ennakkoon ajatellut ja kuvitellut miten paljon, ei siihen pysty: ihmisten määrä, melu haju, maut värit, kuumuus, tunteet, kaikki kaatuu päälle. Kaikki on enemmän ja rajumpaa. Vaikka olinkin varustautunut siihen, että elämys on mieletön.” 

”Eikö ole ihmeellistä, että kaikki ahdistus on tiessään. Hätä siitä, ettei millään kuitenkaan ole mitään merkitystä, tuntuu aivan käsittämättömältä. Miten voi olla näin onnellinen olo ikään kuin nämä ihmiset olisivat sanoneet, että ehei, kyllä meillä on toivoa”

Tässä Esko Salminen ja Aino Seppo kertovat vierailustaan kaukaisen Plan-kummilapsensa luona. Esko Salminen jatkaa:
”On tämä valtava elämys, vaikka eläisi tuhat kertaa tuhat vuotta. Tätä en tule unohtamaan. En ole sama ihminen enää.”

Thaimaa. Luterilaisen kirkon logo paidassa.

lauantai 7. tammikuuta 2017

+775 Romutustodistus 101010

+775 Romutustodistus

Vastaanotettu

Vanhan auton romutustodistus saapui. On vähän haikea olo. Moneen paikkaan se auto ehti meitä kuljettaakin.  Pienillä korjauksilla se aina vain jaksoi jatkaa kulkuaan, kiitos taitavien korjaajien, jotka osasivat ennakoida tulevia tarpeitakin. Se odotti meitä välillä Suomessa, kun itse ajoimme suurkaupungin ruuhkissa isommilla ajopeleillä hurjempaa kyytiä. Yhden talven se kyykötti kesämökin pihassa ja lähti sitten taas innokkaasti kevään korvissa liikkeelle. Aamulla aikaisin, yöllä myöhään, peräkärryllä ja ilman. Työmatkoja, muuttoja, huviajeluja ja kauppamatkoja. Aina (tai siis melkein aina) valmiina matkaan auliisti. Sumussa, pyryssä, auringossa, rankkasateessa.

Ohi on. Romutettu.

Oma romutustodistus vielä odottaa. Kaikille meille se kirjoitetaan aikanaan. Mikä tai kuka kirjoittaa silloin kuittauksen vastaanottamisesta…

Pakistan. Maailmassa on monenlaisia kulkuneuvoja.

perjantai 6. tammikuuta 2017

+774 Kenelle ojennat kätesi? 071010

+774 Kenelle ojennat kätesi?

Onko se nyt niin vaikeaa?
On se.
 
Elämän trampoliinilta joutuu helposti pois ilman turvaverkkoja. Ongelmia kohdattaessa takapäivystäjät ovat monesti tarpeen. Trendinä näyttää olevan se, että veljen vartiointi ei ole kovin arvostettua. Kun loukkaamme toista, on tuon toisen oma asia, miten hänelle käy. Aikuisuus on valttia. Vai?

Kenen maa, sen valuutta. Kenen säännöt, sen valta.

En ikinä oikein tiennyt, miten päätökset tehtiin Thaimaassa. Jos paikalla oli jokin selkeä Johtaja, asia oli sillä selvä. Muussa tapauksessa kaikennäköisiä viestejä kulki silmieni ja korvieni edessä. Niissä en yleensä pysynyt perässä. Ensin odoteltiin näennäisesti toimettomana, kunnes yhtäkkiä alkoi tapahtua. Ja reippaasti.

En muuten tiedä, miten päätökset itse asiassa Suomessakaan tehdään. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Kuka huolehtii hävinneistä? Suostuuko joku turvaverkoksi?

Dioja selvitellessäni löysin hempeä kuvan. Kuopus, 6 tuntia ja hänen turvaverkkonsa:
Plus%20774%20Kuopus%20kuusi%20tuntia.jpg

torstai 5. tammikuuta 2017

+773 Mitä teet verkossa? 061010

+773 Mitä teet verkossa?

Verkko yhdistää
Verkko vangitsee
Verkko suojaa
 
Kaikki eivät ole onnellisia verkossa. Eivät ainakaan kalat. Ne pyristelevät siitä pois ja sotkeutuvat siihen ehkä entistä enemmän. Trapetsitaiteilijalle verkkoon joutuminen on noloa, mutta muuten varsin palkitsevaa. Pääpalkintona on oma henki, vaikka maine menisikin.

Internetin ihmemaailmalla on myös kalaverkon ja turvaverkon piirteitä. Nettiriippuvainen välillä pyrkii pois verkosta, mutta avuntarvitsijalle verkko tarjoaa vertaistukea ja kumppanuutta. Millainen on sinun verkkosi?

Toivottavasti kaikilla on mahdollisuus turvaverkkoon, silloin kun sitä tarvitaan. Ei ole häpeä käyttää sellaista. Kaikki kainalosauvat käyttöön…

Plus%20773%20Kaloja%20myyt%C3%A4v%C3%A4n
Thaimaa. Verkkoon tarttunutta.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

+772 Silta Saphaan โครงการสะพาน 041010

+772 Silta Saphaan โครงการสะพาน

Bridge Over Troubled Water?

Onko olemassa ei-kenenkään-maata? Onko olemassa kenenkään maata? Millä oikeudella väitämme omistavamme jotain?

On totta, että historiasta löydetään eri maa-alueiden kulloisetkin omistajat ja omistussuhteet. Ei silti tarvitse sukeltaa paljonkaan syvemmälle menneisyyteen, ennen kuin kunkin maan omistajat jo vaihtuvat.

Entä maiden rajavyöhyke? Rajapinta? Rajajoki? Entä silta yli rajan? Onnistuuko se?

Saphaan (suom. silta) on Pro-tukipisteenhanke, jonka avulla pyritään tav oittamaan ja tukemaan thai-hieromapaikoissa työskenteleviä maahanmuuttajia. 
Thai-hieromapaikoissa työskentelevien kolmansien maiden kansalaisten syrjäytymisen riskit ovat suuria ja monisyisiä. Hankkeen tavoitteena on rakentaa siltaa kohderyhmän ja suomalaisen yhteiskunnan välille.”

Sillalla työskentelee myös entinen työtoverimme Mit.

Plus%20772%20Kanchanaburi%20ongella.jpg

1997.Kwai-joki. Luterilaisen koulutuskeskuksen retki lautalla Thaimaan kuuluisimman sillan alta.

tiistai 3. tammikuuta 2017

+771 Kuvakielipuoli 021010

+771 Kuvakielipuoli

Iskevä
Osuva
Sopiva ?
 
Puolikielisyys on myös kuvakielipuolisuutta. Sanoman perille meno riippuu kulloisestakin kontekstista, kuvissakin. 

Alussa sitä ihmetteli. Sitten sitä kauhisteli. Kun aikaa kului, ihmettely ja kauhistelu siirtyikin omaan ennakkoluuloisuuteen. Voiko sen piirtää noinkin?  

 Plus%20771%20terveyskasvatuspaperi.jpg
Thaimaalaista terveysvalistusta tuberkuloosin leviämisen estämiseksi. Osa Thaimaan terveysministeriön materiaaliin liittyvästä kuvasta.

maanantai 2. tammikuuta 2017

+770 Seitsemän seitsemättä päivää 300910

+770 Seitsemän seitsemättä päivää

Päivä päivältä eletty elämä
 
Ailalta tuli kaunis nappi ja haaste: Kopioi nappi omaan blogiisi, kerro blogissasi itsestäsi seitsemän asiaa ja haasta sitten seitsemän muuta bloggaajaa.” Haastenaiseksi minusta ei ole, mutta seitsemästä päivästämme kertoilen. Tällaista lähetystyö oli Thaimaassa perheen silmin.

7.5.1980.”Esikoinen kävi koulun kanssa retkellä makaronitehtaassa ja luonnontieteen museossa. Kotiin tullessa oli taskussa noodle-pusseja ja mieli täynnä eri nappeja, joita saattoi painella tieteen museossa.”

7.10.1982. ”Tahtoo pois täältä!! Ei halua enää yhtään vaikeaa tilannetta!!”

7.10.1984. ” Ecumenical evening, johon kutsuttiin raamattukoulujen opettajia. Piispa Paavo Kortekangas käsi ylhäällä: ”Minä uskon Jumalan ihmeisiin, että kirkko tässä maassa kasvaa.”

7.6.1987. ”Aamulla messussa St Johnin katedraalissa ja kävelyä vanhassa kaupungissa, illalla Suomeen.”

7.12.1988. ”Mies Singaporeen .”

7.1.1994. ”Äänestyspäivä. OK”

7.6.1996 ”Juuri tultiin rottajahdista alakerrasta. Tultiin kotiin rukarista ja keittiössä näkyi HÄNTÄ!!! Päästettiin Lurppa sisään ja alkoi nuuskinta. Isä sen rotan sitten loppujen lopuksi tappoi kylppäriin harjalla Lupun auttaessa innokkaasti. Sitten koira kantoi sen ulos ja ”tappoi” sen vielä pariinkymmeneen kertaan.”

Plus%20770%20Beautiful%20blogger.jpg

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

+769 Tyttö rentoutuu ruohikolla 290910

+769 Tyttö rentoutuu ruohikolla

Stressivaje
Parhaimmallaan
 
SusuPetal on yksi suomalaisen blogimaailman mielenkiintoisimmista ja luovimmista hahmoista. Helposti lähestyttäväkin. Hän tuottaa aina uutta monissa blogeissaan. Kesällä ihastuin erääseen hänen piirroksistaan ja sain sen omakseni. Kuvan nimi on Pietaryrtit/Tansies

Eilen puhuin naisen eri rooleista. Otin seinältäni mukaan thaimaalaisia koriste-esineitä ja SusuPetalin taulun.

-Onko nainen marionetti, jota toiset liikuttavat? Kuka liikuttaa meitä? Onko jossain naisia, jotka eivät koskaan pääse toisen naruista irti? Onko naisen osa aina olla toisen kirjoittamassa näytelmässä?
-Onko nainen kepin päähän istutettu kaunis kuva, jonka värikkyyttä katsojat eivät näe? Varjokuvanukke esiintyy takaa tulevan valon varjossa ja katsojat ovat kankaan takana.
-Onko nainen ihanne, jonka tehtävä on olla kaunis ja viihdyttävä? Muusa?
-Onko nainen elämän jatkaja, toisista huolehtija?
-Elääkö nainen marginaalissa vai onko hän itse elämänsä hallitsija? Ympäristö ei aina ratkaise. Slummissakin voi nostaa kaatopaikalta löydetyn tuolin kodin oven eteen ja nauttia valtaistuimestaan.
-Kesällä sain blogiystävältäni SusuPetalilta taulun. Se on minun mielestäni hyvin valloittava ja kertoo myös jotakin naisista. Kuusivuotias pojanpoikani sen sanoi: "Tyttö rentoutuu ruohikossa." Osaako nainen myös rentoutua naiseudessaan?

Onko minunkin jo aika alkaa ymmärtää naisten välistä solidaarisuutta? Olen kai liiankin tasa-arvoinen tajutakseni aina, että kaikilla maailman naisilla ei mene hyvin.

Thaimaa. Marionetti.
Th%20marionettipienipieni-normal.jpg