lauantai 31. joulukuuta 2016

+768 Naisen asema maailmalla 270910

+768 Naisen asema maailmalla

Tyttärenä äitinä vaimona
Kotona koulussa työssä
Vihattuna sorrettuna rakastettuna…
 
Olen luennoinnut aiheesta Naisen asema maailmalla

Vuosia sitten pääsin puhumaan samantapaisesta aiheesta Osaava Nainen-messujen seminaarissa, jossa toisena puhujana, siis pääpuhujana, oli Viron luterilaisen kirkon silloisen arkkipiispan vaimo Sirje Kiivit. Kun silloin kuuntelin hänen kertomustaan hänen omasta elämästään ja sen vaiheista, tajusin, kuinka lähellä voi olla niin kaukana. Hänet oli miltei onnistuttu erottamaan opettajaseminaarista, kun hän oli kertonut menevänsä naimisiin papin kanssa. Se ei silloisen poliittisen tilanteen vuoksi ollut soveliasta opettajalle. Maailmassa muurit ovat erottaneet ja edelleen erottavat. Muurit kuitenkin myös murtuvat. Onneksi.

Puhuimme ystävän kanssa maailman naisista ja heidän puolestapuhujistaan. Hän kertoi, että UNIFEM on kuin rakkikoira, jonka tehtävänä on räksyttää ja kysyä, miten naiset on otettu huomioon erilaisissa projekteissa.  Räksyttäkäämme siis riemulla!

Naiset Thaimaassa. Arvokkaina:
Plus%20768%20Maaseudun%20naiset.jpg

perjantai 30. joulukuuta 2016

+767 Väärin tunnettu? 240910

+767 Väärin tunnettu? 

On järkevää
Tuntea jotain
 
Menneeseen tuijottava kadottaa helposti perspektiivin. On vaara zoomata itselle tärkeisiin asioihin ja unohtaa toisten näkökulma. Aika ei nyt vain kulje kaikilla aina samaa vauhtia, vaikka niin oletammekin. Tunne voittaa tiedon yksi-nolla.

Menneeseen voi myös sukeltaa. Että elämä voikin olla näin mielenkiintoista. Viikko Kyproksella, nuoruutemme maisemissa. Satunnaiset matkailijat kohtasivat satunnaisia ihmisiä.

Kaksi keskustelua eri tilanteissa ja eri paikkakunnilla kahden kyproksenturkkilaisen miehen kanssa herätti miettimään menneen suhdetta nykyisyyteen. Molemmat miehet olivat siirtyneet pois kotoaan, linjan toiselle puolelle yli kolmekymmentä vuotta sitten. Molemmille heistä oli ollut mahdollista vuosi sitten poiketa vanhassa kodissaan. Uuden politiikan kuviot olivat tehneet sen mahdolliseksi. 

Yllätyin, kuinka suoraa keskustelumme oli monessa suhteessa. Politiikasta emme puhuneet, elämästä ja tunteista kylläkin. Kysyimme toiselta mieheltä, miltä tuntui, kun hänen vanhassa kodissaan asui nyt kyproksenkreikkalainen. Mies vastasi: ”Minä asun nyt vastaavasti kyproksenkreikkalaisen vanhassa talossa.” Toinen mies vastasi vastaavaan kysymykseen: ”On järkevää tuntea jotain.”

Huomasin, kuinka helposti tarjoamme toisten tunnettavaksi samoja tunteita, joita itse kokisimme vastaavassa tilanteessa. Omat näkökulmat ja kokemukset antavat muka oikeuden olettaa, että toiset hahmottavat elämänsä samoin kuin me. On tajuttava, että toisten elämää ei voi elää. Jokaisella on lupa tuntea omat tunteensa. Historia ei pysähdy odottamaan oikeita tunteita.

1970. Kypros Nikosia Neapolis Yksi kylämme taloista
Plus%20767%20Neapolis%20rikkin%C3%A4inen

torstai 29. joulukuuta 2016

+766 Lemon tree 230910

+766 Lemon tree

Nothing ever happen?
Eikö tosiaan?
 
Fool’s Gardenin Lemon tree iski minuun heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Se taisi olla taas sitä musiikkia, jota oma nuoriso minulle esitteli, kun arveli minun siitä kiinnostuvan. (Kiitos). Nyt tajuan, että alitajuntaansa ei voi pettää.

Kävelimme Nikosian turkkilaisalueella etsimässä entistä kotiamme. Se löytyi vieläkin sellaisenaan, vähän kuluneena kuten mekin. Lämmintä läikähteli rinnassa… Kun siinä seisoskelimme, huomasimme pikkukadun vastakkaisella puolella asuvan miehen seisoskelevan pihallaan katsoen meitä. Kerroimme hänelle, että talo oli ollut ensimmäisiä yhteisiä kotejamme. Pian huomasimme istuvamme naapurin puutarhassa juomassa turkkilaista kahvia, jota naapurin vaimo pikapikaa meille valmisti. Pihalle tuli myös entisen kotimme yläkerrassa nykyisin asuva rouva. Tuntui kotoiselta. Taas kerran ystävyyttä yli rajojen. Pakolliset kuviot seurasivat. Lasten ja lastenlasten määrä tietysti kerrottiin ja pojanpojan kuvakin nähtiin. Tämä oli juuri edellisenä päivänä aloittanut esikoulun.

Tämä kyproksenturkkilainen mies oli perheineen asunut aikoinaan Pafoksessa. Sieltä hänen oli ollut pakko siirtyä pois, kun maa jaettiin. Viime vuonna hän oli ensimmäistä kertaa päässyt käymään vanhassa kodissaan poikiensa kanssa. Siellä nykyisin asuva kyproksenkreikkalainen ei ollut päästänyt heitä sisään.

Vanhan kotimme pihalla kadun varressa kasvoi vieläkin sitruunapuu. Se oli kuulemma joskus katkaistu, mutta  kasvanut versosta uudestaan.

Etteikö maailmassa mitään tapahdu?
Plus%20765%20Nikosia%20kodin%20edustalla
1970. Kypros. Nikosia. Neapolis. Sitruunapuu, minä ja suomalaiset jouluvieraat.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

+765 Pressiklubi ja uskontokasvatus 200910

+765 Pressiklubi ja uskontokasvatus

Uskontokasvatettu kansa?

Valmistelin kerran luentoa uskontokasvatuksesta ja uskontodialogiasta.ja katsoin Pressiklubin. Huomasin, että ilman uskontokasvatusta sen sanoman ymmärtäminen olisi ollut selvästi vaikeampaa:

”Nokian pelko on viisauden alku.”
 ”Poliittinen marttyyri.”
”Kärsivä Kristus-hahmo joka sitten kantaa koko puolueen synnit.”
 ”Jossain rajat jeesustelulle.”
”Oh my god.”
”Tulkitaan ikään kuin että Jumala on puhunut.”
”On laulanut Hoosiannaa.”
”Onko hän Nokian Messias. Pelastaako hän kaiken?”
 
Jätän kohteliaasti mainitsematta kirosanat, joilla niilläkin saattaa olla yhteys uskonnolliseen kieleen…

 Plus%20766%20Neapolis%20kirkko.jpg
1970. Kypros. Nikosia. Neapolis. Ortodoksikirkko kotimme lähellä. - Kävimme viime viikolla taas katsomassa sitä. Vuoden 1974 jälkeen tuo alue jäi turkkilaisen puolen haltuun ja kirkko muutettiin moskeijaksi. Että sellaista uskontodialogia.

tiistai 27. joulukuuta 2016

+764 Kiitää hetket näin Kyproksellakin 190910

+764 Kiitää hetket näin Kyproksellakin

Olipa kerran
Ja on vieläkin
 
Jotain voi toistaakin. Me teimme sen.  Vietimme viikon Kyproksella, jossa olimme asuneet nuorena parina muutaman kuukauden ajan neljäkymmentä vuotta sitten. Ei hassumpaa. Ei silloin eikä nyt. Not bad. Not bad at all.

On vähän pölmistynyt olo. Viikossa ehti kokea sentään aika paljon. Vuokrasimme auton ja kiertelimme katsomassa vanhoja tuttuja ja uusia outoja paikkoja. Niitä kokemuksia ripottelen tänne blogiin vähän kerrassaan. Kunhan sielu ehtii takaisin.

Kypros. Kyrenia. Ensimmäinen Välimeren auringonlasku ensimmäisen päivän iltana elokuussa 1970
Plus%20764%20Kyrenian%20auringonlasku.jp

maanantai 26. joulukuuta 2016

+763 Lukutaitopäivä ja allekirjoitus 080910

+763 Lukutaitopäivä ja allekirjoitus

Totta
Nimellä varmistettu 
 
Osaatko kirjoittaa nimesi? Siis millä kielellä?

Ainakin joka viides ihminen maailmassa puhuu äidinkielenään kiinaa. En osaa edes nimeäni kiinaksi kirjoittaa. Thain kielellä osaan, kovan harjoittelun jälkeen. Siitäkin oli Thaimaassa useita versioita riippuen siitä, millä ääntämyksellä allekirjoituksen vaatija halusi nimeni lukea. Se tarkoitti myös sitä, että aina en tunnistanut nimeäni, kun minua kutsuttiin.

En osaa kirjoittaa nimeäni myöskään venäjäksi enkä kreikaksi enkä japaniksi enkä burmaksi enkä nepaliksi enkä…

Tulkkina ollessani tapaan Suomessa ihmisiä, joiden on pakko katsoa henkilöllisyyspapereistaan oman nimensä kirjoitusasu voidakseen allekirjoittaa nimensä suomalaisittain luettavalla kielellä. Onneksi joissain tapauksissa allekirjoitukseksi kelpaa myös omankielinen kirjoitusasu. Tälläkin viikolla olen katsonut tällaista kirjoittamista. Kieli keskellä suuta, kirjain kerrallaan.

Hyvää lukutaitopäivää myös uussuomalaisille. Kyllä se siitä lähtee, kirjainkin kerrallaan.

Plus%20763%20Thaikielinen%20l%C3%A4heety
Lähetyskäsky thain kielellä.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

+762 Blogit ja kommentit 030910

+762 Blogit ja kommentit

Kommenttiystävällinen blogi
Blogiystävällinen kommentti?
 
Täytyykö kommenttien olla aina asiallisia? Saako joskus vain vilkuttaa?

Minua alkoi kiinnostaa, millaisia kommentteja olen viime aikoina kirjoittanut. Kävin filosofista keskustelua kirjoittamieni kommenttien kanssa. Kysyin, suostuisivatko ne esiintymään itsenäisesti, vaikka niillä ei oikeastaan olekaan omaa elämää. Nehän ovat vain jatke jonkun toisen ihmisen ajatuksista. Tällaiset lauseet halusivat tällä kertaa tulla esiin:

"Joskus voi onneksi maksaa potut perunamuusilla..."
"Huumorilla kai parhaiten pärjätään. Tosikko häviää aina, luulen."
"Onnellinen on se ihmissuhde, missä uskaltaa ilmaista itseään omalla tavallaan."
 "Arvostan ihmisiä, jotka osaavat käskyttää. Kun asia on OK, silloin ei edes huomaa sanamuotoja."
 "No nyt sen löysin, lapsuuteni takiaisen. Täällä nykyisin tavallisesti löytyvä takiainen, ilmeisesti isotakiainen, on aina jotenkin epäilyttänyt. Olen sitten vain ajatellut, että aika kultaa muistot tai siis pienentää takiaispallot. Näitä seittitakiaisia heiteltiin!"
 "Keskinkertaisuus ei myy eikä kiinnosta. Kiiltokuvat ja konfliktit myyvät. Meissä kaikissa on myös kurkistelijaa ja jopa tirkistelijää."
 "Tyttöjä voidaan pitää kuin kukkia -  no joo - takataskussa..."
 "Ei meitä olisi, jos ei olisi menneitä sukupolvia. Ketju on ollut hämärässäkin katkeamaton."
 "Tämä hauraus tekee yhteiset päivät entistä arvokkaammiksi."
"Kristinuskon Jumala ei suostu ihmisten määriteltäväksi. Itse asiassa en osaa edes kuvitella "jumalaa", joka siihen suostuisi. (Lähtökohtana on tietysti se kysymys, onko ihminen Jumalan vai Jumala ihmisen luoja. Ihminen kyllä pystyisi määrittelemään oman logiikkansa mukaisen jumaluuden.) "
"Joidenkin ateistien lausunnot eivät osoita kovinkaan korkeaa kriittisyyttä tai rationaalisuutta. Se ei silti tarkoita sitä, että kriittisiä ja rationaalisia ateisteja ei olisi olemassa.  On olemassa myös kriittisiä ja rationaalisia kristittyjä. Enemmänkin on kyse koulutuksesta ja arvostuksesta. Ylimääräisiä pisteitä siitä ei saa. On lupa olla myös kritiikitön ja tyhmä. Ateistienkin. Vastuu omasta moraalista on ymmärtääkseni yhteistä koko ihmiskunnalle."
 "Jokainen julki kirjoitettu kirjoitus on kuitenkin samalla jo ilmaisu ihmisten kohtaamisesta jollain tasolla. Semmoinen salainen tervetuloa..."

Kommentit ovat osa kommunikaatiota. Jossain siellä on ihminen.

Plus%20762%20Mausteostoksilla.jpg
Thaimaa. Mausteostoksilla maantien varrella. Ihmiseltä ihmiselle.)

lauantai 24. joulukuuta 2016

+761 Vaikuttamistyö 010910

+761 Vaikuttamistyö

Vaikutettu
Vakuutettu? 
 
Pääsin opettamaan nuoria aikuisia aiheesta  Yhteiskunnallinen, poliittinen ja ekologinen vaikuttaminen kolmannen maailman tilanteeseen kotimaan työssä..

Teetin lopuksi parityöskentelynä kollaasin, jonka oli tarkoitus vaikuttaa. Jaoin nuorille erilaisia tilanteita, joihin heidän piti tuo kollaasinsa valmistaa. Materiaalina olivat vanhat lehdet ja mainokset, joissa monissa oli kuvia kolmannen maailman ihmisistä. Lyhyessä ajassa tuli mainioita tuloksia. Ajatus oli ymmärretty ja kohderyhmä otettu huomioon:

Mahdollisuuksien tori. Nämä torit ovat ilmaisia yleisötapahtumia, joiden tavoite on herättää suomalaisten kiinnostus maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen. Torilla on useita järjestöjä esittelemässä toimintaansa. Jokainen yrittää parhaansa herättääkseen huomiota juuri omaan toimintaansa. Toreilla pitäisi olla aina jotain uutta ja kiinnostavaa. Kilpailu on kovaa, vaikka yhteistä hyvää halutaankin. Kollaasissa esiteltiin rinnakkain suomalaista hyvinvointia ja toisaalta ihmisiä, joilla ei ole niin paljon valinnanvaraa elämässään.

Martat. Martoillakin on ollut kauan kansainvälistä toimintaa. Kerroin Burkina Fason työstä, josta olin kuullut ystävältäni, joka on ollut mukana tuossa työssä. Kollaasissa kerrottiin kuvin naisen elämästä maailmalla.

Lukio. Lukiolaiset tietävät paljon ja ymmärtävät paljon. Kollaasissa puhuttiin maailman valtarakenteista.

Alakoulun pienet oppilaat. Kollaasiin oli valittu kuvia lasten elämästä maailmalla

Ammattikorkeakoulun aula. Informatiivinen kollaasi kolmannen maailman asioista. Ikäryhmä otettu huomioon.

Kirjasto. Kirjastossa käy kaikenikäistä joukkoa. Kollaasissa keskityttiin esittämään, missä voi auttaa ja miten. Esiteltiin erilaisia osallistumismuotoja, mm kummilapsityö

Sukujuhlat. Kuvia perhe-elämästä maailmalla.

Olin vaikutettu.

Plus%20761%20Kouun%20vessa.jpg
Thaimaa. Vaikuttamistyön tulos. Luterilaisen kirkon lahjoittama koulun vessa. Kuva Pekka Y. Hiltunen

perjantai 23. joulukuuta 2016

+760 Yhden tunnin sääntö 300810

+760 Yhden tunnin sääntö

Ei arvaisi
Jos ei tietäsi 
 
Teoria tarvitsee usein käytännön harjoitusta mennäkseen perille. Olen todella taitava ja suurenmoinen, teoriassa. Osaan antaa neuvoja lukuisissa asioissa, teoriassa. Tiedän tietäväni enemmän kuin osaan näyttää.

Onko teorialla mitään hyötyä, jos sitä ei osaa soveltaa?  Onko kirjaviisaudella käyttöä? Jospa vastaan itse, että kyllä on. Jos teoriasta ja kirjaviisaudesta ei muuta hyötyä olisikaan, niin osaapa ainakin antaa toiselle vihjeitä siitä, mistä hän voi päästä eteenpäin ja kenties löytää omat ratkaisunsa. Uskon myös vahvasti, että aivotkin on luotu käytettäväksi. Saivartelu on siis jopa suositeltavaa, kunhan ei ota itseään liian vakavasti.

Kielikoulussa meitä neuvottiin, että Thaimaassa on kohteliasta ottaa yllätysvieraat suosiollisesti vastaan hankalissakin tilanteissa. Nyrkkisäännöksi sanottiin, että toista ihmistä on aina kestettävä yksi tunti. Sen jälkeen hänelle voi työntää vaikkapa valokuva-albumin katsottavaksi. Seuraa ei tarvitse enää pitää aktiivisesti sen jälkeen.

30.8.1980. Nakhon Pathom.  Oppaana bangkokilaisessa yliopistossa opettajana toiminut thaimaalainen ystävämme. ”Ensin meidät vietiin Suan Phrateepiin,  opiskelijoiden olopaikkaan. Amerikkalaiset presbyteerilähetit pitävät yllä vapaa-ajan puistoa, halpa ruokapaikka, pelejä, keinuja, olotilaa, lattiatyynyjä. Esimerkki siitä, miten seuraa pidetään: Tosiaan, ½-1 tuntia seuraa kylmine mehuineen, sitten kirjoja käteen ja omiin töihin. Isäntä esittelee meidät toiselle vieraalleen: Porukka, joka poikkesi katsomaan meitä hetkeksi.”

Kymmenen vuotta tuon jälkeen osasimme jo tavat. Mies oli Bangkokissa elokuussa 1990 sairaalassa odottamassa kotiuttamista Suomeen. Lukuisat ihmiset ja ryhmät poikkesivat siellä häntä katsomaan ja hyvästelemään.  Tiesimme jo tekevämme oikein, kun aina tunnin kuluttua sanoimme, että nyt varmaan joukko haluaisi rukoilla hänen puolestaan. Niin tapahtuikin aina. Sen jälkeen jokainen tiesi, että oli aika lähteä pois.

Plus%20760%20Suan%20Pratheep.jpg
30.8.1980 Nakhon Pathom. Suan Phratheep.

torstai 22. joulukuuta 2016

+759 Menimme metsään, mutta ei hakoteille 290810

+759 Menimme metsään, mutta emme hakoteille

Tuleeko tästä ruokablogi?

Yritin tarkistaa, millaisia ovat hakotiet, jotta tietäisin, kävimmekö viikonlopun aikana sellaisilla. En saanut selvää. Metsäpoluilla ja umpimetsässä kyllä poikkesimme. Hyvin tuloksin, taas kerran.

Eilen söimme  leivitettyjä lampaankääpiä ja päivällisellä kehnäsienipyttipannua. Tänä aamuna söimme leppärouskuvoileipiä ja lounaalla taas lampaankääpää. Koko eilisen päivän kuivaaja hyrisi lampaankääville. Äsken hurina liittyi mustiin torvisieniin. Suolasieniä keitettiin ja purkitettiin. Herkkutatteja, punikkitatteja, kantarelleja ja orakkaita paistettiin ja pussitettiin pakasteeseen. Pakasteeseen siirtyi myös lampaankääpää ja kehnäsientä. Arvatkaa, olenko perannut sieniä…

Thaimaassa en ollut metsäihminen. Onneksi mies lähti joskus lomilla lasten kanssa viidakkopoluillekin. Perheen vitsinä kulkee se, että kerran minäkin uskalsin viidakkoon viiden metrin päähän, käsi tiiviisti Kuopuksen kädessä

Plus%20759%20Viidakkotytt%C3%B6%20ja%20v
1986. Thaimaa. Viidakkopoika ja viidakkotyttö viidakossa. Epäviidakkoäiti uskaltautui kuvaamaan, kaukaa polun päästä.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

+758 Mikä elämässä on olennaista? 260810

+758 Mikä elämässä on olennaista?

Mikä jää kun kaikki häviää

Mikä elämässä on olennaista, oleellista, keskeistä, pääasiallista, varsinaista, elintärkeää, tärkeää, välttämätöntä, konstitutiivista ja perimmäistä? Tämän kysymyksen muotoiluun tarvitsin apua. Se löytyi netin sanakirjoista hakukoneen avulla. Ei tarvinnut käännellä thesaurusten sivuja. Synonyymisanakirjat olivat napinpainalluksen päässä.
  
Katastrofeja maailmassa riittää.  Huomasin itsekin miettiväni sitä, ketä minun kuuluisi auttaa ja ketä ei. Miksi juuri minun pitäisi auttaa?

Mikä sinun elämässäsi on olennaista, oleellista, keskeistä, pääasiallista, varsinaista, elintärkeää, tärkeää, välttämätöntä, konstitutiivista ja perimmäistä? Entä minun? Sitä sopii miettiä.

1979 Thaimaa. Pakolaisten pakolaisleirillä sairaalan letkuista valmistama koriste:
1979%20Pakolaisleiri%20letkukalapieni-no

tiistai 20. joulukuuta 2016

+757 Blogikirjoitus - alustus - arvostelu - julistus -kolumni - mielipide -muistelu -pakina -päiväkirja 240810

+757 Blogikirjoitus – alustus – arvostelu – julistus – kolumni – mielipide - muistelu - pakina – päiväkirja

Monimuotoelämää

Wikipedia sanoisi sen paremmin. Wikileaks paljastaisi salatut taustat. Minä tyydyn omiin arvioihini. Näin tämän näen tänään. Huomenna  varmaan toisella tavalla.

Alustus. Bloggaaja avaa keskustelun aiheesta, joka kiinnostaa häntä juuri siinä tilanteessa.  Hän toivoo vastauksia ja kommentteja sekä vilkasta keskustelua.
Arvostelu. Bloggaaja valitsee jonkun valmiin tai vielä keskeneräisen tuotoksen, josta antaa oman henkilökohtaisen arvionsa.
Julistus. Bloggaaja kertoo hänelle tärkeästä asiasta oman mielipiteensä ja toivoo sen vaikuttavan toisten mielipiteisiin.
Kolumni. Bloggaaja on valinnut julkaisualustaksi oman bloginsa kertoakseen omasta näkökulmastaan kulloinkin ajankohtaisiin asioihin.
Mielipide. Bloggaaja kertoo, mitä mieltä hän on jostain asiasta.
Muistelu. Bloggaaja muistelee menneitä.
Pakina. Bloggaaja pyrkii kirjoittamaan viihdyttävästi jostain asiasta.
Päiväkirja. Bloggaaja kertoo itselle tai jollekin muulle juuri tapahtuneista tai parhaillaan tapahtuvista asioista tai valaisee henkilökohtaista suhdettaan johonkin ajan ilmiöön.

Blogattiin sitä ennenkin. Kalliomaalauksista kirjoitin blogissani 47 Kalliomaalauksia :

Plus%20757%20MUinaiskuva%20kalliossa.jpg

maanantai 19. joulukuuta 2016

+756 Pienelle suuren suuri on suurelle pienen pieni 220810

+756 Pienelle suuren suuri on suurelle pienen pieni

Kuinka muistot vääristyvätkään

Astrid Lindgrenin Pekka Peukaloinen muutti maailmankuvaani. Hiirenkolossa asuva Pekka kutsui isojen maailmassa asuvan yksinäisen Pertin kotiinsa.  Pertin maailma muuttui ystävän seurassa. Kuolleen siskon nukkekodin tavarat siirtyivät Pekan huonekaluiksi. Tulitikuista saatiin tuli uuniin lämmittämään kalseaa pikkuruista asuntoa. Lihapullasta riitti molemmille pojille herkkuateriaksi.

Jonathan Swiftin kertomukset Gulliverin retkistä milloin jättiläisten milloin lilliputtien maailmassa olivat lapselle vain mielenkiintoista satua.  Kirjojen syvempi sanoma yhteiskunnallisena satiirina ihmisluonnosta jäi piiloon. Pavunvartta kiivenneen Jaakonkin kokemat seikkailut  ilkeiden jättiläisten luona saivat sopivan oikeamielisen lopun Jaakon päästyä takaisin maan pinnalle, omiensa luo.
Erilaisuutta voi kohdata monella tavalla. Onko sen oltava aina uhka? Voiko erilaisen ihmisen kanssa jakaa tarinansa ja tavaransa?

Muistelimme Keskimmäisen kanssa hänen lapsuuttaan. Hän muisti, että kodin takapihalla oli ollut suuren suuri tynnyri, jossa poltettiin roskia. Käsillä hän näytti, kuinka korkea se tynnyri olikaan ollut. Aloin nauraa. Tynnyrinpuolikas oli yltänyt tuskin polveen asti. Kaksivuotiaasta se oli näyttänyt suunnattoman suurelta. 

Tynnyrit eivät muutu. Me muutumme.

1977. Lokalahti. Onnellinen lapsi suomalaisessa kuravedessä. Etupihalla:
Plus%20756%20Lokalahti%20%20Likainen%20a

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

+755 Tavoitteellisuus vai ajelehtiminen 190810


+755 Tavoitteellisuus vai ajelehtiminen

Annanko tuulen viedä?
Pääsenkö perille? 
 
Pääseekö päämäärään ajelehtimalla? Purjehtijaystävämme tuskin pääsee. Hänellä päämäärä on selvillä ja reitiltä poikkeamiset yleensä tarkoituksellisia.  Välillä voi seilailla sopivan tuulen mukaan, mutta lopulta on päädyttävä sinne, minne halusikin. Välietappeja voi vaihtaa, mutta loppupäämäärää ei.

Pääseekö elämässä eteenpäin ajelehtimalla? Jos päämäärää ei ole, eteenpäin voi silti mennä. Aikakonseptimmekin määrää, että entiseen ei voi palata. Jossain siis aina ollaan, matkalla tai perillä. Elämässä päämäärääkin voi vaihtaa. Jos kankaastamme ei nuttua tai tuppea tulekaan, tulee ainakin jotain.  Vähintään pientä sekalaista tilkkua. Kissakaan ei aina ehdi kaikkia väärin ompelevia hiiriä syömään.

Toisten rakentamissa oravanpyörissä on oikeastaan turvallista juosta. Joku päättää puolestamme. Sivuun hyppääminen vie muille teille. Tuntemattomillekin. Tai sitten joutuu suoraan ojaan.


Purjehtijoiden välietappi silloin joskus ennen:
PLus%20755%20Miehet%20saarella%20pensas.

lauantai 17. joulukuuta 2016

+754 Joskus niitä vielä laskettiin 180810

+754 Joskus niitä vielä laskettiin

Laskutaito huono
Elämäntaito parempi 
 
Vanheneminen ei ikävä kyllä ole vähennyslaskua. Meille kenellekään. Kynttilöitä voi silti aina puhaltaa. Sellaisen itselle sopivan määrän.

Silloin ennen niitä laskettiin:

PLus%20754%20Syntt%C3%A4riher%C3%A4tys.j

perjantai 16. joulukuuta 2016

+753 Ketä o? 170810

+753 Ketä o?

Kolmen tavun kysymys

Tänään lapsuus löytyi Satakunnan Kansasta.  Uuden kouluvuoden alkamisesta kertonut juttu päättyi lasten lähtöön ensimmäiselle välitunnilleen. Ja sieltä se sitten tuli, lasten suusta: ”Ketä o?”

Paljon olen jo lapsuuden kielestä unohtanut. Sen aktiivinen käyttö on jäänyt vähiin. Harvemmin enää todella reaalimaailmassa tulee leikityksi ”nattia”. Takaa-ajajan valintaongelmakaan ei ole enää ajankohtainen. Noinhan se valinta suoritettiin: ”Ketä o?” Pidän kunnia-asiana olla uteliaanakaan kysymättä kenestäkään, että ”ketä toi o”. Tai, että ”kui” hän tekee juuri niin kuin tekee.
  
Mitä muuta meillä on piilossa lapsuudestamme? Ja mikä tuo sen välillä sitten esille?

Pari viikkoa sitten vierailimme serkkuni perheen luona. Oli aikaa muistella entisiä ja päivittää nykyisiä. Mukavaa oli. Kiitosta vaan... Varmaan alitajunnassa muistin senkin, miten tuo serkku jaksoi menneisyydessä leikittää minuakin, pientä urheilijaa. Ajatella, mitä olen joskus uskaltanut:

Plus%20753%20Min%C3%A4%20ja%20Seppo.jpg
Luonetjärvi. Minä ja serkkuni Seppo Hurtta.

torstai 15. joulukuuta 2016

+752 Lyhyt ruokapostaus 160810

+752 Lyhyt ruokapostaus

Gourmet vailla vertaa

Päivän menu lyhyimmän kaavan mukaan: Aamukantarellit, lounaslampaankäävät, päivällisherkkutatit, iltapalaorakkaat.

Muualla gourmet-menu oli muinoin muunlainen.

PLus%20752%20Torikuva.jpg

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

+751 Anna, annatko, antaisitko, voisitko antaa 120810

+751 Anna, annatko, antaisitko, voisitko antaa

Antaa antamistaan
Puhua puhumistaan
 
Ei tarvitse olla uussuomalainen hämmästyäkseen ja kummastuakseen välillä suomalaista keskustelua ja siinä käytettyjä sanoja.  Olen huomannut, että myös meidän vanhasuomalaisten kesken tarvitaan hyvää tahtoa ja asioiden selittämistä parhain päin. Toisen käyttämää kieltä voi pilkata olemalla aivan asiallinenkin. En tiedä, tuleeko näpäyttäjälle sitten hyvä mieli. Säälittävää on, jos tulee.

Kävin tänään erään uussuomalaisen työntekijän aputulkkina hänen työharjoittelunsa alkuvaiheissa. Ihastuin paikallisen kulttuuritulkin tapaan esitellä suomalaisia työkäytäntöjä ja tapoja.  Hän, itsekin vuosia sitten maahan muuttanut, osasi oivallisesti näyttää niitä kuoppia, joihin uussuomalainen voi helposti kompastua. Meillä oli hauskaa yhdessä.

Yksi esille noussut asia oli suomalaisen käskemisen, pyytämisen ja ohjaamisen vivahde-ero.  Kohteliaat sanakäänteet eivät aina anna selviä viestejä.  Eri puolella Suomea vivahteetkin vaihtuvat. Jossain on ihan tavallista pyytää kysymysmuodolla.  Suora pyyntö vaikuttaa pikemminkin käskyltä.  Toisaalla taas verbeihin vaaditaan isiä, jotta oltaisiin riittävän kohteliaita. Jossain muualla taas ne isit tuntuvat naurettavilta tavallisessa keskustelussa. Aina ei tule edes ymmärretyksi.

Voisimmeko sopia, että pyrkisimme ymmärtämään toisiamme, vaikka emme kaikkia kielen kommervenkkeja hallitsisikaan? Nauretaan edes selän takana, jos on pakko nauraa.

Tyvestä palmuunkin noustaan:

Plus%20751%20Suriya%20puussa.jpg
Thaimaa 1999. Bangkok. Luterilaisen koulutuskeskuksen piha.  Opiskelijoilla oli hauskaa.

tiistai 13. joulukuuta 2016

+750 Matti Väisänen ja suvaitsemattomuus 110810

+750 Matti Väisänen ja suvaitsemattomuus

Minne kantaa kannanotto?

Suomen kirkollisissa piireissä yksi kierros on kierretty ympäri. Luther-Säätiön piispan virkaan vihitty Matti Väisänen on erotettu Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappisvirasta. En tiedä, kuinka moni suomalainen on tästä asiasta kiinnostunut tai edes tietää, mistä on kyse. Voi olla, että tuskin kukaan vielä kokonaan ymmärtää kaikkea tapahtunutta. Ulkopuoliset näkevät ehkä vain -taas kerran- kirkon sisäistä kiistelyä. Joillekin toisille viimeaikaiset tapahtumat ovat olennaisen tärkeitä, suorastaan uskon ja kirkon rakenteita ravisuttavia tapahtumia.

Merikarvia-lehdessä  pastori Ilkka Lehto kolumnissaan herätti kysymyksen: ”Vieläkö tarvittaisiin yksi kuppikunta, nimittäin naispappeuden vastustajien vastustajien vastustajat? Siis ne, jotka eivät hyväksy kovia otteita virkakysymyksessä vähemmistössä olevia vastaan.”

Olen aina välillä miettinyt suvaitsemattomuuden suvaitsemista. Missä on suvaitsevaisuuden raja? Jos en suostu olemaan vastustaja, olenko silloin puolustaja. Kirjoitin kerran:

”Kun suostuu antamaan kaikkien kukkien kukkia, ei aina tarvitse tietää, onko itse nokkonen vai ruusu. Kaikella voi olla hyötykäyttöä.”

Jäin miettimään, onko mahdollista, että kaiken hyväksyjä saattaakin tuottaa suurta vahinkoa. Pitäisikö aina ottaa kantaa?

 Plus%20750%20Mae%20Luiang%20Garden.jpg
Thaimaa. Doi Tung Royal Villa and Mae Fae Luang Garden

maanantai 12. joulukuuta 2016

+749 Pullia, myrskyjä ja koneita 100310

+749 Pullia, myrskyjä ja koneita

Kesärumba ohi
Talven tanssit edessä
 
Vahdimme lastenlasten kanssa toisiamme. Hyviä korvapuustejakin  saimme aikaan. Suorastaan mahtavia. Ja ihan yhteisesti. Tunnepankissa pullien arvo on aika korkealla.

Osuimme myrskyyn, trombiin tai kenties syöksyvirtaukseen Hurja pariminuuttinen se kuitenkin oli autostakin katsoen. Olen pitänyt itseäni myrskyveteraanina. Tämän vertaista en Thaimaassa kuitenkaan koskaan kokenut. Kilometrin päässä Sonispheressä päästiin otsikkoihinkin.

Pääsin siivellä Nakkilan Tappuritapahtumaan. Kannatti käydä. ”Entisajan työtapoja, museo- ja harrasteajoneuvoja ,  rompetori, menoa ja meininkiä koko viikonlopun ajan.” Miesten laatuaikaa parhaimmillaan. Satoja miehiä hyvällä päällä. Aurinko paistoi. Tervaa tirisi putkesta. Päreitä valmistui pärehöylästä. Kymmeniä koneita yhteiskäynnistettiin.  .

Puitiin sitä Thaimaassakin, vaikka ei ollut tappuria:
Plus%20749%20Thaimaan%20puinti.jpg

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

+748 Nimettömien apostolien askelissa 050810

+748 Nimettömien apostolien askelissa

Kopioidut kirjoitukset
Uusiotunteet?
 
Tällaista kirjoittelin Kotimaa24-blogissani:

”Unelmissaan harva haluaa olla massaa. Jotenkin pitäisi olla erikoinen ja erityinen. Ainakin jossain asiassa hyvä tai mieluummin erinomainen. 

Vuosia sitten ihmettelin nuorten aikuisten kanssa, miksi scientologit saivat opiskelijoita kiinnostumaan sanomastaan. Koukkuun tarttuivat kauniit ja rohkeat menestyjät, tulevaisuuden toivot. Miksi vapaus ei kiinnostanutkaan? Sain silloin vastauksen: ”Kukaan ei halua olla keskinkertainen.” Siinäpä se.  Scientologit tarjosivat aina uusia ja uusia kursseja, jotta ihminen pystysi kehittämään itseään aina vain lisää ja lisää.

Vuosia sitten ihmettelin myös, miksi naisten messuilla ei kovinkaan paljon kiinnostuttu seminaareista, jotka käsittelivät kehitysmaiden naisia tai lapsia. Yleensä suosittu kummilapsityökään ei ollut vetonaula. Sitten tajusin, että noille messuille mentiin etsimään asioita, joiden avulla naiset pystyisivät kehittämään itseään aina vain lisää ja lisää. Jotakin vielä puuttui.

Olen alkanut katsoaa kriittisesti omaa ja toisten halua olla myös uskon asioissa erikoinen ja erityinen. Opetuslapsistakin esikuvaksi taitaa mieluummin löytyä joku kuuluisimmista, sellainen tärkeä. Entä ne muut? Jotenkin on syytä muistuttaa, että evankeliumi levisi myös tavallisten nimettömien ”kakkosluokan apostolien” kautta. Kun heidänkin aikansa oli ohi, viestiä lähtivät viemään vielä tavallisemmat ihmiset. Sellaiset meikäläiset. Nimettömien apostolien askelissa.  Aina maan ääriin saakka.”

Apostoli Paavalin kerrotaan matkustaneen Kyproksen halki Salamiista Pafokseen. Sillä tiellä on ollut myöhemminkin kulkijoita:
Plus%20748%20Pafoksen%20tie%20ratsastus.
1970. Kypros. Matkalaisia Pafoksen tiellä

lauantai 10. joulukuuta 2016

+747 Pakolaisia ja maahanmuutajia 030810

+747 Pakolaisia ja maahanmuuttajia

Pakollinen vapaaehtoisuus?
Vapaaehtoinen pakko?
 
Yksi evakkomatka Karjalasta oli takana. Toisesta ei silloin vielä tiedetty, mutta sekin seurasi aikanaan. Valitettavasti.

Olin taas pari tuntia tulkkina maahanmuuttajien suomen kielen kurssilla. Sydän lepäsi siinä seurassa. Toivottavasti nämä uussuomalaiset löytävät paikkansa tässä yhteiskunnassa. Sitä he ainakin itse haluaisivat.

Eilen iltapäivällä jatkoin matkaani Rauman seurakunnan järjestämään Lähetyksen virkistyspäivään. Sain järjestää siellä lähetystyöhön liittyviä rastitehtäviä. Yksi niistä oli Thaimaahan tulleiden pakolaisten tekemien käsitöiden ”lukemista”. Yleensä ne työt kertovat vain mukavia muistoja kotikylistä ja näyttävät vanhoja työmenetelmiä. Yksi oli erilainen:

pakolaisk%C3%A4sity%C3%B6%20pienennetty.

perjantai 9. joulukuuta 2016

+746 Siili syö perunalastuja 010810


+746 Siili syö perunalastuja

Sipsejä syövä siili?
Tarua vai totta?
 
Oletko koskaan yrittänyt esittää perunalastuja syövää siiliä? Minäpä olen. Juuri äsken. Vakuutan, että se on vaikeaa. Katsojilla oli hauskaa. Arvaukset olivat sen mukaisia. Duriania syövä kana? Silliä syövä kala?

Pikkuporukka vanhempineen kutsui mukaan pelaamaan Koko perhe näyttelee- peliä. Olin juuri palannut ystäväperheen kesäjuhlista, kun syöksyin kotiin hekottelemaan miekkailevaa pingviiniä ja kiikaria katsovaa joulupukkia.  Pian minunkin oli pakko osallistua.  Hauskaa se olikin. Läheisten ystävien luota omien rakkaiden luokse. Elämän nautintoja kumpikin. Roolilla ja ilman. Tämänpäiväisen ystäväperheen äitiin tutustuimme Nepalissa kolmekymmentä vuotta sitten.

Koko perhe näyttelee on pelinä hauska. Jos kuitenkin koko oikea elämä on vain näyttelemistä, asia ei olekaan enää niin helposti arvioitavissa. Ilman rooleja elämä on kenties kuitenkin liian vaikeaa. Roolit suojaavat. Kaikki ei kuulu kaikille.

Saarnaajan kirjassa on monia mielenkiintoisia lauseita. Yksi niistä: ”Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.”  Kuinkahan monta epäselvää viestiä olenkaan elämässäni lähettänyt.

Plus%20746%20Nepalin%20kankaat.jpg
Nepal Kathmandu 1980. Käsinpainettuja kankaita kuivumassa kadulla.

torstai 8. joulukuuta 2016

+745 Konservointikierros 300710

+745 Konservointikierros

Vanhaa vai uutta vai vanhaa ja uutta

Toimiikohan alitajunta tietämättään vai tietoisesti? Minun tyhmillä kysymyksilläni ei näytä olevan mitään rajaa. Kaikkea kummallista vain välillä mietin. Toistuvasti. Ja usein.

Perin juurin suoriin Pori-Helsinki-matkoihin tylsistyneenä päätimme kiertää Sastamalan kautta katsomassa tulipalon jälkeen kunnostettua Pyhän Olavin kirkkoa ja sen maalauksia. Ne olivat vaikuttavia, tavallaan. YouTubessa taiteilijat kertovat teoksistaan.  Mukaamme liittyi myös juuri ilmestynyt kirkon historiasta ja taideteoksista kertova kirja Sata ja yksi kuvaa. Mielenkiintoinen sekin.

Helsingistä jatkoimme Porvooseen. Viimeksi siellä käydessämme tuomiokirkkoa kunnostettiin tulipalon jälkeen, eikä sinne silloin päässyt.  Nyt se oli taas käytössä. Muistimme poikenneemme siellä myös seurusteluaikana. Siis todellisia muinaismuistoja. 

Kotimatkamme kulki Pälkäneen kautta. Siinä vaiheessa jo tajusimme, että yksi matkamme teemoista oli ollut tutustua keskiaikaisiin tulipalon vahingoittamiin kirkkoihin. Niinpä poikkesimme katsomassa myös Pälkäneen rauniokirkkoa Näimme siellä rakennustelineitä, jotka viittasivat parhaillaan meneillä oleviin kunnostustöihin. Sitä ääneen miettiessämme lähellä ollut työpukuinen nainen liittyi keskusteluun ja kertoi juuri korjanneensa ylhäällä olevan ikkunan muurausta.  Hän kiersi näyttämässä meille muitakin omia kädenjälkiään. Niihin kuului myös sakastin katto.  Juttua jatkaessamme ilmeni, että juuri hän oli konservoinut myös Tyrvään Pyhän Olavin kirkon sakastin tulipalon jälkeen.  Olimme siis seuranneet matkallamme myös rakennuskonservaattoreiden ja kiviartesaanien aikaansaannoksia. Kunnioitusta herättävää ammattikuntaa.

Omaan yhteiseen historiaan on liittynyt myös Naantalin kivikirkko. Nuoret sieltä lähtiessämme tekivät Miehelle valokuvakirjan. Naantalin kirkon kuvan tekstinä oli: Duuni.

Nanntalinkirkkopieni.jpg

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

+744 "Älä aja ojan puolella" 280710

+744 "Älä aja ojan puolella"

Muistan aina liikenteessä

Sarjassa tärkeitä neuvoja kaikki neuvot eivät ole suuria. Tällä viikolla tapaamme taas ystävän, jonka yhtä pikkuneuvoa tänäänkin aamulla ajaessani muistin. ”Älä aja ojan puolella.” Kun on aikansa ajanut milloin vasemman- milloin oikeanpuolisessa liikenteessä, aivot eivät suostu antamaan automaattisesti aina oikeita viestejä. Minulle kapeat tiet, joiden laidat kasvavat kuivaa heinää, eivät edelleenkään aina heti kerro, missä pitäisi ajaa.  Ojan voin aina kuvitella mielessäni ja silloin tiedän, että ohjauspyörä ei saa olla sen vieressä!! (Onneksi meillä ei ole muistijälkiä autoista, jossa ratti olisi ollut ”väärällä puolella”.)

Isästäni muistan pikkuneuvon, jota välillä häpesin. Iltaisin hän usein sanoi: ”Siunaa itseis.”  

Ei ole haittaa, vaikka muistaisi siunata itsensä aina liikenteessä. Etenkin siellä vasemmanpuoleisessa…

1980. Bangkok. Silom Road
Jyk%C3%A4%20SIlom%20Rd%20Toinen%20kuva%2

tiistai 6. joulukuuta 2016

+743 Anna kaikkien käkien kukkua 270710

+743 Anna kaikkien käkien kukkua

Äimän käet taskussa

Vanhatkin vitsit viehättävät ja räkätyttävät aina välillä. Ei kai saisi. Ei ainakaan sadatta kertaa.  Tänään mietin, saako kesällä olla tyhmempi kuin talvella, tai siis, pitääkö talvella olla viisaampi kuin kesällä. Monet asiat kulkevat pitääkö-saako-linjalla. Pitääkö vai saako olla tosikko? Pitääkö vai saako laskea leikkiä? Pitääkö vai saako olla sosiaalinen? Pitääkö vai saako olla erakko? Kuka päättää puolestasi?

Tutkistelin sanaa äimistyä. Yritin katsoa, miten se oli käännetty eri kielille. Englanniksi löytyi verbi  get mesmerized, joka taas liittyi muuhunkin kuin äimistymiseen. Tai mistä minä sen tiedän. Mitä siis tapahtuu, kun ihminen äimistyy? Milloin olet ollut äimän käkenä?

Thaimaassa olin äimän käkenä, kun ihmiset yllättäen osoittivat ystävällisyyttä.  Kuinka monella tavalla sen saattoikaan tehdä. Äimän käkenä seurasin myös yllättäviä suuttumuksen ilmaisuja. Kuinka mutkikkaasti sekin saattoi tapahtua. Äimän käen kukuntaa kuulin kaikkina Thaimaan vuosinani. Aina löytyi uutta ihmeteltävää.

1994.  Äimän käkenä taas kerran Bangkokin lentokentällä

1994%20Lentokentt%C3%A4%20Suomeenpieni.j

maanantai 5. joulukuuta 2016

+742 Tulevaisuuden kriisinhallinta 240710

+742 Tulevaisuuden kriisinhallinta

Hallittu tulevaisuus
Hallitsematon utopia? 
 
Kriisejä on helpompi hallita Porin Raatihuoneenpuistossa kuin maailman kriisipesäkkeissä. Puistopenkillä auringonpaisteessa syödyt mansikat ja herneet eivät hyökkää päälle eivätkä pommita salaa. Mielipiteensäkin voi ilmaista vain nappia painamalla.

SuomiAreenalla keskusteltiin aiheesta Tulevaisuuden kriisinhallinnasta.  Perheen rauhanturvaajamenneisyys houkutteli päivittämään nykytilannetta Suomen sotilaallisesta ja siviilikriisinhallinnasta.

Yleisö sai myös antaa kansalaisäänensä napinpainalluksella. Miksi Suomen yleensäkään/yleensäkin pitäisi osallistua kriisinhallintaan maailmassa? Onko kyse oman turvallisuuden lujittumisesta vai ulkopoliittisesta PR:stä, kansainvälisestä vastuusta vai puolustuskyvyn vahvistumisesta? Kaikissa vaihtoehdoissa löytyivät selvästi omat hyvät puolensa. 

Yli puolet vastanneista valitsi suomalaisen osallistumisen perusteeksi kansainvälisen vastuunkannon. Yllätyin oikeastaan. Ajateltiin toisten parasta eikä pelkästään omaa etua. Keskustelun moderaattori Kalle Liesinen kommentoi äänestyksen tulosta pohjoismaiseksi ja luterilaiseksi näkökulmaksi…

Nepal%20tytt%C3%B6pieni.jpg
Nepal. Heinäkuu 1980. Tyttö tien varrelta

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

+741 Ennen kuin kukaan ehtii ennen 230710

+741 Ennen kuin kukaan ehtii ennen

Vanhaa uutista
Ei vain ole olemassa 
 
SuomiAreena  tuottaa virikettä täällä ja tuolla. Kadulla kuljeskellessa tutulta tuntuvia on parasta olla tervehtimättä, kun ei voi olla varma, tunteeko hänet oikeasti vai tietääkö hänet vain julkisuudesta. Näin ne hömpät syntyvät, ne kukkahattutädit ja mulkoilevat mummot. Vaalivuoteen valmistuttaessa ylimääräinen tuijotus tuskin häiritsee poliitikkoja, mutta entä nämä muut Televisiostatutut?

SuomiAreenassa ulkoministerimme johti presidentti Martti Ahtisaaren, Al-Jazeera-kanavan pääjohtajan Wadah Khanfarin ja Hesarin Janne Virkkusen keskustelua. Ahtisaari sanoi, että hänen oli ollut pakko tehdä valinta, rakensiko hän rauhaa vai puhuiko hän medialle. Virkkusen mukaan median tehtävä oli etsiä tietoa silloinkin, kun se saattaisi vaikeuttaa rauhan solmimista. 

Taas kerran mietin, kuka silloin saa vallan, kun media sen saa? Ensin ehtivä munii kultamunan. Munitaanko samalla muutakin?

Oma osuuteni SuomiAreenassa on olla vapaaehtoisena mukana  infoteltassa, jonka ulkopuolella on mainos:
Plus%20741%20Pori%20l%C3%A4hetysjuhlien%

lauantai 3. joulukuuta 2016

+740 Ystävyydestä 210710

+740 Ystävyydestä

Toinen toisensa kanssa

Nuorempana taisin ottaa ystävyyden itsestäänselvyytenä. Enää en ota. Nyt ymmärrän, kuinka arvokkaita ovat yhteiset hetket ja – retket. Niin ohikiitäviä.

Siellä silloin. Täällä tänään. Ihmeellistä. Tunnen kiitollisuutta.

”21.7.1980. Nepal. Pokhara. Lähdettiin onkiretkelle kauemmalle järvelle. Otettiin kahvit mukaan. Tallusteltiin pikkuista joen vartta ylöspäin. Nähtiin yksi vuotava vene, josta pyydettiin 5 Rs tunnissa. Alussa ei aiottu ottaa sitä, mutta sitten yritettiin. Vuoti kuin seula, meillä näet oli painoa melkoisesti. Kaiken lisäksi alkoi viedä virtaa alaspäin, hyvä että rantaan päästiin. Leiriydyttiin siihen rannalle. Lapset vähän onkivat – ei tullut mitään. Katseltiin paikallisia kalastajia. Sohivat rantapusikkoa ollen itse vedessä ja ajoivat näin kaloja satimeen. Kahvit juotiin, maapähkinät syötiin ja palattiin kotiin. IHAN KASTUNEINA TAAS.”

Plus%20740%20Nepalkalastajat.jpg

perjantai 2. joulukuuta 2016

+739 Yhteinen missä 180710

+739 Yhteinen missä

 Vanhat ystävät
Yhteinen zoomaus 
 
Joskus on jopa tärkeämpää muistaa kuka eikä missä.  On mukava tavata ihmisiä, joilla on yhteinen missä.

"18.7.1980. Eilinen matka Pokharaan.
Fantastinen, hurja, melkoinen, ihastuttava.
Kerran kaivettiin itsemme mudasta esille. 29 ensimmäistä kilometriä korkeaa vuoritietä korjauksen alla. Mutaa. Loppumatka hyviä asfalttiteitä.
Hetkinen Nepalia: Riisinistuttajanaiset istuttamassa tien vieressä ympyränmuotoista peltoa, laulut, takana monta härkäparia tasoittamassa seuraavaa istutuskorkeutta.
Vuoripuroja, mäkiä, rinteitä."
 
Plus%20739%20Nepal%20vuoristotie%20pys%C
Nepal 1980. Matkalla Kathmandusta Pokharaan.

torstai 1. joulukuuta 2016

+738 Täysjärkinen? 160710

+738 Täysjärkinen?

Tyhjääkö täynnä?

Kun ei oikeastaan ole aikaa lukea kirjoja, mutta ei silti jaksaisi tehdä mitään tarpeellista, on mahdollista yrittää viihdyttää itseään lukemalla blogeja.

Blogissaan Syvemmältä Tuplis esittelee joitain ajatelmiaan.

”16. Veteraanit tapaavat olla kaikista ihmisistä täysjärkisimpiä. Todellisuus pesee heistä haihattelut ja kestämättömät ideat ulos.”

Kutkuttaa ajatella, että joku jossain arvostaa kokemusta. Täysjärkisyys voi olla vähän liian paljon sanottua, mutta totta on, että monenlaisen todellisuuden kohtaaminen väistämättä vähentää kaikenlaista haihattelua. Idealismia pitää maailmassa olla, mutta realismikaan ei ole aina pahitteeksi.

Nuorille toivon silti paljon haihattelua ja kaikenlaisia ideoita! Ei etukäteen voi tietää, mitkä ideat kestävät. Siitä vain!

Plus%20738%20Piirretty%20lisko.jpg
Kuopuksen taiteilema lahja äidilleen