lauantai 30. huhtikuuta 2016

+524 Poliisi ja palokunta 241009

+524 Poliisi ja palokunta

Erikoistarjous hädän hetkellä
Apu kolmella numerolla
Yksi Yksi Kaksi 
 
Olen taas luvannut antaa muutaman kerran suomen opetusta muutamalle maahanmuuttajalle. Jotain olen suunnitellut etukäteen, mutta osa ajasta käytetään niihin asioihin, joita äskettäin maahan tulleet juuri nyt itse tarvitsevat.  Sana on siis ollut vapaa ja mukavasti sitä on käytettykin. Toivottavaa tietysti on se, että kaikki pääsisivät aikanaan oikeille kielikursseille. Kielitaitohan on kaiken A ja O ja B ja C ja…

Mitähän minusta tai nykyajasta kertoo se, että halusin opettaa näille uussuomalaisille sen, miten Suomessa saa apua hätätilanteissa. Opetin, miten pyydetään APUA. Kerroin HÄTÄNUMEROsta ja siitä, että sen avulla löytyvät POLIISI ja PALOKUNTA.  Tuohon numeroon voi soittaa silloin, kun on tapahtunut ONNETTOMUUS tai on syttynyt TULIPALO.  Silloin voi saada kyydin SAIRAALAan ENSIAPUun. Siellä voi tavata LÄÄKÄRIn ja SAIRAANHOITAJAn.

 Huomaan nyt, että kaikkina viitenätoista Thaimaan vuotenamme minulla ei ollut puhelimen vieressä tai almanakassa listaa poliisin tai palokunnan numeroista. Hädässä olisi pitänyt kutsua ambulanssi suoraan siitä sairaalasta, johon aikoi mennä., mutta niitäkään numeroita ei ollut jatkuvasti mukana. Julkiseen palveluun ei ainakaan silloin oikein voinut luottaa. Turistipoliisi olisi saattanut kyllä tarvittaessa auttaa, mutta sitäkään numeroa en pitänyt mukana. Hieman huoletonta, sanoisin. En tiedä, kuinka hyvin siellä nykyisin työskentelevät ovat varautuneet hätätapauksiin. Kännykkäaika on näissäkin asioissa varmaan paljon muuttanut käytäntöjä.

Thaimaalaisen almanakan henkilötietosivu - hätätapauksessa vain lähiomaisen yhteystieto
Plus%20524%20Thailainen%20almanakka%20ra

perjantai 29. huhtikuuta 2016

+523 Mies ja ääni ja raha 221009

+523 Mies ja ääni ja raha

Rahako ratkaisee?
Rahatonko ei ratkaise?
 
Kuinka monta ääntä olenkaan erilaisissa vaaleissa antanut. Olen äänestänyt mielestäni parasta presidenttiä, presidentin valitsijamiestä, kansanedustajaa, euroedustajaa, kunnanvaltuutettua, kirkkovaltuutettua, kirkkoneuvoston jäsentä ja pappia. Olen äänestänyt myös erinäisissä erikielisissä kokouksissa parasta puheenjohtajaa tai jäsentä erilaisiin johtokuntiin  ja komiteoihin. Äänestyslippuihin olen kirjoittanut lukemattomia nimiä ja numeroita. Aku Ankkoja ja muita hauskoja hahmoja en ole koskaan äänestänyt enkä paperiin rumia tai kauniimpiakaan kuvia piirrellyt. Olen siis ollut kansallistottelevainen. Vai olenko ollut vain vaalikarjaa?

En ole tietääkseni koskaan elänyt diktatuurissa. Ainahan siitä ei voi olla varma. Historia kirjoitetaan niin usein uudestaan, että aina ei pysy kulloistenkin määritelmien perässä. Edes perhediktatuuria en henkilökohtaisesti tunne. Kahden työssä käyneen tasa-arvoisen vanhemman kanssa eletty lapsuus ei ehkä avannut silmiäni kaikkeen siihen, mikä olisi voinut olla mahdollista. Minusta saattoi tulla sen takia vähän naiivi. Katsonko maailmaa liian sinisilmäisesti?

Pitäisikö meiltä kieltää myös ehdokkaiden vaalimainonta? Olenko sitoutunut antamaan ääneni sille, kenen kahvia juon? Vai olisiko raja vasta makkarassa tai hernekeitossa?

Loppuhuipennus. Varmuuden vuoksi. Vastustan korruptiota. Ehdottomasti ja yksiselitteisesti. Aina ja kaikkialla.

Thaimaa. Ubon Ratchathani. Demokratian toteutumista joutuu katsomaan uusista näkökulmista uusissa tilanteissa:
Ubon%20Thongthip%20kokous%20pieni-normal

torstai 28. huhtikuuta 2016

+522 "Elon suottatyö" 211009

+522 "Elon suottatyö"

Turhaan
Niin turhaan 
 
Otto Manninen ja Vanhan Testamentin Saarnaaja ovat Eino Leinon lisäksi minun pessimismini idoleita. Kun täytyy räytyä, käännyn heidän puoleensa.

Luulen, että kaikille kirjoittajille tulee joskus saarnaajamainen olo:
” Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä eikä korva täyttään kuulemisesta.” 

Muistelijoitakin Saarnaaja lohduttaa:
”Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.”

Otto Manninenkin puhuu muistelemisesta:
Niin surullista, niin surullista:
ei yhtä muistelon murullista!”

Myös ihmisten välisiin suhteisiin Mannisella on kommentoitavaa:
”Tusina tuttuja osta,
sanoihin sanoja myö,
naamiotas älä nosta, -
kauppa se leiville lyö.” 
 
Työn sisältöönkin Manninen sanoo mielipiteensä:
”Istun ja tuijotan hiljaa,
tummuu ympäri yö.
Sen siis vaivaista viljaa,
suo elon suottatyö” 
 
Eivätköhän nämä säkeet riitä päivän räytymisannokseksi. Tuli oikein virkistävä olo. Hyvää päivänjatkoa.

Isoveljeni oli 17-vuotias ostaessaan itselleen Mannisen runot...Kirjan nimilehdeltä:
Plus%20522%20Otto%20Manninen%20Eero.jpg

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

+521 Laulu 20 toimittajasta 191009

+521 Laulu 20 toimittajasta

Harakka Ervasti Uimonen Saari
Korvola Tervo Lehdistö Lehtinen...
 
Vuosikymmeniä sitten Kristiina Halkola lauloi Laulua 20 perheestä. Siinä sen ajan kritiikki kohdistui valtaa pitäviin rikkaisiin teollisuussukuihin.  Kuka vielä muistaa ne suvut? 

Näinä päivinä menettää maineensa, jos mediasta puhuu asiantuntemattomasti ja väärin sanankääntein. En tiedä, ovatko toimittajat sopuleita, tiikereitä vai paperitiikereitä, mutta yhä äänekkäämmin he tuntuvat olevan pyrkimässä vallanpitäjiksi. Mielenkiintoista on se, että nyt ollaan nylkemässä päänahkoja eläviltä ruumiilta käyttäen tylsää puukkoa. Hyvällä uutisella ja draamalla on yhteinen pohja, konflikti. Tiedonvälitystä tärkeämpi sana on nyt selvästi sananvapaus.

Thaimaassa mietin usein, kuka puhuisi maailman pienten ihmisten puolesta. Kuka toimisi heidän haamukirjoittajanaan? Kuka antaisi heille lähdesuojan? Kuka tekisi heistä todellisen ja kiinnostavan kuvauksen? Ketä kiinnostaisi?

Joskus minua kauhistuttaa sananvallan vallankäyttö. Kun taistelussa on sana sanaa vastaan, taitavampi voittaa aina. Kuka on antanut taitavammalle valtuudet valita kulloisetkin totuudet? Demokratialla ja kansanvallalla ei taida olla mitään tekemistä senkään vallankäytön kanssa. Vapaankin toimittajan valinnoissa rahalla on valtaa.

Thaimaa 1980. Kielikoulun kotitaloussanastoa. Kuka puhuu heidän puolestaan?
Plus%20521%20Kotitaloussanastovihko.jpg

tiistai 26. huhtikuuta 2016

+520 Kahdeskymmenesensimmäinen tai jotain 171009

+520 Kahdeskymmenesensimmäinen tai jotain

Sanahirviöt
Voittamista varten 
 
Suomen kieli on hankalaa ja välillä huvittavaakin. Eilen taas pähkäilin sen kiemuroita muunkielisten kanssa. Päivämäärän ilmaisemisessa tarvittiin järjestysnumeroita. Miksi ihmeessä yhdestä tulikin ensimmäinen ja kahdesta toinen?  Taululle kirjoittaessani kahdeskymmenesensimmäinen tuntui todella sanahirviöltä. Onneksi kirjoitustapa 21. ajoi saman asian. Jälkeenpäin soittelin humanistityttärille ja kysyin, mikä järjestysnumero muodostuisi luvusta 111111. Sitä en aikonut opettaa. Se tuskin on tarpeen.

 Bangkok, Enkelten kaupunki, tunnetaan myös pitkästä nimestään Krung Thep Mahanakhon Amon Rattanakosin Mahinthara Yuthaya Mahadilok Phop Noppharat Ratchathani Burirom Udomratchaniwet Mahasathan Amon Phiman Awatan Sathit Sakkathattiya Witsanukam Prasit.    Thain kielellä se näyttää tällaiselta : กรุงเทพ มหานคร อมรรัตนโกสินทร์ มหินทรายุธยา มหาดิลกภพ นพรัตน์ราชธานีบุรีรมย์ อุดมราชนิเวศน์มหาสถาน อมรพิมานอวตารสถิต สักกะทัตติยะวิษณุกรรมประสิทธิ์   ("The city of angels, the great city, the eternal jewel city, the impregnable city of God Indra, the grand capital of the world endowed with nine precious gems, the happy city, abounding in an enormous Royal Palace that resembles the heavenly abode where reigns the reincarnated god, a city given by Indra and built by Vishnukarn.) (kuuntele)

Bangkok 1980. Yksi monista bangkokilaisista. Banaaninpaistaja portin vieressä. Nam.
Plus%20520%201980%20Bangkok%20banaaninpa

maanantai 25. huhtikuuta 2016

+519 Ne Lyseon pojat ja muut 151009


+519 Ne Lyseon pojat ja muut

Ei nuorille saa nauraa.
Ei edes itselle.
Vai? 
 
Vanhan Tipulan ikkunasta saattoi nähdä, kun Lyseon pojat pyöräilivät kotiin ruokatunnilla. Ikkunapaikat olivat suosiossa. Ihan varmasti en enää muista, keitä kaikkia tähystimme ja tiirailimme, mutta tärkeää se oli olevinaan. Päiväkirjassa on monenlaisia merkintöjä tuolta ajalta. Kuka käveli vastaan? Kuka tervehti? Kuka hymyili? Kenestä uneksi? Kuka sanoi kenelle mitä ja milloin?

Muisteleminen on kuin pesisi pulloharjalla sisintään. Sisälle tiiviisti juuttuneet asiat irtoavat seinistä. En ole vielä selvittänyt itselleni, mitä pitäisi tehdä kaikelle sille moskalle, jota tulee esiin. Voisiko olla niin, että niihinkin voisin soveltaa lyseolaisten kautta löytämääni tekniikkaa: Muistella ja antaa anteeksi niin itselle kuin toisille. Naurukaan ei olisi pahitteeksi. 

Ihan vähän vieläkin nolostuttavat nuoruuden faniklubit. Niistä meitä taas muistutettiin, kun olimme yhdessä vanhojen ystävien kanssa. Ihan vähän jo naurattaa, mutta on vielä nolokin olo. Kuinka sitä nyt sentään?

1960. Järvenpää, Faunila. Porin Lyseon partiopojat olivat sitten kyllä ihan tuttuja. Esko Antti-Poika, Jorma Tolvi, Jyrki Lauren, Mauri Sädemäki ja tuolissa Jaakko Antti-Poika.
Plus%20519%201960%20Faunila%20viisi%20ru

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

+518 Balladi idästä ja lännestä 141009

+518 Balladi idästä ja lännestä

Maailmojen sota
Idän ja lännen kohtaamispaikka? 
 
Hapon ja emäksen kohtaamisen tulos voi olla neutraali. Entä idän ja lännen? Rudyard Kiplingin ja suomentaja Yrjö Jylhän mukaan ”itä on itä ja länsi on länsi - ei kohtaa ne toisiaan”.  Kuinka kaukana siis oikeastaan itä on lännestä?

“Oh, East is East, and West is West,
and never the twain shall meet,
Till Earth and Sky stand presently
 at God’s great Judgment Seat;
But there is neither East nor West,
 Border, nor Breed, nor Birth,      
When two strong men stand face to face,
 tho’ they come from the ends of the earth. 
(Rudyard Kipling)
 
Idässäkin aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Auringonnousun maat vaihtuvat. Japanissa aurinko on Amerikan tuoma ja Euroopan viemä. Maapallo on pyöreä, vaikka me sitä termeissämme emme aina tunnustakaan.

Aamurusko, idän auringon nousu, toi mieleen  brittiläisen elokuvan ”East is east”,  kertomuksen monikulttuurisen perheen elämästä Britanniassa. Kävin tuon elokuvan  aikoinaan katsomassa elokuvateatterissa. Myöhempi televisioversio ei enää vaikuttanut niin voimakkaasti. Filmiä on mainostettu komediana. Sitä se tietysti onkin. Nauroin paljon ja toistuvasti.  Silti ilmeisesti lähes aina hyvän komedian takana on ainakin ripaus todellisen elämän traagisuutta. Nauraessani tarinan tapahtumia koin suurta sympatiaa kaikkia tuon pakistanilais-brittiläisen perheen jäseniä kohtaan. Miten suhtautua entisiin arvoihin nykyisessä maailmassa? Kuka väistyy? Kuka päättää sen, kuka väistyy?

Bangkok. Toritkin ovat - monikulttuurisia.
Plus%20518%20Sangat%20torilla.jpg

lauantai 23. huhtikuuta 2016

+517 Lakritsaa 121009

+517 Lakritsaa

Maku muistuu
Ja muistaa 
 
Muistan lapsuuden lakritsan maun. Muistan, miltä lakritsapötkö näytti ja miltä se tuntui kädessä. Muistan, miltä tuntui kääriä päällyspaperi pois ja puraista ensimmäisen kerran. Koskaan se tunne ei pettänyt. Maku oli aina sama todellisuudessa kuin unelmissakin. Muistan, millaisella kolikolla lakritsapötkön sai ostetuksi. Juuri sillä kolikolla isoveli sai kavereineen lahjotuksi minut ulos huoneestaan. Kolikko kädessä hyppelin portaita alas pohjakerroksessa olevaan kauppaan ostamaan taas kerran ihanaa mustaa sitkeää makeaa lakritsaa.
Suklaasta en muista mitään. Se ei selvästikään tehnyt vaikutusta. Se tuli kuvioon vasta paljon myöhemmin.

Thaimaassa joulupaketeissa oli usein lakritsaa. Jos paketti oli tullut maapostissa useita viikkoja, lakritsa oli ehtinyt sopivasti sitkistyä. Vau, kun se oli hyvää. Siitä puhuttiin jo etukäteen. Kerroin jo kerran aikaisemmin, millaista lakritsa oli thaimaalaisten mielestä. Meitä ei mikään estänyt. Me vain nautimme.

Bangkok. Lakritsaa oli mukava pureskella myös omalla parvekkeella seitsemässä mekossaan...
Plus%20517%20Marra%20Thong%20Lo%20parvek

perjantai 22. huhtikuuta 2016

+516 "Totuudellinen puhe toisesta" 101009

+516 "Totuudellinen puhe toisesta"

Vinoilua
Letkauttelua
Hupia
Hauskuutta
 
Totta voi puhua monella tavalla. Lähes totta voi puhua vieläkin useammalla tavalla. Osatotuuksista voi löytää keinon puhua muunneltua totuutta valehtelematta mitään.

Totuus on joskus tylsää. Ihan mälsää. Liian vakavaa. Ei ollenkaan mediaseksikästä. Vanhanaikaista.

Pääsin  opettamaan minulle tärkeitä asioita. Aiheina olivat muun muassa ekumenia ja uskontodialogia. Jaoin myös kokemuksia teorioiden toteuttamisesta käytännössä. Niitä oli syntynyt Thaimaan vuosien aikana runsaasti. Käytännön ekumeniaa harjoitin eri tavalla uskovien kristittyjen kanssa, uskontodialogia erilaisia uskontoja tunnustavien ihmisten kanssa. Onneksi elävässä elämässä ei tarvinnut miettiä juhlallisia teorioita. Elettiin vain yhdessä. Samaa ihmisten elämää.

Elämä voidaan kohdata avoimin silmin.  Toinen toisensa kunnioittaminen ei koskaan saa olla vanhanaikaista. Minun mielestäni. 

1981. Thaimaa. Uskontonäyttely. Avoimin silmin.
Plus%20516%20Uskonton%C3%A4yttely%20mate

torstai 21. huhtikuuta 2016

+515 Ymmärtääkö sydän? 071009

+515 Ymmärtääkö sydän?

Korva ei kuule
Suu ei puhu
Ymmärtääkö sydän? 
 
Nyt en kerro kuuroista enkä kuulovammaisista, vaan itsestäni. Vuosien jälkeenkään minun korvani eivät aina erota thaikielen kaikkia äänteitä eikä sävelkulkuja. Suu ei myöskään suostu sanomaan sitä, mitä sydän haluaisi. Aivot lähettävät usein vääriä viestejä. Silti sitä sönköttää, mitä vain osaa. Vastuun sysää tunnetusti aina kuulijalle. Tuttu kuulija alkaa kyllä ymmärtää kunkin ominaisvirheitä.

Monikansallisessa työtoveri- ja ystäväjoukossa oppi eri kielten vaikutuksen myös puhuttaessa thaikieltä. Virallinen fonetiikka jäi sikseen, sillä kieltä piti opetella käyttämään milloin missäkin tilanteessa.  
Aina on olemassa moninkertainen virhemahdollisuus.  Sana Khai/Kai/Gai voi ilmaista vaikkapa sanoja kana, keho, kanamuna, läski, myydä, kuume, verkko… 

Näitäpä tässä pähkäilen tänään. Olen luvannut opettaa muutaman tunnin alkeissuomea thaimaalaisille. Sunnuntaina tapaamani thaimaalaiset ehdottivat aloittamaan ääntämisen opettelusta. Taidan siis lähteä siitä liikkeelle. Anna. Avaa. Jätä. Jää. Kysy. Myy. Tule. Kuule…  

1981. Thaimaa. Uskontonäyttely. Ainoana ulkomaalaisena thaityötovereitten kanssa
Plus%20515%20Uskonton%C3%A4yttely%201981

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

+514 Optimisti vai pessimisti 061009

+514 Optimisti vai pessimisti

Ei juu vaarinhousut
Vai miten se oli
 
Olen aina kokenut olevani piinkova peruspessimisti ja haluavani joka tilanteessa varautua pahimpaan mahdolliseen. Surtavaa maailmassa on pilvin pimein, joten huolen kohteitakin on löytynyt aivan riittävästi.

Katselin tänään tallentamani Mansikkapaikan, jossa Mikko Kuustosen vieraana oli Martti Ahtisaari. Siinä kaiken muistelun keskellä Ahtisaari sanoi, että hän karjalaisena on aina optimisti. Tiukan paikan tullessa karjalaiset tarttuvat toimeen ja uskovat, että tekevälle kaikki voi onnistua. Jäin miettimään tuota optimismin määritelmää ja totesin, että taidan sittenkin olla karjalaiseen tapaan optimisti kaiken pessimismini ohella. Kriiseissä kestetään ja jälkeenpäin surraan… Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla.

Viipuri palaa:
Plus%20514%20Viipuri%20rpalaa.jpg

tiistai 19. huhtikuuta 2016

+513 Hei haluaisiks auttaa


+513 Hei haluaisiks auttaa

Kutsujia
Feissareita
Tukijoita
Tekijöitä
 
Alkuviikolla kävelin Helsingin asemalla. Katselin ympärilleni. Feissareita.  Heti tuli mieleen kiertää tuo lauma kaukaa. Yleensä pyrin kyllä kieltäytyessänikin sanomaan jotain kaunista, jos en joudu vastaamaan jo neljännelle feissarille samalla kadunpätkällä.

Nyt minut yllätettiin. Hymyilevä nuori nainen kysyi minulta kansio kädessään, kiinnostaisiko minua tulla auttamaan yksinäisiä vanhuksia. Häkellyin ja kieltäydyin kiireissäni. Sitten tuli väistämättä hymy huuleen. Haa. Vanhaksi heittäytynyt minäni koki ihmenuortumisen. Hymyä riitti pitkäksi aikaa.

Tiedän tietysti sen, että vanhakin voi auttaa toista vanhaa. Näinhän vertaistuki maailmassa toimii. Hyvä niin.

Thaimaa. Bangkok. Vapaaehtoinen vanha auttaja Thaimaan luterilaisen kirkon diakoniamyyjäisissä. Kuva Anne Rantanen.
Plus%20513%20Bangkok%20diakoniamyyj%C3%A

maanantai 18. huhtikuuta 2016

+512 Nörtit ja humanistit 021009

+512 Nörtit ja humanistit

Hölynpölyä?
Siansaksaa?
Tiedettä?

Perheessämme käydään aina välillä nörttien ja humanistien välistä keskustelua. Tai siis pikemminkin kaikenlaista keskustelua kaikkien välillä. Mistä tahansa asiasta voi yhtäkkiä rönsytä monipuolinen sananvaihto. Taustalla ovat varmaan ne Bangkokin vuodet, jolloin nuoriso joutui viettämään aikaansa ruuhkassa matelevien autojen takapenkillä. Jostainhan se hupi oli sielläkin saatava. 

Samanlaista keskustelu käydään vieläkin joskus sähköpostien välityksellä. Otteita blogikirjoitukseni +507 Huolet ja huolettomuus aikaansaamasta perheensisäisestä kirjeenvaihdosta:

Ensimmäisestä viestistä:
”Eikös hakemasi kontrapositiotermi olisi pikemminkin "huolestumattomuus" versus "huolettomuus"? Ei tunnu löytyvän sanakirjoista mutta on mielestäni syntaktisesti validia suomenkieltä. Subjektiiviset konnotaatiot ainakin olisi erilaiset.
Osaako suvun h-h-h-h-h-humanistit auttaa?
Vaiko "huolestuneisuudettomuus"? ”

Toisesta viestistä:
”Itse asiassa tässä on kyse morfologiasta, ei syntaksista, joka tarkoittaa lauseoppia. Edellinen tutkii sanojen sisäisiä rakenteita, jälkimmäinen sanoista ja sanaryhmistä koostuvia laajempia rakenteita.

Syntaksia olisi tässä tapauksessa lähinnä nominilauseke "huolet ja  huolettomuus", joka oletettavasti voisi toimia lauseen subjektina tai  objektina, tuskin adverbiaalina eikä ainakaan objektin sukuisena määrän  adverbiaalina, tuttujen kesken osma vaan.
Osataan sitä tälläkin puolella. ;->> ”

Kolmas viesti:
” Way to go girl!! En ois paremmin voinu sitä sanoa!!!”

Neljännestä viestistä::
”Alkuperäisessä muotoilussa "huolet ja huolettomuus" on pohjana looginen muoto "A AND g(f(A))". Tässä f on baseline-funktio (injektio) jossa huoli-impulssi A temporaaliakselilla T aiheuttaa huolivasteen B huoliakselilla H, f:T->H. g taas on injektion g:H->H joka moduloi huolivastetta. pyrkimyksenä on siis määritellä g niin että se siirtää minkä tahansa huoli-impulssin A huolivasteen g(f(A)) mahdollisimman lähelle origoa.
En ole vielä edes päässyt vauhtiin, flunssa painaa päätä. :-> ”

Viides viesti:
”Oh God!!! Huolestumattomuus vielä meni mut nyt ylitit RAJAN!!! You're such a nerd!!! ”

Ja minun loppukaneettini:
”Vau
Minun lapseni!!!
Ylpeä huoleton äiti”

Totta puhuen, en ymmärtänyt noista viesteistä puoliakaan. Mahtoivatko kirjoittajat ymmärtää? 

Perheessä on harrastettu aina ja kaikkea. Kivikokoelmaa 80-luvulta.
Kivikokoelmaa%2080-luvulta.jpg

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

+511 Mitä kirjahyllysi kertoo? 011009

+511 Mitä kirjahyllysi kertoo?

Senteissä vai metreissä
Hyllyissä vai kasoissa
Laadussa vai määrässä
 
Myönnän, että välillä kurkistelen lehdissä olevien julkkisten kuvista heidän kirjahyllyjensä sisältöä. Kiinnostaisi tietää. mitä he oikein lukevat. Tai millaisia kirjoja he ostavat tai lainaavat. Tai millaisia kirjoja he ovat perineet ja säilyttäneet. Tai millaisia kirjoja he ovat saaneet lahjaksi. Täytyy myöntää, että minulla käy kateeksi järjestyksessä oleva kirjahylly. Siihen en ole ikinä pystynyt. Meillä järjestely on usein ollut Miehen heiniä. Sitä heinäkasaa minä uskollisesti pöyhin… 

Olin Esikoisen kotona lapsenvahtina. Sielläkin kaikki paikat ovat täynnä kirjoja. Ostettuja, lainattuja, saatuja ja perittyjä. Yhtään koko kirjaa en tällä kertaa lukenut, mutta useita selailin.

Matti Hakkarainen: Kodin rukouskirja. Työstä luopuessa. 
 ”Jumalani, olen siinä elämänvaiheessa,
että minun on jätettävä työ ja jäätävä eläkkeelle.
Sinä tiedät,että työ on ollut suuri osa,
ehkä suurin osa elämäni sisältöä.
Olen pitänyt työstäni,se on ollut minulle mieluista.
Nyt kun minun on siitä luovuttava,olen iloinen
ja samalla sydämeni täyttää haikeus.
Merkitseekö tämä kaiken päättymistä –vai olenko astumassa
uuteen mielenkiintoiseen maailmaan.
Jumalani,Anna minun hyväksyä tämäkin elämäni vaihe,
Tee se minulle rikkaaksi Sinun kanssasi." 
 
Kurkistin myös moniin englanninkielisiin kirjoihin. Niiden otsikoissa mainittiin vaikkapa sellaisia sanoja kuin Pol Pot, Sosiolinguistics, Holocaust, Sensory Prosessing Disorder, Gulag, Trigeminal Neuralgia...

Kotihyllyssä on koko joukko thaikieltäkin.
Plus%20511%20Opetusta%20thaiksi.jpg

lauantai 16. huhtikuuta 2016

+510 Totuus ja vapaus 300909

+510 Totuus ja vapaus

Valheesta vapautettu
Totuuden vanki
 
Olin taas monta päivää ilman nettiyhteyttä poissa kotoa. Sujuuhan sekin. Mikä ettei. Uutisetkin ovat löytyneet ihan muista lähteistä kuin nettisivuilta. Mikä ettei. Jotkut uutisista ovat tuntuneet tavallista kipeämmiltä. Ne ovat koskeneet entisen hyvän ystävän läheisiä. Entisten totuuksien tilalle on tullut uutta tietoa ja uusia totuuksia. Aina ei uutisvirrassa kauhoessaan muista, että ne kaikki uutiset koskevat todellisia ihmisiä. Kun jotain pahaa tapahtuu, elämä vääjäämättä muuttuu aivan toisenlaiseksi kuin aikaisemmin.
En tiedä, onko totuus koskaan muotia. Näinä päivinä totuutta on ainakin nimellisesti etsitty siellä ja täällä. Tekopyhyyttäkö? Rehellisyyttäkö?

Totuutta ajattelen usein kahden sanaparin kautta: Armo ja totuus. Totuus ja vapaus.

”Hän oli täynnä armoa ja totuutta ”
”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.”

Tekeekö totuus todella vapaaksi? Sehän sulkee usein joitain ovia ja joitain ihmisiä vuosiksi ovien taakse. Voiko sielläkin olla todellisesti vapaa? Onko armo vielä mahdollinen totuuden paljastuttuakin? Vai onko niin, että vasta silloin armo onkin todellinen?

Thaimaa. Armonkodin vanha esite.
Plus%20510%20Armonkodin%20vanha%20esite.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

+509 Yllytyshullu vai -viisas? 260909

+509 Yllytyshullu vai -viisas?

Hyvästä ei kannata
Kieltäytyä
 
Liberalismin ja fundamentalisminkin välisellä janalla on äärettömän monta pistettä. Siellä me kaikki jossain seilailemme tuulten kuljettamana. On turha luulla, että kaikki päätöksemme ovat itsenäisiä ja tarkkaan pohdittuja. Kyllä meihin vaikutetaan. Uskokaa pois. Meihin kaikkiin.

Paikallinen sieniseura osallistui Porin päivään auttamalla tunnistamaan sieniä. Joitain oli koottu jo valmiiksi, mutta paikalle sai viedä myös omia sieniä tunnistettavaksi. Miehen luokkatoveri toimi  sienineuvojana. Opin tänään tuntemaan myrkyllisen laakamyrkkyseitikin  ja syötäväksi kelvollisen sikurirouskun.

Olen taas viime aikoina törmännyt lähetystyöhön liittyviin ennakkoluuloihin. Joidenkin mielestä siinä työssä yllytyshullu käännyttää toista yllytyshullua tai pyrkii vaikuttamaan ihmisiin kepulikonstein. Apukaan ei voi mennä perille, koska avun antajalla on väärät periaatteet tai käytetään vääriä menetelmiä.

Millä vakuutat ihmisen, joka ei halua tutkia faktoja, vaan uskoo omaan fiktioonsa. Miten sanoa hänelle, että kaikki apu ei ole myrkyllistä vaan ihan kelvollista? Mistä löytyy pätevä neuvoja?

Lähetystyö ja mikroluottokangaspuut.
Plus%20508%20L%C3%A4hetysty%C3%B6%20ja%2

torstai 14. huhtikuuta 2016

+508 Ehtivä löytää 240909

+508 Ehtivä löytää

Mitäpä ei ehtisi? Rakkaimmilleen.

Puolitoista vuorokautta Turussa. Ehdin vaikka mitä.

Yksi lapsenlapsi viety hammashoitajalle.
Saman lapsenlapsen kanssa keskusteltu eri huvipuistojen erilaisista vempeleistä.
Toinenkin lapsenlapsi viety hammashoitajalle. Yksi maitohammas vedetty pois pysyvän hampaan tieltä.
Saman lapsenlapsen kanssa keskusteltu fantasiakirjoista.
Kolmannen lapsenlapsen uutta (tätskyn vanhaa) kännykkää koskeviin kysymyksiin vastattu.
Samaa kännykkää koskeviin uusiinkin kysymyksiin vastattu. Ja vieläkin uusiin.
Yksi herätys koettu aamuyöstä kello 3.00. Todettu, että uusikin kännykkä herättää, kun siihen laittaa herätyksen.
Yhdelle kissalle kannettu uutta kissanhiekkaa.
Samaa kissaa lahjottu broilerleikkeellä.
Saman kissan anovaa kerjäävää katsetta kestetty lopun vierailun ajan.
Yhdelle ihmiselle viety hänen poimimiaan vadelmia pakastimesta.
Samalta ihmiseltä saatu ja palautettu avaimia.
Yhden potilaan tiskipöydältä tiskattu sata astiaa.

Se anova katse pöydän päässä:
Plus%20508%20Anova%20katse%20Rontti.jpg

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

+507 Huolet ja huolettomuus 220909

+507 Huolet ja huolettomuus

Huoleton en ole
Tunteettomaksi en halua tulla
Olen siis mikä olen
 
Hevoseton poika ei ole aina huoleton. Huoleton ei ole aina piittaamaton.

Minulla on usein huolia, koska huolestun helposti. Suren sykkyrässä ja salaa. Huomispäivästä en ehkä enää huolehdi niin paljon kuin joskus ennen. Olen käytännössäkin jo vähän oppinut, että se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle todella riittävät sen omat murheet. Minullekin.

Yritin tutkia, mitä kaikkea huolettomuus oikein tarkoittaa. Käänsin eri nettisanakirjoilla tuota sanaa tuntemilleni kielille ja opin sen, että tuon sanan käyttöä on syytä varoa.  Unconcern. Likgiltighet. Abandonment. Ointresse. Sorlosigkeit. Freedom from care. Tilfeldighet. เมินเฉย. Nonchalance. Ungezwungenheit.

En haluaisi, että lähimmilläni on paha olla. Kannan huolta heidän hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Tiedän, että minun huolestumiseni ei heitä auta. Huolenpitoni voi kyllä joskus lohduttaa, jos se ei mene liialliseksi. Tajuan, että ihmisten on lupa kärsiä niin, ettei heidän lähimpiensä huoli enää heidän huoliaan lisää.

Kuvateksti: "Hänen Majesteettinsa komentaa alamaisensa nukkumaan."
Plus%20507%20H%C3%A4nen%20majesteettinsa

tiistai 12. huhtikuuta 2016

+506 "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa" 210909

+506 "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa"

Omalla työllä
Ostettu ja maksettu
Armosta
Saatu ja annettu 
 
Olen huono vastaanottamaan ja antamaan lahjoja. Lahjan vastaanottaminen tuntuu vaativan uskoa siihen, että oikeasti on sen lahjan arvoinen. Lahjan antaminen taas tuntuu vaativan uskoa siihen, että on osannut valita oikeanlaisen lahjan oikealle ihmiselle. Hyvää tahtoa haluaisin kyllä lahjoittaa, mutta miten sen osaisi ilmaista oikealla tavalla. Jotkut sen osaavat.

Milloin ystävä sai minulta viimeksi lahjan? Sitä sopii miettiä. Voi kun sen oikein osaisi! Onneksi en ole oppinut antamaan lahjuksiakaan…

"Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?”

1972. Naantali. Ensimmäisen joulun ihmeellinen lahja.
Plus%20506%20Ensimm%C3%A4isen%20joulun%2

maanantai 11. huhtikuuta 2016

+505 Kiasma 200909

+505 Kiasma

Hirressä roikkuva klovni
Valkeat pallot
Nuuhkiva villisika

Viime viikonloppuna Helsingissä poikkesimme myös Kiasmassa. Siellä sitä riittää aina ihmettelemistä. Ja arvostelemista. Nopea kurkistus monenlaiseen maailmaan. Ihmiselle näköjään on hyväksi nähdä kaikenlaista, omituista ja erikoistakin. Joku ajattelee ja luo jotain. Viestiikö hän jotain? En tiedä. Vastaanottaja imee itseensä vaikutteita. Sitäkö taide haluaa? En tiedä. Tarvitaanko katselijoita, kuuntelijoita ja lukijoita? En tiedä. Seinällä tarinaansa kertova klovni, valkeat pisarat ja kukkaismeressä tallusteleva villisika ehkä tietäisivät, jos osaisivat puhua. Tai sitten ei. Käykää Kiasmassa ja katsokaa, puhuisiko joku teille…

Voiko elämää jäsennellä ja luetteloida? Vai onko parasta laskea leijansa vain lentämään?

Lentämään laskettuja:
Plus%20506%20Lent%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n%20

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

+504 Elämän janoja ja elämänjanoja 190909

+504 Elämän janoja ja elämänjanoja

Elämän janot
Elämän janat
Elämänjanot
Elämänjanat
Kaikki samaa elämää

Joskus leikin mielessäni niillä matematiikan rippeillä, joita minulla vielä on muistissa. Onneksi ei tarvitse enää osata tarkkoja määritelmiä. Kaiken voi nyt laittaa vanhuuden piikkiin. Muutenhan tietysti ne kaikki vielä hallussa olisivat. Vai?

Jana on kahden pisteen välinen suora viiva. Jana on siis suoran osa, jonka nuo kaksi pistettä määrittelevät. Minusta on mielenkiintoista se, että janan päätepisteiden välissä on ääretön määrä pisteitä. Sen me helposti unohdamme, kun piirrämme kuvan janasta tässä äärellisessä maailmassamme, jossa kaikki ei näy, vaikka kuinka haluaisimme.

Elämänjanaa olen aina silloin tällöin joissain koulutuksissa piirrellyt. Se on jana syntymästä tähän hetkeen tai vieläpä tulevaisuuteen. Siihen on voinut muistoistaan ja toiveistaan liittää mieleen tulevia tärkeitä asioita. Muistan kerran kirjoittaneeni nykyisen ikäni kohdalle toiveen etsiä aikaa kirjoittelemiseen. Hyvä Blogistania. Mission accomplished.

Lisää aihepiirin sanoja saksan kielen avulla. ZUG = juna jana jono veto piirre kulkue - ja varmaan paljon muutakin
Plus%20504%20Juna%20MiSiRolla.jpg

lauantai 9. huhtikuuta 2016

+503 En ole citykörtti 170909

+503 En ole citykörtti

Nimityksiä ja leimoja
Aitoja ja esteitä 
 
Viikonloppuna tapasin vanhoja opiskeluaikaisia ystäviä Lohjan Vivamossa. Kutsu oli käynyt niille, jotka lauloivat Logos-kuorossa sen alkuvaiheissa. Kuuntelimme toisiamme, puhuimme ja lauloimme, jopa esiinnyimme illalla vanhassa Lohjan Pyhän Laurin kirkossa iltamessussa. No, ehkä emme entiseen sentään yltäneet tuossa esitysvarmuudessa…

Kuten arvata saattaa, tuollainen tapaaminen sai aikaan monenlaista myllerrystä mielessä. Jäin pohtimaan myös omaa tietäni ja sitä, millainen jatkumo tuosta opiskeluajasta on seurannut. Mikä olin silloin ja mikä olen nyt?

Suomeen palattuani huomasin, että monet entiset raja-aidat olivat murtuneet, mutta vastaavasti uusia muureja rakennettiin innolla entisten tilalle tai uuteen paikkaan. Jossain vaiheessa tutustuin käsitteeseen citykörtti. Tutkin, mikä se sellainen voisi olla ja kokoilin lauseita erilaisilta keskustelupalstoilta. Jäin myös miettimään, mikä olisin, jos en olisi citykörtti. Pari vuotta sitten kirjoittelin seuraavaa: 

Tarvitsin citykörttiyden määritelmän. Tämän löysin:
“Vallasta ja kontrollista luopunut, liberaalin lupsakoille ihmisille tarkoitettu, arvomaailmaltaan äärisuvaitsevainen liike, joka repii alas kulisseja ja itsensä kohottajia. Se on myös intellektuaalinen, pienuutta korostavan teologian liike, jonka henkeä ei ole oikein koskaan tavoitettu ulkopuolelta ja jossa ei tarvitse ruoskia itsestään oikeaoppista. Sillä ei ole perinteitä eikä riippoja.”
Edellisen perusteella määrittelin citykörttiyden vastakohdan, jota siis citykörtteys ei mitenkään ole: 
Valtaa ja kontrollia suosiva, kireille ihmisille tarkoitettu, arvomaailmaltaan äärisuvaitsematon liike, joka pitää yllä kulisseja ja suosii itsensä kohottajia. Se on myös epäintellektuaalinen, suuruutta korostavan teologian liike, jonka hengen ulkopuolelta helposti oikein tavoittaa. Siellä jokaisen tarvitsee ruoskia itsestään oikeaoppinen. Sillä on perinteitä ja riippoja.
Osaavatko liberaalit lupsakat citykörtit kertoa, mistä näitä vastakohtia löytyy?”

En ole citykörtti, mutta vähän tuo vastakohtakin tökkii…   Logos-kuoromme äänitti vuonna 1967 levyn, jossa oli körttivirsi, josta itseni löydän. Mikä siis olen?
 
Opeta sellaisena kuin olen, tulemaan
Hengessä vaivaisena sinuhun toivomaan
Ja kun en pääse minä, niin tule luoksen’ sinä
Syntisten ystävä

Plus%20503%20Logoskuoro%20kansi.jpg

perjantai 8. huhtikuuta 2016

+502 Tuntematon Myyrä 150909

+502 Tuntematon Myyrä

Tunnetko Tuntemattoman
Tiedätkö Myyrän
 
Pitääkö nuoren tietää menneisyydestä? Pitääkö vanhan ymmärtää tulevaisuutta? Saako olla pöljä?

Viikonlopun teatterikäynti ei ollut kauaskantoisesti suunniteltu. Se sovitettiin ainoaan mahdolliseen vapaaseen iltaan. Siis taas kerran paras mahdollinen markkinoilla saatavilla oleva kohde. Myyrä olikin Koljatin takia ajankohtaisempi kuin arvasimmekaan.  Kansakunnan pylväitä ravisteltiin taas kerran. Älykkäästi. Mainiosti esittäen. Uskomattomissa raameissa ja lavasteissa. Pidinkö? En osaa sanoa... Tuollainen show  pienessä teatterissa oli kyllä melkoinen kokemus. Kaikki tila oli käytetty hyväksi. Yksinkertainen ympäristö muuntui moneksi. Menneisyyden kuviin liitettiin toista menneisyyttä ja nykyaikaa. Melkoinen suoritus. Kekkosten joukosta Antti Litja oli lähes koko ajan näyttämöllä. Tässä iässä sen tajusi myös melkoiseksi fyysiseksi ja psyykkiseksi saavutukseksi.

En tiedä, miten Myyrää katsoivat ne, jotka eivät historiaansa tunne. Aktiivisen seuraajankin piti olla tarkkana tajutessaan, missä milloinkin mentiin. Aina kun ymmärsi jotain, se kutkutti mieltä. Yleisö oli selkeästi iäkkäämpää kuin jossain muussa näytelmässä. Miehiäkin oli katsomossa paljon.  Väliajalla huomasi bongaavansa suomalaisen yhteiskunnan kermaa. Kieltämättä olisi ollut mukava istua vaikkapa kuuluisan kansanedustajan tai puolustusvoimien entisen arvohenkilön tai nasevaa ilkeääkin tekstiä kirjoittelevan kolumnistin vieressä katsomassa heidän reaktioitaan tuosta näytelmästä. Se olisi taitanut jo olla sitä paljon puhuttua kokonaisvaltaista kokemista.

Mitä nykyajan nuorten sitten pitäisi tietää historiasta? Siinä vasta kysymys.

Thaimaa. Toisenlaisia näytelmiä, toisenlaista myyräntyötä.
Plus%20502%20P%C3%A4%C3%A4s%20ruoskimine

torstai 7. huhtikuuta 2016

+501 Vanha kone raksuttaa 150909

+501 Vanha kone raksuttaa

Moneen kertaan formatoitu
Aina uudestaan ohjelmoitu
 
Tulin juuri junalta. Kastelin kukkaset ja syöksyin avaamaan koneen.  Junamatkalla oli taas aikaa pyöritellä kaikenlaista kokemaansa ja muotoilla järjellisiä ajatuksia. En sitä kaikkea tänne heti sylkäise, mutta jotain…

Kesä meni vauhdilla lähinnä lähimpien kanssa. Se on vähän harvinaisempaa herkkua nykyisin, joten prioriteettien valinta ei ollut vaikeaa. Samalla löin laimin paljon muuta, osan tarkoituksella, osan muuten vain, vähän huomaamattakin. Nyt muutaman päivän sisällä taas tapasin monia erilaisia ihmisiä, juttelin monenlaisista asioista ja ajattelin ja lueskelin kaikenlaista. Teatteria. Taidenäyttelyä. Toisen seurakunnan jumalanpalvelusta. Kävelyä. Muistoja. Vanhoja ystäviä. Hyvää syömistä. Opetusta. Tulkkaamista. Yhteistä pohdintaa. Kuuntelua. Harjoittelua. Esittämistä.

Inputisssa ei tunnu vielä olevan kovin paljon ongelmia, mutta vanhan koneen raksutus jo kuuluu. Tietojen järjestely ei enää suju kovin sutjakkaasti. Ruosteet rahisevat, mutta toivottavasti tuon vanhan muistitilan toistuva käyttö puhdistaa sitä pahimmasta ruosteesta. Kyllä ne muistot siellä jossain ovat.  Pikemminkin pula on työmuistista. Että sellainen vanha kone täällä on…

Vasemmalla Uusi Kone, oikealla Vanha Kone, keskellä Tyyppi, joka ei pidä näiden koneiden keskinäisestä kommunikaatiosta.
Plus%20501%20Maija%20Rontti%20ja%20tieto

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

+500 Mitä elämässä jäi tekemättä? 100909

+500 Mitä elämässä jäi tekemättä?

Tekemättä?
Näkemättä?
Kuulematta?
Haistamatta?
Maistamatta?
Tuntematta?
 
Tuskin mitään järkevää on jäänyt elämässä tekemättä. Benjihyppyjä en ole kaivannut. Olisin varmaan ollut varsin naurettava näky… Syöksylaskussa olisin varmaan katkaissut luuni… Syvyyssukelluksessa olisin varmaan panikoinut… Vuorikiipeilyssä olisin varmaan syöksynyt rotkoon…

Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Kyllä. Olisinko voinut olla vähemmän hankala ihminen? Kyllä. Olisinko voinut olla rohkeampi? Kyllä. Olisinko voinut panikoida vähemmän.? Kyllä. Olisinko voinut pitää kiinni ystävistäni? Kyllä. Olisinko voinut olla parempi äiti? Kyllä. Parempi työtoveri? Kyllä. Parempi vaimo? Kyllä.

Olisinko voinut olla parempi lähetystyöntekijä? Kyllä.

Vanhempien tehtävä on osata päästää irti ajoissa. Kuva Simo Nieminen.
Plus%20500%20kanootin%20solmu.jpg

tiistai 5. huhtikuuta 2016

+499 Ajankohtaisempaa kuin arvelinkaan 090909

+499 Ajankohtaisempaa kuin arvelinkaan

Bingo
Sattuipa hyvin
 
Olin kerrankin tietämättäni ajankohtainen. Aivan viattomasti ja ilman taka-ajatuksia. Kirjoittelin  sähköposteja.

” Lain kanssa on kaksi vaihtoehtoa. Jos laki on huono, se on muutettava. Muussa tapauksessa sitä on noudatettava (ainakin kunnes se muuttuu). Osaan kuvitella tekeväni myös laittomuuksia. Toivon mukaan en tee niitä omaksi edukseni. Siitäkään en ole varma.

Varmaan kristillisen uskoni takia ihmiset ovat minulle tärkeämpiä kuin eläimet ja luonto, joten kovin helposti en tule ekoterroristiksi. Silti, saman uskoni takia uskon, että luonto on "annettu" myös ihmisen suojeltavaksi...

Olen liiaksi nähnyt maailmassa heikomman sortoa (myös huumorin keinoin), joten tutkin motiiveja suurennuslasilla, sen myönnän. Kaikki se, millä saa samanmielisten suosion, ei täytä minun kriteerejäni. Olen harvoin voittajan puolella...


Jos sananvapaus on vain vahvan puolella, en osaa sitä niin arvostaa. Sanavalmius, näppäräsanaisuus ja esiintymiskyky eivät saa ratkaista. Siksi puolestapuhujiakin tarvitaan. On silti huomattava, että jokainen puolestapuhuja liittää asiaan myös omia tarkoitusperiään...”  


"Olen viisitoista vuotta asunut niin uskontojen kyllästämässä maassa, että välillä unohdan, kuinka allergiseksi jotkut tulevat sanalle uskonto.”

Ihmisoikeuksien julistus:

18. artikla. Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.
19. artikla. Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

Joissakin tilanteissa voisi olla hyvä muistaa katsella kedon (tai ikkunalaudan) kukkia.
Plus%20499%20Flamingo.jpg

maanantai 4. huhtikuuta 2016

+498 Kuka saa pilkata ketä? 080909

+498 Kuka saa pilkata ketä?

Ei omaan nilkkaan
Toisen nilkkaan
 
Saako enemmistö pilkata vähemmistöä? Entä vähemmistö enemmistöä? Saako ulkopuolinen pilkata sisällä olevaa? Entä sisällä oleva ulkopuolista? Saako alainen pilkata esimiestä? Entä esimies alaista? Onko satiiri aina suotavaa?

Entä saako keskustella asiallisesti? Pitääkö aina piikitellä? Pitääkö ainakin piilopiikitellä? Onko aina vallasta kysymys?

Huomaan, että minulla on muutamia teemoja, jotka aina silloin tällöin pyrkivät pinnalle myös täällä Blogistaniassa. Yksi niistä näyttää olevan suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen. Arvostan myös asiallista keskustelua eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa. Jori Mäntysalo  esittelee itsensä ”Ateisti ja toinen eroakirkosta.fi -palvelun perustajista.”  Hän on hyvä esimerkki hyvästä keskustelijasta. Hän käy keskustelua monella taholla eikä näytä lipsuvan asiallisesta linjastaan.  Näin kirjoitin hänelle kerran:

”Suvaitseminen ja mielipiteen vapaus eivät selvästi ole nykyisiä "nuorten vihaisten miesten ja naisten" arvoja. Ehkä siksi käsite "vapaa ajattelu" ei mielestäni täysin sovi järjestäytyneeseen Vapaa-ajattelijoiden liikkeeseen. Maailmalla olen kai oppinut vaatimaan perusteltuja mielipiteitä ja tarkistettuja faktoja. Tiedän, että en itsekään tuohon pysty, joten joudun vajavaisuutemme puolin ja toisin hyväksymään... (pitkin hampain)”

2002. Eurajoen opisto. Kouluttajana kirkon maahanmuuttajatyön monikulttuurisen ruokakulttuurin kurssilla, joka oli tarkoitettu mm leirikeskeskusten ja oppilaitosten emännille. (Satakunnan Kansa 8.9.2002)
Plus%20498%20Ruokakurssi%20satakunnankan

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

+497 Mikä on ällöä? 060909

+497 Mikä on ällöä?

Katsojan silmissä
Kokijan tunteissa
 
Miniä patisti eilen sieniä perattaessa tyttärensä mukaan talkoihin. Yhdessä siinä perattiin ja pilputtiin ja juteltiin mukavia ja muuta asiaan kuuluvaa. Isompi pojantytär mietti, miten hän ei ainakaan halunnut syödä sienitoukkaa, kun se oli niin ällö. Pienempikään ei halunnut toukkaa syödä. Syynä oli se, että se toukka oli niin söpö. Pojanpojalla ei ollut toukkahuolia. Oli tarpeeksi muutakin katseltavaa mökillä. Miten mielenkiintoista olikaan seurata vaikkapa vesimittarin pyörimistä.

Mikä oikeasti on ällöä? No, hirvikärpänen niskassa. Entä söpöä? No, ihminen, joka auttaa ottamaan sen pois.

Thaimaa Ubon. Tarjolla myös toukkia. Ei ällöä.
Plus%20497.%20Ubon.%20Tarjolla%20my%C3%B

lauantai 2. huhtikuuta 2016

+496 Silakkamarkkinat 050909

+496 Silakkamarkkinat

Taas sitä saa
Vatsansa täyteen
 
Pistäydyin eilen silakkamarkkinoilla. Nostin käteistä rahaa ostoksia varten. Ja ostin:

Savukampelaa Saaristolaisleipää Pröttiä Vuohenjuusto Verneriä Vuohenjuusto Chèvreä Korpihunajaa Kuusihunajaa Tattarihunajaa PuolukkahunajaaHirvenpolku-sinappia Kuutamosilakkaa Katajan himo-silakkaa Herukkasilakkaa Sitruuna-valkosipulisilakkaa Suutarinlohta Hunaja-korianterisilakkaa Ahvenkukkoa Huiluntuhtia Juustotuhtia
Suomi-makkaraa Nakkeja
 
Rahat loppuivat ennen kuin ostointo. Illalla Helsingistä ja Turusta saapuneet matkalaiset söivät ahvenkukkoa ja Kuutamosilakkaa. Täysikuun kunniaksi.

Kuka ikinä olisi voinut arvata, että silakkalaatikosta tuli perheemme harvinainen herkkuruoka Thaimaassa…

1981. Bangkok. Lad Phraon buddhalaistemppeli. Toisenlaista ruokailua.
PLus%20496%201981.%20LP%20temppeli%20mun

perjantai 1. huhtikuuta 2016

+495 Riittääkö rakkaus? 030909


+495 Riittääkö rakkaus?

Muistatko?
Uudestaan!
 
Tunnen oloni nyt vähän Teletapiksi. Teletappeja seurasin aina välillä joku lapsenlapsista sylissäni. Teletapit opettivat myös kertauksen merkitystä. Kun yksi tarina oli kerrottu loppuun, joku taas huusi ”Uudestaan” ja sitten aloitettiin sama tarina alusta.

Blogien kommenteissa on usein todella hyviä keskusteluja. Ne tahtovat vain turhan usein jäädä piiloon. Tänään tuntuu hyvältä nostaa eräs aikaisempi juttu toisesta blogistani esiin. Jotta en syyllistyisi plagioimiseen, otan mukaan kommentit sellaisenaan. Taustaksi kertaan myös oman kirjoitukseni. Vastaukseni näihin kommentteihin voi lukea tuosta alkuperäisestä blogikirjoituksesta linkin takaa.
-----------------------------------------------
+337 Riittääkö kaikille?

Kakku
Muruiksi murrettu
Muruina jaettu

Kuinka moneen osaan kakun voi jakaa, jotta jokainen vielä saisi jotain? Kuinka monelle voi osoittaa rakkautta, jotta jokainen sen vielä tuntisi?

Tänään olen tavannut taas kaikki lapseni ja lapsenlapset. Nuo minulle rakkaat ihmiset. Minulle rakastettavaksi lahjoitetut.  Entä jos lapsia olisikin toistakymmentä ja lapsenlapsia toista sataa. Riittäisikö rakkaus?

Entä jos läheisten piiriin laskettaisiinkin kaikki suvun nuoret ja lapset? Entä saman kylän lapset? Entä saman klaanin lapset?  Entä kaikki samannimiset lapset? Entä kaikki maailman lapset? Riittäisikö rakkaus?

Afrikassa kaimuus tarkoittaa usein sukulaisuutta. Kiinassa taas sama sukunimi liittää miljoonat ihmiset yhteiseen sukuun. Maailman monissa kylissä komennellaan samalla tavalla koko kylän lapsia. Kaikki aina liittyvät toisiin. Yksinäisyyttä ja yksityisyyttä ei ymmärretä. Yhteisöllisyys on itsestäänselvyyttä.  En tiedä, puhutaanko rakkaudesta. Keskinäisestä vastuusta kyllä puhutaan.

Riittääkö rakkaus kaikille?  En tiedä.

"Tätä ikuista laulua lauletaan
yhä maailman kaikissa kylissä.
Siitä lapsetkin näkevät uniaan,
kaikkein pienimmät äitinsä sylissä:
Rauhaa, rauhaa!" (Jaakko Löytty)
---------------------------------------------------------------
Kyllä se riittää. =)
Jokaiselle rakkaalle riittää oma osansa.
Ja uskon, että varsinkin siun sydämessäsi on kaikille oma paikkansa.
Demetrius
-Voiko rakkaus vaatia?
-Voiko valkoisen miehen taakkaa ostaa kevyemmäksi?
-Onko ne henkisesti kauimmaisetkin lähimmäisiä?
Kovin outoja tuntemuksia herätti kirjoituksesi, ja mieleen jäi soimaan Jaskan sanat
Toivonsa hukkaa lapsi nälkäinen
ellemme murra yhteisestä leivästä
vain toinen toisiamme siunaten.
Lastu
Kun saa kaikki jo maailmalle lentäneet lapsensa kotipesäänsä hetkeksi käymään, olo on onnellinen. Kuin saisi tukipuun kaikille tunteiden versoille, mitkä muuten huojuisivat tuulessa.
Tätä lähirakkauskokemusta ei voi tuntemattomia, etäisiä ihmisiä kohtaan tuntea, vastuuta ja hyvää tahtoa kylläkin. Mutta jos lastaan rakastaa, tämä rakastaa eteenpäin jotain toista... ketju laajenee eikä rakkaus maailmasta lopu.
Totta: rakkaudennälkäistä ventovierasta lastakaan ei saa unohtaa. Ja se vaatii myös muistuttamista. Tiedostamista.
Sokea kana
Minä pidän enemmän ilmauksesta "keskinäinen vastuu" - se pitää silloinkin, kun rakkaus loppuu.
hamalainen
Kaukainen ihminen ei oikein tunnu lähimmäiseltä, siksi on hyvä, että nykyajan tiedonvälitys tuo kaukaisen lähemmäksi.
tanssiva harmaa pantteri
Kaikki tarvitsevat rakkautta, mutta kuinka monelle yksi ihminen voi rakkautta jakaa. Antaessaan saa, sanotaan. Äiti Theresa ja Amma rakastavat kai kaikkia ihmisiä, minä en voisi.
miina
Toisilla tuntuu riittävän pitkälle ja kauas, toisilla ei edes itselleen. Onko vastaanottaja tyytyväinen osaansa? Jos rakkaus on vain tekoja ja kaikille jaettava teot yhtaikaa ja tasapuolisesti, voi tulla hätä käteen. Kun rakkaus on ajatus, tunne, katse... siitä riittää jo paljon useammalle kuin sitä voi jakaa eri aikaan.
Marikki
Olipa täällä ajankohtaisia... kuinka monelle riittää, kysyn minäkin, edessäni (ison) kylän verran nuoria kasvoja, yllin kyllin kohtaamisen ja läsnäolemisen haastetta...
mehtäsielu
Minusta tuntuu että on ihmisiä, joita kukaan ei rakasta, ettei kaikille riitä rakkautta. Mitä kauempana ihminen on muiden henkisestä kaimuudesta, mitä vähemmän hänellä on yleisesti ihailtuja ominaisuuksia, sitä helpommin hän jää rakkauden ulkopuolelle, vaikka olisi kuinka lähellä. Ajattelen esim. monia vanhuksia, tai muuten syrjäytyneitä. Puhumattakaan kaukaisien maiden kärsivistä. Rakastaminen on hyvin vaativa laji, varsinkin, kun sitä ajattelee laajasti. Tai no on se vaativa laji silloinkin kun ajattelee suppeastikin.

1999. Thaimaa. Hämärätkin muistot ovat joskus tärkeitä.
Plus%20495%20Vanha%20kamera%20M%20ja%20k