+707 Kuunteleminen on kultaa 260510

+707 Kuunteleminen on kultaa

Puhun

Vaikenen

Kuuntelen

 

Puhumisella voidaan peittää sitä. että ei osata vaieta. Aina ei ole puhumisen paikka. Liialla puheella tuhotaan joskus jotain arvokastakin.  Keskusteluissa tyhjät hetket silti usein pelottavat. Suulaassa suvussa kasvaneena tulen välillä vaivautuneeksi vaikenemisesta. Kunnon elefanttina mietin silloin, mitä ne muut ajattelevat kärsästäni. Hiljaisuudessa on mörköjen mahdollista viettää retkipäivää.

Jos voisin, niin vaihtaisin mitalitiloja. Olkoon puhuminen pronssia, vaikeneminen hopeaa ja kuunteleminen kultaa. Toisen kuunnellessa tulee kuulluksi. Sitä ensi sijassa tarvitaan.

On arvokasta tulla kutsutuksi kuuntelemaan. Sitäkin olen tänä vuonna saanut tehdä. Tänäänkin.

Usko on lapsenomaista kuulluksi tulemista. Vaikenevakin Jumala kuuntelee ja kuulee.

Thaimaa. Seurakunta retkellä. Kuuntelemisen korkeakoulu.

+706 Taavi Soininvaara ja ETYK 250510

+706 Taavi Soininvaara ja ETYK

Tulevaisuus

Taitolaji

 

Nyt ajankohtaistuivat kirjaimet ETYK, taas kerran.

Luin Taavi Soininvaaran kirjaa Rikollisen kaunis. Harvoin rikoskertomus hymyilyttää niin paljon kuin tuon kirjan ensimmäinen kertomus Tulikaste. Suosittelen sitä kaikille, jotka vielä muistavat vuoden 1975. Nuoremmillekaan se ei  ole pahitteeksi. Rikosjuonen lisäksi tuo kertomus sisältää paljon hauskaa ajankuvaa. Yllättävän todellista sellaista.  En tiedä, voiko nykynuoriso enää edes tajuta, millaista oli tiedonhaku ennen netin hakukoneita tai yhteydenpito ennen kännyköitä. Tietoja etsittiin tietosanakirjoista ja mikrofilmeistä ja niitä siirrettiin telekopiokoneilla. Helsingissä löytyi pysäköintitilaa joka puolelta. Shaahi oli vielä vallassa ja Iran USA:n uskollinen liittolainen. Farkkujen lahkeet levenivät ja poplarin taskuista löytyi Veikko Huovisen Veitikka.

Mitä huvittavaa löytyneekään tästä ajasta muutaman vuosikymmenen kuluttua. Se näkee, joka sen vielä elää. Ja hymyilee.

1999. Thaimaa. Phasee Charoenin kirkon terassilla

+705 Udmurttiä ja unia 240510

+705 Udmurttia ja unia

• Kieli
• Uusiutuva luonnonvara

Sattuneesta syystä tutustuin juuri udmurtin käsityösanastoon. Maailmassa on niin paljon luettavaa, nähtävää, tehtävää ja koettavaa. Ajateltavaakin. Syön omaa leipääni ja nautin omista sirkushuveistani. Lukeminen ja kokeminen ovat aineistoa käsikirjoitukseen, jonka aivoni sitten unissani toteuttavat. Harmi, että kirjoitustaitoa ne eivät vielä ole keksineet, joten joudun tyytymään siihen, mitä herätessäni muistan. Viime yöstäkään en muista mitään. XYZ-rated tai jotain.

Lauantaina istuin mökillä keinussa, katselin ja kuuntelin.  Laiska töitään luettelee. Katsomistaan ja kuuntelemistaan. Ajattelinkohan mitään? Istuin vain ja elin. Oli lämmintä ja aurinkoista. Näillä seuduin ei tiedetty mitään salamoista eikä rankkasateista. Oli aika antaa luonnon hoitaa. Keväistä linnunhernettä, ketunleipää, lemmikkiä, mustikankukkaa, metsäorvokkia, kieloa, omenankukkaa, vaahteraa, tammea, viinimarjapensasta… Jo minulta vanhemmaltakin luvut loppuivat…

Thaimaa. Muubaan Sethakit. Kuudennen kotimme  piha

+704 Ruuhkaa sydämessa? 230510

+704 Ruuhkaa sydämessä?

Mitähän puuhaavat
Missähän ovat 

Blogiurani alkoi sydämen tyhjennyksestä. Luulin laskeutuvani pois työelämästä hitaasti ja varmasti purkamalla ulos mielessä olevat muistot. Kävin läpi viiden kuukauden ajan viittä työkauttamme Thaimaassa. Joka kuukauden lopussa tein yhteenvedon yhdestä työkaudesta.  

Mies lupasi tulla aikaisin kotiin töistä, reilun kolmenkymmenen kilometrin matkan päästä. Kolmen tunnin kuluttua soi puhelin: "Olen puolessa välissä ja pysähdyin syömään ja soittamaan kotiin. Älkää hätäilkö." Toisen kolmen tunnin kuluttua Mies tuli kotiin. Ruokataukoa lukuun ottamatta hän on ajaa hissutellut koko ajan. Tuohon tarvittiin jo tulva ja Michael Jacksonin konsertti samalle päivälle. Hitausennätys. 

Muutto ruuhkaiseen suurkaupunkiin lentokentän lähelle lasten koulun muutettua sille alueelle kaupungin keskustasta. Ensimmäinen omakotitalomme, kaunis kuin piparkakkutalo. Ruuhkaa ruuhkaa ja ruuhkaa. Suomessa ruuhkajutuista oli tullut lähinnä vitsi. Vitsit olivat vähissä ruuhkassa todella istuttaessa. 

Esitimme juhlakuorolla ensimmäisen piispan vihkimisjuhlassa laulun. Käänsin sen thain kielelle:

Pyhä Henki, Jumalan Henki, Pyhä Henki, Jumalan Henki,

Ei omin ihmisvoimin,vaan Hengellä Jumalan.

Ong Phra Winjaan Borisut Dsau Ong Phra Winjaan Borisut Dsau

Mai tsai duei kamlang khong rau Tää duei Phra Winjaan Phra Dsau." 

 

Hamalaisen viisas lausahdus: ”Ruuhkaa sydämessä?”

Thaimaa. Luterilaisen kirkon koulutuslaitoksen valmistujaisjuhla neljännellä työkaudellamme

+703 Voikukkapelto 220510

+703 Voikukkapelto

Ennakoitu

Toteutunut

Muistettu 

 

Joistain paikoista muistaa vain auringon, joistain vain myrskyn. Joistain ihmisistä muistaa vain hyvät asiat, joistain vain huonot. On vaara leimautua ensivaikutelmaan.

Onko muistaminen välttämätöntä? Onko kaiken muistaminen välttämätöntä? Uskallanko kohdata ihmisen ilman ennakko-odotuksia, ennakkoluuloja?

Moniin koteihimme liittyy tietynlaisia muistoja.  Jostain jo kuva pihan voikukkapellosta  tuo mieleen hyviä muistoja. 

1970. Kiukainen. Ensimmäinen yhteinen kotimme puolentoista kuukauden ajan.

+702 Millennium 210510

+702 Millennium

Tuhat vuotta niin kuin päivä

Niin kuin ruoho

 

Millennium-palkinnon saaneet ja nyt ehdolla olevat keksijät haastavat miettimään sitä, kuinka paljon vielä on keksimättä ja löytämättä. Koska palkinnolla halutaan antaa tunnustusta nimenomaan ihmisten elämänlaatua parantaville ja kestävää kehitystä edistäville innovaatioille, se samalla haastaa arvokeskusteluun. Mitä saa tutkia ja mitä pitää tutkia? Mikä on perustutkimuksen suhde erityisiin tutkimuskohteisiin?  Onko tiede arvovapaata? Nämä kysymykset jäävät myös jälkipolville.

Todella harvoin lainaan Wikipediaa suoraan. Nyt sen teen. Innovaatiosta kerrottaessa puhutaan Rogersin teoriasta, jossa innovaation omaksujat jaetaan viiteen luokkaan:  

"Innovoijat (innovators) – 2–3% väestöstä: uskaliaita, koulutettuja, omaavat useita informaation lähteitä;

Varhaiset omaksujat (early adopters) – 10–15% väestöstä: sosiaalisia johtajia, suosittuja, koulutettuja;

Varhainen enemmistö (early majority) – 30–35% väestöstä: vastaanottavaisia tultuaan vakuuttuneiksi innovaation omaksumisen hyödyistä, useita eri sosiaalisia kontakteja;

Myöhäinen enemmistö (late majority) – 30–35% väestöstä: skeptisiä, perinteisiä, alempi sosio-ekonominen asema;

Hitaat omaksujat (laggards) – 10–20% väestöstä: vastustavat aktiivisesti uusia innovaatioita, naapurit ja ystävät pääasiallinen tiedonlähde, pelkäävät velkaantumista."

 

Jäin miettimään, mihin kategoriaan kuulun. Mietin myös, siirtääkö ikääntyminen välttämättä ihmisiä luokasta toiseen. Jos en ole ollutkaan varsinainen innovoija, olen kyllä joskus ollut ainakin mieleltäni varhainen omaksuja. Kuulunko nyt lopullisesti jo hitaisiin omaksujiin? Tällaistako se tulee olemaan? Annanko toiselle vielä kuitenkin luvan innovoida? Tuenko häntä?  Onko joskus lupa varoitella? Onko lupa rajoittaa? Onko lupa kysyä arvoja?  

Uskon ja tiedon välillä en näe raja-aitaa, vaikka sellaisen rakentamista näenkin. Ihmettelen sitä. Tiedon lisääminen saattaa kyllä lisätä tuskaa Saarnaajan ajatusten mukaisesti. En haluaisi, että tieto lisäisi ihmisten välistä epätasa-arvoa. Voittojen maksimointi toisten kustannuksella on tiedon väärinkäyttöä.

Thaimaa Bangkok Rama IV. Dusit Thani. SIlloin ennen.

+701 Slummihko 200510

+701 Slummihko

• Mitä missä milloin
• Miksi

Sain muutama vuosi sitten Thaimaassa silloin olleelta työtoverilta kuvan. Äsken löysin hänelle silloin lähettämäni viestin kopion. 

”Minua nyt tuossa kuvassa erityisesti mietityttää naapurustossa olevat talot, jotka näkyvät kuvassa alhaalla. Täällä kun kertoo Thaimaasta, alkaa jo uskoa omiin juttuihinsa enemmän kuin totuuteen. Kerron usein, että Thaimaassa häkellyttää se, että rikkaat ja köyhät talot ovat vieri vieressä ja että meidän silmillämme katsottuna me luulemme slummiksi sellaistakin, jota thaimaalaiset pitävät hyvänä omakotitalona...

    Ovatko alapuolella olevat talot siis

-slummia (ihan slummia, siis luvattomalla maalla, ilman talovuokraa)
-slummia (josta joku kerää jotain vuokraa, esim katujen ja siltojen alla olevista asunnoista on maksettu aika kovaakin vuokraa)
-slummihkoa (semmoista, joissa meidänkin työntekijämme ovat asuneet vuokralla)
-kiinalaisten omia taloja, joissa siis on kauppa kadulle avattavissa
-tai jotain muuta... mitäköhän”

Joskus herää kysymyksiä. Kuva Pekka Y. Hiltunen.
   

+700 Tööt-yksilöitä ja piippaajia 190510

+700 Tööt-yksilöitä ja piippaajia

Piip ja tööt

Näillä sanoilla tekee ihmeitä

 

Olen todistetusti kuunnellut radiosta Ympäristöuutiset 29.10.2000. Siellä lainattiin susitutkija, professori Erkki Pulliaisen lausetta:

”Suurin uhka koirasusissa on se, että kun susi ja koira risteytyvät, saattaa helposti syntyä ihan tavallisia yksilöitä mutta myös sellaisia tööt-yksilöitä, salakavalia purijoita.” 

Salakavalaa puremista en tunnista enkä tunnusta, mutta termi tööt-yksilö on kyllä saanut kuvata väsyneitä perheenjäseniämme. Sen sanan taakse saattoi mennä piiloon, kun ei jaksanut tehdä mitään. 

Muistan, miten poikkesin Esikoisen kotona lastenlasten luona työtilanteiden välillä. Silloin leikittiin tööt-yksilö-leikkiä. Mummo oli se sängyssä lojuva tööt-yksilö, jonka käteen tuotiin leluja, joita sitten taas vietiin pois. Se oli ihan mukava leikki kaikille osapuolille. Mummo ei mennyt karkuun, vaan oli ihan läsnä, puolihorroksissa, silmät kiinni. Lapset saivat juosta, minne halusivat. Sitä leikittiin monta kertaa. (Kunnes eräänä päivänä lapsenlapsi kysyi ihan vienosti, olisiko mahdollista leikkiä jotain muutakin kuin tööt-yksilöä…)

”19.5.1982 Esikoinen on sitten kymmenvuotias. Lahjaksi kävin ostamassa vanhoja kirjoja koulun myyjäisistä, viitisentoista kai niitä kaiken kaikkiaan oli, Hardy poikia, Verneä ym. Kuulemma tämän hetken parhaita kirjailijoita ovat Jack London, Alfred Hitchcock ja Kolme Etsivää – kirjoittaja ja Verne. Onpa korkeatasoista tosiaan. Eilen Mies sitten kävi vielä ostamassa elektroniikkapelin, jossa ilmeisesti alkuasukaskantaja tuo tavaroita joen yli kilpikonnasiltaa pitkin. Joskus sitten kilpikonna näkee kalan ja sukeltaa. PUMPS! Nyt sitten on koko päivä vähän väliä piipittänyt.”

Esikoisen taloudesta ei piipitys ole tuon jälkeen kai koskaan hiljentynytkään. Toivotan hyviä piipityksiä edelleenkin! Muistakaa leikkiä välillä tööt-yksilöä!

Liesituulettimeen kiinnitetty  joululahjaksi saamani magneetti

+699 Thaimaa, selkokieli ja itsesensuuri 180510

+699 Thaimaa, selkokieli ja itsesensuuri

Vetoketju suussa?

Välillä mietin erilaisia syitä siihen, miksi olen sellainen kuin olen. Puolet elämästäni olen ollut enemmän tai vähemmän thaikulttuurin vaikutuksen alla. Viisitoista vuotta kotinikin oli Thaimaassa. Tein töitä thain kielellä thaimaalaisten kanssa thaimaalaisten parissa. Täytyyhän sillä olla vaikutus. Joitain asioita tunnistan selvästi:

Selkokieli. Luulen vielä osaavani nimittää asioita vaikeilla sanoilla ja puhua tieteellistä kieltä. Uudissanojakin ymmärrän melko sujuvasti. Myönnän kuitenkin pitkästyväni joutuessani seuraamaan tiettyjä puheenvuoroja tai lukemaan tiettyjä tekstejä. Ymmärrän, että moni ala muovaa oman käyttökielensä ja sen kielen käyttäjät turhautuvat, jos joutuvat selittämään heille selviä käsitteitä muulla kielellä. Vuodet kielipuolena supistivat eittämättä omaa sanavarastoa. Toisaalta, Thaimaassa aloin ymmärtää yhä paremmin sen, että kielen tarkoitus on toimia siltana, ei barrikadina. Ei ollut mielekästä esittää erinomaisuuttaan vaan saada viestit perille oikealla tavalla ymmärrettävästi. Se vaati uutta näkökulmaa kaikkeen kommunikaatioon. Yksinkertaisena esiintyminen ei ole enää minulle häpeä.

Itsesensuuri. Tiedän vielä osaavani nimittää ihmisiä ja heidän ominaisuuksiaan ilkeillä sanoilla ja puhua loukkaavaa kieltä. Pikkupiruilutkin ymmärrän melko sujuvasti. Myönnän kuitenkin sisimmässäni ihmetteleväni joutuessani seuraamaan tiettyjä puheenvuoroja tai lukemaan tiettyjä tekstejä. Ymmärrän, että moni ryhmä muovaa oman tapansa ilmaista mielipiteensä ja sen tavan käyttäjät ärsyyntyvät, jos sitä ei heille sallita. Vuodet maassa, jossa sensuuri ja itsesensuuri ovat tavalla tai toisella olleet kauan järjestelmän osana, laittoivat miettimään, mikä on viisasta ja hyödyksi kokonaisuudelle. Minun tarpeeni saada sanoa asiat suoraan korosti liian usein vain omaa erinomaisuuttani. Sekin vaati uutta näkökulmaa.  Mukaan tuli vastuu siitä, mitä tapahtuu muille minun sanojeni takia. Itsesensuurin käyttäminen ei ole enää minulle häpeä.

Thaimaa.  Wang Takrai. Selkokielen opiskelua retkellä. Kuva Liisa Alanne.

+698 Onnen kukkutimurusia 170510

+698 Onnen kukkutimurusia

Aivan riittävästi

Kukkutimurusen verran

 

Muistin yllättäen vanhan kirjan, Leena Erkkilän Kukkutimurusia .Onnellisuutta miettiessä mieleen alkaa tulla myös onnen sanoja.  

”Monet ihmiset sanovat, ettei kukkutimurusia ole ja kulkevat suu mörröllään ja silmät tuikeina. Noukkikaa säkit täyteen kukkutimurusia ja tyhjentäkää ne sitten mörrittävien ihmisten eteen, että hekin hymyilisivät.”

Olen surusanojen löytäjä. Meitäkin saa maailmassa olla. Maailmassa on paljon keskeneräistä ja ahdistavaa. Surusanainenkin voi silti noukkia kukkutimurusen mörrittävälle. Ehkä samalla myös itselleen.

1969 Kajakulma. Silloin ennen. Saariston juhannus saman hyvän ystävän silloisella veneellä. Yhteinen ensimmäinen.

+697 Onnellisuuden haaste 160510

+697 Onnellisuuden haaste

Totuus tosikon onnesta?

Minut haaastettiin  miettimään onnellisuutta. Ideana oli kirjata kolme asiaa, jotka nyt tekivät minut  onnelliseksi. Suuria tai pieniä, yleisiä tai erityisiä.

Huomasin, että se ei ollutkaan ihan helppoa. Jokaisessa onnen kirkkaudessa oli häivähdys varjoa. Opin, että onni on pysähtymistä hetkeen. Ei  enää mennyttä, ei vielä tulevaa. Kunpa osaisi oikeasti ottaa oppia lapsen huolettomuudesta.

1. Takana pitkä, hyvin nukuttu yö.  Tiedän, että se on fyysisen levon lisäksi antanut aivoilleni mahdollisuutta käsitellä asioita rauhassa. Ajatusten sekavat kasat on saatu luokitelluksi oikeisiin lokeroihin. Tiedän käyneeni Bangkokin tutuilla kaduilla. Ystävän sähköpostiviestin kuulumiset kohtasivat omien muistojen muistijäljet. Niillä oli aikaa vaihtaa tietojaan rauhassa…
2. Kaatuneiden muistopäivä. Jäin miettimään, voiko toisen suruista iloita. Tiedän, kuinka monen ihmisen elämään jokainen kuolema vaikuttaa. Kuinka monta toivetta tuhoutuu… Olen silti onnellinen siitä, että nyt olemme saaneet elää sodattomassa maassa. Omassa maassa.
 3. Kahvin ja lakkaviinerin päivä. Ei todella voi tietää aamulla, mitä päivällä tapahtuu. Sotapojan kohtaamisella on ollut melkoisia seurauksia. Ei hassumpia. Jo vuosikymmeniä.

Onnen miettiminen on itse asiassa metkaa…

Thaimaa. Armon kirkon joulujuhla. Kuopus ja kengät.

+696 Hyvyyden ja pahuuden joukko-oppi 150510

+696 Hyvyyden ja pahuuden joukko-oppi

Hyvyyden joukossa pahuuden joukko tyhjä?

Pahuuden joukossa hyvyyden joukko tyhjä?

 

Tunnustan, että luen nykyisin monia asioita ristiriitaisin mielin. Samalla, kun puhutaan kaikkien asioiden suhteellisuudesta, vaaditaan kuitenkin ylenmääräistä ehdottomuutta. Olisi osattava ottaa oikea kanta kaikkiin kunkin ryhmän omaksumiin asioihin ollakseen oikeanlainen.

Suomalaiset ovat Leinonsa lukeneet: ” Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.” Se on kaunis ajatus, jolla voidaan rohkaista sitäkin, jolla ei ole toivoa. Käytännössä Se Toinen kuitenkin usein luokitellaan pahuuden skaalalla.  Tarvitsemme Pahan voidaksemme korostaa sitä, että olemme Hyviä, tai ainakin Parempia.

Huomaan, että minulle on tullut jo fraasiksi ajatus siitä, että en ymmärrä maailmaa ilman perisyntiä, ihmisen potentiaalista kykyä pahaan. Se usko ei anna oikeutta perustella tekojaan heikkoudella tai perimällä. Se vaatii toisenlaisia ratkaisuja. Toisenlaista Ratkaisijaa.

Ugh.

 

Thaimaa. Bangkok. Luterilaisen kirkon seurakuntien välinen raamattutietokilpailu. ”Sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia.”

+695 Saphaan - silta Suomeen 140510

+695 Saphaan - silta Suomeen

Kuilun yli

”Silta on rakenne, joka mahdollistaa kulun tai materiaalin kuljetuksen jonkin esteen tai esteiden yli sallien myös kulun itsensä ali.”  (Wikipedia)  Suorastaan mainio määritelmä – kulku itsensä ali…

Thaimaalainen ystävämme Mit työskentelee  Saphaan (Silta)- hankkeessa, joka on yksi maahanmuuttajien kotouttamisprojekteista Helsingissä.  Vaikka projektin varsinaisena kohteena ovat pääkaupunkiseudulla asuvat thaimaalaiset, hankkeen nettisivujen kautta saa hyvää thainkielistä informaatiota suomalaisesta asioinnista yleensäkin.  

Ajatus siltana toimimisesta tuottaa yhä uusia mielikuvia.  Yhdistänkö vai erotanko? Sidonko vai päästänkö irti? Ei sillalle ole tarkoitus jäädä seisomaan loppuiäkseen. Sillan tehtävänä ei ole estää alla olevan joen virtausta. Onko siltani tarpeeksi vahva? Pidänkö huolta siitä, että sen painorajoitusta noudatetaan. Ovatko siltani tukipilarit tarpeeksi vahvat? Rakensinko siltani kalliolle? Kestääkö se rajuilman puhkeamisen? Suostunko väistymään, kun paikalleni rakennetaan parempi silta?

Kuka rakentaa pysyviä siltoja? Jos entiset eivät toimi, tuleeko uusista entistä parempia?

1980. Bangkok. Silom. Rakennustyömaa kielikoulusta katsottuna.
 

+694 Pyhät ja tekopyhät 130510

+694 Pyhät ja tekopyhät

Täytyykö olla aito?

Saako?

 

Helatorstai on pyhäpäivä. Se on kirkollinen pyhä, jonka sisältö on suhteellisen tuntematon. Onko  ihminen, joka muistaa sen merkityksen, oikeastaan tekopyhä? Kuinka paljon saa tietää kristillisistä asioista olematta tekopyhä?  Kuinka monta kertaa vuodessa saa mennä kirkkoon? Saako sanoa ääneen sanan Jeesus? Entä Jumala? Saako rukoilla? Edes hädässä?  Tieto: Helatorstaita vietetään Kristuksen taivaaseen astumisen muistoksi.

Ei niin kauan aikaa sitten helatorstaita vietettiin lauantaina. Se tapahtui parinkymmenen vuoden ajan. Oliko se lauantai silloin tekopyhä? Vai onko tämä keskellä viikkoa oleva pyhäpäivä  tekosellainen? Onko pyhää oikeasti olemassa? 

Thaimaassa pyhyyttä ei piilotella. Buddhalaisessa ympäristössä se ei merkitse ”Jumalalle erotettua”, niin kuin kristillisessä sanastossa, mutta jotain erityistä, arjen ja maallisen vastakohtaa, sielläkin tarkoitetaan. Pyhä ”Phra”- etuliite on thaikielessä sekä Buddhan että Jumalan ja Jeesuksen edessä.

1978. Lokalahden kirkon kellotapuli - kulku kirkkoon.

+693 Höpinäpönttö 120510

+693 Höpinäpönttö

Kulttuurikysymys

Unescon 1982 määritelmä kulttuurista:

"Kulttuurin voidaan laajimmassa merkityksessään sanoa olevan koko se moninaisuus, joka muodostuu yhteiskunnille tai yhteiskuntaryhmille tyypillisistä henkisistä, aineellisista, älyllisistä ja emotionaalisista piirteistä. Kulttuuriin kuuluvat taiteen ja kirjallisuuden lisäksi myös elintavat, yksilön perusoikeudet, arvojärjestelmät, perinteet ja vakaumukset."

Olen oppinut, että joskus jonkun asian ymmärtämistä auttaa se, että asiaa tutkii vieraalla kielellä. Turhan harvoin sitä keinoa käytän. Nyt katsoin, mitä uutta thaikielinen materiaali minulle kulttuurista opettaa. Jo sanan määrittelyssä huomasin yhteisökulttuurin merkityksen. Puhutaan yhteisestä elämästä, yhdessä tekemisestä, yhteisistä pelisäännöistä ja toinen toiseltaan oppimisesta.  Perinteen merkitys on aina suuri.

Päädyin Urbaanin sanakirjan H-sivulle. Sieltä tuli esille sana Höpinäpönttö. Mitenkähän hyppäsikään silmille? Kai jokainen tietää, mitä höpinäpönttö oikeasti tarkoittaa. Se on proosallisesti vain auton äänenvaimentaja… Mitä muuta luulitte?

Auttaisiko se, että kaikki höpinäpöntöt koristeltaisiin kukkasin? Tai käytettäisiin edes kukkaiskieltä?

+692 Piispan tarkastus 110510

+692 Piispan tarkastus

Tarkkailtu ja tarkasteltu

Tarkastus on suoritettu

 

Tarkastin ensimmäisen piispani hyvin nuorena. Ilmari Salomies oli silloisessa Porin (Keski-Porin) kirkossa vierailemassa. Äitini lauloi silloin kirkkokuorossa. Piispa kulki jossain vaiheessa kirkon keskikäytävää ja häntä oli helppo tarkastella. Taisin jopa kätellä häntä.

Martti Simojokea sain tarkastella useamman kerran. Hänellä oli tapana ottaa huomioon myös hiippakuntansa pappien perheet ja niiden tilanteet.  Jossain tilanteessa hän oli pannut mieleensä sen, että opiskelin matematiikkaa Helsingissä, vaikka asuimmekin Naantalissa. Odotin Esikoista Naantalin uuden seurakuntatalon vihkiäisten aikaan.  Kahvitilaisuuden aikana piispa tuli tervehtimään, katsoi minua ja sanoi: ”Ei kai nyt sentään tarvitse Helsingissä kulkea.” Selvästi molemminpuolinen tarkastelu.  Olin ”very pregnant”. Seuraavana aamuna menin sairaalaan.

Thaimaan luterilaisessa kirkossa piispan virka on määräaikainen. Kirkon lyhyen historian aikana siellä on ollut useita piispoja. Nykyinen piispa Visanukorn Upama on kirkon neljäs piispa.  Noita piispoja olen ehtinyt tarkastella kauan. Kolme heistä on vierailut luonamme täällä Suomessakin.

(Pori. Piispan tarkastaja ja Isoveljen karhea parta)

+691 Vilukissi, tiskikaappi ja skanneri 100510

+691 Vilukissi, tiskikaappi ja skanneri

Kurkistin

Löysin

Iloitsen

 

Blogiystävä Vilukissi filosofoi äitienpäivän kunniaksi ansiokkaasti tiskikaapin olemuksesta kirjoituksessaan Tiskikaapin tyhyjä elämä. Kurkistin omaan kaappiini sillä silmällä ja mitä kaikkea löysinkään. Kaappini sisälsi yllätyksiä.  Yhdestä arvokkaasta löydöstäni kerron. (Perhe ei ihme kyllä arvosta samoja asioita kuin minä, mutta mitä siitä…)

Ostimme aikoinaan Thaimaan vuoristoheimoja kuvaavia mukeja. Aamukahvinkin join tänään Yao-heimon mukista.  Ehjästä. Vähän naarmuisesta, myönnetään. Tiskikaapissa yksi korvaton Musso-heimon muki  jatkaa vielä elämäänsä. Se on Se Kuppi, jolla voidaan lisätä vettä kastikkeisiin tai kahvipannuun. Se Kuppi kestää mikrossakin. Se Kuppi on kaunis. Mitä muuta tarvitaan… Korvako? No jaa…

Skannerimme sai harjoitella asetelman kuvaamista. Musso-muki piiloutui Bengtskärin majakasta ostetun sinisen kangaslaukun alle. Ja eikun vain painelemaan nappuloita. Tässä se on, aarteeni.

+690 Mun mummoni ja muksujeni mummo 090510

+690 Mun mummoni ja muksujeni mummo

Mummojeni muistona

Ämmälinjani mtDNA

 

Mummoista ovat kaikki pienetkin ponnistaneet. Muutaman sukupolven mummoni tunnen nimeltä. Edellisistä voin vain uskoa heidän joskus olleen olemassa. Todisteena käytän itseäni.

Kirjoituksessani 117 Kohtaamisia kerroin eräästä Thaimaassa tapaamastani isoäidistä.  Jos olisin voinut tuoda Suomeen mukanani jotain thaimaalaisuudesta, se olisi ehdottomasti ollut sikäläinen perinteinen vanhempien ihmisten kunnioittaminen. 

Hyvää äitienpäivää takautuvasti äidilleni ja kaikille mummoilleni kaikissa sukupolvissa. Kaikilta teiltä olen jotain saanut.
 

Sain jokin aika sitten serkultani enoni ottaman kuvan mummostani ja äidistäni. Tällaisen kuvan olemassaolosta en tiennyt mitään.Enoni evakkomatkalle taulujen väliin pakkaamat kuvat ovat olleet aarteita yleisestikin, mutta myös meille läheisille.

Antrea. Mummoni ja muksujeni mummo. Kuva Jalmari Lankinen

+689 Outomieltä ylentävää kuvakieltä 080510

+689 Outomieltä ylentävää kuvakieltä

Joskus pitää irrotella

Halvat ovat outomielten huvit

 

Sirokon kirjoituksesta Mörköjä ja muita omituisuuksia:

”Tästä sainkin idean, HEUREKA!  Nyt kaivetaan esiin kaikki ne omituisimmat kuvauskohteet, joita ei muiden kuin bloggaajan tulisi mieleenkään kuvata. Eikä mitään vahingonlaukauksia vaan tarkkaan harkittuja kohteita. Semmoisia, joita myöhemmin katsellessa itsekin ihmettelee mitä päässä on liikkunut. Eikä niitä kuvia tietenkään ole tullut käytettyä ennen kuin NYT!”

”TÄMÄ ON HAASTE! Nyt kaikki kaivamaan omituisia kuvia koneiden kätköistä. Ihan varmasti olette tekin zoomanneet jotain bloggaajan outomieltä ylentävää. ”

Otan haasteita vastaan vain soveltuvin osin. Etsin vanhoista kuvistamme outomieltäni ylentävän version.

Kuva on Bangkokin pohjoispuolella olevan Safari Worldin eläinpuistosta Safari Parkista. Siellä pystyimme joskus käymään, vaikka liikenne olikin yleensä puuroista (kokkarepuuroista…). Vaikka rakastimme elefantteja, kuva ei itse asiassa ole ensisijaisesti niistä, vaan aidan sähköpaimenesta!!!!  (Kuvan kontrastia usean kerran lisäämällä sain tuon sähkölangan vihdoin äsken näkyville!!) 

Mieleni ylentyi. Ylentyikö sinunkin? 

+688 Rakasta lähimpääsi ja lähimmäistäsi 070510

+688 Rakasta lähimpääsi ja lähimmäistäsi

Kaukaa lähelle

Läheltä kauas

 

Kuka ja Missä on valmistanut käyttämämme tavarat tai kasvattanut syömämme ruuan. Kenen taskuun menee tuotteista maksamamme raha? Puhumme paljon oikeudenmukaisuudesta.  Usein on tärkeää se, että itse saa oikeudenmukaisen osan siitä, mitä jaossa on.  Se on luonnollista. Luonnotonta on olla huolehtimatta lähimmistään.

Kansainvaellusten aika jatkuu. Historiankirjoissa karttoihin piirretyt nuolet ovat aina merkinneet oikeiden ihmisten ja ihmisryhmien siirtymistä paikasta toiseen.  Nykyiset liikennevälineet vain nopeuttavat näitä siirtoja. Kävellen kaikki eivät olisi vielä perillä.

Mentiin sitä ennenkin. Netissä löytyy tietoja laivasta, jolla isotätini matkustivat aikoinaan Amerikkaan. Tilastot olivat jo silloin sen verran tarkkoja, että hyvin saattoi arvata hytin ja hyttitoveritkin. Miehenkin isosedistä ja  –tädeistä suurin osa seurasi samaa reittiä.

Miksi taas näitä? Puhuin äsken puhelimessa ystävän kanssa, joka tänään taas kerran lähtee maailman yhteen kipupisteeseen. Puhuttiin oikeista pommeista. Oikeista lapsisotilaista. Oikeista kouluista. Oikeista lääkkeistä. Oikeista rokotuksista. Puhuttiin mahdollisuudesta saada tarvittavaa apua perille oikeita kanavia käyttäen. Autetaan ”niitä” siellä, missä he ovat. ”Ne” eivät ole numeroita, vaan eläviä ihmisiä. Lähimmäinen voi olla myös kaukana. Luonnotonta on olla huolehtimatta lähimmäisistäänkin.

Lokalahti. Keskimmäinen ja kummitäti

+687 Korkea-arvoisia vieraita 060510

+687 Korkea-arvoisia vieraita

Nuorista ei koskaan tiedä

Vanhoista tietää jo liikaa

 

Koti ei ole julkinen tila. Se on hyvä juttu. Asiat saavat olla juuri niin paljon rempallaan kuin oma sielu sietää. Joskus joutuu arvioiduksi.  Vastoin omaa haluakin. Olen miettinyt, muuttuuko koti julkiseksi tilaksi, jos siellä on tapahtunut rikos. Sitä sopii miettiä. Lehdistönkin. Ja meidän lukijoiden.

Thaimaan kotimme olivat puolijulkisia. Varmaan ihan omasta tahdostamme.  Se oli tavallaan kotikenttäedun käyttämistä, osaltaan ihan vanhanaikaista vieraanvaraisuutta. Oli helpompi kutsua kotiinsa arvokkaita vieraita, kun apulainen oli siivonnut sillä aikaa, kun itse oli ollut työssä. Niitä muistoja en vaihtaisi. Joistain vieraista olen täällä blogissakin aina välillä kirjoitellut. Piispa Paavo Kortekankaan vierailu aikanaan oli monessa suhteessa virkistävä. Keskellä kuumuuttakin.

Tuossa asunnossa kuka kulloinkin näki myös kalamme:

+686 Lähetyson kierrätystä 050510

+686 Lähetys on kierrätystä

Minä sinulle

Sinä hänelle

Hän heille 

 

Thaimaan luterilainen lähetys, Lutheran Mission in Thailand, oli ensin vain suomalaisten ja norjalaisten yhteisjärjestö. Hongkongin evankelisluterilainen kirkko oli alusta alkaen kiinnostunut liittymään tähän yhteisöön. Myöhemmin sen lisäksi mukaan saatiin myös singaporelaisia, malesialaisia, japanilaisia ja australialaisia.

”4.5.1980. Pidettiin palaveri meillä Nils-Pederin Hongkongin kuulumisten takia. Sieltä ollaan nyt mielellään tulossa mukaan, alussa rahallisesti, ensi vuonna jo kenties työntekijän lähettämällä. Ihmeellistä lähetysinnostusta: yksi vanha mies aikoi ostaa television, mutta antoikin rahat lähetykselle, yksi opiskelija menee kesätöihin antaakseen rahat tänne, yksi mies ottaa sivutyön antaakseen myös ne rahat…”

Siinäpä sanoma tuli kierrätetyksi. Varsinaista uusiokäyttöä.

(1994. Thaimaan luterilaisen lähetyksen jäsenjärjestöjen edustajat allekirjoittamassa yhteistyösopimusta juuri syntyneen Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon kanssa.  Kirkon puolesta allekirjoittajana on juuri valittu kirkon ensimmäinen piispa, Banjob Kusawadee. Muut allekirjoittajat Norjan Lähetysseurasta, Suomen Lähetysseurasta, Malesia-Singaporen luterilaisesta kirkosta ja  Hongkongin evankelisluterilaisesta kirkosta .) 

+685 Puolitotuuksia pyramideilta 040510

+685 Puolitotuuksia pyramideilta

Puolitotuuskin on osa totuutta

Muutama vuosi sitten mainosmiehet löysivät puolipäät mainosten etusivuille. Taitavat nekin jo olla vanhanaikaisia. En ollut niistä kovin innostunut. enkä tajunnut niiden viestiä. Ihan tarpeeksi olin nähnyt epäonnistuneita otoksia puolipäisistä ihmisistä omissakin kuvissa.

Olen mieluummin täyspäinen kuin puolipäinen.  Toivon ainakin puhuvani mieluummin täystotuutta kuin puolitotuutta. Onko se suotavaa myös käytännössä?

1970 Kairossa Gizan pyramideilla ratsastin kamelilla. En ollut täyspäinen uskaltautuessani kamelin selkään. Siksi kuvassakaan ei tarvita kuin puoli päätä.  Kamelin noustua pystyyn sitä puolipäätäkin huimasi…

+684 Pysyykö sylki suussa? 030510

+684 Pysyykö sylki suussa?

Syljen tuomaa

Syljen viemää

 

Onko pakko sylkäistä toisten päälle kaikki se, mitä sylki suuhun tuo?

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19. artiklassa sanotaan:
”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.”

Suomen perustuslain 12. pykälä taas sisältää määritelmän:
"Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.”

Sananvapauteen kuuluu myös oikeus esittää ikäviä, kielteisiä ja jonkun kannalta jopa loukkaavia asioita:
»Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.»

Häkellyttävää on tajuta se, mitkä joukot Suomessa tällä hetkellä perustelevat juuri noilla lauseilla viestejään,  jotka ”loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät”.  En tiedä, puhuvatko he myös moniarvoisuudestaan, suvaitsevaisuudestaan ja avarakatseisuudestaan.

Vauvatkin kuolaavat.

Kulttuuri-imperialismia Thaimaassa 1980-luvulla. Kolme suomalaista nuutipukkia Bangkokissa:
 

+683 Vapun marssit ja muut paraatit 020510

+683 Vapun marssit ja muut paraatit

Joukoissa tiivistyvät

Tyhmyys ja Viisaus

 

Vappuna mökillä luin Kaj Chydeniuksen muistelmia. Oman ikänsä tajuaa siitä, että muistaa hyvin ajat, joista toinen jo kirjoittaa muistelmakirjoja. Oman nuoruuteni vaput eivät olleet Chydeniuksen vappuja. Samoissa paikoissa voidaan elää niin monenlaista elämää. 

En ole marssija. Jotkut ovat. Itse koen oloni aina noloksi, vaikka uskoisinkin aatteeseeni. Marssit, paraatit ja kulkueet eivät vain tunnu oikealta tavalta osallistua.  En kuitenkaan ymmärrä, miksi toiset marssit olisivat hyväksytympiä kuin toiset. Tunnustautuminen on OK. Uhoaminen ei. Väkivallalla leikittely on vielä pahempaa. Hurjalta tuntuu taas kurkistaa netistä Bangkokin katujen tapahtumia. Niitäkin ”katuja rakastin niin ja taloja niiden varsilla ja puita niiden reunoilla”.

Bangkokin kansainvälisessä koulussa marssittiin joskus koulun Kansainvälisenä päivänä. Kyltinkantaja Kuopus sai kuvan kanssamarssijoilta:


Thaimaa. Internation School of Bangkok 

+682 Vappua jaloin ja autolla 300410

+682 Vappua jaloin ja autolla

Näet etkä ymmärrä

Kuulet etkä tajua

Tunnet sekä oivallat:

Kuuma on

 

Hongkongissa työskennellyt työtoverimme Hannu Palmu, Miehen kurssitoveri opiskeluajoilta, poikkesi jostain syystä Bangkokiin vappuna 1980. Se oli ensimmäinen vappumme Thaimaassa ja olimme vielä kielikoulussa sen vuoden loppuun asti.

”1.5.1980. Lämpötila min 28,5, max 37,0. H tuli aamulla. Menimme koko porukka vastaan. Ajoin eka kerran lentokentälle. Kierrettiin Bangkapin kautta. Näytettiin mahdollisia kirkon paikkoja. H:n mielestä yksikin ”putki” oli jo riittävän paljon tilaa. H sanoi, että täällä oli monin verroin kuumempaa kuin Hongkongissa. Säälitteli miltei meitä. Teki hyvää kuulla. Sanoi myös Soi Amonin tiloja suuriksi. Hän kannatti nuorisokeskustyyppisiä toimintoja. Voimille tuntuu tämä työ ottavan.”

Vieraamme oli hetken lepäämässä makuuhuoneessamme odotellessaan matkansa jatkumista. Hän tuli vähän ajan kuluttua olohuoneeseen ja pyysi, että ilmastointilaite voitaisiin laittaa päälle. Nauroimme ja sanoimme, että kyllä se laite oli puhaltamassa, maksimissaan. Päiväsaikaan siinä asunnossa ei vain millään laitteella saatu lämpötilaa laskemaan alle 30 asteen. 

Päiväkirja ei kerro, että kävimme vieraan kanssa katsomassa myös työnväen vappujuhlaa. Niinä vuosina, sen ajan poliittisen tilanteen takia, oli todella vaikea saada tietoa tapahtumista. Juhlan sisällöstä en tiedä, mutta tuntui ihmeelliseltä, että lavan yläpuolella oleva teksti kuitenkin kertoi työväen yhteistyöstä, jolla unelmista tulisi totta. 

Thaimaa. Bangkok. 1980. Sanaam Luang. Vappujuhla

+681 Mikä vihassa mättää? 290410

+681 Mikä vihassa mättää?

Oikeus vihata

Oikeutettu viha

Piilotettu viha

 

Velvoitettu viha?

 

Mietin, mitä viha tarkoittaa?  Saako toinen määritellä sen, että vihaan ja mitä vihaan? Kuka päättää sen, mikä on oikeutettua vihaa? Saanko piilottaa vihani? Voiko joku velvoittaa minua vihaan?

Tiedon pintaversio Wikipedia kertoo vihan olevan inhon, vastenmielisyyden, antipatian tai vihamielisyyden tunnetta. Myönnän kokevani joskus kaikkea tuota. Vihaanko silloin? Olenko vihannut ihmistä, asiaa tai ilmiötä? Entä sitten, jos olen? Onko viha aina tuhoava voima?  Entä tarttuuko viha? Onko velvoitettu viha osa sotien syntymekanismia?

Huomaan jatkuvasti kyseleväni yhä enemmän. En pidä sitä pahana. Luulen vihaavani yhä vähemmän. Onkohan se hyvä vai paha? Mietin myös piilotetun vihani määrää. Sitä täytyy olla, koska tämä asia minua näinkin paljon ärsyttää. Sen olen kvasipsykologiallani tajunnut…

Yritin löytää Thaimaasta valokuvaa jostain vihaamastani. Yllättävä kyllä se ei ollutkaan helppoa. Selvästi en vihaani joko  tunnista tai tunnusta. Yhden tiedän. Vihaan muuttoja!

1990. Thaimaa. Keskimmäinen sulkemassa muuttolaatikoita. Huh.

+680 Ääretönulotteinen - malli vai todellisuus

Todellisuus

Mallinnetun maailman harha?

 

Olisi valloittavaa olla oman bloginsa itsevaltias. Silloin voisi aina määrätä keskustelun tason ja kielen, vaikka joku yrittäisikin ottaa yhteyttä. Totta kai jokainen on oman bloginsa omistaja, mutta jos haluaa oppia kommunikoimaan toisten kanssa, on pystyttävä yhdessä määrittelemään sanasto ja käytettävät käsitteet. On ainakin yritettävä.

Näitä mietin eräässä kommentissani:

”Minulle riittää se, että toinen saa uutta ajateltavaa. Ja aivan siihen suuntaan, johon haluaa. Se ehkä on vanhaa opettajasuvun perua. Yhteinen määrittely käytettävästä sanastosta ja käsitteistä on tietysti oltava, jos todella halutaan, että toinen puhuu samasta asiasta eikä lähde leijailemaan omiin ajatuksiinsa. Siihen pääseminen vaatii vaivaa kaikilta osapuolilta. ”

Toisessa kommentissani jatkoin:

”Uusien ajatusten siemenet virkistävät... Sanaparit ääretön/äärellinen, rajaton/rajallinen ja vapaus/orjuus. Omaan pieneen maailmaani oli aikoinaan löytö (lähinnä matematiikan opintojen kautta) tajuta, että rajallinenkin saattoi olla ääretön."

Aina sanoja ei tarvita ollenkaan.

Thaimaa. Hua Markin seurakunnan portinmaalaustalkoot

+679 Porin entiset nuoret 270410

+679 Porin entiset nuoret

Etnistä Poria

Entistä nuorisoa

 

Blogissa Turku Daily Photo,“a picture a day keeps the doctor away“ oli kerran kuvan aiheena
Uni: "Näin unta, että puissa oli lehdet" Kommentoin tuota kuvaa: ”Kuivakin puu muistaa vielä lehtensä…”

Sunnuntaina tapasin taas nuoruuden ajan porilaisia ystäviä. Se on aina yhtä häkellyttävää.  Ulkopuolinen olisi osannut sanoa, muuttuiko murteemme tai sanastomme, kun puhuimme toinen toisellemme.. Särmikkyytemme oli ainakin tylsistynyt.  Enää emme olleet kuin silloin ennen. Onneksi. Tai ehkä olimmekin. Reissussa rähjääntyneinä.  Päähän välillä potkittuina. Jossain onnistuneinakin. Toinen toiseltamme vaikutteita saaneina. Hyvässä ja pahassa. Yhteisiä muistoja. Yhteistä taustaa.  Yhteistä veteraanitaustaa.

”Kuin virvatulten tuo liekki häilyvä, on täällä onnekkainkin elämä.”  Moni oli jo joukostamme poissa.

 Pori. 1979. Hyvästit Rumpalipojalle

+678 Kaikki kainalosauvat käyttöön 260410

+678 Kaikki kainalosauvat käyttöön

Jos et auta mäessä

Auta  mäen alla

Kaikki käyttämämme kainalosauvat eivät näy ulospäin. Monella meillä on lääkitystä monenlaisiin ongelmiin. Joskus apu tulee ystävältä tai terapeutilta. Välillä hymykin riittää. Aina yksin ei jaksaisi. Ei millään.
Apua tarvitaan hädässä. Sitä tarvitaan myös kriisin jälkeen. Hädällä on pitkä häntä.

Mielenterveyden keskusliiton  Hyvän mielen viikko on ”iloinen, mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä ja jaksamista korostava viikko, jossa on myös karnevaalihenkisyyttä. Teemaviikon tarkoituksena on vähentää mielenterveysongelmiin liittyviä ennakkoluuloja sekä edistää kansalaisten psyykkistä hyvinvointia.”

Siis mukaillen:  Hyvää mieltä itse kullekin säädylle, sekä isännill' että emännill', jokaiselle kuin talossa on.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää viikkoa. Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkeimme ylitse käy.

 Thaimaa. Villit ja vapaat villillä ja vapaalla vesiputouksella

+677 Likasankojournalismi 240410

+677 Likasankojournalismi

Kenen niskaan?

Yritin etsiä tietoa likasankojournalismista. Muistin, että sitä termiä käytettiin jo aikaisemminkin, vaikka hakukoneet liittävät sen pikemminkin nykyisiin journalismin kömmähdyksiin/paljastuksiin. Keltaisesta lehdistöstäkään ei enää paljon puhuta. Lieneekö syynä värisokeus vai lehdistön yleinen muuttuminen monivärisemmäksi?

Maria Kaisa Aulan lisensiaattityön esittelystä löysin tiedon, että ”poliitikkojen ja tiedotusvälineiden/toimittajien keskinäiset suhteet sekä poliittisen journalismin luonne ovat jo 1980-luvun Suomessa olleet vilkkaan julkisen keskustelun aiheena. Poliitikkojen suusta ovat keskusteluun pesiytyneet sellaiset termit kuin "likasankojournalismi", "infokratia" tai "sopulit".” Muistin siis oikein. Aurinko ei löydä taaskaan mitään uutta.

Bangkokin kaduilla eletään nyt yhtä poliittista historiaa. Tapahtumien keskipisteestä Suomen suurlähetystö, jossa monesti kävin, muutetaan väliaikaisesti suurlähettilään residenssiin, jossa sain myös käydä. Kenen niskaan noilla kaduilla likasanko nyt kaadetaan ja kenen toimesta? Kertooko sen vasta myöhempi historian tutkimus? Onko totuus aina varmempaa jälkikäteen?