keskiviikko 31. tammikuuta 2018

+1158 Suomen Lähetysseura 1984 ja 2014 110614


+1158 Suomen Lähetysseura 1984 ja 2014

Tajunta virtasi ennenkin

Olen 2.5.1984  näköjään kirjoittanut pitkän kirjeen henkilölle, jonka mies oli menossa merimiespapiksi Lontooseen. En yhtään muista, kuka hän oli.  Hän joka tapauksessa oli kysellyt lähetystyöntekijäperheenäidin toimenkuvaa.  Vanhoista kasoista löytyi kirjeestä kopiopaperin tallentama versio: Tässä siitä osa:

”Lähetysjohtaja Smedjebacka vastasi joskus vaimojen työtä koskevaan kysymykseen, että Suomen Lähetysseura lähettää vain lähetystyöntekijöitä. Hän tarkoitti sitä, että myös vaimot saavat saman lähetyskoulutuksen, heidät on testattu myös ja he ovat siis oikeutettuja työskentelemään. Tämä on siis teoriaa kaikki. Samoin myös se, että paikallisista oloista vastaava hallintokunta on velvoitettu yrittämään hankkia työtä jokaiselle. Yleensä vain toiselle on tarjota juuri koulutustaan vastaavaa työtä. Usein on niin. että tämä etuoikeus on miehellä (ei kuitenkaan aina, esim. lääkärit, hammaslääkärit etc) . Joka tapauksessa työntekijä joutuu lukemattomiin uusiin ja outoihin tilanteisiin, joihin koulutus ei riittäisi.

Nyt sitten henkilökohtaisesti meidän tilanteeseemme.  Jokaisella perheellä on oma tarinansa, työ eri paikoilla poikkeaa niin täysin toisistaan. Matematiikan, fysiikan ja kemian opettajakoulutukseni ei tullut käyttöön. (Ainoa sitä sivuava asia oli kansainvälisessä koulussa opiskelevien lastemme suomalaisten kouluaineiden opetus.) Toisaalta, olin opiskeluaikanani ollut mukana kristillisessä opiskelijaliikkeessä ja kesätöissä olin ollut mukana Kansan Raamattuseuran Sana-laivan lauluryhmässä,  joten seurakunta- ja evankelioimistyö oli minulle tuttua. Olin Bangkokissa mukana tällaisessa työssä erään työryhmän jäsenenä avaamassa uutta työpistettä. Siinä toimin mukana täysivaltaisesti osallistuen kaikenlaiseen suunnitteluun, kotikäynteihin, raamattulehtisten jakoon, lastenopetukseen, ymym. Lisäksi olin osan aikaa hallintokunnassa varajäsenenä, tilintarkastajana ja kentän tiedotussihteerinä.

Käytännössä toimin lehdenjakajana (raamattulehtisiä), kynänteroittajana (lastenkokouksissa), taksikuskina (kuljettaen paikallista evankelistaa kotikäynneille), hoitelin vierailijoiden ohjelmia, eli otin yhteyksiä erilaisissa asioissa erilaisiin ihmisiin joka puolella, kirjoittelin tiedotuskirjeitä kuukausittain suomeksi ja englanniksi, ajelin autolla ruuhkassa kaikenmoisilla asioilla – lentolippuja, pyhäkoulutarvikkeita, lentokenttämatkoja, säestelin jumalanpalveluksissa ym, kahvitin vieraita, istuskelin komiteoissa, pyhäkoulua, tiedotusta… kirjoitin koneella puhtaaksi omia ja miehen kirjoituksia, vastailin puhelimeen ymymym.

Lähtiessä tiesin, ettei kukaan meistä voinut tietää paljon toimenkuvastaan, käytännön toiminta ei niin paljon poikennut siitä totta puhuen, mitä kuvittelin, vai liekö niin, että sain hamstratuksi semmoisia hommia, joita halusin. Koulutuksesta ei ollut apua kuin kenties joskus maininnan vuoksi, niin, jos vaikka sivutoimipisteen kassanhoitojuttu olisi ollut lähinnä matematiikkaa, olihan siinä ainakin numeroista kyse…”

Ongelmat ovat nyt toiset. Lähetystyö on kuitenkin juhlaa, vai miten se oli, vai oliko se niin…

020584%20Kirje%20merimieskirkollepieni-n

tiistai 30. tammikuuta 2018

+1157 Esra Elovainio ja ennekkoluuloisuus 030614

+1157 Esra Elovainio ja ennakkoluuloisuus

Hypoteesi Tutkimus Tulos
Mistä portista ulos?

Hypoteesi voidaan todistaa oikeaksi tai vääräksi erilaisista lähteistä erilaisin metodein.

Tutkimustuloksen pitäisi olla puolueeton yhteenveto löydetyistä faktoista. Pitäisi.

Helsingissä Maailmalla Kylässä käydessämme pystyimme melkein vastustamaan kirjapöytää , melkein. Toinen käteen tarttunut ja kiinni jäänyt teos oli Olli Löytyn kirja: Ambomaamme, Suomalaisen lähetyskirjallisuuden me ja muut, Vastapaino, Tampere 2006. Hyvä löytö Löytystä.

Olli Löytty pohti mm Suomen Lähetyssanomissa edelleenkin julkaistavan Esra Elovainion maailmankuvaa. Hän itse piti Esra Elovainiota ”osoituksena sarjakuvan kyvystä mennä stereotypioiden tuolle puolelle.” Hänen tulkintansa mukaan ”naiivi ja rodullisille eroille värisokea Esra on mitä edistyksellisin agentti sitä vallitsevaa representaatiojärjestelmää vastaan, jossa etnisiä eroja koskevat merkitykset redusoituvat stereotypioiksi”. Hän kritisoi mm Raisa Simolan näkökulmaa, jossa tämä ”rinnastaa Esran piirtäjä-käsikirjoittaja Martti Pentin arkkikolonialisti Rudyard Kiplingiin".

Meille monille ulkomailla työskennelleelle Esra Elovainio on kuvannut myös meitä nykyajan lähetystyöntekijöitä, jotka olemme usein olleet ihan metsässä omissa yrityksissämme ylittää kulttuurirajoja. Esra on opettanut meitä nauramaan itsellemme.

Siitä ennakkoluuloisuudesta. Näinäkin päivinä koen, että liian moni edelleen lukee tiettyjä kirjoituksia omien ennakko-oletustensa kautta.  Väitetään, että tiedetään, mitä toinen on tarkoittanut. Se lipsahtaa meiltä kaikilta ehkä huomaamattakin.  Joskus voisi olla syytä muistaa sanoa, että olettaa ymmärtävänsä, mitä toinen on tarkoittanut, kuin sanoa, että ymmärtää, mitä toinen on itse asiassa halunnut sanoa.

Esrasta ja Martti Pentistä olen kertonut blogissa ennenkin. Hän on ollut yksi katalyyteistäni, numero 68.

119 Naurun paikka ja  +889 Tätiyskin on kova sana
Esra%20Elovainio%20kansi2%20Piskuinen%20

maanantai 29. tammikuuta 2018

+1156 Thaimaan tankkivalta 280514

+1156 Thaimaan tankkivalta

Vallan voi myös anastaa

Vieläkin varon sanojani. Se on selkärangassa. Muutama vallankaappaus sitten entisiä työtovereitani haastateltiin aamutelevisiossa. Hekin olivat tehneet toimittajien kanssa sopimuksen siitä, mistä ei puhuta.

Sitä kaikkea, mitä maailmalla vallan saamiseen, sen käyttöön ja siitä kilpailemiseen tarvitaan, on Kotosuomessa vaikea tajuta. Se on jotain aivan muuta kuin nahistelu puolueiden ja äänimäärien merkityksestä kulloisessakin tilanteessa. Sähköpostissa olen joitain väsyneitä tunnelmia aina välillä vaihtanut siellä kaukana olevien kanssa. Kaikkea ei vain aina jaksa selittää niille, jotka sitä eivät ole kokeneet.

Lähdin taas etsimään, mitä olen näistä asioista blogissanikin jo aikaisemminkin vihjaillut. Tässä joitain vanhoja purkauksiani:

26.8.2007 128 Totuus ja/vai rakkaus 
6.11.2007  56 Valta ja johtajuus
10.12.2007 22 Perustuslain päivä 
14.10.2008. +234 Kansanvallan kuvioita 
22.11.2009. +523 Mies ja ääni ja raha  
Plus%201156%20Sanam%20Luang%20ja%20lapse
1979, Bangkok  Samoilla kaduilla on marssittu ennekin.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

+1155 Muista äänestää!!! 180514

+1155 Muista äänestää!!

Äänellään lintukin laulaa

Olen käynyt yleensä aina äänestämässä, jos se vain on ollut mahdollista- Se on vanha tapani, yritys suosia demokratiaa silloinkin, kun en siihen aina itsekään usko. Demokratian vaihtoehdot vain tuntuvat vieläkin huonommilta vaihtoehdoilta.

Olen muutaman kerran jo kirjoittanutkin äänestysmuistoista täällä blogissani.  Taidan siis olla yhteiskunnallisesti valveutunut vai mitä?

 +957 Padan ja kattilan dialogi  muisteli presidentinvalitsijamiesäänestystä Suomen edustustossa Bangkokissa vuonna 1982,  asiainhoitajan aikaan.  
+876 Vaalit 2011  kertoi viime eduskuntavaaleista Bangkokin Suomen suurlähetystössä.
 +230 Selkokielen saloja  kertoi ulkomaalaisille annetusta ohjeistosta kunnallisvaaleissa. Niitä olin päässyt tulkkaamaan.
 +967 Pitääkö päättäjän olla röyhkeä? pohti sitä, millaisia ihmisiä päätöksenteossa tarvitaan.
 +234 Kansanvallan kuvioita kuvasi omia kokemuksia Thaimaan politiikasta.
128 Totuus ja/vai rakkaus  pohti Suomessa harvemmin kohdattua ongelma, vaalien ja vallankumouksen suhdetta 

Äänestän, koska äänestys ei ole kansalaisvelvollisuus. Se on mitä suurimmassa määrin kansalaisoikeus.

Pori. Vanhoista parhaillaan selvityksen alla olevista papereista löytyi tällainenkin, 1950-luvulta. Isäni oli siihen aikaan Porin kaupunginvaltuuston jäsen. Näin häntä silloin mainostettiin:
Vilho%20Ik%C3%A4valkon%20vaalimainospien

lauantai 27. tammikuuta 2018

+1154 Viimeisen viikon vaihteluväli: Saattohoitoa, päiväkotia, tulkkausta, purkuryhmää, koulutusta, sukua, salakirjoitusta, lintuja ja rippikoulua 130514

+1154 Viimeisen viikon vaihteluväli: Saattohoitoa, päiväkotia, tulkkausta, purkuryhmää, koulutusta, sukua, salakirjoitusta, lintuja ja rippikoulua

Vaihtelevaa maailmaa
Alavilla maillakaan ei hallanvaaraa
Eikä päätäkään palellut

Sattuipa yhteen viikkoon taas monenmoista purtavaa. Ei pitkästytä, ei.

- Vierailu Porin diakonialaitoksella ja tutustuminen sen moninaiseen toimintaan .
- Vierailu Lokalahden päiväkodin Lokki Joonatanin 40-vuotisjuhlissa. Kerroimme siellä muistoja päiväkodin alkuvaiheista ja Taimi Rauvolasta, jonka talossa päiväkoti nykyisin toimii.
- Vierailu viranomaisten luona  thaikielen tulkkina. Uusien tulkkausten sopimista.
- Vierailu sukuhistoriassa. Sukuselvitystä tehnyt pikkuserkkuni tytär otti yhteyttä. Vanhoista valokuvista löysin onkimisreissun hänen serkkunsa (minun pikkuserkkuni) kanssa.
- Vierailu Helsingissä.  Paluuryhmien vetäjien koulutuspäivä Lähetystalolla Helsingissä Tarpeellista kokemusten jakoa ja uusia näkökulmia.
- Vierailu kesämökillä. Tikka päristeli kuivumassa olevan puun runkoa ja siirtyi sitten antamaan varsinaisen rumpukonsertin sähköpylvään päällä olevan metallilevyn avulla.
- Vierailu rippikoulussa, jossa olin jo aikaisemminkin vieraillut. Rippikoululaiset olivat sen jälkeen saaneet lähettää minulle kysymyksiä, joihin vastasin kirjeillä. Nyt söimme yhdessä jäätelöt ja sain heiltä jokaiselta oman kortin ja kommentit. Hauskaa.
- Vierailu omissa aivotoiminnoissa. Interfloran kukkien kanssa tulleessa äitienpäiväkortissa oli päänvaivaa ja hauskuutta. Keksin ihan itse mistä salakirjoituksesta oli kyse. Hakukone auttoi. Salakieli oli ROT 13: ”Paljononneaaidillemummolleanopillejamuillearvonimillesi”.

1953%20Karjalohja%20kalassa%20min%C3%A4%1953%20Karjalohja%20Pauli%20min%C3%A4%20
Karjalohjan Härjänvatsa. Isoveli, pikkuserkkuni Pauli Tilli ja minä.  Hieman ikäeroa. Mummoni oli ison perheensä kuopus, samoin äitini. Minäkin olin oman  pienemmän perheemme kuopus.

perjantai 26. tammikuuta 2018

+1153 Vappuja vappuja vappuja 010514

+1153 Vappuja vappuja vappuja

On niitä muuten vietetty ennenkin

- Se vappu, jolloin juuri ostettu iso vappupallo osui kadulla rakennustelineen särmään ja puhkesi. Vieläkin muistan sen paikan. Se talo(kin) on jo aika rapistunut.

- Se vappu, jolloin myimme edesmenneen ystäväni Aulikki Tiiromäen  kanssa Mannerheimintiellä ja Ullanlinnanmäellä vappupalloja, joissa oli mainos vapunpäivän opiskelijatilaisuudesta Bio Bristolissa. (Kuva noista ilmapallonmyyjistä kirjoituksessa +884 Monia vappuja armorikkaita vappuja)

- Se vappu, jolloin olimme Eurajoen kristillisen opiston vappuseuroissa.

- Se vappu, jolloin istuin isän polkupyörän tarakalla ja vanhemmat kiersivät kaukaa vasemmiston vappujuhlakulkueen.

- Se vappu, jolloin olimme Hongkongin lähetin Hannu Palmun kanssa katsomassa thaimaalaista vappujuhlaa Bangkokin Sanaam Luangilla. (Kertomus tästä vapusta kirjoituksessa  +682 Vappua jaloin ja autolla)

- Se vappu, jolloin uusi kevättakki oli pakko laittaa päälle Porin vapputorille, vaikka ilma oli tosi kylmä.

- Se vappu, jolloin vedin Kansan Raamattuseuran opiskelijoiden vappujuhlien valmisteluja Helsingissä. Juhlat pidettiin Kivelän sairaalan juhlasalissa.

- Se vappu, jolloin täällä vierailleille lastenlapsille ostettiin vappupallot, jotka jäivät tänne leijumaan ja laskeutumaan aikanaan lattialle.

- Se vappu, jolloin vedin kansainvälisyyteen ja lähetystyöhön  liittyviä ryhmätöitä Länsi-Porin seurakunnan simaseuroissa. (Kertomus noista ryhmätöistä kirjoituksessa + 983 Mikä maa vappuna vaapukka)

Tämä vappu, jolloin vanha pari löntysteli vapputorille syömään muikkuja, kahvia ja lettuja ja ostamaan Saarenmaan juustoja ja metrilakritsaa.

Muuten, tältä suomalainen vappu on näyttänyt  thaimaalaisten silmin:

"Kaksi Suomessa vieraillutta thaimaalaista kirkon työntekijää palasi Thaimaahan. Paljon oli nähty ja koettu. Hyvältä oli tuntunut. Erikoisuuksiakin Suomesta oli löytynyt: "Tiedättekö, että Suomessa on joka vuosi sellainen Juoppojen päivä?" Vappu oli vietetty Helsingissä."

Merikarvia. Onneksi nämä kaksi thaimaalaista työntekijää kokivat Suomesta muutakin. Tässä he ovat vierailemassa Miehen veljen perheen ja Miehen äidin luona Miehen vanhassa kotitalossa. Silloin me itse olimme Thaimaassa.
Oi%20ja%20Tidarat%20Lauttij%C3%A4rvell%C

torstai 25. tammikuuta 2018

+1152 Suomalainen some pessimistin silmin 230414

+1152 Suomalainen some pessimistin silmin

Sometettu Suomi

Olen kuullut monen sanovan, että he eivät seuraa keskustelupalstoja eivätkä kommentteja. Minä niitä aina välillä seuraan, joskus uteliaasti ja innokkaastikin. Koen suomalaista ilmapiiriä tietystä suunnasta, somettuen.

Tällaisiako me suomalaiset todella olemme? Kuinka monen pinnan alla onkaan tarvinnut kiehua muiden huomaamatta. Nyt sen kaiken on ollut mahdollista tulla pinnalle.  Kaikenlaiset höyryt on päästettävä irti, löyhkäävätkin.

Ruma sana sanotaan aina niin kuin se on, kun se vain on mahdollista. Toinen toisensa ivailussa kilpaillaan keskenään. Huomaan välillä hymyileväni parhaimmille ilkeyksille. Sitten taas häpeän.

On turha ihmetellä, mistä koulukiusaaminen nousee.  Kun ihmisen luontaiseen itsekkyyteen lisätään tarpeeksi mallioppimista, tuotokset puhuvat puolestaan.

Ja kuitenkin. Ei anneta periksi.

Iloa voi myös jakaa. Pääsiäinen on somettuneita ja sometettujakin varten. Kaksi kaunista pääsiäiskorttia muistutti uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Toisen saimme entisen nimikkoseurakuntamme Honkajoen ystäviltä, jotka vieläkin jaksavat meitä muistaa. Toisen, etiopialaisen kortin lähettäjä, vanha ystävämme, vastasi eilen taas sähköpostiimme uudesta työskentelymaastaan Laosista. Rakkaus voittaa vihankin.

2014%20P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4iskortit%20p

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

+1151 Lähetystyö on juhlaa - sairaanhoitajillekin130414

+1151 Lähetystyö on juhlaa - sairaanhoitajillekin

Samoista asioista samoin ja eri sanoin

Minulta pyydettiin artikkelia erääseen lehteen. Tässä on osa siitä. Otan oppia Paavalista, joka sanoi: "Minä en kyllästy kirjoittamaan teille yhä uudestaan samoista asioista, ja sittenhän teillä on tarkka tieto.."    Blogiani joskus selaillut ymmärtää, miksi tuo lause puree.

"Lähetystyö on juhlaa - sairaanhoitajillekin

Vuosikymmeniä sitten istuin muiden lähetyskurssilaisten kanssa Suomen Lähetysseuran Lähetystalon ruokalassa. Pöytään istahti vanhempi eläkkeellä ollut lähetystyöntekijä Hilma Ranttila. Hän katsoi meitä nuorempia ja sanoi: ”Muistakaa tytöt, että lähetystyö on juhlaa!”

Toisenkin viisauden muistan noilta ajoilta. Sen lausui Uppo-Nalle: ”Sadesäällä likoan. Hellesäällä hikoan. Sellaista on elämä. Likoa ja hikeä.” Sekin on ollut totta lähetystyössä.

Omia kokemuksia lähetystyössä

Perheemme matkusti Thaimaahan Suomen Lähetysseuran työntekijöiksi ensimmäisen kerran vuonna 1979. Viimeinen muuttomme sieltä Suomeen tapahtui vuonna 1999. Sinä aikana Thaimaahan syntyi itsenäinen luterilainen kirkko. Olimme mukana sen syntyvaiheissa ensimmäisestä kasteesta alkaen. Kirkko syntyi thaimaalaisten, suomalaisten, norjalaisten, hongkongilaisten, singaporelaisten ja malesialaisten yhteistyönä kokonaisvaltaisen lähetystyön tuloksena ja se jatkaa elämäänsä thaimaalaisten hallinnoimana kirkkona. Tänä vuonna se täyttää jo 20 vuotta.

Olen vuosikausia kertonut lähetystyöstä lapsille kahden käden juttuna. Toinen käsi viittaa siihen, että lähetystyössä kerrotaan Jumalasta, toinen käsi siihen, että lähetystyössä autetaan ihmisiä. Kun nuo kaksi kättä liitetään yhteen, ne muistuttavat siitä, että lähetystyössä ollaan kavereita kaikkien kanssa eikä kertomista ja auttamista, julistusta ja palvelua voi erottaa toisistaan. Kaikki liittyy kaikkeen.

Sairaanhoitotyö Thaimaan lähetystyössä

Kuluneiden vuosien aikana moni suomalainen sairaanhoitaja on ollut mukana Thaimaan työssä. Osa heistä on ollut diakonissoja. Kukaan ei ole toiminut varsinaisessa sairaalatyössä. Monessa kehittyvässä maassa halutaan pitää huolta siitä, että oman maan koulutetuille riittää työpaikkoja. Samalla halutaan varmistaa muualta tulleiden pätevyys. Thaimaassa virallisen sairaanhoitajan pätevyyden saadakseen on tentittävä ja läpäistävä kaikki kahdeksan eri sairaanhoidollista opinto/tieteenalaa kolmen vuoden sisällä thaikielellä tai saatava kutsu joltain terveysministeriön alaiselta osastolta.  Mitä suomalainen sairaanhoitaja siis tekee Thaimaassa, jos hänellä ei ole sairaanhoitajan lisenssiä vaan vain yleinen lähetystyöntekijän työlupa?

Thaimaassa sairaanhoidon koulutuksen saaneet lähetystyöntekijät ovat toimineet mitä moninaisimmissa tehtävissä. On ollut mahdollista olla luova ja käyttää kaikkia mahdollisia taitojaan ja koulutuksiaan. Joustavuuttakin on usein tarvittu. Monilla kotikäynneillä on kohdattu ihmisten ongelmia, kuunneltu heitä ja ohjattu heitä sopivan avun luo. Päiväkodeissa on huolehdittu lasten terveellisestä ravinnosta ja terveystarkastuksista. Vuosien varrella on perustettu mm ensikoti ja autettu HIV-positiivisia ja AIDS-potilaita erilaisin tukimuodoin, myös taideterapiaa käyttäen. Tässä työssä on myös verkostoiduttu valtion viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Tunnustusta on saatu varsin korkealta taholta."

Thaimaan valtion terveyskasvatusmateriaalin osa:
Th%20tubiesite%20pieni-normal.jpg

tiistai 23. tammikuuta 2018

+1150 Tallinnassa taas EK-ohjelmaa toteuttamassa 080414

+1150 Tallinnassa taas EK-ohjelmaa toteuttamassa

EK-ohjelma:
Elämää Ellun Kanana

Jos olemme Miehen kanssa poissa Suomesta, nuorisomme yleensä edelleenkin saa viestin siitä, että kissat taas kerran hyppivät pöydällä. Se käytäntö alkoi aikoinaan, kun olimme jääneet kesälomalla heidän jälkeensä vielä Thaimaahan ja meille kissoille koitti vapaus toteuttaa omaa EK-ohjelmaamme.

Kissojen EK-ohjelma sisälsi taas kerran Tallinnan matkan. EK-ohjelman tärkeimpiä osioita ovat yleensä olleet vaeltelu vanhoissa kaupungeissa, nukkuminen, syöminen ja valikoitu kulttuuri ja/tai jokin nähtävyys. Tällä kertaa tällaista:

Ruokapaikat: Peppersack, Karu Baar,  Kuldse Notsu Korts ja Olde Hansa. Yksipuolisen perinteistä – ja maukasta. Sama atmosfääri kaikissa. Tuli Luther mieleen.
Kulttuuri: Ooppera Carmen. Jo kolmas kerta Tallinnan oopperassa. Carmenissa kieli oli ranska englantilaisin tekstein, La Bohèmessa italia englantilaisin tekstein ja Patarouvassa (Padaemand) venäjä virolaisin tekstein. Ne osaavat!
Nähtävyys: Miehitysten museo. The Museum of Occupations. Jos on vähänkään seurannut Viron historiaa tai lukenut Sofi Oksasta – tai miettinyt tämänhetkistä maailmantilannetta, tämä museo voi olla mielenkiintoinen. Meistä se oli sitä. (Museon eteisessä oli juuri avattu valokuvanäyttely Ukrainasta: Ukraine. Euromaidan:  This exhibition is dedicated to the recent events in Ukraine, which started in November 2013.)

Toivottavasti teillä kaikilla muillakin on välillä mahdollisuus toteuttaa omaa EK-ohjelmaanne…

1966. Isäni oli mukana Porin Seudun Osuuspankin hallintoneuvoston retkellä Virossa. Piritan rauniot.
1966%20Viro%20Pappa%20Virossapieni-norma

maanantai 22. tammikuuta 2018

+1149 Your Kingdome Come -lähetyskumppanuusneuvottelu Järvenpäässä 31.3.-3.4.2014 030414

+1149 Your Kingdom Come - lähetyskumppanuusneuvottelu Järvenpäässä 31.3.–3.4. 2014

Neljän päivän neuvottelu:
Painopisteenä koko maailma

"Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kutsunut yhteisiin neuvotteluihin kansainvälisten kumppanuuskirkkojen edustajia eri puolilta maailmaa. Mukana ovat ensimmäistä kertaa Suomen kirkon ja kaikkien sen lähetysjärjestöjen yhteistyökirkot Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Kyseessä on kansainvälisin luterilainen tapahtuma Suomessa 50 vuoteen." (KT)

Kyseessä ei ollut keskinäisen kehumisen kerho. "Tavoitteena on ollut kuulla kumppanuuskirkkojen edustajien ajatuksia siitä, millaisessa todellisuudessa he elävät ja millaisia toiveita heillä on yhteistyön kehittämisen ja työn painopisteiden valinnan suhteen." Yhdessä, erilaisina, yhteistyössä.

Thaimaan evankelisluterilaisesta kirkosta oli mukana kaksi edustajaa, piispa Banjob Kusawadee ja evankelista Sudajit Sornpan. On ollut upeaa seurata heidän elämäänsä vuosikymmeniä. Niin koki varmaan Mieskin tuossa kokouksessa  thaikielen tulkkina.

1994. Bangkok. Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon synty. Yhteistyösopimusta allekirjoittamassa mm silloin juuri valittu ensimmäinen piispa Banjob. Mukana myös silloinen lähetysjohtaja Sakari Pinola.
Th%201994%20JBT%20allekirjoitus%20Banjob

1994. Bangkok. Lutheran Institute of Theological Education, nykyinen Luther-seminaari. Oppilaiden pihatalkoot, mukana myös silloinen opiskelija Sudajit.
LITE%20pihatalkoot%20Sudajit%20ja%20Wann

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

+1148 Kierrätyspuhelimen vanhat tekstiviestit 010414

+1148 Kierrätyspuhelimen vanhat tekstiviestit

Kuka vanhoja ei muista
Sille tekstiviestejä silmään

Laatikoissa oli säästynyt vanha varapuhelin. En edes pyri arvaamaan mitä vuosimallia se oli. Itse se kyllä pyrki ikäänsä vihjailemaan vanhoilla säilyneillä tekstiviesteillä. Tällaista löysin:

22.4.2004. Miniältä: ”H. muuten just oppi lukemaan! Nyt se lukee J:lle sarjakuvia.”
22.1.2005 Thaimaan rannalta tsunamin jälkeen ruumiiden tunnistusryhmässä olleelta ystävältä: ”Suurkiitokset muistamisestasi.”
18.1.2006 Esikoiselta: ” I: Jos mä näen tähdenlennon niin mä toivon et jos mun suuhun joskus hyppää sammakko niin et se on pieni et mä en tukehdu siihen.”
1.4.2007 Esikoiselta: ”ohjaaja soitti just, sain apurahan 2 kk amazonille mittaamaan salamoita! sadekausi alkaa sopivasti kun H:n työ loppuu, pientä säätöä tulee, mutta rock!”

Tuohon viimeiseen me melkein kaikki viestin saaneet menimme silloin lankaan.
Hyvää aprillia teille kaikille !

2001. Suvun onnittelukorteissakin on ollut kännykkäteema:
2001%20Hillan%20syntt%C3%A4rikortti-norm

lauantai 20. tammikuuta 2018

+1147 Itsepäinen, tyhmävai molemmat. Ne 27prosenttia ja Suvivirsi290314

+1147 Itsepäinen, tyhmä vai molemmat. Ne 27 prosenttia ja Suvivirsi.

Sanasotaa adjektiiveilla

Huomaan käyttäväni suhteellisen vähän adjektiiveja.. Tekstini noudattavat yleensä pikemminkin periaatetta Tuosta poikki ja pinoon. Tuollainen pino voi kuitenkin kaatua, jos joku sitä vähän tönäisee. Ja tönäiseehän moni.

Työympäristössämme aikoinaan vuosia sitten oli tilanne, jossa kaksi mielipidettä kilpaili korkealla päätöstasolla. Tuntui vaikealta ymmärtää, miten ihmeessä toinen osapuoli saattoi ajatella toisin kuin se ”meidän puoli”. Siinä vaiheessa tämän otsikon adjektiivit nousivat esiin: ”Olisipa hän edes vain tyhmä tai vain itsepäinen, mutta että ne molemmat…”

Osallistun somekeskusteluihin aika harvoin, mutta lueskelen niitä aktiivisesti. Sivusta seuratessaan on mahdollista miettiä myös keskustelun tasoa – ja sitä jatkuvaa jankkaamista. Miten ihmeessä tähän on tultu? Mitä enemmän puhutaan argumentoinnista, sitä vähemmän sitä tuntuu löytyvän. Vähän joka alustalla löytyy niitä ”päivystäviä dosentteja” ilman pätevyyttä, joiden tehtävänä on vain kuuluttaa omaa agendaansa. Jos haluaisi ilkeästi sanoa, kuuluttaa myös omaa asiantuntemattomuuttaan.

Otsikossa mainittu 27 prosenttia liittyy Kirkon tutkimuskeskuksen teettämään kyselyyn, joka toteutettiin marraskuussa 2011. Kyselyssä tiedusteltiin useista aihepiireistä, jotka koskevat kirkon ja valtion yhteistyötä. Kyselyyn osallistui lähes 5000 vastaajaa. Tutkimustulos: Suomalaiset haluavat Suvivirren edelleen kevätjuhliinsa.

Vuonna 2012 julkistetussa tutkimuksessa erittäin tai melko myönteisesti suvivirren laulamiseen koulun kevätjuhlissa suhtautui 84 prosenttia kyselyyn vastanneista. On hyvä kysyä, mihin suuntaan ollaan menossa.

Nuo mainitsemani 27 % olivat  marraskuussa 2011 toteutetun haastattelun mukaan niitä, jotka vastasivat uskovansa kristinuskon Jumalaan. Vajaa neljännes, 23 %.  oli heitä, jotka ilmoittivat uskovansa Jumalaan toisin kuin kirkko opettaa ja noin joka kuudes, 17 %, oli jumalauskostaan epävarma.


1957%201958%20Porin%20Tytt%C3%B6lyseo%20
Porin tyttölyseo Suvivirren aikaan. Tuosta ajasta alkaen minulla oli säestysvuoro aamuhartauksissa. Suvivirttä en muista säestäneeni, mutta on sekin ollut mahdollista. Siihen aikaan.

perjantai 19. tammikuuta 2018

+1146 Krimin sota ja Suomi 200314

+1146 Krimin sota ja Suomi

Historia toistaa sotansa

Kävin tarkistamassa, olinko muistanut oikein. Olin. Aikoinaan ainoa ylioppilastutkinnon reaalikokeen historian ylioppilastehtävä, johon vastasin, oli juuri tämä otsikko: Krimin sota ja Suomi. Oolannin sota oli silloin hallussa.

Yritin etsiä, mihin muihin yhdeksään kysymykseen aikoinaan vastasin, mutta niitä kaikkia en enää muistanut. Riittävän hyvin kuitenkin onnistuin. Laudaturin verran. Onneksi ei ollut ainereaaleja siihen aikaan. Mistään aineesta en olisi tiennyt tarpeeksi. Yleistietopuoli sen sijaan oli paremmin hanskassa. Silloinkin.

Olen huolestunut. Olen vastustanut ennakkoluuloisuutta, vaikka nyt haluaisinkin lisätä epäluuloisuutta. Ovatko ne sama asia? En tiedä, enkä taida edes välittää. Luulla vain. Ehkä myös kuulla ja kuunnellakin. Huomenna tämäkin päivä on historiaa. Sitä lukevat toiset ja elävät tämän päivän ratkaisujen mukaan.

Syyskuu 1971. Ahvenanmaa. Kastelholman linna.
1971%20Maija%20Kastelholman%20linnapieni

torstai 18. tammikuuta 2018

+1145 Simpukoita ja sanomalehtiä 180314

+1145 Simpukoita ja sanomalehtiä

Minkä taakseen jättää
Sen kellaristaan löytää

Vihdoinkin. Jo oli aikakin. Vuosikausien paluupöheikköä on alettu karsia kunnolla. Muutama Suomeen paluu oli aikoinaan haastavampi kuin muut.. Eräällä kertaa Kuopus oli saapumaisillaan, toisella kertaa Mies lähtemäisillään tai ainakin toipumaisillaan. Etenkin tuossa toisessa paluuvaiheessa Thaimaan kodin purkaminen tapahtui nopeasti kaikenlaisen lähtöhässäkän keskellä ja mukaan tuli sellaista, mitä ei tarkkaan ehditty käydä läpi. Niistä esimerkkinä on vieläkin löytyvä muuttolaatikko, joka oli kirjattu muuttolistaan näin: Kiviä.

Nyt simpukat on lajiteltu ja vanhat Bangkok Postit luettu. Hyvää roskapussiainesta. Näin kirjoitin Vallattomalle Mummelille, jonka ohjeen mukaan kompostiroskikseemme on tehty lukuisia roskapusseja. Suosittelen näitä ohjeita.

”Olet muuten taas ollut mielessä eilen. Löysimme varastoista vanhoja Bangkok Posti-lehtiä, joita toimme aikoinamme mukanamme. Nyt niistä oli apua kompostipussien teossa, koska Satakunnan Kansa siirtyi tabloidikokoon. Eilen syntyi taas kolmisenkymmentä pussia, joissa Thaimaa on pinnalla ja Suomi sisällä :)”

Kuvat kertokoot kaiken. (Simo Nieminen).
PS. Joitain noita samoja simpukkamalleja näkyy aikaisemmassakin blogikirjoituksessani: +915 Contemporary Art Archipelago ja Utö

Mirkka%20ja%20simpukat%20l%C3%A4hikuvapiMirkka%20ja%20simpukat%20ja%20kompostipu

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

+1144 Lause-Finlandia 2014 ja someystävät 110314

+1144 Lause-Finlandia 2014 ja someystävät

Yhteisölauseita äänissä

Valitut  Lauseet 2014. Lukiessani niitä muistin taas, kuinka moni someystäväni on muistanut minuakin omilla lauseillaan. Vuonna 2013 jo tällaisia  lauseita esittelinkin.
+1063 Lause-Finlandia ja kommentointi

Etsin omaan blogiini vuonna 2013 tulleita kommentteja. Niin monesta olisi ollut valittavana. Kiitos niistä ihan kaikista. Säilytän niitä aarteinani. Rakastan lauseita, kuten moni on varmaan huomannutkin…

Tammikuu 2013, +1045 Toisen katto toisen lattia, toisen blogi toisen kasvualusta
Flora: ” Onneksi verkossa on myös paikkoja, joissa keskustelu saa ja voi rönsyillä monenlaisiin suuntiin kadottamatta myönteistä sävyään.”

Helmikuu 2013. +1059 Thaimaassa taas kaikin aistein ja kokosydämin
Sokea kana: ”Omaakin (pipoa) pitää tässä välillä vähän yrittää venyttää.”

Maaliskuu 2013. +1069 Tulevaisuus on nyt heidän
Tuomoh:  ”Itse erotan luovuttamisen ja lannistumisen.”

Huhtikuu 2013 +1072 Iloisessa hääjuhlassa
Äijä  ”Monta kertaa on tehnyt mieli polvistua parvella, että kunpa jaksaisivat, kunpa tahtoisivat, kunpa kestäisivät.”

Toukokuu 2013  +1080 Kevätmasennus, kaamosmasennus, talvimasennus, vuodenaikamasennus
Liisa: ”Kipuunkin auttaa mukava tekeminen, mutta aika usein se kipu estää sen mukavan tekemisen ja kierre on valmis.”

Kesäkuu 2013  +1084 Johannes Kastajan heinäsirkat
H.M,Juhani Hämeenjussi:  "Toisen vitsaus on toisen leipä?"

Heinäkuu 2013 +1088 "Kenen kertomukset saavat tilaa?"
Isopeikko.” Peikko on oppinut monta juttua toisten kertomuksista. Välillä se kyllä epäilee, ettei kaikki kerrottu ole ihan totta. Paitsi silloinkin se voi olla totta yhdeltä kantilta, vaikka ei olisikaan ollenkaan totta toiselta. Totuus on niin kovin häilyvä ja arvaamaton, ja lähes jokaisella omansa.”

Elokuu 2013 +1089 Kenen maata on Ei-kenenkään-maa?
SusuPetal. "Kannan ottaminen on toisinaan raskasta. Etenkin, jos syyllistetään siitä, ettei ota kantaa. Silloin on huono ihminen. Liika kannan ottaminen tekee ihmisen vihaiseksi ja katkeraksi tai uuvuttaa."

Syyskuu 2013 +1092 Uumaja - Euroopan kulttuuripääkaupunki 2014
Sirokko: "Jee näitä blogistanian virkistäviä ihmeitä..."

Lokakuu 2013 +1096 Kansallisarkisto: Sotapäiväkirjat
Ellinoora: "Lyhyeksikin jäänyt sotakokemus sirpaleina isissämme - heidän kauttaan meissä..."

Marraskuu 2013 +1100 Mitä silmät ei nää vai näkevätkö sittenkin...
Kuvittelija: "Omia lastenlapsia kuunnellessani haltioidun usein uusista raikkaista näkökulmista."

Joulukuu 2013 +1130 Jokaisen tarina on tärkeä - joka vuonna. Hyvää uutta vuotta!
Lepis. "Kenenkään ei soisi jäävän hädän hetkellä yksin."

Kuvaksi on Ihan Pakko laittaa tämä kuva. Talvilomakissa Rontti viihdytti minua tällä koneella – ja sotkuisella työpöydällä. (Kuva Simo Nieminen)
Maija%20Rontti%20ja%20tietokone%20201403

tiistai 16. tammikuuta 2018

+1143 Moniääninen monikulttuurinen Suomi. Radio UusJussi Porissa 090314

+1143 Moniääninen monikulttuurinen Suomi. Radio UusJussi Porissa.

Kaikin kielin kaikin mielin

Sain kerran kertoa porilaisessa monikulttuurisessa nettiradiossa Radio UusJussissa kokemuksiani suomalaisen ja thaimaalaisen kulttuurin kohtaamisesta niin Suomessa kuin Thaimaassakin. Mikään erityisen erinomainen minun analyysini tuosta asiasta ei ole koskaan ollut. Olen oppinut, että oikean asian takia voi välillä vaikka mokatakin…

Tässä UusJussin ohjelmassa oli kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa kerroin omista kokemuksistani, toisessa osassa taas jotain siitä, mitä suomalaisen turistin pitäisi ottaa huomioon Thaimaassa.

Tuo ohjelma on yksi niistä monista vuosien varrella  äänitetyistä ohjelmista, joihin olen saanut osallistua erilaisissa studioissa eri radiokanavilla. Vanhoissa säilyttämissämme kaseteissa niistä ehkä vielä joitain kopioita löytyy. Vävy (www.digisi.fi ) on digitoinut myös  noita kasetteja. Mielenkiintoisia juttuja.  Joskus yllättäviäkin.

Radio UusJussin esittely noiden ohjelmien aikaan:
” Radio UusJussi on Satakunnan Monikulttuuriyhdistyksen nettiradio. Radion tavoitteena on luoda kanava, jonka kautta eri kulttuurit voivat ilmaista mielipiteitään, ja jonka kautta tuodaan esiin kulttuurien monimuotoisuutta. Radio auttaa ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia kotoutumaan Suomeen erilaisten ohjelmien kautta. Ohjelmia toimittavat sekä suomalaiset että maahanmuuttajat. Ohjelmien aihepiirit vaihtelevat maahanmuutosta kulttuuriin sekä lasten asioista ja ihmisoikeusasioista uutisiin ja viihteeseen.”

Radio Dein haastateltavana Turussa ystävän kanssa jokunen vuosi sitten. Hauskaa ainakin oli.
Radio%20Dei%20hynyt%20Tuuli%20ja%20min%C

maanantai 15. tammikuuta 2018

+1142 Minäkin katsoin viidenkympin hiihdon televisiosta260214

+1142 Minäkin katsoin viidenkympin hiihdon televisiosta

Selitykset sivulla seitsemän
Selittelyjä seitsemänkymmentäseitsemän sivua

Joskus vain se vanha aatami pyrkii pinnalle. Näinä päivinä sillä on ollut minullekin asiaa. Toisaalta, joku viisaampi siellä sisällä pyrkii muistuttamaan minua myös tekopyhyydestä. Ja siitä seitsemänkymmentäseitsemänkertaisesta anteeksiannosta. Onneksi.

”Se se vaan on sillä lailla
että tässäki maassa on
sitä on paljon mälsää
ei sitä tartte edes paljon kavereilta kysellä
kun vaan viittii vähänkin tsiikata ympärilleen
kaiken maailman törpötkin ne luulee olevansa vaikka mitä
mut ei ne oo ku hemmetin moisia sössöjä vaan”

”mut eipä oo onneks jano päässy vielä yllättämään” (Rotestilaulu)

Kaikkea ei kyllä kannattaisi puolustella. Ainakaan yksipuolisesti. On vaara, että asiat menevät yhä enemmän sekaisin. Realismi rulekoon tai sinne päin. Kaikinpuolisesti.

1999. Bangkok. Kuvakaappaus Thaisukon yläastelaisten kuvaamasta videoelokuvasta Deims Pondi. Minä ajamassa The Mall –tavaratalon parkkitalossa roistojen pakoautoa.
Kuvakaappaus-Deims_Pondi-normal.jpg

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

+1141 Mitä tekisit ylimääräisellä puolella sekunnilla?151214

+1141 Mitä tekisit ylimääräisellä puolella sekunnilla?

Sentti tai sekunti sinne tai tänne
Vai?

Katsoin Olympialaisten Naisten viestiä. Puolen sekunnin ero vaihtoi mitalin väriä. Noissa kisoissa koettiin myös mitalin katoaminen kahdella kymmenesosasekunnilla. Entä se Mietaan yksi sadasosasekunti aikoinaan?

Yritin kokeilla, kuinka pitkä on silmänräpäys. Mietin, mitä minulta jää näkemättä sinä aikana, kun silmäni on kiinni? Mitä kokematta?

Kun läheinen kuolee, aika pysähtyy monen silmänräpäyksen ajaksi. Elämme oman aikamme suhteessa toisiin ihmisiin. Portille asti pääsemme toisen mukaan. Saattamaan. Lähettämään. Aikanamme itsekin lähtemään. Senkin jälkeen joku toinen jäljelle jäävä vielä räpyttää silmiään. Oman aikansa.

Siis, eläkäämme täysillä joka sekunti ja sen osa. Tänäänkin.

Vanhan valokuva-albumini ensimmäinen sivu. Minä vielä elän. Toistaiseksi:
Valokuva-albumin%20ensimm%C3%A4inen%20si

lauantai 13. tammikuuta 2018

+1140 Venäjä, Venäjä, Venäjä, Venäjä... 080214

+1140 Venäjä, Venäjä, Venäjä, Venäjä...

Enemmän kuin kolme Venäjää

Näinä päivinä taas mietin tuota Venäjää. Isoa maata voi katsoa niin monesta suunnasta. Tässä muutama:

1. Evakkoperheessä sodan jälkeen syntyneenä ei voinut välttyä tietämästä, millainen naapuri meillä idässä oli ollut kulloisestakin nimestä riippumatta.  Sukua oli asunut sillä alueella monta sataa vuotta ja rajat muljahdelleet sinne tänne noidenkin vuosisatojen aikana. Siellä jossain Se oli ja sai luvan pysyäkin, jos siltä ikäpolvelta kysyi.

2. Kälyni valmistui venäjän kielen diplomikielenkääntäjäksi ensimmäisten joukossa 1960-luvulla Tampereen kieli-instituutissa ja oli koko työelämänsä hyvin arvostettuna liike-elämän tulkkina ja kielenkääntäjänä niin Suomessa kuin lukemattomilla työmatkoilla Neuvostoliitossakin. Hän tunsi sen maan kulttuurin.

3. Kolmisenkymmentä vuotta sitten lensimme Thaimaasta omalle lomalle Aeroflotille ja kiertelimme päivän Moskovaa. Silloin ei ihan arvannut, mikä kaikkea Punaisella torilla ja sen ympärillä vielä nähtäisiin. Mathias Rustkaan ei sinne silloin vielä ollut lentänyt.

3. Viime vuosituhannen lopulla sitten kävin ”serkkumatkalla”  kaupungissa, jota jossain nimitettiin ”vanhaksi venäläiseksi kaupungiksi”. Sieltä löytyi sairaala, jossa veljeni oli syntynyt, kirkko, jossa isäni kävi rippikoulun ja tori, jossa äitini oli lapsena myynyt voita ja metsämansikoita. Sieltä löytyi enoni piirtämiä taloja ja muistoja toisen enoni pommitetusta kodista ja tätini hävitetystä ompeluliikkeestä. Sen katuja kävelin serkkuni Juha Lankisen kanssa, joka oli ollut rakentamassa Viipurin pienoismallia Lappeenrantaan ja etsimässä Viipurista Mikael Agricolan hautaa vanhojen asiakirjojen avulla 1989-1990 ja oli myöhemmin pystyttämässä sinne uutta Agricolan patsasta 2009.

4.  Mies on ollut taas tämän viikon ja on vielä ensi viikonkin vierailemassa Pietarissa, Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Kelton teologisessa instituutissa. On ollut etuoikeus saada olla mukana tuossa teologisessa koulutuksessa jo monia kertoja monina vuosina. Koemme edelleen tuon kirkon uuden nousun ihmeenä.

5. Sotshin olympialaisten ensimmäiset karsinnat. Ajattelin etukäteen, että en olisi niistä mitenkään erityisen kiinnostunut. Vaan kuinkas sitten kävikään. Aloitin television tuijottelun jo ensimmäisistä lökäpöksyistä. Pahalta näytti. Pakkohan sitä oli seurata, mitä noille lökäpöksyille kävi.

2008 marraskuu. Venäjä, Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Kelton kirkko.
Kelton%20kirkko%20marraskuu%202008pieni-

perjantai 12. tammikuuta 2018

+1139 Epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän IRC- ja Dalnet-muistoissa 030214

+1139 Epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän IRC- ja Dalnet- muistoissa

Sanaleikkien leikkisanat

Otsikon pitkää sanaa en muista ulkoa, en myöskään sanaa supercalifragilisticexpialidocious. Tarvitsen Googlea. Nuorisomme osaa nuo sanat vaivattomasti. Etenkin tytöistä polvi paranee.

Elämäni näyttää olevan vähintään epäjärjestelmällistä. Vanhojen hävitettävien papereiden sisältämä tunnekuorma ei näköjään ihan helpolla poistukaan. Tajuaa, että siellä jossain sisällä ne tunteet edelleen ovat, vaikka eivät joka päivä pinnalle pyrikään. Jotkut vaikeat muistot on sisältäkin revittävä palasiksi tietoisesti. Mitä niitä nyt enää pyörittelemään. Toisaalta, niin paljon koettua hyvää on paennut pinnan alle. Niin monia ihmisiä. Niin monta kohtaamista. Muistamattomuuttaankin voi antaa anteeksi, kun tajuaa, kuinka monen ihmisen kanssa on kulkenut kappaleen matkaa.

Luulin, että minulta ei jäänyt käteen mitään konkreettista IRC-ajaltani. Äsken löysin kuitenkin hyvästijättökirjeen kopion kahdelle ystävälle, CherokeeLace ja Jarus Roland, jotka aikoinaan antoivat minulle jopa OP-oikeudet kristillistä debattia harjoittavassa ryhmässään. Toinen heistä asui Australiassa, toinen Kanadassa, minä naputtelin konetta Thaimaassa. Tässä otteita siitä kirjeestä – sillä silloisella kielellä:

”This experience to learn to know different beliefs… and try to be polite… has not been easy for me… much more difficult than foul language… but I have enjoyed it.”
“In my real life I daily meet many ppl who don´t believe like me and I need to use “dialog” in a right way… You two have been teaching me something very valuable… I remember saying to Jarus once that I felt that he was a “born instructor” “tutor” and the more I have seen you the more I am sure of that… CherokeeLace is showing a special love to ppl… that kind of love is needed… I would say that you CherokeeLace are “righteous”… and “truthful”… both those things are very high in my values…”

“The other handicap is the language… English is however my fourth language… nowadays better than the second and third… but still… I  have learned very much… trying to say things shortly… trying to be “intelligent” in English… again here sometimes succeeding and then not… lol. It has been however refreshing to be able to think in English… I am working in Thai.. .which I know still less than English…”

On hyvä huomata, että niin moni asia maailmassa riippuu näkökulmasta:

Marra%20ja%20Rontti%20Porissa-normal.jpg

torstai 11. tammikuuta 2018

+1138 Satakunan Kansa, Kotimaa24, lähetystyö ja erään porilaisen seurakuntapastorin kommentti 280114

+1138 Satakunnan Kansa, Kotimaa24, lähetystyö ja erään porilaisen seurakuntapastorin kommentti

Somessakin tuulee

Tyhmyyden tiivistymiseen ei tarvita isoja joukkoja. Se voi tapahtua jokaisen meidän omissa aivoissammekin.  Kaikenlaista mietin, kun Satakunnan Kansassa oli sitaatti Kotimaa24:n keskustelujen kommentista. Sen oli kirjoittanut tuttu porilainen seurakuntapastori:

”Seuraavana ovat lähetysjärjestöjen avustukset. Ja sekin on ihan oikea järjestys.” Porilainen pappi Kotimaa24-verkkolehden keskustelussa lehden yt- neuvotteluista.

Mitä itse asiassa siis tässä kommentissa toivottiin? Mitä tarkoitettiin menojen karsimisen ”oikealla järjestyksellä”? Lähetystyön alasajoako?

Porin seurakuntien lähetystyö on ollut esillä arjessani  monella tavalla. Siksi olen pureskellut mielessäni tätä kommenttia  useassa tilanteessa.

Tämän porilaisen seurakuntapastorin kotiseurakunnan nimikkolähetin lähtöjuhlaa vietettiin hänen toisessa porilaisessa nimikkoseurakunnassaan. Tämä lähetti on vanhoja ystäviämme ja seurasimme hönen vaiheitaan kaikkien niiden kahdenkymmenen vuoden ajan, joina hän toimi lähetystyöntekijänä Etiopiassa. Koko sen ajan hän oli ollut tämän saman seurakunnan nimikkolähetti ja vieraillut siellä erilaisissa tilaisuuksissa ja kouluissa Suomessa ollessaan.

Ystävämme oli meillä yötä ennen matkaansiunaamista  ja luki meillä myös Satakunnan Kansasta tämän Kotimaa 24:stä lainatun sitaatin. Sunnuntaina hän saarnasi messussa ja hänet siunattiin matkaan alttarilla yhdessä seurakunnan kahden uuden papin kanssa heidän virkaan siunaamisensa yhteydessä. Matkaan siunaaja, seurakunnan kirkkoherra, sanoi iloitsevana näistä kolmesta seurakunnan työntekijästä.

Ystävämme on ollut Etiopiassa aids-orpojen kummilasten yhteyshenkilönä. Toistaiseksi siinä on käytössä neljä kieltä, suomi, ruotsi, englanti ja asmara. Aikaisemmin hän toimi lukutaitotyössä, joka liittyi myös raamatunkäännöstyöhön Etiopian kahdeksankymmenen kielen keskellä.

Kummilapsityö on osa Suomen Lähetysseuran kirkollista työtä Etiopian Mekane Yesus-kirkon kehitysosaston alaisuudessa. Projektissa on nyt 300 kummilasta, orpoa tai puoliorpoa. Heidän koulutustaan tuetaan ammattiin valmistumiseen asti. Ensimmäiset kummilapset ovat jo valmistuneet ammattiin.

Olen ollut pyynnöstä vierailemassa tuon porilaisen seurakuntapastorin työskentelyseurakunnan rippikouluissa ja lähetyspiireissä kertomassa lähetystyöstä.

Porin seurakuntayhtymän Kirkkosanomien lähetysnumeroissa on vuosittain esitelty kaikki Porin eri seurakuntien nimikkolähetit. Muistin tuon seurakuntapastorin kommentin somessa. Tässä sekin sitaatti:

” Minä olen kyllä jo pitkään ihan itse päättänyt lukea esirukouksessa vain yleisen rukouksen lähetystyön puolesta. Ihmisen korostaminen siinä yhteydessä on mielestäni tarpeetonta. Eihän nimiä muutenkaan luetella esimerkiksi seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden puolesta rukoiltaessa. Piispojen kohdalla on joskus poikkeuksia. Tarpeetonta minusta sekin.”

Tiedän kokemuksesta, kuinka tärkeitä lähetystyöntekijöille ovat heidän lähettäjänsä ja nimikkoseurakuntansa. En usko, että kenellekään niissä suhteissa on tullut mieleen, että esirukouksessa olisi kyse ihmisen korostamisesta. Ei kenenkään puolesta ole pakko rukoilla. Onneksi on niitä, jotka rukoilevat.

25.1.2014. Satakunnan Kansa. Sitaatti:

Osmo%20Kauppisen%20kommentti%20SatakKans

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

+1137 Thaimaalaista tanssia Lokalahdella 210114

+1137 Thaimaalaista tanssia Lokalahdella

Kauniin kulttuurin kauniit kuvat

Kaikista Suomessa vierailleista thaimaalaisista ystävistä meillä ei ole kuvia. Hyviä muistoja kuitenkin. Joidenkin kanssa olemme vieläkin tekemisissä, ainakin jotenkin. Moni ihminen hoitaa nykyisin yhteytensä Facebookin kautta. Sen ulkopuolella pysyttäessä kaikessa ei pysy perässä. Jos haluaa siirtyä kultakantaan, kannattaa pysyä menneisyydessä, jolloin ajan myötä muistojen kultapatina sen kun vain vahvistuu. On todettava näillä vuosilla, että kaikkeen ei yksi ihmiselämä kerta kaikkiaan riitä. Liekö tarviskaan…

Norjassa asuu thaiystävä, Surangkana Dasiri, jonka me kaikki Thaimaassa työtä tehneet muistamme nimellä Khun Nok. Hän toimi vuosikausia lähetyksen thaisihteerinä, joka auttoi viranomaisyhteyksissä ja hoiti mm. viisumiasioita. Olin itse päätoimistossa osaksi työssä silloin, kun hänet valittiin työhön ja vietin tuntikausia hänen kanssaan ja mietin, mitä millainenkin suomalainen koulutus vastasi thaiyhteiskunnassa.

Kun Khun Nok vieraili Suomessa parikymmentä vuotta sitten, vierailimme myös Lokalahdella seurakuntavierailulla. Sitäkin oli mukava muistella nyt noiden edellisten piispantarkastusmuistojen ohella.

Lokalahti%20Nok%20ja%20Jaakko%20srkkotipLokalahti%20Nok%20tanssii%20yksinpieni-n
Hi Nok! Greetings to Greg, too :)

tiistai 9. tammikuuta 2018

+1136 Piispantarkastuksen SYKE-ilta Porin Teljän seurakunnassa 180114

+1136 Piispantarkastuksen SYKE-ilta Porin Teljän seurakunnassa

Hyvää seuraa
Hyvää keskustelua
Hyvää iltapalaa
Hyvää musiikkia

Osallistuimme seurakuntamme piispantarkastukseen ihan vain seurakunnan rivijäseninä.  Ilta oli vapaamuotoista yhdessäoloa ja keskustelua. Se päättyi piispamme Kaarlo Kallialan iltahartaukseen kauniissa hämärässä kirkossa.

Olimme vuosia myös oman seurakuntamme omia lähetystyöntekijöitä, nimikkolähettejä. Monta piispaa olemme vuosien varrella tavanneet, jotkut heistä kotonammekin. Moni piispa on meitäkin tarkastellut ja tarkastanut, kuunnellutkin. Monessa nimikkoseurakunnassamme saimme Suomessa ollessamme osallistua myös erilaisiin neuvotteluihin, Lokalahden seurakunnassa aikoinaan jopa piispan seurueeseen koko piispantarkastuksen ajan. Joistain näistä kohtaamisista kirjoittelin jo blogissa aikaisemminkin, +692 Piispan tarkastus .

Juttelimme joidenkin seurakuntamme nykyisten ja entisten työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa meneillään olevasta tarkastuksesta. Siihen oli liittynyt lukuisia tapaamisia ja neuvotteluja. Erikoisen hyvältä tuntui se, että ohjelmaan oli liitetty myös keskusteluja seurakuntamme alueella toimivien herätysliikkeiden edustajien kanssa. Se vahvistaa yhteistä työtä ja työnäkyä. Sellaista kohtaamista tarvitaan kirkossamme juuri nyt. Hyvä!

lokalahti%20virtanen%20piispantarkastus%
Piispantarkastus Lokalahden seurakunnassa parikymmentä vuotta sitten, ruokailu Lasse ja Anneli Virtasen kotona. piispana arkkipiispa John Vikström. Kuva kotikokoelmista.

maanantai 8. tammikuuta 2018

+1135 "Thaimaa kaipaa kipeästi idän viisaita miehiä" 130114

+1135 ”Thaimaa kaipaa kipeästi idän viisaita miehiä”

Kukapa ei kaipaisi
Viisaita miehiä ja viisaita naisia
Joka paikassa
Tänäänkin

Taas yksi niitä päiviä Bangkokissa. On otettava kantaa, on sitten mitä mieltä hyvänsä tai ei mitään mieltä. Voihan kaikkea miettiä.  Me ulkopuoliset olemme silti aina ulkopuolisia mutuillamme ja mukatiedoillamme.

Taas kerran yksi thaimaalainen hallituksenvaihtoyritys pääsi maailmalla otsikkoihin. Yllätyksekseni tuttu Satakunnan Kansan toimittaja halusi silloin kuulla minun versioni asiasta. Tuo yritys näkyi maailmalla voimakkaammin kuin monet muut yritykset, koska Bangkokin lentokenttäkin oli vallattu. Siellä istui niitä samoja keltapaitoja, jotka ovat aina vuorollaan valtaan pyrkineet.

Kirjoittelin toimittajaa odotellessani pikaisesti muutamia sähköposteja Thaimaassa oleville ystäville. He kertoivat omia ja muiden kokemuksia ja neuvoivat edelleen asiaa koskeville päivitetyille uutissivustoille. Sain myös vinkkejä joihinkin taustajuttuihin, joten olin jonkin verran paremmin ajan tasalla toimittajan ja kuvaajan tultua. En arvannut, että kyseessä oli etusivun juttu, jota jatkettiin sisäsivuilla. Tällaistakin siellä oli silloin:

”Mielenosoittajat ovat esittäneet, että enemmistö parlamentin jäsenistä pitäisi nimittää eikä valita vaaleilla. Edellinen pääministeri valittiin demokraattisesti, ja kai he ajattelevat, että mies- ja ääni-periaatteella valittiin väärin.”

Onkohan mikään muuttunut, kun yksi mellakan tavoitteista oli estää helmikuun alussa toteutettavaksi määrätyt vaalit. Ota siitä sitten selvää länsimaisella logiikalla. Thaimaalaisella logiikalla se on helpompaa. Siitä kirjoitin kirjoituksessani 128 Totuus ja/vai rakkaus

29.11.2008. Satakunnan Kansa. Otsikko ”Thaimaa kaipaa kipeästi idän viisaita miehiä”. Kuvateksti: ”MM harjoitteli torstaina kotona thaimaalaisen pöydän kattamista Pihlavan seurakunnan viikonlopun Katetut pöydät ja koristellut kuuset – lähetysnäyttelyä varten. Itämaan tietäjät ovat Thaimaassa tehtyjä.”

SatakunnanKansa-29-11-2008-Apieni-normalSatakunnanKansa-29-11-2008-Bpieniilmanku

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

+1134 Teeskenneltyä ystävällisyyttä, vihapuhetta vai kohteliaisuutta 110114


+1134 Teeskenneltyä ystävällisyyttä, vihapuhetta vai kohteliaisuutta

Someinen ongelma:
Julkinen riita vai yksityinen ystävällisyys

Törmäsin minulle uuteen tilanteeseen. Se on toisaalta tietysti virkistävääkin, mutta toisaalta hankalaa.
Olin luullut olevani jo lähes oikeaoppinen somelainen alkaen 90- luvun lopun irkkailusta sekä lähes sujuvasta tiedonhausta, päätyen tämän ensimmäisen oman blogini aloittamiseen elokuussa 2007. Vaikka nettiin onkin tullut uusia keskustelualustoja ja yhteydenottomahdollisuuksia, olin ajatellut että nettietiketti olisi pysynyt lähes ennallaan.

Aluksi tein lähtölaskentaa eläkkeelle jäämistä varten Vuodatuksessa viiden kuukauden ajan luullen voivani sinä aikana tyhjentää mieleni, kokemukseni ja sieluni vapaaksi pääsyä varten. Toisin kävi. Jäin koukkuun ja huomasin, että lähtölaskennan jälkeenkin oli elämää. Siispä jatkoin tätä bloggaamista vanhaan malliin, vain blogin nimeä muuttaen. Vähän kerrassaan aloin liittää myös kuvia mukaan. Kotimaa24:ssä uudella blogialustalla ehdin kirjoitella parisenkymmentä blogia, ennen kuin siellä siirryttiin valikoituihin bloggaajiin, joihin minä en kuulunut. Aktiivisesti sielläkin kommentoin, kunnes lopetin viime kesänä siellä omat kommenttini. Olen Kotimaa24:n hajottua seurannut suhteellisen aktiivisesti myös sen perillisiä, erilaisia uusia syntyneitä keskusteluryhmiä, joissa monet vanhat blogitutut edelleen kirjoittavat ja kommentoivat. Itse en niille kentille ole tunnuksia hakenut. Monien kanssa vaihdan sähköposteja vielä silloin tällöin epäsäännöllisesti. Joillekin lähetän joulukirjeitämmekin.

Nyt se uusi tilanne. Lähetin tapani mukaan sähköpostilla perinteisiä joulukirjeitämme joillekin sellaisille, joiden kanssa olin aina välillä kommentoinut blogeissakin, joskus sähköposteillakin. Kerroin seuraavani edelleen joitain keskusteluja ja kerroin omia mietteitäni niistä. Sain yhden yllättävän vastauksen ihmiseltä, jonka kanssa olin keskustellut eri blogeisssa ja jonka kanssa olimme ennenkin vaihtaneet kymmeniä sähköposteja.  Minua syytettiin väärästä ystävällisyydestä ja hyökkäväisyydestä, koska olin kirjoittanut kirjeeni yksityiskirjeenä enkä ollut osallistunut vastaaviin blogikeskusteluihin.  Olin ”esittänyt "ystävällistä" ihmiselle, jonka kanssa kommunikaatio ei ole koskaan onnistunut”.  Olin syyllistynyt ”rajojen ylittämiseen”. Ymmärsin, että jos olisin kirjoittanut samoista asioista julkisessa keskustelussa, käyttämällä rajumpaa kieltä, se olisi ollut oikein, toisin kuin tällainen kahdenvälinen keskustelu ”ikään kuin olisimme jotenkin läheisissä väleissä”.
Olen joskus aikaisemminkin kieltämättä miettinyt, millaista on se vihapuhe, jota ihmiset ovat saaneet sähköpostiinsa. Onko todella niin, että ihmisten kanssa saa kirjoitella julkisesti, hyvien tapojen rajoja hipoen, mutta ei sähköpostitse, ”ystävällisyyttä teeskennellen”. Voi olla. Olen nyt someinvalidi. Toivun siitä kyllä. Googlaamalla huomasin, että ”teeskennelty ystävällisyys” näyttää olevan yksi tämän aikakauden halveksittuja asenteita. Muistelen, että ennen sitä taidettiin nimittää kohteliaisuudeksi. Vai piirretäänkö tässäkin veteen sitä kuuluisaa viivaa.

6.12.1994. Uudenkaupungin Sanomat. Kuva kirjoituksesta: ”MM naisten aamukahvilla. Nainen on samanlainen kaiken erilaisuuden keskellä.” ”Bangkokissa pitkään työskennellyt MM esitteli seurakunnan aamukahvitilaisuuteen osallistuneille naisille kuusi thailaista ystäväänsä.” Tässä ehkä teeskenneltiin oikealla tavalla…

Naistenkauvila%20Uki%20thainaisetpieni-n

lauantai 6. tammikuuta 2018

+1133 Jupiter ja muut loppiaisen tähdet 060114

+1133 Jupiter ja muut loppiaisen tähdet

Minä ja Jupiter

En ole tiennyt ennen katselleeni Jupiteria, vaikka varmasti olen sen ennenkin nähnyt muiden tähtien joukossa. Yhden kerran me kuitenkin varmuudella katselimme toisiamme, minä ja Jupiter. Siirryin tältä näppäimistöltä Jupiter-uutisen luettuani suoraan eteläiselle parvekkeellemme ja siellähän Se oli, niin kuin oli luvattu. Oli muuten aika hurja tunne, yllättävä kyllä.

Kirkossa näin neljä Tiernapoikaa ja Tiernapoikain tähden. Mahtavaa, että nuo pojat olivat saaneet sellaisen esityksen aikaan. Osaan itsekin Tiernapoikain laulut lähes ulkoa. Tähteäkin olen saattanut jossain kokoonpanossa pyöritellä. Nyt huomasin, että tarvitsin tekstin nykysuomennusta. Siihen löysin avun Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta Taru Kolehmaiselta, joka on yksi entisistä asuintovereistani entisessä ylioppilaskoti Tyttö-Logoksessa ja yksi entisistä työtovereistani entisellä Sana-laivalla sekä yksi entisistä kuorotovereistani entisessä Logos-kuorossa:

”Monen pikkujoulun kohokohta, Tiernapojat, herättää kysymyksiä sekä vanhan kielensä että Oulun seudun murreilmausten takia. Otan tähän vain pari kysytyintä: ”No tain tähtein” toistellaan ”Tähti se kulukeepi” -laulussa useaan kertaan. Yleensä kysytään vain tain-sanaa, koska tähtein-muodon ajatellaan ilman muuta liittyvän laulun aiheeseen eli joulutähteen; sen kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemisistä. Tain-muodon taustalla on vanha murresana taa ’tämä’; tain tähtein merkitsee siis ’tämän tähden’. Toinen usein kysytty sana on altti (”Oi, altti kiitos Jumalan”). Se on lyhentymä alati-sanasta (vrt. ruotsin alltid).”

Katsokaa Jupiteria, jos sen näette. Ihmetelkää tekin sitä, ja mikä ettei myös Itämaan tietäjien tähteä. Näin loppiaisena.
1987 Tiernapojta Marra Hannu Mika.jpg
1987 Tiernapojat. Tähtityttö Kuopus serkkuineen.

perjantai 5. tammikuuta 2018

+1132 "Fiksummat puheet luterilaisessa kirkossa, kirkon parempi Uusi Vuosi 2014" 030114

+1132 "Fiksummat puheet luterilaisessa kirkossa, kirkon parempi Uusi Vuosi 2014”

Tyhmäkin (o)saa valikoida sanojaan
(O)saako fiksu?

Lapuan tuomiokirkkoseurakunnassa aloitettu vetoomus "fiksumman keskusteluilmapiirin" puolesta avattiin valtakunnallisesti uudenvuodenaattona 31.12.2013.  Adressin nimi on "Fiksummat puheet luterilaisessa kirkossa, kirkon parempi Uusi Vuosi 2014”.

”Meillä on oikeus olla eri mieltä. Meillä on oikeus arvioida kriittisesti sellaisia käsityksiä, joita pidämme virheellisinä.”
”Haluamme kuitenkin sitoutua siihen, ettemme käytä toisistamme loukkaavia sanoja. Haluamme keskustella vaikeistakin kysymyksistä toista kunnioittaen ja ymmärtämään pyrkien. Tahdomme löytää rakentavia sanoja myös ilmaistessamme erimielisyyttä.”

Me vanhempi polvi olemme aika heikoilla tässä kaikenpuolisen kriittisen kommunikaation ristitulessa. Arviointia koen elämässäni paljon tehneeni, jopa perustelleeni sitä mielestäni varsin vahvasti, mutta nykymaailman arvostelurumban askelia en varmaan tunne tarpeeksi hyvin. Terveen kritiikin antaminen ei ole ollut parhaita puoliani etenkään itseäni kohdistuvissa asioissa, mutta toivon pystyneeni olemaan edes joskus toisten puolestapuhujana. Niissä asioissa olen osannut kyllä käyttää värikästäkin kieltä.

Jotain on muuttunut. Näyttää siltä, että huulenheitolla ei pyritä enää piiloviestintään, vaan varmistamaan se, että huulenheiton kohde saa varmasti ansaitsemansa paheksunnan.

En muista, missä olisin enää kuullut kilpailtavan toinen toisensa kunnioittamisessa. Tai että tajuttaisiin, että ”äskenkääntyneet” eivät ole parhaita asiantuntijoita siitä, mistä kääntyivät pois. Harvoin he näyttävät myöskään tietävän tarkkaan, mihin päätyivät. Tämä koskee kaikensuuntaisia käännöksiä. Tällainen perinteinen keskitien kulkija saa varoa sitä, ettei osu kohdalle, kun tien kahta puolta kulkevat huitovat toisiaan milloin milläkin.

Joka tapauksessa, allekirjoitin puolestani tuon adressin. Kovin moniin adresseihin en ole elämässäni antanut nimeäni. Edellinen taisi koskea nuorten mielenterveysongelmien parempaa hoitoa. En usko, että tämä adressi vaikuttaa sen suuremmin ihmisten mielipiteisiin, käytökseen tai sanoihin. Koen silti olevani oikeassa joukossa näiden minulle pääasiassa tuntemattomien allekirjoittajien kanssa. Meitäkin tällaisia siis on.

Leikinlaskulla ja leikinlaskulla on eronsa:
Kuvakortit%20leikkis%C3%A4pienet-normal.

torstai 4. tammikuuta 2018

+1131 Jos olisimme tavallinen perhe 010114

+1131 Jos olisimme tavallinen perhe...

Jos mutta kun ei ihan

Joulun päivien aikana koolle kertynyt suku, etenkin sen nuorin osa, huvitti kerran itseään ja muita miettimällä, millainen tämä joukkio olisi, jos se olisi tavallinen perhe. Pitäisikö tavallisen perheen isän olla urheiluhullu ja sen nuorison rakastaa Cheekiä. Käytäisiinkö kerran vuodessa Kanarialla? Roikkuisiko nuoriso ostoskeskuksissa? Tavattaisiinko isovanhempia? Millaisia elokuvia katseltaisiin ja mitä televisio-ohjelmia seurattaisiin? Luettaisiinko kirjoja ja jos, niin mitä?

Tätä kaikkea mietittiin kun nuoriso kuunteli Frank Sinatraa ja luki fantasiakirjallisuutta. Osa porukasta pelasi aina vuorollaan Harry Potter-peliä ja Rummikubia sekä kokosi palapeliä. Lattialla löhöten katseltiin Miss Marplea ja Porotia sekä kierrätettiin vaatteita. Joku luki vanhoja Aku Ankka-kansioita ja pelasi Angry Birdsiä. Aina välillä syötiin. Melkein tavallinen perhe.

2013. Osa melkein tavallisesta seimiasetelmasta pianon päällä. Mangusti ja panda ovat kuulemma tulleet seimen ääreen tietäjien mukana…
2013%20joulukalenteri%20seimipieni-norma

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

+1130 Jokaisen tarinon tärkeä- joka vuonna. Hyvää uutta vuotta! 311213

+1130 Jokaisen tarina on tärkeä - joka vuonna. Hyvää uutta vuotta!

Kuuluvatko kaikki johonkin joukkoon?

Olen pohtinut uteliaisuuden ja kiinnostuneisuuden rajapintaa. Räkärealistina yritän selvittää, mitä tuolla rajapinnalla tapahtuu ja kenen oikeus on tuota rajaa ylittää. Kenen tarinaa pitää kuunnella ja kenen tarinaa ei saa kuulla? Miksi yksinäisyyden maassa Suomessa yksityisyyden rajaa korotetaan koko ajan?

Hoitotahdossa pitäisi olla hyvin selkeästi mahdollisuus myös omien rajojensa määrittelyyn. Jos on rastittanut rastin ruutuun, jossa ilmaisee halunsa kuolla yksin ja unohdettuna, ei saa olla katkera siitä, että niin tapahtuu. Jos taas haluaa olla ihmisten löydettävissä loppuun asti, siihenkin täytyy olla rastitusmahdollisuus. Vaikeinta on keksiä, miten rastitettaisiin se, että haluaa tavata vain niitä, joiden motiivit ovat oikeat…

Tämän vuoden tarinat alkavat olla jo ohi. Kuulin vielä kahden maahanmuuttajan tämänpäiväisen tarinan. Huomenna heille ja heidän läheisilleen avautuvat uudet tarinat niin kuin meille kaikille.

Jos Herra suo.

2013. Jouluasetelma. Esikoisen kännykkäkuva: Seimiasetelmaa tehtiin jouluaattona kauan kahden nuoren neitosen voimin. Tällä kertaa pianon päällys on täpötäynnä. Uutta on se, että jokainen esine liittyy johonkin tarinaan.  Kymmenet tarinat kulkevat hahmojen kesken.  Yksi hauskimmista on pieni olkipukki, joka luulee olevansa norsu. Kuinkas muuten, suomalaisthaimaalaisessa tarinassa...

2013%20joulukalenteri%20kokonaanpieni-no

tiistai 2. tammikuuta 2018

+1129 Perinteinen joulukuusi 291213

+1129 Perinteinen joulukuusi

Perinteinen joulukuusi
Kuka mitä mistäkin perii…

Perheemme perinteistä kerrottaessa tarvittaisiin varmaan kulttuuritulkkeja. Nuorimman nuorison jouluperinteet näyttävät olevan varsin omalaatuisia, niin kuin perinteiden tietysti kuuluukin olla. Juuri saavuimme kiinalaisesta ravintolasta, jossa olimme syömässä perinteistä kiinalaista buffettia. Niin olemme kuulemma tehneet jo perinteisesti suomalaisten jouluruokapäivien  jälkeen.

Kuusi koristeltiin myös perinteisesti. Siis thaimaalaisen perinteen mukaan. Välkkyvästi ja täyteen. Tässä Esikoiselta pyytämäni kännykkäkuva eräästä perinteisestä joulukuusestamme:

2013%20Joulukuusipieni-normal.jpg

Nyt nuorin nuoriso päätti alkaa uuden perinteen. Pian meillä on pirtelöbuffetti, kunhan kaupasta saadaan ensin sitä perinteistä vaniljajäätelöä. Saa nähdä, säilyykö ensi joulu ilman perinteisiä pirtelöitä. Tuskin.

maanantai 1. tammikuuta 2018

+1128 Jouluvalmistelut 1955: "Ilmoitan mä suuren ilon" 241213

+1128 Jouluvalmistelut 1955: "Ilmoitan mä suuren ilon"

Jouluvalmistelut 1955 on suoritettu loppuun.

"Jouluenkeli
Joulun suurta sanomaa tahdon teille julistaa.
Ilmoitan mä suuren ilon jokaiselle tuleva se on.
Syntyi Jeesus maailmaan. Käykää tekin veisaamaan
kirkkain äänin, täysin rinnoin, juhlamielin, herkin innoin!
Jumalalle kunnia olkoon korkeudessa.
Maassa rauha ihmisille. Hyvä tahto jokaiselle.
Joulurauhan, ilon hyvän, ilon parhaan, ilon syvän,
tahdon teille lahjoittaa, joulurauhan julistaa."

1955%20Meeriik%C3%A4valko%20JOuluenkelie
Meeriik%C3%A4valko%20jouluenkeli2pieni-n

1988 Bangkok. Armon kirkko. Jouluenkeli

Hua%20Mark%201988%20joulu%20enkeli%20ja%