torstai 30. kesäkuuta 2016

+585 Boring 040110

+585 Boring

Marinaparina kissa

Rontti-kissa istuu eteisessä ja protestoi. Tylsää. Mälsää. Boring. Viikon se puikkelehti porukan seassa, istui välillä keittiötuolilla muiden kanssa ruokapöydän ääressä tai nojatuolilla olohuoneessa, kurkisteli kuusen takaa tai komeron oven raosta, leikki leikittäjien kanssa ja nukkui nukkujien kanssa. Miau. Missä ne ovat?

On aika taas riisua joulukuusi. Kieltämättä se on tänä vuonna taas hyvin koristeltu ja värikäs.Nuo monitaiteelliset lapsenlapset... Uusien joululahjasähkökynttilöiden loisteessa thaimaalaiset kiiltävät koristeet välkkyvät kauniisti.

Thaimaassa joulukuuset vaihtelivat vuodesta vuoteen. Ensimmäisenä Thaimaan jouluna kotona koristeltiin pientä purkkipuuta.
Plus%20585%20Th%20joulupuu%20pieni.jpg
Thaimaan kirkoissa joulupuuksi valittiin joskus joku pihan pensaista tai puista. Paljasvarpainen Kuopus pääsi mukaan sellaista koristelemaan.
Plus%20585Th%20jolupuu%20ulkona.jpg

Päivän viisaus. Jokaiselle tulee aika, jolloin riisutaan pois kaikki kiilto, välke ja koristelu. Jäljelle jää vain kuivunut runko, joka sekin aikanaan maatuu pois. Siinäkö kaikki?

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

+584 Värivammainen aurinko 030110

+584 Värivammainen aurinko

Aurinko nousee ja laskee
Kaikille meille
Värivammaisille
 
Näinä päivinä halutaan piirtää raja hyvän ja pahan välille, oikean ja väärän välille. Keskustelu on varmaan tarpeen, kunhan tajutaan, että sitä rajankäyntiä jokainen tekee myös omassa sydämessään. On oikein puolustaa heikompaa, kunhan on varma siitä, kuka on se heikoin.

Olin sairaslomalla polveni takia. Lääkärintodistus oli ihan varmasti ollut pianon päällä matkalla Kelaan. Nyt se oli hävinnyt mystisesti.

Lapsenlapsi Ykkönen,  silloin 4 v, oli oppinut käyttämään saksia ja liimaa. Aurinkoja oli mukava askarrella myös mummolassa.
Plus%20584%20Aurinko.jpg

Olihan se itsestään selvää, että mummon tehtävä olisi ollut aamuvarhaisella antaa askartelupaperia aurinkoja varten. Kun sitä ei ollut, neuvokas lapsenlapsi etsi ja löysi sitä itse. Paperin toinen puoli, se tyhjä, maalattiin kauniin keltaiseksi. Toiselle puolelle jäivät aikuisten kirjaimet.

Työterveyslääkärin vastaanottoapulaisella ei pokka pitänyt, kun tuo aurinko, siis se, mikä oli jäljellä lääkärintodistuksesta, kiikutettiin hänen eteensä ja sanottiin, että tässä oli nyt käynyt näin. Uusi lääkärintodistus kirjoitettiin, kun nauru oli loppunut.

Päivän viisaus. Värivammainenkin aurinko valaisee.  Meitä kaikkia värivammaisia.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

+583 Päätöksiä ja selostuksia 020110

+583 Päätöksiä ja selostuksia

Ihan varmasti päätetty
Ihan varmasti tiedetty
 
Jouluselostus 2009 suvun kuopukselta Esikoisen muistiinpanemana:
Äiti on kiva. Joskus kun me kysytään saadaanko me pelata, se sanoo että kysykää isiltä.
R-mummokin on ihan kiva. Se antaa ruokaa. Mä tykkään siitä.
Isi tekee joskus että rämppää tietokonetta ja kännykkää. Se on kiva kun se rämppää. Sen kommunikaattori on mennyt rikki.
I on joskus kiva. En mä kyllä muista milloin. Mutta se ei aina tappele mun kanssa.
H on kiva kanssa. Se pelaa StarWarsia ja mä saan katsoa.
Rontti leikkii omien lelujensa kanssa. Ja se tykkään ihmisten leluista kanssa. Eniten se tykkää Ice Agen norsun kanssa. Se norsu on ruskea.
M. Mä tykkään siitä kun se pelaa Little Big Planet-peliä.
M syö purkkaa, se M.
Pappa vie mut joskus mökille. Siellä on aivan kivaa, me mennään saunaan.
M-mummo antaa kanssa ruokaa. Vaikka pastaa joskus. Musta se on kyllä hyvää ruokaa

Päätöksiä vuonna 1977 Esikoisen muistiinpanemana.
Plus%20583%20Ammattip%C3%A4%C3%A4t%C3%B6
Plus%20583%20P%C3%A4%C3%A4t%C3%B6ksi%C3%
Päivän viisaus: Päätetty mikä päätetty. Toteutettu mikä toteutettu.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

+582 Skannauksen filosofiaa 010110

+582 Skannauksen filosofiaa

Sillä on nimikin:
Yrityksen ja erehdyksen menetelmä
 
Oli aika lisätä taitojaan. Päätin toisilta salaa yrittää skannata diakuvan. Tuo vähän viisaampi porukka oli jo sen tehnyt ja ymmärsin, että se oli periaatteessa mahdollista.

Valitsin vanhan irrallisen kuvan Thaimaan kurakoissa kasvavasta lootuksesta. Kuva oli jäänyt kehystämättä, todennäköisesti tasonsa takia. Onnistuin (ihan melkein heti tai silleen) laittamaan sen oikeaan koloon. Ensimmäinen skannaus tuotti kuvan, tuota siis, siitä skannaustilasta.
Plus%20582a.jpg
Toisen kuvan osasin jo skannata toisesta nappulasta.  Tulostakin tuli:
Plus%20582%20B.jpg
Vartin ihmeteltyäni osasin kääntää värit oikeiksi. Sininen vesi muuttui oikeaksi kuravedeksi  ja taustametsäkin sai oikean tummanvihreän sävynsä. Tarkkuus ei ollut ihan osunut lootuksiin. Väliäpä tuolla.
Plus%20583%20C.jpg
Päivän viisaus:  Riippuu fokuksesta. Jos katsoo vain lähellä olevia asioita, tausta hämärtyy. Taustaa korostettaessa lähellä oleva näyttää epämääräiseltä. Näin on myös meillä ikääntyneillä. MOT.  

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

+581 Uuteen vuoteen uusin innoin uusin konein uusin pulmin 311209


+581 Uuteen vuoteen uusin innoin uusin konein uusin pulmin

Isoovaiset ja siunatut
Me toivotamm’ ja me toivotamm’
Onnellista ja hyvää uutta vuotta
 
Nyt me olemme kaikki sanoneet kaiken tästä vuodesta. Uusi vuosi tuokoon uutta. Sopivassa määrin ja soveliain tavoin.

Eilen täällä asenneltiin uusia koneita uusiin systeemeihin. Oppimista on, etenkin kun soveliaat opettajat vähän kerrassaan alkavat häipyä omille mailleen ja mannuilleen. Muuta väliä ei ole, kunhan vain pääsee omalle blogilleen. Ja vähän muihinkin. Vai mitä? 

Uuden vuoden korttini olkoon vanha kuvamme, Lokalahden kirkko 1970-luvulla. Se oli Lokalahdella asuessamme eräänä vuonna joulukorttimme.  Kutsuimme siihen aikaan avoimella kutsulle lokalahtelaisia kotiimme uutena vuotena. Suurin joukoin silloin tultiinkin yhteen. Kahviteltiin, juteltiin, pidettiin puheita ja esitettiin musiikkia. Kutsuimme aina jonkin ystäväperheen esiintyjäksi. Silloin jotenkin oli olevinaan aikaa ystävillekin. Mitenkähän kaikki onkaan hiipunut…
Plus%20581%20Lokalahden%20kirkko%20joulu
Uusin pulmin, mutta myös uusin ratkaisuin. Siinä sopiva haaste meille kaikille.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

+580 Vuoden viisauksia ja viisasteluja 301209

+580 Vuoden viisauksia ja viisasteluja

Kokoon koko kokko
Polttaako?
Lämmittääkö?
Valaiseeko?
 
Risuista voi koota kokon. Lauseetkin voivat sytyttää. Valaista. Sammua. Hiipua. Häipyä.

Tammikuu: Elämässä on uskallettava kurkistaa myös pinnan alle, jos haluaa nähdä elämän koko kuvan… 
Helmikuu: On helpompi kutsua toisen maailmaa vääränlaiseksi ja häntä itseään tyhmäksi kuin yrittää ottaa selvää tosiasioista.
Maaliskuu: Kaikkea elämänhistoriaa ei tarvitse katsoa suurennuslasilla.
Huhtikuu: Vuorta voidaan siirtää räjäyttämällä tai kaivinkoneilla, mutta se siirtyy myös hiekanjyvä kerrallaan.
Toukokuu: Kodistaan ei kai kokonaan pääse irti koskaan, mutta toivottavasti menneisyys ei aina ole painolastina.
Kesäkuu: Miksi kaikkea, mitä voidaan käyttää väärin, myös käytetään väärin?
Heinäkuu: Joskus on täysi työ ymmärtää niitä, jotka puhuvat asioista sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi saada aikaan.
Elokuu: Joskus elämä menee sen etsimiseen, mistä lähtiessään haluaisi palata takaisin.
Syyskuu: Millä vakuutat ihmisen, joka ei halua tutkia faktoja, vaan uskoo omaan fiktioonsa?
Lokakuu: Velttoudelle ei tulosvastuullinen kvartaalitalous oikein ole vielä oppinut keksimään käyttöä.
Marraskuu: Vanhetessaan on syytä päättää, onko unohtaminen hyvä vai paha asia.
Joulukuu: Jotain saa aikaan, kun vain uskaltaa ja viitsii.

1970 Ne Kyproksen siniset vuoret.
Plus%20580%20Kypros%20ja%20ne%20siniset%

perjantai 24. kesäkuuta 2016

+579 Lukeva suku 281209

+579 Lukeva suku

Kirjoja siellä
Kirjoja täällä
Kirjoja lojuu kirjojen päällä
 
Tein tutkimuskierroksen. Kirjakierroksen. Löysin ainakin seuraavat kirjat, joita täällä parhaillaan luetaan/on juuri luettu. Joku tämän talon jouluasukkaista osaa antaa ainakin jostain näistä kirjoista kirja-arvostelun. Ainakin ihan pian.

Pikku Fingerpori 1
Michael Jan Friedman: Star Trek Pantheon
Jeremy Scahill: Blackwater
John Grisham: The Chamber
Jon Ronson: The Men Who Stare at Goats
George Orwell: 1984
Marika Björkgren-Thylin: From Pioneer Mission to Autonomous Church
Aku Ankan taskukirja 191, Kielletty hedelmä
Mervi Koski: Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja
Michael Moore: The Official Fahrenheit 9/11 Reader
Stephenie Meyer: Twilight
Juba: Viivi ja Wagner: Kuinka kasvissyöjä kesytetään
Heikkilä & Suvikumpu: Pyhimyksiä ja paanukattoja
Tim Shorock: Spies for Hire
Scott Adams: Työnilosta
Eric Frattini: The Entity
Surr, Surinaa, pörinää, kuhinaa
Christopher Paolini: Eragon
Matthew M. Aid: The Secret Sentry
Uusi Värikuvakasvio
Raision kirkko, minun kirkkoni
Kemelman: Someday the Rabbi Will Leave

Huomautan, että minä en vielä ole lukenut mitään noista kirjoista. Ainakaan tänä jouluna. Lukuiloa muihinkin koteihin…

1990. Bangkok. Kesken pakkaamista. Nämäkin kirjat muuttivat Suomeen. Muiden muassa.
Plus%20579%201990%20Bkok%20muutto%20kirj

torstai 23. kesäkuuta 2016

+578 Joulublogi ja joulutuunaukset 261209


+578 Joulublögi ja joulutuunaukset

Tuunatun joulun tunnus
Homo ludens
Leikkivä ihminen
 
Tämä porukkani  jo nauraa minulle. Glögiä valmistaessani kutsuin heitä joulublögille. Blogistania on tehnyt tehtävänsä.

Tuunattu koti. Mitä kaikkea saakaan aikaan muutama innokas koristelija kolmesta laatikollisesta perinteisiä ja moderneja joulukoristeita. Joulukuusesta näkyy ainakin sen kaunis muoto koristeiden takaa.

Tuunatut ruuat. Kaupasta ostettuihin salaatteihin on tehty omat lisäykset. Sienisalaattiin on lisätty omia liotettuja ja pilkottuja suolasieniä, perunasalaattiin keitettyjä ja pilkottuja perunoita sekä kurkkua, italiansalaattiin sulatettua herne-maissi-paprikaa ja keitettyjä makaroneja, tällä kertaa yleisö huomioon ottaen Nalle-makaroneja, sekä rosolliin keitettyjä ja pilkottuja perunoita, vuohen tuorejuustoa ja jääkaapista löytynyttä ohuen ohutta italialaista leikkelettä.

Tuunatut joulutavat. Joulu tuunautuu aina vuosittain erilaiseksi. Yleisön pyynnöstä (ja joskus vastustuksesta huolimatta) asiat ratkaistaan vuosi- ja tapauskohtaisesti.


Jouluevankeliumia ei ole tarvinnut tuunata. Se riittää sellaisenaan.

1971. Joulutuunauksia Naantalissa.
Plus%20578%20Naantali%20Joulutuunaukset.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

+577 Menneet ja tulevat polvet 241209

+577 Menneet ja tulevat sukupolvet

Omalla paikallaan
Omalla ajallaan
Jokainen
 
Jostakin olemme tulleet. Jonnekin menemme.

Kun kerran äitini ekaluokkalaisilleen jouluna 1955 kirjoittama joulunäytelmä jouluvalmisteluista on vielä pöydälläni, olkoon sen viimeinen runo, Jouluenkeli, tämänvuotinen joulutervehdykseni.
 
Joulun suurta sanomaa tahdon teille julistaa.
Ilmoitan mä suuren ilon, jokaiselle tuleva se on.
 
Syntyi Jeesus maailmaan.Tulkaa tekin veisaamaan
kirkkain äänin, täysin rinnoin, juhlamielin, herkin rinnoin:
 
Jumalalle kunnia olkoon korkeudessa.
Maassa rauha ihmisille, hyvä tahto jokaiselle.
 
Joulurauhan, ilon hyvän,ilon parhaan, ilon syvän,
tahdon teille lahjoittaa, joulurauhan julistaa.”
 
Me voimme jättää jälkeemme muutakin kuin vain hiilijalanjälkiä.

1960. Poikeljärvi. Se mennyt sukupolvi
Plus%20577%201060%20M%C3%B6kki%20ja%20ha

tiistai 21. kesäkuuta 2016

+576 Päivän enkeli 221209

+576 Päivän enkeli

Joulun erikoistarjous
Päivän enkeli
Erikoishinnalla
Ilmaiseksi
 
En ole oikeastaan mikään enkeli-ihminen. Joulun aikaan vain meilläkin tuntuu usein olevan enkelibuumi. Tämän vuoden enkelikasautuma on nousemassa pianon päälle, jossa usein on ollut perheemme joulukalenteri Suomessa ollessamme. Sinne on yleensä päivä päivältä kertynyt lisää jouluaiheisia esineitä ja viimeksi jouluaattona tai jouluyönä tullut Seimen Lapsi joko äitinsä sylissä tai sitten olkivuoteellaan, riippuen sen vuoden esineistä.

Thain kieli kertoo hyvin selvästi enkeleiden ja muiden henkiolentojen eron. Kristillinen enkeli on Thuut Sawan, Taivaan Lähettiläs. Buddhalaisuuden ja animismin hyvistä hengistä käytetään eri sanaa. Niitä ei sekoiteta toisiinsa. 

Thaimaalaisten parissa opin myös lukemaan vanhaa Raamattuani oikein. Enkelit eivät siellä olekaan pyöreäposkisia hymyileviä lapsia vaan outoja, pelottaviakin hahmoja, jotka joutuvat yleensä ihmisten luokse tullessaan pikaisesti  ensin huutaa huikkaamaan : ”Älä, pelkää, älkää pelätkö.”

Uusiutuva enkelikaarti täyttää nykyisyyden ohella sekä menneisyyden että tulevaisuuden. Kai se on oikeidenkin enkeleiden tehtävä.

Bangkok. Laksin seurakunnan kortti.
Plus%20576%20Laksin%20joulukortti.jpg

maanantai 20. kesäkuuta 2016

+575 "Ihan tarkkaan siistin mä joka loukon" 211209

+575 ”Ihan tarkkaan siistin mä joka loukon”

Totta kai
Tietysti
Ilman muuta
Poikkeuksetta
Kyselemättä
Perinjuurin
 
Aiomme viettää joulun näköjään eteisen hyllykaapissa ja siivouskomerossa. Ne kaksi on nyt siivottu. Jos totta puhun, niin jo oli aikakin. Kuopus on armollisesti pessyt sieltä täältä löytyneitä parittomia sukkia ja lapasia, joista kummallisesti on syntynyt myös hyviä sukka- ja lapaspareja. Ei siis ainakaan palella tänä jouluna. Siellä siivouskomerossa eikä muuallakaan.

Onneksi meillä ei lapsuudessa kuitenkaan ihan kaikkea siivottu ihan perinjuurin eikä ihan tarkkaan. Opettajanperheen jouluna ei todella ihan kaikkea ehditty. Jonkunhan piti silloin se kuusijuhla järjestää, esitykset valmentaa, jouluarvostelut tehdä, todistukset kirjoittaa ja omenat ja piparkakut pusseihin piilotella.

Ei paineita. Tehdään vain se, mikä on hauskaa. Tai tietty vähän enemmän. Tai oikeastaan pitäisi kyllä…

1988 Bangkok. Hua Mark. Joulusiivousta tämäkin
Plus%20576%20Hua%20Mark%20joulukoristelu

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

+574 Joulutonttu ja Herra Hoppu 191209

+574 Joulutonttu ja herra Hoppu

Roolien vankina
Roolien lumoissa
 
Mieleeni tuli kouluni ensimmäisen luokan joulujuhla, jossa olin toinen kahdesta keskustelevasta tontusta. Me kaksi kai osasimme lukea ja saimme siksi  roolimme. Kuusijuhlat kyllä muuten muistan. Koulumme hirsiseinät sopivat hyvin juhlien tunnelmaan. Koko koulu ja vieraat mahtuivat yhteen luokkaan. Kyllä se olikin täysi. Eivät taitaisi nykyajan paloviranomaiset enää noin suurta joukkoa päästää uunilämmityksellä lämmitettyyn pieneen tilaan.

Vähän ylemmiltä luokilta muistan koulun muotinäytöksen. Siellä jokainen halukas sai pukeutua erikoisiin vaatteisiin ja kävellä vuorollaan luokan korokkeella toisten iloksi. Minä en ollut keksinyt mitään, mutta juuri ennen esitystä hain päälleni aikuisen miehen takin ja hatun ja kainalooni salkun. Syöksyin ovesta tuossa asussa korokkeelle ja puolijuoksua sitten takaisin ovelle. Herra Hoppu oli syntynyt. Kaikki nauroivat ja se oli hauskaa.

Kuka kantaa tänä jouluna Suomessa pahiksen roolia? Entä kuka on hyvis? Hassuja me kaikki taidamme olla, jos annamme toisten määritellä lähimmäistemme roolit.  Jospa välillä ajattelisimme itse.

Minä uskon Suureen Ohjaajaan.
Olen kokenut, että Hän antaa luvan välillä
myös
improvisoida.

Helsinki. Se Oikea Herra Hoppu.
Plus%20574%20Helsinki%20Maija%201950pien







lauantai 18. kesäkuuta 2016

+573 Jouluvalmistelut ja Otto Manninen 181209

+573 Jouluvalmistelut ja Otto Manninen

Rallitan ja rallattelen
Joulun kanssa jolkottelen
 
Arleena  antoi minulle kommenttilaatikossani pari päivää sitten hyvä vihjeen:
”Joulun yksi parhaista valmisteluista on pysähtyä, hiljentyä. Vaikka vain hetkeksi. Ottaa runokirja käteen ja avata se summittaisesti, lukea ja pysähtyä esiintulevaan runoon. ”

Minä tein sen välittömästi. Otin Otto Manniseni ja löysin (vähän selaillen) säkeistön runosta Rauhanmies.
"Suo halullisten hallita,
maan valituiden vallita,
vain rauhan virttä rallita:
hoi-laari-laari-laa!
Kyll' asiat ne hoitelee
ja rattaat rasvaa, voitelee
ja veroruoskin roitelee
sun nahkaas naukuvaa."

Etsipä sinäkin oma runosi. Pysähdy ja hiljenny. Vaikka vain hetkeksi.

1966. Porin Tyttölyseo. Hoi laari laari laa. Penkkarilauluja
Plus%20573%20Penkkarillaarilaarilaa.jpg

perjantai 17. kesäkuuta 2016

+572 Ei kahta samanlaista 171209

+572 Ei kahta samanlaista

Päivä toisensa jälkeen
Vuosi toisensa jälkeen
Uudet päivät ja uudet vuodet
Ei paluuta koskaan
 
Mietin, millaisia jouluaattoja olen viettänyt.

0-10 vuotta. Eteisen verhon takana supistiin. Alakerran naapurin setä oli tullut taas kerran joulupukiksi. Mietin, pitäisikö minun aikuisten mieliksi vielä näyttää uskovani joulupukkiin vai leikkisinkö vain muuten joulupukkileikkiä.

10-20 vuotta. Äiti oli Helsingissä sairaalassa selkäleikkauksessa. Vaara oli vältetty. Annoin isälle lahjaksi äidille virkkaamani patalapun.

20-30 vuotta. Kiipesin ylös kapeita omakotitalon portaita. Muutaman muun vapaaehtoisen kanssa olimme menossa tervehtimään yhdeksänkymppistä vanhusta, joka asui vinttikerroksessa. Kuulimme, kuinka vaikeaa oli jaksaa lämmittää tarpeeksi kylmällä säällä, kun puut piti käydä hakemassa pihalta olevasta puuvajasta.

30-40 vuotta. Istuin sairaalassa Kuopuksen vuoteen vierellä.  Lastenosaston joulupukki tuli tervehtimään meitä kahta siinä huoneessa.

40-50 vuotta. Jouduimme sulkemaan ovat ja ikkunat jouluaterialla. Ulkona oli hyytävän kylmää. Lämpötila oli laskenut lähes kahteenkymmeneen asteeseen.

50-60 vuotta. Pakkasimme kaiken kiireen keskellä. Joulupäivänä olimme lähdössä Suomeen Esikoisen häihin ja parhaan ystäväni hautajaisiin.

60+ . Ei sitä koskaan tiedä, kuka ovesta kurkistaa. Katsotaan, kuka tänä jouluna leikkii joulupukkia tai joulumuoria tai joulutonttua. 

Ei kahta samalaista. Jokin kuitenkin joulussa pysyy samana. Se sanoma.

Eräänä vuonna joulupukin mukana oli myös jouluetana.
Plus%20572%20%20jouluetana.jpg

torstai 16. kesäkuuta 2016

+571 Mutkatonta mukavaa 161209

+571 Mutkatonta mukavaa

Joskus se vain onnistuu

Se alkoi alttonokkahuilulla. Sydämiimme tehtiin joulu ja jouluyökin soi Adamin versiona. Sitten tuli huuliharppujen ja polkkien vuoro. Esiintyjä valitsi soittimensa pienestä metallisalkustaan musiikkinsa mukaan. Nyt vasta näin läheltä kromaattisen huuliharpunkin. Hyvin sujuivat nuo puoliaskeleet, kuin (ja ihan) napista painaen. Sähköpiano kannettiin sivuhuoneesta. Hidasta ja nopeaa. Taituruutta. Iloa. Paikalta löytyi kitarakin. Venäläiset kaihoisat laulut saivat muitakin liittymään kertosäkeisiin.

Monikulttuuriyhdistys kokosi eilen vapaaehtoisensa joulukahville ja glögeille. Suomalaiset joulutortut, kakut, pikkuleivät ja suklaakonventit maistuivat kaikille tasapuolisesti. Joku oli opettanut suomea, toinen pitänyt musiikkileikkikoulua, kolmas taidekerhoa. Joku oli nähnyt vaivaa yhdistyksen hallituksessa, toinen pitänyt huolta tietokoneista, kolmas osallistunut talkoisiin.

Hyppäys tuntemattomaan on usein hyppäys omaa sydämeen. Sielläkin on paljon tuntematonta. Joskus nämä hyppäykset voivat olla mutkattoman mukavia.

2011. Bangkok. The Evangelical Lutheran Church in Thailand. Mutkattoman mukava Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen Lähetysseuran ystävyden puun istutus kirkon päätoimiston pihamaalla. Jaakko Mäkelä ja Markku Laine.
Plus%20571%202011%20ELCT%20Puun%20istutu

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

+570 Kelpaanko tällaisenani? 151209

+570 Kelpaanko tällaisenani?

Tuota lisää
Tuota pois
Tuonne lisää
Tuosta pois
 
Tuskin olisin kovin kummoinen aikuinen, jos en koskaan olisi saanut muuttua. Kaikki muutokset eivät ole olleet pahasta eivätkä ne ole ahdistaneet. Aika on vaihtunut, mutta kaikki haaveet eivät ole vieläkään haihtuneet. Taika on vielä taikaa. Sisältä olen vielä sellainen. Tällainen.

Jouluvalmisteluissa minulla on ollut selvä sellaisuus, johon minun olisi aina pitänyt päästä. Tällaisuus ei ole riittänyt.  Aina on ollut jotain jäljellä, jonka olisi pitänyt olla toisin. Vähän kerrassaan alan tajuta, että kaikki haaveet eivät ole edes tarkoitettuja toteutettavaksi.

Parasta on, että tänäkin jouluna minulla on ympärilläni läheisiä, joille kelpaan tällaisenani. Se on vain välillä hankala muistaa kaiken kiireen keskellä. Sen omatekoisen kiireen.

Tällaisenaan tuollaisena olevan kanssa.
Plus570%20T%C3%A4llaisenaan%20m%C3%B6kil

tiistai 14. kesäkuuta 2016

+569 Kuukauden kurkistus ja peräti viikon? 141209

+569 Kuukauden kurkistus vai peräti viikon?

Uskallanko?
Tohdinko?
Viitsinkö?
 
Olen jo kauan miettinyt ja täällä blogimaailmassa keskustellutkin siitä, kuinka paljon kaikenlaista näyttää olevan tarjolla maailmassa. Niin moni ihminen ja ryhmä järjestää jotain ja toivoo saavansa osallistujia.

Toiveeni ja haaveeni – tai ainakin sinne päin – olisi aina välillä hypätä tuntemattomaan. Entisissäkin ympyröissä on varmaan liikaa tekemätöntä ja menemätöntä, mutta silti voisi olla mielenkiintoista kurkistaa uuteen, ilman mitään ennakkosuunnitelmia tai sitoutumispyrkimyksiä. Kerran kuukaudessa voisi olla realistinen määrä, kerran viikossa jo hurja uskallus. Saa nähdä.

Minulla täytyy olla jossain osa hämäläisyyttäkin. Heitähän sanotaan joukoksi, jotka saavat aikaan, JOS toimeen tartutaan. Olisiko se osa tullut suvun esi-isästä, joka kuulemma äkseerasi nuoruudessaan ”Parolan kankahil”. Olkoon tämä suunnitelmanikin siis osa sisäistä hämäläisyyttäni. Siis, Jos. Ja siis, vasta Ensi Vuonna. Palaan siis asiaan. Siis, Jos.

1970.Jeriko.Kuinka sitä joskus uskalsikaan. Vaikka mitä...

Plus%20569%201979%20Maija%20Jeriko%20%E2

maanantai 13. kesäkuuta 2016

+568 Sinäkö se oot? 131209

+568 Sinäkö se oot?

Niin monen vuoden jälkeen
Ja vuosikymmenen
 
Sydäntä tärähdytti. Postiluukusta tuli kirje Saksasta. Tuttu etunimi ja suluissa tuttu sukunimi oudon sukunimen perässä. Niin monen vuosikymmenen jälkeen. 

Tänään olen taas vieraillut Bad Pyrmontissa. Siihen ovat auttaneet vanha valokuvakirja ja internetin hakuohjelma. Tuossa kaupungissa surffailin jo joskus aikaisemmin. Silloin tuttuja paikkoja ei löytynyt. Pikkukaupunki oli kasvanut oudoksi isommaksi pikkukaupungiksi. Valokuvien aurinkoisia maisemia ei näkynyt. Hymyjä. Kävelyä metsässä. Näkötornia. Schützenfestin huvipuiston laitteita. Iltaravintolaa. Ystäviä.

Nyt ihmettelen, kuinka ystävällisesti outo saksalainen perhe otti vastaan minut ja ystäväni. Perheen tytär oli töissä Hannoverissa samassa sairaalassa,  jossa meilläkin oli kesätyöpaikka. Kaksi viikonloppua kaksi outoa suomalaista sai kesäperheen, unsere Sommerfamilie. Jään miettimään, aukenevatko ovet samalla tavoin myös Suomessa.

1967.Bad Pyrmont. Weberit
Plus%20568%20Weberit.jpg

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

+567 Voiko tehdä oikein väärällä tavalla? 121209

+567 Voiko tehdä oikein väärällä tavalla?

Teille annetaan
Te löydätte
Teille avataan
 
Minulle on ollut uutta ja outoa se, kuinka aggressiivista keskustelu välillä on hyväntekeväisyyden oikeudesta tai motiiveista. Oikein voi ilmeisesti tehdä monella tavalla väärin. Tiukkapipoisuutta on löytynyt niidenkin keskuudesta, jotka itse selvin sanoin kertovat kurkistavansa sitä vain aidan toiselta puolelta, laajahattuisten joukosta. He mutustelevat omaa kukkaniittyään huomaamatta, että samasta siemenestä kaikkien kasvit kasvavat.

Tänään varsin lukuisat suomalaiset hyväntekijät ovat parhaillaan hyörimässä hyväntekeväisyttä tavalla tai toisella. On myyjäisten aika. Omasta antamisen aika toisten hyväksi. Myyjäisissä korostuu myös suomalaisittain harvinaisempi yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen yhteisten päämäärien hyväksi.

Suostun olemaan nyt tiukkapipo. Päätä kiristävät ne lauseet, jotka halveksivat toisten ”turhaa” aktiivisuutta. Jos joku ei ymmärrä toisten varainhankintametodia, olkoon hiljaa ja antakoon vaikka napin painalluksella oman osansa yhteiseksi hyväksi. Jos joku ei halua antaa toiselle mitään millään tavalla, se on hänen oma asiansa. Aina ei ole varaa lahjoittaa rahaa, mutta joskus on mahdollista lahjoittaa aikaa. Jos sitäkään ei ole annettavana, voi silti yrittää hoitaa omaa ja läheistensä elämää parhaalla mahdollisella tavalla voimiensa mukaan. Ugh.

Sain Unalta joulunenkelin. Tänään haluan lähettää sen kaikille niille, jotka tänään ahertavat erilaisissa vapaaehtoistyön projekteissa.
Plus%20567%20spiritual-angel.jpg

lauantai 11. kesäkuuta 2016

+566 Menneisyydenhallintaa 111209

+566 Menneisyydenhallintaa

Sanat
Menneen tuomaa
Tulevan viemää
 
Mistä sanat tulevat ja minne ne menevät? Niitä sinkoilee tässä maailmassa sinne tänne.  Niitä on mukava mietiskellä aikansa kuluksi.  Huomisen kieli on vielä kehittymättä, huomisen murheet vielä surematta.

Löysin Suomen Kuvalehden ensimmäisen numeron vuodelta 2004, jossa olivat myös seuraavat uudissanat vuodelta 2003:

alinopeus   joukkojenhallinta   kahden lautasen politiikka
koivuklapiproosa   lääkevaihto   menneisyydenhallinta
mummonmarkka   pax americana   savuava ase   syytesuoja
 
Myönnän, että suhtaudun näihin uudissanajuttuihin tunteella.  Kohtasimme uusia uudissanoja joka kerran Suomeen palatessamme. Tuntui tyhmältä tuntea itsensä tyhmäksi kerta toisensa jälkeen.

Jurmo. Menneisyydenhallintaa alinopeudella. Saattoi olla myös kahden lautasen politiikkaa - tai sitten vielä joukkojenhallintaa. Kuva Teppo Innola.
2013%20Jurmon%20iltaa.jpg

perjantai 10. kesäkuuta 2016

+565 Kaikkea ei saa 101209

+565 Kaikkea ei saa

Pessimisti tuskin koskaan
Optimisti silloin tällöin
Saman verran molemmat
 
Milloinkahan aloin todella uskoa, että elämässä kaikki ei ole mahdollista? Olen aina luullut olevani kunnon pessimisti, mutta sisälläni on näköjään välillä toiminut myös pikkuoptimisti, vähän piilossa kylläkin, mutta muuten vaikutusvaltaisena. Olen aina luullut, että optimisti tarvitsee välttämättä sitkeyttä toimiakseen. Näin ei taida ollakaan, sillä sitkeys ei kyllä kuulu repertuaariini. Valitettavasti.

Jotain saa aikaan, kun vain uskaltaa ja viitsii. Marraskuun yhteistaiteilu opetti sen. Siitä sain muistoksi tällaisen prenikan. Vielä kerran kiitos Lepikselle. Nyt työt ovat valmiita. Suosittelen katsomaan vaikka kuva-arkistosta. Ja kenties itse kokeilemaan jotain vastaavaa.

Plus%20565%20nappi_2009.jpg

Kansainvälinen yhteispeli Thaimaassa sujui ihan hyvin, jos sitä ei pelattu erilaisilla säännöillä. Tärkeintä oli pystyä päättämään edes sen verran, että tiedettiin, mikä on pelin nimi.

Kokenut kaiken tietää, pelaaja kaiken kokee.

torstai 9. kesäkuuta 2016

+564 Verbaalisuoli virtuaalikäytävässä 091209

+564 Verbaalisuoli virtuaalikäymälässä

Verbaalipäästö
Tuotosta sekin
Ihmisten tuotosta
Kaikilta kaikille
Tasa-arvoisesti
 
Harjoittelen uudissanoja. Ne löysin Suomen Kuvalehdestä, kun kävin läpi lehtikasoja heittääkseni luettuja lehtiä roskiin. Risto Repo, vapaa toimittaja, päästi oman verbaalikäymisensä tuotosta julki kolumnissaan ”Minä” ja virtuaalikäymälät. Vähältä piti, ettei sekin tuotos päätynyt kaatopaikalle. Nyt siitä nousseet ajatukset päätyivät sentään tänne virtuaalikäymälään. Kumpi parempi?

”Ja ne niin sanotut keskustelut: oliko niitä nyt noin 2000 keski-ikäistä ja sitä vanhempaa miestä, joilla ei ole parempaa tekemistä kuin kommentoida asioita, joita ei kommentoida tarvitsisi. Käydään päivittäin tyhjentämässä verbaalisuoli niillä ja niillä sivustoilla, helpottaahan se asianomaista, mutta vie vakavalta sanomiselta tilaa. Mutta miten hillitä verbaalipäästöjä loukkaamatta sanomisen oikeutta.”

Sara-lehdestä löysin Rauli Virtasen kolumnin, hänkin vapaa toimittaja. Sieltä löytyi tuttuja sanoja ja tuttuja nimiä:
”Huikeat esimerkit Leena Kaartinen ja Kirsti Kirjavainen ovat tehneet upeaa työtä Afganistanin ja Nepalin syrjäkylissä – olen sen omin silmin todistanut. Niille vuorille ei moni suomalainen ukko lähtisi vuosikymmeniksi kirppujen ruuaksi, ei kovallakaan palkalla, ei vaikka kutsumus tulisi todella korkealta.

Me miehet olemme kovia sissejä ja eränkävijöitä, mutta niin sanotussa pitkässä juoksussa kaartiset ja kirjavaiset voittavat – olematta kovia jätkiä.”

Sananvapaus, sanomisen oikeus. Teonvapaus, tekemisen oikeus.

Jukka Sariola: Ystäväni Seija. Kutsumuksena Afganistan. Seijan elämä päättyi tappajan luoteihin.
Plus%20564%20Jukka%20Sariola%20Yst%C3%A4

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

+563 Sibeliuksen syntymäpäivä 081209

+563 Sibeliuksen syntymäpäivä

Musiikin muistijälkiä
Tummaa tunnelmaa
 
Isoisäni syntyi samana vuonna kuin Sibelius. He elivät täysin erilaisen elämän. He kumpikin olivat suomalaisia ja synnyttivät Suomen valtiota omalla tavallaan, toinen muuraamalla, toinen säveltämällä. Ja Suomi syntyi.

Thaimaassa tunnettiin Sibelius. Chulalongkornin yliopiston radion ohjelmassa oli  iltaisin klassisen musiikin ohjelma, jossa lähes viikoittain soi myös jotakin Sibeliusta
.
Ensimmäinen vuokraisäntämme oli Thaimaan kuninkaan adjutantteja. Muuttaessamme siitä asunnosta annoimme isäntäväelle lahjaksi kaupasta löytyneen Sibeliuksen toisen sinfonian. Myöhemmin kuulimme, että se levy oli viety kuninkaan levykokoelmiin.

Esikoinen teki Thaimaassa koulun alaluokilla esitelmän Sibeliuksesta. Hän harjoitteli sitä itsekseen äänittämällä puhettaan. Siihen aikaan käytössä olleessa kasettinauhurissamme oli useita nopeuksia. Tuota varsinaista esitelmää emme kuulleet sellaisenaan, mutta sen pikaversio oli suosikkimme. Emme arvanneet etukäteen, kuinka hassulta tuntui kuunnella sanaa Sibelius, kun se kuului nopeutettuna ja usein tuolla nauhalla
.
Sibeliuksen Finlandia-hymni esiintyy myös joissain thaimaalaisissa virsikirjoissa. Se on ilmeisesti amerikkalaista vaikutusta. Toisaalta, Finlandian alkusoittoa on käytetty myös televisiosarjoissa tai muissa uhkaavissa tilanteissa taustamusiikkina. Siitä kirjoittamani kirjoitus sopii kerrattavaksi näin joulun edellä. (132 Erilaista luovuutta

Hyvä Suomi! Hyvä Sibelius!

1981. Bangkok. Lad Phraon seurakunnan alkuvaiheissa laulujen sanat kirjoitettiin käsin seinälle. Näin ei kylläkääni laulettu Sibeliusta. Harmi sinänsä. Olisihan se ollut komeaa. Kuvassa evankelista Rewadee johtamassa laulua.
Plus%20563%20LP%201981%20laulun%20johtoa

tiistai 7. kesäkuuta 2016

+562 Yhteiskunnalliset ongelmat 071209

+562 Yhteiskunnalliset ongelmat

Ilman ulospääsyä
Kaikki haasteet muuttuvat
Ongelmiksi
 
Ongelmien keskellä elävälle on ulkopuolisen turha tulla sanomaan, että itse asiassa kyse on vain haasteista. Ulkopuolinen voi määritellä ja luokitella kyseisiä asioita, mutta vasta sisäpuolinen tietää, millaista elämä sisällä on.

Kolmekymmentä vuotta sitten kielikoulussa opiskelimme Thaimaan yhteiskunnallisia ongelmia ja niihin liittyvää sanastoa. Onko mitään muuttunut?

Korruptio Huumeet Työttömyys Työväestö Prostituutio
Maaongelma ja maanviljelijöiden velkaisuus Slummit
Lääkärien puute ja itsehoitolääkkeet Virkamiesongelma 
Lukutaidottomuus  Aliravitsemus  Ympäristön saastuminen

Itse asiassa minua ihmetyttää se, että moni näistä ongelmista näyttää siirtyneen myös Suomeen. Vai ovatko minun silmäni nyt vasta avautuneet…

2004. Mikkelin lähetysjuhlat. Rauha kaikille? -foorumi
Plus%20562%20Rauha%20kaikille%20ohjelma%

maanantai 6. kesäkuuta 2016

+561 Olen itsenäinen 061209

+561 Olen itsenäinen

Itsenäinen
Suomalainen
Eurooppalainen
Maailmannainen
 
Löysin muistiinpanoja itsenäisyyspäivän puheestani Kuopuksen koululla Thaimaassa. Silloin vietettiin Suomen itsenäisyyden 80-vuotisjuhlaa:

Itsenäisyys on sitä, että
- saa tehdä, mitä haluaa. 
- saa itse tehdä omat tyhmyytensä.
- vastaa itse siitä, mitä tekee.
 
Itsenäisessä maassa erilaiset ihmiset
- hyväksyvät toinen toisensa.
- rikastuttavat toinen toisensa elämää.
 
Puheessani lainasin myös kirjaa: Jörg Zink Mitä sinulle toivoisin.

”Lahjoita minulle
ystävällisen huumorin taju."

Itsenäisenä saan edelleen tehdä omat tyhmyyteni, mutta en ole ihan varma siitä, hyväksyvätkö tässä itsenäisessä maassa kaikki erilaiset ihmiset toinen toisensa. Siihen voisi auttaa tuo ystävällisen huumorin taju.

1969. Itsenäisen Suomen meriasteri Kajakulmassa. Kuva Teppo Innola.
Plus%20%20561%201969%20Kajakulma%20ja%20

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

+560 Kultaiset muistot Orkideamaasta 051209


+560 Kultaiset muistot Orkideamaasta

Kultaiset muistot?
Kurjat muistot?
Hurjat muistot?
 
Istuin kerran Thaimaan työyhteisömme kokouksessa. Pöydille oli laitettu kukkasia, silloisen tavan mukaan orkideoita. Huomasin ällistykseni, että joukossamme jokainen asu sopi yhteen orkideoiden värimaailman kanssa. Maailma ei muutu, me muutumme.

Kultaiset muistot eivät pysty kokonaan peittämään kurjia ja hurjia muistoja. Uniin ei noita muistoja ole enää tullut aikoihin. Valveunissa ne vielä tuntuvat. Omat kokemukset tuntuvat uskomattomilta. Minäkö se olin?

SusuPetal houkutteli jatkamaan nettitaiteilua.  Jospa siis vielä kerran käännyn Paintin puoleen ja kerron oman versioni Keskiäkäisen kultaisista Orkideamaan muistoista.


Plus%20560%20Keski%C3%A4k%C3%A4inen%20or


Keskiäkäiseen voi tutustua vaikka ostamalla tämän SusuPetalin kirjan. Googlaamalla löytyy:
Plus%20560%20Susu%20Petal%20-%20Keski%C3

lauantai 4. kesäkuuta 2016

+559 Yhdessä Joulumaailmaan ja Thailandiaan 041209

+559 Yhdessä Joulumaailmaan ja Thailandiaan

"Tuikkula,
Puurola
Pipparila
Lippula
Päkapikula
Thailandia
Toivola”
 
Thailandia on yksi huone talossa, jossa toisessa päässä on kunnallinen nuorisotila ja toisessa seurakunnan kokoontumistila. Huomenna avataan väliovi ja perheet/nuoret/lapset voivat kulkea yhteisessä Joulumaailmassa, jossa tapahtuu vähän sitä sun tätä siellä sun täällä. Seurakunnan tiloissa päästään leipomaan ja paistamaan piparkakkuja ja tutustumaan thaimaalaisen seurakunnan jouluun.

Thailandian ovella vilkkuvat värilliset jouluvalot valaisevat monivärisiä kirkkaita thaimaalaisia joulukoristeita. Sisällä kaikuu thaimaalainen musiikki. Kaksi isoa tekopensasta koristellaan thaimaalaisiksi joulupuiksi. Niissä riippuvat monenlaiset käsin tehdyt joulukoristeet. Sulassa sovussa puuhun mahtuvat myös jouluelefantti ja joulukrokotiili. Vanusta saadaan lunta joulupuun oksille. Kaiken päälle kiedotaan värikkäitä kirkkaita nauhoja. Seinällä on kuvia oikeista thaimaalaisista joulujuhlista. Kuvissa näkyvät myös kirkon seinällä olevat ilmapallot. Kuvien antaman vihjeen perusteella Thailandiassa on myös oikeita ilmapalloja riippumassa rykelmittäin. Pöydillä on thaimaalaisia seimiasetelmia. Jokainen halukas pääsee myös osallistumaan.  Pöydille tulee ilmapalloja, joista voidaan väännellä erilaisia kuvioita. Mahtaakohan joku tehdä jouluelefantin? (Oikeasta thaimaalaisesta joulujuhlasta oli kuva vuosi sitten kirjoituksessa +302 Thaimaalaista joulukoristelua. )

1982. Bangkok. Lad Phraon kirkko. Joulunäytelmän osallistujat. Evankelista Rewadee.
Plus%20559%20LP%201982%20joulun%C3%A4yte

perjantai 3. kesäkuuta 2016

+558 Miksi kylvää kuolemaa? 031209

+558 Miksi kylvää kuolemaa?

Kenen oikeudella?
Kenen arvoilla?
Keitä vastaan?
 
Ihmisyyteen näyttää kuuluvan halu ja tarve tappaa toisia ihmisiä. Mitä varten? Joskus se on osa selviytymisstrategiaa tai laajennuspyrkimyksiä, joskus taas sorretun keino päästä vapaaksi.  Joskus se on vain mielipiteenilmaus maailman tilanteesta tai omasta pahasta olosta. Joskus se on se vähemmän paha valinta kahdesta pahasta.

Nykyajan ihminen ei yleensä nauti siitä, että näkee tappamista lähietäisyydeltä. Pistinten tai viidakkoveitsien käyttö ei tunnu yhtä sivistyneeltä kuin pommilentokoneen lähettäminen läheiseltä lentokentältä.

Näinä päivinä aina välillä mietin talvisodan alun päiviä, isääni hoitamassa evakuointiasioita kotikuntansa kirkonkylässä ja äitiäni työntämässä pyörällä kolmevuotiasta isoveljeäni matkalla sinne jonnekin. Missä kyydissä mahtoivat tulla vieraskirja ja Ison tietosanakirjan osat? Mihin kuormaan työnnettiin pormestarintuoli? Pyykkikorillinen liinavaatteita oli jo varalta viety turvaan aikaisemmin. Mitä noissa tilanteissa oikein ajateltiin?

Maapallo on liian pieni voidaksemme ajatella, että toisten asiat eivät kuulu meille. Miten kylvetään elämää?

 Jossain aina soditaan...
Plus%20558%20karttapieni.jpg

torstai 2. kesäkuuta 2016

+557 Sanakirja auttaa, joohan? 021209

+557 Sanakirja auttaa, joohan?

Vältä väärinkäsityksiä
Välitä välittämistä
 
Lastu pyysi, että kerron omalla murteellani tarinan, mihin sisältyvät seuraavat vihjeet: "Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, minkä maantiedon opettaja antoi? Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta. Ostitko sen hameen, minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzista? "

Oioin taas tapani mukaan sääntöjä. Mukailin noita lauseita thaiksi. Käännökset eivät ole ihan oikeita, mutta sinne päin. Näin minä ne voisin puhua, murteellisesti ja virheellisesti. Sitten käänsin ne takaisin, lähes sananmukaisesti. Tarina voisi olla vaikka se, että joutuu ulkomaille ja joutuu kääntämään kaiken kuulemansa sanakirjan avulla. Käy se keskustelu niinkin.

Kraproong sii dääng khong phiisau dii samrap zan duei. Hame väri punainen omistussana isosisko hyvä varten minä myös.
 Hai zan tsuei tham kaan baan phumisaat, dai mai. Antaa minä auttaa tehdä teko koti maantiede, kyllä vai.
 Mai pen rai, taam dzai khun. Ei olla mitä, mukaan sydän te.
 Khun jaa maa rap rau pramaan hok moong jen.  Kohtelias kutsusana isän äiti tulla ottaa kiinni me noin kuusi aika illalla.
 Zan tongkaan khyn rod mee pai Helsinki, provaa pai sai thi sathaani rod fai. Minä täytyä nousta bussi mennä Helsinki, koska mennä myöhäinen -ssa asema auto tuli.
 Ruu mai vaa myy tyy khong phiitsai juu thinai. Tietää kysymyssana että puhelin käsi pitää omistussana isoveli olla missä.
 Kraproong nan thi rau hen thi H&M athit thi lääu  khun pai syy lääu ry jang. Hame se joka me nähdä –ssa H&M viikko –ssa jo sinä mennä ostaa jo vai ei vielä.

Että tämmöinen tarina.

Plus%20557%20Thaisanakirja.jpg

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

+556 Selvittiinhän tässä 011209

+556 Selvittiinhän tässä

”Kun aamun harmaa usva kaiken peitti
Ja valo vielä nukkui hämärässä,
Hän huolestuneen katseen ulos heitti
Ja tuumi että selvittiinhän tässä.”
(Nyyti Nyytiäinen, Tovve Jansson)
 
Marraskuu siis selätettiin yhteisvoimin. Osa tuloksista näkyy jo Galleria Selätyksen arkistossa. Blogilistan päivitykset kertovat, milloin sinne saadaan loputkin kuvat liitetyksi. Mukavaa oli. Kannattaa hypätä uskaliaasti uimaan. Siellä pärjää räpiköidenkin.

Thaimaassakin  hypättiin uskaliaasti uimaan. Räpiköitiinkin. Mutta selvittiin.

Räpiköintivaihetta. Uunan tekemä kollaasi kolmen ensimmäisen selätyskierroksen töistä:
Sel%C3%A4tys%20Uunan%20kollaasi.jpg