torstai 30. marraskuuta 2017

+1097 Pulpetin ihmeelliset seikkailut: Taivassalon Helsinginranta, Lokalahden kirkonkylä, Merikarvian Lauttijärvi, Turku... 271013

+1097 Pulpetin ihmeelliset seikkailut: Taivassalon Helsinginranta, Lokalahden kirkonkylä, Merikarvian Lauttijärvi, Turku...

Kunpa osaisivat kertoa...

En tiedä tarkalleen sanoa, mikä on kertakäyttökulttuurin vastakohta. Osaan silti elää sellaista elämää. Monella tavarallamme on tarinansa. Siksi niitä on vaikea heittää pois. Ikävä kyllä. Osa kauttamme kulkeneista tavaroista on edelleen löydettävissä seuraavankin sukupolven hallusta, usein tuunattuna. Joskus ne ovat vasta vaiheessa....

The Pulpetti löytyi Taivassalon Helsinginrannan koulun huutokaupasta 1973. Seltä se matkasi Lokalahden kirkonkylän kotimme lastenhuoneeseen, jossa se tuunattiin keltaiseksi. Thaimaan vuosiemme aikana se viihtyi varastossa Merikarvien Lauttijärvellä Miehen edesmenneiden isovanhempien vanhassa talossa monen muun huonekalumme seurana. Muutama vuosi sitten se siirtyi Turkuun Esikoisen kotiin, ensin Tyttöjen ja sitten edelleen Pojanpojan huoneeseen. Eilen se tuunattiin ja maalattiin uudestaan edelliseen väriinsä Keskimmäisen olohuoneen lattialla. Se on kuulemma löytänyt nyt paikkansa Keskimmäisen kotona, olihan se sentään hänen huoneessaan jo hänen syntymänsä aikana.

Pulpett on jo taas jatkanut matkaansa. Minnehän lopulta päätyykään.

1973 joulukuu. The Pulpetti, Mies ja Esikoinen - 2013  The Pulpetti, The Vävy ja Pojanpoika.
Pulpetti%20Jaska%20ja%20Jakkepieni-normaPulpetti%20Simo%20ja%20Arttupieni-normal

maanantai 27. marraskuuta 2017

+1096 Kansallisarkisto: Sotapäiväkirjat 161013

+1096 Kansallisarkisto: Sotapäiväkirjat

  • Yllätyin
  • Kuinka syvästi sen koinkaan:
  • Yksi kantakortti ja 10./JR 6:n sotapäiväkirja
”III Pataljoona (III/JR 6) perustettiin Ruokolahden alueen reserviläisistä 10. kesäkuuta 1941. Ruokolahden Eräjärven kylän Savonkaidan parakkialueella kapteeni Mikko Kangasvaara otti vastaan saapuvan henkilöstön. Pataljoonan muodosti 8 varusmiestä, 670 reserviläistä sekä 347 I luokan nostomiestä. ” (Wikipedia: JR 6)

Otteita sotapäiväkirjasta SPK 9459:

11.6.1941 ”Sää aurinkoinen. Vahvuus 1+5+27. Hämmästeleviä miehiä saapui pitkin päivää. Ruokailu ja varusteiden jako ei mennyt hankaluuksitta, sillä välineitä ja varusteita puuttui melkoisesti.”
12.6.1941 ”Sää puolipilvinen. Vahvuus 3+5+96. Kaikki tuntuivat olevan hämmästyneitä tapahtuneista asioista. Tilanteista ei tiedetty mitään, arvailtiin ja valettiin kannuja. Yleisenä käsityksenä oli, ettei kyseessä ole mitään vakavampaa, koskapa muualla Suomessa ei vastaavanlaisia harjoituksiin kutsumisia ollut tapahtunut. Iltahartaus Savonkaidan parakkialueella.”
13.6.1941 "Sää tihkusadetta. Vahvuus 4+6+100. Iltasella saunomista. Miehiä saapui pitkin päivää.”
14.6. 1941 ”Sää puolipilvinen. Saatiin ilmoitus 8 miehen vapauttamisesta teollisuuden palvelukseen. Miehet lähtivät hetimiten – iloisina.”
19.6.1941 ” Sää puolipilvinen. Vahvuus 4+37+165. Suljetun järjestyksen kertausta. Komppanialla muodollista koulutusta.
22.6. 1941 ”Sää aurinkoinen. 10.00 Radiosta kuultiin, että Saksa oli julistanut sodan Venäjälle. 10.50 Saatiin marssikäsky. 14.00 Liikkeelle lähtö. 17.00 Saavuttiin Virmutjoen ja Rasilan väliseen maastoon, jossa leiriydyttiin. 21.25 Saatiin uusi marssikäsky.
23.6.1941 1.30 Tauko 1.45 Matka jatkui. 4.15 Saavuttiin Jääsken Jakolaan, missä aamutee. 5.15 Jatkettiin marssia metsää myöten aukeiden pohjoisreunaan asti, mikä miehitettiin. 11.00 Aloitettiin kenttätyöt. 19.30 Ryssien lentokoneita asemiemme yläpuolella. 23.10 Rajalla rauhallista.”
24.6. 1941 ”Sää pilvinen ja kolea. Ryssien lentokone partiolennolla.”
28.6. 1941 ”Sää aurinkoinen. Oppitunteja miehistölle: Aihe miinoitusten ja ansoitusten ylittäminen.”
29.6.1941 ”Sää aurinkoinen. Ryssän tykistön tuli-iskuja eri puolille asemiimme.”
…….
12.7.1941 "Sää aurinkoinen. 3.20-4.20 Ryssän kiivasta tykistötulta asemiimme. 17.10 Ryssät sytyttivät liekinheittimellä rajanpinnassa olevan metsän palamaan. 18.30 Joukkue sai tehtäväkseen häiritä, tiedustella ja sitoa vihollista Enson ja Virolansalon suunnassa. 23.35 Tykistötulen tukemana osasto pääsi välitavoitteeseen. 23.55 Osasto sai käskyn vetäytyä entisiin asemiinsa. Tappiot 6 haavoittunutta ja yksi kuollut.”

Yksi  tuon päivän haavoittuneista oli isäni, I luokan nostomies. Hän oli liittynyt yksikköönsä 12.6.1941. Sen pituinen sota se.  Toisaalta, muistan, miten isäni koko loppuelämänsä aina välillä  heilutteli särkevää vasenta kättään. Lapsena sain kokeilla olkavarren ihonalaisia sirpaleita. Muistan myös, miten vuosien jälkeen ovemme takana seisoi kerran mies, joka oli auttanut isäni joukkosidontapaikalle.

Jalkav%C3%A4kirykmentti_6_10_komppania_1

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

+1095 Tuomas Enbuske, Aki Linnanahde ja Minna Kuukka 081013

+1095 Tuomas Enbuske, Aki Linnanahde ja Minna Kuukka 

Bussissa ei soinut blues

Anna elämän yllättää. Seikkaile. Istu bussin etupenkillä. Kuuntele.

Linja-autossa kuljettaja kerran kuunteli Radio Novaa. Tuomas Enbuske, Aki Linnanahde ja Minna Kuukka sanailivat viihdyttävästi aamutuimaan. Osuin viimeisiin minuutteihin nelituntisesta sanasäihkeestä. Sen ehkä huomasi. Tai sitten ei. Näitä mietin:
  • Valloittava jutustelu lähti liikkeelle siitä, miltä tuntui kaupassa erehtyä ostoskärrystä ja ottaa vahingossa mukaan vieras kärry. Juttu kehkeytyi eteenpäin kuvitelmina siitä, miltä tuntuisi saada mukaansa ne naapurin tavarat.  Keskustelu muuntui suunnitelmaksi yleisestä ostokärryjen vaihtamisesta. Pian oltiin jo siinä suunnitelmassa, että kärryillä leikittäisiin tuolileikin mukaista rattoisaa kärryilyä, jossa kärryjen määrää vähennettäisiin musiikin soidessa ja aina musiikin pysähdyttyä pyrittäisiin tarttumaan edes johonkin kärryyn. Osasin silmissäni nähdä tämän tilanteen omassa ruokakaupassani ja hymyilin.
  • Juha Tapio tuli puheeksi. Häntä ihailtiin. Niin teen minäkin. Hymyilin.
  • Muusikoiden parissa siirryttiin eteenpäin. Muisteltiin erään nimeltä mainitun muusikon ja hänen nimeltä mainitun vaimonsa vierailua toimittajan ohjelmassa. Päädyttiin siihen, että muusikon vaimo, ei itse muusikko, oli hankala ihminen. Haastattelusta ei erityisesti kerrottu, mutta tämä ”hankalan” ihmisen käyttäytyminen ohjelman kulisseissa nostettiin esiin ja hänen suhtautumisensa maskeeraajiin ja studiohenkilökuntaan katsottiin monisanaisesti ala-arvoiseksi… En hymyillyt. Olisiko pitänyt?
Suomalaiset ovat toisilleen naurava kansa. Pitäisikö välillä sanoa, valitettavasti.

Leikkiä ja laulaa voi monella tavalla. Näin kertoi kerran pojanpoika:

Artturi%20Mummolle%20kuvinpieni-normal.j

lauantai 25. marraskuuta 2017

+1094 Nairobi ja Peshawar, ihmisten kaupunkeja 300913

+1094 Nairobi ja Peshawar, ihmisten kaupunkeja

Kaikilla kaupungeilla on kasvot

Wordometersin mukaan 30.9.2013 maailman väkiluku oli  7 182 545 147. 

Uutisia lukiessa unohtuu, että ne yleensä kertovat tavallisista ihmisistä ja heidän elinympäristöistään. Ilmastonmuutoskin kiinnostaa eniten tulevien sukupolvien, ei pelkästään mittaustulosten mahdollisten muutosten takia.

Ystäväni koti on ollut sekä Peshawarissa että Nairobissa. Hän on käynyt siinä Nairobin ostoskeskuksessa, johon hyökättiin ja tietää sen Peshawarin kirkon, johon iskettiin. Hänen monet muutkin kotikaupunkinsa ovat olleet lehtien otsikoissa.



En usko, että maailmaa on suuremmin muuttanut se, että minulle maailman monella kaupungilla on tutut kasvot. Minua se on kyllä muuttanut.

Wordometersin mukaan maailman väkiluku oli äsken  7 583 019 235.

Jotain olen yrittänyt tehdä myös maailman ennakkoluulojen vähentämiseksi. Sitä työtä on voinut tehdä välillä pehmoleluinkin. Sunnuntaina löysin oman kuvani Porin Teljän seurakunnan syysesitteestä. Se kertoi muinaisesta vierailustani Väinölän kirkon perhekerhossa:

Telj%C3%A4%20esite%20Maija-normal.jpg

perjantai 24. marraskuuta 2017

+1093 Motkottava mustarastas ja Sukuma Wiki 210913

l

+1093 Motkottava mustarastas ja Sukuma Wiki

Monenmonituista mutkaa

Ajatukset kiertävät välillä kehää, mutta kulkevat useimmiten laajemmille laitumille eksyen välillä hakoteillekin.  Naisten tippaleipäaivoissa on moninaisia mutkia ja monenlaisia ajatusten risteyskohtia. Valloittavaa epäloogisuutta. Hurmaavaa hulluttelua, kun oikein silmin katsotaan…

- Mies keräsi kesämökillä pudonneita omenoita puun alta kuivattavaksi. Monessa omenassa oli puremajälkiä. Oravia? Lintuja? Vastaus tuli nopeasti selville. Mustarastas lensi puun oksalle pään yläpuolelle, katsoi Miestä ja alkoi motkottaa kovaäänisesti: Senkin. Minun omenoitani tulet ottamaan… Seuraavana päivänä Miehen kerätessä viimeisiä puuhun jääneitä omenia sama toistui, uusi motkotus puuhun taas lennähtäneeltä mustarastaalta. Seuraavana päivänä maassa ei enää näkynyt jälkiäkään omenoista eikä puussakaan enää ollut motkottavaa mustarastasta. 

- Saimme lahjaksi suvun vihannestaitureilta isoja kesäkurpitsoja, juureksia, yrttejä, mangoldia ja uutuusvihannesta, ”sukuvikaa”. Sitä emme olleet ennen nähneetkään. Kasvattajiensa mukaan se oli maukasta, peräisin Afrikasta ja sitä paistettiin eri vihannesten kanssa. Kokeilin sitä kesäkurpitsan, makean chilikastiikkeen ja juustoraasteen kera. Ihan uusi mukava maku. Netin avulla löysin siitä lisätietoja: Sukuma Wiki, afrikkalainen lehtikaali.

Asiapohjalla olen oppinut lisääviime aikoina maahanmuuttajista ja ikäihmisistä voimavarana. Tulevaisuutta voi kurkistaa siitäkin näkökulmasta.

Mustarastaan motkotusympäristö ja nurkan takana näkyvä omenapuu. Kuva Simo Nieminen.
Yl%C3%A4m%C3%B6kki-normal.jpg

torstai 23. marraskuuta 2017

+1092 Uumaja - Euroopan kulttuuripääkaupunki 2014 110913

+1092 Uumaja - Euroopan kulttuuripääkaupunki 2014

Kulttuuritulkki ummikkona

Vanhat irrottelevat ilmeisesti eri tavalla kuin nuoret. Vai onkohan se sittenkin geeneissä tai jossain. Ettemme vain olisi olleet samanlaisia jo nuorena…

Aikoinaan kirjoitin Uppsalan vierailustamme: +147 Uppsala, salamoita ja riimukiviä . mm seuraavaa:

”Emme olleet siellä koskaan aikaisemmin  käyneet. Oli hauska kävellä turistina ilman varsinaista päämäärää ja kokea kauniin pikkukaupungin tunnelmaa”

Samalla tavalla olisin voinut  kirjoittaa myös menneestä Uumajan vierailustamme. Toki Google oli saanut auttaa jo etukäteen ja laiva-, laivabussi- ja hotellivaraukset oli hoidettu oman koneen ääreltä pari päivää aikaisemmin, mutta muuten toimimme varsin satunnaisina turisteina tuossa suuressa kaupungissa, jossa oli aivan mahtava pikkukaupungin tunnelma kävelykatuineen ja koivukujineen. Liittyyköhän tämä turistikäytäntömme siihen, että aika usein huomaamme syövämme ruokalajia nimeltä Sitä-mitä-on-pata. Sitä-mitä-tulee-eteen oli nytkin  vierailumme pääasiallinen kohde.
Mitä siis tunnelmaan tarvittiin:

Turistikortti julkisiin busseihin ja tutustuminen kaupungin karttaan ja bussikarttaan. 

Käyskentelyä kävelykadulla, jossa parissa päivässä näimme useammankin performanssin ja musiikkiesityksen.  Käyskentelyä myös Gammlian museoalueella katsomassa mm saamelaisrakennuksia ja hiihtomuseon vanhoja suksia.

Maalaistori, josta mukaan lähti vuohenjuustoja ja tunnbrödiä sekä mustikka-kaakaopapumarmeladia ja porkkana-pihlajanmarja-mantelimarmeladia.  

Juttelua useammankin Uumajassa asuvan thaimaalaisen kanssa yllättäen heitä thaikielen taidollamme. 

Tietysti hyvää ruokaa: Turisti-infosta saadusta kartasta löytyivät edulliset buffetit kreikkalaisessa Costas-ravintolassa  ja ”aasialaisessa fuusioravintolassa” Great Eastern  , jossa pitkästä aikaa löytyi muun ohessa myös upea mongolialainen barbecue…

Sunnuntaina ehdimme hetkeksi jumalanpalvelukseen kirkossa. Kirkon pihalla löytyi Vänrikki Stoolin tarinoissa mainitun everstiluutnantti  Joachim Zachris Dunckerin hauta. Samassa hautakivessä mainittiin myös samassa taistelussa kaatunut venäläinen kasakkaeversti Aerekov, joka oli haudattu Dunckerin viereen. Sellainen on siis mahdollista vihollistenkin kesken…

Kirkosta virsikirjan välistä löytyi tämä rukous:
Uumajankirkonkuva-normal.jpgUUmajankirkonteksti-normal.jpg

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

+1091 Martin Luther King, me kaksi ja laupias samarialainen Jerikon tiellä 030913

+1091 Martin Luther King, me kaksi ja laupias samarialainen Jerikon tiellä

Hyvä seura, eri maailma

Saarnatessani kerran Nokialla muistelin Jerikon matkaamme vuosia sitten. Tekstinä oli kertomus Laupiaasta samarialaisesta. Tällaistakin sanoin:

”Kävimme syksyllä 1970 Israelissa Kyprokselta käsin, jossa Mies toimi silloin rauhanturvaajien pappina. Eräänä päivänä vuokrasimme auton kuljettajineen ja lähdimme käymään Jerikossa ja Kuolleella Merellä.

Jerikon alueelle oli Israelin valtion synnyttyä siirtynyt paljon palestiinalaispakolaisia.  Kolme vuotta ennen vierailuamme vuonna 1967 Kuuden päivän sodan jälkeen Jerikossa asuneet palestiinalaispakolaiset olivat paenneet tuosta kaupungista. Taksikuski vei meitä Jerikossa korkealle mäelle, jossa oli tehty kaivauksia ja josta käsin saatoimme katsoa tuota tyhjää isoa kaupunkia.  Nykyisin, Oslon rauhansopimuksen jälkeen tuo alue on annettu Palestiinalaishallinnon haltuun, joten tilanne on siellä taas kerran muuttunut.

Näimme omin silmin, miten tie Jerusalemista todella kulki alas Jerikoon, niin kuin silloisessa raamatunkäännöksessä sanottiin. Parinkymmenen kilometrin matkalla korkeusero oli noin kilometri. Oli helppo tajuta, miltä aikoinaan tuo matka alas laaksoon oli tuntunut. Tajusimme, että tätä Jeesuksen kertomusta ei tarvinnut välttämättä hengellistyttää. Kieltämättä mietimme myös tämän kertomuksen merkitystä omassakin elämässämme. Kuka oli lähimmäisemme?

Martin Luther King, tuo ihmisoikeustaistelija, oli tullut murhatuksi pari vuotta ennen Israelin matkaamme. Hän oli viimeiseksi jääneessä puheessaan kertonut, miten hänkin oli vaimonsa kanssa ensimmäistä kertaa Jerusalemissa ollessaan vuokrannut auton, ajanut saman matkan kuin mekin Jerusalemista Jerikoon ja miettinyt tätä samaa kertomusta: Hän kertoi puheessaan näin: 

”Tien varrella sanoin vaimolleni: "On helppo käsittää, miksi Jeesus käytti tätä tietä vertauksessaan. Tämä on mutkainen, polveileva tie. Tien varrella todella on paikkoja, jossa rosvot voivat väijyä. Se on vaarallinen tie. Jeesuksen aikana se tunnettiinkin "verisenä kulkutienä". Kuten ymmärrätte, on mahdollista, että pappi ja leeviläinen katsoivat maassa makaavaa miestä ja epäilivät rosvojen yhä olevan lähettyvillä. Tai on mahdollista, että he luulivat maassa makaavan miehen yrittäneen huijata ja vain teeskentelevän olevansa ryöstetty ja pahoinpidelty, voidakseen itse ryöstää heidät nopeasti ja helposti. Niinpä ensimmäinen kysymys, jonka papille ja leeviläiselle tuli mieleen, oli: "Jos pysähdyn auttamaan tätä miestä, miten minun käy?" Mutta sitten laupias samarialainen saapui paikalle, ja hän käänsi kysymyksen toisin päin: "Jos en pysähdy auttamaan tätä miestä, miten hänen käy.”

Martin Luther Kingin unelmapuheesta on monta vuotta. We still have dreams. Onneksi.

1970 Jeriko.
1970%20Jeriko%20Maija%20kaivauksilla-nor

tiistai 21. marraskuuta 2017

+1090 Lähimmäinen kainalosauvana,mentorinatai kumppanina170813

+1090 Lähimmäinen kainalosauvana, mentorina tai kumppanina

Kokemuksen syvä rintaääni yskii välillä

Pääsin puhumaan parissakin paikassa. Ensimmäisessä aiheena on Yhdessä kulkien lähetyskentällä. Toisessa vietettiin Lähimmäisen päivää. Toin terveisiä seurakunnan nimikkoläheteiltä.

Millainen lähimmäinen on lähetystyöntekijä? Otsikon kolme sanaa alkoivat pyöriä mielessäni. Ne antoivat muutaman lähtökohdan rajattomaan aiheeseen. Hyvä niinkin.

Lähetystyöntekijä kainalosauvana. Aina ei vain pysty. Joskus ei vain pysty yksin. Tarvitaan joku, joka auttaa. Tukee. Kulkee mukana. Ei tee itsestään tärkeää. On valmis poistumaan aikanaan.

Lähetystyöntekijä mentorina.  Aina ei vain osaa. Joskus ei vain osaa yksin. Tarvitaan joku, joka auttaa. Kannustaa. Kuuntelee. Kyselee. Valmentaa. Opettaa. Ei tee itsestään tärkeää. On valmis poistumaan aikanaan.

Lähetystyöntekijä kumppanina. Aina ei vain jaksa. Joskus ei vain jaksa yksin. Tarvitaan joku, joka auttaa. Tekee yhdessä. Iloitsee yhdessä. Itkee yhdessä. On. Ei tee itsestään tärkeää. On valmis poistumaan aikanaan.

2013. Thaimaa. Lähetystyöntekijä ystävänä. Työtovereita kolmenkymmenen vuoden takaa (Kuva: Surangkana Dasiri):

2013%20Nok%20kaikki%20ruokailijat-normal

maanantai 20. marraskuuta 2017

+1089 Kenen maata on Ei-kenenkään-maa? 100813

+1089 Kenen maata on Ei-kenenkään-maa?

  • Kum-maa
  • Maailmaa
Ei-kenenkään-maa on haave täydellisestä vapaudesta. Siellä kukaan ei pomoile, kenenkään säännöt eivät ole voimassa.

Jos synnyn, elän ja kuolen Ei-kenenkään-maalla, olenko elänyt ollenkaan. Olenko ollut täydellisesti vapaa kaikista säännöksistä vai täydellisesti vangittu vapauteni rajojen sisään? Olenko ollut vain Transit-matkustaja uskaltamatta astua ulos tuloaulasta?

Voiko Ei-kenenkään-maata olla olemassakaan? Tyhjä tila pyrkii täyttymään. Valloittamaton tila pyritään valloittamaan. Onko aina otettava kantaa?

Kaikenlaista hassua tuleekin ajatelleeksi laivaristeilyllä lastenlasten kanssa. Ei riitä, että vain lapset kysyvät…

Meille tuli lastenlasten kanssa periaatteellinen keskustelu siitä, olemmeko käyneet Ruotsissa ollenkaan, jos olemme käyneet vain laivalla Tukholman satamassa. Suvussa vallitsevan tavan mukaan asiaa demonstroitiin monella tavalla. Olenko huoneessa, jos en ole astunut sen paljaalle lattialle vaan ainoastaan matolle? Olenko Ruotsissa, kun keskellä merta kännykkään vaihtuu ruotsalainen operaattori?

Tukholman satamassa keksimme ratkaisun. Kun Ruotsiin menijät olivat menneet ulos laivasta, kerroimme pohdinnastamme laivan ovella olevalle virkailijalle ja pyysimme lupaa astua laivasta satamanpuoleiselle sisääntulokäytävälle. Saimme luvan iloisen hymyn saattamana. Hyppäsimme siis ulkopuoliselle punaiselle matolle: RUOTSIIN!! Olimme ihan varmasti Ruotsissa. Pojanpoika katsoi alas satamaan käytävältä ja sanoi: ”Ruotsi on ihan tavallinen.” Niinpä.

Jälkeenpäin jäin miettimään, olimmeko kuitenkaan olleet oikeasti Ruotsissa vai vasta Ei-kenenkään-maalla. Päädyin siihen, että EU:n sisällä sellaista maata ei olekaan. MOT.

On hyvä muistaa, että Exit-ovi on jokaisessa aulassa. Siitä on jokaisen joskus kuljettava.

1973. Lastenlasten isä on todistetusti käynyt Ruotsissa.
1973%20Jakke%20Kapelsk%C3%A4rpieni%20rat

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

+1088 "Kenen kertomukset saavat tilaa?" 250713

+1088 "Kenen kertomukset saavat tilaa?"

  • Kuuluuko?
  • Kulkeeko kuso?
Juttelin muutama vuosi sitten SuomiAreenalla kasvokkain Timo-Matti Haapiaisen kanssa, joka toimi tammikuun 2014 loppuun saakka Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategia- ja tulevaisuusselontekotyöryhmien sihteerinä. (Melkoinen yhdyssanahirviö taas kerran… )

”Kenen kertomukset saavat tilaa?” Tämä Timo-Matti Haapiaisen blogissa ollut kysymys jäi minua vaivaamaan. Kuuntelemmeko toistemme kertomuksia? Kuulemmeko toistemme viestin? Ymmärrämmekö? Haluammeko ymmärtää?

Olen blogannut jo yllättävän kauan. Olen saanut purkaa omia tuntojani ja ihmetellä ja ihailla toisten  ajatuksia. Olen yllättynytkin, yleensä positiivisesti. Mietin, kenen kertomukset jäävät elämään. Kuka on vaikuttanut minuun ja kehen minä olen pystynyt vaikuttamaan?  Tiedän olleeni saamapuolella koko ajan. Olenko osannut käyttää oikein lahjaksi saamaani?

Blogikirjoituksessani  +50 Kulkeeko kuso  kirjoitin näistäasioista. Siinä lainasin erästä viestiäni eräälle tunnustavalle ateistille .

”Minua taitaa ensisijaisesti ärsyttää se, kuinka vähällä tiedolla usein väitetään mitä ihmeellisimpiä asioita. Täytyy myöntää, että joskus alan epäillä joidenkin asiantuntemusta heidän omalla erityisalallaankin, niin kritiikittömästi näistä asioista joskus puhutaan.
Jos puhutaan ihmisten omista kokemuksista ja tunteista, silloin jokainen on oman itsensä ainoa oikea asiantuntija.

Siksi minuakin tällä toisella puolella eniten ehkä ärsyttää se, minkä hyvin ilmaisit: "Ei uskota ihmisen itsensä ajatuksiin, sanoihin eikä tunteisiin."

Tuntuu, että minua edelleen ärsyttävät nuo samat asiat.

Logos-kuoro Kalevan kirkossa.  Tässäkin kuvassa olisi monta kertomusta, henkilöitä omissa kertomuksissaan.

Logoskuoro%20Kalevan%20kirkossapieni-nor

lauantai 18. marraskuuta 2017

+1087 SuomiAreena, kasaritja kansanedustajat 170713

+1087 SuomiAreena, kasarit ja kansanedustajat

Vaalikarjan mehukkaat laitumet

On SuomiAreenaa. On Pori Jazzia. On Kirkkopuistossa Soi- tapahtumaa.

Kansanedustajat lauteilla: Kuuntelimme SuomiAreenalla Satakunnan vaalipiirin kansanedustajien kannanottoja ja keskinäistä sanailua.. Yksi keskittyi ajamaan kotikaupungistaan veturia muiden maankunnanosien junavaunuihin. Muilla näytti olevan laajempi näkemys, ehkä myös tasapuolisempi. Ei huono ollenkaan. Oletteko muuten muut nähneet vaalipiirinne kaikki kansanedustajat sopuisasti keskenään puhumassa yhteisen hyvän puolesta? Kävin lopuksi antamassa pikapalautteen, jossa kerroin pitäväni juuri tätä kaikkien edustajien kohtaamista kannatettavan ideana. Hyvä formaatti. Hyvin toteutettu. Satakunnan maakuntajohtaja vastasi perinteen jatkuvankin.

Kasarit. Joukko kahdeksankymmentälukulaisia nuoria kansanedustajia oli saanut haastaa mukaan edellistä poliitikkopolvea. Aiheet ja näkökulmat saivat monipuolisen käsittelyn neljän hengen pöytäkeskusteluissa. YYA-sopimuksen tehnyttä polvea ei mukana ollut, mutta sen purkanutta porukkaa löytyi. EU- äänestykseen ei nuorempi polvi ollut vielä päässyt mukaan, mutta käytäntöä EU:sta oli jo kaikilla.  Paasikivi vieraili useammassakin puheenvuorossa. Kävin taas lopuksi tilaisuuden jälkeen antamassa pikapalautteen porukoille:  Hyvä formaatti. Hyvin toteutettu. Sain uutisankkurilta ja pankinjohtajalta kiitoksen ja hymyn vastaani. Päiväni jatkui hymyillen.

Off-topic. Kesäkissa Rontti osoitti painavan vastalauseensa kesäpalvelusväkensä puolipäiväiseen poissaoloon hyppäämällä tietokonepöydälle ja laskeutumalla makuulle hiirikäden päälle. Sujui se niinkin. vasemmalla kädellä naputellen. Välillä puskimme päämme yhteen…

Kansanedustatajat%20lauteillapieni-norma
Kassari1pieni-normal.jpg
Kasari2pieni-normal.jpg

perjantai 17. marraskuuta 2017

+1086 Saunanhalkomaksiimi ja implikatuurit 080713

+1086 Saunahalkopinomaksiimi ja implikatuurit

Suusta suuta halkaisevia sanoja

Perheemme taitaa rakastaa sanoja. Lapsenlapsi Ykkönenkin niitä keräilee ja käyttää sopivissa tilanteissa. Joskus sanailimme porukalla puujalkavitsejä tomaateista. Huvinsa kullakin, mutta kun se näyttää periytyvän…

Satakunnan Kansan kielenhuoltokolumnissa Vesa Hirvonen, suomen kielen dosentti ja tietokirjailija, sanaili maksiimeista ja implikatuureista otsikolla Saunanhalkopinomaksiimi:

”Maksiimit ovat eräänlaisia keskustelun ja muunkin kielenkäytön kirjoittamattomia sääntöjä. Kun kielenkäytön osapuolet noudattavat niitä, voi hyvinkin käydä niin, että he ymmärtävät toisiaan! Merkityksetkin välittyvät, jopa puolesta sanasta ja rivien välistä.”

”Kielifilosofit puhuvat implikatuureista. Kielenkäyttäjä voi välittää toiselle monenlaisia epäsuoria merkityksiä. Aina ei tarvitse esimerkiksi käskeä tai kehottaa suoraan. Monesti riittää pieni vihje, jonka perusteella kuulija voi tehdä oikean päätelmän.”

Siitäkös taas innostuimme. Aasian kokemustemme kautta totuimme ymmärtämään asioita pikku sanoista tai sanomatta jättämisistä. Välillä ymmärsimme väärin, mutta lopulta pääsääntöisesti lähes oikein. Sen ainakin opin, että ”kierrellen” puhuttu oli ihan suoraa puhetta, joskus liiankin suoraa puhetta, kun käytettiin ”määrän maksiimia”, sitä, että kielenkäyttäjä kertoi asiasta sopivasti, ei liian vähän eikä liikaa. Kun minulle sanottiin, että ”tänään” minulla oli kaunis mekko päälläni, aloin heti miettiä, mitä ihmettä olin oikein ”eilen” päälleni laittanut…

Niin, tuo saunahalkopinomaksiimi. Siinä isäntä sanoi kesätorpparille, joka oli ahkerasti lämmittänyt lomasaunaa: ”Näyttää tuo halkopino jo vailtuneen,” Siitä torppari tiesi heti ryhtyä halkohommiin. Helppoa, eikös vain.

1967 Poikeljärvi. Oli niitä myrskyjä ennenkin. Polunraivauksessa ja halkohommissa. Vähän kyllä näytösluontoisesti…

1967%20Halkohommissa%20Poikelipieni-norm

torstai 16. marraskuuta 2017

+1085 Journalismi ja tiedotus, Kotimaa24 ja Suomen Kuvalehti 270613

+1085 Journalismi ja tiedotus, Kotimaa24 ja Suomen Kuvalehti

Tuulen tuvat tuulettuivat

Kuuluisuuteen voi näköjään nykyisinkin päästä kirjoittamalla mutulla ja kuulopuheella, varomalla faktatietojen tarkistusta ja sopeutumalla somen valtaan. Varpusparvi pyrähtää monelle taholle tuulien tuivertamana ja jättää jätöksensä moneen metsään. Niiden mukana leviävät roskapuidenkin siemenet. Otollista maata löytyy myös kaatopaikoilta. Toiset jätökset myrkyttävät maan, toiset lannoittavat uutta kasvua.

Täydellisenä mutunani, varomalla faktatietojen tarkistusta, mutta sopeutumatta somen valtaan olen peruspessimistinä päätymässä muutamaan määritelmään. Sanavalinnat ovat omiani, koska en hallitse kyseistä asiasanastoa, tuskin muutakaan nykysanastoa:

Tiedotuksen tarkoituksena on tuottaa tulosta tiedottajataholle, journalismin tiedotusvälineen omistajalle.  Kilpailu ei lisää totuusarvoa. Puolitotuuksien tuottamasta haitasta ei vastaa kukaan.

Olin äänestysoikeuden haltijana ja sitä käyttäneenä mukana eräässä vuosikokouksessa. Se kokous hallitsi siihen aikaan kirkollista  keskustelua.

Tiedän Kotimaa-lehden toimittajan, joka oli läsnä tuossa kokouksessa. Hänen kanssaan olen puhunut puhelimessa pitkän tovin. Se oli hyvä puhelu, mutta varmisti sen mitä olin arvellutkin. Julkisuuteen oli päässyt ensimmäisenä uutisena puolitotuus ilman asiankuuluvaa tarkennusta siitä, mistä kokouksessa oli oikeastaan äänestetty. Asiasta tehtiin, aivan oikein, tarkentuneita myöhempiä uutisointeja, mutta huomasin, että tuo ensimmäinen puolitotuus oli siihen mennessä jo mennyt menojaan. Kaatopaikoillekin levinneenä.

Mistä Suomen Lähetysseuran vuosikokouksessa 2013 siis oikein äänestettiin?  Toiminta- ja taloussuunnitelmaa vuodelle 2014 käsiteltäessä esitettiin seuraava kannatettu lisäys suunnitelman kohtaan 3.1.1 (Ulkomainen toiminta. Keskeiset tavoitteet)

"Koska kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteista jakaa voimakkaasti mielipiteitä kristittyjen kesken eri puolilla maailmaa ja koska Lähetysseura haluaa kunnioittaa yhteistyökirkkojen näkemyksiä, se pidättäytyy siunaamasta ja lähettämästä lähetystyöhön samaa sukupuolta olevia rekisteröityneitä pareja."

Esitys hylättiin äänin 222-205. Tyhjää äänesti 32 kokousedustajaa.

Suomen Kuvalehti uutisoi asiasta näin:

Suvaitsevainen suunta. Kirkko ja Suomen Lähetysseura ottivat askeleen suvaitsevampaan suuntaan, kun Helsingin piispa Irja Askola, 60, siunasi rekisteröityneen parin lähetystyöhön Kamputseaan. Toinen miehistä vihittiin samalla papiksi. Suomen Lähetysseura joutui äänestämään asiasta. Miesparille antoi äänensä 222 edustajaa, 205 äänesti vastaan ja 32 äänesti tyhjää.

Jos oikein haluan nipottaa, niin sen ohella, että tuosta miesparista ei äänestyksessä puhuttu mitään, tuossa uutisessa myös kyseisen maan nimi oli kirjoitettu väärin. Se ei toisaalta ollut ihme muualla kuin arvokkaassa Suomen Kuvalehdessä, koska tuon kyseisen maan kaikenkieliset nimet ovat vaihdelleet viime vuosikymmeninä poliittisista tilanteista riippuen. Kamputseana se tunnettiin vuosina 1975- 1989, silloinkin kahdessa eri muodossa.

Toimintasuunnitelma%202014-normal.jpg

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

+1084 Johannes Kastajan heinäsirkat 220613

+1084 Johannes Kastajan heinäsirkat

  • Jouluna joulun ruokaa
  • Juhannuksena juhannuksen
Tuskin on juhannusta, jolloin en muistelisi heinäsirkkoja.  Joskus kerroin omista heinäsirkkakokemuksistani näin:

Öljyssä paistetut heinäsirkat maistuivat lähinnä - ööö ööljyltä. Muurahaisenmunakastiketta olen syönyt ja paahdettuja ampiaisentoukkia. Sääntönäni on ollut: Maista kerran, jotta toista kertaa ei enää tarvitse :)”

Eräänä juhannuksena muistelin blogissani myös  heinäsirkkoja:

”Thaimaalainen pappi saarnasi vuosia sitten Merikarvian seurakunnan juhannusjumalanpalveluksessa. Mies toimi tulkkina. Edellisenä iltana olimme olleet mukana kokkojuhlassa seurakunnan leirikeskuksessa.

Saarnateksti kertoi Johannes Kastajasta.  "Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja metsähunaja." Pappi alkoi puheensa: "Minä en tiedä, minkä makuisia suomalaiset heinäsirkat ovat. Meillä Thaimaassa ne yleensä ovat karvaita. Johannes siis söi makeaa hunajaa ja karvasta heinäsirkkaa. Meidänkin elämämme on välillä makeaa ja välillä karvasta."

Tuskin se Johannes Kastaja pelkästään noita kahta ruokalajia erämaassa söi. Eiköhän hänkin lisännyt ruokavalioonsa myös ympäriltä löytyneitä yrttejä, lehtiä ja juuria. Niiden käyttö on edelleen maailmalla niin tavallista, että tuskin kukaan huomaisi niitä edes mainita. Riisipellolta kotiin saapuva maalaistalon emäntä on pystynyt aina Thaimaassa poimimaan matkallaan ilta-aterian vitamiinit ja kivennäisaineet…

Thaimaa. Koulutuskeskuksen retki. Muurahaisenmunia metsästämässä:
Th%20LITEMuurahaisenmunia-normal.jpg

tiistai 14. marraskuuta 2017

+1083 Vihapuhe ja leimakirves 170613

+1083 Vihapuhe ja leimakirves

Leimakirves leimaa terveenkin puun

Olen ymmälläni. Monet kertovat kohdanneensa itseensä ja ryhmäänsä kohdistunutta vihapuhetta. Toiset puolustavat heitä ja paheksuvat vihapuheen sanojaa ja vihaviestin lähettäjää. En siltikään vielä tarkkaan ymmärrä tuon termin sisältöä. Kaikki vihainen puhe ei ole vihapuhetta, mutta vihassa puhuttu sen sijaan on. Miten viha tunnistetaan? Tällaisia kommentteja olen kirjoitellut Kotimaa24:ssä.

” Vihapuheen tunnistus on vaikeaa, koska olen esim oppinut täällä, että seipäänniellyt hengellinen haisunäätä on aivan luvallinen termi toisinajattelijoista, kun sitä käyttää kirkollisen lehden toimittaja, joka tuskin haluaa ainakaan itse lukeutua kahjojen joukkoon. Toiset saavat sanoa paljon ja toiset eivät. Ei oo reiluu sanoi pojanpoika, kun häntä komennettiin. Mun mielestä ei mikään osapuoli missään saisi sanoa ääneen kaikkea sitä, mitä ajattelee pahassa sydämessään toisinajattelijoista...”

”Täällä sanotaan suoraan, että on kuulijan/lukijan vika, jos ei ymmärrä räväkkyyttä. Harvoin puhuja/kirjoittaja siirtyy kielessään toisen mukavuusalueelle. Mietin silloin, onko tarkoitus vain saada sanotuksi eikä tulla ymmärretyksi.”

”Yksi kirkon "ylätason"  ongelma on kommunikaatiokykyjen puute mukavuusalueemme ulkopuolella. Arvostan kyllä oppineisuutta, mutta tärkeimpänä pidän oppineiden kykyä kommunikoida kontekstuaalisesti.”

”Täällä joutuu ylittämään mukavuusalueensa rajat, joita ei tavallisesti edes tiedä olevan olemassa. Luulenpa, että aika moni kirjoittaja on tottunut oman yhteisönsä päähäntaputteluihin, peilisaleihin ja niiden näyttämiin kuviin. Sama pätee myös keskustelukulttuureihin ja/tai väittely- ja dialogimenetelmiin. Tällainen aika lailla ulkopuolinen huomaa helposti, että raja menee yleensä kirjoittajan ja/tai puhujan mukaan. Jostain kynästä tai suusta nyt ei kerta kaikkiaan voi tulla mitään järkevää tai oikeaa.”

Ihmisten välillä voi kulkea toisenlaisiakin viestejä. Kirjanmerkki Thaimaasta:
thaikirjanmerkki-normal.jpg

maanantai 13. marraskuuta 2017

+1082 Ammutko joutoaikanasi jäniksiä vai puuhailetko jotakin muuta "hyödytöntä"? 310513


+1082 Ammutko joutoaikanasi jäniksiä vai puuhailetko jotakin muuta ”hyödytöntä”?

Ylioppilaaksi ylioppineita?

Jälkeenpäin ihmettelee, miten elämässään on oikein kaikesta selvinnyt. Silmät aukenivat taas kerran, kun katselin digitaaliarkistosta omien ylioppilaskirjoitusteni kysymyksiä. Ajatella, kuusi hyvin läpäistyä koetta.  Kuusi ällää. Ei taitaisi onnistua tänään edes  samoilla vanhoilla tehtävillä. Katso, miten sinulle kävisi: Digitaaliarkisto. Ylioppilastutkinnon tehtävät 1874-1969.

Tällaista osattiin aikoinani kääntää ruotsiksi:

Ansion kannalta on jokseenkin samantekevää, ampuuko joutoaikanaan jäniksiä, kuunteleeko radiota vai puuhaileeko jotakin muuta ”hyödytöntä”.

En löytänyt enää, mihin kymmeneen reaalin kysymykseen  olin vastannut. Yhden muistan: Krimin sota. Sitä kysymystä muistelen aina käydessäni Ahvenanmaalla Bomarsundin linnoituksessa.

Ylioppilastutkinnon_koeteht%C3%A4v%C3%A4

Tämä teksti oli kirjoitusvuonnani osa sitä tekstiä, jonka suomenruotsalaiset joutuivat kääntämään äidinkielelleen ruotsiksi, mutta tuskin se kovin helppoa heillekään oli :)

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

+1081 Oronmylly 50 v 290513

+1081 Oronmylly 50 v 

  • Joskus kuuluu joukkoon
  • Joskus ei
Oronmyllyn leirikeskus Parikkalassa täytti 50 vuotta vuonna 2013. Mietin ja muistelin sitä silloin. Juhlanäytelmässä näytellyistä tosielämän henkilöistä ja heidän esittäjistään olin tavannut suurimman osan. Monen kanssa olin ollut erilaisilla leireillä tai työyhteyksissä. Heitä kaikkia muistan rakkaudella. Osaksi heidän takiaan olen se, mikä nyt olen.

Kesällä 1964 olin Oronmyllyllä kaksi viikkoa rippileirin isoisena. Matka Porista Parikkalaan oli pitkä. Matka aivan tuntemattomien pariin tuntui etukäteen vieläkin pidemmältä. Perille saavuttuani olin kuitenkin heti yksi joukosta. Murre, jota olin puhunut lähinnä vain vanhempieni ja heidän ystäviensä kanssa siirtyi käyttökieleksi. Mie oli tullutkin tuttujen luo. Ensimmäistä isona olemistaan ei unohda.

Kesällä 1969 Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja Mauri Tiilikainen oli tullut taas kerran yllättäen vierailemaan Sana-laivan iltatilaisuuteen.  Tuo laiva oli yksi hänen lempilapsistaan ja hän halusi tutustua sen arkeen. 

Aamulla hän oli jatkamassa matkaa Oronmyllyyn. Laiva oli siirtymässä uuteen paikkaan tuon päivän aikana ja Mauri Tiilikainen ehdotti minulle ja työtoverilleni, että poikkeaisimme hänen kanssaan Oronmyllyllä. Muistan, miten lähdimme niin aikaisin, että pysähdyimme matkalla kuuntelemaan radion aamuhartautta. Päivällä tapasimme tuttuja rippikoulunopettajia ja isoisia. 

Tärkeä muisto oli se, kun minä ja työtoverini kävelimme Oron metsissä Kalevi Lehtisen kanssa. Hän jutteli leiristään ja me laivakokemuksistamme. Siellä metsässä muistan kertoneeni Kaleville, että minun oli syytä pyytää eroa Kansan Raamattuseuran opiskelijatyön opiskelijahallituksen sihteerin työstä. Kesän aikana Mies oli tullut kuvioihin mukaan ja oli syytä ajatella joskus valmistumistakin. :)

Kun on saanut olla jossakin paikassa jonkun ryhmän kanssa jonkin aikaa, alkaa tuntea itsensä osaksi ryhmää ja kokee omistavansa ryhmänsä kanssa koko paikan. Kun seuraavan kerran palaa samalle paikalle, sen ovatkin vallanneet aivan toiset ihmiset, jotka taas vuorollaan saavat kokea omistavansa  paikan. Muistoja limittäin ja lomittain. Sellaista elämä on.

1964. Oronmyllyn kesäkuun rippikoululeirin johtajat ja isoiset. Pekka Rossi, Airi Lankinen,  Maija Myllö,  Eeva Pakarinen, minä, Tarja Hepola, Tuula Tuori, Pentti Holi, Reino Tikkinen. Oltiinpa silloin virallisen näköisiä.

1964%20ororimylly%20kes%C3%A4kuu%20ripar

lauantai 11. marraskuuta 2017

+1080 Kevätmasennus, kaamosmasennus, talvimasennus, vuodenaikamasennus260513

+1080 Kevätmasennus, kaamosmasennus, talvimasennus, vuodenaikamasennus

  • Saamaton joka säässä.
  • Järkikö ikijäässä?

Onko olemassa kevätmasennusta?  Hakuvastaus: On. Siitä käytetään myös nimeä vuodenaikamasennus, joka voidaan liittää kaikkiin vuodenaikoihin.  Onko kaamosmasennus vain suomalainen käsite? Kokeilin kääntäjää. Hakutuloksia: vinterdepression winter depression Winter-Depression Vinter Depresjon la dépression hivernale. Onko olemassa talvimasennusta ? Hakutulos : On. Kokeilin kääntäjää. Samat hakutulokset kuin kaamosmasennuksella. Mikä on kaamos ? Hakutulos:  Polaariyö.

Kuinka suuri osa ihmisistä kokee vuodenaikamasennusta ? Mikä vuodenaika masentaa eniten? Miksi kaamosmasennus tuntuu  vaikeammalta kuin talvimasennus ? Johtuuko se siitä, että talveen kuuluvat ainakin välillä myös öinen kirkas tähtitaivas ja kuun valossa loistavat hanget, mutta kaamos kuulostaa – ainakin meistä etelän ihmisistä - pelkästään synkältä. (Tiedän, että monelle pohjoiden ihmiselle asia ei ole näin yksipuolinen.)

Perusviisaus, joka kaikkien olisi aina hyvä muistaa kaikissa ihmissuhteissa: Toiset ovat erilaisia kuin toiset. Siinä se on.


1973 Kapelsskär ja kevätesikot. Mitä mahtoi tänä viikonloppuna näkyä saaristossa ?
1973%20Jakke%20Kapelsk%C3%A4rpieni-norma

perjantai 10. marraskuuta 2017

+1079 Alister McGrath ja vanhukset 190513

+1079 Alister McGrath ja vanhukset

Meiltä ja meidän krannista


Alister McGrath on Oxfordin yliopiston historiallisen teologian professori, jolla on  mm molekulaarisen biofysiikan tohtorin arvo. Yksi hänen kuuluisista kirjoistaan on Dawkinsin Jumala. Geenit, meemit ja elämän tarkoitus. Hänen esitelmästään Kuopion kirkkopäivillä 2013 kehittyi keskustelua Kotimaa24:ssä. Mielipiteet jakaantuivat siitä, aliarvioiko hän viisaita kuulijoitaan. Niin nuo viisaat kuulijat olivat kokeneet.  Yksi kommenteista oli Markku Virran kommentti.

”Juttelin tänään useammankin ihmisen kanssa. Teologit pitivät esitystä köykäisenä, vanhukset vaikeana ja maallikot hyvänä. Minusta tässä ei tullut mitään työtapaturmaa. Jotenkin tuntuu että kritiikki kohdistuu vääriin asioihin. Minusta lopputulema oli se, että on järkeä puhua Jumalasta.

Kirkkopäivillä kuulin paljon musiikkia joka esitettiin hengellisessä merkityksessä. Ongelma oli vain siinä, että kun hengellisyyden kohdetta ei identifioida, niin kaikki tai ei-mikään on hengellistä. Tämä on lyhyesti myös apologetiikan ongelma yleisesti. McGrath sentään yritti antaa Platoninille spesifisti kristillisen tulkinnan.”


Mikä olikaan, kun oli ihan pakko vähän vinoilla tuon kommentin jälkeen. Kai se sitten sen verran kirpaisi :)

”Markku jakoi kuulijajoukon kolmeen osaan, teologeihin, maallikoihin ja vanhuksiin... (Tekisi mieli vähän ilkeillen kysyä, menettääkö ihminen teologi/maallikkostatuksenkin vanhetessaan. En kuitenkaan kysy, koska pelkään vastausta ja yritän pysytellä vielä maallikkona niin kauan kuin mahdollista...)”

” Oliko teologivanhuksilla ja maallikkovanhuksilla ero? Oliko paikalla piispavanhuksiakin?”


1970. Vanhukset ja meri ennen vanhuutta. (Sisältää nyk. teologivanhuksen ja nyk. maallikkovanhuksen) Kuva Teppo Innola.
1970%20Kajakulma%20veneess%C3%A4pieni-no

torstai 9. marraskuuta 2017

+1078 Suomen Lähetysseura, Mekong-joen alueja me 140513

+1078 Suomen Lähetysseura, Mekong-joen alue ja me

Joet myös yhdistävät

Mekong-joen alueen  ihmiset ovat kokeneet kaikenlaista. Hurjia ja kurjia sotia. Hurjia ihmiskohtaloita. Hurjia poliittisia vääntöjä ja kääntöjä.

”Mekong-joki levittäytyy Kambodžaan, Laosiin, Myanmariin, Thaimaahan, Vietnamiin ja Lounais-Kiinan Yunnanin provinssiin.”

Kaikkien noiden maiden kansalaisia olemme tavanneet milloin missäkin, joskus Thaimaassa, joskus Suomessakin. Osa heistä on ollut pakolaisia, matkalla jostakin jonnekin, usein ilman päämäärää, toiveena vain selvitä eteenpäin elämässä.

Joskus on ollut mahdollista istua yhdessä ja kuunnella. Kaikkea ei monikaan ole voinut kertoa. Kaikkea ei ole jaksettukaan kertoa. Mies vieraili noista maista muutamassa, minäkin kävin Vietnamissa ja yhden päivän Burman puolella, rajakaupungissa. Repputuristit olivat löytäneet nämä maat jo pian viimeisten suurien kahinoiden rauhoituttua.

Suomen Lähetysseura alkoi suunnitella työn laajentamista Thaimaan naapurimaihin jo meidän ollessanne Thaimaassa. Mekong-työtä suunniteltiin alusta alkaen yhteistyönä muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa.  Nyt työ on laajentunut ja toteutunutkin.


”Seurakunnat kasvavat nopeasti Kambodzhan maaseudulla ja thaimaalaisissa vuoristokylissä. Lähetysseuran Minä uskon -kampanja tukee tänä vuonna luterilaisten kirkkojen työtä näillä alueilla. Nuoret, kasvavat seurakunnat tarvitsevat koulutettuja työntekijöitä. Thaimaan evankelisluterilaisella kirkolla on Bangkokissa koulutuskeskus, Luther-seminaari, jossa koulutetaan kirkon työntekijöitä ja maallikoita.”


Pääsin muutama vuosi sitten mukaan maallikkokurssille eräässä thaimaalaisessa vuoristokylässä,  Chiang Raissa. Mies oli siellä mukana kouluttajana. Paikalle saapuu osallistujia monesta eri kylästä eri vuoristoheimoista. Tapasimme sielläkin aivan ihania ihmisiä, nämäkin naiset, jotka olivat heränneet aikaisin aamulla päästääkseen mukaan. Kylästään he olivat tulleet tähän toiseen kylään pikkukuorma-auton lavalla. Kuva: Anja Markkanen.

Anjankuva%20min%C3%A4%20ja%20akhat%20201

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

+1077 Herra elämääni - Kirkkopäivät Hannover 1967 090513

+1077 Herra elämääni - Kirkkopäivät Hannover 1967

”Me ja muut – yli 40 000”

Muistan Hannoverin kirkkopäivät vuodelta 1967, johon kaksi Putzfrauta pääsi myös osallistumaan. Noilla Kirkkopäivillä opin laulun:

"Hilf, Herr meines Lebens :,: dass ich nicht vergebens :,: Hier auf Erden bin.
Hilf, Herr meiner Seele :,: dass ich niemals fehle :,: wo ich nötig  bin.
Hilf, Herr meiner Tage :,: dass ich nie zur Plage:,: meinem Nächsten bin. ”

Tämän laulun oli Juhani Forsberg vuotta aikaisemmin kääntänyt suomeksi. Parikymmentä vuotta sen jälkeen se tuli suomalaiseen virsikirjaankin: Herra elämääni.

13. Deutscher Evangelischer Kirchentag, Hannover 1967. Hauptversammlung,  Sonntag, 25. Juni , 15 Uhr, Niedersachsenstadion.Sivu muistokirjasta ja kuva meistä neljästäkymmenestätuhannesta osallistujasta:

Hannover%20kirkkop%C3%A4iv%C3%A4t%20kirj

tiistai 7. marraskuuta 2017

+1076 Naisetkin ovat rautaa, edelleenkin 040513

+1076 Naisetkin ovat rautaa, edelleenkin

Ennakkoluuloisuudestammekohan…

Oliko todella niin, että ennen typykät olivat aina vain suu supussa? Häkellyn, kun oman elämäni ja omien kokemusteni aikakaudesta lausutaan milloin mitäkin ihmeellistä. Taidan olla välillä vähän kyllästynyt tähän toistuvaan historiaan uustulkintaan. Niin kai se sitten aina menee…

Toisaalta, totuuksia on niin monta. Mitä tiedän ihmisistä oman seinänikään takana? En oikeastaan mitään. Ei minun kai tarvitsekaan. Kunhan en liiaksi mutuile ja luule ja arvostele.

Ennenkin naiset olivat rautaa. Tässä netistä löytynyt muisto jo edesmenneestä ystävästämme Sirkka Kanervasta, joka lähetti kirjeen Dialogue of Diarrhoea Online –sivustolle kolmekymmentä vuotta sitten, vuonna 1983:

”No salt or sugar. Please provide us with one copy of the Diarrhoea Dialogue for our MCH clinic and one for the Hospital itself. Is it possible to get the ready-made diarrhoea sugar and salt mixture in sachets, since we are so poor here in Tanzania, there is no sugar nor salt available in the whole country nowadays. Sirkka Kanerva, Assistant Matron, Bulongwa Luteran Hospital, P O Box 42, Bulongwa, via Njombe, Tanzania.”

Koivistonluodon kansakoulun  ulkokuva, todennäköisesti vuodelta 1951. (Annoin alkuperäisen kuvan vinouden näkyä...) Siinä näkyvät myös molemmat vanhempani.

1951%20Koivistonluodon%20koulu%20oppilaa

maanantai 6. marraskuuta 2017

+1075 Koivistonluodon kansakoulu Porissa 010513

+1075 Koivistonluodon kansakoulu Porissa

  • Katoavaa perinnettä
  • Kadonneita kouluja
Jotkut osaavat ja jaksavat. Ystäväni kansakoululuokka Porin Koivistonluodon kansakoulusta piti muutama vuosi sitten yhteiset kymppisynttärit. Seitsenkymppiset. On hienoa olla täyskymppi jokaisen kymmenen vuoden jälkeenkin.

Tapasin tuttujani vuosien takaa. Kerroin siitä innostuneena jälkipolville. Oliko siellä mummoja, he kysyivät. Se ei ollut tullut mieleen.

Itsekin kävin koulua neljä vuotta Koivistonluodon kansakoulussa,  hirsirakennuksessa. Ruuhkavuosien takia koulua käytiin kahdessa vuorossa. Neljän luokkahuoneen ja yhden yhdistetyn veisto/juhlasalin rakennuksessa meitä oli silloinkin kahdeksan luokkaa. Hyvin mahduttiin. Kai.
Koivistonluodon ja Vanhakoiviston kansakoulut yhdistettiin myöhemmin Väinölän kouluksi uudessa koulurakennuksessa. Vanha Koivistonluodon koulun rakennus paloi myöhemmin.

Ystäväni vuosiluokka etsi vanhoja koulun sisäkuvia. Minulta löytyi vain yksi, vuodelta 1946 tai 1947. Vanhempani olivat silloin tuon koulun opettajia. Tässä kuvassa näkyy isänikin, koulun johtajaopettaja.

Koivistonluodonkoulu%201946-7pieni-norma

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

+1074 Patakunnan kansa - Satakunnan kansan positiivinen poikkeustila 250413

+1074 Patakunnan kansa - Satakunnan kansan positiivinen poikkeustila

  • Omittu osuus onnesta:
  • Ollaan me vaan niin hyviä…
Satakunnan Kansa ihastutti eräänä aamuna. Se oli yhdeksi päiväksi muuttunut Patakunnan Kansaksi.  Kommentoin Kotimaa24 sivuilla mm näin:

”Vaikka itse seurasin porilaista jääkiekkoa livenä viimeksi ulkojääratojen muinaisaikana, Ässien ja sen edeltäjien eteneminen sarjataulukoissa on kyllä kiinnostanut. Nämäkin viimeiset pari loppuottelua oli hurja seurata radiosta...

Ässien voiton lisäksi me porilaiset olemme tuulettaneet myös sitä että "legendamme" Vellu Ketola monen vuoden poissaolon jälkeen tuli tähän loppuotteluun ja tämä "Ässien Ässä luovutti Kanada-maljan uudelle mestarikapteenille".

Itse vedin siitä aasinsiltaa tämänkin metsän keskusteluihin. Kun voittopalkinto on tarpeeksi suuri, kättä voidaan lyödä "kyräilyn päätteeksi".

(Lainaukset  mestaruuden jälkeisen aamun "Patakunnan Kansan" urheilusivuilta.)”


Voisiko siis ainakin silloin tällöin vallita myös positiivinen poikkeustila?

Patakunnan%20Kansa-normal.jpg

lauantai 4. marraskuuta 2017

+1073 Klapeja, halkoja, pilkkeitä, saunapuita, uunipuita, polttopuita...210413

sunnuntai, 21. huhtikuu 2013

+1073 Klapeja, halkoja, pilkkeitä, saunapuita, uunipuita, polttopuita…

  • Salomon oli viisas:
  • ”Hän puhui puista.”
On hauskaa olla ihan varma jostain. Ja on vieläkin hauskempaa, kun joku toinenkin on samaa mieltä samasta asiasta. On hauskaa olla toisen kanssa samaa mieltä myös siitä, että me molemmat olemme ihan varmoja samasta asiasta.

Olimme Kuopuksen kanssa ihan varmoja siitä, että ne halot, joita hakataan, ovat sen kokoisia, että ne mahtuvat saunan uuniin. Se Halonhakkaaja väitti, että halot ovat metrin mittaisia. Siirryimme Kuopuksen kanssa vaivihkaa hakukoneiden maailmaan.  Hetken kuluttua sovimme Kuopuksen kanssa siitä, kumpi menee kertomaan Halonhakkaajalle, että halot taitavat sittenkin olla niitä metrisiä… Opimme kuitenkin puusanastoa. Tässä esimerkkejä:

klapi halko briketti pelletti polttopuu irtokuutio heittokuutio pinokuutio motti kiintokuutio sekapuupilke takkapuu pinokuutiometri  polttopropsi uunipuu takkapuu pilke

Se kaadettu puu, mänty, josta keskustelu lähti liikkeelle, seisoi kymmeniä vuosia paikallaan. Tässä kuvassa se vielä näkyy takavasemmalla jokunen vuosi sitten, tai siis totta puhuen, jokunen vuosikymmen sitten.

1964%20lipunnosto%20m%C3%B6kill%C3%A4pie

perjantai 3. marraskuuta 2017

+1072 Iloisessahääjuhlassa 140413

+1072 Iloisessa hääjuhlassa

  • Hän tahtoi ja hänkin tahtoi.
  • He tahtoivat ja saivat toisensa.
Ilo ei ollut irti elämästä. Se oli selvästi elämässä kiinni. Ja kaikilla oli niin mukavaa. Oli ilo saada olla mukana.

Sain pitää pikkupuheen hääparille. Siitä otteita:

”Avioliittoon tuomme oman menneisyytemme mukaan. On hyvä tajuta, mistä toinen tulee ja miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Vähän kerrassaan menneisyyskin tulee yhteiseksi, kun sitä yhdessä jaetaan.”

”Eilen kuuntelimme ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin äänitteen omista häistämme. Tuon sieltä terveisiä, omalta vihkipapiltamme:

Ilo on iloa, kun sen saa jakaa toisen kanssa. Vastoinkäymiset ja surutkaan eivät vie toivottomuuteen, vaan lähentävät toiseen. Iloon rakkaus lisää puolet ja puolella vähentää huolet.”

Thaimaalaisten muistojen vaikutuksesta juhlaan kuuluivat orkideoiden lisäksi myös pienet vastalahjat häävieraille. Jokainen sai muistoksi syksyiseltä Lapin matkalta pohjoisen järven pohjasta nostetun kiven, joka oli juuriharjalla kuurattu puhtaaksi ja kuivatettu saunassa. Siihen oli kiinnitetty rakkauden sydämiä :)

Vastalahjakivetpieni-normal.jpg

torstai 2. marraskuuta 2017

+1071 Suomi uussuomalaisille(kin) 090413

+1071 Suomi uussuomalaisille(kin)

Suomea melkoisen helpposelkoisella selkosuomella

Suomen kielen päivä.  Liput liehukoot myös uussuomalaisille, heille, joiden arkipäivää on yrittää selvitä suomen kielellä keskellämme. He joutuvat täyttämään samoja kaavakkeita, joiden parissa me kantasuomalaisetkin välillä avuttomina pähkäilemme. He joutuvat ymmärtämään välillä niin savon kuin raumankin murretta. Ja hesaa. He joutuvat tajuamaan, että harva suomalainen puhuu suomea niin kuin kirjoittaa. Tai että nuorten ja vanhojen sanasto vaihtelee tilanteen mukaan. Jos he eivät seuraa televisiota, he eivät ymmärrä, miksi joku sana tai lause tarkoittaakin ihan muuta kuin sen pitäisi tarkoittaa. Vitsiksi väännetyllä sanonnalla saattaakin on tosipohjansa jossain muumioituneessa vanhasuomessa.

Sitä oli niin tyhmä vieraalla kielellä vieraassa maassa. Näinkin sen olen sanonut: Thaimaassa aloin ymmärtää yhä paremmin sen, että kielen tarkoitus on toimia siltana, ei barrikadina.”

Toistelen näitä ajatuksia aina vain uudestaan, koska edelleen ja melko säännöllisesti olen tekemisissä uussuomalaisten kanssa. Tulkkinakin. He ovat jo täällä. Satsaus suomi vieraana kielenä –opetukseen kannattaa ihan varmasti. Monet ovat motivoituneita oppijoita. Jotkut ovat jo turhautuneet. Silti ja sittenkin: suomea uussuomalaiselle!

Pari linkkiä. Aina sopivin välein suosittelen Oppitoria, jossa on paljon materiaalia monenlaiseen suomen kielen taidon kohentamiseen. Toinen linkkini olkoon linkki Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuille, joissa on mahdollisuus saada informaatiota myös selkokielellä., Kirkon selkokieliset sivut. 

Thaimaan kansallislaulu thaihuilulle thainuoteilla ja kiinalaisilla nuoteilla:
nuotir%20phleng%20tsaat%20kluipieni-norm

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

+1070 Hyvän ja pahan rajalla 030413

+1070 Hyvän ja pahan rajalla

Valinnanvapaus vastuuttaa

Hyvän ja pahan rajan rajavartijat ovat aika lepsuja. Sen rajan yli on helppo livahtaa. Rajan ylittäjät pyrkivät välillä siirtämään rajapyykkejä omien tarkoitusperiensä mukaan väittäessään, että mitään rajaa ei ehkä ole olemassakaan. Yhteiskunta pyrkii vastuuttamaan yksilöt tekemään oikeita valintoja. Silloin sen ei tarvitsisi toimia vartijana kuin poikkeustapauksissa. Entä se itse? Olemmeko vastuuttaneet yhteiskunnan toimimaan oikein puolestamme. Onko oikeus aina vain määrittelykysymys?

Lainaan viisaampaani aiheesta Kristillinen etiikka:

Jaskan%20etiikkapieni-normal.jpg