torstai 31. joulukuuta 2015

+403 Kenen kynä? 210409


+403 Kenen kynä?

Anteeksi
Varastinko kynäsi?
Älä välitä
Sait varmaan toisen tilalle
Toivottavasti
 
Noloin tapani, omasta mielestäni, on vahingossa tapahtuva kynänvaihto. En voi ajatella sitä edes Salaisena Kynänvaihtona, koska toinen osapuoli ei ole vaihtoa kanssani sopinut.  En tiedä toista, jonka kanssa häpeäni jakaisin. Paras siis tehdä se näin julkisesti.  Onneksi en ota arvokkaita kyniä.

Bangkokin kuurojen koulun rehtori oli kutsunut minut ja työtoverini vierailemaan koulunsa juhlissa. Hyvän tavan mukaan meidät esiteltiin muille ”arvovieraille”. Eräs heistä pyysi yhteystietojamme. Kirjoitimme ne hänelle. Kotiin tullessani huomasi kuljettavani käsilaukussa Srinakarinvirotin yliopiston mainoskynää. Häpeäni oli suunnaton.

Ystävystyimme myöhemmin tämän Srinakarinvirotin yliopiston englanninopettajan kanssa. Hän varmaan sai meidän kanssamme tarvitsemaansa englannin puhumisen harjoittelua.  Me taas pääsimme hänen avullaan tutustumaan sellaiseen thaimaalaiseen kulttuuriin, johon meillä ei olisi ollut muuta tietä. Kerran pääsin thaimaalaisten akateemisten naisten kanssa erään prinsessan kotiin, joka oli avoinna vain yhden päivän vuodessa. Toisen kerran sain kätellä ystäväni opettajatoveria, joka oli kuulemma kuninkaan pikkuserkku. Toista kertaa en hänen kyniään ottanut. Siitä pidin huolen.

Bangkok. Kyniä thaimaalaisessa kokouksessa.
Plus%20403%20Kyni%C3%A4.jpg

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

+402 Kitkavoimia 200409

+402 Kitkavoimia

Lepokitkan maksimointi
Lähtökitka
 
Maata möllöttäessään ei useinkaan huomaa sitä, että siinä on kyseessä liikkeen alkamista vastustava voima. Itseään ei tarvitse syyttää, kun muistaa lepokitkan olemassaolon. Sehän se estää kaiken järkevän toiminnan. Jos vaikka kuinka yrittäisi saada itseään liikkeelle, ei välttämättä vielä voita lähtökitkaa, suurinta mahdollista lepokitkaa. Kokenut kaikki tietää, fysiikan opettaja kaiken muistaa, jos muistaa.

Nuo voimavaikutukset fysiikan puolella ovat muutenkin täyttä fysiikkaa. Niin kuin nyt vastavoimakin. Kauan aikoinaan mietin, miten senkin olemassaolon saattoi ymmärrettävästi selittää. Tytär tuli avuksi. Pyörää jarruttaessa jarrutus meni vähän yli ja seinä tuli vastaan. Oli helppo kertoa, että seinä oikeastaan oli suuttunut siitä, että joku löi sitä ja antoi vastaavalla voimalla takaisin. Asia ymmärretty. Kokemuksesta ja kipeästi.

En ole vieläkään hyvä lähtemään. Sympatiseeraan blogimaailman kaikkia huonoja lähtijöitä, niitä, joiden on vaikea avata edes ikkunaverhojaan antaakseen auringon paistaa. Onneksi fysiikka tuntee myös liikekitkan. Sehän opettaa, että liikkeelle lähdettyä kitkavoima pienenee ja vauhti pysyy ihannetapauksessa samana, jos mikään muu voima ei siihen vaikuta.

Kunhan siis saavat minut vain liikkeelle. Tämä pyörä pyörii sitten taas ketterästi.

Jungfruskär. Voimaa ja vastavoimaako. Kuva Teppo Innola.
Plus%20402%20Voimaa%20ja%20vastavoimaako

tiistai 29. joulukuuta 2015

+401 Eläinkuntaa 190409


+401 Eläinkuntaa

Kuntapolitiikkaa
Eläinkunnan ehdoilla
 
Huomaan kommentoineeni useaan eläinjuttuun.

”Hauskoja eläinmuistoja. Ne laukaisivat heti päälle oman eläinmuistelumoodin. Meillä lapset toivat kotiin milloin mitäkin. Alakerrassa pyydystettiin torakoita vanhaan pikkuiseen akvaarioon.  Koulusta tuotiin kaksi naaraspuolista hiirtä, jotka olivat kuulemma olleet vain naaraspuolisten hiirten joukossa. Niistä vuorokauden  kuluttua tuli ulos 10 pikkuhiirtä. Eläintorilta kotiin käveltiin marsu ja häkki mukana jne”
”Kommenttikeskustelu toi mieleen Thaimaan taskuravut, joita apulainen kerran osti meille syötäväksi. Niillä on vahvat sakset ja siksi ne myydään siellä sakset sidottuna. Meillä Mies tutkii aktiivisesti ympäristöään (!?!). Siksi hän tietysti laittoi sormensakin rapuastiaan. Eikös yksi rapu ollutkin irti ja se tarrasi Miehen sormeen. Oltiin kuin pilakuvissa, Mies riiputtamassa rapua sormestaan ja me muut, apulainen ja perhe, nauramassa ympärillä hysteerisesti hihittäen. (Tämmöinen säälimätön perhe...) Tarvittiin isot tongit vääntämään sakset irti. Mies ei kyllä saanut yhtään sääliä :)) (Siis todella julma perhe..)”
”Olin tällä viikolla monta päivää Rontti-kissan luona. Minut yleensä herätettiin leikittäjäksi, tavalla tai toisella. Joskus silmät avatessani toisen syyllistävät silmät katsoivat minua viiden sentin etäisyydeltä, joskus minun ylitseni loikittiin mielenosoituksellisesti edestakaisin, joskus työntyi tassu poskelle. Varvasta en voinut laittaa pois peiton alta. Se olisi silloin laskettu kissojen leluksi jne.”
Morganismin Aksolotli-kuvaan kommentoin:
"Poikkeustapauksissa kehittyy täysimuotoiseksi, keuhkoilla hengittäväksi maaeläimeksi" Tarkoittaako tuo, että siitä tulee prinssi, jos sitä suutelee?"
Samaan sarjaan kuuluu ehkä vielä kommenttini Mehtäsielulle:
”Kissankultakiteetkin kimaltavat.”

Pori. Kissakäärö
.Plus%20401%20Kissak%C3%A4%C3%A4r%C3%B6%2

maanantai 28. joulukuuta 2015

+400 Tuiki tekotähtönen 180409

+400 Tuiki tekotähtönen

Tähdenlento
Toivoitko jotain?
 
Pääuutinen: Ulvilan lukion soveltavan fysiikan kurssin oppilaat keskustelivat eilen seitsemän minuutin ajan ISS- avaruusasemalla työskentelevän japanilaisen astronautin kanssa.

Hyvänen aika, en muista lapsuuden tähtiä. Kaupungin kirkkailla valoilla on varmaan jotain tekemistä tuon asian kanssa. Oikein muistia kaivellen sentään Otavan kuvio tulee mieleen. Sen avulla en kyllä osannut pohjoista määritellä. Taidan olla sen aikakauden ihmisiä, joille Sputnik oli tutumpi kuin muut liikkuvat taivaan ilmiöt. Luokkakokouksessa luokkatoverikin vielä muisti, missä ja milloin tuon satelliitin ensimmäistä kertaa näimme.

Kaikesta tekniikasta ja tietämyksestä huolimatta kesämökin pimeässä metsässä katseltuna tähtitaivas tuo minulle mieleen varsin metafyysisiä juttuja. Kaikenlaisen tiedon lisäännyttyäkin koen siellä hyvin voimakkaasti vanhan tunteen: ” Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen  -- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.”

 Täysikuu Jungfruskärissä. Kuva Teppo Innola.
 

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

+399 Täys kymppi 170409

+399 Täys kymppi

Entinen kullannuppu
Nykyinen kymppi
Sama suloinen sydän
 
Kymmeneen vuoteen on mahtunut monta päivää. Onneksi niistä päivistä moni on saatu elää yhdessä. Laulaa yhdessä. Leikkiä yhdessä. Lukea yhdessä. Olla kavereita.

Jo aamulla aikaisin kun heräilen
kun vuoteelta nousen minä muistan sen
siks kaikille huudan hyvän huomenen
On hienoa olla täyskymppi”
 
Jokainen päivä on tärkeä. Tämäkin. Ja huominen. Ja ylihuominen. Ja… Hyvää matkaa eteenpäin!

”Kun illalla viimein painan tyynyyn pään
ja kertailen tapahtumat päivän tään
Voi Jumala kuinka minä kiitänkään:
On hienoa olla täyskymppi” (Jaakko Löytty) 
 
Täyskymppi kolmetoistavuotiaana matkalla Nyhamniin sisarensa kanssa. Kuva Teppo Innola.
Nyhamniin%20Hilla%20ja%20Ilona.jpg
 

lauantai 26. joulukuuta 2015

+398 Peileistä ja pahuudesta 160409

+398 Peileistä ja pahuudesta

 
Katupeili on kadonnut 
Kurkista Taustapeiliin
Pysyt edelleen
Ajan tasalla

Autossa voi myös kuunnella eikä vain katsella Taustapeiliä. Sen opin tänään ajaessani kotiin Turusta. Olen ennenkin kertonut, että ajaessani pidempiä matkoja muutun Satunnaiseksi Surffaajaksi. Ohjelmien etsiminen muistuttaa satunnaisarvontaa. Joka arpa ei aina voita.

Kiinnostuin ohjelmasta siinä vaiheessa, kun siinä alettiin puhua pahuudesta. Siitä aina silloin tällöin blogistaniassakin keskustellaan. Minäkin sitä asiaa usein vääntelen moneen suuntaan, omalta kannaltani. Taustapeilistä  jäi mieleen seuraavia ajatuksia ja kysymyksiä:

- Kun joku tekee jotain pahaa, alkaa kilpailu siitä, kuka ymmärtää tätä pahantekijää parhaiten.
- Kaikille pahoille teoille löytyy ymmärtäjä.
- Onko ymmärtäminen asettumista pahan puolelle?
- Jos Jumala on kuollut, kaikki on sallittua. Kun olemme tappaneet Jumalan, onko enää oikeaa ja väärää.
- Onko virallisesti fiksujen (siis niiden, jotka pitävät itseään fiksuina) ja suuren enemmistön välillä juopa?
- Onko absoluuttista pahaa olemassa?  Onko tekoja, jotka ovat aina väärässä?
 
Keskustelussa puhuttiin myös ”normaaleista ihmisistä”. Jäin miettimään, ovatko Peter Nyman, Stan Saanila, Kaarina Hazard ja Rakel Liekki  esimerkkejä normaaleista ihmisistä?

Jalat peilissä:
Plus%20398%20Peilatut%20jalat.jpg

perjantai 25. joulukuuta 2015

+397 Ujo Pieni Nuotinkääntäjä 150409

+397 Ujo Pieni Nuotinkääntäjä

 
Timo Mikkilä
Heimo Haitto
Ujo Pieni Nuotinkääntäjä

Saksankielenopettajani ja silloinen luokanvalvojani Mirjam Teräskallio oli Porin Konserttikannatusyhdistyksen jäsen. Hänen hyvä tarkoituksensa oli kasvattaa uusia kannattajia klassiselle musiikille jakamalla aina silloin tällöin ilmaisia konserttilippuja oppilailleen, jotka saivat istua Karhulinnan sivupenkeillä kuulemassa elämää suurempaa musiikkia.

En muista, kuka oli edeltäjäni konserttien säestäjien sivunkääntäjänä enkä sitä, kuinka kauan tuo kunniatehtävä kesti. Useassa konsertissa minä pieni ujo koululainen sain kuitenkin lavalla olla. Yhtään musiikkikappalettakaan en muista. Niin paljon keskityin nuottien seuraamiseen ja kunkin soittajan tapaan osoittaa oikea ajankohta sivun kääntämiselle. Jokaisella oli todella oma hienovarainen tapansa nostaa silmänsä nuoteista, heilauttaa päätään tai mutristaa suutaan.

Viime vuosina olenkin sitten käännellyt  käsissäni vain kuoronuotteja:
Plus%20397%20Varmana%20laulaa.jpg

torstai 24. joulukuuta 2015

+396 Tämän runon muistan 140409


+396 Tämän runon muistan

Muistatko milloin?
Muistatko missä?
Muistatko mitä?
 
Jäin miettimään, millaisissa tilanteissa noita runoja olin kuullut.
 
Osa Taisto Summasen runosta:
”Käy äidillä vieraissa silloin,
kun äitisi elossa on.
Hän odottaa sinua, aina
on sinusta levoton.”
 
Televisioteatteri oli 1970-luvulla varsin politisoitunut ja monet esitykset hyvin pateettisia ja poleemisia. Eräässä julistavassa ja kantaaottavassa ohjelmassa kuului yllättäen tämä runo, muistaakseni Vesa Mäkelän(?) esittämänä. En ymmärtänyt silloin, miksi tällainen runo oli valittu muuten poliittisesti värittyneeseen ohjelmaan. Vasta tänään tajusin, että tuon runon kirjoittaja Taisto Summanen oli ollut neuvostokansalainen.

Osa Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta:
”Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.”
 
Äitini lauloi paljon ja esiintyikin aina silloin tällöin erilaisissa kuoroissa ja pienemmissä kokoonpanoissa. Tätä laulua hän oli laulanut ennen sotia Karjalassa duettona silloisen opettajatoverinsa kanssa. Tämä jo vanhentunut, eri paikkakunnilla asuva ystäväpari pyydettiin esittämään tämä laulu vielä kerran Heinjoki- juhlilla. Minä sain kunnian säestää heitä.

1930-luku. Heinjoki. Meeri ja Sivi.
Plus%20396%20Meeri%20ja%20Sivi.jpg

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

+395 Tietäminenkö turhuutta? 130409


+395 Tietäminenkö turhuutta?

 
” Turhuuksien turhuus,
sanoi Saarnaaja,
turhuuksien turhuus,
kaikki on turhuutta!”
 
Olen jo monta kertaa muistellut, miten vallankaappausyrityksissä aikoinaan kilpailtiin radio- ja televisiokanavien hallinnasta. Nyt näyttää sama siirtyneen satelliittikanaviin ja Internet- sivuille. Niitä suljetaan ja avataan. Rahako ratkaisee?

Kymmenen vuotta sitten irkkaillessani Kosovon kriisin aikana luin eri osapuolten lausuntoja samoilla keskustelukanavilla. Oli kieltämättä melkoista katsella kirjoituksia, jotka kanaville tulivat osaksi sen mukaan, missä sähköä oli saatavilla. Siellä muisteltiin myös muutamaa vuotta aikaisemmin tapahtuneita Neuvostoliiton/Venäjän tapahtumia ja silloista tiedonvälitystä juuri keksityn irkkailun avulla.

Tiedosta puhuu Saarnaajan kirja Raamatussa.

”Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin. Sillä missä on paljon viisautta, siellä on paljon huolta, ja joka tietoa lisää, lisää tuskaa.”

Entä jos minulta kiellettäisiin tietäminen?

 3.6.2007. Osa kirjeestäni niminerkille Leegio kanavalla Saastainen Huone
Plus%20395%20030607%20Kirjeest%C3%A4%20n

tiistai 22. joulukuuta 2015

+394 Voiko kaiken unohtaa? 120409

+394 Voiko kaiken unohtaa?

Mielen mutaiset kuopat
Unien utuiset kukkulat
 
Jotkut asiat unohtuvat nopeasti. Toiset asiat tuntuvat unohtuvan, mutta nousevat myöhemmin kuitenkin esiin. Joitain asioita haluaisi unohtaa, mutta niin ei tapahdu. Ne muistot nousevat mieleen yhä uudestaan.

En tiedä, olenko pitkävihainen. Saattaa olla. Itse nimittäisin itseäni pikemminkin pitkäsuruiseksi. Onneksi olen yleensä pystynyt toimimaan hyvin välittömissä kriisitilanteissa. Toipuminen on kuitenkin vienyt harmittavan paljon aikaa. Asioiden setviminen ei ole aina auttanut selviämään.

Muistelemisessa on se ongelma, että kaikkia muistojaan ei voi valita. Ei tarvita ulkopuolista peiliä tajuamaan, missä kohtaa on vielä kipeitä selvittämättömiä asioita. Sen syvemmälle ei kannata omin voimin kaivaa. Tiedän, että kaikella on syynsä vielä syvemmissä kerroksissa, mutta sinne en aio kaivautua. Nämä esiin tulevat kerrokset riittävät.

1994. Bangkok. Thaimaan luterilainen lähetys. Viimeinen vuosikokous ennen kirkon järjestäytymistä. Sihteerinä pöydän takana.
Plus%20394%201994%20LMT%20GA%20sihteeris

maanantai 21. joulukuuta 2015

+393 Brändeistä 110409

+393 Brändeistä

Oletko brändätty?
Entä tuunattu?
Ymmärrätkö, mistä puhut?
 
Sana brändi tuli yleiseen käyttöön nopeasti. Muistan, kun minulta ensimmäistä kertaa kysyttiin, mitä brändejä tunnen. Vasta tällaisen kysymyksen jälkeen tajusin, että en ollut ollenkaan varma tuon sanan tarkasta sisällöstä. (Minua lohduttaa kyllä se, että tämä käyttämäni tekstinkäsittelyohjelmakaan ei vielä tätä sanaa tunne.)  Toki olin sanaa brändi siihen mennessä jo käyttänyt, ainakin kuunnellut toisia sitä käyttäviä sujuvasti. Näihin vuosiin mennessä olen jo oppinut paljon asiantuntemattomuuttani salaamaan ja valituilla sanankäänteillä toisia hämäämään. En usko olevani ainoa tällainen yksilö. Se on osa nykyistä selviytymisstrategiaa.

En tiedä, miten paljon on tutkittu sitä, kuinka pian uudissanat tavoittavat ihmisiä. Se riippuu varmaan siitä, kuka ja missä ja miten kyseisiä sanoja käyttää. Mainoslauseet, etenkin nasevat sellaiset, leviävät nopeasti. Hurjalta hieman tuntuu se, miten helposti jotkut pystyvät manipuloimaan toisia. Aina ei riitä vain uusien sanojen keksiminen. Vakavampi asia on se, että vanhoihin sanoihin luodaan salaa uusia merkityksiä. Oikea voidaan näin kääntää vääräksi, väärä oikeaksi. Tässä ei taida mediakriittisyyskään auttaa.

Minua jotenkin kiehtoo se, että sana brändi tulee englanninkielisestä verbistä brand, poltinmerkitä. Poltinmerkinnällä on osoitettu omistajaa. Se tehtiin aina omistajan tai valtiaan ehdoilla. Onko kaste poltinmerkki? Tätä mietin, kun luen, miten jotkut nuoret Suomessakin ovat halunneet pestä kasteensa pois, varmaan osaksi osoittaakseen mieltään omia vanhempiaankin kohtaan. Onko kristinusko brändi? Vai onko se taas Jotakin Aivan Muuta? Sitäpä on hyvä miettiä juuri tässä pitkäperjantain ja pääsiäisen välissä.
 
Kastetodistus
Plus%20393%20Kastetodistus%20sana%20thai

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

+392 Ristinkantaja 100409

+392 Ristinkantaja

Miksi
Miksi ihmeessä?
 
Ennakko- oletus hyvästä maailmasta ja ihmisen perimmäisestä hyvästä tahdosta lisää aivan varmasti ennakkoluuloja kristinuskoa kohtaan, jossa kerrotaan, että hyvässäkin ihmisessä on jotain peräti pielessä ilman ristinkantajaa. Terveet eivät tarvitse parantajaa.  Hyvät eivät tarvitse sovittajaa. Jos terve ei pysty näkemään pitkäperjantaita, pystyykö hän näkemään pääsiäistäkään. ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä.”

Porilainen gospelpassio Ristinkantaja, monen kuoron ja orkesterin yhteinen teos, taltioitiin äskettäin kotikirkossamme Porin Teljässä. Tämä gospelpassio valmistui alun perin englanninkielisenä versiona suomalais-saksalaisena yhteistyönä pääsiäiseksi 2006. Ajatus tällaisesta teoksesta lähti liikkeelle yhden ihmisen, Teljän seurakunnan kanttorin Anne-Mari Grundsténin visiosta tehdä ”jotain aivan muuta”. Teljän kamarikuoron ohella porilainen viittomakuoro Käsikkäin on ollut alusta asti mukana. Nämä kaksi kuoroa ovat tehneet yhteistyötä jo kauan. Se on vaikuttavaa.

Tänään on mahdollista siis nähdä Jotain Aivan Muuta. Erityisesti odotan sitä, miltä näyttää roolien kaksoismiehitys. Teos esitetään yhtä aikaa kahdella kielellä. Jokaisella henkilöllä on oma viittova peilinsä. Miltähän minun elämäni näyttäisi viitottuna?

 2003. Teljän kirkko. Lähetystyöstä yhdessä Maija Salmijärven kanssa. 
Plus%20392%20Telj%C3%A4%20kaksi%20Maijaa

lauantai 19. joulukuuta 2015

+391 Saksofoni, Jukka Perko ja Kaanaanmaa 090409

+391 Saksofoni, Jukka Perko ja Kaanaanmaa

Kolme kovaa juttua
Samassa kirkossa
Samaan aikaan
 
Pidän saksofonista. Mitä räkäisempi soitto, sitä parempi. Jotenkin se vain on niin. Pidän Jukka Perkosta.  Mitä enemmän rajojen rikkomista, sitä parempi. Jotenkin se vain on niin. Pidän virsien jazzsovituksista. Mitä enemmän sellaista, sitä parempi. Jotenkin se vain on niin.

Eilinen Porin Sinfonietan hiljaisen viikon konsertti Kaanaanmaa oli minulle hyvä lasku tähän viikkoon. Jukka Perkoa olen Keski-Porin kirkossa ennenkin kuullut, silloin Perko- Pyysalo- Viinikainen yhdistelmässä. Aina se minuun puree.

En osaa kuvitella, mitä eilinen konsertti antoi ihmiselle, joka ei yhtään tuntenut siinä soitettuja virsiä tai lauluja. Sanat olivat selvästi vaikuttaneet sovituksiin ja soittajan tulkintaan. Virren ”Minä vaivainen, vain mato matkamies maan” vaivaisuuden valitus sanottiin nyt musiikin kielellä. Se ei ollutkaan vitsi tai esimerkki synkästä kristillisyydestä, vaan jotain syvästi ihmisyydestä nousevaa tuntoa. ”On ratkaisevaa tuntea, että meissä kaikissa ihmisissä on enemmän samaa kuin erilaista.” (Jukka Perko)

Ajattelin perinteen katkeamista. ”Olivatpa ihmiset sitten olleet ”uskovia” tai ei, kaikki tämä musiikki on aina kulkenut kansamme mukana sen eri vaiheissa.” (Jukka Perko) Toivon, että nykypolvi uudistuksen innossaan voisi ymmärtää että maamme kristillinen perinne on myös heidän perinnettään.

Maailmaan mahtuu monenlaisia rumpuja:
Plus%20391%20monenlaisia%20rumpuja.jpg

perjantai 18. joulukuuta 2015

+390 Avoin kirja 080609


+390 Avoin kirja

Kuka kirjoittaa
Kirjasi sivuille
 
On rankkaa, kun läheisillä on vaikeaa. Siinä on vitsit vähissä, vaikka piristys olisikin tarpeen.
Kolmekymmentä vuotta sitten meillä oli Birminghamissa mukanamme Avoin kirja. Siinä oli ostettaessa vain tyhjiä sivuja ja Frans Kafkan lause: ”Kirjoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi, voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse.”

8.1.1979. Esikoinen 6 v
”Maa on niin kaunis
Voileipä odottaa
Makkaraa ei päällä oo oo oo
Juustosta tiedä en
Sardiinia varmaan on
Siis makkara, juusto, sardiini.
 
8.1.1979 Keskimmäinen 3 v, Iltarukous
”Siunaa…
Vahtia, kissoja
ja lehmiä
ja sitä possua, joka on syöty.

Omat tunnelmani tuona samana päivänä olin kiteyttänyt lauseeseen: ”Minä olen tällä hetkellä iilimato pohjamudassa.”  Tuonkin olin jo unohtanut. Pohjamudissa olen kyllä myöhemminkin ryöminyt.
Kafkaa mukaillen: ”Blogeja, jotka tekevät meidät onnellisiksi, voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse.” Onneksi tuollaisia blogeja löytyy täältä toistenkin kirjoittamina.

1979. Birmingham. Lähikauppakujamme.
Plus%20390%20Brimingham%20kauppa.jpg

torstai 17. joulukuuta 2015

+389 Kadonnut lapsuus 070609


+389 Kadonnut lapsuus

Kadonnut lapsuus
Löytyneet muistot
 
Blogin ”Sut olis pitänyt huostaanottaa” eräässä kirjoituksessa oli hyvä idea.

”Mitä kertoo se, paljonko muistoja saa puristettua eri aiheista. Olisi hauska tietää mistä aiheista kertoisivat eri ihmisten kymmenen lapsuusmuistoa, jos sellaisia käskettäisiin tehdä. Ja kertoisiko näiden jakauma jotain ihmisestä itsestään?”

Lupasin kommentissani jatkaa aiheen pohdintaa:

”Tuo kymmenen aihetta on hyvä kysymys. Taidan jatkaa sen pohdintaa lähipäivinä. Kerron kyllä kysymyksen lähteen.  Toinen yhtä hyvä itsetutkistelun kysymys voisi olla se, mitä kymmentä asiaa on vaikea muistaa... Vanhat muistavat varmaan eri asioita kuin nuoremmat. Tärkeysjärjestys ainakin muuttuu. 

Yksi mielenkiintoinen kysymys on myös se, miksi haluaa muistella... Joskus syynä on se, että omien lasten kautta joutuu uudella tavalla pohtimaan omaa lapsuuttaan. Joskus saattaa myös herätä miettimään, miksi minä olen sellainen kuin olen... ”

Hauskaa tämä satunnainen muistelu oli . Muistele sinäkin.

Thaimaa 1985. Muistoja eräästä kaksivuotispäivästä.
Plus%20389%20Marra%20kaksi%20vuotta.jpg

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

+388 Pilvimuuri 060409


+388 Pilvimuuri

Läpi muurin
Läpi lukkojenkin
 
Ystävä kutsui eilen Naisten Kahvilaan. Tarvitsin sen nykäyksen lähteäkseni liikkeelle. Tekstiviestien kautta olin jo aamulla kauas matkustanutkin. Toinen viesteistä oli saapunut Bangkokista, todennäköisesti lentokentän Transit Hallista matkalla Malesiaan: ”Bangkok on tosiaankin nykyään viileä, siisti, tilava ja tehokas…” Toisessa, Japanista tulleessa viestissä oli tieto, että tänään lennettäisiin ”etelään Kyushuun”. Taisivat nuo läheisten viestit saada aikaan sen, että minäkin pääsin vauhtiin.

Naisten Kahvilassa näin seinään heijastettuna kuvan Jerusalemista. Kuva oli yllättäen otettu samasta kohdasta, Öljymäeltä, jota olin eilen aamulla blogissanikin muistellut. Musiikin, kuvien ja sanojen avulla seurattiin kärsimysviikon tapahtumia.

En teoretisoi. En tiedä. Uskon.

1970 syksy. Jerusalem Öljymäki
1970%20%C3%96ljym%C3%A4kipieni-normal.jp

tiistai 15. joulukuuta 2015

+387 Palmun- ja pajunoksien sununtai 050409

+387 Palmun- ja pajunoksien sunnuntai

Taas tänään
Hoosianna
 
Palmusunnuntai. 

Muistoissani olen monta kertaa kävellyt Jerusalemissa alas Öljymäkeä. Siellä jossain se kaikki tapahtui. Sitä samaa mäkeä alas. Kansa kadulla osoittamassa mieltään. Odottamassa muutosta. Ensin uudeksi uskotun johtajan lumoissa, sitten toivossaan pettyneenä. Näin ne tapahtumat meille talletettiin. Melkein kuin television uutisissa. Kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningas, kuningas on kuollut, kauan eläköön…

Hoosianna.

1970 Jerusalem.
Plus%20387%20Jerusalem.jpg

maanantai 14. joulukuuta 2015

+386 "Kuka lohduttaisi Nyytiä?" 040609

+386 ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?”

Kuka lohduttaisi
Meitä
 
Olemme kaikki sukua Nyyti Nyytiäiselle.  Nyytiä voidaan hyvällä syyllä pitää yhtenä maailmankirjallisuuden suurista yksinäisistä hahmoista, ja vaikka piirrosten ja runomitan avulla Nyytiä ymmärtävät myös lapset, Nyytillä on asiaa jokaiselle ikäpolvelle. 

Uskon, että jokainen tarvitsee joskus lohdutusta. Elämä ei aina kohtele meitä hyvin. Kärsimyksen ongelmaa tuskin kenenkään tarvitsee käsitellä vain teoreettisesti. Kipua, sairautta ja kuolemaa emme pääse pakoon. Yksinäisyyden tunnettakaan tuskin pystymme koko ikämme väistämään.

1979. Pakkasimme tavaroita Thaimaahan lähetettäväksi. Ostimme mukaan paljon lasten kirjoja, myös Tove Janssonin kirjat Kuka lohduttaisi Nyytiä ja Kuinkas sitten kävikään. Ostimme samalla myös kasettinauhurin ja joitain lasten kasetteja, myös juuri ilmestyneen kuunnelman noista kahdesta kirjasta. Mainio kasetti, hyvä musiikki ja rytmin poljento. Keskimmäinen oli juuri siinä iässä, että hän osasi itse käyttää kasettinauhuria. Kuuntelimme siis kasettia uudestaan ja uudestaan pakatessamme tavaroita Suomessa ja purkaessamme tavaroita Thaimaassa. Osaamme kaikki sen vieläkin lähes ulkoa..

Ei siis taida olla ihme, että Keskimmäisen kissan nimi on Rontti. Rontti on Nyyti-kirjan kalastaja, joka ei tiedä mistään mitään, kun on  lomalla ja kalastelee vaan… Keskimmäisen Rontin kunniaksi voi sanoa, että se on myös hyvä lohduttaja vaikeina päivinä.

Rontti lohduttajana.
Plus%20386%20Rontti%20lohduttaa%20rajatt

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

+385 Mistä näitä lauseita oikein tulee? 030409


+385 Mistä näitä lauseita oikein tulee?

Matkalla
Mainosten
Maailmassa
 
Ovatko mainokset mediasaastetta? Täytänkö alitajuntani mainoslauseilla?  Kuka määrää alitajunnastani? Kenen kanssa ja kenen tahdissa tanssin mediasirkuksessa?

Itse asiassa rakastan iskusanoja ja iskulauseita. Minusta on mukava lukea ja kuulla uusia sanontoja. Tutut sanatkin sanottuna uudessa järjestyksessä tuottavat todellista mielihyvää. Itsekin puhuisin ja kirjoittaisin mielelläni nasevasti ja ytimekkäästi. Sanailisinkin, mutta olen vähän hidas heti oivaltamaan asioiden ydintä, joten tilanteet usein menevät ohi. 

Näitä asioita jäin miettimään osaksi Vapaa-ajattelijoiden suunnitteleman iskulausekampanjan innoittamana. Tiedän, että Suomessakin on virallinen iskulauserekisteri. Mietinkin, onko sinänsä hyvin keksitty iskulause: “Jumala tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä.” luvallista muuttaa lauseeksi: ”Jumala saattaa olla olemassa.  Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä.”

Thaimaa. Thaimaan luterilainen kirkko. Samroongin seurakunnan kyltti. (Jyrki Markkanen)
Plus%20385%20Samroongin%20kyltti%20Jaakk

lauantai 12. joulukuuta 2015

+384 Marssimusiikkia radiosta 020409

+384 Marssimusiikkia radiosta

Valkoinen pöytäliina
Heiluva tuuletin
Unelias tunnelma
 
Näinä päivinä kieltämättä muistot taas kerran nousevat pintaan.

”2.4.1981 Hua Hin lasten loma Railway Hotel.Aamulla Mies lapsia uittaessaan näki vilauksen naapurin lehdestä, oli sotilaiden kuvia. 
Päivällä syödessä toistui radiossa sana Khanapathiwat marssimusiikin lomassa. Olin sitä mieltä, että näköjään tämä touhu oli käymässä hermoihin, koska heti kun selkänsä Bangkokille käänsi, niin oli uskomassa, että vallankumous heti tulee. Ihmisistä ei huomannut mitään.
Kello 16.00 jälkeen avattiin televisio ja suuri osa outoja sotilaspukuisia, joukossa tuttu Serm, hallituksen jäsen, kuunteli ammattiyhdistysliikkeen puheenvuoroja.
Illalla tunnelma tiivistyi. Ilmoitukset seurasivat toisiaan. Tuli ilmi, että kuningas pysyi poissa eikä ilmestynyt kumouksellisille. Pääministeri Prem kokosi joukkojaan koillisessa ja oli tulossa Bangkokiin.” 

Thaimaan auringon alla on moni asia aika vanhaa. Ota heistä selvää… 

Entä suomalaiset poliitikot? Kuka heistä ottaa selvää?

1980 Hua Hin.
Plus%20384%201980%20Hua%20HIn%20ranta.jp

perjantai 11. joulukuuta 2015

+383 Sumfatirallallei 010409


+383 Sumfatirallallei

Perinneherätys
Perinnelaululla

Syntymäpäivän kunniaksi Rontti-kissan emännälle omatekoinen runo vuosien takaa. Se on kopio kirjeestä kummitädille. En muista, mihin maahan se silloin lähti.

HEI P. TÄSSÄ TULEE KISSA TARINA.
KISSA HAISEE.
KISSA ON PÄÄSEMÄSSÄ KISAAN.
KISSA AIKOO KIRJOTTAA.
KISSA ON KIVA ELÄIIN.
KISSAT ON KAVEREITA.
KISSAT LEIKKII YHDESÄ.
OSAAKO KISSAT LEIKKIÄ.
KISSAT OSAA LEIKKIÄ.
TERVEISIN M. 6V

Hyvää syntymäpäivää, Keskimmäinen.

Rontti piilossa imuria.
Plus%20383%20Ronttii%20piilossa%20imuria

torstai 10. joulukuuta 2015

+382 Eikö kohden koskaan? 310309


+382 Eikö kohden koskaan?

Silleen
Tälleen
Tolleen
Vai?
 
Satuin lukemaan jotain viisasta kirjaa samoihin aikoihin kun Mies tuli kuvioihin.  Kirjassa sanottiin rakkaudesta jotenkin tähän tapaan: ”Rakkaus etsii parhaan mahdollisen markkinoilla saatavilla olevan kohteen.”  Silloin(kin) nauratti tuo viisaus.

Milloinkahan ihmisellä olisi kaikki ihan hyvin? Nyt- hetken tärkeyttä on syytä harjoitella.

Moni asia riippuu näkökulmasta. Tänään on paras mahdollinen saatavilla oleva tämä päivä. Eläkäämme sitä täysillä, kukin tavallamme.

Thairumpuja

Plus%20382%20Rumpuja.jpg

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

+381 Bloggaavat lukkarit tai sinne päin 300309


+381 Bloggaavat lukkarit tai sinne päin

Rallatuksen
Ratto
 
Sain aikaa sitten jo Kutuharjulta tunnustuksen.

Plus%20381%20Kutuharjulta1.jpg

Se on sykähdyttänyt mieltä siitä lähtien. Sain tuon napin jo kerran aikaisemminkin. Silloin jatkoin viestiä kolmelle papille. Nytkin halusin jatkaa, mutta tapojeni mukaan olen tosi hidas tällaisessa. Ehkä tämä hidastelu on ollut myös oma mahdollisuus nauttia asiasta kauemmin. Kenties.

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari. Jäin miettimään, löytäisinkö tämän rallatuksen mukaisia blogeja. (Jatkon päätin joka tapauksessa unohtaa. Valinta rikkaaksi, rakkaaksi, köyhäksi ja varkaaksi olisi tuottanut varmasti enemmän kielteisiä tunteita kuin myönteisiä.) Asiaan tietysti vaikutti se, että minulla oli yksi selvä osoite lukkariksi, tietysti kylälukkari Äijä.

tiistai 8. joulukuuta 2015

+380 Kesä? 290309

+380 Kesä?

Aurinko paistoi
Lunta sattoi
Taisi tulla kesä
 
Eilen pyrytti. Selvästi kesä tulossa lumettoman talven jälkeen.

Kesäajan tullessa Suomeen asuimme Thaimaassa. Kesti kaksi vuotta ennen kuin saimme siirtää kelloja eteenpäin ja taaksepäin. Suomeen palattua tuntui, että kesää ei tullutkaan. Hikisen tropiikin kevään jälkeen Suomen ”kesä” tuntui ihastuttavan vilpoiselta. Minulle ei Suomessa koko kesänä tullut hiki.

1999. Ayutthaya. Kuvat haalistuvat vanhassa kamerassa jokaisella aikavyöhykkeellä...
Plus%20380%20Vanha%20Ayutthaya%20ja%20pi

maanantai 7. joulukuuta 2015

+379 Earth Hour 2009 280309


+379 Earth Hour 2009

Minäkö muka?

Viime vuonna minunkin valoni sammuivat tunniksi sovittuna aikana. 

Maailma. Huomasin maailmaa miettiessäni, että tuo sana voidaan jakaa kahteen osaan. Maa ja ilma. Sanan oikeasta etymologiasta en tiedä mitään, joten voin rauhassa fiilistellä ja makustella löytöni aiheuttamia tunteita. Maasta ihmiskunta on ollut huolestunut jo kauan, ilmasta vasta vähän aikaa.

Thaimaassa liikuttaessa näkee, että monet puut on kääritty erivärisiin kankaisiin. Puiden luona on myös uhritikkuja, henkientaloja ja muita suomalaisille outoja tavaroita. Tuollaisella puulla uskotaan olevan yhteyttä henkimaailman kanssa. Joskus kyse on vaikkapa lähellä tapahtuneesta onnettomuudesta tai muusta vastaavasta. Itse muistan erään vuokraemäntämme uhritikut ja värikkäät nauhat pihapuussa kunnioittamassa puuhun lennähtänyttä ampiaisparvea, onnen tuottajaa. (On syytä muistuttaa, että tuo vuokraemäntä oli korkea-arvoisen kenraalin vaimo.)

Jäin Thaimaassa miettimään sitä, mikä oli sikäläisten uusien kristittyjen suhde luontoon. Kun uskomukset pyhistä puista hävisivät, hävisikö samalla taju luonnon tärkeydestä ja arvokkuudesta. On tärkeää tajuta, että kristityt on myös muiden kanssa kutsuttu ”viljelemään ja varjelemaan” luontoa. Maailmassa kaikilla maailman ihmisillä on vastuu yhteisestä maasta ja yhteisestä ilmasta.

Bangkok. Pyhä puu. Kuva Pekka Hiltunen.
Plus%20379%20pyh%C3%A4%20puu%20kadun%20v

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

+378 Viidakkokirja ja maailman kielet 270309


+378 Viidakkokirja ja maailman kielet

Viidakon puhetta
Ihmisten kielillä
 
Muuttaako kieli ihmistä vai ihminen kieltä? Se kysymys tulee mieleen, kun katsoo eri kielille dubattuja elokuvia. Joskus kieltämättä tarinan henkilöt tuntuvat omituisilta, jos he puhuvat väärää kieltä.

Thaimaassa alkuaikoina televisiossa näytettiin pääsääntöisesti vain thainkielistä ohjelmaa. Silloin kaikki yleensä dubattiin. Dubbaajien määrässä myös säästettiin, joten välillä oli vaikeaa pysyä juonessa mukana, vaikka jotain olisi ymmärtänytkin. Ei yksi henkilö sentään niin moneen henkilöhahmoon erilaisia äänensävyjä voinut millään löytää.

Muuten, Raamatusta on käännettynä ainakin yksi luku 2479 kielellä. Jumalan ääni dubattuna?

Entinen naapurimme ja työtoverimme Thaimaassa, kielitieteilijä Kimmo Kosonen:
Plus%20378%20Kosonen.jpg

lauantai 5. joulukuuta 2015

+377 Ohitusleikkaus 260309


+377 Ohitusleikkaus

Surun ja huolen kasvot
Sinun kasvosi
Minun kasvoni
 
Läheinen sukulainen leikattiin eilen, yllättäen. Huomaan, että käyn lasten kanssa läpi uudestaan lähes parinkymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Silloin Mies lennätettiin Thaimaasta Suomeen leikkaukseen. Tunsin silloin olevani kaukana. Nyt tajuan, että Suomessakaan omainen ei ole mukana leikkaussalissa vaan jossain kauempana. On lääkäreiden osa hoitaa kunnialla tehtävänsä.

Ihmisten on saatava rauhassa reagoida kaikkiin tapahtumiin omalla tavallaan. Huolella ja surullakin on varattuna omat kasvot jokaista ihmistä varten. Joku reagoi nopeasti ja rajusti, toinen hitaasti ja hiljaisesti. Omaisella on oltava lupa käyttäytyä myös huonosti, ainakin rajuimman vaiheen aikana. On lupa olla näyttämättä tunteitaankin. On myös lupa olla tuntematta mitään.

1940. Merikarvia Lauttijärvi. Kihlapari kaapin edessä. Jos ohitusleikkauksia oli tehty jo 70-luvun alussa, isäni ja appiukkoni  olisivat varmaan eläneet kauemmin.
Plus%20377%20Kihlapari%20kaapin%20edess%

perjantai 4. joulukuuta 2015

+376 Looking for etenkehtoo 250309


+376 Looking for etenkehtoo

Krapui?

Ylllätyksekseni huomasin kirjoittavani krapua. Se ei ollut alun perin tarkoitukseni. Ihan pienellä hienosäädöllä sain aikaan tasan sata sanaa. Kiitos, Sokea kana.

En etsi nyt Richardia. Etsin etenkehtoota. Tiedätkö missä se on? Tietääkö kukaan? Google ei sitä löytänyt eikä Altavista eikä mikään muukaan hätäpäissäni apuun pyytämäni hakukone. Voiko sellaista olla olemassakaan, joka ei löydy? Riittäkö minun todistukseni? Onko minut jo lapsuudesta asti viety harhaan tyrkyttämällä tietoa etenkehtoosta? No, tuollaisia asioita ei pohdita etenkehtoossa. 

Tänään minulla on etenkehtoo- olo. On se vieraillut täällä ennenkin. Etenkehtoossa ei nimittäin sitten millään viitsisi tai jaksaisi tehdä sitä mitä pitäisi eikä oikeastaan mitään muutakaan. Etenkehtoossa vain haukotellaan ja katsellaan raukeasti ympäriinsä niitä tekemättömiä tekoja, jotka yrittävät vilkutella ja viekotella luokseen. Turhaan vikittelevät. Etenkehtoossa ei kaikkiin houkutuksiin sorruta.

Oikeasti. Onko etenkehtoo ollut vain meidän perheemme sana? Uskon, että vaikka ette juuri tuota sanaa tuntisikaan, olon ehkä tunnistatte. Jos vain tunnustatte.

2005. Etenkehtoo-oloko Bangkokin karttakirjaa selattaessa. Kuva Kimmo Kosonen.
Plus%20376%20Etenkehtooko.jpg

torstai 3. joulukuuta 2015

+375 Muuta varmaa kuin... 240309

+375 Muuta varmaa kuin...

Jossitella voi
Voiko kunnitella?
 
Elämässä ei ole muuta varmaan kuin… siis mikä?

Minua itseäni on mietityttänyt Simojoki- Kaskisen Muutoksen aika-
.
”Siis älä pelkää kun jokin muuttuu,
matkaan jo lähde, tässä on tie.
Jumala antaa sen mitä puuttuu
lävitse kaiken Hän sinut vie.
 
Havahdu uskon todellisuuteen,
Hän saapuu arkeen kuin ennenkin.
Sinua kutsuu johonkin uuteen,
sen mitä annat, saat takaisin. ”
 
Tuota laulua miettiessäni huomaan vaihtavani yhden sanan. Sanan kun tilalle haluaisin sanan jos. Elämässä on ollut monia tilanteita, jolloin olisin toivonut muutosta. Kunhan tämä vaikea aika menisi pian ohi. Kunhan saisin haluamani. Sitten kun tämä onnistuu, kaikki on hyvin. Näitä ajatuksia on riittänyt. Miksi nyt haluaisin jossitella?

Raamatun Marian elämä muuttui täysin, kun hän alkoi odottaa lasta. Tajusin, että jokainen äiti tietää tuon tunteen. Sen jälkeen elämä ei ole enää koskaan samanlaista kuin ennen. Joihinkin muutoksiin voi valmistautua, kaikkiin ei. Aina meiltä ei kysytä lupaa.

1963 Merikarvia. Lauttijärvi. Silloin ennen.
Plus%20375%201963%20Isovataja.jpg

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

+374 Kotimme nähtävyys 2230309

+374 Kotimme nähtävyys

Muurahaista metsästän
Muurahaista metsästän
 
Kyselin Safarikuoron vanhemmilta jäseniltä, muistivatko he, missä he olivat olleet 16.6.1985. Totesin, että juuri sinä päivänä he olivat vierailleet meillä Bangkokissa.

Muistan nuo kuorolaiset. Heidän kahvitustaan en muuten muistaisi, elleivät he kesken kaiken olisi alkaneet kuvata kahvipöytämme jalkoja. Se tuntui hassulta.

Kyseisessä kodissamme, kerrostalon viidennessä kerroksessa, oli paljon muurahaisia. Ne purivat myös ihmisiä ja söivät kaikenlaista, mitä talosta löytyi, myös kangasta. Moneen vaatteeseen ehti tulla reikiä, ennen kuin opimme laittamaan naftaliinia ja muita myrkkypalloja vaatekaappeihin. Pöydille ei voinut koskaan unohtaa mitään, ellei halunnut tutustua vilkkaasti liikennöityihin muurahaispolkuihin. Kaupasta löytyi sitten muoviastioita, joita laitettiin kaappien ja ruokapöydän jalkojen alle. Noissa astioissa oli eri osia. Sisimmässä osassa seisoi pöydän jalka, uloimmassa oli vettä. Sen yli muurahaiset eivät päässeet kulkemaan. Tämä arkinen muurahaispyydys osoittautui myöhemminkin kotimme nähtävyydeksi.
 
Tulee vastaan vesi, viileä, sininen vesi.
Sitä ei voi alittaa, sitä ei voi ylittää.
Eikä läpikään voi mennä.
 
Bangkok 1984. Joulun alla. Kuvaavaa on, että meillä ei ole yhtään kuvaa vieraiden ihmettelemistä muurahaispyydyksistä pöydän alla. Pöydän ääressä olevat ihmiset olivat paljon tärkeämpiä kuvattavia.
Plus%20374%20Joulu%20p%C3%B6yd%C3%A4n%20

tiistai 1. joulukuuta 2015

+373 Tänään Porissa 210309


+373 Tänään Porissa

Aurinko paistaa
Kevät hymyilee
Juhla lähenee

Olen yrittänyt käsitellä edes jollain tavalla (=tuhota) kotiimme kertyneitä Erilaisia Tärkeitä Paperikasoja. Löysin eri puolilta tätä huushollia joitain vuosien varrella kertyneitä lehtileikkeitä eri haastatteluista. 

- Lähtöön tarvitaan rohkeutta, pysymiseen sitkeyttä. (Kysyttäessä lyhyttä kuvausta lähetystyöstä)
- Milloin missäkin tarvittiin… (Kysyttäessä toimenkuvasta)
- Monta uutta ja outoa asiaa tuli eteen, joihin ei vain voinut etukäteen varautua. (Kysyttäessä tunnelmista työn alussa)
- Tunnin päästä on jo hyvä olo. (Thai-ruokakurssin runsaan aterian jälkeen)
- Aikaisemmin luulin tietäväni, kumpi osapuoli on köyhän puolella. Enää en tiedä. Mielenosoittajat haluavat muutosta, mutta on jäänyt epäselväksi, mikä se muutos oikein on. (Viime syksyn mellakoiden jälkeen)
- Meidän tehtävämme on lisätä suomalaisten suvaitsevaisuutta, meitäkin on kohdeltu hyvin. (Kysyttäessä kokemusten käyttämisestä kotimaisessa työssä)
- Onko sanavapauden pakko olla pilkkaavaa sanavapautta? (Kysyttäessä pilakuvakiistasta)
- Lähetystyö lähtee siitä, että Jumalalla on asiaa ihmiselle. ( Keskustelu aiheesta: Vieläkö lähetystyötä tarvitaan?)
-Lähetystyössä kaikki taidot tulevat käyttöön. (Kysyttäessä työtehtävistä)
-Thaimaalaiset uskovat, ettei kukaan voi olla uskonnoton. (Kysyttäessä Thaimaan uskonnollisesta ilmapiiristä)
- Yksinkertaiselta tuntuvat asiat voivat olla elämyksiä, puolin ja toisin. (Kysyttäessä maahanmuuttajien kohtaamisesta arjessa)

Merikarvialehti 15.8.2002.
Plus%20373%20merikarvialehti-15-8-2002.j

maanantai 30. marraskuuta 2015

+372 Mie ja Roka Antti 200309

+372 Mie ja Roka Antti

Tarkkaan tirkistäen
Melkein kuin
Mummoni ja Mannerheim
 
Suurennuslasi siirtyy päivämäärään 8.4.1956 ja nimikirjoitukseen vieraskirjassa.

Jälkiviisaat miettivät Tuntemattoman Sotilaan sodanvastaisuutta ja Edvin Laineen isänmaallisuutta. Laineen Tuntemattoman sotilaat arvioidaan ikälopuiksi ja tunnelma pateettisen yksisilmäiseksi. Sodan sanotaan olleen jotain muuta. Niin se varmaan olikin. Todella paljon muuta. Miksi kuitenkin elokuvan ennakkonäytöksessä kirjan esikuvana olleet joukko-osaston veteraanit olivat niin vaikuttuneita kuin historia kertoo? Hiljaisia. Äänettömiä. Kyyneleet silmissä. Antamassa raikuvia aplodeja. Jotain totta siinä elokuvassa on täytynyt olla. Kyllä kansa tiesi.

Veljeni, vähän kepulikonsteilla ennen sotaväkeään kesätöikseen Tuntematonta sotinut, tutustui kuvauskesänä opiskelurahoja ansaitessaan myös elokuvan näyttelijöihin. Reino Tolvanen karjalaisena, luonnossakin iloisesti pulputtavana veikkosena, tuli Antti Rokan hahmossaan myös tutuksi noille Viipurilaisen osakunnan pojille, jotka oli saatu avustajiksi. Se joukko oli ainakin oikean ikäinen. 

Joulukuussa 1955 ensi-iltansa saanut Tuntematon Sotilas oli Rokassaan ilmaissut karjalaisuudesta jotain sellaista, jonka karjalaiset, itsekin sodassa olleet, tunnistivat. Isäni toimi siihen aikaan Porin Seudun Karjalaisten puheenjohtajana. Niinpä Porissa keväällä 1956 järjestettyyn karjalaisten tilaisuuteen kutsuttiin esiintyjäksi Reino Tolvanen, se karjalaisten oma Rokka Hän kävi myös meillä kahvilla tuona päivänä. Muistan vain sen iloisen pulputuksen. Juhlasta en muista mitään.

8.4.1956. Vieraskirja.
Plus%20372%20Vieraskirja%20Tolvanen.jpg

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

+371 Bussimatka ja prinsessa Diana §90209

+371 Bussimatka ja prinsessa Diana

Kuninkaallista riemua
Kuninkaallista juhlaa
Ihmisen surua

Marjattah haastoi kertomaan bussimatkasta. Mietin, minkä matkan valitsisin. Bussimatkoja on elämässä riittänyt jo pelkästään työn puolesta. Yksi muisto alkoi kuitenkin tunkea esiin.

Matka Hua Hinista Bangkokiin 29.7.1981.  Ystäväperhe Nepalista oli tullut Thaimaahan. Saman perheen luona olimme vierailleet vuotta aikaisemmin Nepalissa. Oli mukava olla taas yhdessä lomalla tutussa Juniper Tree- lomakodissa Hua Hinissa.  Kotimatkalla lähellä Bangkokia huomasimme, että busseihin silloin tulleisiin televisioihin saatiin kuvaa myös bussin liikkuessa. Rätinän keskeltä alkoi näkyä kuninkaallinen hääjuhla Lontoossa. Prinsessa Dianan komea laahus tuli näkyville milloin selvemmin, milloin kuin sumun keskeltä. Tuon matkan päivämäärä on ollut aina myöhemmin helposti tarkistettavissa.

Prinsessa Dianan kuolinyönä istuin netin ääressä Bangkokissa. Kurkistelin aina välillä kansainvälisiä uutisia, niin kuin usein tein. Prinsessa Diana oli siihen aikaan usein uutisissa. Yhtäkkiä tuli tieto, että hänen käyttämänsä auto oli joutunut onnettomuuteen Pariisissa.  Ensimmäiset tiedot olivat vielä epämääräisiä. Tiedettiin vain, että hän oli vakavasti loukkaantunut. Ennen pitkää tuli tieto myös hänen menehtymisestään.

Bangkok. Vasemmanpuoleinen liikenne.
Plus%20371%20Vasemmanpuoleinen%20liikenn

lauantai 28. marraskuuta 2015

+370 Etnobuffet 180309

+370 Etnobuffet

Ostan
Paistan
Keitän
Sekoitan
Maistan

Osana Kirkon lähetystyön ja Suomen Lähetysseuran 150-vuotisjuhlia seurakuntakeskuksessa  vietetään Iltamia, jossa Etnobuffetin tapaan kuunnellaan ja maistellaan musiikkia ja makuja maailmalta. Erilaiset vapaaehtoiset tuovat mukanaan erilaisia makuja. Minä vien sinne maisteltavaksi thaimaalaisia pikanuudeleita, niitä, joita tammikuussa Suomessa vieraillut musiikkiryhmä Ranat Aek innoissaan valmisti vähän joka välissä saadakseen syödä edes välillä tutulta maistuvaa ruokaa.

Thaimaassa pikanuudelit yleensä syödään sellaisenaan. Niin tekivät myös Ranat Aek- ryhmän jäsenet. Minä teen lauantaina vähän ruokaisamman version:

2002 . Pori.  Nuudelivihjeitä.
Nuudelivihjeit%C3%A4%20pieni.jpg

perjantai 27. marraskuuta 2015

+369 Vanhan Maailman Maalainen 170309


+369 Vanhan Maailman Maalainen

Kartan piirtäjä
Kirjan esittelijä
Linkin jakaja
 
Bloggaamista aloitellessani huomasin, että blogien Vanhassa Maailmassa  tuntui alamaailman häivähdys. Löytyi Vanhoja Viisaita, jotka olivat toisilleen vuosien varrella jo moneen kertaan kaiken kertoneet. Oli kirjoittamattomia sääntöjä ja takahuoneita, joissa oli erityiset anniskeluoikeudet ja arvojärjestykset. Ensiksi ehtinyt sai niissä ilman muuta paremman palvelun. Tämä maailma poikkesi kieltolain maailmasta kuitenkin ratkaisevasti siinä, että poliiseja ja konnia oli mahdoton erottaa toisistaan. Soitinlaukuistakaan ei yleensä löytynyt aseita ja aseiden käyttö oli muutenkin minimaalista. Huoneiden ovetkin olivat auki kaikkien tulla ja mennä.

Me, myöhemmin kuoriutuneet, newbiet, kuljemme piipittäen ympäriinsä ja jätämme jätöksiämme sinne tänne. Mikä ettei niistäkin voi kasvaa uusia alkuja, jos mukaan on sattunut kunnon jyviä.

Jokainen uusi lähtee kerimään keräänsä summittaisesti. Syöksymme pimeään luolaan ja kiinnitämme lankamme oikeaoppisesti lähtöpaikkaan voidaksemme palata sinne takaisin, jos olemme mennet harhaan. Surffaaminen on suuren seikkailun alku ja mahdollisuus.

1964. Merikarvia. Merikarvian yhteiskoulu. Penkkarit. Vanhaa maailmaa ja maalaisia sielläkin.
Penkkarilaulut%201964%20pieni%20koko.jpg

torstai 26. marraskuuta 2015

+368 Minun muistoni ja Sinun muistosi 160309


+368 Minun muistoni ja Sinun muistosi

Järjestä uudelleen
Eheytä levy
Synkronoi tiedot
 
Tänään mietin sitä, mitä tapahtuisi, jos kaikkien kokemukset ja tunteet maailmassa oikeasti synkronoitaisiin. Tasa-arvoisesti. Kuljettaisiin tapahtuma kerrallaan läpi elämän ja koottaisiin yhteen kaikkien kulloinkin läsnä olleiden sisäinen maailma ja ajatukset yhdessä ulkoisten tapahtumien kanssa. Tätähän me pyrimme kaikissa riidoissamme tekemään ja ainakin terapioissamme oman versiomme julki tuomaan.

Minulle ovat tärkeitä Minun muistoni ja Minun ajatukseni. Minun blogissani voin kertoa Minun versioni. Jokaisessa tapahtumassa Minä olen ollut jotain mieltä. Haluanko edes kuulla Sinun versiotasi?

Kaikkea elämänhistoriaa ei tarvitse katsoa suurennuslasilla. On armeliasta myös unohtaa ja antaa anteeksi. Tasa-arvoinen tilanteiden muistelu voisi silti joskus olla hyödyksi. Tietyin varauksin. Toisten tunteita läikyttämättä.

The Evangelical Lutheran Church in Thailand, nettisivut. Työntekijöitä. Tärkeää on kuunnella myös heidän muistojaan.

 Plus%20368%20elctchurch1.jpg

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

+367 The windmills of your mind 150309


+367 The windmills of your mind

Haikeutta
Iloja
Suruja
Kaipausta
 
Hyvästelen muistoja yksi kerrallaan. Revin papereita, joilla joskus on ollut merkitys.
Round like a circle in a spiral
Like a wheel within a wheel
Never ending or beginning
On an ever spinning wheel
 
Elämänkaarella on alkunsa ja loppunsa. Kaikella on siinä paikkansa. Juuri sopivasti.
Like a tunnel that you follow
To a tunnel of it's own
Down a hollow to a cavern
Where the sun has never shone
 
Muistelen vaikeita päiviä. Ne vaihtaisin pois. Nekin päivät vaihtaisin, jolloin onnistuin tekemään toisten elämän vaikeammaksi.
Keys that jingle in your pocket
Words that jangle in your head
Why did summer go so quickly
Was it something that you said
 
Muistelen ovia, joista sain käydä ja niitä, jotka sulkeutuivat. Muistelen sanoja, joita tuli turhaan sanotuksi ja niitä, jotka jäivät sanomatta.
Pictures hanging in a hallway
and the fragment of a song
Half remembered names and faces
but to whom do they belong 
 
Muistelen ihmisiä, jotka olivat tärkeitä ja niitä, joiden ohi kuljin huomaamatta.
Like a circle in a spiral
Like a wheel within a wheel
Never ending or beginning
On an ever spinning wheel
As the images unwind
Like the circles that you find
In the windmills of your mind
 
 1989. Bangkok. Taustajärjestöjen edustajia  tulevan päätoimiston ja koulutuskeskuksen tontilla.
" LMT's Construction Supervisor informed about the present situation of the project.The blueprints were studied and everybldy went to see the "promised" land." "
Plus%20367%20LITE%20tontilla%20P%C3%A4%C