keskiviikko 30. marraskuuta 2016

+737 "Joskus sataa, joskus paistaa" 150710

+737 "Joskus sataa, joskus paistaa"

Kohdenko koskaan?

Suomalainen ei aina puhu säästä. Nyt puhuu.  Keskustelumme vaihtelee asteikolla kuuma-kuumempi-kuumin. Kuin silloin ennen.  Jossain muussa maassa.  

Olen muistellut kolmenkymmenen vuoden takaista matkaamme Nepaliin. Suurkaupungin asukkaille se oli vallan ihmeellistä.

”15.7.1980 Nepal. Kathmandu. Nyt tuntuu ihan hassulta se pelko, että jos emme täällä pääsisi maalle, en jaksaisi olla suurkaupungissa. Maaseutua tämä Kathmandu on meikäläisittäin puhuen.
Retki kasvitieteelliseen puutarhaan. Saimme niskaamme oikean sadekuuron.”

Plus%20737%20Nepal%20sateessa.jpg
 Sarjasta perhekuvia sateenvarjojen alla, mallia 1980, Nepal.

tiistai 29. marraskuuta 2016

+736 Elämässä ei ole pause-nappulaa 130710

+736 Elämässä ei ole pause-nappulaa

Vaikka kuinka haluaisin
Vaikka kuinka pyytäisin 
 
Yllättävät löydöt yllättävistä lauseista. Aamun lehden Pekka Erosen elokuva-arvostelusta löytyi tämänpäiväinen:

”…palaava mies joutuu huomaamaan, ettei kotipuolessa ole eletty pause-nappula päällä, vaan ajauduttu uudenlaisiin tilanteisiin…”

Hyvin sanoitettu. Kaikkien palaajien kokema. On hypättävä aina liikkuvaan junaan, entiseltä paikaltaan jo kaukana olevaan.

Vanhojen valokuvien kautta pääsee vielä entiseen hetkeen. Hetkeksi.
Plus%20735%20Nepal%20kirkossa.jpg
”13.6.1980. Nepal.  Kathmandu. Aamulla mentiin kirkkoon. Mahtava oli kokemus istua joukossa ja laulaa hallelujaa. Pastori Robert tervehti meitä iloisesti.”

maanantai 28. marraskuuta 2016

+735 Lampaat ja vuohet 120710

+735 Lampaat ja vuohet

Suuremmassa kädessä

Reposaaren kirkkoon on kaunis romanttinen saariston vihkikirkko, joka täyttyy viikoittain monista vihkivieraista, vaikka jumalanpalveluksissa onkin vähemmän väkeä. Siellä syntyi ajatuksia, jotka taas liitin Kotimaa-lehden blogiin:

"Syntisyys ei ole hengellistä viihdettä

Eilen jumalanpalveluksessa kauniin kesän keskellä tuntui oudolta, joskin yllättävän mielekkäältä miettiä syntiä ja rakkauden lakia, joka oli päivän aihe.  

Verkkomaailmassa toimi vielä jokin aika sitten varsin aktiivinen blogi Saastainen huone. Se oli yhden ylläpitäjänsä mukaan saanut nimensä ahdistuksesta, joka oli syntynyt synnintunnustuksesta, jossa vaadittiin kokemaan oma sydän saastaiseksi huoneeksi. Se ei ollut tuntunut oikealta. Oli ollut rehellisempää hylätä koko usko, joka vaati noita ajatuksia. Vapaus syntisyydestä oli koettu sillä tavalla.

Eilen yhdyin synnintunnustukseen: ”En ole rakastanut Jumalaa täydestä sydämestäni enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni.” Tiesin, että en voinut rehellisesti sanoa: ”Olen rakastanut Jumalaa täydestä sydämestäni ja lähimmäistäni niin kuin itseäni.” Ajatukset ja sanat, teot ja laiminlyönnit. Armokaan ei ole hengellistä viihdettä sitä tarvitsevalle."

Plus%20735%20Nepal%20vuohi%20temppeliss%
”12.6. 1980. Matka Nepaliin. Kathmandu. Illalla käytiin ihmettelemässä temppeleitä ja lehmiä.”

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

+734 Vuoristoratoja 090710

+734 Vuoristoratoja

Ylös ja alas
Vauhdilla
 
“Sometimes I’m up Sometimes I’m down.” Onneksi tuon laulun voi laulaa myös kirjaimellisesti.

 Pikkuväki oli eilen Särkänniemessä vanhempineen. Vauhtia riitti. Hauskaa oli. Juttua piisaa…

Särkänniemen muistoihimme liittyy ystäväperhe, joka edelleenkin on työssä Nepalissa. Eräänä kesänä teimme heidän kanssaan Suomen lomallamme treffit Särkänniemeen. Oli hauska muistella heidän kanssaan vierailuamme Nepaliin  Himalajan vuoristoradoille:

Plus%20733%20Nepalin%20vuoristotie.jpg
1980 Matkalla Katmandusta Pokharaan

lauantai 26. marraskuuta 2016

+733 Lyssa Zampa? 080710

+733 Lyssa Zampa?

Otos oudosta otuksesta

Joka päivälle pitää mahtua päivän yllätysannos. Muista löytää tämän päivän yllätyksesi!

Siinä se vain oli, ovensuussa. Nimeään se ei kertonut, ensin ei edes lajiaan.  Perhonenko?  Kämmenenkokoinen otus hämmensi mieltä. Onneksi oli kamera mukana. Käsikään ei ihme kyllä värähtänyt. 

Tässä se nyt on, kämmenenkokoinen yöperhonen Bangkokista lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Hakukoneiden avulla se äsken esitteli itsensä: Giant Uranid Moth, Lyssa Zampa. Jo oli aikakin.

Plus%20733%20Lyssa%20Zampa.jpg

perjantai 25. marraskuuta 2016

+732 Heinäseipäitä?070710

+732 Heinäseipäitä?

Ehkä ellei
Lähes jollei
 
Omin silmin nähty ei välttämättä kerro koko totuutta. Ennakkoluulot ja itsestäänselvyydet sumentavat näköalan.  Väärä zoomaus kuulemma vääristää perspektiivinäkymänkin.

Meitä opetettiin alusta asti elämään Thaimaassa avoimin silmin ja kuulevin korvin, näkemään ensin ja hakemaan selityksiä vasta jälkeenpäin.  Tuon neuvon ohjaamana katselin Bangkokin ensivaikutelmia jo ensimmäisellä matkalla lentokentältä kotiin. Muistan, miltä temppelit silloin näyttivät. Ja valmisteilla oleva uusi, leveä tie, joka sitten myöhemmin osoittautui auttamattoman kapeaksi…

Thaimaassa en koskaan nähnyt heinäseipäitä.  Lähes samanlaisia rakennelmia siellä kyllä oli, jollei lasketa sitä, että ne oli tehty riisinoljista. Ehkä olisin luullut niitä heinäseipäiksi, ellei  joku  olisi kertonut minulle totuutta:
Plus%20732%20Thaimaa%20riisinolkiseip%C3

torstai 24. marraskuuta 2016

+731 Terveisiä Pöhkelilöstä 050710

+731 Terveisiä Pöhkeliköstä

Rohkeille Rohkelikko
Pöhköille Pöhkelikkö 
 
Suvun nuorin nuoriso Harrypotterinsa tuntien totesi, että tämä suku on itsestään selvästi kotoisin Pöhkeliköstä. Ei kai tuohon voi mitään sanoa…

Saako toista sanoa pöhköksi? Saako niin sanoa edes silloin, kun lukee itsensäkin pöhköjen joukkoon? Välillä tuntuu nimittäin, että pöhköily on varsin suosittu harrastus ihmiskunnassa. Totinen torvensoitto  hiljentää muiden soitinten pianissimot.  Riitasoinnut rikkovat toisen kauniin melodian. Kukin soittaa tyylillään. Yleensä yhtä aikaa. Ja forte fortissimossa.

”4.7.1980. Thaimaa. Hua Hin. Lähettienkokous. Muiden ollessa nuotiolla ja katselemassa ilotulitusta minä naputtelin koneella paperia. Mutta jos en minä, sitten joku toinen.
5.7.1980. Aamulla heräsin aikaisin kirjoittamaan koneella pöytäkirjaa lähes lopulliseen versioon. Kirjoittelin juttua vähän kerrassaan puhtaaksi, mutta aikaa jäi myös rannalla lekotteluun ihan sopivasti. Annettiin itsellemme aalto- ja lapsihierontaa, istuttiin pohjaan ja annettiin aaltojen tuoda meitä maihin vähän kerrassaan lasten pyöriessä ympärillämme. Ihanaa.”

Olen oppinut oloihini tyytymään :)
Plus%20731%20Mirkka%20pallo%20aurinko.jp
1980. Bangkok. EK-ohjelmaa auringossa

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

+730 Mummot ja mulkoilu 030710

+730 Mummot ja mulkoilu

Kymmenen jalkaa
Sata kättä
Tuhat sydäntä 
 
Ei sen pitäisi olla taitolaji. Jalkoja, käsiä ja sydämiä kyllä tarvittaisiin enemmän kuin käytännössä löytyy. Ehkä sitä kelpaisi tällaisenaankin. Kaikki maailman mummot, yhdistykää! Nauttikaa jokaisesta mummoilupäivästä.

Hampaankoloihin jää aina välillä jotain. Yhden kolon tyhjensin Kotimaa-lehden blogiin. Mummot ja mulkoilu:

Raskaana ollessa näki aina muitakin raskaana olevia. Joka kadulle niitä mahtuikin. Pienten lasten äitinä kuuli (helpottuneena ) lähes aina muiden lasten kiukuttelun. Mummona olen huomannut sen, miten hankalana joukkona meitä mummoja monesti pidetään. Ei kai sentään kaikki vika nykymaailmassa voi johtua meistä. 
Kirkollisessa keskustelussakin tuo häviävä ja taas uusiutuva luonnonvara saa kaksijakoisen kohtelun. Vanhoja kyllä rakastetaankin. Diakoniatyö ja vapaaehtoistyö kohdistuvat vielä myös mummoihin. Heihin kohdistuva sanasto ei aina kuitenkaan ole positiivista. Joskus sen huomaa päälauseista, mutta usein sivulauseista, vihjailuista tai itsestään selvyyksistä. 

Joitain otteita: ”Tavallisessa jumalanpalveluksessa mummot mulkoilevat.” ”No mummot kyllä pysyy.” ”Kuka muu kuin huivipäinen mummo, anteeksi vaan, jaksaa kuunnella sitä käsittämätöntä paatosta mitä kirkolla on annettavanaan.” ”Jalkojaan tärisyttävä huivipää mummo.”

Näitä lukiessani muistan aina thaimaalaisten jumalanpalvelusten mummot. Osa heistä oli ahkerasti mukana talkoolaisena, ruuanlaittajana ja lasten hoitajana. Kun heistä tuli tosivanhoja, heitä autettiin. Heille kannettiin kirkkoriisi jumalanpalveluksen jälkeen syötäväksi ja raikasta vettä juotavaksi. Heille hymyiltiin. Hyväksyvästi.

Mummot teillä on aina keskuudessanne… Toivon niin.  Ennen kuin huomaattekaan, mummojen ja pappojen joukko-oppi koskee myös teitä kaikkia.

Plus%20730%20LP%20Pappi%20ja%20iso%C3%A4

tiistai 22. marraskuuta 2016

+729 Luovutettu Karjala 010710

+729 Luovutettu Karjala

Luovutinko todella?

Huomaan, että lapsuuteni sanasto on alkanut tulla nykyihmiselle vieraaksi.  Harva enää ymmärtää, keitä siirtokarjalaiset ja evakot oikein olivat. Menetetyistä tai pakkoluovutetuista alueista ei enää puhuta tunteen tasolla. Karjalan kunnailla kukkuneet käet ovat nyt pikemminkin taskuissa kuin koivuissa. Viipuria ei sentään vielä Suomessa pidetä vanhana venäläisenä kaupunkina.

Se Karjalan kaipuu tulee tällaiselle sodanjälkeiselle kohtauksittain. Joku jossain mainitsee Sortavalan. Siellä isäni kävi opettajaseminaarinsa. Äitini seminaari sijaitsi Suistamossa. Hiskin avulla kurkistan isäni nimeä Viipurin maaseurakunnan kirkonkirjoissa. Televisiosta tallennan Mannerheimista kertovan ohjelman ja odotan, että sieltä löytyy kuva Heinjoen kirkonkylän koulusta, jonka pihalla  kolmevuotias veljeni hiekkalaatikollaan teki Mannerheimille kunniaa armeijan sotaharjoitusten aikaan 1939. (+46 Veljeni ja Mannerheim)

Kaikki elämämme muutot eivät ole pakkomuuttoja. Haikeutta niihin kuitenkin saattaa liittyä. En osaa asettua niiden osaan, jotka eivät koskaan katso taaksepäin. Muistoistani en luovu.

1966.Viipuri Kauppahalli. Kuva Eero Ikävalko.
Plus%20729%20Viipurin%20kauppahalli.jpg

maanantai 21. marraskuuta 2016

+728 "Mun korvat ei kuuntele mua" 300610

+728 "Mun korvat ei kuuntele mua"

Limbistä elämää?

Kauppakeikka isommalla joukolla. Mummon mutun sijasta seurattiin muitten mutuja.  Seuraava ruokakin varmistui. Silloin saadaan spagettia jauhelihakastikkeella. Nuorison tekemänä. Jugurtti- ja viililaadut valittiin kunkin oman mielen mukaan laktoosilukuja tutkien. Murot, leivät ja juustot löysivät myös emäntänsä ja isäntänsä. Taka-ajatuksena oli houkutella toistekin mummolle kantoapua…

Asiaankuuluvasti tällä joukolla keskusteltiin myös asiantuntevasti. Mietimme, mitä pullalle tapahtuu tietyissä tilanteissa. Jos ihminen menettää ihmisyytensä, menettääkö pulla vastaavasti pulluutensa vai pullautensa. Lakkaako hillan hilluus, kun siitä tehdään lakkahilloa?

Kotimatka sukulaissaunomisreissulta täyttyi myös todella monipuolisesta keskustelusta. Laskettiin yhdessä, kuinka monta vohvelipalaa saatiin, jos (siis miten niin jos!) joku söi seitsemän isoa vohvelia, jossa jokaisessa oli viisi palaa. Mikä olikaan adjektiivin perusmuoto, jos sen muut muodot olivat komparatiivi ja superlatiivi? Tekstiviesti humanistitädiltä kertoi, että se oli positiivi. Jne. Toistuvasti jne.
Äsken nuorin kauppamatkustaja lopulta mietti, monien kehotusten jälkeen: ”Mun korvat ei kuuntele mua.” Silloin puhuttiin siitä, miten limbinen järjestelmä, ne ”villit aivot”, eivät aina suostu toimimaan sopuisasti ulkomaailman viestien kanssa.

Meillä ei ollut tylsää.

thaimaa%20kalatori%20%C3%A4itilapsihyny-
Thaimaa. Thaimaan toreillakaan ei aina ollut tylsää.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

+727 Mihin maapalloa tarvitaan? 280610

+727 Mihin maapalloa tarvitaan?

Onko seurausta ilman syytä?

Suomalaisuuteen kuuluu kyky nauttia vuodenaikojen vaihtelusta. Ainakin pitäisi kuulua. Tropiikissa elettyjen vuosien jälkeen kylmät talvet edelleen tuntuvat liian kylmiltä, vaikka kuumuutta en missään tapauksessa kaipaakaan. Syksyn suomalainen harmaus saa kyllä kaipaamaan etelän valoa. Kevättä taas ei voita mikään. Ja nämä kesäyöt!

Yksi ihmiskunnan  miksi-kysymyksistä liittyy luontoon. Mitä tämä kaikki oikein on? Kaikkia luonto ei ihmetytä. Heille luonto on luonnollista. Luonnollisuuteen kuuluu halu tutkia prosesseja, ei välttämättä etsiä perusteita.  Minusta tuntuu hauskalta ajatella luontoa logistiikan kannalta. On olemassa joitain perussääntöjä, joiden mukaan joku jakelee ja ohjaa toimintaa, kuljettaa ja hallitsee toimitusketjuja. Se joku. Luonto?  Jumala? Vai Ei Mikään.

Kotimaa-lehden blogipalstalle kirjoitin kommentin Yki Räikkälän kirjoitukseen, jossa mietittiin muun muassa sitä, mihin maapalloa tarvitaan, jos Jumala on olemassa. Miten ”Jumala tekisi tämän maailman vaivaa nähden vain siksi, että hänen luomansa ihminen viipyy siellä silmänräpäyksen ajan vain siirtyäkseen sitten ikiajoiksi sinne taivaaseen"?  Kommenttini:

”Olen yksinkertainen ihminen. Yksinkertaisen pseudotieteellisen ekologiani perusteisiin sopii hyvin lause: "Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää." Siksi.”

Plus%20727%20Vesipuheli%20ja%20poika.jpg
Kesäkuu 1980. Keski-Thaimaa

lauantai 19. marraskuuta 2016

+726 Miks toi sai? 270610

+726 Miks toi sai?

Sulle vai mulle?
Aina sama kysymys
 
Elämän epäreiluus ja väärin tapahtunut tasajako ovat arkista ainesta lasten ja vanhempien välisessä kommunikaatiossa. Ja mikä ettei isovanhempienkin, ainakin välillä. Miks toi sai? Miksen minä?

Maailman epäreilusta tasajaosta en niin helposti pääse pakoon. Kaikkea en voi ratkaista, tuskin pientä osaakaan, mutta joissain ratkaisuissa voisin ainakin ottaa kantaa, vaikka en kaikkea toteuttaisikaan. Tehkää edes sanojeni mukaan, vaikka tekojani ei seurata kannattaisikaan… Tekopyhyyskin olkoon tässä asiassa sallittua… Tai jotain. Kunhan ei omaa tekopyhyyttään puolustele.

Kärsimyksen ongelma on yksi niistä asioista, joista Jumalaa syytetään. Jos kerran, niin miksi sitten… Ei tarvitse osata vastata isoihin kysymyksiin tehdäkseen pieniä oikeita ratkaisuja omassa elämässään.

Plus%20726%20Egypti%20kattoperhe.jpg
1970. Kairo. Hotellin naapurikerrostalon katolla asuvan perheen koti.

perjantai 18. marraskuuta 2016

+725 Café Picasso 240610

+725 Café Picasso

Kulttuuria kuvina

Uudet vesivärit ja paperit houkuttelivat piirtämään. Lapsenlapsi Kakkonen tuskasteli piirroksensa kanssa. Ei vain kuulemma onnistunut. Sanoin hänelle, että Picasson työtkin näyttivät välillä vähän erikoisilta. Siis, mikä Picasso? Olohuoneen vanhat Spectrumit saivat luvan kertoa Picassosta. Kiinnostus heräsi. Seurasi googletus. Bingo. 

Seuraavan tunnin ajan tutustuimmekin Pablo Picasson julisteisiin. Analysoimme niitä. Ihailimme ja ihmettelimme. Seurasimme sormillamme Picasson viivoja .  Etsimme silmiä ja muita ruumiinosia.   Rauhankyyhkynen ihastutti ja possu  huvitti meitä . Keittiöstä emme löytäneet hellaa.  

Jopa alkoi omakin taiteilu saada vauhtia. Meillä avataan taidenäyttely. Taulut ovat jo seinillä. Niistä suuri osa on saanut vaikutteita Picassolta. Keittiöön tulee Café Picasso. Kelpaa siellä kahvitella taidenäyttelyä katsomaan tulevan isänkin, Esikoisen.

Plus%20725%20Kiinalainen%20patsas.jpg
Bangkok. Kiinalainen patsas temppelissä

torstai 17. marraskuuta 2016

+724 "kipuna kiivaana suruna sielussain, valona yössä vain" 230610

+724 ”kipuna kiivaana suruna sielussain, valona yössä vain”

Minäkin olen muistanut
Ja elänyt
 
Jotkut sanoitukset kuvaavat ehkä vielä enemmän kuin niihin alun perin on kirjoitettu. Tai sitten kirjoittaja on tavoittanut jo kirjoittaessaan jotain ihmiskunnan yleisistä tunnoista. Joskus parhaaseen lopputulokseen tarvitaan vielä oikea sävelmä. Joskus joku vain osuu, muuten vain.
 
Ulkomailla asuminen katkaisi aiemmin miltei automaattisesti suomalaisen valtavirran seuraamisen. Satunnaiset ilmiöt saapuivat – no, todella satunnaisesti jonkun kulkijan tai jonkun lehden mukana. Tämä maailma tuntuu nyt olevan todella kaukana, liki mahdoton ymmärtää. Tällä hetkellä tietoa estävät vain omat tai yhteiskunnan siivilät. Kaikkea ei jaksa eikä viitsi seurata. Mitä jää elämään tästäkin ajasta? 
 
Näitä taas mietin, kun katselen olohuoneen lattialle siskonpetiin asettunutta lapsenlapsijoukkoa. Mitä jää jäljelle tunnepankkiin?
 
Papan kanssa aamuongella kello viisi? Yyterissä joukolla palelemassa?  Kesämökin hyttysten ininä? Viidakkomurot aamiaispöydässä? Kymmenen sentin kukat, linnut ja nähtävyydet? (Lahjontayritys tiedon lisäämiseksi, heh…) Uuden vesivärit ja piirustuspaperit? Uudenlaiset napsautettavat laitteet? Mikä on tärkeää? 
 
Plus%20724%20Nepalin%20kalastaja.jpg
Nepal 1980. Lastenlasten isän tunnepankkiako?

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

+723 Liberaaleista ja konservatiiveista 210610

+723 Liberaaleista ja konservatiiveista

Katse eteenpäin
Miten?
 
Näyttää siltä, että nykyisin eteenpäin pääsevät varmimmin ne, jotka eivät oikeastaan ollenkaan katso menneeseen vaan suuntautuvat pääsääntöisesti vain tulevaan. Näin todistavat monet nykyiset johtajat erilaisissa organisaatioissa. Tulevaisuuden hallinnassa kolmen kuukauden kvartaalit kertovat kaiken. Siinä ajassa on onnistuttava. Kerta toisensa jälkeen.

Olen miettinyt sitä, kuinka paljon konservatiivit oikeasti katsovat menneeseen ja liberaalit tulevaan. Joskus jää vähemmälle huomiolle se, että nuo kaksi vastakkaista ryhmää joutuvat joka tapauksessa yhdessä tekemään tämän päivän ratkaisuja. Kumpikaan ryhmä ei tiedä, mihin ne ratkaisut johtavat. Voidaan vain arvailla.  Jos menneestä ei voida ottaa mitään oppia, päätökset perustuvat lähinnä arvailuihin.  Mutut lentelevät. Teoriat uusiutuvat. Gurut katoavat. Aina löytyy joku vielä parempi teoria tai viisaampi guru.  Vai löytyykö?

Ei ennen kaikki ollut paremmin. Eivät nuoret ennen olleet viisaampia. Eivät eiliset unelmat toteuduttuaankaan parantaneet maailmaa. Tuskin tämän ajan johtajat sen parempaa arvosanaa saavat kuin menneetkään. Silti on yritettävä. Yhdessä. Ristiriitaisinkin tavoittein. Toinen toistaan kuunnellen. Vähän sordiinoa toivoisin varmuuden vakuutteluun. Viisasten kiveä ei tämäkään sukupolvi tule taskussaan kantamaan.

Thaimaan historia on myös Japanin historiaa. Muutaman vuoden ajan japanilaiset olivat thaimaalaisten herroja, kunnes valta taas vaihtui. Rautatietä Burmaan ei koskaan saatu valmiiksi.

Plus%20723%20Kwai%20joen%20rautatie.jpg
Thaimaa. Kwai-joki ja rautatie.

tiistai 15. marraskuuta 2016

+722 Worldometers - maailman tilastoja 200610

+722 Worldometers - maailman tilastoja

Nyt ja nyt
Ei koskaan yhtä aikaa 
 
Valehtelevatko tilastot? Liioittelevatko ne? Manipuloidaanko niitä?

On joskus terveellistä pysähtyä katsomaan, miten nopeasti jotkut tiedot vaihtuvat. Maailman tilastotietoja esittelevä sivusto Worldometers yrittää selvittää, miten ihmiskunta elää tänään ja mitä sillä on edessä. Kurkista, jos et ole vielä noilla sivuilla käynyt.

Ymmärrän, miten monesta voi tuntua liioittelulta se ajatus, että jokin Jumala olisi kiinnostunut yksittäisen ihmisen elämästä. Tarkkaan ottaen väitetään jopa, että ”hiuskarvannekin ovat luetut”. Miksi sitten kärsimys? Miksi kaikki paha maailmassa? Ihmiskunnan miksi-kysymysten määrä on suunnaton.

Elä, niin kuin kaikki riippuisi sinusta. Elä, niin kuin kaikki riippuisi Jumalasta. Näiden kahden akselin väliin on mahdollista rakentaa elämänsä, toiveensa, päämääränsä ja tekonsa.

Plus%20722%20Jakke%20leirill%C3%A4.jpg
Kesä 1980. Hua Hin. Iltanuotiopuiden kokoamista

maanantai 14. marraskuuta 2016

+721 Ne kymmenentuhatta diaa 190610

+721 Ne kymmenentuhatta diaa

Liioittelu hyäksytty
Suurentelu sallittu
 
Valokuvia. Dioja. Nykyaikaa. Muistoja. Muistompia. Ja kaikkein muistoimpia. Kasoittain. Laatikoittain.

Minulta puuttuu hävittämisen taito. Säilyttämistaito on sen sijaan voimakas. Eikös se ole niin, että jonkun aistin heikkous korvataan toisen voimakkuudella. Tai silleen.

Työhuoneessa levällään olleet selvitettävät diat on taas piilotettu takaisin kaappiin. Nyt jo vähän paremmassa järjestyksessä. Kategoriat ovat toistaiseksi vielä haussa. Tällä hetkellä löytyy muun muassa seuraavaa:

Bangkokin ensimmäinen koti
Bangkokin toinen koti
Bangkokin kolmas koti
Bangkokin neljäs koti
Bangkokin viides koti
Bangkokin kuudes koti
Lapset ja thiou (retket)
Perhekuvat
Kukat
Liikenne
Tulvat
Soi Amonin seurakunta nuoret
Soi Amonin seurakunta jokiretki
Soi Amonin seurakunta ensimmäinen kokoukspaikka
Soi Amonin seurakunta oma kokouspaikka
Lad Phraon seurakunta ensimmäinen kokouspaikka
Lad Phraon seurakunta oma talo
Don Muangin seurakunta
Phasee Charoenin seurakunta
Koulutuskeskus
Koulutuskeskus maaseuturetket
Bangkokin 200-vuotisjuhlat
Pääsiäisnäytelmän valmistelu
Pääsiäisnäytelmä
 
En osaa kuvitellakaan millaisia kuvamääriä ihmisillä on tallennettuna nykyisten digikuvien aikaan. Miten ihmeessä te selviätte…
Plus%20721%20Rewadee%20Wai.jpg
Kesä 1980. Tervetuloa Thaimaahan

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

+720 Uupumus, tuttu juttu 180610

+720 Uupumus, tuttu juttu

Paatinen taakka
Sydänjuurihin saakka 
 
Uupumus ei ulkomailla  uupunut eikä väsymys helpolla vähentynyt. Jälkiviisaus sanoo, että työnsä olisi voinut hoitaa toisellakin tavalla. Suomalainen sisu on harvinaisen hankala työtoveri tropiikissa:

”18.6.1980. Bangkok. Uupumus sen kun vain jatkuu ja syvenee. Lähdimme aamulla kahdeksan jälkeen Klong Toyeihin täyttämään papereitamme uskontoministeriötä varten. Tulin kotiin jo välillä, mutta Mies on yhä reissulla (klo 15.00).
Jatkoa: Nyt aletaan jo lähes puhua sekavia tässä pisteessä. Miehellä kesti yli kolmeen iltapäivällä, sitten kohta taas neljältä lähdimme hakemaan S:ää. Mies ja hän kävivät katsomassa Soi Amonissa yhtä rakennusta toisella puolella Nang Linchi-katua. U:n perhe Japanista oli tullut muutamaksi päiväksi tänne ja R kutsui meidät kaikki kylään. Illalla Soi Amoniin tuli kylään kehitysvammaisen pojan äiti. Poika oli kuollut n viikko sitten, käynyt pyhäkoulussa sisarustensa kanssa. U:t hämmästelivät, kun englannintunnille mentiin myöhään.”

Mietin, kuinka paljon omassa uupumuksessa on yleensä omaa vikaa ja kuinka paljon toisten painostusta. Thaimaan työssä oli paljon mukana myös omaa innostusta. Oli lupa kokeilla kaikenlaista. Katto ei yleensä tullut vastaan ja seinätkin antoivat periksi, kun niihin tarpeeksi päätä iskettiin. Järjen käyttö olisi varmaan ollut luvallista, mutta se useimmiten unohdettiin. Työtä työtä työtä tehtiin. Leipää ei saatu, mutta saatiinpa riisiä senkin edestä.

Ymmärrykseni ja sympatiani kohdistuvat jokaiseen lopen uupuneeseen vieläkin. Kyllä se vähemmälläkin…

 Plus%20720%20Soi%20Amon%20nuoret.jpg
Bangkok. 1980. Englantia ja pöytätennistä Soi Amonin kirkolla.

lauantai 12. marraskuuta 2016

+719 Me, te, he ja ne 160610

+719 Me, te, he ja ne

Persoonat ja pronominit
Takana tuntevat ihmiset 
 
Kielioppi ei päästä minua rauhaan. Eikä joukko-oppikaan. Taantumusta kai tämäkin on.

On eri asia, puhutaanko meistä syntisistä, teistä syntisistä vai niistä syntisistä. Osa ihmisistä ei halua kuulua mihinkään syntisten joukkoon. Suotakoon heille siis virheettömyys. Itse uskon perisyntiin, potentiaaliseen pahuuteen kaikissa ihmisissä. Samoin tiedän tekeväni syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Se on tiedon, ei vain uskon asia.

Olen viime aikoina miettinyt sitä, mitä milloinkin tarkoitan sanoilla me, te, he ja ne. Kotimaan blogimaailmassa koen välillä yllättävänkin selvää ryhmittymistä. Vanhana joukko-opin opettajana tajuan, että joku ei vain millään kuulu johonkin joukkoon, vaikka itse haluaisikin. Toiselle taas väärään, niiden toisten joukkoon kuuluminen on täysin mahdotonta. 

Joukko-opin mukaan joukkojen leikkaukseen kuuluvan on kuuluttava kaikkiin kyseisiin joukkoihin. Unioniin eli yhdisteeseen taas kuuluvat kaikki, jotka kuuluvat edes johonkin kyseisistä joukoista. Onko luvallista kutsua kristityiksi niitäkin, jotka eivät täytä kaikkia oman joukon kriteerejä? Onko mahdollista kutsua kristityksi vain niitä, jotka täyttävät kaikki oman joukon ehdot? 

On eri asia istua ruuhkassa keskustelemassa uskosta ei-kristityn taksinkuljettajan kanssa kuin istua pöytänsä ääressä naputtelemassa julki teologista osaamistaan keskustelupalstoilla. Nuo molemmat kokemukset soisin monille ihmisille. On hyvä tietää, mihin ja miksi uskoo, ja on hyvä joutua se ilmaisemaan kulloinkin tarvittavalla kielellä ja sanastolla.

Entä jos me, te, he ja ne oppisivatkin keskustelemaan asioista rauhassa? Se voi vaatia kaikilta uuden kielen oppimista ja suostumista käyttämään sitä kieltä.

Blogimaailma on niin lavea.

 Plus%20719%20Ruuhka-ajoa.jpg
Bangkok. Ruuhka-ajoa. Kuva Pauli Rantanen

perjantai 11. marraskuuta 2016

+718 Keitä me kulloinkin olemme? 150610

+718 Keitä me kulloinkin olemme?

Me bloggaajat
Me suomalaiset
Me eurooppalaiset
Me ihmiset 
 
Työnohjaajani kysyi minulta usein, keitä meitä olin puheissani tarkoittanut. Oli kuulemma vaikea pysyä perässä. Se oli yksi niistä hyvistä asioista, joita työnohjauksessani löysin. Opin olemaan edes vähän selkeämpi.

Me suomalaiset
Me Thaimaan suomalaiset
Me Thaimaan suomalaiset lähetystyöntekijät
Me Thaimaan suomalaiset luterilaiset lähetystyöntekijät
Me Thaimaan luterilaiset lähetystyöntekijät (siis myös norjalaiset, tanskalaiset, singaporelaiset ja hongkongilaiset)
Me perheen kanssa
Me Miehen kanssa
Me oman työpisteemme tiimiläiset (kaikenmaalaiset)
Me oman thaimaalaisen seurakuntamme jäsenet
Me kaikkien Thaimaan luterilaisten seurakuntien jäsenet
Me luterilaiset maailmassa
Me koulutuskeskuksen opettajat (kaikenmaalaiset)
Me kaikki koulutuskeskuksen työntekijät ja opiskelijat (kaikenmaalaiset)
Me ja ystävät (kaikenmaalaiset)
Me bangkokilaiset
Me kaikki Thaimaassa olevat (poissulkien turistit….)
Me kaikki Thaimaassa olevat (myös turistit…)
 
Toivon, että sana me ei saa meitä rakentamaan raja-aitoja  niiden suuntaan, jotka kulloinkin kuuluvat joukkoon te tai he. Entä, jos harjoittelisimme laajentamaan meitä. Tietoisesti ja tarkoituksellisesti.

Plus%20588%20Th%201999%20T%C3%A4ti%20Yup
1999. Bangkok. Eräät me. Tämän tarinan kerroin kirjoituksessani +588 Mökinmummojen kaltainen poikkeustapaus

torstai 10. marraskuuta 2016

+717 Arki@Pyhä 140610

+717 Arki@Pyhä

Mitä?
Miksi? 

Minulla on paita, jossa lukee Arki@Pyhä. Paidalla mainostettiin Porissa kesällä 2011 vietettäviä valtakunnallisia Lähetysjuhlia, joiden järjestäjinä olivat Suomen Lähetysseura ja Porin seurakunnat. 

Juhlien tunnukselle Arki@Pyhä löytyi monenlaista selitystä. Moni kysymyksiä kysyttiin. Miksi @-merkki? Miksi ei &-merkki? Miksi sana Arki on ennen sanaa Pyhä? Miksi ei toisin päin? Entä termi arkipyhä? Onko elämä arkea ja pyhää? Mikä on pyhää?

Itse löysin yhden merkityksen tuolle teemalle:  

Arki@Pyhä. @-merkki ilmaisee operaattorin. Pyhä pysyy, Arki vaihtuu.

Tällä operaattorilla on tarjota ilmainen osoite kaikille.

Plus%20717%20Etiopialainen%20risti.jpg
Ystävän Etopiasta  lahjaksi tuoma  risti

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

+716 Kaukomaat ja Kotimaa130610

+716 Kaukomaat ja Kotimaa

Hyppäys
Polskahdus
 
Kotimaa-lehden teemabloggauspäivä herätysliikkeistä houkutteli ajattelemaan ja sitten kirjoittamaan. Näin sinne  kirjoitin. Vähän mietin, uppoanko umpisukkulaan.

Kaanaan kielen murteista

Olen surutta lainannut ajatusta siitä, että herätysliikkeemme (ja maailman lukemattomat kristilliset liikkeet) ovat saman sanoman ja saman Herran johdatuksen alla. En osaa sanoa, kuinka paljon Isoa Pomoa eri liikkeissä todella kuullaan ja seurataan, mutta todennäköisesti kuitenkin enemmän kuin itse ymmärrän.

Lukuisat vuodet ei-kristillisessä ympäristössä ovat opettaneet etsimään yhteyttä kristittyjen kesken enemmän kuin eripuraa. Omaa ryhmäänsä voi tietysti kehua retostaa niin paljon kuin sielu ja järki sietävät, mutta toisten julkinen arvostelu on menettänyt hohtonsa. Entä jos Jumala ymmärtääkin useampia Kaanaan kielen murteita kuin minä? Kun on riittävän useita kertoja vastannut kristinuskosta täysin tietämättömille kysymyksiin kristinuskon perusasioista, omakin ajattelu supistuu siihen, minkä kokee tärkeimmäksi. Se on vähän. Jeesus on Herra.

Olen varmaan vitoslainen. Luulisin. Citykörtti en ole, mutta vanhan väen nöyrä körttiys tuntuu tutulta. Omakin parannukseni taitaa olla vielä tekemättä. Evankelisilta opin jo kotona laulun Jeesuksesta, jolla ei ollut kotia täällä eikä tuolla. Jeesus syntyi tallissa, ristillä sai kuolla. 
Rukoilevaisuuden vaikutuksesta uskovaisten laiva on usein seilannut Jeesus perämiehenä. Monimuotoinen lestadiolaisuus on taas opettanut toivomaan pääsyä samalle voittovuorelle kaikkien kanssa laulamaan toukomettisten kanssa sulaneella sydämellä.

Nuorina hurjina, kaikkitietävinä, tarjosimme eri ryhmille laulettavaksi eri säkeistöjä: Autuaita oomme täällä kaikki. (iloinen duuri) Syntisiä oomme täällä kaikki. (hidas molli) Syntisiä ootte siellä kaikki. (raskas molli) Ystäviä oomme täällä kaikki. (kepeä duuri) Taisimme itse olla aika porsaita.

Plus%20716%20Uskontoministeri%C3%B6n%20n
1981 Thaimaa. Luterilaisen lähetyksen näyttelyosasto opetusministeriön uskonto-osaston järjestämässä uskontonäyttelyssä.

tiistai 8. marraskuuta 2016

+715 Ubi sunt, Memento mori, Carpe diem 100610

+715 Ubi sunt, Memento mori, Carpe diem

Että joku osaa sanoa sen niin

Latinaa en osaa, mutta sen fraaseja tunnistan. Lyhyet lauseet houkuttavat. Hakukoneet auttavat. Netissä vanhakin viisastuu.

Missä he ovat? Erilaiset ihmiset kokoontuvat välillä samanlaisten muistojen pariin. Tai ainakin samanaikaisten muistojen. Täysin samoja muistoja ei kenelläkään voi olla, vaikka yhdessä asioita koetaankin. Parhaimmillaan muistojen jakaminen rikastuttaa kokonaiskuvaa. Pahimmillaan se ahdistaa. Monesti sanotaan, että kaikilla voi olla tai ainakin pitää voida olla oma kuvansa menneestä. Joskus sitä epäilen. Omat muistoni ainakin välillä valehtelevat. Toinen kysymys on tietysti sitten se, mikä saa muistot vääristymään…

Muista kuolevaisuutesi. Edesmenneet läheiset auttavat tuon muistamaan. Joukko harvenee.
Tartu hetkeen. Tänään vielä on mahdollista elää. Täysillä. Tai edes puolittain. Tai edes hetkittäin.

Kuvakooste 60-luvun alusta silloisella uudella kamerallani:
030416%20TuireMari.jpg

maanantai 7. marraskuuta 2016

+714 AIna ajankohtainen kuolema 080610

+714 Aina ajankohtainen kuolema

Jos ei tänään niin huomenna
Jos ei huomenna niin pian kuitenkin
 
Eckerön hautausmaalla on yksi vanha risti, jonka haluan nähdä aina Ahvenanmaalla käydessäni. Siellä poikkesimme taas kerran. Hautausmaat kiinnostavat. Tiedän, että isoveljenikin aloitti tutustumisen uuteen paikkakuntaan kiertelemällä hautausmaata. Historianopettajan näkökulma nykyisyyteen.

Eckerön hautaristissä on kuusi nimeä. Neljä niistä kertoo pienten lasten kuolemasta.

”Han bröt våra späda blomsterknoppar vår glädje och vårt framtids hopp
En tröstlös mor en sorgsen far bad döden fåfängt om fösoning.” 
 
Plus%20714%201971%20Ecker%C3%B6%20ristip
 Eckerö. 1971

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

+713 Ihmisyyttä ja ekumeniaa 070610

+713 Ihmisyyttä ja ekumeniaa

Jotakin yhteistä
Erilaisuudessakin
 
Protestoin yleensä, jos minulle väitetään, että vain samanmielisillä ihmisillä on lupa parantaa maailmaa yhdessä. On tilanteita, joissa yhteisen köyden punomiseen tarvitaan kaikki mahdolliset voimat. Aikaa jää kyllä varmasti ihan tarpeeksi keskinäisiin kahinoihinkin. On oikein saada sanoa myös omat mielipiteensä. Siihenkin on oltava oma aikansa. Kaikkeen ei tarvitse myöntyä. Kuka parantaa maailmaa pornolla, kuka Raamatulla. Vastuu on myös sanojalla, ei vain kuulijalla. Disinformaatio ei ole vastuullista, vaikka sillä irtopinnoja poimittaisiinkin. 

Blogikirjoituksessani 121 Muropaketti kerroin Miehen vierailusta pakolaisleirillä.

Toisestakin vierailusta Thaimaassa olevalle pakolaisleirille Suomen Lähetysseuran silloisen tiedottajan Ella Väänäsen kanssa löytyi päiväkirjamerkintä. Aikaisemmasta työntäyteisemmästä vierailusta ei ole merkintöjä eikä kuvia.

7.6.1980. ”Mies lähti porukan kanssa ekumeeniseen jumalanpalvelukseen Sao Kaewn ja Khao I Dangin leireille. Mies oli tavannut Khao I Daengissa työskentelevät 3 pappia ja nämä olivat pyytäneet hänen nimensä: rukoillakseen hänen puolestaan. Jumalan valtakunnassa mittasuhteet kääntyvät aivan nurinniskoin. Yhteinen rukoustilanne oli ollut varsinainen sekamelska. Lopuksi esille olivat nousseet buddhalaisten korkein munkki, katolinen arkkipiispa ja anglikaanisen Christ Churchin Canon. 
Leirin kristityt boikotoivat tätä tilaisuutta juuri sen ei-kristillisen ekumeenisuuden takia. Paine heitä kohtaan on kova, sillä kamputsealaisten buddhalaista taustaa korostetaan kovin.”  

En muista, haluttiinko tuolloin osoittaa yhteistä ihmisyyttä käyttämällä eri uskontojen yhteisestä tilaisuudesta sanaa ekumenia vai oliko kyseessä väärinymmärrys. Sanaa ekumenia käytetään virallisesti vain kristillisten kirkkojen yhteistyöstä, ei uskontojen välisestä. 

1980. Kambodzalainen kirkko pakolaisleirillä Thaimaassa.

lauantai 5. marraskuuta 2016

+712 Puolustusvoimat, Unfocyp ja Kypros 1970 040610

+712 Puolustusvoimat, Unficyp ja Kypros 1970

Kulttuurikurkistuksia

Liput liehuvat taas tänään rauhan, ei sodan puolesta. Rauhaa turvataan niin monella tavalla. Kenen puolella kulloinkin, kenen kanssa ja ketä vastaan? Ei ymmärrä pieni pää, mutta eivät näytä ymmärtävän isommatkaan. Ruutitynnyrin päällä täällä vielä ehkä eläisikin, mutta kehitys on jo ohittanut ruutivaiheen. Räjähtääkö, ei räjähdä, räjähtääkö…

Syksy Kyproksella 1970 tutustutti minut suomalaisiin sotilaisiin, kansainväliseen yhteisöön ja uuteen maahan. Kaikki oli myöhemmin hyödyksi. Mitkään jutut eivät pitkään aikaan sen jälkeen punastuttaneet. Rokotus oli toiminut. Ihan hyvällä entistä tyttökoululaista rokottivat. Veljellisellä rakkaudella. Jäi hyvä mieli. Kansainväliseen yhteistoimintaan tuo kokemus taas antoi oppia, joka oli myöhemmin todella tarpeen. Kielitaidon merkitys korostui. Mikä ei tappanut, se vahvisti.  Kuumuudestakin Välimeren ilmasto antoi vihjeen tropiikkia varten, vaikka kostea viileä talvi toikin omat ongelmansa. Kyproksen vuorien vertaista ei kyllä tullut vastaan Bangkokin tasaisessa maastossa.

Olenko rauhan vai taistelun puolella? Se alkaa niin pienestä.

Kypros. Troodos. Tapaninpäivä 1970

perjantai 4. marraskuuta 2016

+711 Nörtti - sosiaalinen erakko? 030610

+711 Nörtti - sosiaalinen erakko?

Yksikkö vai monikko?
Vai molemmat yhdessä?
 
Rakastuin ensikuulemalta käsitteeseen sosiaalinen erakko. Tai siis, kuten nörttimaailman kuvioon kuuluu, ensinäkemältä. Ensituntuma ja ensikokema asiaan oli jo koettu omassa elämässä.  Voiko tätä paremminkaan sanoa…Sosiaaliselle erakolle ei tarvitse selittää sosiaalisen erakon käsitettä. Mahtavatko muut sitä edes ymmärtää?

Internetin ihmemaailma on muuttanut sosiaalista käyttäytymistä. Yksin toimineet ovat oppineet toimimaan yhdessä.  Pienet vähemmistötkin löytävät toisensa helposti. Nettivertaisryhmät ja nettikeskustelut samoja asioita kokeneiden kanssa pelastavat ihmishenkiä. En edes liioittele tuota sanoessani.  Toisaalta, häirikötkin voivat nyt helposti tunkeutua ihmisten koteihin. Sitä tuskin toivoimme.

1996. ”Olen alkanut todeta, että surffailijat ovat oma omalaatuinen joukkonsa. Jollain tavalla se sopinee myös joidenkin suomalaisten miesten malliin toimia. Sellaisetkin henkilöt, joitten on vaikea näyttää suoraan tunteitaan kasvoista kasvoihin, ovat usein hyväsydämisiä. Ja näyttää olevan niin, että tällainen henkilö auttaa toistaan antamalla toiselle sopivan linkin. Tämä verkko on täynnä erilaista emotionaalista tukea, kaikenlaista supportryhmää esim. eri sairauksista. En ollut ulkoapäin tajunnut, kuinka paljon tunneviestejäkin täällä liikkuu.”

Kaikki maailman sosiaaliset erakot, yhtykää!

3.6.1980. Bangkok. ”Satoi niin, että tulvi."  Esikoinen ensimmäisen kodin pihalla.

torstai 3. marraskuuta 2016

+710 Kuin silloin ennen - tänäänkin 020610

+710 Kuin silloin ennen - tänäänkin

Niin monen vuoden jälkeen

Kuinka vanhaksi ihmisen oikein pitää tulla, ennen kuin hän itse tajuaa olevansa vanha. Nuorena vanhat erotti ihan helposti. Välillä heitä tuli säälikin, ressukoita.  Vähän kerrassaan vanhat kuitenkin alkoivat nuortua ja nuoret vanhentua. Jossain vaiheessa sitten tajusi, että samassa liemessä ollaan kaikki. Kelloa ei voi kääntää takaisin missään iässä.

Olimme, muuten, melko fiksuja, silloin nuorena. Epävarmuutta ei rohjettu tunnustaa. Ei tarvinnutkaan. Kuka nyt ei olisi ollut varma asioistaan parikolmekymppisenä? Se kuului asiaan. Yritän muistaa sen katsoessani ja kuunnellessani nykyisiä nuoria. Heidänhän varassaan tulevaisuus on. Hehän päätänsä seinään iskevät. Jospa he vielä ne seinät murtavatkin, joita me emme saaneet rikki.

Vaikka ruusutarhaa ei luvattukaan, niin monenlaista kasvia ehti Thaimaan pihoillamme kasvaa. Viimeisessä kodissamme löytyi banaanipuu. Synttärionnittelut banaanitertun sahaajalle.

Plus%20710%201999%20Th%20banaanipuu%20ko

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

+709 Onni on muistella menneitä ja elää tätä päivää 010610

+709 Onni on muistella menneitä ja elää tätä päivää

Kuusen kuiskaamaa
Kiven kertomaa
 
Muista olla täällä tänään. Älä jää menneeseen. Älä siirry tulevaan. Ole vain tässä ja nyt, muistoinesi ja tulevaisuudensuunnitelminesi. Kaikella on paikkansa ja aikansa. ”Aika on säilyttää ja aika viskata menemään.”

Ahvenanmaalla kuljimme tuttuja reittejä. Uutta vanhaakin löysimme Lemböten kappelivuorelta. Sielläkin kuusen oksat levittäytyivät kauas maahan. Mitä kertoivat keskiaikaisen  kappelin kivet? Rakkaudella ja taidolla koottu rakennus. Kristinuskon juuria kuusten juurien keskellä. Kivi kiveltä koottua. Syvältä sydämestä. In the middle of nowhere.

Matalan kuusen leveät oksastot tulivat mieleen myös maailmalla. Näihin muistojeni oksiin vertasin  uusia oksastoja myös Thaimaassa.

Plus%20709%20Ecker%C3%B6n%20kuusi.jpg
1971. Eckerö

tiistai 1. marraskuuta 2016

+708 "Kysymyksiä, joita olen aina halunnut kysyä" 271510

+708 ”Kysymyksiä, joita olen aina halunnut kysyä”

Kymmenen viisasta kysyy
Vastaako kukaan? 
 
Luin, että Janne Kataja oli pyydetty Pispalan kirkolle nuorten aikuisten ystäväpäivän aaton tapahtumaan kyselemään muutamalta ihmiseltä kysymyksiä, ”joita oli aina halunnut kysyä uskovilta, muttei ollut uskaltanut". Tilanne oli ollut varsin positiivinen ja hauska. Yhteistyö erilaisten brändien kesken voi parhaimmillaan tuottaa varsin mainion lopputuloksen. Kannatan raja-aitojen kaatamista. Hyvä Tampere ja Hyvä Janne Kataja.

Suomalaisille toisten asioista kiinnostuminen saa usein negatiivisen leiman. Eipäs udella. Se on yksityisasia. Mitä se sulle kuuluu? Ovatko ”lööppitotuudet” vieneet meidät väärään suuntaan? Supistammeko elämänpiiriämme samalla kun koemme yksinäisyyttä?  Eivät kaikki asiat ylitä julkaisukynnystä. Ei niiden pitäisikään.  Mitä on oikea, hyväntahtoinen kommunikaatio?

Itse jäin jo mielessäni kehittelemään tilannetta, jossa hyväntahtoisen kommunikaation sääntöjen vallitessa joku sujuvasanainen kysyisi myös lähetystyöstä kysymyksiä, joita oli aina halunnut kysyä, mutta ei ollut uskaltanut.

1979. Lontoo. Keskustelu eri brändien välillä