maanantai 30. marraskuuta 2015

+372 Mie ja Roka Antti 200309

+372 Mie ja Roka Antti

Tarkkaan tirkistäen
Melkein kuin
Mummoni ja Mannerheim
 
Suurennuslasi siirtyy päivämäärään 8.4.1956 ja nimikirjoitukseen vieraskirjassa.

Jälkiviisaat miettivät Tuntemattoman Sotilaan sodanvastaisuutta ja Edvin Laineen isänmaallisuutta. Laineen Tuntemattoman sotilaat arvioidaan ikälopuiksi ja tunnelma pateettisen yksisilmäiseksi. Sodan sanotaan olleen jotain muuta. Niin se varmaan olikin. Todella paljon muuta. Miksi kuitenkin elokuvan ennakkonäytöksessä kirjan esikuvana olleet joukko-osaston veteraanit olivat niin vaikuttuneita kuin historia kertoo? Hiljaisia. Äänettömiä. Kyyneleet silmissä. Antamassa raikuvia aplodeja. Jotain totta siinä elokuvassa on täytynyt olla. Kyllä kansa tiesi.

Veljeni, vähän kepulikonsteilla ennen sotaväkeään kesätöikseen Tuntematonta sotinut, tutustui kuvauskesänä opiskelurahoja ansaitessaan myös elokuvan näyttelijöihin. Reino Tolvanen karjalaisena, luonnossakin iloisesti pulputtavana veikkosena, tuli Antti Rokan hahmossaan myös tutuksi noille Viipurilaisen osakunnan pojille, jotka oli saatu avustajiksi. Se joukko oli ainakin oikean ikäinen. 

Joulukuussa 1955 ensi-iltansa saanut Tuntematon Sotilas oli Rokassaan ilmaissut karjalaisuudesta jotain sellaista, jonka karjalaiset, itsekin sodassa olleet, tunnistivat. Isäni toimi siihen aikaan Porin Seudun Karjalaisten puheenjohtajana. Niinpä Porissa keväällä 1956 järjestettyyn karjalaisten tilaisuuteen kutsuttiin esiintyjäksi Reino Tolvanen, se karjalaisten oma Rokka Hän kävi myös meillä kahvilla tuona päivänä. Muistan vain sen iloisen pulputuksen. Juhlasta en muista mitään.

8.4.1956. Vieraskirja.
Plus%20372%20Vieraskirja%20Tolvanen.jpg

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

+371 Bussimatka ja prinsessa Diana §90209

+371 Bussimatka ja prinsessa Diana

Kuninkaallista riemua
Kuninkaallista juhlaa
Ihmisen surua

Marjattah haastoi kertomaan bussimatkasta. Mietin, minkä matkan valitsisin. Bussimatkoja on elämässä riittänyt jo pelkästään työn puolesta. Yksi muisto alkoi kuitenkin tunkea esiin.

Matka Hua Hinista Bangkokiin 29.7.1981.  Ystäväperhe Nepalista oli tullut Thaimaahan. Saman perheen luona olimme vierailleet vuotta aikaisemmin Nepalissa. Oli mukava olla taas yhdessä lomalla tutussa Juniper Tree- lomakodissa Hua Hinissa.  Kotimatkalla lähellä Bangkokia huomasimme, että busseihin silloin tulleisiin televisioihin saatiin kuvaa myös bussin liikkuessa. Rätinän keskeltä alkoi näkyä kuninkaallinen hääjuhla Lontoossa. Prinsessa Dianan komea laahus tuli näkyville milloin selvemmin, milloin kuin sumun keskeltä. Tuon matkan päivämäärä on ollut aina myöhemmin helposti tarkistettavissa.

Prinsessa Dianan kuolinyönä istuin netin ääressä Bangkokissa. Kurkistelin aina välillä kansainvälisiä uutisia, niin kuin usein tein. Prinsessa Diana oli siihen aikaan usein uutisissa. Yhtäkkiä tuli tieto, että hänen käyttämänsä auto oli joutunut onnettomuuteen Pariisissa.  Ensimmäiset tiedot olivat vielä epämääräisiä. Tiedettiin vain, että hän oli vakavasti loukkaantunut. Ennen pitkää tuli tieto myös hänen menehtymisestään.

Bangkok. Vasemmanpuoleinen liikenne.
Plus%20371%20Vasemmanpuoleinen%20liikenn

lauantai 28. marraskuuta 2015

+370 Etnobuffet 180309

+370 Etnobuffet

Ostan
Paistan
Keitän
Sekoitan
Maistan

Osana Kirkon lähetystyön ja Suomen Lähetysseuran 150-vuotisjuhlia seurakuntakeskuksessa  vietetään Iltamia, jossa Etnobuffetin tapaan kuunnellaan ja maistellaan musiikkia ja makuja maailmalta. Erilaiset vapaaehtoiset tuovat mukanaan erilaisia makuja. Minä vien sinne maisteltavaksi thaimaalaisia pikanuudeleita, niitä, joita tammikuussa Suomessa vieraillut musiikkiryhmä Ranat Aek innoissaan valmisti vähän joka välissä saadakseen syödä edes välillä tutulta maistuvaa ruokaa.

Thaimaassa pikanuudelit yleensä syödään sellaisenaan. Niin tekivät myös Ranat Aek- ryhmän jäsenet. Minä teen lauantaina vähän ruokaisamman version:

2002 . Pori.  Nuudelivihjeitä.
Nuudelivihjeit%C3%A4%20pieni.jpg

perjantai 27. marraskuuta 2015

+369 Vanhan Maailman Maalainen 170309


+369 Vanhan Maailman Maalainen

Kartan piirtäjä
Kirjan esittelijä
Linkin jakaja
 
Bloggaamista aloitellessani huomasin, että blogien Vanhassa Maailmassa  tuntui alamaailman häivähdys. Löytyi Vanhoja Viisaita, jotka olivat toisilleen vuosien varrella jo moneen kertaan kaiken kertoneet. Oli kirjoittamattomia sääntöjä ja takahuoneita, joissa oli erityiset anniskeluoikeudet ja arvojärjestykset. Ensiksi ehtinyt sai niissä ilman muuta paremman palvelun. Tämä maailma poikkesi kieltolain maailmasta kuitenkin ratkaisevasti siinä, että poliiseja ja konnia oli mahdoton erottaa toisistaan. Soitinlaukuistakaan ei yleensä löytynyt aseita ja aseiden käyttö oli muutenkin minimaalista. Huoneiden ovetkin olivat auki kaikkien tulla ja mennä.

Me, myöhemmin kuoriutuneet, newbiet, kuljemme piipittäen ympäriinsä ja jätämme jätöksiämme sinne tänne. Mikä ettei niistäkin voi kasvaa uusia alkuja, jos mukaan on sattunut kunnon jyviä.

Jokainen uusi lähtee kerimään keräänsä summittaisesti. Syöksymme pimeään luolaan ja kiinnitämme lankamme oikeaoppisesti lähtöpaikkaan voidaksemme palata sinne takaisin, jos olemme mennet harhaan. Surffaaminen on suuren seikkailun alku ja mahdollisuus.

1964. Merikarvia. Merikarvian yhteiskoulu. Penkkarit. Vanhaa maailmaa ja maalaisia sielläkin.
Penkkarilaulut%201964%20pieni%20koko.jpg

torstai 26. marraskuuta 2015

+368 Minun muistoni ja Sinun muistosi 160309


+368 Minun muistoni ja Sinun muistosi

Järjestä uudelleen
Eheytä levy
Synkronoi tiedot
 
Tänään mietin sitä, mitä tapahtuisi, jos kaikkien kokemukset ja tunteet maailmassa oikeasti synkronoitaisiin. Tasa-arvoisesti. Kuljettaisiin tapahtuma kerrallaan läpi elämän ja koottaisiin yhteen kaikkien kulloinkin läsnä olleiden sisäinen maailma ja ajatukset yhdessä ulkoisten tapahtumien kanssa. Tätähän me pyrimme kaikissa riidoissamme tekemään ja ainakin terapioissamme oman versiomme julki tuomaan.

Minulle ovat tärkeitä Minun muistoni ja Minun ajatukseni. Minun blogissani voin kertoa Minun versioni. Jokaisessa tapahtumassa Minä olen ollut jotain mieltä. Haluanko edes kuulla Sinun versiotasi?

Kaikkea elämänhistoriaa ei tarvitse katsoa suurennuslasilla. On armeliasta myös unohtaa ja antaa anteeksi. Tasa-arvoinen tilanteiden muistelu voisi silti joskus olla hyödyksi. Tietyin varauksin. Toisten tunteita läikyttämättä.

The Evangelical Lutheran Church in Thailand, nettisivut. Työntekijöitä. Tärkeää on kuunnella myös heidän muistojaan.

 Plus%20368%20elctchurch1.jpg

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

+367 The windmills of your mind 150309


+367 The windmills of your mind

Haikeutta
Iloja
Suruja
Kaipausta
 
Hyvästelen muistoja yksi kerrallaan. Revin papereita, joilla joskus on ollut merkitys.
Round like a circle in a spiral
Like a wheel within a wheel
Never ending or beginning
On an ever spinning wheel
 
Elämänkaarella on alkunsa ja loppunsa. Kaikella on siinä paikkansa. Juuri sopivasti.
Like a tunnel that you follow
To a tunnel of it's own
Down a hollow to a cavern
Where the sun has never shone
 
Muistelen vaikeita päiviä. Ne vaihtaisin pois. Nekin päivät vaihtaisin, jolloin onnistuin tekemään toisten elämän vaikeammaksi.
Keys that jingle in your pocket
Words that jangle in your head
Why did summer go so quickly
Was it something that you said
 
Muistelen ovia, joista sain käydä ja niitä, jotka sulkeutuivat. Muistelen sanoja, joita tuli turhaan sanotuksi ja niitä, jotka jäivät sanomatta.
Pictures hanging in a hallway
and the fragment of a song
Half remembered names and faces
but to whom do they belong 
 
Muistelen ihmisiä, jotka olivat tärkeitä ja niitä, joiden ohi kuljin huomaamatta.
Like a circle in a spiral
Like a wheel within a wheel
Never ending or beginning
On an ever spinning wheel
As the images unwind
Like the circles that you find
In the windmills of your mind
 
 1989. Bangkok. Taustajärjestöjen edustajia  tulevan päätoimiston ja koulutuskeskuksen tontilla.
" LMT's Construction Supervisor informed about the present situation of the project.The blueprints were studied and everybldy went to see the "promised" land." "
Plus%20367%20LITE%20tontilla%20P%C3%A4%C

tiistai 24. marraskuuta 2015

+366 Metallia messussa 140309


+366 Metallia messussa

Niitit ja rautalankaa
Jumalan valtakunta tulee
 
Asuimme Thaimaassa, kun ”80-luvun alussa Suomen valtasi räväkkä ilmiö, joka kiteytyi kahteen sanaan: pappi rokkaa. Ilmiö kuohutti, ihastutti ja vihastutti ja synnytti ympärilleen monenlaista legendaa”. Näin mainostetaan Tarvo Laakson kirjaa  "Krusifiksin juurella rokkipapiksi sanottu.” Tarvo Laaksoa en ole tavannut, mutta kuulun joukkoon, johon Krusifiksin juurella  puree, vaikka en kieltämättä kohderyhmään kuulukaan. Pidän kaikenlaisesta rajojen ylittämisestä. Heh.

Kaikkien lastemme kautta olen päässyt kuulemaan todella paljon sellaistakin, josta olen pitänyt. He ovat toimineet suodattimina ja valinneet minulle kuunneltavaksi aina kauden parasta musiikkia. Olen näköjään antanut makuni heidän käsiinsä. Se tarkoittaa myös sitä, että nykyisin outojen klassikkojen nimien tullessa esiin voin rauhassa kysyä heiltä, olinko pitänyt kyseisestä musiikista…

1967. Vivamo. Räminää ilman metallia. Ainoa kuvani kitaran kanssa. Mukana Tapio Aaltonen ja Riitta Laakio. Kirjaa pitämässä Marketta Vanhanen.
Plus%20366%20Kitara%20Tapsa%20Riitta%20m

maanantai 23. marraskuuta 2015

+365 Maaliskuun helteitä 130309

+365 Maaliskuun helteitä

Huh hellettä
Milloin millaistakin
 
Poliittista hellettä on riittänyt. Joskus miettii, kuinka paljon kaikessa on faktaa ja kuinka paljon fiktiota. Eduskunnan istuntojen televisiointi on ainakin saanut kansanedustajat istumaan paikoillaan. En usko, että parempaakaan hallitusmuotoa mistään löytyy. Iloitkaamme siis omastamme.

”Bangkokissa maaliskuun helteessä 1982
Äsken mentiin alas uima-altaan luo ja otettiin kahvipannu + kupit mukaan, lyhytaaltoradio kainaloon ja oltiin hetki suomalaisia. Ei ollut erityisiä kuulumisia. SAK teki jotain, mistä ei mitään ymmärretty ja Kostamuksessako se oli kun lakkoiltiin. Jos nuo eivät niin Suomessakaan läheisiltä tuntuneet niin ei kyllä täälläkään. 

Sisällä alkaa jo nousta lähes sietämättömiin lukemiin, iltaisin ja öisin kyllä menee, mutta iltapäivällä kun aurinko porottaa suoraan päältä, on olossa olemista. Nyt kello on iltaseitsemän ja ihan hyvä jo. Vuorokauden keskilämpö on nykyisin kolmessakymmenissä, onneksi on jo paljon totuttu.

Joitain vanhojen kirjeiden kopiota on säilynyt. Ihan hauska asia sinänsä. Tästäkin vanhasta kirjeestä on mahdollista huomata se, että työmarkkinajärjestöt ovat ennenkin olleet maaliskuussa aktiivisia. Silloin tehtiin jotain, mistä ei mitään ymmärretty. Ymmärrämmekö nyt?

Bangkok.Koti 3. Tämä ei ollut se uima-allas...
Plus%20365%20Tulve%20Mirkka%20Marra.jpg

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

+364 Ajan tytär ja aikajatkumo 120309


+364 Ajan tytär ja aikajatkumo

Alkaa
Jatkuu
Hiipuu
Loppuu
 
Ajan tytär. Josephine Tey 
Veljelläni oli seinällinen kirjahyllyjä. Useat hyllyt sisälsivät dekkareita. Veljeni opetti historiaa ja oli historiasta kiinnostunut. Kun kysyin luettavaa, hän etsi Ajan tyttären ja sanoi, että minun oli luettava se. Kirja oli hänen mielestään yksi parhaista dekkareista kautta aikojen.Kirjassa Teyn kirjojen päähenkilö Alan Grant tutki sairasvuoteellaan kuningas Rikhard III:n  syyllisyyttä. Ei yhtään haitannut, että tutkijan ja tutkitun elämän välillä oli useita vuosisatoja. Luin kirjan. 

Looking for Richard. Al Pacino 
Thaimaassa videovuokraamosta löytyi elokuva, jossa ihailemani Al Pacino valmisteli Shakespearen näytelmää Rikhard III:sta ja kierteli haastattelemassa ihmisiä kysellen heidän mielikuviaan Shakespearesta. Katsoimme Kuopuksen kanssa filmin. 

Looking for Richard Markku Soikkelin elokuva-arkisto
Thaimaassa netistä löytyi suomalaisiakin elokuva-arvosteluja. Luimme niitä. Emme silloin vielä tienneet, että suomen kielen opiskelijamme vielä tulisi tuota monisanaista Soikkelia livenäkin kuulemaan.

Karjalohja Härjänvatsa. Aikajatkumo. Minä ja pikkuserkku Pauli Tilli.
Plus%20364%20Karjalohja%20H%C3%A4rj%C3%A

lauantai 21. marraskuuta 2015

+363 Bloggaavat papit 110309


+363 Bloggaavat papit

Samat tunteet
Samassa sydämessä
Papin ja ihmisen tunteet
 
Lastulta tuli tunnustus. Ikätoverin kanssa on helppo kokea yhteyttä monin tavoin. Kiitos.
Plus%20363%20I%20love%20this%20blog%20la

Tunnen muutamia bloggaavia pappeja. Olen joskus kommentoinut heille, että minun mielestäni netissä liikkuvat papit ovat tärkeitä. Heitä onneksi on täällä muuallakin, myös seurakuntien sivuilla. Sielläkin välillä vierailen. Kurkistelen joskus aina muitakin uskontoja harjoittavien sivuille, samoin erilaisten vapaa-ajattelijoiden. Keskusteluissa huomaan kieliongelmia. Miten monella tavalla voimmekaan ymmärtää asiat väärin? Tahallisella ilkeilyllä jotkut ilmeisesti saavat suosiota omassa leirissään. Omissa liemissään muhinut pahansuopaisuus ei minulle kyllä maistu.Tuntemani papit ovat avoimia ja rehellisiä. Aitoja ihmisiä.

perjantai 20. marraskuuta 2015

+362 Syö mitä vain 100309

+362 Syö mitä vain

Suu pieni syö
Mitä vain
 
Blogistaniassa kiertelee inhokkiruokahaaste. 

Joskus on parasta sulkea silmät... Parempi siis miettiä, mitä en enää välttämättä Toista Kertaa ottaisi:

1. Uppopaistetut pikkulinnut, joissa näkyy vielä nokka
2. Paahdetut ampiaisen toukat
3. Käärme, jonka pyydystyksen tai tappamisen olen nähnyt. (En ole kyllä vielä nähnyt ja syönyt.)
4. Torakan näköisen hyönteisen grillatut jalat
5. Sammakko, jonka nylkemisen olen nähnyt. (En ole vielä nähnyt ja syönyt.)
 
Noistakin voin joustaa, jos oikein kauniisti pyydetään...
 
 Thaimaa. Paahdettuja ampiaisen toukkia suoraan kennosta.
Plus%20362%20Ampiaisen%20toukkia%20suora
 

torstai 19. marraskuuta 2015

+361 Satakunnan Kansa ja minä 090309


+361 Satakunnan Kansa ja minä

Aamun avaus
Paperia
Postiluukusta
 
Luin aamun lehden. Jäin jälkeenpäin miettimään, mitä sieltä oikein luin ja mitä ajattelin. 
  
1. UPM:n uusi biojalostamo voi nousta Raumalle Riittääkö ruoka maailmassa? Kenelle? Riittääkö minun lapsenlapsilleni? Olenko itsekäs kysyessäni sitä?

2. Avoin päiväkoti on henkireikä Seurakunnan päiväkerhot kokoontuvat myös kaksi kertaa viikossa. Miten vanhemmat valitsevat?

3. Se pieni Viinanen minussa Minä ja monet muut muistavat devalvaatiopäivästä Iiro Viinasen ja hänen hymynsä ennen ja jälkeen devalvaatiouutisen. Harvoin asiat niin paljon henkilöityvät.

4. Kontemplatiivisen rukouksen ilta Keski-Porin kirkkotuvalla Miksihän en ole saanut otetta hiljaisuuden liikkeestä? Saanko jämähtää omiin vanhoihin malleihini?

5. Kajaanilaiskeksintö ysiside valmiina maailmavalloitukseen  Niin paljon on vielä keksimättä. Niin monta keksintöä on vielä varastamatta.

6. Bussin ja rekan kuljettaja voi olla pian vaikka 80-vuotias  Tuntuu vaikealta ajatella, että raja tulee joskus kaikessa vastaan.

7. Länsinaapurissa hingutaan konkareita töihin Haa. Janne Ahonenkin alkaa hypätä uudestaan.

8. Sarjamurhaaja listi viidessä viikossa kaksitoista ihmistä  Me haluamme heidät näytille kotiimme televisiossa ja lehdissä.

9. Sarjakuvat Miten valitsen seuraamani sarjakuvat? Voiko sarjakuvia lukea ruutu kerrallaan?

10. Menot.  Vielä sen joskus teen, Valitsen yhden summittaisen tilaisuuden viikossa ja vierailen siellä. Uskallanko?

 Thaimaa. Kulkuneuvo se on tämänkin, kuorma-auto siirtomoottorilla.
Plus%20361%20Thaimaa%20Kuorma-auto%20pie

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

+360 "Se jutteli ihan utter nonsence" 070309

+360 "Se jutteli ihan utter nonsense"

Hölynpölyä
Täyttä pötyä
Utter nonsense
 
Opin tänään käsitteen koodinvaihto. Käytännössä olen tehnyt itsekin välillä koodinvaihtoa jo vuosia, vaikka en olekaan varsinainen koodinvaihtaja. Useimmiten koodinvaihto tapahtuu kaksikielisten ihmisten välisessä keskustelussa, jossa molemmat kielet ovat enemmän tai vähemmän käytössä. Koodinvaihdossa on kyse enemmän kun vain lainasanojen käytöstä. Voitaisiin melkein puhua uudesta keskustelukielestä, jossa puhe vaihtuu kielestä toiseen erilaisten (piilo)vaikutteiden takia.

Tietyt thaikielen sanat jäivät perheemme sisäiseen sanastoon. Ne ovat muuttuneet meillä lähes suomalaisiksi sanoiksi.  Meidän perheessämme ollaan usein ”kamlang dza” lähdössä. ”Kamlang” tarkoittaa parhaillaan tapahtuvaa ja ”dza” futuuria,  jolloin ”kamlang dza” on tulevaisuudessa tai pikemminkin pian tapahtuvaa toimintaa, johon liittyvä käytännöllinen puoli on jo (ainakin mielessä) alkanut. Toista hoputettaessa hän sanoo kamlang tekevänsä asian, siis jo parhaillaan mielessään miettivänsä tekemistään, vaikka se ei toisen silmissä siltä ollenkaan näytä. Kamlang sanotaan silloin, kun yleensä sanottaisiin, että ”ihan kohta”. Kamlang tarkoittaa siis meillä käytännössä samaa kuin ”älä siinä hoputa”. Tässä asiassa kannattaa harrastaa koodinvaihtoa.

Näitä tänään mietin, kun lueskelin Kuopuksen esseetä aiheesta:

 ”Se jutteli ihan utter nonsense” Havaintoja koodinvaihdosta erään kaksikielisen siskosparin välisessä kahvipöytäkeskustelussa
 
Bangkok. Koodinvaihtajat.
Plus%20360%20Marra%20kaapissa%20ja%20Mir

tiistai 17. marraskuuta 2015

+359 Ihmisoikeuksien julistus ja satunnainen minä 060309

+359 Ihmisoikeuksien julistus ja satunnainen minä

Ihminen
Artiklojen
Alla
 
13. artikla. Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä. Jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa.
Olen käyttänyt oikeuttani valita asuinpaikkani Suomessa vapaasti. Kotipaikoikseni voisin kutsua Poria, Helsinkiä, Kiukaista, Naantalia ja Lokalahtea, vaikka en kaikissa niissä ole kirjoilla ollutkaan.  Mukavaa on ollut käyttää myös oikeutta maasta lähtemiseen. Tärkeintä on kuitenkin ollut maahan palaaminen.

16. artikla. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.
Olen täysin omasta tahdostani ja täydestä suostumuksestani solminut avioliiton. Yhtäläisistä oikeuksistakin on yleensä päästy sovintoon.

18. artikla. Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.
Olen julkisesti jumalanpalveluksessa yhdessä toisten kanssa yhtynyt kristilliseen uskontunnukseen, jossa sanotaan, että uskon "taivaan ja maan Luojaan". Tämän vakaumuksen julistamiseen yhtyy ainakin periaatteessa kolmasosa ihmiskunnasta, joten olen hyvässä seurassa pahoista puheista huolimatta…

19. artikla. Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.
Olen käyttänyt oikeutta pitää mielipiteeni pienistä häiriötekijöistä huolimatta. Vaikka tässä sitä ei erikseen mainita, olen myös joskus muuttanut mielipiteitäni. Tietoa olen kaikin voimin ja suurella intohimolla hankkinut. En tiedä, onko kaikki se mennyt perille.

21. artikla. Jokaisella on oikeus osallistua maansa hallitsemiseen joko välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien välityksellä. Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin. Kansan tahto on hallitusvallan perusta; tämä tahto on ilmaistava määräaikaisilla ja aidoilla vaaleilla, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestys on salainen tai muuta vaalivapauden turvaavaa menettelyä noudattava.
Olen osallistunut maani hallitsemiseen ilmaisemalla tahtoni kaikissa mahdollisissa vaaleissa. Maan julkisiin toimiin en ole halunnut. Tuskin olisin päässytkään. Se ei olisi ollut Ihmisoikeuksien julistuksen vastaista.

24. artikla. Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin
 Olen yrittänyt pitää yllä ihmisoikeuksien julistuksen henkeä lepäämällä ja viettämällä vapaa-aikaa. Työajan järkevässä rajoittamisessa on välillä ollut puutteita.

1990 Bangkok. Muuttaja ei aina itse muista, että muutotkin liittyvät ihmisoikeuksiin.
Plus%20359%201990%20Muuttaja.jpg

maanantai 16. marraskuuta 2015

+358 Valta, valita ja valittaa 050309


+358 Valta, valita ja valittaa

Älä valita
Sinulla on valta valita
 
Suomen kieltä opiskeltaessa on monta mutkaa matkassa. Sitä ei tule useinkaan ajatelleeksi. Tänään tuli.

Pakolainen. Leiri. Pakolaisleiri. Ihmisoikeus. Minua kutittaa. Minä kutitan. Älä mene. Pysäköiminen kielletty. Mene. Sallittu. Aikuinen. Lapsi. Eläkeläinen. Lemuaa. Haisee. Tuoksuu. Valta. Valita. Valittaa. Silmänräpäys liittyy silmään ja aikaan. Valittaa voi surussaan ja ylempään oikeusasteeseen.

 Monenlaisia ovia olisi auki. Ei kannata valittaa, jos ei osaa valita.

Thaimaa. Durian. Lemuaa. Haisee. En kuitenkaan valita.
Plus%20358%20Durian.jpg


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

+357 Kielimuuri ja vanhat rajat 040309


+357 Kielimuuri ja vanhat rajat

Kenelle ojennan käteni?
Kenelle avaan suuni?
Kenen blogiin kirjoitan?
 
Vähän kerrassaan olen huomannut, että minulla on kielellisiä vaikeuksia ylittää rajoja. Kun puhuu rajojen ylittämisestä, on vaarana antaa vääriä, sotaisiakin mielikuvia. Tuntemattoman sotilaan kuvaus Suomen ”vanhan rajan” ylittämisestä muistuu monelle heti mieleen. Toisaalta, passintarkastusten vähennyttyä rajojen ylityksiä ei aina edes huomaa. Raja ei siis aina aukea railona.

Rajojen ylityksellä en nyt tarkoita vieraiden kielten hallintaa vaan ihan tätä omaa rakasta äidinkieltäni. Olen tajunnut, miten käsitteet ja sanasto suppeutuvat, jos aina puhuu samoista asioista samanmielisten ihmisten kanssa. On hyvä välillä herätä todellisuuteen tässäkin asiassa.

Olen iloinen saatuani kasvaa kodissa, jossa puhuttiin paljon ja kaikenlaista. Sitä ei nuorena osannut arvostaa. Kotona oli myös luvallista ja suotavaa lukea kaikkea kaikkialla ja paljon. Kirjastossa käymistä ei tarvinnut selitellä. Peruslaiskuuteni johtuu jo noista ajoista. Itsesensuuri tietysti pelasi siinä, että ihan kaikkea lukemaani en heti julki julistanut. Joitain kirjoja saatoin vanhemmillekin suositella. Äitini aina kertoi nauraen, miten hän oli kuullut luokkatoverini sanovan minulle: ”Annatko äitisi lukea sellaista kirjaa?” Meillä siis sensuuri ei pelannut toiseenkaan suuntaan.

Suostunko astumaan ”ulkopuolelle leirin”? Onko se suotavaa? Entä järkevää? Kuinka paljon itsesensuuria tarvitaan? Kuinka paljon annan toiselle luvan olla erilainen? Näitäpä tänään täällä pähkäilen.

Vampula. Erilainen muori kertomassa kohtaamilleen ihmisille kohtaamistaan ihmisistä.
Plus%20357%20Vampulassa.jpg

lauantai 14. marraskuuta 2015

+356 Going Bananas? 030309


+356 Going Bananas?

Banaanista
On
Moneksi
 
Opiskellessamme thain kieltä kielikoulussa meitä huvitti se, että jouduimme kokonaisen päivän opiskelemaan aihetta Kluei Kluei eli Banaani Banaani. Asuttuamme kauemmin Thaimaassa emme sitä enää ihmetelleet.

Thaimaan luterilaisen kirkon päiväkotia kutsuttiin jossain vaiheessa Banaanipuun päiväkodiksi. Monet suomalaiset päiväkerhot ja päiväkodit lähettivät sinne pieniä paketteja ja lasten piirroksia. Ne piirrokset olivat esillä päiväkodin seinillä.

Pysähdyimme joskus maantien varrella oleville levennyksille, joissa myytiin erilaisia ruokia. Siellä oli usein isoja wokkipannuja kaasuliedellä. Myyjät pilkkoivat veitsellä banaaneja ohuiksi suikaleiksi suoraan öljyyn paistumaan. Hetken kuluttua reikäkauhalla koottiin banaanilastut myytäviksi ohikulkijoille.'

 Kuopus oli vuoden ikäinen Thaimaahan palatessamme. Apulainen syötti hänelle paljon banaaneja. Ne olivat kuulemma hyväksi pienille lapsille.
Viimeisen Thaimaan kotimme pihalle vihdoin ostimme minun kaipaamani banaanipuun. Siitäkin olen kertonut jo aikaisemmin blogissani. Ehdimme saada vain yhden sadon. Uudet ”banaanipoikaset” alkoivat juuri nousta, kun palasimme Suomeen.

Näitä muistoja purkautuisi vaikka kuinka paljon. Tällainen tehtävä on tosi helppo, Kluei Kluei, (Banaani Banaani), niin kuin Thaimaassa tällaisissa tilanteissa sanottaisiin. Jos haluatte tietää lisää Thaimaan banaaneista, poiketkaa vaikka täällä.

Bangkok. Banaanipuun päiväkodin tervehdys.Kuva päiväkodin arkistosta.
Plus%20356%20Banaanipuun%20p%C3%A4iv%C3%

perjantai 13. marraskuuta 2015

+355 Vain särkyneille 020309

+355 Vain särkyneille

Ehjät
Älkööt
Vaivautuko
 
Olemme oppineet, että lyödyn lyöminen on raukkamaista. Harva silti elämänsä aikana välttyy sitä tekemästä, vaikka hänellä olisikin periaatteessa hyvä tahto. Vauhdissa porhaltaa helposti eteenpäin esteistä välittämättä. Pois tieltä risut, männynkävyt ja hankalat ihmiset…

Harva myöskään välttyy omilta ”äkkipyssäyksiltä” elämänsä aikana. Meistä riippumattomista syistäkin elämä välillä murjoo. Jotkut kriisit muuttavat koko loppuelämän kuvan. Meiltä ei aina kysytä halukkuuttamme. Perin rajallinen on valtamme.

”Olen särkynyt saviruukkuertoa särkyneille
Pala palalta murtui poia.Ei siruja heitetä pois
Vain ihmettelin ja itkinKallista halpa savikin
En millään murtunut ois." 
 
1990. Vakuutusyhtiön lääkäri ja sairaanhoitaja olivat hakeneet Miehen Thaimaasta Suomeen sydänoireiden takia. Minä ja tyttäret jäimme tyhjentämään asuntoa ja selvittelemään työasioita. Viikon kuluttua Mies pääsi tarkempiin tutkimuksiin. Illalla soitettiin, että hänen ohitusleikkauksensa tapahtuikin samana iltana. Olimme saaneet kasetin, jossa oli laulu Kastehelmestä. Odottaessamme tietoja leikkauksesta soitimme tuota kasettia uudestaan ja yhä uudestaan.

"Kastehenlmi korren päässä On jo jäässä.
Muuttolinnut ovat muuttaneet. Maa on huurteinen
Ja metsä lehdetön ja lauluton. (Erkki Leminen)

 
1990. Bangkok. Samitivej Hospital
Plus%20355%201990%20Samitivej.jpg

torstai 12. marraskuuta 2015

+354 Elefantti jääkaapissa? 010309


+354 Elefantti jääkaapissa?

Blogista toiseen
Vaihtoaskel hyppy
Vaihtoaskel hyppy
Ympäri ympäri ympäri ympäri
 
Jäin miettimään, miksi aikani kuluu niin nopeasti lukiessani blogeja. Vähän enemmän analysoidessani totesin, että epäjärjestelmällisyyteni näkyy myös Blogimaailmassa. Hyppelen yhdestä blogista toiseen ja eksyn lueskelemaan mitä milloinkin. Niin moni asia kiinnostaa. Niin moneen juttuun voi kurkistaa. Välillä koen olevani kyttääjä tai tirkistelijä. Se ajatus vähän kylmää. Sellainen en haluaisi olla.

Muistan erään vanhan elefanttivitsin: ”Mistä tietää, että elefantti on käynyt jääkaapissa? Vastaus: Siitä, että on jälkiä voissa…”  Pitääkö jättää jälkiä? Saako vai pitääkö blogivierailuilla kommentoida? Entä jos kommentoi viisaita juttuja liian tyhmästi? Entä jos kommentoi rentoja juttuja liian asiallisesti? Kuinka usein pitää/voi kommentoida ollakseen suhteellisen asiallinen? Pitäisikö/saisiko blogin virheitä yrittää korjata? Voiko asiattomuuksiin puuttua?

En kylässä käydessäni korjaa vinossa olevia tauluja enkä pyyhi pölyjä. En kylässä haasta riitaa. Jos käyttäydyn isäntäväen mielestä huonosti, en saa toista kyläkutsua. Blogeissa pystyn hyppelemään ilman kutsuakin. Jos vetelä on täällä, missä on suo…

1999. Thaimaa, Ayutthaya. Elefantti ja ,muut. Kuva pelastettu vanhasta kamerasta.
Plus%20354%201999%20Ratsastus%20norsulla

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

+353 Ohoh kullaista kotia 280209


+353 Ohoh kullaista kotia

Kirjaevakot
Rakkaudella mukaan raahatut
Reissussa rähjääntyneet raukat
 
Mikä sai kirjatkin lähtemään mukaan evakkomatkalle? Miten ne valittiin? Mikä otettiin ja mikä jätettiin? Miksi juuri ne kirjat?

Nyt Kalevalan päivänä katselen yhtä evakkomatkalaista, Kalevalaa, joka on painettu Kalevalan satavuotisjuhlavuotena 1935, neljäs painos vuonna 1922 julkaistusta Kalevalasta. Tuo kirja on ollut Karjalassa Heinjoella isäni tekemässä kirjahyllyssä. Siinä on kauniita Akseli Gallen-Kallelan ornamentteja. Kirjan välissä on vielä äitini kopioimia kirjainmalleja, joista sitten suunniteltiin ja nimikoitiin nimikirjaimet perheen lakanoihin. Vaikka kirjassa sanotaan, että ”somistusaineiston luvaton käyttö kielletään”, niin lakanoissamme noita kuvioita on ollut kauan ilman lupaa…

Jotain tuosta suomalaisuuden innosta varmaan kertoo se, että Kalevala pakattiin mukaan evakkokuormaan. Itse tunsin vanhempani sodan kokeneina, surullisina muistojensa ja menetystensä kera. Vähän kerrassaan elämä jatkui, mutta entistä ei unohdettu. Onneksi myös muistoja jaettiin lapsille. Monissa perheissä sitäkään ei jaksettu tehdä.

Mökiltä löytyy myös tallainen Kalevala vuodelta 1951
Plus%20353%201951%20kalevala%20m%C3%B6ki

tiistai 10. marraskuuta 2015

+352 Savolaiset, rohkeat, syrjäytyneet 270209

+352 Savolaiset, rohkeat, syrjäytyneet

Millainen?
Kuka? 
 
Mikä määrittää ihmisen? Riittääkö, että hän on olemassa sellaisenaan, vai tarvitseeko hän selitystä?
Nuorisomme humanistipuoli tutkii ja käyttää kieliä. He osaavat monia minulle vieraita kieliopillisia sanoja. Onneksi Iso Suomen kielioppi ISK on tullut myös verkkoon. Siitä on tullut VISK.  

”suomalaiset, savolaiset, helsinkiläiset, ulkomaalaiset |
punaiset, vihreät |
mustat, valkoiset |
nuoret, vanhat, vastasyntyneet, kouluikäiset, aikuiset, 3-vuotiaat |
hyvät, pahat, kauniit, rohkeat, rumat |
kuurot, sokeat, vammaiset |
köyhät, rikkaat, syrjäytyneet, vähäosaiset, työttömät |
vieras, syyllinen, syytetty, uskovainen” 
(ISK § 626 Savolaiset, rohkeat, syrjäytyneet: substantiivi vs. adjektiivi )
 
Jäin miettimään kirjan esimerkkejä, vaikkapa yllä olevaa sanalistaa. Kun haluttiin kertoa sanoista, joita voitiin käyttää substantiivina ja/tai adjektiivina, miksi valittiin juuri tuo joukko sanoja. Oliko se satunnaisotanta?  Olivatko nuo sanat kirjan ilmestyessä ajankohtaisia? Esiintyikö niitä juuri silloin paljon lehdistössä? Kyseltiinkö juuri niistä sanoista muita useammin? Vaikuttiko listan kerääjän oma kiinnostus? Entä omat antipatiat tai sympatiat? Miksi juuri savolaiset? Miksi helsinkiläiset? Entä miksi juuri 3-vuotiaat? Miksi ei vaikkapa 5-vuotiaat?

Jäin miettimään vielä viimeistä valittua ryhmää. Mikä on listan laatijan mielessä yhdistänyt vieraat, syylliset, syytetyt ja uskovaiset?

1988. Bangkok. Hua Markin kirkko. Piilokuva viisivuotiaasta. Kengät sen paljastavat.
Plus%20352%20Hua%20Mark%20piilokuva.jpg

maanantai 9. marraskuuta 2015

+351 Kuoleman ja elämän tanssit 260209


+351 Kuoleman ja elämän tanssit

Tanssi, tanssi
Kuolemantanssi
Tanssi, tanssi
Elämäntanssi
 
Tallinnan Nigulisten kirkkomuseossa on vaikuttava taideteos, Kuolemantanssi . Sen tekijän,  Bernt Notken, kuolemasta on tänä vuonna kulunut viisisataa vuotta. Tuon taulun, Dance Macabren, säilyneessä osassa kuvakieli on rajua. Luurangot tanssittavat paavia, keisaria, keisarinnaa, kardinaalia ja kuningasta. Ja kutsu käy eteenpäin.
Birminghamissa kielikoulussa aikoinaan ostimme uuden laulukirjan Praise for Today. Suurin osa sen lauluista oli silloin elossa olleiden tekijöiden säveltämiä ja kirjoittamia. Yksi sen lauluista tuli mieleen katsoessani Kuolemantanssia.  Tuo laulu, Lord of Dance, löytyy useina versioina myös YouTubesta.

”I danced in the morning when the world was begun,
And I danced in the moon and the stars and the sun,
And I came down from heaven and I danced on the earth,
At Bethlehem I had my birth.

Dance, then, wherever you may be,
I am the Lord of the Dance, said he,
And I'll lead you all, wherever you may be,
And I'll lead you all in the Dance, said he.”
 
1978. Helsinki. Lähetystalo. Elämäntanssi.
Plus%20351%201978%20L%C3%A4hetystalo.%20

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

+350 Viipuri, Coventry, Rostock, Tallinna... 250209

+350 Viipuri, Coventry, Rostock, Tallinna, ...

Sotaa ja tuhoa?
Rauhaa ja sovitusta?
 
Kun olin lapsi, minä kuuntelin ja katsoin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Kuulin tarinoita sodasta ja pommituksista. Näin kuvia hajonneista kirkoista. Tiesin, että sitä sotaa ei enää ollut. Ymmärsin, että jossain muualla sodittiin. Aina soditaan, sanoi isä.

3.2.1940. Viipurin tuomiokirkko. 1999 Serkkuretki Viipuriin. Vaeltelua ja nähtävyyksiä. Tuomiokirkon paikalla ei-mitään.

14.11.1940. Coventryn katedraadi. 1979 Kielikoulun vapaapäivä. Retki Birminghaminsta Coventryyn.  Anglikaaninen jumalanpalvelus modernissa katedraalissa. Pystykahvit kirkon takapenkissä jumalanpalveluksen jälkeen. 

26.-27.4.1942. Petrikirche. Rostock. 2006 Lomamatka Rostockiin. Luterilainen jumalanpalvelus kirkon toisessa kerroksessa. Pappi kertoi saarnassaan kristitystä virsien kirjoittajasta, joka halusi vapaaehtoisesti jakaa kohtalonsa juutalaisen vaimonsa kanssa keskitysleirissä. 

9.3.1944. Nigulisten kirkko. Tallinna. Viime sunnuntai, viikonloppu Tallinnassa. Kirkko toimii museona ja konserttisalina. Kävelyä ja katselua. Ajattelua, joka purkautuu tässä kirjoituksessa…

Sotaa ja tuhoa vai rauhaa ja sovitusta? Siinä vasta kysymys. Miksi ei löydy vastausta?

Viipuri. 4.9.1942 Viipurin tuomiokirkko.
Plus%20350%20Viipurin%20tuomikirkko%20pi

lauantai 7. marraskuuta 2015

+349 Jotakin aivan muuta 240209


+349 Jotakin aivan muuta

Ei tavallista
Ei ilmeistä
Jotakin aivan muuta
 
Antavatko vaihtoehtoliikkeet realistisen vaihtoehdon? Entä jos vaihtoehtoliike saa vallan? Kuinka erilainen vaihtoehtoliikkeen täytyy olla ollakseen todellinen vaihtoehto? Tarvitaanko vaihtoehtoliikkeitä? Mihin niitä tarvitaan? Ovatko kaikki vallankumoukset alkaneet vaihtoehtoliikkeinä?

Kaikenlaista tulee mieleen, kun itse on viikonlopun tehnyt jotakin aivan muuta. En osallistunut vaihtoehtoliikkeeseen vaan vaelsin lukuisten ihmisten kanssa viettämään viikonloppua Tallinnaan. Olihan sekin varsinainen vaihtoehto arjelle. Mukavaakin oli. Hyvässä seurassa.

Toisten ihmisten elämästä näkee yleensä vain katkelman. Aina on tapahtunut jotain jo aikaisemmin, yleensä aina tapahtuu jotain myös jälkeenpäin. 

Ja sittenkin. Ei luovuteta. Vaikka voisi kulkea toisen rinnalla vain askeleen tai kaksi, sekin kannattaa kulkea. Nyt on aika elää täysillä. Että sellainen vaihtoehtoliike.

1980. Nepal. Vaihtoehtomatka ystävien kanssa Katmandusta Pokharaan.
Plus%20349%20Nepal%20matkapys%C3%A4hdys.

perjantai 6. marraskuuta 2015

+348 Feeling blue 200209


+348 Feeling blue

Sinistä usvaa
Sinistä taivasta
Sinistä rakkautta
Sinisiä järviä
Sinistä unta
 
Olen viime aikoina yrittänyt etsiä käsiini erään vanhan kuorolaulun sanoja. Sitä laulatti meille koulussa rakastamamme musiikinopettaja. Emme silloin vielä ymmärtäneet, miksi joku saattoi varoittaa sinisistä silmistä. ”Saartaa usva sininen...kasteraikkaan metsän maan…sinilatvat lemmikit niityn peittää kaunihit…siniseksi kaikki käy, mitään muut’ ei enää näy…hullu syvälle ken niin katsoi silmiin sinisiin…”

Kaikkien sinisten laulujen kestosuosikki on tietysti Sininen uni. Sitä supatteli äitini korviini nukuttaessaan minua. Sen voikin jokainen laulaa itselleen. Hyvää yötä.

"Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen puu
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
se laulaa unisen laulun: la la lal lala lallal laa" (P Mustapää)


2012. Siniseksi kaikki käy. Kuva Simo Nieminen.
Plus%20348%20Siniseksi%20kaikki%20k%C3%A

torstai 5. marraskuuta 2015

+347 Maahanmuuttajatyön luentojen jälkeen 190209


+347 Maahanmuuttajatyön luentojen jälkeen

Ajatteleminenkin
Rasittaa
 
Valmisteluja. Luentoja. Suomen opetusta. Kotiin tultua etusormi kaukosäätimellä. Ajatukset lentelevät sinne tänne.

- Tuntui hyvältä kertoa siitä, että erilaisessa auttamistyössä on mahdollista verkostoitua.  Monenlaiset toimijat yhdessä takaavat paremman tuloksen. Ainakin, jos eivät vedä eri suuntiin. Kerroin paikallisen MLL:n organisoimista seminaareista ja Etnisen yhdenvertaisuuden projektin järjestämistä tutustumiskäynneistä KELAssa, poliisilaitoksella ja terveyskeskuksessa.
.
Yllättävän ajankohtaiselta kannanotolta nykyiseenkin maahanmuuttajakeskusteluun tuntui Lutherin Vähäkatekismuksen johdanto:

"Sillä vaikka ketään ei voi eikä sovikaan pakottaa uskoon, niin kansaa on silti ohjattava tietämään, mitä ne ihmiset pitävät oikeana ja vääränä, joiden keskuudessa he haluavat asua, hankkia elantonsa ja elää. Kaupunkiin asumaan hakeutuvan on nimittäin tunnettava kaupungin laki, jonka suojaa hän aikoo nauttia, ja noudatettava sitä, riippumatta siitä, uskooko hän todella vai onko hän sisimmässään roisto tai lurjus. " 

Pori DIAK. Alustava opetussuunnitelma näille luennoille:
Plus%20347%20tunti-%20ja%20sis%C3%A4lt%C

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

+346 Do you know any Greek? 180209


+346 Do you know any Greek?

Tunnenko?
Osaanko?
Tiedänkö?
 
Muistan erään englanninkielisen kertomuksen vuosien takaa.  Siinä kerrottiin parille ihmiselle esitetystä kysymyksestä: ”Do you know any Greek?”  Luterilainen pappi selitti, että hänen koulutukseensa oli kuulunut kreikan kielen opiskelu. Hän osasi lukea Uutta Testamenttia alkuperäisellä kielellä ja tunsi näin Raamattunsa. Helluntailainen seurakunnan johtaja vastasi myös myöntävästi: ”Kyllä, tuon kulmakaupan omistaja on kreikkalainen.”

Maahanmuuttajiin liittyviä asioita tuntuu tulvivan nyt esille koko ajan. En tiedä, johtuuko se siitä, että huomiseksi valmistelen taas luentoja, jotka tällä kertaa liittyvät yhteiskunnan ja kirkon maahanmuuttajatyön toimintamalleihin. 

Jäin miettimään, keitä maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia henkilöitä itse tiedän. Suurinta osaa heistä en enää osaa edes mieltää maahanmuuttajiksi.  Tämän hetken ajankohtainen kysymys on se, miten voimme auttaa niitä, jotka ovat äskettäin tänne muuttaneet. Näistä asioista on mielenkiintoista keskustella huomenna opiskelijoiden kanssa. Heidän kaikkien on tämä maa minunkin jälkeeni.

 1970 Kypros. Tässäkin yksi kreikkalainen...
Plus%20346%20Kreikkalainen%20aasilla.jpg

tiistai 3. marraskuuta 2015

+345 Mukimuistoja 1702009


+345 Mukimuistoja

Mukavat mukit
Muistojen mukit
 
Aamu ei oikein lähtenyt liikkeelle. Kahvin sijaan haudutin Emännän ensirakkautta ja Vietnamista ostettua vihreää teetä herätäkseni ja virkistyäkseni. Nyt on meneillään jo kolmas mukillinen.

Jäin tuijottamaan mukin kirjoitusta. Mies on sen joskus saanut jälkikasvulta: ”Dad, there aren’t enough words to thank you for all you’ve done, to tell you how much you’re loved.” Toinenkin vanha tekstimuki löytyi: ”Thanks for being a wonderful mother and a very special friend”. Selvästi äitienpäivien peruja.

Blogissani olen ennenkin puhunut mukijuttuja. Yksi niistä oli kirjoitukseni Naurun paikka

Näitä muistoja mietin tänään, kun muistelen ystäväperheen vierailua luonamme yli kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Koulusta tulleet Esikoinen ja Keskimmäinen tajusivat, että heille oudot vieraat olivatkin ihan tuttuja. ”Ai, mukivieraita”. Se tarkoitti sitä, ettei tarvinnut käyttäytyä mitenkään erityisesti. Jälkeenpäin tätä tuon ystäväperheen äidille kertoessani hän totesi, että hiljalleen heikentyneen kuntonsa takia hän ei olisi enää pystynytkään tarttumaan pieneen kahvikupin kahvaan. Nyt tuosta perheestä on enää jäljellä nuoreksi mieheksi kasvanut silloinen pieni poika. Elämä on.

Thaimaa. Jotkut mukit ovat olleet erikoisempia kuin toiset...
Plus%20345%20Kookosmukit%20pieni.jpg

maanantai 2. marraskuuta 2015

+344 Ekumenian hyvät tavat 160209

+344 Ekumenian hyvät tavat

Väsyneelle uni
Palelevalle peitto
 
Jäin miettimään, että väsyminen ja paleleminen ovat oikeastaan todella negatiivisia sanoja. Harvoin sitä noin vain sanoo, että on ihanaa, kun niin väsyttää ja paleltaa. Miksi ei sano? Oikein toimiessaanhan väsynyt saa pian nukkua ja palelevalle tulee pian lämmin olo. Mutta nyt haukottelen ja sormeni ovat ihan kylmät. Hurjan kurjaa. Toivossa näen kuitenkin jo tyynyn ja peiton...

Tänään oppitunneilla heräsi keskustelu ”Ekumenian hyvistä tavoista”, jotka Suomessa toimivien kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja seurakuntien yhteistyöelin Suomen ekumeeninen neuvosto on koonnut. Opiskelijat totesivat ja minä heidän mukanaan, että noita hyviä tapoja tarvittaisiin myös läheisten kanssa. On helpompi hillitä itsensä vieraiden kuin oman väen kanssa. Osan noista hyvistä tavoista voisi ottaa sovellettuna käyttöön yleensäkin elämässä. Toisen ihmisen, erilaisenkin, kunnioittaminen on ihan mahdollinen tapa elää.

Seuraavassa lyhelnneltynä yksi Ekumenian hyvistä tavoista. Arkisemminkin nuo asiat voisi sanoa, jos osaisi.
 
- Halu ymmärtää
Pyrimme ymmärtämään toisiamme ja pääsemään mahdollisimman laajaan yksimielisyyteen uskossa ja elämässä. Vuoropuhelussa opimme ymmärtämään paremmin myös omia perinteitämme. Osallistumme tähän työhön tasavertaisina kumppaneina.
 
Mutta kun ne toiset... Itsessähän ei mitään vikaa olekaan. Kai? Vai?

1979. Birmingham. Ystävämme ja kanssakristittymme Samoa-saarilta.
Plus%20344%20Samoa-saaren%20yst%C3%A4v%C

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

+343 Tiemietteitä 1500209


+343 Tiemietteitä

Mikä maa?
Mikä valuutta?
Mikä uskonto?
Mikä tie?
 
Kaukana alkavat olla ajat, jolloin uuteen maahan mentäessä voitiin varmasti sanoa, mikä oli kyseisen maan uskonto. Silti on hyvä muistaa, että edelleen on maita, joissa uskonnosta toiseen kääntyminen on kielletty jopa kuolemantuomion uhalla. 

Läntisessä maailmassa nykyisin esillä olevan ”jumalharhan” ohella esille näyttää pyrkivän ”jumalattomuusharha” tai ”uskonnottomuusharha”.  Perinteisen kristinuskon menettäessä länsimailla merkitystään ajatellaan, että syntynyt tyhjä tila jää tyhjäksi. Se ei näytä pitävän paikkansa. Vapaa- ajattelukaan ei aina vakuuta näennäisellä vapaudellaan. 

Minulla on monia hyviä kokemuksia keskusteluista eri tavalla ajattelevien kanssa. Kasvokkain keskusteltaessa olen useimmiten aika heikoilla, koska en pysty nopeisiin älykkäisiin vastauksiin tai sitten pimahtelen väärissä kohdissa. Odotan selvästi itseltäni fiksumpia lauseita suustani tulvivien sammakoiden sijaan. Kirjoittamalla se on helpompaa, vaikka sammakkojen kurnuttelu sielläkin kuuluu…

Thaimaa. Nakhom Pathom Chedi:
Plus%20343%20Nakhom%20Pathom%20Chedi.jpg