Tarkkaan tirkistäen
Melkein kuin
Mummoni ja Mannerheim
Suurennuslasi siirtyy päivämäärään 8.4.1956 ja nimikirjoitukseen vieraskirjassa.
Jälkiviisaat miettivät Tuntemattoman Sotilaan
sodanvastaisuutta ja Edvin Laineen isänmaallisuutta. Laineen
Tuntemattoman sotilaat arvioidaan ikälopuiksi ja tunnelma pateettisen
yksisilmäiseksi. Sodan sanotaan olleen jotain muuta. Niin se varmaan
olikin. Todella paljon muuta. Miksi kuitenkin elokuvan
ennakkonäytöksessä kirjan esikuvana olleet joukko-osaston veteraanit
olivat niin vaikuttuneita kuin historia kertoo? Hiljaisia. Äänettömiä.
Kyyneleet silmissä. Antamassa raikuvia aplodeja. Jotain totta siinä
elokuvassa on täytynyt olla. Kyllä kansa tiesi.
Veljeni,
vähän kepulikonsteilla ennen sotaväkeään kesätöikseen Tuntematonta
sotinut, tutustui kuvauskesänä opiskelurahoja ansaitessaan myös elokuvan
näyttelijöihin. Reino Tolvanen karjalaisena, luonnossakin iloisesti
pulputtavana veikkosena, tuli Antti Rokan hahmossaan myös tutuksi noille
Viipurilaisen osakunnan pojille, jotka oli saatu avustajiksi. Se joukko
oli ainakin oikean ikäinen.
Joulukuussa
1955 ensi-iltansa saanut Tuntematon Sotilas oli Rokassaan ilmaissut
karjalaisuudesta jotain sellaista, jonka karjalaiset, itsekin sodassa
olleet, tunnistivat. Isäni toimi siihen aikaan Porin Seudun Karjalaisten
puheenjohtajana. Niinpä Porissa keväällä 1956 järjestettyyn
karjalaisten tilaisuuteen kutsuttiin esiintyjäksi Reino Tolvanen, se
karjalaisten oma Rokka Hän kävi myös meillä kahvilla tuona päivänä.
Muistan vain sen iloisen pulputuksen. Juhlasta en muista mitään.
8.4.1956. Vieraskirja.