torstai 31. maaliskuuta 2016

+494 Kaksikulttuurista ryhmädynamiikkaa 020909

keskiviikko, 2. syyskuu 2009

+494 Kaksikulttuurista ryhmädynamiikkaa

Piilojännitteitä?
Näkymättömiä voimia?
 
Ryhmädynamiikka ei toimi samalla tavoin kaikkialla. Vieraassa kulttuuripiirissä ulkopuolisen on usein melko mahdotonta tajuta, mitä kaikkia näkymättömiä ja kuulumattomia viestejä ryhmässä kulkee. Ruumiinkielikin on kulttuurisidonnainen. Sanoilla tarkoitetaan eri asioita. Ilmeet eivät esitä samoja tunteita. Vallanhalua ei ilmaista samoilla keinoin. Toisen röyhkeys voikin olla toisen nöyryyttä. Ja päinvastoin.

Eilen pääsin mukaan suunnittelemaan paikallisen monikulttuuriyhdistyksen thaimaalaista Loy Krathong- juhlaa. Suuri joukko thaimaalaisia ja muutama suomalainen oli tullut mukaan suunnittelukokoukseen. Kaikki eivät tunteneet toisiaan etukäteen. Sanalliset ja sanattomat viestit vaihtuivat koko ajan. Periaatteessa puhuttiin suomea, mutta tarvittaessa toimin myös tulkkina, etenkin silloin, kun into oli suuri ja outoja sanoja oli vaikea löytää. Ryhmässä ei ollut selkeää johtajaa, joten oli mielenkiintoista katsoa, miten tilanteet etenivät. Miten annettiin kunnia sille, jolle kunnia kuului? Miten hänen asemaansa haastettiin? Kuka loppujen lopuksi määräsi ruuasta? Entä ohjelmasta? Kuka valitsi juontajan? Entä tanssit? Kuka valmisti muovista tehnyt leit? Kuka neuvoi ketäkin? Kuka halusi esille? Kuka vetäytyi? Keneltä kysyttiin? Kuka kysyi? Lopputulos joka tapauksessa oli hyvä. Eteenpäin oltiin menossa, seuraavaan suunnittelukokoukseen asti.

Suomalaisena sihteerinä toiminut harjoittelija nauroi kokouksen jälkeen, että hän oli ollut suurimman osan aikaa aika pihalla. Oli ollut vaikea tajuta, mitä oikein päätettiin, missä vaiheessa ja missä järjestyksessä?  Lopputulokseen kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä. Sehän oli kuitenkin pääasia.

1981. Bangkok. Loy Krathong ja poika.
Plus%20494%201981%20Loy%20Krathong%20poi

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

+493 Sieniä, sammakoita ja muuta ekoilua 010909

+493 Sieniä, sammakoita ja muuta ekoilua

Luomuelämää
Sammakko sienikorissa
 
Kuopus pelasti pikkusammakon sienikorista. Minulta se ei onnistunut. Olen vain kerran elämässäni pitänyt sammakonpoikasta kädessäni. Sekin oli silloin nuorena, kun piti näyttää, että tytöt olivat yhtä rohkeita kuin pojat. Toisaalta, samoihin aikoihin kuivana kesänä kastelin kyllä sammakoita kesämökin pihalla, kun pelkäsin, että ne eivät saa tarpeeksi kosteutta. Elää se ekohiiri jossain syvällä minunkin sielussani.

YouTubesta löysin vihdoin oikean thaimaalaisen ekosammakon äänen. Kuvitelkaa kuoro noita sammakoita. Niitäkin on kyllä oikeastaan ikävä. Pitäisiköhän nauhoittaa tuota kurnutusta tuutulauluksi. Tai sitten ei.

Kuopuksen kummitädille kerroimme sunnuntaina sammakosta sienikorissa. Hän hyvin ymmärsi ekoiluamme. Hänkin kuulemma on joskus siirrellyt suloisia pikkusammakoita pois autotieltä. Kuopus pisti vieläkin paremmaksi. Hän kuulemma oli joskus sateella hempeyksissään siirrellyt kastematoja pois asfaltilta.

Mitäs me viherpiipertäjät.

1965. Merikarvia. Kuopuksen kummisetä on osaltaan keksinyt kastemadoille myös kalastuskäyttöä.
Plus%20493%20Matti%20j%C3%A4rvell%C3%A4%

tiistai 29. maaliskuuta 2016

+492 Mustat sormet 310809

+492 Mustat sormet

Kauneus on syöjän silmissä
Ja vatsassa
 
Tänä viikonloppuna olen ollut seurallinen. Olen tavannut lampaankääpien lisäksi tatteja, rouskuja, limanuljaskoita (taitaa olla uusin löytömme), koivunkantosieniä, orakkaita, kantarelleja, kehnäsieniä ja haperoita. Kohteliaasti tervehdin myös monia muita sieniä ohi mennessäni.

Eilen illalla herkuttelimme ja paistoimme erilaisia herkkuja. Lampaankäävistä tehtiin munan ja korppujauhojen kanssa sienipihvejä. Herkkutatit, voitatit, leppärouskut, orakkaat, koivunkantosienet ja kantarellit paistettiin erikseen. Muutamista laaduista tehtiin sienimuhennosta. Sekasienet keitettiin ja suolattiin.

Harmittelen, etten opetellut Thaimaassa tekemään mitään erikoista sikäläisistä sienistä. Toreilta löytyi perussieniä, supermarketeista lisää lajeja tuoreina tai kuivattuina. Tarjolla oli myös sieniä japanilaiseen ja kiinalaiseen makuun. Joissakin apteekeissa oli saatavilla erilaisia luontaislääkkeitä, joukossa myös joitain kuivattuja sieniä. 

Niin paljon hauskaa ja hyödyllistä jäi Thaimaassakin oppimatta. Sellaista elämä on.

Metsä ja sieni. Kuva Simo Nieminen.
Plus%20492%20Mets%C3%A4%20ja%20sieni.jpg

maanantai 28. maaliskuuta 2016

+491 "On lähdettävä kun on lähtemään pantu" 260809

+491 "On lähdettävä kun on lähtemään pantu"

Lähdön mielekkyys
Lasketaan
Paluun jälkeen
 
Kaikista lähdöistä ei ole paluuta. Kaikki eivät haluakaan palata. Joskus elämä menee sen etsimiseen, mistä lähtiessään haluaisi palata takaisin. Ja sitten lähtee. Ja palaa. Aikanaan. Ja se on hyvä.

Erkki Leminen on ollut monesti tuntojeni tulkki:

”On lähdettävä
kun on lähtemään pantu
ja minä menen.
Maisemat vaihtuvat.
Lauantaisaunojen savut
nousevat kaikkialla ilmaan.

Oi Herra,
minäkin olisin mennyt
poikieni kanssa saunaan.”

979. Pori. Elokuun tori ennen lähtöä.
Plus%20491%201979%20elokuu%20Porin%20tor

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

+490 Kannattiko opetella kirjoittamaan nimensä? 250809

+490 Kannattiko opetella kirjoittamaan nimensä?

Horjuvat viivat
Kirjain kerrallaan
Siinä se on
Oma nimi
 
Eniten olen kyllä varmaan kirjoittanut nimeäni Thaimaassa. Tuhansittain. Kyllästymiseen asti. Oma sukunimi. Entinen sukunimi. Ensimmäinen etunimi. Toinen etunimi. Isän nimi. Äidin nimi. (Myös aikuisilta hakijoilta) Osoite. Osoite Suomessa. Kansallisuus. Rotu. Passin numero. Passin myöntäjä. Passin antopaikka. Syntymäpaikka. Syntymämaa. Syntymäaika. Maahan saapuminen. Maasta poistuminen. Maassaololuvan hakeminen. Työluvan hakeminen. Työluvan myöntäminen. 90 vuorokauden maassaolon ilmoittaminen. Jne Jne Jne…

Kuopuksen ensimmäisessä passissa passinhaltijan nimikirjoituksen kohdalle on kirjoitettu ”kirjoitustaidoton”. Siinä passissa puolivuotiaalla Kuopuksella on kuvassaan sen verran tukkaa, että hiusten kohdalle ei sentään tarvinnut rastittaa kohtaa ”kalju”. Hiusten tulevan värin oli passinantaja kuitenkin arvannut väärin. Tyttöjemme tukat vaihtelivat kyllä myöhemminkin riittävästi sopivin välein, joten miltei mikä väri hyvänsä olisi sinänsä ollut hyvä arvaus. Tuolla kuvallaan Kuopus kuitenkin matkusti viisi vuotta. Tunnistuksen kanssa olisi voinut kyllä olla vaikeuksia. 

Näitä juttuja muistelin tänään allekirjoittaessani eläkehakemusta. Aikansa kutakin.

Se eka passikuva.
Plus%20490%20Marra%20eka%20passikuva.jpg

lauantai 26. maaliskuuta 2016

+489 Pähkinänsärkijä 230809

+489 Pähkinänsärkijä

Kuori murenee
Sydän löytyy
 
Elokuu 1979. Lentokoneessa matkalla Thaimaahan ensimmäistä kertaa:

”Auringonlasku Välimerellä. Aivan tunteeton olo.
Tsaikovsky The Nutracker Pas de deux"

Kun lueskelin tuota vanhaa päiväkirjamerkintää, jäin miettimään, miksi olin aikoinani kirjoittanut muistiin tuon korvakuulokkeista kuulemani sävelmän Pähkinänsärkijä-baletista. Se ei todella kuulunut tapoihini enkä sitä sävelmää sen koommin erikoisesti kuunnellutkaan.

Nyt, kolmenkymmenen vuoden jälkeen, kuuntelin tuon sävelmän Moskovan sinfoniaorkesterin esityksenä. Se oli edelleen vaikuttava esitys. Tarinassa se on lähellä loppuhuipentumaa, onnellinen hetki vaikeiden vaiheiden jälkeen. Musiikin aleneva yksinkertainen sävelkulku viestii tehtävän onnistumisesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. The Happy End.

Oikeassa elämässämme kuori on murtunut monta kertaa. The Happy End vielä odottaa toteutumistaan. Elämän aleneva sävelkulku on jo meneillään.

1999. Thaimaa. Chiang Rai. Monenlaisia pähkinöitä ja mausteita.
Plus%20489%201999%20Chiang%20Rai%20monen

perjantai 25. maaliskuuta 2016

+488 Miten kirkko kohtaa suomalaisen maailmalla? 210809

+488 Miten kirkko kohtaa suomalaisen maailmalla?

Suomalainenko?
Kirkkoko?
Kohtasiko?
No…
 
Löysin yllätyksekseni vuodelta 2000 kommenttipuheenvuoroni arkkihiippakunnan luottamushenkilöiden neuvottelupäivässä Salossa aiheesta ”Suomalaisena maailmalla”. Olin kehittänyt muutamia teesejä, joita sitten vähän perustelin.

”1. Ulkomailla asuva suomalainen tarvitsee evankeliumia.
2. Suomalainen haluaa lapsilleen kokemusta suomalaisista juurista, vaikka perhe asuisikin ulkomailla,
3. Suomen kirkko on läsnä siellä, missä kirkon jäsen on paikalla. Yleisen pappeuden oikeuttamana voimme palvella toisiamme.
4. Aktiivinen maallikko tai maallikkoryhmä on ulkomailla välttämätön kirkolliselle toiminnalle.
5. Paikallisseurakunta voi tukea ulkomailla olevia jäseniään.
6. Ulkomailla oleskeleva suomalainen voi osallistua paikalliseen kirkolliseen elämään.”

Taidan olla edelleen samaa mieltä.

1994. Thaimaa. Don Muang Church. Tällaisenkin kirkon suomalainen saattoi kohdata.
Plus%20488%20Don%20Muang%20Church%20ruok

torstai 24. maaliskuuta 2016

+487 Hedelmiä ja hedelmäkoristeita 190809

+487 Hedelmiä ja hedelmäkoristeita

Suu muistaa
Ja mäyssyttää
 
Ostin osani miljoonapotista. Sen verran kuulemma näinä kolmena päivinä on tarjottu edullisia hedelmiä. Suuri osa hedelmistä maksoi euron kilo ja monet muutkin olivat tarjouksessa. Mukaani lähti papaijaa, mangoa, päärynää, avokadoa, limettiä, hunajamelonia, verkkomelonia, pikkubanaania, ananasta ja taatelia. Ihan riittävästi ostin. Ahneus olisi lähettänyt tänään vielä uudelle hamstrauskierrokselle, mutta luovuin sentään ajatuksesta. Suu kyllä söisi eikä säärien heikkouskaan vaivaisi, mutta tällä kerralla ei vatsa enää vedä enempää.

Thaimaassa kävin kurssin, jossa opeteltiin pöytäkoristeiden tekemistä erilaisista vihanneksista ja hedelmistä. Opin kurssilla perusmallit, mutta taituriksi en tullut. YouTubesta löytyy taitureita. Tässä vaikkapa mango

Taidanpa etsiä hedelmäveitseni ja käydä mangoni kimppuun.

Kuopuksen harjoitelmia.
Plus%20487%20hedelm%C3%A4kaiverruksia%20

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

+486 Vanhakin nyt nuortuu ja nuori vanhenee 180809


+486 Vanhakin nyt nuortuu ja nuori vanhenee

Ikä on vain
Järjestelykysymys
Vuosien järjestelykysymys
 
Kuopuksen seitsemännen syntymäpäivän aika oli melko dramaattinen. Mies oli silloin sairaalassa odottamassa kotiuttamista Suomeen. Tulevaisuus oli epävarma. Kuopuksen sairaalavierailuja helpotti se, että pikkuponit kulkivat sinne mukaan. Niiden kanssa leikittäessä muut murheet unhottuivat. Seitsenvuotissynttärit vietettiin työtoveriperheiden kanssa kotona vanhaan tapaan. Kakku maistui. Kavereiden kanssa oli mukava leikkiä. Suomesta oli palannut vanhoja leikkitovereita Thaimaahan takaisin ja heidänkin kanssaan oli mukava olla, pitkästä aikaa. Synttärien lopussa lähdettiin joukolla sairaalaan Miestä katsomaan. Siellä vietettiin yhteistä Ehtoollista.

Suomeen tulimme vasta Miehen sydänleikkauksen jälkeen. Kodin pakkaaminen oli päässyt alkuun vasta, kun Mies oli tultu hakemaan Suomeen. Hulinaa oli, aivan riittävästi. Kouluun ei enää menty Thaimaassa, vaan odotettiin Suomen koulua.  Kuopus meni ensimmäiselle luokalle, vähän viivästyneenä. Paluushokkiin ei kerta kaikkiaan ollut aikaa.

Helsingissä asioita hoitaessani tajusin, että tuleva ekaluokkalaisemme oli tottunut syömään thaimaalaiseen tapaan lusikalla ja haarukalla eikä haarukalla ja veitsellä. Viikonloppu oli aikaa opettaa koululainen suomalaiseksi. Pääasia opetuksessa oli se, että Suomessa sai ja piti laittaa haarukka suuhun. Oppi meni perille. Ensimmäisenä Suomen koulupäivänä ruokailu kuulemma sujui ihan mallikkaasti.

1990. Bangkok. Samethivej Hospital
Plus%20486%201990%20Samethivej%20sairaal

tiistai 22. maaliskuuta 2016

+485 Lootuksensyöjät, lahna ja lampaankääpä 170809


+485 Lootuksensyöjät, lahna ja lampaankääpä

Ekologian ensiaskeleet
Luontaistalous ja lähiruokaa
 
Mies nosti eilen mökiltä lähtiessämme katiskat ylös. Toisessa katiskassa oli puolitoistakiloinen lahna. Kala perattiin ja laitettiin uuniin. Sen vatsa täytettiin lampaankääpäpalasilla. Hyvää.

Jumalanpalveluksen jälkeen syötiin taas yhteinen ateria. Riisin kastikkeena oli lootuksen varsista ja lehdistä tehty kastike. Osa syöjistä selvästi salaa nureksi tuota ruokaa ja ajatteli, että se oli köyhien ruokaa. Niin se olikin. Köyhä vanha nainen oli käynyt sen sunnuntaiaamuna poimimassa ja tuomassa yhteiselle aterialle. Rakkaudella valmistettu. Hyvääkin se oli.

Odysseus poikkesi matkoillaan Lootuksensyöjien luokse. He laittoivat niin hyvää ja huumaavaa ruokaa lootuksesta, että Odysseuksen miehistö unohti kotimatkansa eikä halunnut palata kotiin. Odysseuksen piti köyttää heidät laivan penkkeihin kiinni päästäkseen jatkamaan matkaa.

Mekin köytimme itsemme lentokoneen vöihin lähtiessämme Thaimaasta. Se oli kuitenkin vapaaehtoista sitomista. Ja kyllä lahna ja lampaankääpä lootuksen oikeastikin voittavat.

Thaimaa. Lootus.
Plus%20485%20Lootus.jpg

maanantai 21. maaliskuuta 2016

+484 Tuloja ja menoja ja äkkipyssäyksiä 140809


+484 Tuloja ja menoja ja äkkipyssäyksiä

Tuloja ja menoja
Pysähdyksiä vain vähän
 
Kumma juttu se äkkipyssäys. Kovan menon jälkeen. Putoamisen jälkeen.

Harva meistä säilyy elämässään ilman äkkipysäyksiä. Kuolemassa sen sitten viimeistään kohtaamme. Loppuu se kova meno. Meiltäkin.

Mietin, milloin minulta katosi halu lähteä. Siis, lähteä mihinkään ja milloinkaan. Olla vain ja möllöttää.
Ei silti, lähdenhän minä vielä, usein ja kovalla vauhdilla. Lähtemisessä ei vain enää ole samaa poltetta kuin joskus aikaisemmin.

Työhön ei yleensä ollut vaikea lähteä, kun laittoi lähtövaihteen päälle. Siitä se lähti rullaamaan tasaista vauhtia.

Tätäkö se on, vanheneminen. Ennen äkkipyssäystä.

1970. Kypros. On sitä mentykin. Rouva "Niemisen" kanssa lähikaupassa.
Plus%20484%201970%20Cy%20Min%C3%A4%20ja%

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

+483 Tähdenlentoja elokuun yössä 130809

+483 Tähdenlentoja elokuun yössä

Ohimenevä välähdys
Näinkö oikein?
 
Eilinen auringonlasku oli turhan kaunis ja kesti turhan pitkään. Taivas säilyi vaaleana puoleen yöhön asti. Elokuun kuu nousi samaan aikaan metsän puiden takaa myös valaisemaan kauniisti. Yleensä rakastan sekä auringonlaskuja että kuun nousua, mutta eilen en. Odotin tähdenlentoja, joiden esiintyminen oli eilen taas kerran maksimissaan. Perseidien meteoriparvi on parhaillaan iskeytymässä maan ilmakehään ja niiden tuotoksena on mahdollista nähdä taas kerran useita tähdenlentoja lyhyessä ajassa.

Ajelin siis illalla kesämökille. Metsäinen tontti ei antanut mahdollisuutta katsoa koko taivaankantta. En myöskään aikonut valvoa pitkään, vaikka yö olikin lämmin ja kaunis. Ja sitten se tuli. Pitkä leimahdus, jonka pituutta korosti se, että se näkyi pitkän kuusen vierestä. Valoilmiö, kuin salama, lähes puolet kuusen pituudesta. Ja pian perässä toinen, vasemmalta oikealla metsäaukion koko pituuden verran. Näitä olin tullut katsomaan.

Joskus on mentävä pimeään nähdäkseen valon.

Tähdenlennon paikka päiväsaikaan. Kuva Simo Nieminen.
Plus%20483%20T%C3%A4hdenlennon%20paikka%

lauantai 19. maaliskuuta 2016

+482 Asuntomessut ja kierrätyskoti 120809


+482 Asuntomessut ja kierrätyskoti

Säilyttää vai hävittää
Luovuttaa vai taistella
 
Porissa oli asuntomessut vuonna 1975. Onpa siitä jo aikaa! Käyskentelimme silloin tuolla puuttomalle tasaiselle pellolle rakennetulla Pormestarinluodon messualueella villin poikavekaran ja vaunuissa olevan tyttövauvan kanssa. Alueen nykytilanne ei ole ankea. Sitä esittelee uusi Porissa- valokuvablogi.

Valkeakosken asuntomessuilla esiteltiin kierrätyskoti. Sääksmäen seurakunnan työntekijät sisustivat kierrätysmateriaaleilla  kodin erääseen rivitalokaksioon. ”Sisustajien tavoitteena oli tehdä koti, jossa näkyy asujansa, fiktiivisen eläkkeellä olevan lähetystyöntekijän, elämäntarina ja arvoperusta.”

Kotimme ei ole tyylikäs. Tyylittömäksikään sitä ei voi väittää, koska siinä on monia tyylejä. Varsinainen kierrätyskoti. Tässäkin huoneessa tietokone seisoo 1940-luvun kirjoituspöydällä. Sen alta söin pienenä isoveljen sinne kiinnittämää purkkaa ikävissäni. Lundiahyllyt, näköjään vielä viisi niistä jäljellä, ostettiin vähän kerrassaan tarpeen mukaan. Välillä niillä hoidettiin vauvaa, välillä koululainen teki niillä läksyjään. Huoneen kaksi muuta kirjahyllyä on ostettu jossain välissä porilaisilta kirpputoreilta. Thaimaasta tuotu arkistokaappi on sopiva printterin jalusta. Komistuksena on Miehen kotoaan saama perinteinen senkki. Se korjattiin meille häälahjaksi. Pienellä thaimaalaisella rottinkihyllyllä ovat ns kasat, siis mitä milloinkin. Seinällä on äitini tekemä ryijy. Sopivissa ja sopimattomissa paikoissa näkyy muistoja Thaimaasta. Uutta ovat vuodesohva ja työtuoli. Ne on valittu käyttökelpoisuuden mukaan. Täytyyhän tosiaan jossain näkyä tämäkin vuosikymmen. Arvoperustaa voi arvailla seinällä olevasta lähetysystävän Thaimaahan mukaamme lahjoittamasta krusifiksista ja nimikkoseurakuntien lahjoittamista Lokalahden ja Merikarvian kirkon kuvista.

1983. Thaimaa. Tuokin puhelinpöytä matkusti aikoinaan Suomeen.
Plus%20482%20Koti%202%20Puhelinp%C3%B6yd

perjantai 18. maaliskuuta 2016

+481 Blogitko elämänkertakirjallisuutta? 110809


+481 Blogitko elämänkertakirjallisuutta?

Yhdeksänkymmentäyhdeksän
Joukossa täysiä kymppejä
 
Kirjastojen yleisessä luokitusjärjestelmässä muistelmat ja elämänkerrat näyttävät pääasiassa löytyvän luokasta 99. Vanhemmiten olen alkanut vierailla siellä yhä enemmän ja enemmän. Pöydällä on nyt Rainer Frimanin Miehen tie. Friman on tällä hetkellä yksi Satakunnan Kansan kolumnisteista.

Olen ajatellut, että useat blogit voitaisiin luokitella elämänkerroiksi. Vaikka niissä ei aina suoranaisesti muistella entisiä, niin kirjoituksissa esiintyvä nykyisyys on jo lukijalle menneisyyttä. Elämä ei pysähdy. Kirjoittaja voi hetkeksi pysähtyä zoomaamaan jotain tilannetta, mutta lukijalle se tilanne on jo ohitettua aikaa. Jotain hohtoa oli aikoinaan suorissa televisiolähetyksissä, kun vielä ei pystytty tallentamaan ohjelmia. Jotain aitoa menetettiin tekniikan kehittyessä. Vieläkin tunnelma on tiiviimpää suorissa ohjelmissa. Jännityksen vaistoaa kokeneeltakin esiintyjältä.

Mennyttä aikaa muistelen niin mielelläni vielä.” Niin teki Runeberg ja niin teen minäkin.

Elämänkerrallinen kokemus papukaijasta, eikös?
Plus%20481%20Marra%20papukaija.jpg

torstai 17. maaliskuuta 2016

+480 Tappuritapahtuma ja Tekniikan Maailma 100809


+480 Tappuritapahtuma ja Tekniikan Maailma

Perinnettä ja nykyaikaa
Tulevaisuus tulee aikanaan
 
Mies, Esikoinen ja Pojanpoika 5v osallistuivat  lauantaina Nakkilassa Tappuritapahtumaan, perinnetapahtumaan, jossa esiteltiin entisajan työtapoja, ajoneuvoja ja koneita. He eivät kuulemma olleet ainoa kolmen sukupolven kolmikko. Pojanpoika on ollut pienestä pitäen kiinnostunut kaikista nappuloista ja koneista. Yli viisi tuntia jaksoivat Mies ja Esikoinen katsella, miten erilaisia koneita käynnistettiin ja käytettiin. Pojanpoika olisi kyllä jaksanut katsoa vielä kauemmin.

Äsken kävin saattamassa autolle kotiin lähteviä lomalaisia. Takapenkkiläisyys ei ole yleensä ollut kovin suosittua, ei siellä istujien eikä kurinpitäjien kannalta. Asiaa auttaa tänään ehkä se, että taaskin Pojanpojalle varattiin vanhoja Tekniikan Maailmoja matkalukemiseksi. Ne kiinnostavat. Television, digilaitteen ja DVD-soittimen käyttöohjeet olikin jo luettu moneen kertaan.

1967. Merikarvia. Fergu.
Plus%20480%20Matti%20ja%20Fergu%201967.j

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

+479 Nuori Henning Mankell vanhuuden muistojen keskellä 080809

+479 Nuori Henning Mankell vanhuuden muistojen keskellä

Mitä nuori vanhuudesta
Sitä ei vanha nuoruudesta
 
Kirjaston uudesta pikalainahyllyköstä löytyi uusi Mankell, Panokset. Uusi ja uusi. Mankell kirjoitti tuon esikoiskirjansa jo vuonna 1973. Uusi esipuhekin on jo vuodelta 1998. Suomeksi kirja käännettiin vasta tänä vuonna. Siis uusi mikä uusi, ainakin yksikieliselle suomalaiselle lukijalle. Palautin kirjan heti luettuani sen, joten lainauksia siitä en voi nyt käyttää hyväkseni. Kirjan yhteiskuntakritiikkiä on jokaisen parasta lukea itse. Se sinänsä on mielenkiintoista, etenkin, jos on vähänkin seurannut ruotsalaisen (ja myös oman maamme) politiikan vaiheita viime vuosisadalla.

Panoksissa nuori kertoja kertoo tuttavansa, vanhan Oskar Johanssonin elämästä ja elämänpiiristä ja muutoksista, joita Oskar elämänsä aikana koki. Tuon elämän kautta näkyy myös ruotsalaisen yhteiskunnan muuttuminen tai muuttumattomuus. Mikään tuosta ei sinänsä jäänyt minun mieltäni vaivaamaan. Minua jäi mietityttämään nuori Henning Mankell, kirjailija itse. Kirjaa kirjoittaessaan hän oli 24-vuotias. Miten on mahdollista, että niin nuori mies on voinut kirjoittaa niin oleellisia asioita vanhuudesta? Miksi kirjan kertoja, ruotsalainen, kuunteli vanhaa miestä? Tuntuu, että tämän kirjan arvostelijat ovat olleet vielä liian nuoria kysyäkseen näitä kysymyksiä. Tässä iässä sitä kysyy.

Millainen on sukupolvien kuilu? Voiko sitä ylittää? Voiko sen yli rakentaa sillan? Voiko sortunutta siltaa korjata?  Onko helpointa kohdata sillalla, ei kenenkään maalla? Vanha ei voi väittää ymmärtävänsä nuoruutta, vaikka itse on ollutkin nuori. Se ei ollut sama nuoruus kuin nykyisillä nuorilla. Nykyisten nuorten vanhuus ei tule olemaan samanlaista kuin nykyinen vanhuus. Silti olisi opittava elämään yhdessä, ainakin jotenkin. Mikä ettei?

1979. Pyhäranta. Lasten Mamma ylittämässä sukupolvien kuilua.
Plus%20479%201979%20mamma%20voileipi%C3%

tiistai 15. maaliskuuta 2016

+478 Megatähti 060809

+478 Megatähti

Täällä minä
Ja muutama muu…
 
Sain juuri tällaisen tekstiviestin Helsingin Jätkäsaaresta. Puhelimet siis vielä pelaavat tuossa kahdeksankymmenentuhannen ihmisen joukossa.
Seuraan varmaan vuosien mukana tulleella kyynisyydellä maailman idoleja. Heitä nousee ja laskee. Jokainen yrittää ylittää edelliset megatähdet. Suurin osa on aloittanut pikkutähtenä, tullut kai kilotähdeksi, sitten tonnitähdeksi. Jossain jostakin joskus tulee megatähti, maailman suosikki. Yksi sellainen on täällä tänään.
Wikipedia sanoo, että tämän päivän megatähti on ”tunnettu itseironisuudestaan ja taipumuksestaan kyseenalaistaa yhteiskunnassa vallitsevia konservatiivisia arvoja”. Ihaillaanko häntä oikeasti? Laulaako hän hyvin? Markkinoidaanko häntä hyvin? Onko hänellä hyvä show? Kuunnellaanko hänen puheitaan? Uskotaanko häntä? Seurataanko häntä? Unohdetaanko hänetkin aikanaan?

1970. Kypros. Nikosia. Naapurin talo. Unohdettu. Tuhottu.
Plus%20478%20Kypros%20naapuri%20r%C3%A4m

maanantai 14. maaliskuuta 2016

+477 Maailman lasten maailma 050809


+477 Maailman lasten maailma

Maailman lasten maailma
Pitääkö
Huominen
Huolen itsestään?
 
”Isi sanoi, että enää ei ole metsämansikoita. Hahaa. Väärässä oli.”

Pieni mies istui tänään mustikanvarpujen keskellä ja selvästi mietiskeli elämän suuria kysymyksiä. Välillä aina meni mustikkakin suuhun. Miksi sitä sanottiin mustikaksi, vaikka se oli sininen? Oli monenlaisia heiniä koskettavaksi, kaarnaa raaputeltavaksi, ja monenlaisia tuoksuja haisteltavaksi. Papan kanssa käytiin katsomassa katiskat. Mitään ei löytynyt. Vatsassa oli jo mansikoita, karviaisia, metsämansikoita, vadelmia sekä punaisia, valkoisia ja mustia viinimarjoja.

Jaksanko luottaa tulevaisuuteen? Siellä en enää ole. Maailman lapset kasvavat aikuisuuteen, jota en enää näe, olosuhteisiin, joita en voi edes aavistaa. Nyt voin vain ruokkia ja rakastaa. Ja rukoilla. Jättää suurempiin käsiin.

2013. Jurmo. Kolme polvea. Kuva Teppo Innola.
Plus%20477%202013%20Jurmossa%20kolme%20p

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

+476 Koti-ikävää 040809

+476 Koti-ikävää

Tiedän paikan armahan
Ja toisen
Ja kolmannen
Ja…
 
Mitä tehdä, kun tulee koti-ikävä? Herätin tällaisen kysymyksen. Sain heti vastakysymyksen: Niin, mitä pitäisi tehdä? Vastasin, että minäkään en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Aina ei itketäkään. Päädyimme siihen, että sitten vain ollaan vähän syrjässä ja ikävöidään. Yhteisymmärrys.

Kuopuksen kanssa juteltiin unista. Paras uni, jonka hän muistaa, on se, jossa hän teki välilaskun Bangkokin lentokentälle.  Hänellä oli siellä jonkin verran aikaa, joten hän meni ravintolaan ja tilasi kaikkia niitä ruokia, joita hänellä oli ollut ikävä. Hän söi ja söi ja kaikki ruoka mahtui vatsaan. Ei tehnyt kipeääkään. 

Selvästi koti-ikävää. Yhteisymmärrys.

Mitä silloin on ikävä, kun on koti-ikävä?

1970, Kypros. Kolossis. Mihin kotiin pitäisi oikeastaan olla ikävä? Kaikkiinko?
Maija%20amfiteatteri%20Kypros%20pieni.jp

lauantai 12. maaliskuuta 2016

+475 Sata vuotta 030809

+475 Sata vuotta

Huipputeho
Kiihtyvyys nollasta sataan
Vain sata vuotta
 
Kävin tänään viemässä äitini haudalle maljakkoon lehtiä ja tuoreita oksia. Ne otimme aamulla kesämökiltä äitini istuttamista kukista, pensaista ja puista. Tänään hän olisi täyttänyt sata vuotta.

1939. Vieraskirjassa alkaa näkyä outojen majurien, kapteenien ja everstien nimiä jo maaliskuusta alkaen. Jotain oli maassa meneillään. Emännän kolmekymmenvuotispäiville oli kokoontunut tavanmukainen joukko ystäviä. ”Kohvii juotii kolme kuppii Mari päivil.” Seuraava nimikirjoitus olikin sitten H Österman Sotaväen päällikkö 7-12.8.1939. Puolustusministeriön kansliaosaston päällikkö kiitti myös hyvästä majoituksesta ja Heinjoen komendantilta tuli kiitoksia avusta Armeijan sotaharjoitusten aikaan. Vähänpä tiedettiin tulevasta.
1959. Äitini viisikymmenvuotispäiviä vietettiin kesämökillä. En ymmärrä, miten kaikki tuntui hoituvan ihan hyvin monikymmenpäisen vierasjoukon kanssa pienenpienessä mökissä ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Omaa autoakaan ei ollut, joten kaikki tavarat oli tuotu linja-autolla tai ostettu kylän kesäkaupasta. Pullat ja kakut oli leivottu mökin pienen hellan uunissa. Tilanne ei ollut kovinkaan juhlallinen, vierasjoukko oli tullut kokoon kesäretkelle lähinnä isäni ”kyllä meillä kahvia keitetään”– kutsun perusteella. Vähänpä tiedettiin tulevasta.
1979. Valmistelimme kuun lopussa tapahtuvaa ensimmäistä lähtöä Thaimaahan. Pakkasimme kellarissa puulaatikkoihin tarvikkeita neljäksi vuodeksi lähetettäväksi merirahtina. Raivasimme asuntoa vuokralaisille. Rokotuksia. Kolera. Keltakuume. Isorokko. Polio. Jäykkäkouristus Lavantauti. TAB. Vähänpä tiedettiin tulevasta.
1999. Leima passissa. Viimeinen lähtö Bangkokin lentoasemalta Suomeen 2.8.1999. Vähänpä tiedettiin tulevasta.


Tänään. Vähänpä tiedetään tulevasta.

Vieraskirja%20mm%20%C3%96sterman%20korja

perjantai 11. maaliskuuta 2016

+474 Leirinuotioilta 310709

+474 Leirinuotioilta

Hihitetään
Pillitetään
Samapa tuo taitaa olla
 
Pyhärannan Reilassa on parhaillaan menossa partiolaisten suurleiri Reila09. Kaksi lastenlastammekin osallistuu sinne vuorollaan. Heidän isänsä oli suunnilleen samanikäisenä mukana Jämin suurleirillä Suomen välivuoden aikana. Suurkaupungissa kasvaneelle taisi olla aika kokemus rämpiä yöretkellä reppu selässä pitkin suomalaisia metsiä.

Sketsit elävät. Joukko vaihtuu. Vuosien varrella vitsit vähenevät. Ehkä iän pidentämisellä ei enää ole niin väliä. Eipä silti, maailmassa tarvitaan myös hihitystä pillityksen ohella, vanhanakin.
Thaimaassa retkillä ja leireillä leikit kuuluivat aina asiaan. Niihin osallistuivat yleensä kaikenikäiset. Thaimaalaisilla vitsit eivät koskaan olleet vähissä. Meillä ulkomaalaisilla taisivat joskus olla.

1951. Punkaharju. Isonveljen ripari Teiniharjulla. mukana Erkki ja Saima Hänninen
1951%20Eeron%20ripari%20Teiniharju.jpg

torstai 10. maaliskuuta 2016

+473 Miksi ihmeessä kirjoitan blogia? 200709

+473 Miksi ihmeessä kirjoitan blogia?

Sensuroimaton
Editoimaton
Villi ja vapaa
 
Toissapäivänä tapasin blogini lukijan. Hän on paljon muutakin kuin vain lukija. Hän ja hänen perheensä kulkevat nyt niitä katuja, joita me kuljimme. Hän vaimoineen pähkäilee samanlaisten ongelmien parissa, joiden keskellä me elimme. Hän kokee samoja iloja kuin me koimme. Hän elää täysillä niin kuin mekin halusimme elää. Miksi kirjoitan blogia? Tätä kysyi ystäväni ja näin vastasin hänelle:

Blogini on oma editoimaton, sensuroimaton kolumnini.
Blogissani muistelen.
Blogini on osaksi päiväkirja, julkinen sellainen.
Blogini kautta löydän uusia ja uudenlaisia tuttavia.
Blogatessani opin elämästä uusia asioita.
Blogissani kerron lähetystyöstä.
Blogissani kerron sen, että lähetystyössäkin eletään arkea.
Blogissani kerron Thaimaasta ja muista maista, joissa olen vieraillut.
Blogini kertoo lapsilleni, mitä oikein tapahtui heidän lapsuudessaan.
Blogini on osa Thaimaan luterilaisen kirkon historiaa.
Blogissani olen se, mikä olen.
Blogissani mietin vanhenemista.
Blogissani kerron minulle tärkeistä asioista.
Blogissani kerron kristityn elämästä, toivottavasti järjellisin sanoin.
Bloggaaminen on vain niin kivaa.

1981. Thaimaan ja Burman rajalla. Vierailu karenipakolaisten leirillä Raimo Rantalan ja Teppo Innolan kanssa.
Plus%20473%201981%20Vierailu%20Karenikyl

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

+472 Salamapuu 290709

+472 Salamapuu

Iskun jälkeen
Ei mikään ole
Entisellään
 
Suomessa  iskee vuosittain keskimäärin 140 000 maasalamaa. Viime vuoden toukokuussa kerroin Salamapuu-projektista. Siinä eri puolella Suomea olevat vapaaehtoiset olivat mukana tutkimassa, mitä seurauksia puissa näkyi salamoiden iskuista. Nyt tuosta projektista on tehty ensimmäinen artikkeli aikakauskirjaan Journal of Lightning Research , Volume 1: Attachment of Natural Lightning Flashes to Trees: Preliminary Statistical Characteristics.

Thaimaassa en koskaan pelännyt salamoita enkä rajuilmoja. Olisi varmaan pitänyt. Sen sijaan pelkäsin kaikenlaisia ötököitä ja etenkin käärmeitä. Hiirikään ei kuulunut suosikkeihini ennen kuin Kuopus niitä koulustaan kotiin toi. Todistetusti esiinnyn valokuvassa hiiri pääni päällä, joten ihan säikky en sentään ollut. Itse taas valokuvasin Lupu-koiraamme, kun se tappoi  pihaan tullutta käärmettä heittelemällä sitä ilmaan. Niin lähelle käärmettä siis kuitenkin vapaaehtoisesti uskalsin.

Kaikki iskut eivät ole salamoiden aiheuttamia. Niihin ei kuole, mutta kipeää ne tekevät.

Plus%20472%20Salamapuu%20hyv%C3%A4ksynt%

tiistai 8. maaliskuuta 2016

+471 Pujo 280709

+471 Pujo

Vaatimatonkin
Voi
Vaarantaa
Varomattoman
 
Tuskin vieläkään kaikki pujoa tunnistavat. Helpoiten sen huomaa aivastelevista ihmisistä ja heidän punaisista silmistään.

Eilen kävelin Kaivokselassa pujoviljelmän läpi. Harmaat kukkavanat heiluivat tuulessa kahta puolta kävelytietä. Uudella Turku-Helsinki- tiellä olin jo kiinnittänyt huomiota siihen, että pujopensaat olivat vallanneet tien varren ja sen kallioleikkaukset. Mietinkin, että pujoon reagoimattomia ihmisiä pitäisi työllistää repimään niitä maasta juurineen. Kuinka paljon antihistamiinia ja muita allergialääkkeitä kuluukaan tähän aikaan kaikilla pujoalueilla. Elämän lokeroituminen ja erilaiset tulosvastuualueet saavat meidät laskemaan kustannuksia vain yhdestä näkökulmasta eikä vanhanaikaisella talonpoikaisjärjellä ole paljonkaan käyttöä.

Pujoa en Thaimaassa tavannut. Onneksi.

1974. Lokalahti. Pujojen kukkimisaikaan kälyjen antama marjanpoimimisapu oli tarpeen.
Plus%20471.%20Lokalahri%20marjapensaat.j

maanantai 7. maaliskuuta 2016

+470 Korvamato 240709


+470 Korvamato

Hiljaisuuden äänet?
Äänetön hiljaisuus?
 
Onko hiljaisuudessa ääniä? Entä taustakohinaa? Soivatko korvasi? Soiko sisimpäsi?

Pelaan aina välillä tytärten kanssa Rummikubia, vaihtelevalla menestyksellä. Siinä samalla jutustelemme niitä näitä. Eilen opin uuden sanan, ear worm, korvamato. Se on musiikkia, joka alkaa soida sisimmässä eikä siitä tahdo päästä eroon. Totesimme, että korvamato on liikkuvainen loinen, jonka suuri into on hypätä ihmiseltä ihmiselle. Jos joukossa joku rallattelee jotain sävelmää, toinenkin voi huomaamattaan rallatella samaa rallia.

Olen alkanut kuulostella omia korvamatojani. Niillä on usein joku sanoma. Aina en huomaa ajattelevani jotain asiaa, ennen kuin korvamato siitä minulle kuiskaa. Joskus korvamadon viesti on lohduttava. Silloin oletan madon olevan Isomman asialla.

1983. Pori. Joulupukki ja pillipiipari.
Plus%20470%201983%20joulupukki%20ja%20so

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

+469 Oletko kuulolla? 230709

+469 Oletko kuulolla?

Kuka kuulee?
Ketä kiinnostaa?
 
En osaa ajatella, millaista elämämme olisi ollut, jos olisimme jääneet Suomeen. Suuresti arvostan ihmisiä, joiden sydän on ollut avoin uudelle, vaikka matkaan ei ole lähdettykään. Ei lähteminen sinänsä ole ollut mitenkään erityisen arvokasta. Lähtemisen syytä itse arvostamme, vaikka sekin saa vastaansa monenlaista ennakkoluuloa ja arvostelua. Suorastaan uskomattomia juttuja välillä kuulee ja lukee. Joskus on täysi työ ymmärtää niitä, jotka puhuvat asioista sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi saada aikaan. Monet asiat olisi helppo tarkistaa, mutta se näyttää olevan joillekin liikaa vaadittua. Sama pätee varmaan minuun itseenikin. Olisi syytä olla hiljaa ja tutkia asioita, ennen kuin sanoo niistä mitään. Samassa veneessä ollaan ja ongitaan tiedon murusia. Ja puhutaan kalavaleita.

On hyvä, jos tulija ja menijä löytää ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella rauhassa lähtö- ja tulohönkäilyjä. Ne eivät ole erikoisuuden tavoittelua eivätkä pröystäilyä, vaan aitoja, sydämestä lähteviä tunteita, kipeitäkin. Kuuntelijan ei tarvitse ihastua eikä vihastua, eikä yleensä edes ottaa kantaa. Kuka kuulee? Ketä kiinnostaa?
Pahinta on käpertyä yksinäisyyteen.

Ote vertaistukiryhmälle lähettämästäni sähköpostista:
Plus%20469%20Vertaisryhm%C3%A4%20blogiin

lauantai 5. maaliskuuta 2016

+468 Pori ja Hua Hin 220709

 

+468 Pori ja Hua Hin


Kävelyä kadulle
Kävelyä kadulla
Kävelyä kadulta
 
Porin kävelykatu on Suomen vanhin asemakaavoitettu kävelykatu. Perustamisvaiheessa vuonna 1977 porilaisten kommentit siitä olivat varsin vaihtelevia. Oudoltahan se tuntui, kieltämättä. Emme siinä vaiheessa asuneet Porissa. Ihmettelimme vain turisteina kaupungin uutuutta samalla kun siivosimme äitini asuntoa vuokralaisia varten.

Pari vuotta myöhemmin ihmettelimme Thaimaassa turisteina/kielikoululaisina Hua Hinin yöbasaaria. Se syntyi sulkemalla iltaisin keskustan torin viereinen kadunpätkä. Kadulle kannettiin pöytiä ja työnnettiin erilaisia myyntikärryjä. Ja taas käveltiin kadulla. Tuosta kadunpätkästä tuli suosikkimme, jota vieläkin kaiholla muistelemme.

”Hajut, äänet, maut
Vaatteet
Koju kojun vieressä
Ruoka, shoppailu
Som tam (väkevä papaijasalaatti)
Kai jaang (grillattu kana)
Topit jo silloin, kun ne eivät vielä olleet Suomessa muodissa”
 
”Hyvää ruokaa
Sate kanaa (grillattuja kanatikkuja)
Grillattua mustekalaa tikuissa
Simpukkaomeletti.
Notkuvat pöydät
Kasetteja
Smashing pumpkins
Vaatteita, vaatteita ja vähän vielä vaatteita
Kesähameita
Isoja lökö-t-paitoja murrosiässa
Kangashousuja”
 
”Syötävää
Satetikkuja
Ruokaa
Riisiä ja lihaa
T-paitoja
Rannekelloja
Piipittävää elektroniikkaa
Led-valoja”
 
”Ruokapöydät
Khau niou mamuang, mangoa ja sitkoriisiä
Grillikanaa
Meriruokaa
Khau niou, tahmariisiä
Monenlaista rojua myytävänä
Elefantteja
Kivitöitä
Simpukkaa
Posliinia
Vaatteita tietysti”
 
Nuo kaikki kun saisi Porinkin kävelykadulle. Monenlaista sieltäkin kyllä löytyy. Tähän aikaan vuodesta herneet ja mansikat ovat kova sana.  Onhan täällä sentään myös kerran vuodessa Jazzkatu. Silloinkin saa kävellä kadulla!

1981 Hua Hin. Katkarapusaaliin selvittelijä
Plus%20468%201981%20Huahin%20troolari%20

perjantai 4. maaliskuuta 2016

+467 Muistaminenko muka tärkeää? 210709


+467 Muistaminenko muka tärkeää?

Muistatko?
Totta kai
Tai
 
Yritän nykyisin tervehtiessäni vanhoja tuttuja ja puolituttuja muistaa sanoa nimeni. Joissain tilanteissa, jos muistan, yritän ujuttaa keskusteluun myös omat muistoni siitä, missä tapasimme viimeksi. Aina ei tärppää. 

Sellaista tärppilistaa ei olekaan, joka kertoisi kaikkien tapaamieni ihmisten nimet tai selittäisi heille, kuka minä olen. Toivon itse mahdollisimman vähän tapaavani Muistatko-minut-ihmisiä. Hekin ovat tietysti ihan mukavia ihmisiä, mutta toivon, että osaisin heille kohteliaasti hymyillen sanoa, että muistan kyllä muistavani jotain jostain ja tiedän kyllä muistavani vielä paljon enemmän, kunhan kerrot nimesi ja sen, missä tapasimme. Sen jälkeen näet tämä Kompuuttori alkaa kyllä toimia ja syöttää elämänkertaasi liuska liuskan jälkeen…

Kesäkuisen thaimaalaisen vieraamme kanssa juttelimme paljon entisistä ajoista. Muistin vieraamme työtehtäviä ja häneen liittyviä tapahtumia. Muistin hänen puheitaan ja sanontojaan. Muistin hänen opetuksiaan ja yhteisiä keskusteluja. Muistin hänen perheensä tapahtumia. Oli mukava muistaa ja kertoa muistavansa.

Jäin miettimään, miksi muistaminen on nykyään niin tärkeää. Onko muistaminen merkki ihmisyydestä? Ainakin sitä vaaditaan, jotta voi elää itsenäisesti. Itsenäisyyttähän me vaadimme itseltämme ja muilta ihmisiltä. Onko lupa olla vanha ja höppänä? Minua toisaalta houkuttelisi olla sellainen. Ikävä kyllä, muistojaan ei voi valita. Hyvään höppänyyteen kuuluu kaiketi myös hyvä ja kiltti luonne. Taitaa siis jäädä vain toiveeksi.

1988. Thaimaa. Vieraamme Banjob Kusawadeen vaimo Monrudee ja heidän poikansa tutustumassa Kilpiin ja Konnaan yhdessä Tarja Säynevirran kanssa.
Plus%20467%20Kilpi%20ja%20Konna.jpg

torstai 3. maaliskuuta 2016

+466 Mitä eroa on ankalla? 160709

+466 Mitä eroa on ankalla?

Tyhmääkin tyhmempi vitsi
Hyvääkin paremmat ostokset
 
Perheessämme tyhmien vitsien kiintiö ei ole vielä täyttynyt. Uusia mahtuu vielä mukaan. Tyhmiä ankkavitsejä muistan nyt vain tämän yhden. Siis, mitä eroa on ankalla? Vastaus, kuten ehkä tiedätte, kuuluu: Se ui paremmin kuin kävelee. Tulipa vain tuo ankkavitsi mieleen, kun ajattelin tämän päivän ostoksia.

Mitä eroa olisi ollut tämän päivän ostosteni ja Bangkokin supermarketkäynnin välillä?

Satakunnan osuusmeijerin rasvatonta maitoa/ Pikkumaitoja, kahden desin iskukuumennettua maitoa
Vaasan täysjyvämuhkua/ Paahtoleipää, höttöistä
BF Pellets kissanhiekkaa/ Koiran puruluita
Karinimen kananpoikaa/ Tuoretorin broilerisuikaleita
Valio Hevi shot ananas, porkkana, mango/ Tuoretta ananasta ja mangoa
Atria hot jalapeno kinkku/ Kuivattua lihaa
Vesimeloni/ Meloni
Jäävuorisalaatti/ Jotain monista vihreistä vihanneksista
Kukkakaali/ Lehtikaali
Parsakaali/ Kiinankaali
Gefilus max/ Jugurttia

Oliko ankalla siis eroa? Ei kovin paljon. Ihan toista olisi voinut löytyä tuoretorilta kaikkien sen hajujen ja tuoksujen keskeltä. Tai ruokakärryiltä, joissa porisi monenmoista keitosta odottamassa ohikulkijaa.
Mies tietysti toi torilta mukanaan mansikkaa, hernettä ja savukalaa. Ei Suomen kesää voi ajatella ilman niitä. 

1979. Porin tori juuri ennen Thaimaahan muuttoa.
Plus%20466%201979%20Porin%20tori.jpg

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

+465 Salaisuuksien saari 150709

+465 Salaisuuksien saari

Katsele ja kuuntele
Silmät ja korvat auki
Kyllä luonto puhuu
 
Katajan, variksenmarjan, ahomansikan, tyrnin ja rantakukan tunsin jo ennestään. Nyt olisi ollut mahdollisuus tunnistaa myös nyylähaarikko, luotosorsimo, jouhivihvilä, isomaltsa ja morsinko, jos olisin saanut asiaankuuluvaa opastusta. Uusia tuttavuuksia olivat tällä kertaa riskilä ja punajalkaviklo. Lapintiirat olisin oppinut läheisemminkin tuntemaan, jos olisin siirtynyt alueelle, joka oli merkitty kyltillä Tiiravaara. Nyt seurasin tiirojen elämää vähän kauempaa.

Vuorokausi ihan jotain muuta Kylmäpihlajan majakkasaarella oli sopiva katkaisuhoito lastenlasten palattua kotiinsa. Mereen verkkaisesti laskevan auringon seuraaminen oli hyvää terapiaa vilkkaiden viikkojen jälkeen. Molempi parempi.

Meri. (Kuva Simo Nieminen)
Plus%20465%20Meri.jpg

tiistai 1. maaliskuuta 2016

+464 Kaiketinkin 120709

+464 Kaiketinkin

Ehkä sittenkin
Toivottavasti
 
Mietimme eilen ystäväjoukolla elämänkaariamme. Totesimme, että vanhojen ystävien tapaaminen ja tuttujen laulujen laulaminen oli kuin mummolaan menemistä. Hieman haikeaa nostalgiaa. Paljon yhteisiä muistoja. Muuttumattomuutta keskellä muuttuvaa elämää. Epätodellista, mutta kuitenkin aitoa.

Juhani Kalmanlehto, Jussi K, oli aikoinaan monen nuoren rippikoulunopettajana Lohjan Vivamossa. Hän vaikutti monen meidän elämäämme enemmän kuin hän itse tai me ehkä arvasimmekaan. Meissä monessa asuu hänen vaikutuksestaan (vähän salaakin) pikkukörtti. Vieläkin muistelemme hänen opetuksiaan. Niin teimme myös eilen:

TIETENKIN. Nuorena tiedämme ja ymmärrämme kaiken.
VARMAANKIN. Aikuisena ymmärrämme jo vähän epäröidä.
KUITENKIN. Lopulta ymmärrämme vain tietomme rajat. Ja sittenkin…

Niin, kuitenkin, kaiketinkin.

1964. Vivamo. Jussi Kalmanlehdon rippikoulun johtajat ja isoiset
Plus%20464%201964%20Jussi%20K%20%20ripar