+342 Uusista ja vanhoista ystävistä 140209

+342 Uusista ja vanhoista ystävistä

Kädenojennus

Kutsu ystävyyteen

 

”Vanha ystävyys on arvokas asia, sillä uusista ystävistä ei koskaan voi tulla yhtä vanhoja ystäviä kuin ”alkuperäisistä” vanhoista ystävistä.” (Kirjoitus vieraskirjassamme 1994) 

Toiset ovat parempia ystävinä kuin toiset. Toisilla on parempi kyky ottaa toiset huomioon kuin toisilla. Toisilla on parempi taito ottaa toisiin yhteyksiä kuin toisilla. Toiset muistavat toisten merkkipäivät paremmin kuin toiset. Minä olen niitä toisia toisia. 

Katkeaako ystävyys vai piiloutuuko se? Unohtuuko ystävyys vai himmeneekö se? 

Iloitsen vanhoista ystävistä. Heidän kauttaan voi vielä elää nuoruuttaan. Heidän kanssaan huomaa, että silloin ennen on yllättävän positiivinen sanapari. 

Iloitsen myös uusista ystävistä. Heidän kauttaan tajuaa vielä elävänsä ja tuntevansa. Heidän kanssaan huomaa, että tänään ja nyt ovat myös positiivisia sanoja. 


1969.Pori. Nuo vanhat ystävät ovat vanhempieni vieraskirjan mukaan todistettavasti käyneet kylässä myös heidän luonaan.

+341 Jaa kirkko vai? 130209

+341 Jaa kirkko vai?

Jaa mää vai?

Jaa kirkko vai?

 

Minäkö? Kirkkoonko? Ulkomaillako? 

Olen etsiskellyt ensi viikon luentoja varten kirkkomme kansainväliseen toimintaan liittyviä termejä ja toiminnan sisältöjä. Nuo termit eivät näytä olevan kovin tuttuja, vaikka aika moni on toimintaan joskus käytännössä osallistunutkin. Kirkon omilla sivuilla todetaan, että kansainvälisyys läpäisee lähes kaikki kirkon toiminnan tasot. Osa kirkon ulkomaisesta työstä kohdistuu suomalaisiin.

Ote joulutervehdyksestämme jouluna 1981.

”Joulua vietettiin suomalaisittainkin. Jouluviikolla Bangkokissa asuvat suomalaiset kutsuttiin joulujuhlaan Soi Amonin kirkkoon. Mukaan saapui myös joukko turisteja. Yhdessä saatiin laulaa joululauluja ja myös kahvin ääressä tutustua toisiimme. 

K:n perhe oli ohjannut vallan vaikuttavan jouluevankeliumin. Paikallisesta rottingista oli punottu pieni seimi, jonka ääreen Maria ja Joosef (meidän Esikoinen ja Keskimmäinen) matkasivat. 

Kun ”Marian synnyttämisen aika” tuli, perheen pieni tyttöenkeli toi seimeen kapaloidun Jeesus-lapsen (rakkaimman ison nukkensa). Paimenina kedolla olivat perheen isä ja kaksivuotias poika paimenviittoineen, päähineineen ja sauvoineen.  Äiti ja kaksi pikkuista tyttöenkeliä tähtisadetikkuineen loivat kuvan enkelikuorosta pitkissä valkoisessa vaatteissaan ja ”oikeissa” enkelinsiivissään.”

 

Tuosta ensimmäisestä Bangkokin ulkosuomalaisjoulujuhlasta on vähän kerrassaan kasvanut Suomen ev.lut.kirkko Thaimaassa. Nyt suomalaistyön osa-aikaisena pappina toimii ystävämme Jyrki Markkanen.

Kuva sivuilta Suomen ev.lut.kirkko Thaimaassa

+340 Perintöarpajaiset 120209

+340 Perintöarpajaiset

Arpa tuo

Arpa vie

 

Sain Lastulta sydämen. Kiitos.

Sydän päätyi minulle Lastun suosikkiblogien arvonnasta. 

Suosikkilistani näyttää elävän omaa elämäänsä. Aina välillä napsuttelen siellä olevia pois ja napautan toisia tilalle. Joitain ihan vakioita siellä on pysynyt koko ajan. En ole puolueuskollinen enkä siis myöskään blogiuskollinen. Jokainen siellä ollut on kuitenkin ainakin joskus raapaissut sydäntäni. Joskus haluan seurata jonkin vaiheen läpi jonkun elämässä. Joskus vain lueskelen, joskus taas kommentoin. On mukavaa elää ilman logiikkaa. Voisin varmaan elää vuorokaudet ympäriinsä blogista toiseen surffaillen, mutta muitakin realiteetteja maailmassa sentään vielä on. Siksi yritän pitää täällä edes jotain tolkkua yllä. 

Blogistanian asukkaat. Hetkenä, jolloin ette arvaakaan, saatan kurkistaa ajatuksiinne…

+339 Hätäpäivä 110209

+339 Hätäpäivä

Ei hätää

Ei hätiä mitiä

Ei hätäpäivää

 

”Yksi risti kaksi. Markat miljoonaksi.” Yksi yksi kaksi. Tule auttajaksi… 

Olin tammikuussa taas kerran tulkkina maahanmuuttajien suomen kielen koulutuskurssin alussa.  Siellä selviteltiin opiskelupaikan erilaisia käytäntöjä, myös terveydenhuoltoa. Kerrottiin, mistä voi milloinkin saada apua ja millaisia asioita vakuutus korvaa.

 

Onnettomuustapauksissa kehotettiin kutsumaan ambulanssi paikalle. Huomasin kysyä, tunsivatko opiskelijat yleisen hälytysnumeron ja tiesivätkö he, mitä apua sen avulla saisi. Eivät tunteneet eivätkä tienneet.

Tänään 11.2. on hätäpäivä. Onneksi on. Onneksi meillä on numero, johon voimme soittaa. 112.


Selkokielinen ohje hätänumeron käytöstä:

+338 Äitien ostamaa ruokaa 100209

+338 Äitien ostamaa ruokaa

Mainoskin sen kertoo

Kyllä äidit osaavat

 

Tyttärieni kanssa kaupungilla. Hyvää seuraa ja hyvää nepalilaista ruokaa. Lammaspyöryköitä, kanakastiketta, panak paneeria (tuorejuustoa pinaattikastikeessa), raitaa, papumuhennosta, nan- leipää, lassia, riisiä ja nepaliteetä. Hallista ostettiin cashew– ja pistaasipähkinöitä, auringonkukansiemeniä, punaista riisiä, mustikkateetä, sämpylöitä, silakkafileitä sekä kirjolohirullaa pesto- ja mozzarellatäytteillä. Emosyndrooma vallalla. Poikasten syöttämisvietti yhä tallella.

2005. Yläneen seurakunnan lähetyslounas. Ehdptus ruokalajeista.

+337 Riittääkö kaikille? 090209

+337 Riittääkö kaikille?

Kakku

Muruiksi murrettu

Muruina jaettu

 

Kuinka moneen osaan kakun voi jakaa, jotta jokainen vielä saisi jotain? Kuinka monelle voi osoittaa rakkautta,  jotta jokainen sen vielä tuntisi? 

Tänään olen tavannut taas kaikki lapseni ja lapsenlapset. Nuo minulle rakkaat ihmiset. Minulle rakastettavaksi lahjoitetut.  Entä jos lapsia olisikin toistakymmentä ja lapsenlapsia toista sataa. Riittäisikö rakkaus? 

Entä jos läheisten piiriin laskettaisiinkin kaikki suvun nuoret ja lapset? Entä saman  kylän lapset?  Entä saman klaanin lapset?  Entä kaikki samannimiset lapset? Entä kaikki maailman lapset? Riittäisikö rakkaus? 

Afrikassa kaimuus tarkoittaa usein sukulaisuutta. Kiinassa taas sama sukunimi liittää miljoonat ihmiset yhteiseen sukuun. Maailman monissa kylissä komennellaan samalla tavalla koko kylän lapsia. Kaikki aina liittyvät toisiin. Yksinäisyyttä ja yksityisyyttä ei ymmärretä. Yhteisöllisyys on itsestäänselvyyttä.  En tiedä, puhutaanko rakkaudesta. Keskinäisestä vastuusta kyllä puhutaan.

 

Riittääkö rakkaus kaikille?  En tiedä. 

Suvun herkkuaterian tähteet thairavintolassa.

+336 Kun maailmat eivät kohtaa 080209

+336 Kun maailmat eivät kohtaa

En ymmärrä tätä

Älä sinäkään ymmärrä!

 

Kaikki maailmat eivät koskaan kohtaa. Usein kärsivällisyys ei riitä edes kurkistamaan toisenlaiseen maailmaan. On helpompi kutsua toisen maailmaa vääränlaiseksi ja häntä itseään tyhmäksi kuin yrittää ottaa selvää tosiasioista.

En tiedä, mihin suuntaan olemme menossa. Olen kai liian kauan seurannut elämää ja nähnyt, millaisia varmoja totuuksia on tullut ja mennyt. Itsepäisesti holokaustin kieltävä piispa on esimerkki siitä, kuinka lähellä olevasta historiasta jo voidaan tehdä uustulkintaa. Minunkin aikanani omien sotiemme syyt ja syylliset ovat jo moneen kertaan vaihtuneet. Ei kaikki tuo voi olla totta, vaikka totuus syntyykin osatotuuksista. Tiedän myös sen, että jokaisen sukupolven tulkinnat ovat osaltaan vain jälkiviisauksia. Seurauksista on päätelty alkupiste. Syylliset löydetään syytöksellä: ”Olisi pitänyt tietää, että…” Olisiko?

Itse uskon lopullisen totuuden olemassaoloon. Tietoni siitä ovat rajalliset. Tunteeni siitä häilyvät.  Siksi vain uskon.

Kohtalonköynnöskään ei aina kuki.

+335 Kansainvälisyys ja kirkot 070209

+335 Kansainvälisyys ja kirkot

Kirkko sitä

Kirkko tätä

Miksi sitä

Miksei tätä

 

Valmistelen luentoja, jotka ovat osa Kansainvälisyys ja kirkot- opintoja.

Kiertelin tänään pitkästä aikaa taas vapaa- ajattelijoiden sivuilla. Löysin sieltä paljon asiallistakin keskustelua. Se tahtoo unohtua, kun lukee ja kuulee kaikenlaisia (mielestäni välillä älyttömiäkin) heittoja. Piristävintä siellä oli lause: ”Kirkko on pohjimmiltaan uskonnollinen yhteisö.”  Kirkosta eroamisen erääksi syyksi todettiin se, että kirkossa päätökset pohjautuvat ”Raamattuun eikä järkeen”.

Yritän nyt kuitenkin opetuksessani ottaa mukaan myös järjen. Se kai on opettajan minimivaatimus. Järjellinen on myös se ajatus, että kirkosta puhuttaessa Raamattuakaan ei voi unohtaa. En haluaisikaan.

Thaimaa. Det Udon. Thaikirkossakaan Raamattua ei ole unohdettu.

+334 Instant noodles 060209

+334 Instant noodles

Päivän pelastajat

Vatsan täyttäjät

Suussa sulavat

Pikanuudelit

 

En muista, miten alun perin löysimme pikanuudelit. Saattaa olla, että ensimmäinen apulaisemme niitä meille heti alussa tarjosi. Nuudelipussista tuli Esikoisen ensimmäinen eväspussi kouluun. Nuudelit naksuivat suussa kuin perunalastut. Lisäaineista ei huomattu silloin välittää.

Mitä me suomalaiset kuljetamme mukana matkoillamme? Jos seikkailumieli on hakusessa maailman ruokapöydissä, mikä olisi se tuote, jota me kasseistamme kaivaisimme. Näkkileipää? Lakritsaa? Fazerin Sinistä? Kunnon kahvia?  Metvurstia?

Pikanuudelit voi syödä ohjeen mukaan tai niihin voi lisätä muita lisukkeita.  Mama, Instant Noodles Pork Flavour . Yes.

Kiertokirjeemme Thaimaasta 1/1996 Mama-nuudeli-ohjeita.

+333 Kui sin sit täytys men? 050209

+333 Kui sin sit täytys men?

Kreetutaa

Kronklataa

Kruusaillaa

Sillai pruukataa

 

Minulle ei pitäisi olla ollenkaan outoa se, että joku on oikeasti monikielinen. Teorioihin en puutu, tuottaisin siinä vain häpeää asiasta paremmin tietävälle jälkikasvulle, mutta käytännössä elin kaksikielisen lapsuuden vaihtaen kieltä automaattisesti tilanteen ja henkilöiden mukaan. Kotikieleni oli evakkokarjala ja sitä puhuin vanhemmilleni koko heidän elämänsä ajan. Pihalta opin porilaisen käyttökielen. Kirjoissa oli tietysti vielä kirjakieli ja koulussa opettajien puhuma puhekieli, jota puhuttiin myös radiossa. Olin kielikameleontti.

Kirjastosta löysin eilen taas uuden Porin murteen keskeisen sanaston ”Porilaisuus o joittenki miälesti ko stämppeli ottas”. Siinä kerrottiin porilaisten perustunne: ”O se hyvä et me asutaa tääl Poris ko tääl ei puhut mitää murret!” ”Sas se.”  Mitä nyt ”yhtäkkii” käydään vessassa tai kaupassa. Syökööt muut suomalaiset hernekkeittoo, meillä syödään hernekeittoo.

1950 Helsinki. Kielikameleontit suuressa kaupungissa:

+332 Kylävierailuja Blogistaniassa 040209

+332 Kylävierailuja Blogistaniassa

Oliko sanottavaa?

Sanoitko sen?

 

Puhelinkeskusteluissa kuulee yleensä vain toisen osapuolen puheen. Tapahtumien jälkeen kuulee yleensä vain yhden osapuolen version. Blogeissa saatan lukea monenlaisia mielipiteitä, mutta minulla on oikeus vain siihen, mitä itse kirjoitan.

Jotkut blogien kommenttikeskustelut ovat välillä aika hulvattomia. Joskus ne taas tuntuvat suorastaan älyttömiltä.  Minulle kommenttien lukeminen ja välillä kommentoimiseen osallistuminenkin on suuri osa bloggaamisen riemua. Näissä ympyröissä on se ongelma, että pian ei ole varma siitä, mitä kukakin on sanonut ja missä: Tässä omia kommenttejani muiden blogeissa:

”Kieltäydyn tuntemasta itseäni tyhmäksi, vaikka täällä aamuyön tunteina hekottelen yksin ääneen...”

”Fyysikko selviää tutkimuksistaan, kun pyöristää sen tiettyyn tarkkuuteen ja kylmästi napsauttaa loput desimaalit pois. Se riittää tuottamaan tulosta.
Matemaatikko pyrkii luomaan kaavan ja perustaa tutkimuksensa tiettyihin aksioomiin. Kun kaava on löytynyt, asia on poissa päiväjärjestyksestä. Tästä siirryn omissa mietteissäni siihen, että elämä on kaiken kaikkiaan epämääräinen käsite...”

”Matkatovereinamme täällä ovat siis tuttuus, turvallisuus ja tuntemattomuus. Jos tuntemattomuus joskus ahdistaa, voi palata tuttuun. Jos tuttuuteen kyllästyy, voi katsoa tuntemattomuuteen. Turvallisuus säilyy kuitenkin koko ajan, vaikka sitä ei aina tuntisikaan”

”Näköjään joka sukupolven on aina uudestaan tajuttava, että vanhat ihmiset ovat ihan järkeviä ihmisiä…”

Lahjataulu vanhalle ihan järkevälle ihmiselle:

+331 Talvitaidetta 030209

+331 Talvitaidetta

Lunta

Jäätä

Luovuutta

 

Tässä se nyt sitten on, thaimaalainen tanssija keskellä talvista luontoa. Ensimmäiseksi yritykseksi ensimmäisenä lumiaamuna aivan riittävän suloinen thaihymyssään.

 

 Pihalle satoi lunta. Se oli monenmaalaisille asuintovereille Birminghamissa ihmetys. Englantilainen asuntola ei ollut varsin talvivarusteltu. Lämmityskin sammutettiin illalla jo kello 22. Ison kääntöikkunan raoista kävi viima. Meillä kuitenkin nautittiin. Lunta! Esikoinen, 6v ja Keskimmäinen 3v pääsivät lumeen möyrimään. Talvinen hevonen rakennettiin lumesta ratsuksi. Toppahaalareille tuli käyttöä. Ulkona saattoi pitää pitkiä kalsareitakin, vaikka ne koulussa ihmetystä herättivätkin.  Kovin montaa päivää lumi ei maassa kestänyt, mutta kuitenkin ihan riittävästi.

1979 Birmingham Lunta!!

+330 Haasta ennakkoluulosi 020209

+330 Haasta ennakkoluulosi

Ei kai minulla

Ennakkoluuloja

Mutta kun

 

Kävin taas tulkkaamassa suomen kielen peruskurssilla sitä aloittaville thaimaalaisille koulutuksen perusasioita.  

Tein rehellisesti ennakkoluulotestin Haasta ennakkoluulosi. Arvasin jo etukäteen, että en päätyisi arvioon ”maailmojasyleilevän maahanmuuttajamyönteinen”. Sain sentään tulokseksi sen, että olen ”suhteellisen avarakatseinen ja harkitseva enkä suhtaudu maahanmuuttajiin kielteisesti”.

Minusta ihmisarvoon kuuluu lupa saada ja antaa tasa-arvoista kohtelua. Ihmisarvoon kuuluu myös vastuullisuus ja sen vaatiminen kaikilta samalla tavalla. Periaate ”maassa maan tavalla” pitää sisällään sen, että tulijalle on opetettava maan tavat ja lait. Ei hän muuten niitä tiedä. Miten saisimme myös kaikki suomalaiset ne oppimaan?

Perustietoa Suomesta:

+329 Thaitanssijat ja lumineito 010209

+329 Thaitanssijat ja lumineito

Eksotiikkaa

Hiuksissakin

 

Thaimaalaisen Ranat Aek- ryhmän nuoret naiset esiintyivät useissa eri vaatteissa ja nuoret miehet soittivat monia eri soittimia. Musiikki ja tanssit olivat kotoisin eri puolelta Thaimaata. Lauluissa oli kristilliset sanat ja tansseissa tietyt puhuttelevat liikkeet. Moniin asuihin kuului kauniita hiuskoristeita, kuin säteitä pään ympärillä.

Ranat Aek saapui Humppilaan aamulla matkustettuaan yöjunalla Oulusta. Ilo oli suuri perille saavuttua. Vihdoinkin lumi oli satanut. Lähes ensi työksi alkoivatkin lumityöt. Pari päivää aikaisemmin olimme kertoneet suomalaisesta lumiukosta, jolla on hiilisilmät, suu ja porkkananenä. Sen innostamana alkoi nousta suomalaisthaimaalainen lumineito seurakuntatalon pihamaalle. Melkoisen tukeva lumineito sai silmät ja suun pikkukivistä. Päähän tehtiin tanssijan nuttura.ja nutturaan kiinnitettiin, miten muuten voisikaan olla, risuista valmistettu tanssijan pääkoriste, kuin risusäteitä lumipään ympärillä.

Näin tehtiin suomalaisthaimaalaista lumihistoriaa. Näin perinteet syntyvät!

 
 (kuva Suvimarja Rannankari - Norjanen)

+328 Paksunahkaisuus 310109

+328 Paksunahkaisuus

Piinkova

Jäänkylmä

Paksunahkainen

 

Katselin Kansallisoopperaa käsitellyttä Voimala-ohjelmaa. Siinä puhuttiin siitä, että ammattimuusikon elämään jo pienestä pitäen kuuluu paksunahkaisuus, kyky vastaanottaa negatiivista palautetta. Onko se hinta julkisuudesta? Pitääkö kaikkien ihmisten siihen kyetä? Annetaanko negatiivista palautetta positiivisin tarkoitusperin vai palveleeko negatiivisuus vain palautteen antajan omaa rikkinäistä mieltä? Onko palaute aina aikasidonnainen?

Itse mietin, miltä tuntuu olla jatkuvasti se huonoin? Jokaisen systeemin tarkoitus on varmaan parhaan mahdollisen lopputuloksen saaminen. On mielenkiintoista seurata, mitkä arvot tulevat tulevaisuuden Suomessa pinnalle? Pitääkö kaikkien olla piinkovia, jäänkylmiä ja paksunahkaisia?

En toivo, että paksunahkaisuusvaatimus vahvistuu. Herkkyydellä täytyy saada olla sija myös tulevaisuudessa.

Satakunnan Kansa 28.11.2008. Paksunahkainen norsu. Osa kuvasta kotoamme.

+327 Joo joo 300109

+327 Joo joo

Joo joo

Joo joo

 

Kaksitoista päivää ryhmässä. Siirtymistä tilaisuudesta toiseen, paikasta toiseen. Pikkuautoja, takseja, busseja ja yöjunia. Nouto lentoasemalta, palautus lentoasemalle. Lukemattomia kasvoja. Keskusteluja vain vähän.

Oli mukava kuunnella, mitä suomen kielen sanoja tarttui matkalla mukaan. Joku, musiikillisesti lahjakas, oppi nopeasti suomalaisen puherytmin ja poljennon. Häntä ei olisi erottanut joissain tilanteissa suomalaisesta.

- JOO JOO. Suunnaton suosikki sanojen joukossa. Näinkö me siis Suomessa nykyisin sanomme? Hauskoja tilanteita syntyi, kun tästä sanasta joillekin suomalaisille kerroimme ja he vastasivat huomaamattaan: Joo joo… Joo joo ei vaadi toimenpiteitä. Se vain osoittaa, että olemme kuulleet ja haluamme jotain äännähtää…

- KAUNIS. KOMEA. Nämä sanat toivat tullessaan myös paljon hauskuutta.. Kauneuteen panostettiin paljon. Esiintymiseen valmistuminen kesti joka kerta kauan, vaikka rutiiniakin jo oli. Vaikka kauneus ja komeus ovatkin Thaimaassa arvostettuja, niille osattiin myös nauraa.  Sanasta komea löydettiin läheisyys kansankieliselle vaimo-sanalle MIA. Komea oli kuin kluamia, vaimon pelkääminen ja totteleminen. Raamatun käsky siitä, että vaimojen tuli kuunnella miestään ja miesten rakastaa vaimojaan selitettiin tällä joukolla niin, että vaimon kuuluikin edes joskus antaa miehelleen puheenvuoro ja miehen kuuluikin edes joskus muistaa kertoa vaimolleen sanoillaankin, että tätä rakastaa.

Joo joo.

Bangkok. Banaanipuun päiväkoti. Kohteliaisuutta opitaan pienestä pitäen

+326 Huoltoväli 290109

+326 Huoltoväli

Säännöllinen huolto

Takuuvarma kunto?

 

Vein juuri auton määräaikaishuoltoon. Katsastuksen jälkeen se on ihan melkein kuin uusi. Tai ainakin käyttökelpoinen.

Thaimaalaisten ihmisten huoltoväli on erittäin säännöllinen. Tarvitaan aamuriisi, päiväriisi ja iltariisi. Kun siihen lisätään muutama maistuva välipala sinne tänne, niin kaikki sujuu loistavasti.

Nuoret ihmiset ovat ennakkoluulottomampia kuin vanhemmat. Se ei silti estä kaikkia thaimaalaisia vakaasti uskomasta, että heidän ruokansa on maailman parasta. Vaatimattomuus ruoka-asioissa ei ole hyve.

Suomalaista herkkua itse kalastettuna. Kyllä meilläkin osataan. Kuva SImo Nieminen.

+325 Ystävyyden siteet 280109

+325 Ystävyyden siteet

Ystävyyden siteet

Sidotut?

Solmussa?

Umpisolmussa?

Katkenneet?

Uudelleen sidotut?

Minulla on ranteessani sidottuna yhdeksän eriväristä ketjusilmukkanauhaa. Sain ne siihen lentokentällä, lähtiäisiksi. Samoja nauhoja olimme jakaneet viikon aikana monilla paikkakunnilla. Tilaisuuksien loppupuolella jokainen mukaan tullut saattoi sitoa nauhan jonkun toisen käteen, kertoa ystävyydestään ja rakkaudestaan ja toivottaa halutessaan Jumalan siunausta toiselle. Joku otti vielä mukaansa uuden nauhan sitoakseen sen kotiin jääneen rakkaan ihmisensä ranteeseen.

Minun kädessäni olevat nauhat kuuluvat koillisthaimaalaiseen perinteeseen, jossa nauhoihin liittyy nimenomaan ystävyyden osoitus. Ystävyys ei ole magiikkaa eikä pelkojen lisäämistä. Kristitylle thaimaalaiselle Jumalan siunauksen pyytäminen on parasta, mitä hän voi toivoa, siksi hän sitä toisille usein toivottaa. Minunkin nauhani saavat kulua rauhassa ranteessani. Niiden pois ottamiseen ei liity pelkoja vaan haikeutta.

2009. Osa saarnaani Porin Teljän kirkossa Marianpäivänä:

+324 Sukelluksia 270109

+324 Sukelluksia

Sukelluksen salat:

Riittävä rohkeus

Uljas uskallus

Yllytyshullu mieli

On ollut parin viikon varsinainen syväsukellus. Nyt pitäisi taas osata nousta vedestä kuivalle maalle. Ehkä se taas siitä. Hyvä, kun on tämä blogissa tapahtuva purkumahdollisuus…

Eilen illalla olin lentokentällä lähettämässä thaimaalaista Ranat Aek- ryhmää ja kirkon piispaa kotimatkalle tiiviin yhteisen ohjelman jälkeen. Nyt kotona kaikki tuntuu aivan oudolta. Kukkia äsken kastellessani huomasin, että jotkut lähtiessäni kukkaruukkuihin laittamani itäneet valkosipulin kynnet olivat kasvaneet jo kymmensenttisen varren. Elämää on siis ollut tämän vierailun ulkopuolellakin.

Perheemme nuoriso pääsi joskus lomalla kurkistamaan veden pinnan alle matalissa rantavesissä. Sieltä löytyi monenlaisia koralleja ja kaloja. Minulta tuokin riemu jäi väliin.

Elämässä on uskallettava kurkistaa myös pinnan alle, jos haluaa nähdä elämän koko kuvan…

Pinnan alta löytynyttä:

+323 Taas juhlitaan 220109

+323 Taas juhlitaan

Sankarille

Satakoon

Suklaata

Kahdeksan vuotta sitten sain toisen lapsenlapsen, Mussukan. Mussukka ei enää kuulemma ole Mussukka eikä myöskään Tähtisilmä, vaikka silmät tähtinä loistavatkin. Olkoon hän siis edelleen lapsenlapsi Kakkonen.

Kakkosen kanssa upottelemme toistemme laivoja netissä ja keskustelemme samalla siitä, kuka voittaa ja kenen pitäisi voittaa. Olen yrittänyt selittää, että minulla on vähintään yhtä hyvä mieli, kun Kakkonen voittaa kuin että jos minä voitan. Se asia on vähän vaikea ymmärtää, mutta mummot nyt vain ovat sellaisia.

Kakkonen ja Kolmonen ovat opetelleet käyttämään Kerro Kuvin – tietokoneohjelmaa, samoin kun vähän viittomakieltäkin. Kuvia en voi tähän laittaa, mutta kuvien alle kirjoitetuilla sanoilla kerrottuna kertomus syntymäpäivistä on tällainen:

”Syntymäpäivä tammikuussa

I ja A kakku karkki limu coca-cola suklaata donitsi donitsi suklaakakku jäätelö jäätelö jäätelö mehu ilmapallo lahja pirtelö perunalastu hampurilainen hampurilainen nallekarhu”

Kuopuksen kuusivuotiskakku:

+322 Virtuaalikirkko 200109

+322 Virtuaalikirkko

Radiosta

Televisiosta

Tietokoneesta

Yhdessä

Yhtä aikaa

Virtuaalikirkosta (www.virtuaalikirkko.fi).on  mahdollistata seurata suoraa lähetystä.

Tekniikka on ollut mukana jo ennenkin:

Lapsuudenkodissani kuunneltiin radiojumalanpalvelusta Telefunken- radiolla. Se oli kirjahyllyssä parvekkeen oven vieressä. Minusta oli mukava kirjoittaa virsien numerot ylös ja laulaa yhdessä radion kanssa. 

Kun pitkän ajan kuluttua sama asunto muuttui meidän kodiksemme, televisio oli aluksi vielä samassa nurkassa kuin lapsuudenkodissakin. Sieltä tuli Afrikkalainen gospelmessu, jota lapset olivat koulujumalanpalveluksessakin laulaneet. Nyt oli mukava laulaa niitä lauluja yhdessä.

Vanhat radiot muuttuvat taitavisssa käsissä vieläkin käyttökelpoisiksi soittimiksi.

+321 Lauletaan yhdessä 190109

+321 Lauletaan yhdessä

Laulaa lapsi

Ennenkin syömistään.

”Pleeng Thai namassakaan”, Thaimaalainen virsikirja, Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon ensimmäisen virsikirjan julkistamistilaisuus Suomessa. 19.1.2009.

Mukana Suomen Lähetysseuran 150-vuotisjuhlan vieraat Thaimaasta. Piispa Visanukorn Upama: Virsilaulua Pohjois-Thaimaasta. Virsirunoilijat ja -säveltäjät Ruth ja Inchai Srisuwan: Hengellistä musiikkia Koillis-Thaimaasta. Säestys: Ranat Aek -yhtye. Illan emäntä: TT Lilja Kinnunen-Riipinen.”

Koin työssäni paljon Ensimmäisiä Tapahtumia. Se oli uuden alkavan työn riemu ja riesa. Vaikka oli kuinka hyvin tutkinut asioita etukäteen kotimaassa, ulkomainen työ toi jatkuvasti esille uusia kysymyksiä. Mielenkiintoisia haasteita riitti. Oli pikemminkin valinnan vaikeus.

Ei kaikesta työstä tule näkyvää tulosta. Joskus oikea tulos on asian käsittelyn lopettaminen tai siirtäminen. Jälkeen tulevat jatkavat, jos jatkavat. Elämän laki.

 Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon virsikirja:

+320 Tamanpaivainen nyt 160109

+320 Tamanpaivainen nyt

Sormet naputtavat

Jalka heiluu

Sydan lepaa

Lahes koko paiva harjoituksia tai lehdistoa. Kaikkina muina aikoina rummut, symbaalit, huilut ja erilaiset ksylofinit tayttivat tilan ja kaikuivat uloskin tilasta. Joskus tuo musiikki oli tuntunut yksinkertaiselta ja oudolta. Nyt vain nautin.

Aamulla hain hartsia thaiviulun jousia varten. Paivalla jaoin ystavan kirpparilta hakemia talvikenkia, sukkia ja villapaitoja palelevalle joukolle. Illan suussa toinen ystava haki kultasprayta esiintymisessa tarvittavia viuhkoja varten. Mukavaa uutta viriketta meillekin.

Selaimen ongelmat selvisivat. Kirjoitan nyt kuulemma Linuxilla ja koneen selaimet ovat Konqueror ja Iceweasel. Kielet amerikan englanti, saksa tai ranska. Oppia ika kaikki, siis tamakin ika.

Porin Teljän kirkko. Lähetyksen soitinnäyttely. Oma Ranat-Aek-soittimemme. Kuva Kalaholman koulu.

+319 Nyt 150109

+319 Nyt

Juuri nyt

Ei eilen

Ei huomenna

Juuri nyt

He saapuivat. On ollut mukavaa. Ihan kuin kotona. Taiteellisten johtajien kanssa muistelimme vuosien takaisia asioita. Niin kuin se olisi ollut eilen... Nyt he kaikki nukkuvat. 

Nuo ihmiset putoavat aina jaloilleen. Pari nuorta jo meni ulos ovikoodeja miettien. Pian menemme illalliselle porukalla. Tuttua tohinaa. Katselimme vastuuihmisten kanssa seuraavien paivien ohjelmia. Harjoittelua. Soittimia. Siirtymista paikasta toiseen. Kulkueita. Aamiaisia. Televisioharjoituksia. Juhlaharjoituksia. Konsertteja. Aikatauluja. Vastuunkantajia. Ranat Aek.

Elama on valilla mielenkiintoista ja mukavaa.


2009. Ranat Aek. Vapaaehtoisen järjestelijän/tulkin matkalasku.

+318 Odotuksen jännitystä 130109

+318 Odotuksen jännitystä

Tuloja

Kohtaamisia

Lähtöjä

Uudestaan

Ja uudestaan

Joka härjillä kyntää, se  härjistä puhuu. Nyt härät saavat mennä menojaan. Minä lähden niiden kanssa muihin töihin.

Ihmisen rinnalla kulkemista ennen ja nyt. Nyt on aika muistella mennyttä, elää nykyisyyttä ja toivoa tulevaisuutta.

Näköala-lehti 2006/4. Suomen Ekumeeninen Neuvosto. Etusivu. Ranat Aek. Vierailu Kirkkohallituksessa.

+317 Leijapoika ja Teltantekijä 120109

+317 Leijapoika ja Teltantekijä

Monen

Miehen

Monet

Tarinat

Katselin eilen kirjahyllyjä ja otin käteeni Omar Khaijamin Teltantekijän. Vasta vähän ajan kuluttua tajusin, miten alitajuntani oli toiminut. Muistin juuri lueskelleeni Khaled Hosseinin Leijapoikaa. Siinä Amir, kirjan kertoja, sanoi osanneensa ”jo yhdentoista vanhana ulkomuistista tusinoittain säkeitä Khayyamilta”.

Teltantekijä on muisto veljestäni. Hän on tuon kirjan ostanut ensimmäisenä opiskeluvuotenaan.

Tiedämme jotain ihmisestä, kun katsomme hänen ystäviään. Tiedämme hänestä vielä lisää, kun katsomme, mitä kirjoja hän on lukenut, mitä musiikkia kuunnellut ja mitä tauluja katsellut.

Karjalohja. Isoveljen kanssa kalassa. Silloin ennen.

+316 Kuusi minua 120109

+316 Kuusi minua

Minua

Kuuden kerran

Verran

 

Kaksi blogiystävää kutsui minua kohtaamaan itseni satunnaisesti kuuden kerran verran. Kutsuin kolme lasta ja kolme lastenlasta auttamaan asiassa. Siis sattumanvarainen minä:

1. Keskimmäinen: Iltavirkku

Mies oli lähtenyt työmatkalle. Minä ja Keskimmäinen, kaksi kukkujaa, saimme loistoidean. Huomasimme, että räsymatto oli likainen. Aloimme innoissamme pestä sitä illalla klo 22.00. Meillä oli hauskaa.

2. Kuopus: Emokana

Ylihuolehtivalta äidiltä oli vanhin lapsi muuttanut pois kotoa opiskelemaan. Joululahjaksi kaksi jäljelle jäänyttä lasta osti äidilleen pienen keramiikkatyön, pesässä hautovan kanan. Kun kanan nosti pois pesästä, siellä näkyi kaksi munaa.

3. Esikoinen:  Äidiltä  pojalle

"Ainoa ihminen, joka vielä ajoittain pystyy opettamaan minulle jotain uutta kyynisyydestä"

4. Lapsenlapsi Ykkönen: Kiva:

5. Lapsenlapsi Kakkonen: Mukava

Yksi ”kiva ja mukava” yksilö täällä liikuttuu.

5. Lapsenlapsi Kolmonen: Kännykkä

Se olisi pitänyt arvata

2006. Rauman seurakuintalehti. Vielä yksi minä: Työminä.

+315 Ohjelmatoimistona ja matkaoppaana 110109

+315 Ohjelmatoimistona ja matkaoppaana

Tuletko hakemaan?

Lähdetkö viemään?

Thaimaassa ollessamme tuntui joskus, että toimimme ohjelmatoimistona. Matkaoppaina olimme usein, etenkin alkuvaiheissa, kun suomalaisia työtekijöitä ei ollut paljon. Virallisia vieraita tuli ja meni. Osa vierailuista oli muutaman päivän pysähdyksiä. Työhön liittyviä kokouksia pidettiin paljon kodeissa.  Olisimmepa silloin ymmärtäneet ostaa vieraskirjan. Noista vierailuista jäi yleensä hyviä muistoja. Vieläkin muistan, millaista silkkiä jotkut vieraat ostivat tai mitä ruokaa heidän kanssaan syötiin. Viralliset versiot vierailuista kirjoitettiinkin sitten pöytäkirjojen ja muistioiden pykäliin.

Ensimmäisen työkauden jälkeen osallistuimme Lähetysjuhliin Kajaanissa 1983. Siellä moni ihminen kävi kiittämässä meitä viimeisestä. Esikoinen ja Keskimmäinen jo vähän vaivaantuivatkin siitä, kuinka moni kysyi, muistivatko he heidät.  Eivät lapset tietenkään kaikkia muistaneet. Keskimmäinen katseli jossain vaiheessa monituhatpäistä juhlakansaa ja kysyi: ”Ovatko nämä kaikki olleet meillä kylässä?”

1980. Bangkok. Henrik Smedjebacka kotonamme kokouksessa.

+314 Mustavalkoinen vai monivärinen 100109

+314 Mustavalkoinen vai monivärinen

Monivärinen elämä

Mustavalkoinen totuus

Kuinka paljon erilainen saa olla, että on vielä samanlainen? Pitääkö samanlaistakin arvostella? Täytyykö erilaista tuomita? Missä kohtaa janaa on väärän ja oikean raja? 

Kirjoitin kerran seuraavan kommentin:

""Antakaa minulle kiinteä piste, niin vipuan maan paikoiltaan..."
Tiede uskoo sen pisteen löytävänsä. Usko tietää sen jo löytäneensä... Todellinen skeptismi epäilee pisteen olemassaoloa. Realisti ei välitä koko kysymyksestä, vaan rahastaa tasapuolisesti kaikkia. Niinkö?" 

Thaimaassa piti oppia elämään ihmisten kanssa, jotka rukoillessaankin käyttäytyivät toisin.

"Joskus tuntuu, että minulta on vienyt enemmän aikaa oppia antamaan toiselle eri tavoin käyttäytyvälle kristitylle uskon ja ilmaisun vapaus kuin jollekin toisen uskonnon edustajalle uskonnon vapaus. Irtopinnojen toivossa olisi huomattavasti helpompaa liittyä naureskelijoihin ja syyttelijöihin. Joskus niitä irtopinnoja haluankin. Jälkeenpäin hävettää. Yhä vähemmän epäilen toisen kristityn uskoa. Oman Herransa edessä hän seisoo tai kaatuu."

Thaimaa Doi Tung.

+313 Kullan kimallusta ja silkinhohdetta 090109

+313 Kullan kimallusta ja silkinhohdetta

Kaunista kuulla

Kaunista nähdä

Kauniin viestin

Kauniit tuojat

Kullan kimallusta ja silkinhohdetta. Ranat Aek, Thaimaan luterilaisen teologisen seminaarin musiikki- ja tanssiryhmä saapuu ensi viikolla Suomeen

”Tohtori Kishi oli pyytänyt vierailua jossakin teologisessa oppilaitoksessa.

Koulutuslaitoksessa juotiin kahvia yhdessä., E. kertoi vähän toiminnasta ja opiskelijat esittivät ohjelmaa, Koillis-Thaimaan kään- soittimen ja pikkusymbaalien säestyksellä thaimelodialla lauletun ja osaksi tanssitun laulun siitä, miten koillisthaimaalainen voi olla Jumalan oma. Eräs oppilaista tanssi oikein thaipuvussa kristillisen thaitanssin, yksi opiskelija sanoi tervehdyksen ja toinen heistä käänsi sen englanniksi!!!! Vaatimatonta, mutta peräti vaikuttavaa!!! Jotain meni perille.” 

Tässä ote kirjeestäni esimiehelle Suomeen kesällä 1989. Nuo Aasian eri maista tulleet kuulijat olivat Thaimaassa osallistumassa Luterilaisen Maailmanliiton Teologiseen konferenssiin, piispoja, rehtoreita, erilaisia päättäjiä ja kouluttajia.  Muistelen, että heitä oli ainakin Intiasta, Malesiasta, Indonesiasta, Australiasta, Papua-Uudelta Guinealta, Japanista ja Hongkongista. Yksi osallistuja oli ”Palestiinasta- niin kuin hän itse halusi sanottavan”.

1988. Bangkok. Hua Mark. Jouluenkeli

+312 Muuttoja ja inventaarioita 080109

+312 Muuttoja ja inventaarioita

Muutoksen mukavuus

Mukana muutoissa

Täytyy myöntää, että kotimme ei ole ollut tyylikäs, mutta sen sijaan kyllä tyylillinen, siis monityylinen. Yhteiselomme alussa täytimme työhön liittyviä virka-asuntoja vinttien ja varastojen kätköistä löytyneillä huonekaluilla sekä kirpputorilöydöillä. Jotain uuttakin sentään ostimme. Thaimaan vuosien aikana tuntui turhalta kotimaakausilla ostaa uutta ja modernia, koska kaikki olisi ollut taas vanhanaikaista muutaman vuoden jälkeen Suomeen palatessamme.

Thaimaassa asuimme valmiiksi kalustetuissa asuinnoissa. Huonekalut kuuluivat luontaisetuihin. (Meillä oli aika pienet kiintiöt Suomesta mukaan otettavalla tavaralle.) Joissain asunnoista oli valmiiksi vuokraan kuuluvia huonekaluja ja keittiökalusteita, mutta toisissa piti hankkia kaikki itse. Työkaudelle tullessaan katsoi, mitä kulloinkin oli valmiina varastossa. Opimme tekemään kodin aina niistä huonekaluista, joita juuri sillä kerralla löytyi. Vanhoja huonekalujaan saattoi taas ihailla työtovereiden kotona. 

Arvatkaa, osaammeko kantaa muuttotavaroita paikasta toiseen. Vastaus on: Kyllä. Kaikki sujuu perusperiaatteella: Se, mikä on mahtunut ovesta sisään, mahtuu siitä uloskin.

1979. Bangkok. Kirjahylly. Rottinki. Korkea. Viisi hyllyä. Hyvä.