Kenen maa?
Kenen historia?
Kenen koti?
Historiankirjoitus on aina oman aikansa lapsi, nuori, aikuinen tai vanhus.
Lapsi uskoo sen, mitä sanotaan ja kuvittelee loput.
Vanhempien ja opettajan sana on totuus. Historia, jonka lapsi
kirjoittaa, on lähinnä hänen vanhempiensa ja opettajiensa tulkintaa
asioista. Lapsi uskoo mustavalkoiseen totuuteen.
Nuori ei usko mitään, mitä sanotaan. Vanhempien ja
opettajien sana ainakin on valhetta. Historia, jonka nuori kirjoittaa,
on aina erilainen kuin vanhempien suosittelema tulkinta. Nuori uskoo
kapinaan ja luottaa muihinkin kapinoijiin.
Aikuinen uskoo itseensä. Vanhempien totuus voi olla
hyvä, mutta se on auttamattoman vanhanaikainen. Aikuinen tietää
osaavansa ja ymmärtävänsä kaiken paremmin. Historia, jonka aikuinen
kirjoittaa, pohjautuu menneisyyteen. Aikuinen tarvitsee dokumentteja.
Kun hän löytää hyviä lähteitä, hän vetoaa niihin. Näin saadaan aikaan
uusi synteesi, uusi tulkinta, uusi totuus. Aikuinen uskoo luomaansa totuuteen.
1990: Bangkok. Kuopus sekä
kotitalon jugoslavialaiset ja korealaiset kaverit. Kuulimme myöhemmin,
että ystävien kotimaa Slovenia säästyi sodalta lähes kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti