Kenen maa?
Kenen historia?
Kenen koti?

Historiankirjoitus on aina oman aikansa lapsi, nuori, aikuinen tai vanhus.

Lapsi uskoo sen, mitä sanotaan ja kuvittelee loput. Vanhempien ja opettajan sana on totuus. Historia, jonka lapsi kirjoittaa, on lähinnä hänen vanhempiensa ja opettajiensa tulkintaa asioista. Lapsi uskoo mustavalkoiseen totuuteen.

Nuori ei usko mitään, mitä sanotaan. Vanhempien ja opettajien sana ainakin on valhetta. Historia, jonka nuori kirjoittaa, on aina erilainen kuin vanhempien suosittelema tulkinta. Nuori uskoo kapinaan ja luottaa muihinkin kapinoijiin.

Aikuinen uskoo itseensä. Vanhempien totuus voi olla hyvä, mutta se on auttamattoman vanhanaikainen. Aikuinen tietää osaavansa ja ymmärtävänsä kaiken paremmin. Historia, jonka aikuinen kirjoittaa, pohjautuu menneisyyteen. Aikuinen tarvitsee dokumentteja. Kun hän löytää hyviä lähteitä, hän vetoaa niihin. Näin saadaan aikaan uusi synteesi, uusi tulkinta, uusi totuus.  Aikuinen uskoo luomaansa totuuteen.

1990: Bangkok. Kuopus sekä kotitalon jugoslavialaiset ja korealaiset kaverit. Kuulimme myöhemmin, että ystävien kotimaa Slovenia säästyi sodalta lähes kokonaan.
Plus%206%201990%20Prasart%20Court%20Marr