Hurjia kuohupäitä.
Hymyäviä aaltoja.
Rinnan riemua.
Ainaista ikävää.
Joskus kutsun Taivaan Isän huumorintajuksi sitä,
että juuri minulla on elämässäni ollut niin monia lähtöjä. Minullahan
lähtökitka on aina ollut suuri. En ole luonnostani edes kovin
seikkailunhaluinen, vaan pysyn mieluimmin paikallani. Uudesta kyllä aina
innostun, kunhan saan itseni liikkeelle.
Lähtöjen haikeuteen auttoi välillä Thaimaassa odottava kaveripiiri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti