Aika haluaa hoitaa.
Se on sen tehtävä.
Tsunamin jälkeen minulta yleensä joka tilaisuudessa kysyttiin, olinko itse ollut Thaimaassa siihen aikaan. Sitä kesti toista vuotta. Sitten kohu alkoi vaimeta. Hyvä niin. Elämän on jatkuttava katastrofienkin jälkeen. Muidenkin kuin tsunamin.
Jokelan tapahtumien jälkeen jotkut alkoivat kritisoida sitä, että kirkko tuli mukaan kriisityöhön. En enää näinä vuosina helposti provosoidu mistään, mutta se kritiikki ylitti minun rajani.
Ei kirkko puolustelua omassa työssään tarvitse. Se tekee, mitä sen tulee tehdä. Hädässä oleva ihminen voi puolustamista tarvita. Hänellä täytyy olla oikeus hakea apua sieltä, mistä hän haluaa ja missä sitä on tarjolla. Tuntuu, että nuo kritiikin harjoittajat eivät vielä tiedä elämän todellisuudesta riittävästi. Tuskalla brassailua ei kukaan tarvitse, ei myöskään auttamisen irvailua.
Thaimaa. Etelän tukit matkalla maailmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti