Onneksi on edes
joku kotieläin.
Onhan meillä sentään
Vilukissa.
Täysikuu kirkkaalla taivaalla. Pienenpieni härmäkerros maassa. Jo vilukissaa vähän paleltaa.
Ajatustoiminta alkaa olla lamassa. Jokohan on aika
päästää vapaalle. Täälläkin voi vetäytyä shaalin alle ja uneksia. Kunhan
tietäisi, mitä uneksia. Ja jos viitsisi edes uneksia. Ei tänään. Ehkä
huomenna.
1979 Birmingham. Paleltiin sitä ennenkin. Esikoisen koulussa ei ollut kunnon lämmitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti