Ei koskaan enää.
Ja kuitenkin joka päivä.
Ja kuitenkin joka päivä.
En usko ihmisen hyvyyteen. Minun on paljon helpompi
uskoa perisynnin käsitteeseen ihmisen toimintaa selitettäessä. Toivon
kuitenkin, että ihmiskuntana emme toisiamme täysin tuhoa. Siihen me
voimme tällaisinakin vaikuttaa. Pieniä valintoja, suuria tekoja.
1955. Pori. Kirkkopuisto. Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin luovuttaminen ja paljastus. Luovutuspuhe isäni Vilho Ikävalko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti