Juhla oli Helsingissä
Presidentti kutsui
Ja mummo meni
Eikä ollut moksiskaan
Suuremmastakin oli  elämässä selvitty

"Nykyisin tuntuu usein siltä, että vanhemmat ovat melkein lastensa orjia ja koettavat toteuttaa näiden pienimmänkin toiveen, mutta vaatimukset kasvavat samassa suhteessa ja tyytymätön mieliala pääsee helposti vallalle. "En minä tee, en minä mene", vastaavat monet lapset vanhempiensa pieniinkin pyyntöihin. Sellaista sanaa ei sallittu kymmenlapsisessa työläiskodissa. Kun se kuului, äiti sanoi rauhallisesti: "Sellaista sanaa minä en halua kuulla", ja niin se jäi melkein kuin itsestään pois lasten sanavarastosta." Kotiliesi 1953.

Mummoni, tuo kymmenlapsisen perheen äiti, oli yksi Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansiomitalien saajista vuonna 1953. Se annetaan edelleen "nimenomaan sellaisten äitien edustajille, jotka ovat usein vaatimattomina kaikessa hiljaisuudessa suorittaneet naisen suuriarvoista elämäntehtävää kasvattamalla ja kouluttamalla kansalleen terveen, elinkelpoisen lapsijoukon."

Sain jokin aika sitten serkultani enoni ottaman kuvan mummostani ja äidistäni. Tällaisen kuvan olemassaolosta en tiennyt mitään.Enoni evakkomatkalle taulujen väliin pakkaamat kuvat ovat olleet aarteita yleisestikin, mutta myös meille läheisille   (Kuva Jalmari Lankinen. Juha Lankisen kokoelmista)
Plus%2075%20Meeri%20ja%20mummo%201930-lu