+1176 Innostuvaisuuden ylistys 280914

+1176 Innostuvaisuuden ylistys

Ajattelen.
Ihanaa.

Olen vihdoinkin keksinyt sen, mikä pitää minut käynnissä: Olen innostuvainen.  

Huomaan, että lähipiirissäni ja ympäristössäni on ylen määrin muitakin innostuvaisia. Me monet siis innostumme mitä ihmeellisimmistä asioista. Kaikki eivät innostu niistä samoista asioista, eivät ainakaan niin paljon ja niin usein kuin me innostuvaiset.

Kun googlasin innostuvaisuutta, minulle tarjottiin innostuneisuutta. Ei se minusta ole ollenkaan sama asia, en ainakaan minä koe olevani niinkään innostunut vaan pikemminkin innostuva. Turhankin paljon innostuva. Turhan monesta asiasta innostuva. Ihan hassuista asioita innostuva. Ei aina salonkikelpoisesti  salonkikelpoisista jutuista innostunut.

Vanhetessa on pakko tajuta, että ihan kaikkeen siihen ei enää ehdi eikä kykene, mitä voisi elämässä kokeilla. On pakko valita. Onneksi saa edelleen uskoa tekevänsä vaikka mitä. Kunhan ei ota itseään enää liian vakavasti…

Taitaa olla niin, että monet blogituttunikin ovat innostuvaisia. Jotkut onnelliset ovat sen lisäksi sitkeitä ja innostuneitakin, mutta eihän kaikkien tarvitse olla samanlaisia, eihän?

Voi olla, että tähän kirjoitukseen pontena oli Turun Sanomien juttu pyöräilytutkimuksesta: ”Silmät kiinni ja polje”. Siihen osallistuin minäkin vahtimalla lastenlasten kanssa erään tutkimukseen osallistuneen henkilön koiraa kokeen aikana. Sekin oli hauskaa.

1979. Pyöräilytutkimusta Porin puistossa ennen Thaimaahan lähtöä.

+1168 Turun Sanomat: "Kanootilla roskia vastaan" Aurajoki 26.7.2014 280714

+1168 Turun Sanomat: ”Kanootilla roskia vastaan" Aurajoki 26.7.2014

Positiivista piilonipotusta
Down by the Laituri

TS: ”Kolme ihmistä, kaksi jätesäkkiä ja yksi intiaanikanootti.”  
”Turun luonnonsuojeluyhdistyksen tempauksen tarkoituksena oli enemmän saada ihmisiä miettimään roskaamistaan kuin varsinaisesti puhdistaa jokea.  Kolme Turun luonnonsuojeluyhdistyksen  aktiivia meloi intiaanikanootilla Aurajoessa  ja keräsi muuta liikennettä väistellen talteen juhlijoiden sotkuja.”

Yksi asianosainen: ” Meidän mielestä tuo melonta ja mittaus on tehokkaampi keino kuin pelkkä asiasta mariseminen… :-) ”

”Päivän faktoidi: Tiesittekö, että EU:n ympäristövirasto on tällaisia kampanjoita varten standardoinut tärkeimmät roskakoodit,  ja omat koodit saa  mm tamponit (G144), kondomit (G133), ja huumeruiskut (G99)?”

Tuon yhden roskankerääjän isäkin on muuten nuoruudessaan purjehtinut yhdessä ystävänsä kanssa ystävän upopuudella itsevalmistetulla optimistijollalla tuota samaa jokea alas Tuomaansillalta lähtien. Down by the Aurajoki.

+1164 Ötökkähotelli 050714

+1164 Ötökkähotelli

Älä tule paha ötökkä
Tule hyvä ötökkä

Jotkut ideat nappaavat heti. Ihan kaikki eivät, eivätkä ainakaan ihan aina.

Lahjoimme aikoinaan lapsia havainnoimaan luontoa. En muista, maksoimmeko me oikeasti mitään, mutta ainakin periaatteessa tropiikissa kasvaneiden lasten suomalaisen luonnon tuntemus noteerattiin kymmenen sentin arvoiseksi per kasvi/eläin.

Seuraavakin polvi saa nyt luonnontuntemuspisteitä. Erikoisesti käyttäytynyt lokki Porin kävelykadulla oli eilen pisteen arvoinen. Mökillä pisteitä taisi kertyä vähän enemmänkin. En tiedä, oliko lahoamaan jätetyssä kannossa jotain havainnoitavaa, luonnonsuojelua se kuitenkin oli.

Mutta se ötökkähotelli. Satakunnan Kansan artikkeli ötökkähotelleista  kolahti. Toissapäivänä sellainen rakennettiin myös mökin pihalle. Kaarnaa ja tuohta ja porattua halkoa ja maatuneita lehtiä ja kiviä ja koralli-ja simpukkasälää jne asettiin yhdessä rakennettuun viiden tähden ötökkähotelliin, johon kuulemma valutettiin vähän sokerilientäkin ötökköjen aamupalaksi.

Toivotaan, että ötökkähotellimme on pystyssä tälvenkin yli.  Jos se ei onnistu, hotelli ihan varmasti  pystytetään keväällä uudestaan, silloin jo ennen omenapuiden kukinta-aikaa.

+1162 Sukukokous grillin äärellä 280614

+1162 Sukukokous grillin äärellä

Yksi kaksi kolme neljä lasta

Nuorinkin jo kuusikymppinen. Mihin se aika meni?

Neljä sisarusta. Neljä puolisoa. Savuahventa, grillitikkuja, kahvia  ja plättejä. Jo neljäs peräkkäinen vuosi sovittuja tapaamisia tällä joukolla. Nyt päivitettiin jo yli neljäkymmentä vuotta sitten edesmenneen isän sota- ja sotasairaalareissuja, kihlojen ostoa Porissa Porin suurimman pommituksen päivänä  2.2.1940  ja vihkimistä Siikaisten pappilassa liikekannallepanokäskyn päivänä 18.6.1941. Sodan vaikutukset kolmanteen ja neljänteen polveen…

Leppoisaa. Aurinkoa. Kiitollisuutta tästä päivästä. Suosittelen.

1952. Merikarvia Lauttijärvi. Mäkelän mukulat.

+1161 Juhannuksen luontohavaintoja -ko/kö 220614

+1161 Juhannuksen luontohavaintoja -ko/kö

Joutsenko? Satakielikö?
Tikkako? Räkättikö?
Korppiko? Jäniskö?

- Mutta vain kaksi hyttystä. Jihuu.

Juhannuskuulumisia tekstiviesteillä:

Pojanpoika sai isältään  luontohavaintopisteeen, kun huomasi, että maa oli lämmin, kun aurinko paistoi hetken. Isosiskonsa kuulemma kulki paljain jaloin, kun tuli rakeita. Ei kuulemma ollut kovin kylmä.

Saatiinpa meilläkin sentään savuahvenia. Nam. (Kuva Simo Nieminen)

+1159 Kissan lumous 150614

+1159 Kissan lumous

Kuka katsoo ja ketä

Viikonloppu Rontin ja hänen palvelijoidensa luona virkisti. Pestopasta ja nyhtöpossu täyttivät vatsan.

Rontti ja Rontin lumousvoima:

+1154 Viimeisen viikon vaihteluväli: Saattohoitoa, päiväkotia, tulkkausta, purkuryhmää, koulutusta, sukua, salakirjoitusta, lintuja ja rippikoulua 130514

+1154 Viimeisen viikon vaihteluväli: Saattohoitoa, päiväkotia, tulkkausta, purkuryhmää, koulutusta, sukua, salakirjoitusta, lintuja ja rippikoulua

Vaihtelevaa maailmaa
Alavilla maillakaan ei hallanvaaraa
Eikä päätäkään palellut

Sattuipa yhteen viikkoon taas monenmoista purtavaa. Ei pitkästytä, ei.

- Vierailu Porin diakonialaitoksella ja tutustuminen sen moninaiseen toimintaan .
- Vierailu Lokalahden päiväkodin Lokki Joonatanin 40-vuotisjuhlissa. Kerroimme siellä muistoja päiväkodin alkuvaiheista ja Taimi Rauvolasta, jonka talossa päiväkoti nykyisin toimii.
- Vierailu viranomaisten luona  thaikielen tulkkina. Uusien tulkkausten sopimista.
- Vierailu sukuhistoriassa. Sukuselvitystä tehnyt pikkuserkkuni tytär otti yhteyttä. Vanhoista valokuvista löysin onkimisreissun hänen serkkunsa (minun pikkuserkkuni) kanssa.
- Vierailu Helsingissä.  Paluuryhmien vetäjien koulutuspäivä Lähetystalolla Helsingissä Tarpeellista kokemusten jakoa ja uusia näkökulmia.
- Vierailu kesämökillä. Tikka päristeli kuivumassa olevan puun runkoa ja siirtyi sitten antamaan varsinaisen rumpukonsertin sähköpylvään päällä olevan metallilevyn avulla.
- Vierailu rippikoulussa, jossa olin jo aikaisemminkin vieraillut. Rippikoululaiset olivat sen jälkeen saaneet lähettää minulle kysymyksiä, joihin vastasin kirjeillä. Nyt söimme yhdessä jäätelöt ja sain heiltä jokaiselta oman kortin ja kommentit. Hauskaa.
- Vierailu omissa aivotoiminnoissa. Interfloran kukkien kanssa tulleessa äitienpäiväkortissa oli päänvaivaa ja hauskuutta. Keksin ihan itse mistä salakirjoituksesta oli kyse. Hakukone auttoi. Salakieli oli ROT 13: ”Paljononneaaidillemummolleanopillejamuillearvonimillesi”.


Karjalohjan Härjänvatsa. Isoveli, pikkuserkkuni Pauli Tilli ja minä.  Hieman ikäeroa. Mummoni oli ison perheensä kuopus, samoin äitini. Minäkin olin oman  pienemmän perheemme kuopus.

+1148 Kierrätyspuhelimen vanhat tekstiviestit 010414

+1148 Kierrätyspuhelimen vanhat tekstiviestit

Kuka vanhoja ei muista
Sille tekstiviestejä silmään

Laatikoissa oli säästynyt vanha varapuhelin. En edes pyri arvaamaan mitä vuosimallia se oli. Itse se kyllä pyrki ikäänsä vihjailemaan vanhoilla säilyneillä tekstiviesteillä. Tällaista löysin:

22.4.2004. Miniältä: ”H. muuten just oppi lukemaan! Nyt se lukee J:lle sarjakuvia.”
22.1.2005 Thaimaan rannalta tsunamin jälkeen ruumiiden tunnistusryhmässä olleelta ystävältä: ”Suurkiitokset muistamisestasi.”
18.1.2006 Esikoiselta: ” I: Jos mä näen tähdenlennon niin mä toivon et jos mun suuhun joskus hyppää sammakko niin et se on pieni et mä en tukehdu siihen.”
1.4.2007 Esikoiselta: ”ohjaaja soitti just, sain apurahan 2 kk amazonille mittaamaan salamoita! sadekausi alkaa sopivasti kun H:n työ loppuu, pientä säätöä tulee, mutta rock!”

Tuohon viimeiseen me melkein kaikki viestin saaneet menimme silloin lankaan.
Hyvää aprillia teille kaikille !

2001. Suvun onnittelukorteissakin on ollut kännykkäteema:

+1144 Lause-Finlandia 2014 ja someystävät 110314

+1144 Lause-Finlandia 2014 ja someystävät

Yhteisölauseita äänissä

Valitut  Lauseet 2014. Lukiessani niitä muistin taas, kuinka moni someystäväni on muistanut minuakin omilla lauseillaan. Vuonna 2013 jo tällaisia  lauseita esittelinkin.
+1063 Lause-Finlandia ja kommentointi

Etsin omaan blogiini vuonna 2013 tulleita kommentteja. Niin monesta olisi ollut valittavana. Kiitos niistä ihan kaikista. Säilytän niitä aarteinani. Rakastan lauseita, kuten moni on varmaan huomannutkin…

Tammikuu 2013, +1045 Toisen katto toisen lattia, toisen blogi toisen kasvualusta
Flora: ” Onneksi verkossa on myös paikkoja, joissa keskustelu saa ja voi rönsyillä monenlaisiin suuntiin kadottamatta myönteistä sävyään.”

Helmikuu 2013. +1059 Thaimaassa taas kaikin aistein ja kokosydämin
Sokea kana: ”Omaakin (pipoa) pitää tässä välillä vähän yrittää venyttää.”

Maaliskuu 2013. +1069 Tulevaisuus on nyt heidän
Tuomoh:  ”Itse erotan luovuttamisen ja lannistumisen.”

Huhtikuu 2013 +1072 Iloisessa hääjuhlassa
Äijä  ”Monta kertaa on tehnyt mieli polvistua parvella, että kunpa jaksaisivat, kunpa tahtoisivat, kunpa kestäisivät.”

Toukokuu 2013  +1080 Kevätmasennus, kaamosmasennus, talvimasennus, vuodenaikamasennus
Liisa: ”Kipuunkin auttaa mukava tekeminen, mutta aika usein se kipu estää sen mukavan tekemisen ja kierre on valmis.”

Kesäkuu 2013  +1084 Johannes Kastajan heinäsirkat
H.M,Juhani Hämeenjussi:  "Toisen vitsaus on toisen leipä?"

Heinäkuu 2013 +1088 "Kenen kertomukset saavat tilaa?"
Isopeikko.” Peikko on oppinut monta juttua toisten kertomuksista. Välillä se kyllä epäilee, ettei kaikki kerrottu ole ihan totta. Paitsi silloinkin se voi olla totta yhdeltä kantilta, vaikka ei olisikaan ollenkaan totta toiselta. Totuus on niin kovin häilyvä ja arvaamaton, ja lähes jokaisella omansa.”

Elokuu 2013 +1089 Kenen maata on Ei-kenenkään-maa?
SusuPetal. "Kannan ottaminen on toisinaan raskasta. Etenkin, jos syyllistetään siitä, ettei ota kantaa. Silloin on huono ihminen. Liika kannan ottaminen tekee ihmisen vihaiseksi ja katkeraksi tai uuvuttaa."

Syyskuu 2013 +1092 Uumaja - Euroopan kulttuuripääkaupunki 2014
Sirokko: "Jee näitä blogistanian virkistäviä ihmeitä..."

Lokakuu 2013 +1096 Kansallisarkisto: Sotapäiväkirjat
Ellinoora: "Lyhyeksikin jäänyt sotakokemus sirpaleina isissämme - heidän kauttaan meissä..."

Marraskuu 2013 +1100 Mitä silmät ei nää vai näkevätkö sittenkin...
Kuvittelija: "Omia lastenlapsia kuunnellessani haltioidun usein uusista raikkaista näkökulmista."

Joulukuu 2013 +1130 Jokaisen tarina on tärkeä - joka vuonna. Hyvää uutta vuotta!
Lepis. "Kenenkään ei soisi jäävän hädän hetkellä yksin."

Kuvaksi on Ihan Pakko laittaa tämä kuva. Talvilomakissa Rontti viihdytti minua tällä koneella – ja sotkuisella työpöydällä. (Kuva Simo Nieminen)

+1141 Mitä tekisit ylimääräisellä puolella sekunnilla?151214

+1141 Mitä tekisit ylimääräisellä puolella sekunnilla?

Sentti tai sekunti sinne tai tänne
Vai?

Katsoin Olympialaisten Naisten viestiä. Puolen sekunnin ero vaihtoi mitalin väriä. Noissa kisoissa koettiin myös mitalin katoaminen kahdella kymmenesosasekunnilla. Entä se Mietaan yksi sadasosasekunti aikoinaan?

Yritin kokeilla, kuinka pitkä on silmänräpäys. Mietin, mitä minulta jää näkemättä sinä aikana, kun silmäni on kiinni? Mitä kokematta?

Kun läheinen kuolee, aika pysähtyy monen silmänräpäyksen ajaksi. Elämme oman aikamme suhteessa toisiin ihmisiin. Portille asti pääsemme toisen mukaan. Saattamaan. Lähettämään. Aikanamme itsekin lähtemään. Senkin jälkeen joku toinen jäljelle jäävä vielä räpyttää silmiään. Oman aikansa.

Siis, eläkäämme täysillä joka sekunti ja sen osa. Tänäänkin.

Vanhan valokuva-albumini ensimmäinen sivu. Minä vielä elän. Toistaiseksi:

+1140 Venäjä, Venäjä, Venäjä, Venäjä... 080214

+1140 Venäjä, Venäjä, Venäjä, Venäjä...

Enemmän kuin kolme Venäjää

Näinä päivinä taas mietin tuota Venäjää. Isoa maata voi katsoa niin monesta suunnasta. Tässä muutama:

1. Evakkoperheessä sodan jälkeen syntyneenä ei voinut välttyä tietämästä, millainen naapuri meillä idässä oli ollut kulloisestakin nimestä riippumatta.  Sukua oli asunut sillä alueella monta sataa vuotta ja rajat muljahdelleet sinne tänne noidenkin vuosisatojen aikana. Siellä jossain Se oli ja sai luvan pysyäkin, jos siltä ikäpolvelta kysyi.

2. Kälyni valmistui venäjän kielen diplomikielenkääntäjäksi ensimmäisten joukossa 1960-luvulla Tampereen kieli-instituutissa ja oli koko työelämänsä hyvin arvostettuna liike-elämän tulkkina ja kielenkääntäjänä niin Suomessa kuin lukemattomilla työmatkoilla Neuvostoliitossakin. Hän tunsi sen maan kulttuurin.

3. Kolmisenkymmentä vuotta sitten lensimme Thaimaasta omalle lomalle Aeroflotille ja kiertelimme päivän Moskovaa. Silloin ei ihan arvannut, mikä kaikkea Punaisella torilla ja sen ympärillä vielä nähtäisiin. Mathias Rustkaan ei sinne silloin vielä ollut lentänyt.

3. Viime vuosituhannen lopulla sitten kävin ”serkkumatkalla”  kaupungissa, jota jossain nimitettiin ”vanhaksi venäläiseksi kaupungiksi”. Sieltä löytyi sairaala, jossa veljeni oli syntynyt, kirkko, jossa isäni kävi rippikoulun ja tori, jossa äitini oli lapsena myynyt voita ja metsämansikoita. Sieltä löytyi enoni piirtämiä taloja ja muistoja toisen enoni pommitetusta kodista ja tätini hävitetystä ompeluliikkeestä. Sen katuja kävelin serkkuni Juha Lankisen kanssa, joka oli ollut rakentamassa Viipurin pienoismallia Lappeenrantaan ja etsimässä Viipurista Mikael Agricolan hautaa vanhojen asiakirjojen avulla 1989-1990 ja oli myöhemmin pystyttämässä sinne uutta Agricolan patsasta 2009.

4.  Mies on ollut taas tämän viikon ja on vielä ensi viikonkin vierailemassa Pietarissa, Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Kelton teologisessa instituutissa. On ollut etuoikeus saada olla mukana tuossa teologisessa koulutuksessa jo monia kertoja monina vuosina. Koemme edelleen tuon kirkon uuden nousun ihmeenä.

5. Sotshin olympialaisten ensimmäiset karsinnat. Ajattelin etukäteen, että en olisi niistä mitenkään erityisen kiinnostunut. Vaan kuinkas sitten kävikään. Aloitin television tuijottelun jo ensimmäisistä lökäpöksyistä. Pahalta näytti. Pakkohan sitä oli seurata, mitä noille lökäpöksyille kävi.

2008 marraskuu. Venäjä, Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Kelton kirkko.

+1131 Jos olisimme tavallinen perhe 010114

+1131 Jos olisimme tavallinen perhe...

Jos mutta kun ei ihan

Joulun päivien aikana koolle kertynyt suku, etenkin sen nuorin osa, huvitti kerran itseään ja muita miettimällä, millainen tämä joukkio olisi, jos se olisi tavallinen perhe. Pitäisikö tavallisen perheen isän olla urheiluhullu ja sen nuorison rakastaa Cheekiä. Käytäisiinkö kerran vuodessa Kanarialla? Roikkuisiko nuoriso ostoskeskuksissa? Tavattaisiinko isovanhempia? Millaisia elokuvia katseltaisiin ja mitä televisio-ohjelmia seurattaisiin? Luettaisiinko kirjoja ja jos, niin mitä?

Tätä kaikkea mietittiin kun nuoriso kuunteli Frank Sinatraa ja luki fantasiakirjallisuutta. Osa porukasta pelasi aina vuorollaan Harry Potter-peliä ja Rummikubia sekä kokosi palapeliä. Lattialla löhöten katseltiin Miss Marplea ja Porotia sekä kierrätettiin vaatteita. Joku luki vanhoja Aku Ankka-kansioita ja pelasi Angry Birdsiä. Aina välillä syötiin. Melkein tavallinen perhe.

2013. Osa melkein tavallisesta seimiasetelmasta pianon päällä. Mangusti ja panda ovat kuulemma tulleet seimen ääreen tietäjien mukana…

+1130 Jokaisen tarinon tärkeä- joka vuonna. Hyvää uutta vuotta! 311213

+1130 Jokaisen tarina on tärkeä - joka vuonna. Hyvää uutta vuotta!

Kuuluvatko kaikki johonkin joukkoon?

Olen pohtinut uteliaisuuden ja kiinnostuneisuuden rajapintaa. Räkärealistina yritän selvittää, mitä tuolla rajapinnalla tapahtuu ja kenen oikeus on tuota rajaa ylittää. Kenen tarinaa pitää kuunnella ja kenen tarinaa ei saa kuulla? Miksi yksinäisyyden maassa Suomessa yksityisyyden rajaa korotetaan koko ajan?

Hoitotahdossa pitäisi olla hyvin selkeästi mahdollisuus myös omien rajojensa määrittelyyn. Jos on rastittanut rastin ruutuun, jossa ilmaisee halunsa kuolla yksin ja unohdettuna, ei saa olla katkera siitä, että niin tapahtuu. Jos taas haluaa olla ihmisten löydettävissä loppuun asti, siihenkin täytyy olla rastitusmahdollisuus. Vaikeinta on keksiä, miten rastitettaisiin se, että haluaa tavata vain niitä, joiden motiivit ovat oikeat…

Tämän vuoden tarinat alkavat olla jo ohi. Kuulin vielä kahden maahanmuuttajan tämänpäiväisen tarinan. Huomenna heille ja heidän läheisilleen avautuvat uudet tarinat niin kuin meille kaikille.

Jos Herra suo.

2013. Jouluasetelma. Esikoisen kännykkäkuva: Seimiasetelmaa tehtiin jouluaattona kauan kahden nuoren neitosen voimin. Tällä kertaa pianon päällys on täpötäynnä. Uutta on se, että jokainen esine liittyy johonkin tarinaan.  Kymmenet tarinat kulkevat hahmojen kesken.  Yksi hauskimmista on pieni olkipukki, joka luulee olevansa norsu. Kuinkas muuten, suomalaisthaimaalaisessa tarinassa...

+1129 Perinteinen joulukuusi 291213

+1129 Perinteinen joulukuusi

Perinteinen joulukuusi
Kuka mitä mistäkin perii…

Perheemme perinteistä kerrottaessa tarvittaisiin varmaan kulttuuritulkkeja. Nuorimman nuorison jouluperinteet näyttävät olevan varsin omalaatuisia, niin kuin perinteiden tietysti kuuluukin olla. Juuri saavuimme kiinalaisesta ravintolasta, jossa olimme syömässä perinteistä kiinalaista buffettia. Niin olemme kuulemma tehneet jo perinteisesti suomalaisten jouluruokapäivien  jälkeen.

Kuusi koristeltiin myös perinteisesti. Siis thaimaalaisen perinteen mukaan. Välkkyvästi ja täyteen. Tässä Esikoiselta pyytämäni kännykkäkuva eräästä perinteisestä joulukuusestamme:



Nyt nuorin nuoriso päätti alkaa uuden perinteen. Pian meillä on pirtelöbuffetti, kunhan kaupasta saadaan ensin sitä perinteistä vaniljajäätelöä. Saa nähdä, säilyykö ensi joulu ilman perinteisiä pirtelöitä. Tuskin.

+1128 Jouluvalmistelut 1955: "Ilmoitan mä suuren ilon" 241213

+1128 Jouluvalmistelut 1955: "Ilmoitan mä suuren ilon"

Jouluvalmistelut 1955 on suoritettu loppuun.

"Jouluenkeli
Joulun suurta sanomaa tahdon teille julistaa.
Ilmoitan mä suuren ilon jokaiselle tuleva se on.
Syntyi Jeesus maailmaan. Käykää tekin veisaamaan
kirkkain äänin, täysin rinnoin, juhlamielin, herkin innoin!
Jumalalle kunnia olkoon korkeudessa.
Maassa rauha ihmisille. Hyvä tahto jokaiselle.
Joulurauhan, ilon hyvän, ilon parhaan, ilon syvän,
tahdon teille lahjoittaa, joulurauhan julistaa."




1988 Bangkok. Armon kirkko. Jouluenkeli

+1120 Jouluvalmistelut 1955: Joulun uusi ja vanha 161213

+1120 Jouluvalmistelut 1955: Joulun uusi ja vanha

Tavallista tavallista monin tavoin.

Nuorinkin polvi ottaa joulutavat hyvin vakavasti. Tietyn kynttilänkin pitää olla tietyssä paikassa.

En osaa kuvitella, millainen olisi joulu ihan ilman perinteitä. Jokaisella on tietysti  lupa tehdä joulustaan juuri sellainen kuin hän haluaa. Toisten mieliksi ei tarvitse liikaa pallotella. Kovin paljon en itsekään tarvitse. Sen olen huomannut, kun olen monenlaisia erilaisia  jouluja viettänyt. Joulu ovat oikeastaan leikki, jota saa leikkiä omin säännöin. Joulupukkikin on kiva leikki niille, jotka sitä haluavat leikkiä. Meillä sitä on leikitty usein.

Minulle joulu on Jeesuksen syntymäpäivä. Jos se ohitetaan kokonaan, jää vähän ontto olo.

Jouluvalmistelut 1955: Toinen kuusen koristaja:

"Minä tässä vasussa kannan
Ja jouluna kuuselle annan
nää liput, pallot ja hopelangat,
Nää pienet koritkin kultasangat."



1981. Hua Hin. Entinen kunniakas Railway Hotel ennen kunnostusta. Suomesta saadun kuusen oksa koristeineen pääsi mukaan joulun jälkeisille vapaille.

+1117 Jouluvalmistelut 1955: Kyproksen joulu 131213

+1117 Jouluvalmistelut 1955: Kyproksen joulu

Joulurauha turvattu

Ensimmäinen kotijoulumme oli Kyproksella. Jouluvieraiden mukana tuli tuulahdus Merikarvian Lauttijärven kuusimetsästä. Mahdoinko leipoa suomalaista pullaa? Jouluaatto vietettiin vieraiden kanssa kuitenkin upseerimessissä. Tuoksi jouluksi ostettu punainen pöytäliina on vieläkin usein joulupöydässä, virttyneenä ja kuluneena niin kuin omistajansakin.

Jouluvalmistelut 1955. Kolmas kuusen hakija kertoi kuusen jalasta.

"Jalan kun se vielä saapi
jouluna se juhlistaapi
tupaa Jussi taikka Pirkon"



1970 Nikosia. Käly ja minä kuorimassa pihan appelsiineja joulupuun alla.

+1116 Jouluvalmistelut 1955: Monenlaisia jouluja 121213

+1116 Jouluvalmistelut 1955: Monenlaisia jouluja

Jouluteema ja variaatiot

Perinteistä huolimatta joulut vaihtelevat. Perheellämme on ollut jouluja eri kokoonpanolla Nikosiassa, Naantalissa, Lokalahdella, Merikarvialla, Porissa ja Bangkokissa. Joku joulu vietettiin sairaalassa, toiseen liittyi läheisen kuolema ja kolmanteen tilanne asuntojen välillä valtameren rannalla rantamökissä. Eräänä joulupäivänä lennettiin Suomeen ystävän hautajaisiin ja Esikoisen häihin. Aika monessa paikassa pystytettiin jonkinmoinen joulukuusi.

Jouluvalmistelut 1955. Toinen kuusen hakija ihailee kuustaan:

"Katsokaas nyt kuusta tätä!
Ei oo harva eikä mätä."



1980 Rayong. Wang Kaew. Pihan joulupuu ja joulupuun apina.

+1115 Jouluvalmistelut 1955: Öiset hobitit 111213

+1115 Jouluvalmistelut 1955: Öiset hobitit

Hörhöt nörtitkin huvittelevat

Pitää päästä vähän sanailemaan. Tänäänkin aamuyöstä nuorisoamme on ollut taas kerran hörhöilemässä ja nörtteilemässä katsomassa elokuvaa, joka alkoi 00.02. Nörttejä jo kolmannessa polvessa...

Jouluvalmistelut 1955 ovat siirtymässä joulukuusen hankintaan. SIinä neljä kaverusta pääsi ääneen. Tässä ensimmäinen:

"Nämä pojat ne lähtivät metsälle
kera kirvehen, kelkan ja sahan.
Tämän kuusen me sieltä noudimme,
takaa suon, sekä mäenkin pahan."



1960. Pori. Poikeljärvi. Isä ja minä. Tältä tontilta haetaan tänäkin vuonna taas kerran oma joulukuusi.

+1114 Jouluvalmistelut 1955: Elämän jyvitystä 101213

+1114 Jouluvalmistelut 1955: Elämän jyvitystä

Riippuu kehen verrataan

Wikipedian mukaan jyvitys tarkoittaa Suomessa maa-alan tai huoneiston suhteellisen  arvon  määräämistä verrattuna toisiin samanlaisiin. On vaarana määritellä ihmisen arvo myös suhteessa toisiin ihmisiin. Joulun sanoma pyrkii väittämään muuta: Jokaisella on riittävän suuri absoluuttinen arvo.

Jo omassa perheessä on monta toinen toistaan ihmeellisempää asiaa. Miksi niitä pitäisi verrata muihin?

”Hamppu- tai pellavalyhde on udmurtiksi kul'to tai ańi. Näistä kul'to on vanha tšuvassilainen lainasana. Sanalle ańi puolestaan löytyy vastine jo uralilaisesta kantakielestä, mutta merkitys on muut­tunut. Kantakieleen rekonstruoitu sana *ańa nimittäin tarkoittaa vanhem­man sukulaismiehen vaimoa. Näin suuri merkityksen muutos selittyy meta­foralla, joka on lainattu venäjästä. Vaikka lyhde venäjäksi virallisesti  on snop, on joissakin murteissa UEW:n mukaan lyhteestä käytetty myös sanaa babka 'mummo'. Paksu, ylhääl­tä sidottu kasvinippu voikin tuoda mieleen pyylevän, lyhyen nais­henkilön hameineen. ”

Jouluvalmisteluissa 1955 on siirrytty eläin- ja kasvikunnan pariin:

”Kun jouluna kaikill´on lämmintä, ruokaa
niin muistappa, ulkona kylmässä huokaa
pien varpunen oksalla, varrella tien.
Tään joululyhteen mä sille vien
Aina jouluna lintuja muistan minä.
Tee samoin myös sinä!”



Eura Turajärvi vuosikymmeniä sitten. Lintuja voi syöttää myös kesällä: