79 Se alkoi aakkosista
Se alkoi alusta.
Se alkoi aakkosista.
Thaikielen opiskelussa käydään läpi monenlaisia
tunteita. Lähes kaikilla itsetunto näyttää välillä horjuvan. Kun
oppiminen ei etene, niin ei etene. Se pysähtyy. Ja lähtee taas
liikkeelle. Hitaasti ja varmasti. Tai sitten vieläkin hitaammin. Eikä
aina edes niin varmasti. Mutta eteenpäin kuitenkin.
Opiskelu on hikistä hommaa:
Opiskelu on hikistä hommaa:
Nyt tajusin uudella tavalla, miten "näin jäätiin eläkkeelle"- ajatus toimii blogissasi. Käyt läpi kaikkea mielenkiintoiseen työuraasi liittyvää, sulatat niitä kokonaisuuteen, kertaat ja säilytät ideoitasi, rakennat elämänkaaren kokonaisuutta. Se on aivan erilaista kuin miten minä olen eläkkeelle jäämistäni työstänyt. En ole tietoisesti kerrannut mitään työelämän vaiheita enkä ajatuskulkuja, vain ohimennen niitä lipuu mielessä tai nousee kuvina paikoista ja ihmisistä. Olen keskittynyt jättämään taakseni asiat, jotka pari viimeistä työvuotta himmensivät. Eilen istuin vintin lattialla ja luin kassikaupalla postikortteja, katselin saamiani kuvakansioita ja tekemiäni luentokalvoja. En muistanut, kuinka paljon hyvää oli!
VastaaPoistaMinähän luulin bloggaavani vain 153 päivää, viisi kuukautta, ennen eläkkeelle lähtöä. Tyhjensin arkkujani kuukausi per työkausi ja oletin samalla hyvästeleväni "entisen elämäni" ja siirtyväni uuteen elämään eläkeläisenä Suomessa, jossa olin jo siinä vaiheessa asunut pysyvämmin (vaikkakin jalka vielä oven välissä) jo 8 vuotta. Kaikki ne Suomen vuodet olivat olleet osaltaan hyvästelemistä, koska olin Suomen Lähetysseuran kotimaisessa työssä, matkatyössä, lähetystyön puolestapuhujana ja seurakuntien lähetystyön tukijana. Blogi oli vähän kuin kuolevan joutsenen joiuntaa... :)
VastaaPoistaOn toisaalta ollut itsellenikin vähän järkytys, kun huomaan nyt tällä "uusintakierroksella", kuinka olen halunnut kirjoittaa tuossa lähtövaiheessa myös vaikeista menneistä asioista ja pettymyksistä. Ne piti selvästi saada pois ja läpikäydyksi vielä kerran.
Blogihan sitten valitsi minut - ja ne monet uudet ystävät, joita aikoinaan sain tässä metsässä. Tajusin, että elämää on edessäpäin. Tajusin myös sen, että olenkin nousukiidossa ja lähtölaskennan jälkeinen elämä jatkuukin elämäni loppuun asti. Tämä vapaus on oikeastaan suuremmoista. Viimeksi eilen illalla juttelin näistä asioista juuri eläkkeelle jääneen ystäväni kanssa...
Hiipua voi myös hitaammin :)