137 Vaikeita päiviä 170807

137 Vaikeita päiviä

Maanjäristys hajotti taloni.
Nyt istun talossani
ja ihmettelen,
miksi kukaan ei huomaa,
että taloni on rikki.
He astuvat sisään
särkyneiden seinien yli
eivätkä tajua,
että kahvi,
jota heille tarjoan,
tarjotaan rikkinäisistä kupeista.
Yöllä lepään
ja katson tähtiä
rikkinäisen kattoni läpi.
Aamulla olen väsynyt,
sillä öinen kuun loiste
ei anna minun nukkua.
Rikkinäisestä talostani
näen helposti ohikulkijat.
He eivät minua näe,
sillä he eivät huomaa,
että talossani ei ole seiniä.

Odotan toista järistystä.
Jospa se vaikka
korjaisi taloni,
nostaisi seinät paikoilleen
ja kiinnittäisi kattotiilet.
Kuun loiste ei vaivaisi
ja kahvini juotaisiin taas
ehjistä kupeista.

Vai onko sillä väliä.
Kukaan ei nytkään huomaa,
että taloni on rikki.
 

Joskus on ollut vaikeita päiviä. Aina on kuitenkin selvitty.

1981.  Thaimaa. Työtoverini Rewadeen kanssa Lad Phraon seurakunnan retkellä Wang Takraissa
.