+1173 Kaupungistuminen ja luonto 280814

+1173 Kaupungistuminen ja luonto

Kaupunkielämä
Luonnollistako?

Entinen esimieheni sanoi kerran eräässä kaupungistumista koskevassa seminaarissa, että hänen mielestään maaseutu on olemassa vain perustuotantoa ja kaupunkilaisten virkistymistä varten.  Vieläkin tuo ajatus häkellyttää – tai puistattaa – tai…   Voi olla, että maailmaa voi lukea tälläkin tavalla. Niin sitä eivät ehkä lue ne miljardit ihmiset, jotka asuvat kaupunkien ulkopuolella.

Vuosikaudet metropolissa opettivat sen, että Suomessa ei ole suurkaupunkeja. Kirjoitin jo joskus aikaisemminkin siitä, kuinka pieneltä Helsinki aina tuntui suoraan Bangkokista palattua – ja kuinka nopeasti se olikaan kasvanut suureksi muutaman kuukauden Porissa asumisen jälkeen. Elämä on oikeasti suhteellista ja kaikki me taidamme katsoa asioita varsin suppealta näkökulmalta. Näkökenttämme kulmakerroin on aika pieni.

On varmaan helposti laskettavissa, kuinka suuri alue meillä maapallon asukkailla olisi itseämme varten,  jos täällä kaikki todella tasattaisiin ja  jos kaikki pysyisimme vain oman reviirillämme ja hoitaisimme sen sisällä oman toimeentulomme…  Ja jätteemme…  Alkaisimme varmaan pian käydä vaihtokauppaa. Erikoistuisimme. Hinnoittelisimme palvelumme… Ja siinä taas oltaisiin.

Näitä tämmöisiä alkaa pakosti ajatella, kun viettää muutaman päivän kymmenien ihmisten kanssa, jotka ovat olleet työssä eri puolella maailmaa erilaisissa olosuhteissa. Vain sellaisessa joukossa tuntuu ihan tavalliselta avata keskustelu näin:

”Kun on saanut olla työssä maassa, jossa ihmissyöntiä on harrastettu…”

2014. Suomen Lähetysseuran Päiväkummun leirikeskuksen vessan seinässä on lappu, jonka olen jo kauan halunnut liittää blogiini. Nyt ystävä kuvasi sen ja lähetti sähköpostilla. (Kuva Arja Etola)

+1170 Suomen Lähetysseura ja Riihikirkko televisiossa 3.8.2014 040814

+1170 Suomen Lähetysseura ja Riihikirkko televisiossa 3.8.2014

Ylistys olkoon Ristiinnaulitun
Riihikirkostakin

Sunnuntaina 3.8.2014 Yle ykköseltä näkyi jumalanpalvelus Suomen Lähetysseuran rippileiriltä Oriveden Päiväkummusta. Lähetin sen jälkeen jumalanpalveluksen toimittaneelle entiselle työtoverilleni Riitta Heinolle sähköpostia:

”Kiitos upeasta jumiksesta. Jee. Hyvää matkaa. Matkassanne mukana.”

Meininkiä ja menoa vanhaan ja uuteen malliin.

Tuossa leirikeskuksessa aloitimme lähetyskurssimme elokuussa 1978. Kaikki kolme lastamme ovat myös käyneet rippikoulunsa siellä ja olemme osallistuneet siellä lukuisiin leireihin ja koulutustilaisuuksiin. 

1978 Päiväkumpu. Riihikirkko.

+1160 Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyö 1978, 1982 ja 2014 180614

+1160 Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyö 1978, 1982 ja 2014

Se on niin kuin sanotaan.
Vai onko?

Sana-lehti 13.6.1978. Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlat Lohjalla. Aloitimme samana syksyä lähetyskurssin Helsingissä.

”Lähetysjohtaja Alpo Hukka arvosteli juhlien avajaispuheenvuorossaan voimakkaasti maamme hallituksen penseää asennetta lähetystyön välityksellä tapahtuvaan kehitysyhteistyöhön:
- Lähetystyö on vuosi vuodelta saanut yhä enemmän tunnustusta sen sivistyksellisen ja sosiaalisen vaikutuksen vuoksi. Ei missään muualla kuin kristillisen lähetystyön vaikutusalueilla ole ollut sellaista alkuvoimaista ihmisessä olevien kehitysvoimien vapautumista ja moraalista valmiutta myönteiseen uudistumiseen.
Monissa maissa nähdään asialliseksi kanavoida valtion kehitysyhteistyövaroja lähetysjärjestöjen välityksellä, Ruotsissa ja Norjassa niin paljon kuin järjestöt haluavat ja voivat käyttää. On käsittämätöntä, että meillä täällä Suomessa tälle vuodelle osoitetut määrärahat, jotka parhaillaan muodostavat vajaat kaksi prosenttia lähetysseuran taloudesta, ovat viime vuosina pienentyneet. Aikana, jolloin kehitysyhteistyötä olisi lisättävä, sitä supistetaan, ja mikä pahempi, ohjataan kotimaisten poliittisten puolueiden tukemiseen, Hukka sanoi.”

Suomen Lähetyssanomat 1982: Arkkipiispa John Vikström Thaimaan vierailunsa jälkeen. Tästä vierailusta kerroin blogissani 113  Varpaista.

"Yhteistyömahdollisuuksia on myös lähetyksen ja valtion kehitysaputoiminnan välillä. Lähetyksellä on sellaisia kokemuksia, tietoja ja yhteyksiä, jotka ovat tärkeitä myös valtiolle, kun se kanavoi omaa apuaan. Mikäli Lähetysseura saa toimia uskollisena asialleen ja itselleen, se voi hyvin ottaa kanavoidakseen valtion kehitysapuvaroja.
Yhteistyössä ei kehitysavun osuus saa kuitenkaan kasvaa liian suureksi suhteessa seuran muuhun toimintaan. Puhtaasti evankelioivan puolen on oltava niin hallitseva, ettei kehitysapu saa päästä sitä varjostamaan. Samalla on muistettava, että Lähetysseuran työssä käyvät evankeliumin saarnaaminen ja sen toteuttaminen palveluna käsi kädessä.”

Suomen Lähetysseura 11.2010: Kehityspoliittinen ohjelma 2011-2016. Johdanto

”Ohjelmakausi koostuu kahdesta rahoitusjaksosta vuosina 2011-2013 ja 2014-2016. Ensimmäisellä rahoitusjaksolla kehitysyhteistyöbudjetti on vuosittain noin 9 miljoonaa euroa, mikä muodostaa noin 20% Lähetysseuran kokonaisbudjetista. Omavastuuosuus ohjelman rahoituksesta on 15% kokonaisbudjetista ja ulkoasiainministeriön tuki 85%. Poikkeuksena on vammaistyön alaohjelma, jonka omavastuuosuus on 7,5% ja valtion tuki 92,5%.”

Näistäkin asioista keskusteltiin Vaasassa Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlissa. Välillä kovaäänisestikin…

Thaimaa. Thaimaan evankelisluterilainen kirkko. Armonkoti. Viimeinen projekti, johon Thaimaassa saatiin avustusta Suomen valtion kehitysyhteistyömäärärahoista. Nyt samaa työtä tuetaan Suomen Lähetysseuran kirkollisen työn budjetista. (Kuvat Armonkodin arkistosta, alkuvaiheita ja nykyisyyttä)

+1158 Suomen Lähetysseura 1984 ja 2014 110614

+1158 Suomen Lähetysseura 1984 ja 2014

Tajunta virtasi ennenkin

Olen 2.5.1984  näköjään kirjoittanut pitkän kirjeen henkilölle, jonka mies oli menossa merimiespapiksi Lontooseen. En yhtään muista, kuka hän oli.  Hän joka tapauksessa oli kysellyt lähetystyöntekijäperheenäidin toimenkuvaa.  Vanhoista kasoista löytyi kirjeestä kopiopaperin tallentama versio: Tässä siitä osa:

”Lähetysjohtaja Smedjebacka vastasi joskus vaimojen työtä koskevaan kysymykseen, että Suomen Lähetysseura lähettää vain lähetystyöntekijöitä. Hän tarkoitti sitä, että myös vaimot saavat saman lähetyskoulutuksen, heidät on testattu myös ja he ovat siis oikeutettuja työskentelemään. Tämä on siis teoriaa kaikki. Samoin myös se, että paikallisista oloista vastaava hallintokunta on velvoitettu yrittämään hankkia työtä jokaiselle. Yleensä vain toiselle on tarjota juuri koulutustaan vastaavaa työtä. Usein on niin. että tämä etuoikeus on miehellä (ei kuitenkaan aina, esim. lääkärit, hammaslääkärit etc) . Joka tapauksessa työntekijä joutuu lukemattomiin uusiin ja outoihin tilanteisiin, joihin koulutus ei riittäisi.

Nyt sitten henkilökohtaisesti meidän tilanteeseemme.  Jokaisella perheellä on oma tarinansa, työ eri paikoilla poikkeaa niin täysin toisistaan. Matematiikan, fysiikan ja kemian opettajakoulutukseni ei tullut käyttöön. (Ainoa sitä sivuava asia oli kansainvälisessä koulussa opiskelevien lastemme suomalaisten kouluaineiden opetus.) Toisaalta, olin opiskeluaikanani ollut mukana kristillisessä opiskelijaliikkeessä ja kesätöissä olin ollut mukana Kansan Raamattuseuran Sana-laivan lauluryhmässä,  joten seurakunta- ja evankelioimistyö oli minulle tuttua. Olin Bangkokissa mukana tällaisessa työssä erään työryhmän jäsenenä avaamassa uutta työpistettä. Siinä toimin mukana täysivaltaisesti osallistuen kaikenlaiseen suunnitteluun, kotikäynteihin, raamattulehtisten jakoon, lastenopetukseen, ymym. Lisäksi olin osan aikaa hallintokunnassa varajäsenenä, tilintarkastajana ja kentän tiedotussihteerinä.

Käytännössä toimin lehdenjakajana (raamattulehtisiä), kynänteroittajana (lastenkokouksissa), taksikuskina (kuljettaen paikallista evankelistaa kotikäynneille), hoitelin vierailijoiden ohjelmia, eli otin yhteyksiä erilaisissa asioissa erilaisiin ihmisiin joka puolella, kirjoittelin tiedotuskirjeitä kuukausittain suomeksi ja englanniksi, ajelin autolla ruuhkassa kaikenmoisilla asioilla – lentolippuja, pyhäkoulutarvikkeita, lentokenttämatkoja, säestelin jumalanpalveluksissa ym, kahvitin vieraita, istuskelin komiteoissa, pyhäkoulua, tiedotusta… kirjoitin koneella puhtaaksi omia ja miehen kirjoituksia, vastailin puhelimeen ymymym.

Lähtiessä tiesin, ettei kukaan meistä voinut tietää paljon toimenkuvastaan, käytännön toiminta ei niin paljon poikennut siitä totta puhuen, mitä kuvittelin, vai liekö niin, että sain hamstratuksi semmoisia hommia, joita halusin. Koulutuksesta ei ollut apua kuin kenties joskus maininnan vuoksi, niin, jos vaikka sivutoimipisteen kassanhoitojuttu olisi ollut lähinnä matematiikkaa, olihan siinä ainakin numeroista kyse…”

Ongelmat ovat nyt toiset. Lähetystyö on kuitenkin juhlaa, vai miten se oli, vai oliko se niin…

+1157 Esra Elovainio ja ennekkoluuloisuus 030614

+1157 Esra Elovainio ja ennakkoluuloisuus

Hypoteesi Tutkimus Tulos
Mistä portista ulos?

Hypoteesi voidaan todistaa oikeaksi tai vääräksi erilaisista lähteistä erilaisin metodein.

Tutkimustuloksen pitäisi olla puolueeton yhteenveto löydetyistä faktoista. Pitäisi.

Helsingissä Maailmalla Kylässä käydessämme pystyimme melkein vastustamaan kirjapöytää , melkein. Toinen käteen tarttunut ja kiinni jäänyt teos oli Olli Löytyn kirja: Ambomaamme, Suomalaisen lähetyskirjallisuuden me ja muut, Vastapaino, Tampere 2006. Hyvä löytö Löytystä.

Olli Löytty pohti mm Suomen Lähetyssanomissa edelleenkin julkaistavan Esra Elovainion maailmankuvaa. Hän itse piti Esra Elovainiota ”osoituksena sarjakuvan kyvystä mennä stereotypioiden tuolle puolelle.” Hänen tulkintansa mukaan ”naiivi ja rodullisille eroille värisokea Esra on mitä edistyksellisin agentti sitä vallitsevaa representaatiojärjestelmää vastaan, jossa etnisiä eroja koskevat merkitykset redusoituvat stereotypioiksi”. Hän kritisoi mm Raisa Simolan näkökulmaa, jossa tämä ”rinnastaa Esran piirtäjä-käsikirjoittaja Martti Pentin arkkikolonialisti Rudyard Kiplingiin".

Meille monille ulkomailla työskennelleelle Esra Elovainio on kuvannut myös meitä nykyajan lähetystyöntekijöitä, jotka olemme usein olleet ihan metsässä omissa yrityksissämme ylittää kulttuurirajoja. Esra on opettanut meitä nauramaan itsellemme.

Siitä ennakkoluuloisuudesta. Näinäkin päivinä koen, että liian moni edelleen lukee tiettyjä kirjoituksia omien ennakko-oletustensa kautta.  Väitetään, että tiedetään, mitä toinen on tarkoittanut. Se lipsahtaa meiltä kaikilta ehkä huomaamattakin.  Joskus voisi olla syytä muistaa sanoa, että olettaa ymmärtävänsä, mitä toinen on tarkoittanut, kuin sanoa, että ymmärtää, mitä toinen on itse asiassa halunnut sanoa.

Esrasta ja Martti Pentistä olen kertonut blogissa ennenkin. Hän on ollut yksi katalyyteistäni, numero 68.

119 Naurun paikka ja  +889 Tätiyskin on kova sana

+1151 Lähetystyö on juhlaa - sairaanhoitajillekin130414

+1151 Lähetystyö on juhlaa - sairaanhoitajillekin

Samoista asioista samoin ja eri sanoin

Minulta pyydettiin artikkelia erääseen lehteen. Tässä on osa siitä. Otan oppia Paavalista, joka sanoi: "Minä en kyllästy kirjoittamaan teille yhä uudestaan samoista asioista, ja sittenhän teillä on tarkka tieto.."    Blogiani joskus selaillut ymmärtää, miksi tuo lause puree.

"Lähetystyö on juhlaa - sairaanhoitajillekin

Vuosikymmeniä sitten istuin muiden lähetyskurssilaisten kanssa Suomen Lähetysseuran Lähetystalon ruokalassa. Pöytään istahti vanhempi eläkkeellä ollut lähetystyöntekijä Hilma Ranttila. Hän katsoi meitä nuorempia ja sanoi: ”Muistakaa tytöt, että lähetystyö on juhlaa!”

Toisenkin viisauden muistan noilta ajoilta. Sen lausui Uppo-Nalle: ”Sadesäällä likoan. Hellesäällä hikoan. Sellaista on elämä. Likoa ja hikeä.” Sekin on ollut totta lähetystyössä.

Omia kokemuksia lähetystyössä

Perheemme matkusti Thaimaahan Suomen Lähetysseuran työntekijöiksi ensimmäisen kerran vuonna 1979. Viimeinen muuttomme sieltä Suomeen tapahtui vuonna 1999. Sinä aikana Thaimaahan syntyi itsenäinen luterilainen kirkko. Olimme mukana sen syntyvaiheissa ensimmäisestä kasteesta alkaen. Kirkko syntyi thaimaalaisten, suomalaisten, norjalaisten, hongkongilaisten, singaporelaisten ja malesialaisten yhteistyönä kokonaisvaltaisen lähetystyön tuloksena ja se jatkaa elämäänsä thaimaalaisten hallinnoimana kirkkona. Tänä vuonna se täyttää jo 20 vuotta.

Olen vuosikausia kertonut lähetystyöstä lapsille kahden käden juttuna. Toinen käsi viittaa siihen, että lähetystyössä kerrotaan Jumalasta, toinen käsi siihen, että lähetystyössä autetaan ihmisiä. Kun nuo kaksi kättä liitetään yhteen, ne muistuttavat siitä, että lähetystyössä ollaan kavereita kaikkien kanssa eikä kertomista ja auttamista, julistusta ja palvelua voi erottaa toisistaan. Kaikki liittyy kaikkeen.

Sairaanhoitotyö Thaimaan lähetystyössä

Kuluneiden vuosien aikana moni suomalainen sairaanhoitaja on ollut mukana Thaimaan työssä. Osa heistä on ollut diakonissoja. Kukaan ei ole toiminut varsinaisessa sairaalatyössä. Monessa kehittyvässä maassa halutaan pitää huolta siitä, että oman maan koulutetuille riittää työpaikkoja. Samalla halutaan varmistaa muualta tulleiden pätevyys. Thaimaassa virallisen sairaanhoitajan pätevyyden saadakseen on tentittävä ja läpäistävä kaikki kahdeksan eri sairaanhoidollista opinto/tieteenalaa kolmen vuoden sisällä thaikielellä tai saatava kutsu joltain terveysministeriön alaiselta osastolta.  Mitä suomalainen sairaanhoitaja siis tekee Thaimaassa, jos hänellä ei ole sairaanhoitajan lisenssiä vaan vain yleinen lähetystyöntekijän työlupa?

Thaimaassa sairaanhoidon koulutuksen saaneet lähetystyöntekijät ovat toimineet mitä moninaisimmissa tehtävissä. On ollut mahdollista olla luova ja käyttää kaikkia mahdollisia taitojaan ja koulutuksiaan. Joustavuuttakin on usein tarvittu. Monilla kotikäynneillä on kohdattu ihmisten ongelmia, kuunneltu heitä ja ohjattu heitä sopivan avun luo. Päiväkodeissa on huolehdittu lasten terveellisestä ravinnosta ja terveystarkastuksista. Vuosien varrella on perustettu mm ensikoti ja autettu HIV-positiivisia ja AIDS-potilaita erilaisin tukimuodoin, myös taideterapiaa käyttäen. Tässä työssä on myös verkostoiduttu valtion viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Tunnustusta on saatu varsin korkealta taholta."

Thaimaan valtion terveyskasvatusmateriaalin osa:

+1149 Your Kingdome Come -lähetyskumppanuusneuvottelu Järvenpäässä 31.3.-3.4.2014 030414

+1149 Your Kingdom Come - lähetyskumppanuusneuvottelu Järvenpäässä 31.3.–3.4. 2014

Neljän päivän neuvottelu:
Painopisteenä koko maailma

"Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kutsunut yhteisiin neuvotteluihin kansainvälisten kumppanuuskirkkojen edustajia eri puolilta maailmaa. Mukana ovat ensimmäistä kertaa Suomen kirkon ja kaikkien sen lähetysjärjestöjen yhteistyökirkot Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Kyseessä on kansainvälisin luterilainen tapahtuma Suomessa 50 vuoteen." (KT)

Kyseessä ei ollut keskinäisen kehumisen kerho. "Tavoitteena on ollut kuulla kumppanuuskirkkojen edustajien ajatuksia siitä, millaisessa todellisuudessa he elävät ja millaisia toiveita heillä on yhteistyön kehittämisen ja työn painopisteiden valinnan suhteen." Yhdessä, erilaisina, yhteistyössä.

Thaimaan evankelisluterilaisesta kirkosta oli mukana kaksi edustajaa, piispa Banjob Kusawadee ja evankelista Sudajit Sornpan. On ollut upeaa seurata heidän elämäänsä vuosikymmeniä. Niin koki varmaan Mieskin tuossa kokouksessa  thaikielen tulkkina.

1994. Bangkok. Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon synty. Yhteistyösopimusta allekirjoittamassa mm silloin juuri valittu ensimmäinen piispa Banjob. Mukana myös silloinen lähetysjohtaja Sakari Pinola.


1994. Bangkok. Lutheran Institute of Theological Education, nykyinen Luther-seminaari. Oppilaiden pihatalkoot, mukana myös silloinen opiskelija Sudajit.

+1102 Hengähdä nainen. Olet hyvä, nainen. 221113

+1102 Hengähdä nainen. Olet hyvä, nainen.

Riittävän hyvä on riittävän hyvä

Ystäväni on ollut työssä Etiopiassa vuosikymmeniä.  Kerroin hänelle Naistenpävän puheestani. Päivän otsikkona oli  ollut Hengähdä nainen ja puheeni otsikkona  Olet hyvä, nainen. Tässä osa puheestani:

Olen tällä viikolla taas saanut olla Suomen Lähetysseuran lasten safarilla. Se on näyttely, jossa on isot kauniit vaaleat taustakankaat, nukkeja, siis lapsia eri maista ja  niitä tavaroita, jotka kuuluvat lasten maailmaan eri puolella maapalloa. Olen antanut lasten leikistioikeesti matkustaa taikamatolla ja leikisti oikeesti jauhaa jyviä isolla huhmareella ja leikistioikeesti kantaa vettä pään päällä. Päiväkodin tytön koulupukua on ihmetelty ja leikitty, miten apina kiipeää palmuun kookospähkinöitä hakemaan. Samalla on puhuttu siitä, miten lähetys on KAHDEN KÄDEN JUTTU, kerrotaan Jeesuksesta ja autetaan ihmisiä.

Minulla on ollut mukana eri työtovereita, jotka ovat olleet töissä eri maissa. Samoista esineistä syntyy todella erilaisia juttuja riippuen siitä, mitä omia kokemuksia meillä itse kullakin on.
Pari päivää sain esitellä näyttelyä Etiopiassa työskennelleen neljän lapsen isän kanssa. Eräänä iltana hän otti afrikkalaisen ison nuken syliinsä ja alkoi kertoa sen lapsen tarinaa.
Hän kertoi: Kun Etiopiassa menemme vierailemaan kylään ja johonkin majaan, ihmiset haluavat tarjota meille kahvia. Saattaa olla, että juuri siinä majassa on vain muutama ehjä kuppi.  Kupit ovat sen verran arvokkaita ja kalliita. Perheen tyttö lähetetään lainaamaan vieraille kupit naapurista. Tyttö tuo varovaisesti arvokkaita kuppeja ja yhtäkkiä räts pudottaa niistä yhden ja se menee rikki. Mitähän isä sanoo? Mitähän me sanoisimme? 

No, etiopialainen isä taputtaa tyttöä olalle ja sanoo OLET HYVÄ TYTTÖ. Ja tytölle tulee todella hyvä mieli ja hänen selkänsä oikeaa ja hän alkaa taas hymyillä. Kaikilla on hyvä mieli. Tyttö tietää, että häntä rakastetaan ja hänen itsetuntonsa kasvaa. Lapselle voidaan ihan hyvin antaa nimeksi HYVÄ TYTTÖ tai ARMO tai RAKKAUS. Näin lapsi tietää olevansa tärkeä ja rakastettu.
Siis tänään haluan meille itse kullekin sanoa:  Olet hyvä tyttö. Olet hyvä nainen. Oikaiskaamme selkämme ja alkakaamme siis hymyillä. Kuule, sinua rakastetaan.

Ystäväni kertoi tuntevansa Etiopiassa monta Armoa ja Rakkautta


1971 Naantali Kailon saari. Ystävyytemme alkoi tuolloin juuri tällä saarella.

+1099 Nenäpäivä 2007 ja 2013 081113

+1099 Nenäpäivä 2007 ja 2013

Nenäapu hyvä apu

Ehdin työaikanani mukaan ensimmäiseen Nenäpäivään 2007. Siitä kirjoitin silloin blogissani 73 Voihan nenä. Kerroin tuolloin myös haisevasta durian-hedelmästä. Äsken liitin tuohon kirjoitukseen kuvan tuosta mielenkiintoisesta hedelmästä. Suomen Lähetysseura oli tuolloin ja on edelleen mukana tässä kampanjassa.

Saako hyvää tehdä hauskalla tavalla? Kuka sen estää. Tositilanteessa hymy välillä hyytyy, vaikka hymy voisi silloinkin olla paras kommunikaatioväline. Mielessäni on aina se Thaimaan luterilaisen kirkon työntekijöiden joukko, joka matkusti heti alkuvaiheissa tsunamialueelle järjestäen siellä muun avustamisen ohella lapsille hauskan leikkipäivän. Homo ludens, leikkivä ihminen.

Vuonna 2013  Suomen Lähetysseuran Nenäpäivän tuotto tuli Nepalin lasten hyväksi. Ylen kuvausryhmä kävi kuvaamassa tuota työtä . Kuvattua materiaalia näytettiin silloin TV:ssä Nenäpäivä-shown lomassa.

1980 Nepal Tyttö Pokharan tiellä:

+1090 Lähimmäinen kainalosauvana,mentorinatai kumppanina170813

+1090 Lähimmäinen kainalosauvana, mentorina tai kumppanina

Kokemuksen syvä rintaääni yskii välillä

Pääsin puhumaan parissakin paikassa. Ensimmäisessä aiheena on Yhdessä kulkien lähetyskentällä. Toisessa vietettiin Lähimmäisen päivää. Toin terveisiä seurakunnan nimikkoläheteiltä.

Millainen lähimmäinen on lähetystyöntekijä? Otsikon kolme sanaa alkoivat pyöriä mielessäni. Ne antoivat muutaman lähtökohdan rajattomaan aiheeseen. Hyvä niinkin.

Lähetystyöntekijä kainalosauvana. Aina ei vain pysty. Joskus ei vain pysty yksin. Tarvitaan joku, joka auttaa. Tukee. Kulkee mukana. Ei tee itsestään tärkeää. On valmis poistumaan aikanaan.

Lähetystyöntekijä mentorina.  Aina ei vain osaa. Joskus ei vain osaa yksin. Tarvitaan joku, joka auttaa. Kannustaa. Kuuntelee. Kyselee. Valmentaa. Opettaa. Ei tee itsestään tärkeää. On valmis poistumaan aikanaan.

Lähetystyöntekijä kumppanina. Aina ei vain jaksa. Joskus ei vain jaksa yksin. Tarvitaan joku, joka auttaa. Tekee yhdessä. Iloitsee yhdessä. Itkee yhdessä. On. Ei tee itsestään tärkeää. On valmis poistumaan aikanaan.

2013. Thaimaa. Lähetystyöntekijä ystävänä. Työtovereita kolmenkymmenen vuoden takaa (Kuva: Surangkana Dasiri):

+1085 Journalismi ja tiedotus, Kotimaa24 ja Suomen Kuvalehti 270613

+1085 Journalismi ja tiedotus, Kotimaa24 ja Suomen Kuvalehti

Tuulen tuvat tuulettuivat

Kuuluisuuteen voi näköjään nykyisinkin päästä kirjoittamalla mutulla ja kuulopuheella, varomalla faktatietojen tarkistusta ja sopeutumalla somen valtaan. Varpusparvi pyrähtää monelle taholle tuulien tuivertamana ja jättää jätöksensä moneen metsään. Niiden mukana leviävät roskapuidenkin siemenet. Otollista maata löytyy myös kaatopaikoilta. Toiset jätökset myrkyttävät maan, toiset lannoittavat uutta kasvua.

Täydellisenä mutunani, varomalla faktatietojen tarkistusta, mutta sopeutumatta somen valtaan olen peruspessimistinä päätymässä muutamaan määritelmään. Sanavalinnat ovat omiani, koska en hallitse kyseistä asiasanastoa, tuskin muutakaan nykysanastoa:

Tiedotuksen tarkoituksena on tuottaa tulosta tiedottajataholle, journalismin tiedotusvälineen omistajalle.  Kilpailu ei lisää totuusarvoa. Puolitotuuksien tuottamasta haitasta ei vastaa kukaan.

Olin äänestysoikeuden haltijana ja sitä käyttäneenä mukana eräässä vuosikokouksessa. Se kokous hallitsi siihen aikaan kirkollista  keskustelua.

Tiedän Kotimaa-lehden toimittajan, joka oli läsnä tuossa kokouksessa. Hänen kanssaan olen puhunut puhelimessa pitkän tovin. Se oli hyvä puhelu, mutta varmisti sen mitä olin arvellutkin. Julkisuuteen oli päässyt ensimmäisenä uutisena puolitotuus ilman asiankuuluvaa tarkennusta siitä, mistä kokouksessa oli oikeastaan äänestetty. Asiasta tehtiin, aivan oikein, tarkentuneita myöhempiä uutisointeja, mutta huomasin, että tuo ensimmäinen puolitotuus oli siihen mennessä jo mennyt menojaan. Kaatopaikoillekin levinneenä.

Mistä Suomen Lähetysseuran vuosikokouksessa 2013 siis oikein äänestettiin?  Toiminta- ja taloussuunnitelmaa vuodelle 2014 käsiteltäessä esitettiin seuraava kannatettu lisäys suunnitelman kohtaan 3.1.1 (Ulkomainen toiminta. Keskeiset tavoitteet)

"Koska kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteista jakaa voimakkaasti mielipiteitä kristittyjen kesken eri puolilla maailmaa ja koska Lähetysseura haluaa kunnioittaa yhteistyökirkkojen näkemyksiä, se pidättäytyy siunaamasta ja lähettämästä lähetystyöhön samaa sukupuolta olevia rekisteröityneitä pareja."

Esitys hylättiin äänin 222-205. Tyhjää äänesti 32 kokousedustajaa.

Suomen Kuvalehti uutisoi asiasta näin:

Suvaitsevainen suunta. Kirkko ja Suomen Lähetysseura ottivat askeleen suvaitsevampaan suuntaan, kun Helsingin piispa Irja Askola, 60, siunasi rekisteröityneen parin lähetystyöhön Kamputseaan. Toinen miehistä vihittiin samalla papiksi. Suomen Lähetysseura joutui äänestämään asiasta. Miesparille antoi äänensä 222 edustajaa, 205 äänesti vastaan ja 32 äänesti tyhjää.

Jos oikein haluan nipottaa, niin sen ohella, että tuosta miesparista ei äänestyksessä puhuttu mitään, tuossa uutisessa myös kyseisen maan nimi oli kirjoitettu väärin. Se ei toisaalta ollut ihme muualla kuin arvokkaassa Suomen Kuvalehdessä, koska tuon kyseisen maan kaikenkieliset nimet ovat vaihdelleet viime vuosikymmeninä poliittisista tilanteista riippuen. Kamputseana se tunnettiin vuosina 1975- 1989, silloinkin kahdessa eri muodossa.

+1078 Suomen Lähetysseura, Mekong-joen alueja me 140513

+1078 Suomen Lähetysseura, Mekong-joen alue ja me

Joet myös yhdistävät

Mekong-joen alueen  ihmiset ovat kokeneet kaikenlaista. Hurjia ja kurjia sotia. Hurjia ihmiskohtaloita. Hurjia poliittisia vääntöjä ja kääntöjä.

”Mekong-joki levittäytyy Kambodžaan, Laosiin, Myanmariin, Thaimaahan, Vietnamiin ja Lounais-Kiinan Yunnanin provinssiin.”

Kaikkien noiden maiden kansalaisia olemme tavanneet milloin missäkin, joskus Thaimaassa, joskus Suomessakin. Osa heistä on ollut pakolaisia, matkalla jostakin jonnekin, usein ilman päämäärää, toiveena vain selvitä eteenpäin elämässä.

Joskus on ollut mahdollista istua yhdessä ja kuunnella. Kaikkea ei monikaan ole voinut kertoa. Kaikkea ei ole jaksettukaan kertoa. Mies vieraili noista maista muutamassa, minäkin kävin Vietnamissa ja yhden päivän Burman puolella, rajakaupungissa. Repputuristit olivat löytäneet nämä maat jo pian viimeisten suurien kahinoiden rauhoituttua.

Suomen Lähetysseura alkoi suunnitella työn laajentamista Thaimaan naapurimaihin jo meidän ollessanne Thaimaassa. Mekong-työtä suunniteltiin alusta alkaen yhteistyönä muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa.  Nyt työ on laajentunut ja toteutunutkin.


”Seurakunnat kasvavat nopeasti Kambodzhan maaseudulla ja thaimaalaisissa vuoristokylissä. Lähetysseuran Minä uskon -kampanja tukee tänä vuonna luterilaisten kirkkojen työtä näillä alueilla. Nuoret, kasvavat seurakunnat tarvitsevat koulutettuja työntekijöitä. Thaimaan evankelisluterilaisella kirkolla on Bangkokissa koulutuskeskus, Luther-seminaari, jossa koulutetaan kirkon työntekijöitä ja maallikoita.”


Pääsin muutama vuosi sitten mukaan maallikkokurssille eräässä thaimaalaisessa vuoristokylässä,  Chiang Raissa. Mies oli siellä mukana kouluttajana. Paikalle saapuu osallistujia monesta eri kylästä eri vuoristoheimoista. Tapasimme sielläkin aivan ihania ihmisiä, nämäkin naiset, jotka olivat heränneet aikaisin aamulla päästääkseen mukaan. Kylästään he olivat tulleet tähän toiseen kylään pikkukuorma-auton lavalla. Kuva: Anja Markkanen.

+1076 Naisetkin ovat rautaa, edelleenkin 040513

+1076 Naisetkin ovat rautaa, edelleenkin

Ennakkoluuloisuudestammekohan…

Oliko todella niin, että ennen typykät olivat aina vain suu supussa? Häkellyn, kun oman elämäni ja omien kokemusteni aikakaudesta lausutaan milloin mitäkin ihmeellistä. Taidan olla välillä vähän kyllästynyt tähän toistuvaan historiaan uustulkintaan. Niin kai se sitten aina menee…

Toisaalta, totuuksia on niin monta. Mitä tiedän ihmisistä oman seinänikään takana? En oikeastaan mitään. Ei minun kai tarvitsekaan. Kunhan en liiaksi mutuile ja luule ja arvostele.

Ennenkin naiset olivat rautaa. Tässä netistä löytynyt muisto jo edesmenneestä ystävästämme Sirkka Kanervasta, joka lähetti kirjeen Dialogue of Diarrhoea Online –sivustolle kolmekymmentä vuotta sitten, vuonna 1983:

”No salt or sugar. Please provide us with one copy of the Diarrhoea Dialogue for our MCH clinic and one for the Hospital itself. Is it possible to get the ready-made diarrhoea sugar and salt mixture in sachets, since we are so poor here in Tanzania, there is no sugar nor salt available in the whole country nowadays. Sirkka Kanerva, Assistant Matron, Bulongwa Luteran Hospital, P O Box 42, Bulongwa, via Njombe, Tanzania.”

Koivistonluodon kansakoulun  ulkokuva, todennäköisesti vuodelta 1951. (Annoin alkuperäisen kuvan vinouden näkyä...) Siinä näkyvät myös molemmat vanhempani.

+1055 Miten esitellä The Evangelical Lutheran Church in Thailand 120113

+1055 Miten esitellä The Evangelical Lutheran Church in Thailand

Kenen kuva?
Kenen versio?

Tuttuja asioita on hyvä välillä sanoittaa virallisemminkin. Eletty arki voidaan kirjoittaa ja kuvailla juhlallisin sanoin. Jokaisella meillä on oma eletty versionsa asioista. Yhteistä ilmaisua joudutaan kuitenkin välillä hiomaan yhdessäkin. Tässä yksi virallinen versio siitä, miten tie kulki tavoitteista toteutumiseen:

1980. The Lutheran Mission in Thailand.  
“The main purpose of the Lutheran Mission in Thailand shall be to bring Christ's Gospel through proclamation and service, to the peoples in Thailand, and to establish local congregations which shall be united in one Lutheran Church.”

1994. The Evangelical Lutheran Church in Thailand
“The purpose of this Church is to worship God, the Father through Jesus Christ in the Holy Spirit, to proclaim the Gospel to all human beings; to build up the body of Christ, the Church; and to serve others in love. In order to fulfill this purpose this Church shall emphasize:
-the preaching and teaching of the Word of God and the administration of the Sacraments,
-the equipping of God’s people through such means as: training for different ministries, discipleship training and Christian education;
-the proclamation of the gospel to non-Christians in Thailand as well as undertaking mission work in other countries, and:
-Diakonia work, in order to bring love, justice and restoration to the world.

Tässä pohjoisthaimaalaisessa kylässä avatussa pienessä kyläkirkossa sain minäkin vierailla Thaimaassa käydessäni. Siellä pidetyssä koulutustapahtumassa Mies mm havainnollisti  Pyhää Kolminaisuutta keitetyn kananmunan avulla. Oli mukava ja rento päivä mukavien ihmisten seurassa:

Kuva Thaimaan luterilaisen kirkon kuvasarjasta, esitetty Australiassa  2012.

+1047 Iteffa Gobena, Lokalahti ja Mekane Yesus - kirkko 030113

+1047 Iteffa Gobena, Lokalahti ja Mekane Yesus - kirkko

Enkeleitä vieraana?

 

 Blogikirjoituksessani  +14 Kalentereista kerroin erään etiopialaisen vierailusta kodissamme Lokalahdella vuonna 1976. Tuo vieras vieraili tulkkinsa, vanhan ystävämme Ilpo Perttilän kanssa seurakunnan tilaisuuksissa ja yöpyi kotonamme:

”Uutiskatsauksessa mainittiin Mekane Yesus- kirkon johtaja Iteffa Gobena. Kun Keskimmäinen ei vielä ollut täyttänyt ensimmäistä vuottaan, tämä silloin nuori pappi oli Suomessa vierailemassa. Hän asui tulkkinsa kanssa pari päivää meidän kotonamme. Keskimmäinen sai olla tämän vieraan sylissä pitkät ajat ja nukahtaa vieraan hänelle laulamaan etiopialaiseen tuutulauluun.”

 

Tuon Suomen vierailun jälkeen Iteffa Gobena koki rajuja vaiheita. Näin hän kertoo niistä itse:

“During my leadership as the General Secretary of the Shawa Kaffa Illubabor Bethel Synod 1978 - 1981 I was imprisoned by the then Marxist Government and severely tortured physically. Only because of God's providence I was released after 2 years and eight months.”

 

Kun olemme nyt digitoineet vanhoja kasettejamme, myös tuo vieraan hyrisevä unilaulu on saatu esille. Onneksi nauhoitimme sen. Silloin emme vielä tienneet, että tuosta vieraasta tulisi vuonna 2001 yli viiden miljoonan jäsenen Etiopian Mekane Yesus-kirkon presidentti.  Mies tapasi Iteffa Gobenan kerran Genevessä ja muistutti häntä tuosta vierailusta luonamme. Silloin emme vielä tienneet, että tuo ääninauha oli tallella.

1976 Lokalahti. Iteffa Gobena ja Ilpo Perttilä.

+1040 Kalenterissa Kauneimmat Joululaulut 231212

+1040 Kalenterissa Kauneimmat Joululaulut - messu

Liturgiankin luritukset
Kauneimmin joululauluin

Kauneimpien joululaulujen 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi valmisteltiin messu, jossa musiikki oli pääsääntöisesti joululauluja. Se messu näkyi televisiossakin.

23.12.2012. Tänään Porin Teljän kirkossa Kauneimmat Joululaulut – messu. Tuvantäydeltä kirkkoväkeä. Mahtavaa laulua. Kotoisuutta. Hymyä.

Blogimaailmassa olen eri ihmisiltä kuullut monenlaisia mietteitä kirkosta. Joku miettii, onko kirkko liian elitistinen ja sanoma moniselitteinen. Tai kysytään, onkohan ihminen liian kaukana kirkosta vai päinvastoin. Yllättäviäkin yleistyksiä löytyy yleensä asiallisilta kirjoittajilta. Välillä en voi kuin ihmetellä, kuinka monet rohkenevat puhua niin varmasti asioista, joista eivät selvästikään tiedä oikeastaan mitään: ”Uskoon sekoitettu auttaminen on usein vain samaa mieltä olevien auttamista.” Tai: ”Esim. Amnesty on tehnyt paljon hyvää työtä ihmishenkien pelastamiseksi ja kidutuksen lopettamiseksi eikä vain veisannut virsiä kädet ristissä.”

Kauneimpien Joululaulujen varainkeruu kohdistuu usein lasten auttamiseen. Kieli- ja lukutaitotyötä sekä lasten koulunkäyntiä on tuettu mm Laosissa, Nepalissa, Kiinassa, Kambodzhassa, Thaimaassa, Pakistanissa, Vietnamissa ja Papua-Uudessa-Guineassa. Vaikka siis laulaisikin joululauluja kirkossa kädet ristissä, voi olla mukana parantamassa lasten asemaa monessa maassa.

Yksi parhaista ystävistämme vietti monta joulua ulkomailla eri maissa Unicefin palveluksessa. Onneksi avustusjärjestöt tajuavat sen, että keskinäisen kilpailun sijasta on pyrittävä yhteistyöhön. Unicefilla on julkilausuma yhteisten päämäärien merkityksestä: Sharing common goals: UNICEF, faith-based organizations and children.  Siinä sanotaan mm näin:

”Worldwide, UNICEF and religious groups are acting together as advocates for children on a wide range of programmes addressing children's rights, including:

 

• Educational projects for out-of-school and abused children.
• Fundraising for assistance to children in difficult circumstances.
• Advocacy and education for HIV/AIDS awareness and prevention.
• Combating sexual commercial exploitation of children and child labour.
• Best possible health care for children.
• Engagement of religious leaders in advocacy for child rights.
• Integration of child rights promotion and child protection into social action programmes led by churches and religious groups.”
  
  

+1032 Kalenterissa ruotsinsuomalaista seurakuntatyötä 151212

+1032 Kalenterissa ruotsinsuomalaista seurakuntatyötä

Kaikkialta kaikkialle
Ja takaisin

Ruotsinsuomalaisessa seurakuntatyössäkin tuettiin aikoinaan Bangkokissa toimivaa ensikotia, Armonkotia. Sain eräänä vuonna käydä  tuomassa terveisiä Thaimaasta Kauneimmissa Joululauluissa Finnspångissa, Norrköpingissä ja Motalassa. Vierailin myös Motalan ja Norrköpingin suomalaisluokissa. Muistan hyvin lämpimän vastaanoton joka paikassa.

15.12.1991. Ruotsi. Norrköping. Kirkko 17.00. Suomalaisten Kauneimmat Joululaulut.

Otin Ruotsiin repussani mukaan  thaimaalaisia vaatteita ja niiden avulla loin avustajien kanssa henkilöhahmoja puheen elävöittäjäksi:

Maanviljelijä Thaimaan maaseudulta. Hän tuntee olonsa varmaan vähän vieraaksi näin upeassa ympäristössä ja on enemmän kotonaan avarien riisipeltojen keskellä. Hän muuttaa osaksi vuotta työn perässä kaupunkiin, usein yhdessä perheen kanssa. Kotina on verhoilla eristetty osa rakennettavasta talosta. Lapset pääsevät tarhaan, turvaan kiireiseltä työmaalta.  ”Mikä Jeesus käskee auttaa myös minua?”

Pakolainen. Hän on tullut kaukaa, harvoin kertoo, mistä. Epävarma nykyisyydestä – tulevaisuudesta - haluaa olla rauhassa. Ei hän ymmärrä politiikkaa tai kansainvälisiä talouskriisejä. ”Muistan, miten kotikylässä opetettiin, että Jeesus on voimakkaampi kuin kaikki paha.”

Pikkusisko. Hän auttaa kirkon joulujuhlassa innokkaana. Pienenä sairastettu polio oli vammauttanut myös sisintä. Olivatko vammat todella seurausta aikaisempien elämien virheistä, niin kuin opetettiin. ”Kuulin kirkossa, että minäkin olen arvokas. Minua tarvitaan.”

Ensikotilainen. Hän on vähän ymmällään oudossa ympäristössä outojen ihmisten parissa. Niin paljon outoa on mahtunut viime kuukausiin. Kylään tullut vierailija oli kertonut vanhemmille hyvästä työpaikasta tehtaassa ja maksanut vuoden palkan etukäteen. Totuus oli ollut erilainen, työ jotain aivan muuta. Raskaus esti lopulta nekin työt. Nyt hänet on ohjattu Armonkotiin. Häntä autetaan, häntä rakastetaan. ”Sitäkö armo tarkoittaa?”

Tarinat ovat ehkä muuttuneet. Ihmiset eivät.

1991. Suomen Lähetysseura Kevätkeräys Thaimaan ensikodille ja koulutuskeskukselle

+1031 Kalenterissa varainhankintaa 141212

+1031 Kalenterissa varainhankintaa

Ahkerat kädet
Laulava suu
Viisaat sydämet

Vapaaehtoistyötä. Mielekkyyttä mielettömään maailmaan.

14-15.12.2001. Porin Teljän seurakunnan myyjäiset

Sille  lähimmäiselle lähellä ja kaukana: Hyvää Joulua!

”Kirkon kulttuuripalkinto 2012 on myönnetty Suomen Lähetysseuran Kauneimmat Joululaulut -tapahtumalle. Perusteluina palkinnon myöntämiselle oli pitkäjänteinen kristillisen jouluperinteen siirtäminen sukupolvelta toiselle sekä yhteislaulun ja suomalaisen kulttuurin tukeminen.”

”Vastuullinen Lahjoittaminen ry (VaLa) jakoi 5.9.2012 suomalaiselle varainhankinnalle osoitetut Vala Awards 2012 tunnustukset. Tunnustukset jaettiin ensimmäisen kerran viime vuonna. Tänä vuonna  vuoden varainhankintateoksi nimettiin Suomen Lähetysseuran Kauneimmat Joululaulut -kampanja. ”

Osataan sitä muuallakin. Myyjäiskortteja Thaimaasta:

+1026 Kalenterissa Kauneimmat Joululaulut 091212

+1026 Kalenterissa Kauneimmat Joululaulut

Kappale Kauneinta Joulua

Ol taas Kauneimpien Joululaulujen aika.  Niistä kirjoitin toisaalla:

”Totta kai seurakunnissa ja kristillisissä kirkoissa kautta maailman on laulettu jo kauan yhdessä myös joululauluja. Joululauluilloille on annettu vuosien aikana kaikenlaisia nimiä, niin kuin me, joiden aika ulottuu aikaan ennen näitä nykyisiä Kauneimpia, hyvin muistamme. Se ei mielestäni ole näitten laulajaisten se peruspointti.

Idea oli yhdistää joululaulujen laulaminen lähetystyöhön, alussa kai vielä siihen hiljaisimpaan sunnuntai-iltaan. Sitä varten Suomen Lähetysseura kokosi lauluja lauluvihkoon ja halukkaat seurakunnat voivat tilata näitä vihkoja (ilmaiseksi) ja laulattaa ihmisiä lähetystyön merkeissä. Vihko oli ja on SLS:n tervehdys ihmisten omaan jouluun ja samalla kutsu jakaa kaukaisille ihmisille hyvää joulun sanomaa. Seurakunnista riippuu, kuinka paljon lähetyssanoma on mukana näissä illoissa.

Olen itse ollut varmaan kymmenissä joululauluilloissa tuomassa omaa tervehdystä ja laulanut sekä välillä säestänyt näitä iltoja myös tropiikin illoissa, joissa pohjoisesta lentäneille sähkölangoilla istuskeleville pääskysille on laulettu terveisiä suomalaisilta pääskysiltä...”

Tällainen löytyi kalenterista. Osa puheestani Loimaan seurakunnan Kauneimpien Joululaulujen illasta:

9.12. 2007 Loimaa. Kuukausi sitten Suomessa vieraili kaksi Thaimaan alkuperäiskansojen edustajaa. He käyttivät täällä eri tilaisuuksissa heimonsa perinteisiä värikkäitä asuja. Jokaisen vaimon kunnia-asia on siellä ommella tuo perinneasu koko perheelleen. Yhden asun ompelemiseen voi kulua useita vuosia. Sitä varten ostetaan lankoja ja muita koristeita sitä mukaa, kun on rahaa käytettävissä.

Tämä pariskunta opiskelee tällä hetkellä Thaimaa kirkon koulutuskeskuksessa. He ovat taustaltaan pakolaisia, suku asuu vuoristokylissä. He arvostavat omaa kulttuuriaan ja tahtovat antaa sen lapsilleen perinnöksi.

Tämä pariskunta on valmistumassa kirkon työntekijöiksi. He haluavat välittää evankeliumin sanoman kaikille heimolaisilleen. He kertoivat, miten kristinuskon sanoma vaikutti heidän omassa arkielämässään. Perheen isä kertoi hymyillen, miten hänkin oli nyt oppinut antamaan vaimolleen ja lapsilleen uutta arvoa. Heimon perinteen vastaisesti hän hoitaa nyt yhdessä perheen arkea. Jumala on luonut kaikki ihmiset tasa-arvoiseksi, myös miehet ja naiset, hän jatkoi hymyillen.

Tämä pariskunta pyysi lähtiessään, että heidän puolestaan rukoiltaisiin, kun he joulun aikaan vierailevat kotikylässään. Heidän kielelleen ollaan parhaillaan kääntämässä Raamattua. Jouluevankeliumi saatiin käännetyksi viime jouluksi.

Uutisia näiden kahden vierailijan Myloon ja Mitshun elämästä:

”Baan Rai Pattanan  saarnapaikan suuressa juhlamessussa kastettiin kahdeksan (8) nuorta ja aikuista Kristuksen seurakunnan yhteyteen. Kasteen toimitti lääninrovasti Praphun Na Chiang Mai avustajinaan emeritus piispa Visanukorn Upama,  evankelista Visaran Ackher (Myloo),  puolisonsa Laddawan Ackher  (Mitshu) sekä LST:n opiskelijat. Juhlan liturgisesta suunnittelusta vastasi TT Lilja Kinnunen-Riipinen” (Lilja Kinnunen-Riipisen joulukirjeesta 20121)

1998. Viimeiset Kauneimmat Joululaulumme Thaimaassa. Oli kunnia saada säestää ne:

+1025 Kalenterissa tämä päivä 081212

+1025 Kalenterissa tämä päivä

Se joulukirje ei tule
Tänä vuonna

Suomen Lähetysseuran enen lähetysjohtaja, Henrik Smedjebacka, on ollut meille ja monille muillekin merkittävä hahmo. Niin olivat muutkin Thaimaan aikamme lähetysjohtajat, Alpo Hukka, Sakari Pinola ja Seikku Paunonen. Meillä oli koko ajan vain hyviä johtajia. Heihin saattoi luottaa. Monet kiperät asiat kohdattiin yhdessä. Yhdessä myös iloittiin. On kiitollinen mieli.

”Lähetyksen Herra toimii koko ajan, Hän ei nukahda eikä ole puolustuskannalla. Pikemminkin Hän näyttää toimivan yhä aktiivisemmin ja myös tahtovan käyttää meitä työssään. Yksi meistä kylvää, toinen korjaa satoa, mutta Jumala antaa kasvun” Henrik Smedjebacka. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1987

 

Saimme tuntea Henrik ja Bodil Smedjebackan vuosikymmeniä. Kuvat Bangkokista vuonna 1981 (Anneli Könni) ja Turusta joulukuussa 2000: