+1153 Vappuja vappuja vappuja 010514

+1153 Vappuja vappuja vappuja

On niitä muuten vietetty ennenkin

- Se vappu, jolloin juuri ostettu iso vappupallo osui kadulla rakennustelineen särmään ja puhkesi. Vieläkin muistan sen paikan. Se talo(kin) on jo aika rapistunut.

- Se vappu, jolloin myimme edesmenneen ystäväni Aulikki Tiiromäen  kanssa Mannerheimintiellä ja Ullanlinnanmäellä vappupalloja, joissa oli mainos vapunpäivän opiskelijatilaisuudesta Bio Bristolissa. (Kuva noista ilmapallonmyyjistä kirjoituksessa +884 Monia vappuja armorikkaita vappuja)

- Se vappu, jolloin olimme Eurajoen kristillisen opiston vappuseuroissa.

- Se vappu, jolloin istuin isän polkupyörän tarakalla ja vanhemmat kiersivät kaukaa vasemmiston vappujuhlakulkueen.

- Se vappu, jolloin olimme Hongkongin lähetin Hannu Palmun kanssa katsomassa thaimaalaista vappujuhlaa Bangkokin Sanaam Luangilla. (Kertomus tästä vapusta kirjoituksessa  +682 Vappua jaloin ja autolla)

- Se vappu, jolloin uusi kevättakki oli pakko laittaa päälle Porin vapputorille, vaikka ilma oli tosi kylmä.

- Se vappu, jolloin vedin Kansan Raamattuseuran opiskelijoiden vappujuhlien valmisteluja Helsingissä. Juhlat pidettiin Kivelän sairaalan juhlasalissa.

- Se vappu, jolloin täällä vierailleille lastenlapsille ostettiin vappupallot, jotka jäivät tänne leijumaan ja laskeutumaan aikanaan lattialle.

- Se vappu, jolloin vedin kansainvälisyyteen ja lähetystyöhön  liittyviä ryhmätöitä Länsi-Porin seurakunnan simaseuroissa. (Kertomus noista ryhmätöistä kirjoituksessa + 983 Mikä maa vappuna vaapukka)

Tämä vappu, jolloin vanha pari löntysteli vapputorille syömään muikkuja, kahvia ja lettuja ja ostamaan Saarenmaan juustoja ja metrilakritsaa.

Muuten, tältä suomalainen vappu on näyttänyt  thaimaalaisten silmin:

"Kaksi Suomessa vieraillutta thaimaalaista kirkon työntekijää palasi Thaimaahan. Paljon oli nähty ja koettu. Hyvältä oli tuntunut. Erikoisuuksiakin Suomesta oli löytynyt: "Tiedättekö, että Suomessa on joka vuosi sellainen Juoppojen päivä?" Vappu oli vietetty Helsingissä."

Merikarvia. Onneksi nämä kaksi thaimaalaista työntekijää kokivat Suomesta muutakin. Tässä he ovat vierailemassa Miehen veljen perheen ja Miehen äidin luona Miehen vanhassa kotitalossa. Silloin me itse olimme Thaimaassa.

+1039 Kalenterissa matonpesua 221212

+1039 Kalenterissa matonpesua

Räsymatto maailmalla

Matoillakin voi kertoa muistoja. Mikä matto missäkin kodissa…

22.12.1984 Minä, Keskimmäinen (ja Kuopus) pesimme kaikki matot mäntysuovalla.

 

Iltakukkujanaissuvun kunniaksi on kerrottava, että matonpesu tapahtui illalla klo 22.00, kun perheen isä oli vielä Ubonin kirkon avajaismatkalla. Se oli niin hauskaa, että sitä vieläkin muistellaan. Mäntysuopa oli tuotu Suomesta edellisenä kesänä.

Erään Bangkokissa pestyn maton matka oli alkanut kesämökin kangaspuissa 1970.  Ensimmäinen koti sillä oli Naantalin Pikkupappilassa:

1972. Naantali. Matto, minä ja Esikoinen (piilokuvassa)

+985 Mummoja monessa polvessa 070512

+985 Mummoja monessa polvessa

Mummot säilövät muistoja

Lastemme Mamman muistolaatikot säilyivät koskemattomina lähes pari vuosikymmentä Mamman kuoleman jälkeen. Mamman säilömistä muistoista löytyi kosolti omaakin historiaa niiltä vuosilta, jolloin olimme olleet maailmalla. Mammalla kuvat olivat säilyneet. Niitä oli katsottu. Toinen Mamman viimeisistä kirjeistä oli lähtenyt meille Thaimaahan. Siihen mennessä olimme jo matkustaneet Suomen ja Thaimaan väliä viisitoista vuotta.

Mummojen ja lastenlasten side ei helposti katkea. Kuopuksen sanelema kortti Thaimaasta Mammalle:

”MEILLÄ ON SEMMOINEN UUSI MIKKI-HIIRI-OHJELMA.

KOULUSSA KÄYN KOULUBUSSILLA JOKA PÄIVÄ.

OLEN SAANUT PIENEN PEHMEÄN VASIKAN SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAKSI.

SINÄ MAMMA OLET MINUN KAVERINI.

MINULLA ON HASSU TELKKARITEROITIN.”

 

Merikarvia. Mamma ja Kuopus vihtatalkoisssa. Ja aurinko paistoi. Monellakin tavalla:

+960 Eilisiltana erikoisen tapahtuman keskellä - tietämättä mitään 150212

+960 Eilisiltana erikoisen tapahtuman keskellä – tietämättä mitään

Mitä kaikkea tapahtuukaan.
Miten vähän mistään tiedämmekään.

Luin thaimaalaisesta nettilehdestä, että kun olin Bangkokin lentokentällä odottamassa koneen lähtöä takaisin Suomeen, samalla kentällä samaan aikaan pidätettiin yksi epäilty pommimies. Isolla kentällä tuollainenkin tapahtuma hoidetaan huomaamattomasti. Istuin lähtöportilla odottamassa koneen lähtöä, kun televisiouutisissa kerrottiin, miten yksi epäillyistä oli menettänyt jalkansa, kun hänen heittämänsä pommi oli pongahtanutkin takaisin hänen eteensä. Kolmas miehistä ehti nousemaan koneeseensa samalta kentältä juuri katsoessani noita uutisia.

Tällaisia kenties ostelin kentän myymälöistä juuri samaan aikaan, kun…

+934 Mitä näen peilissä? 021111

+934 Mitä näen peilissä?

Paljastettu minä

On lupa rakastaa itseään. Se on oikeastaan velvollisuus tai ainakin sinne päin. On oikeus luottaa siihen, että olen paras mahdollinen saatavilla oleva minä tällä hetkellä. Huominen pitää tässäkin asiassa huolen itsestään.  Huomiseen minääni voin ehkä vaikuttaa tai sitten en. Käytännön haasteet alkavat siitä, mitä tuo itsensä rakastaminen oikeastaan käytännössä merkitsee minulle, läheisilleni ja kaukaisilleni.

Kenen annan toimia peilinäni? Kenen näyttämään peilikuvaan uskon?  Mitä teen,  jos peilini ei minua imartele? Rikonko sen?  Onko peilin vika, jos se näyttää totuuden? Millainen on armahtava peili? Varmaan sellainen, joka tietää kaiken, mutta ei kerro kaikkea, ja tuntee kaiken, mutta pitää osan siitä salaisuutena. Entä rohkaiseva peili? Varmaan sellainen, joka kaiken tietäessään ja tuntiessaankin muokkaa sellaisen kuvan, joka antaa voimaa jatkaa eteenpäin.

Huomaan nysvääväni vähän väliä ihmeellisiä ajatuskuvioita. Kun nettimaailman monimuotoiset peilit heijastavat kuviaan aina vain uusissa peileissä, ne muodostavat omituisia kuvioita, joiden alkuperää on enää mahdoton tunnistaa.

Muistelin Kotimaa24:ssä erästä peiliäni:

”Kaunein ortodoksimuistoni opiskeluajalta: Olin jo vähän löysentänyt uskovaisen piponi reunaa, kun pääsin poikkeamaan isä Mitron lapsuudenkodissa hänen sisarensa kanssa. Kun Äiti-Repo kuuli, että olin juuri mennyt naimisiin luterilaisen papin kanssa, hän äidillisesti kaappasi minut syliinsä ja riemuitsi yhteisestä osastamme.

Olisin saanut suurperheen riittoisasta kaalisoppakattilasta keittoakin, jos olisimme ehtineet sitä syömään. Tämä oli Ekumeniaa Suurella Eellä. Juuri tällaisen maailmanlaajan yhteisen uskon varassa jaksan elää. Pipot pois päistä...”

Thaimaa. Bangkok. Soi Suan Phlu. Tulvakuvasarja jatkuu. Keskimmäinen kotikadulla. Sisäinen peilini kysyy nyt, kuinka ihmeessä olen voinut antaa lasteni kahlata noissa likaisissa vesissä…

+932 Aasialaisesta kulttuurista suomalaisin silmin 261011

+932 Aasialaisesta kultttuurista suomalaisin silmin

Silmänkääntötemppu

Katse Aasiaan päin!

 

Pääsin taas kerran kertomaan kokemuksiani aasialaisesta kulttuurista.  Aasiassa asuu yli 60% maailman ihmisistä, neljä miljardia ihmistä, joten tuskin kovin kattavaa katsausta tuosta kokonaisuudesta ja Aasian kulttuureista pystyin kolmessa vartissa antamaan.

Aiheeseen liittyviä iskusanoja:

Kohteliaisuus Kunnia Kiitollisuudenvelka

Hierarkkisuus Hienotunteisuus Huomaavaisuus

Hyödyllisyys Harmonisuus Häpeä

Hauskuus Helppous Huolettomuus

Yhteisöllisyys Ystävyys Yritteliäisyys

Uskonto Ulkonäkö Uhrautuvaisuus

Vieraanvaraisuus Vastavuoroisuus Välttely

Ennakkoluuloisuus Eriarvoisuus Empatia

Ruoka  Raha Rakkaus

Vaitiolo Väkivalta Velvollisuudentunto

 Muistot menneistä tulvavesistä mietityttävät.  Minkään kotimme sisään tulva ei ylettynyt, Kotimatkat sen sijaan olivat usein ”kosteita”. 

Bangkok. Phaholyotin Road, Soi 10. Toisen kotimme kotikuja 1980-luvulla. Muistan, miten illalla palatessani  kotiin en katsellut veteen vaan kuljin varvastuntumalla,  koska en halunnut nähdä mahdollisia vastaan uivia kaloja enkä  käärmeitä. Hämärästi muistelen kahlaillessani kurkistelleeni kujan puita ja pensaita  ja hyräilleeni:

+930 The Bangkok Tulva 141011

+930 The Bangkok Tulva

Blogin kootut tulvatunnelmat

Kertauksen vuoksi

Vielä kerran

 

Thaimaassa tulvii. Tunnelmia vuosilta 1980-1982:

TULVA

Kadulla ui kala vastaan.

Naapuri otti ja söi.

Hyvältä maistui, kuulemma.

 

TULVASTA LISÄÄ

Kahlasin kirkkoon.

Naapurin varvastossu ui vastaan.

 

TULVASTA VIELÄ

Joskus tulvakin huvittaa.

Tänään ei ollut se päivä.

 

AUTOLLA TULVASSA

On kuin Vääksyn kanava, sanoi ystävä.

Aallot vain loiskuivat rantoihin,

kun kantosiipiautollamme

kadulle uskalsimme.

Laineet sulosti liplattivat.

 

RUUHKALIIKENTEESTÄ

Paljas varvas kaasupolkimella

napsuttaa hermostuneesti.

On meillä

paljasjalkapappejakin

saati sitten

paljasjalkakaasuvarvpaita

 

AUTOSSA RUUHKA-AIKAAN

Otatko kutimen vai

haluatko virkata.

Pannaan pystyyn myyjäiset

ja myydään

Thaimaan työalan

koottuja kudonnaisia

Olisi ainakin mitä myydä.

 

RUUHKABUSSISSA

Ruuhkabussissa ihastuu ikkunapaikasta

On tilaa nukkua pää ikkunaa vasten

Ja aikaa sulkea silmät

Ja antaa ajatusten arvella

Missä milloinkin ollaan

Jalatkin voi oikaista hieman

Ja tuntea jalkapohjan alla

Tasaista moottorin hyrinää

On aika torkahtaa

 

Ja toinen todistaja.  Kerstin Haldin: Reslust, Församlingsförbundets Förlags Ab, 1981:

”Nu måste vi ge upp, säjer Jaakko

Vi har kört bil på översvämmande gator

i nära en timme och kommit bara

sju kilometer framåt

Det är lika läng väg kvar till

Bangkap

stadsdelen där missionen ska öppna

ett nytt arbetscenter

 

Vi svänger vid ett universitet

studenter står och väntar på bussen

med vatten upp till knäna

universitetet ser ut att vara byggt

mitt i en sjö

varje sensommar och höst är det så här

 

Det värsta är de öppna kloakerna, säjer Maija

det syns ju inte att locken är borta

och barn faller i och drunknar

 20 har redan dött på det sättet i år.”

 

Kotoisia tulvakuvia 1980-luvulta kahden kodin pihalta ja auton ikkunasta (jalka kaasupolkimella koko ajan, koska pakoputki oli veden alla...)

+875 Logistiikkakokemuksia Bangkokissa 150411

+875 Logistiikkakokemuksia Bangkokissa

”Se toimii se toimii

se antaa mulle voimii…”

 

Onneksi sanaa logistiikka ei tunnettu vielä meidän Thaimaan aikoinamme. Se olisi tuntunut aivan liian loogiselta sanalta siinä liikennekaaoksessa, jossa totuimme elämään. Loppuvuosina kadut täyttyivät myös uuden Sky Trainin rakennustarvikkeista ja rakentajista. Jälkeenpäin ajatellen se liikenne oli lähinnä vitsi. Paikan päällä se ei siltä tuntunut.

Ajelimme elämämme riemusta Bangkokin katujen yllä vain siitä ilosta, että liikenne toisen ja kolmannen kerroksen junaradoilla sujui uskomattoman kepeästi. Tuli mieleen Lontoo ja sen metro, joka 1979 viihdytti lapsiamme – ja meitä tietysti sen ohella.  Kuljimme radan kaksi osaa päästä päähän ja kurkistimme tuttuja maisemia. Ehdimmepä vielä samana päivänä parin tunnin risteilylle Nonthaburin torille ja takaisinkin. (Eurolla meitä kulki kolme henkilöä jokilaivassa.) Kutkutti sisältä mieluisasti.

Katalyytti viisikymmentäneljä on tämän päivän kirjoituksen aiheen antaja. BTS Sky Train. Siellä se kulkee tänäänkin.

Kirkon juhlilla julkaistussa Rejoice-juhlakirjassa on kuvia myös menneiltä vuosilta. Yksi kuva on ollut mukana täällä blogissakin. Samasta paikasta otetut uudet kuvat ovat Jyrki Markkasen ottamia. 

+848 Suomen ja thain välissä 090211

+848 Suomen ja thain välissä

Mai pen rai

Haetanneeko tuo mittää

 

Kokonainen päivä suomen ja thain välissä. Sata kilometriä sen jälkeenkin piti etenkin liikenneympyröissä muistuttaa itseään siitä, ettei missään vaiheessa saanut ajaa ojan puolella.  Se on kahdenpuolisissa liikenteissä ajokokemusta hankkineen perusnyrkkisääntö. Niin se vain menee. Aivoissa kerrokset muuten lomittuvat ja limittyvät ja tiedot sekoittuvat…

Olen monta kertaa ennenkin sanonut sen, että ihailen maahanmuuttajien suomen kielen opettajia. Tänään se mielipide taas vahvistui. Kun Suomesta nyt selvästi on tulossa monikulttuurisempi, tulkoon se näin hyvin valmistellen. Satsattakoon siihen reippaasti. Kyllä se sitten siitä…

Katalyytti kaksikymmentäseitsemän. Lohdun lohdun - blogin Herne on yksi monista blogimaailman ulkosuomalaisista.  Elämä liikuttaa ihmisiä niinkin päin. 

Vasemmanpuolisuutta elettiinkin Thaimaassa viisitoista vuotta, Kyproksella puoli vuotta ja Brittein saarillakin muutama kuukausi.  Ruotsissa ehdin viettää vain yhden vasemmanpuolisen yön…

Bangkokin vasemmanpuolisuutta vuonna 1979

+825B Valehtelemati 050111

+825B Valehtelemati

Täällä vieraatkin käsketään

Porissa asuva ei oikeastaan huomaa porilaisuutta. Kunnolla emme kai osaa olla siitä ylpeitäkään. Elämme vain.  Muualta tänne muuttaneilla voi olla asiasta eri mielipide, samoin muualle muuttaneilla.

Täällä asuva ei välttämättä näe ympärilläänkään mitään erityistä. Tällaistahan sen olla pitää. Tasaiseen aukeaan kuntakeskukseen, anteeksi, siis kunnan laskennalliseen väestön painopisteeseen tottuneelle Bangkokin tasaisuuskin tuntui kotoisalta. (Tuon uuden termin opin aamun sanomalehdestä.)

Katalyytti Nelonen. Olen seuraillut aina silloin tällöin porilaista valokuvablogia. Vanhallekin porilaiselle se näyttää yllättäviä kohteita ja avaa uusia kuvakulmia.

Porissa – valokuvablogi Kuvii Porist, sielt täält  Erinomaisen arvokasta on mielestäni se, että kuvaaja on kuvannut paljon myös muutoskohteita, purettavia ja rakennettavia taloja eri vaiheissaan. Joskus tajuan huomanneeni jonkun asuinympäristön muutoksen ensin tästä blogista.

Bangkok on ollut myös muuttuva kaupunki. Vanhoja paikkoja ei enää tunnista. Aikoinaan sieltä saattoi löytää jopa lähes tyhjiä katuja hetkittäin. Nyt siellä kuljetaan jo monessa kerroksessa metron ja Sky Trainin avulla.

Bangkok. Silom Road 1981.

+812 "Ne leimuaa, ne loimuaa,ne roihuaa ja lyö! 151210

+812 ”Ne leimuaa, ne loimuaa, ne roihuaa ja lyö!”

Joulukin leimuaa ja loimuaa

Jos yhtään muistan, ja muistanhan sentään jotakin, niin meillä kotona ei joulua ripustettu ikkunoille eikä seinille paljonkaan ennen joulua. Opettajaperhe tietysti sai tarpeekseen ennakkojoulusta kuusijuhlien valmisteluissa ja monenlaisessa koulun jouluaskartelussa.

Osaan kuvitella taas Bangkokin joulun. Vai osaanko sittenkään? Sen on täytynyt räjähtää vielä täydempään valoloistoon lähdettyämme. Onhan miltei joka rakennukseen tullut lisäkerroksia, jotka jo sinänsä valaisevat pimeässä yössä. Vielä jonnekin puun oksaan jäi vähän vapaata uusia valoköynnöksiä varten. Edelleenkin ne tavaratalon keskellä naruissa roikkuvat lukuisat punahiippaiset ja valkopartaiset joulupukit, joilla oli siivet ja jotka puhalsivat trumpettia, ovat vailla vertaa. Tuskin sitä kokemusta voi ylittääkään.

Mosaiikkinorsu ja joulukissa:

1975. Lokalahti. Joulutoukka ja pikkujoulukuusi:

+783 Vettä, vettä, enemmän vettä 251010

+783 Vettä, vettä, enemmän vettä

Vettä

Vedempää

Vesintä

 

Kun tulva saavutti Bangkokin ja virtaavat vedet kohtasivat nousevan vuoroveden, kukaan ei voinut olla ihan varma, kuinka korkealle vesi nousi. Hiekkasäkit olivat poikaa. Ja me kun luulemme hallitsevamme luontoa.

 

”Joskus tulvakin huvittaa.

Tänään ei ollut se päivä.”

 

”Kahlasin kirkkoon.

Naapurin varvastossu ui vastaan.”

 

”On kuin Vääksyn kanava, sanoi ystävä.

Aallot vain loiskuivat rantoihin,

kun kantosiipiautollamme

kadulle uskalsimme.

Laineet sulosti liplattivat.”

 

”Kadulla ui kala vastaan.

Naapuri otti ja söi.

Hyvältä maistui, kuulemma.”

 

Bangkok 1986.Tulva toisen kotimme pihalla.

+777 Nettilive reaalimaailmasta 131010

+777 Nettilive reaalimaailmasta

Yölinjalla

Se ei käy niin kuin elokuvissa. Tai tietokonepeleissä, joissa tietokone laskee oikeat vaihtoehdot ja pelaajien tulee vain arvata, mitä ohjelmoija on heitä varten valmistellut. Suora lähetys Chilen kaivoskuilun vierestä osoitti toisaalta maailman nykyistä pienuutta, toisaalta sitä, että toinen ihminen oli kuitenkin ihmisen paras apu. Vielä viime vaiheessa muotoiltiin sopivia muttereita ja kiristettiin ruuveja ruuviavaimilla. Real life. Oikeat ihmiset. Hurjaa.

Helposti kadotamme todellisuudentajun katsoessamme editoituja uutisia, joissa jokainen hetki on tarkkaan laskelmoitu.

1990. Syyskuussa kaksikymmentä vuotta sitten valvoin myös iltayöstä. Mies oli päässyt sydänleikkaukseen viikon kuluttua siitä, kun hänet oli haettu Suomeen. Aamuisten tutkimusten jälkeen iltaan löytyi peruutuspaikka. Ehdimme sentään kuulla sen, ennen kuin leikkaus alkoi.  Minä ja tytöt olimme pikapikaa pakkaamassa Bangkokin kuumudessa, Leikkauksen yllättävyyttä kuvasi sekin, että samassa kaupungissa olleelle Esikoiselle tilanne paljastui vasta leikkauksen alettua. Kännykkäaika ei ollut vielä saapunut. Minuutit vaihtuivat tunneiksi. Jokainen minuutti oli pitkä. Yöllä saimme puhelun, jossa kerrottiin, että kaikki oli mennyt hyvin. Ei ollut vielä Lähdön aika.

Elämässä ei aina käy kuin elokuvissa. 

 

1999. Thaimaa. Viimeinen vahdinvaihto. Koulutuskeskus sai ensimmäisen thaimaalaisen rehtorin.

+744 "Älä aja ojan puolella" 280710

+744 "Älä aja ojan puolella"

Muistan aina liikenteessä

Sarjassa tärkeitä neuvoja kaikki neuvot eivät ole suuria. Tällä viikolla tapaamme taas ystävän, jonka yhtä pikkuneuvoa tänäänkin aamulla ajaessani muistin. ”Älä aja ojan puolella.” Kun on aikansa ajanut milloin vasemman- milloin oikeanpuolisessa liikenteessä, aivot eivät suostu antamaan automaattisesti aina oikeita viestejä. Minulle kapeat tiet, joiden laidat kasvavat kuivaa heinää, eivät edelleenkään aina heti kerro, missä pitäisi ajaa.  Ojan voin aina kuvitella mielessäni ja silloin tiedän, että ohjauspyörä ei saa olla sen vieressä!! (Onneksi meillä ei ole muistijälkiä autoista, jossa ratti olisi ollut ”väärällä puolella”.)

Isästäni muistan pikkuneuvon, jota välillä häpesin. Iltaisin hän usein sanoi: ”Siunaa itseis.”  

Ei ole haittaa, vaikka muistaisi siunata itsensä aina liikenteessä. Etenkin siellä vasemmanpuoleisessa…

1980. Bangkok. Silom Road

+732 Heinäseipäitä?070710

+732 Heinäseipäitä?

Ehkä ellei

Lähes jollei

 

Omin silmin nähty ei välttämättä kerro koko totuutta. Ennakkoluulot ja itsestäänselvyydet sumentavat näköalan.  Väärä zoomaus kuulemma vääristää perspektiivinäkymänkin.

Meitä opetettiin alusta asti elämään Thaimaassa avoimin silmin ja kuulevin korvin, näkemään ensin ja hakemaan selityksiä vasta jälkeenpäin.  Tuon neuvon ohjaamana katselin Bangkokin ensivaikutelmia jo ensimmäisellä matkalla lentokentältä kotiin. Muistan, miltä temppelit silloin näyttivät. Ja valmisteilla oleva uusi, leveä tie, joka sitten myöhemmin osoittautui auttamattoman kapeaksi…

Thaimaassa en koskaan nähnyt heinäseipäitä.  Lähes samanlaisia rakennelmia siellä kyllä oli, jollei lasketa sitä, että ne oli tehty riisinoljista. Ehkä olisin luullut niitä heinäseipäiksi, ellei  joku  olisi kertonut minulle totuutta:

+719 Me, te, he ja ne 160610

+719 Me, te, he ja ne

Persoonat ja pronominit

Takana tuntevat ihmiset 

 

Kielioppi ei päästä minua rauhaan. Eikä joukko-oppikaan. Taantumusta kai tämäkin on.

On eri asia, puhutaanko meistä syntisistä, teistä syntisistä vai niistä syntisistä. Osa ihmisistä ei halua kuulua mihinkään syntisten joukkoon. Suotakoon heille siis virheettömyys. Itse uskon perisyntiin, potentiaaliseen pahuuteen kaikissa ihmisissä. Samoin tiedän tekeväni syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Se on tiedon, ei vain uskon asia.

Olen viime aikoina miettinyt sitä, mitä milloinkin tarkoitan sanoilla me, te, he ja ne. Kotimaan blogimaailmassa koen välillä yllättävänkin selvää ryhmittymistä. Vanhana joukko-opin opettajana tajuan, että joku ei vain millään kuulu johonkin joukkoon, vaikka itse haluaisikin. Toiselle taas väärään, niiden toisten joukkoon kuuluminen on täysin mahdotonta. 

Joukko-opin mukaan joukkojen leikkaukseen kuuluvan on kuuluttava kaikkiin kyseisiin joukkoihin. Unioniin eli yhdisteeseen taas kuuluvat kaikki, jotka kuuluvat edes johonkin kyseisistä joukoista. Onko luvallista kutsua kristityiksi niitäkin, jotka eivät täytä kaikkia oman joukon kriteerejä? Onko mahdollista kutsua kristityksi vain niitä, jotka täyttävät kaikki oman joukon ehdot? 

On eri asia istua ruuhkassa keskustelemassa uskosta ei-kristityn taksinkuljettajan kanssa kuin istua pöytänsä ääressä naputtelemassa julki teologista osaamistaan keskustelupalstoilla. Nuo molemmat kokemukset soisin monille ihmisille. On hyvä tietää, mihin ja miksi uskoo, ja on hyvä joutua se ilmaisemaan kulloinkin tarvittavalla kielellä ja sanastolla.

Entä jos me, te, he ja ne oppisivatkin keskustelemaan asioista rauhassa? Se voi vaatia kaikilta uuden kielen oppimista ja suostumista käyttämään sitä kieltä.

Blogimaailma on niin lavea.

 

Bangkok. Ruuhka-ajoa. Kuva Pauli Rantanen

+704 Ruuhkaa sydämessa? 230510

+704 Ruuhkaa sydämessä?

Mitähän puuhaavat
Missähän ovat 

Blogiurani alkoi sydämen tyhjennyksestä. Luulin laskeutuvani pois työelämästä hitaasti ja varmasti purkamalla ulos mielessä olevat muistot. Kävin läpi viiden kuukauden ajan viittä työkauttamme Thaimaassa. Joka kuukauden lopussa tein yhteenvedon yhdestä työkaudesta.  

Mies lupasi tulla aikaisin kotiin töistä, reilun kolmenkymmenen kilometrin matkan päästä. Kolmen tunnin kuluttua soi puhelin: "Olen puolessa välissä ja pysähdyin syömään ja soittamaan kotiin. Älkää hätäilkö." Toisen kolmen tunnin kuluttua Mies tuli kotiin. Ruokataukoa lukuun ottamatta hän on ajaa hissutellut koko ajan. Tuohon tarvittiin jo tulva ja Michael Jacksonin konsertti samalle päivälle. Hitausennätys. 

Muutto ruuhkaiseen suurkaupunkiin lentokentän lähelle lasten koulun muutettua sille alueelle kaupungin keskustasta. Ensimmäinen omakotitalomme, kaunis kuin piparkakkutalo. Ruuhkaa ruuhkaa ja ruuhkaa. Suomessa ruuhkajutuista oli tullut lähinnä vitsi. Vitsit olivat vähissä ruuhkassa todella istuttaessa. 

Esitimme juhlakuorolla ensimmäisen piispan vihkimisjuhlassa laulun. Käänsin sen thain kielelle:

Pyhä Henki, Jumalan Henki, Pyhä Henki, Jumalan Henki,

Ei omin ihmisvoimin,vaan Hengellä Jumalan.

Ong Phra Winjaan Borisut Dsau Ong Phra Winjaan Borisut Dsau

Mai tsai duei kamlang khong rau Tää duei Phra Winjaan Phra Dsau." 

 

Hamalaisen viisas lausahdus: ”Ruuhkaa sydämessä?”

Thaimaa. Luterilaisen kirkon koulutuslaitoksen valmistujaisjuhla neljännellä työkaudellamme

+701 Slummihko 200510

+701 Slummihko

• Mitä missä milloin
• Miksi

Sain muutama vuosi sitten Thaimaassa silloin olleelta työtoverilta kuvan. Äsken löysin hänelle silloin lähettämäni viestin kopion. 

”Minua nyt tuossa kuvassa erityisesti mietityttää naapurustossa olevat talot, jotka näkyvät kuvassa alhaalla. Täällä kun kertoo Thaimaasta, alkaa jo uskoa omiin juttuihinsa enemmän kuin totuuteen. Kerron usein, että Thaimaassa häkellyttää se, että rikkaat ja köyhät talot ovat vieri vieressä ja että meidän silmillämme katsottuna me luulemme slummiksi sellaistakin, jota thaimaalaiset pitävät hyvänä omakotitalona...

    Ovatko alapuolella olevat talot siis

-slummia (ihan slummia, siis luvattomalla maalla, ilman talovuokraa)
-slummia (josta joku kerää jotain vuokraa, esim katujen ja siltojen alla olevista asunnoista on maksettu aika kovaakin vuokraa)
-slummihkoa (semmoista, joissa meidänkin työntekijämme ovat asuneet vuokralla)
-kiinalaisten omia taloja, joissa siis on kauppa kadulle avattavissa
-tai jotain muuta... mitäköhän”

Joskus herää kysymyksiä. Kuva Pekka Y. Hiltunen.
   

+677 Likasankojournalismi 240410

+677 Likasankojournalismi

Kenen niskaan?

Yritin etsiä tietoa likasankojournalismista. Muistin, että sitä termiä käytettiin jo aikaisemminkin, vaikka hakukoneet liittävät sen pikemminkin nykyisiin journalismin kömmähdyksiin/paljastuksiin. Keltaisesta lehdistöstäkään ei enää paljon puhuta. Lieneekö syynä värisokeus vai lehdistön yleinen muuttuminen monivärisemmäksi?

Maria Kaisa Aulan lisensiaattityön esittelystä löysin tiedon, että ”poliitikkojen ja tiedotusvälineiden/toimittajien keskinäiset suhteet sekä poliittisen journalismin luonne ovat jo 1980-luvun Suomessa olleet vilkkaan julkisen keskustelun aiheena. Poliitikkojen suusta ovat keskusteluun pesiytyneet sellaiset termit kuin "likasankojournalismi", "infokratia" tai "sopulit".” Muistin siis oikein. Aurinko ei löydä taaskaan mitään uutta.

Bangkokin kaduilla eletään nyt yhtä poliittista historiaa. Tapahtumien keskipisteestä Suomen suurlähetystö, jossa monesti kävin, muutetaan väliaikaisesti suurlähettilään residenssiin, jossa sain myös käydä. Kenen niskaan noilla kaduilla likasanko nyt kaadetaan ja kenen toimesta? Kertooko sen vasta myöhempi historian tutkimus? Onko totuus aina varmempaa jälkikäteen?
 

+608 Hymyileekö poliisi? 300110

+608 Hymyileekö poliisi?

Jos vastaan tulee tuktukki Niin missä olenkaan

Ja poliisikin hymyili Siis missä olenkaan

Kas norsu tuossa tallustaa Se bussin kohta ohittaa

Siis missä olenkaan .

Se paikka on Bangkok Khrap

(mukaelma Pia Perkiön sanoista)

 

Käytin työssäni paljon Pia Perkiön sanoittamaa ja Jaakko Löytyn säveltämää laulua Missä olenkaan. Se on monipuolinen ja maailmankuvaa avartava laulu, jossa Serengetin savannin leijonat ja Saharan aavikon kamelit saavat seuraa Amazonin viidakon papukaijoista.

Suurkaupungeissa liikenneongelmat vaikuttavat suuresti ihmisten arkeen. On tilanteita, missä rahallakaan ei pääse. Hurjalta tuntuu ajaa autoa, kun vieressä on monin verroin kalliimpia kulkuneuvoja. Toisaalta, toisella puolella saattaa samaan aikaan olla autoja, joissa pienet kolaroinnit eivät enää tunnu. Kummankaan naapurin kanssa ei ole hyvä joutua kilpasille. Ei kyllä edessä olevan norsunkaan kanssa…

Poliisien ulkoasu vaihtelee maasta toiseen. Tässä thaimaalaisia versioita:

Poliisien toiminta on ollut taas suurennuslasien alla. Tunnen paljon poliiseja, joista ei löydy naarmuja suurellakaan suurennoksella. Sen toivon jatkuvan. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että apu on lähellä, kun sitä tarvitaan.