+114 Kahvin ja lakkaviinerin päivä
Kaksi kahvia ja lakkaviineriä
Kun kerran kutsui niin myös maksakoon
Ylioppilaskotimme keittiössä istui tuttu tyyppi. Niitä näitä jutellessa tyyppi kysyi, oliko minulle menoa tentin jälkeen. Huh. Mitä nyt?
Tentin jälkeen oli vähän omituinen olo. Onkohan se siellä? Miksikähän se on siellä? Ei kai se luule mitään? Ei kai sentään.
Siis kahville harmaapukuisen soltun kanssa.
Pikkuisen teki mieli näpäyttää. Kiusallanikaan en maksanut omaa
osuuttani. Olkoon vain pienet päivärahat armeijassa. Itsehän minut
mukaan kutsui.
Kalliiksi ovat ne kahvit kuulemma myöhemminkin tulleet. Muistot ovat
silti mukavia. Perinteitä on myös hauska pitää yllä. Syödäänköhän
tänäänkin lakkaviineriä? Saa nähdä.
Ai, miten suloista! Tyyppi on vieläkin kuvioissa :)
VastaaPoistaTyyppi muistaa aina vieläkin välillä muistuttaa, ettei tuolloin "luvannut ruusutarhaa". Nyt tuossa piilopirtin pihatammessa roikkuu tyypin torilta ostamia kevätnarsisseja purkissa ja sisällä tyypin katkomat omenapuun oksat versovat uutta lehteä, joten mitä sillä ruusutarhalla Suomen pakkasissa olisi tehnytkään :)
VastaaPoista