+124 Satakieli 270508

+124 Satakieli

Satakielen salakieli
Luritus
Liverrys
Sirkutus
Ymmärrätkö sanoman?

Salainen satakieli. Siitä olin paljon kuullut, mutta sen omaa ääntä en. Tämä kevät on antanut minulle satakielen. Ensin se liversi Myyrmäen ja Kaivokselan poluilla illan suussa. Viime viikonloppuna satakielen laulua kuulin ensimmäistä kertaa myös kesämökillä iltayöstä.

"Vuoksen lahden rantapuussa
sirkutti satakieli.
Auringon laskeissa illansuussa
sen laulamahan teki mieli.
- Kuuntelin nuorta sydäntäni,
ja kuuntelin linnun kieltä.-
Ystävä istui vierelläni.
En arvannut ystävän mieltä.

Luulin jossain piilossa siellä
linnulla olevan pesän.
Illasta aamuun se ilomiellä
lauleli koko kesän.
- Rannalla istuin illansuussa,
ystävä vierelläni.
Lintu se sirkutti rantapuussa.–
- Taas kuuntelin sydäntäni –

Saapui syksy ja lehdet riipi.
Jo paljas on rannan puu.
Syksyn hämärä rannalle hiipi,
ja vaiti on linnun suu.
Pois meni pieni satakieli,
joka lauleli koko kesän
- Kahdella meill’ oli sama mieli.
Me laadimme oman pesän.-"

On mielenkiintoista päästä kurkistamaan oman perheen romantiikkaan. Tämä kirjoitti äitini 1954 ”muistelmana Heinjoelta 1933”. Sinä vuonna isäni ja äitini menivät naimisiin. Karjalan satakielet olivat osa Karjalan kaihoa.

1969. Pori. Tapaninpäivä. Vuoksen lahden nuorenparin viimeisiä yhteisiä kuvia. Sama mieli jatkui loppuun asti.