Maku
Tuoksu
Tunnelma
Muistojen apupyörät

Viime viikonloppuna mökillä keitin parsaa grillipihvien seuraksi. Halloumia ostan silloin tällöin. Intialainen ravintola ei ole täydellinen ilman nan- leipää. Miksi juuri näitä ruokia?

Saksassa me sairaalan suomalaiset siivoojat opiskelijataustamme ja harjoittelustatuksemme takia saimme syödä ylemmän luokan kanssa.  Uusi tulokas minulle oli Spargel. Sitä syötiin usein muhennoksena.  Kesti kauan, ennen kuin tiesin syöneeni Saksassa parsaa. 

Kyproksella kävin usein omassa kylässämme olevassa pienenpienessä hyvin varustetussa sekatavarakaupassa, jonka nimi oli kirjoitettu pieneen kylttiin: NIEMINEN KAUPPA.   Yhtä juustoa ostin, kun vain sitä sain. Se oli sopivan suolaista kuumassa säässä ja narskui mukavasti hampaissa. Nimeä sille en löytänyt. Monta vuotta tartuin innoissani erilaisiin etelän juustoihin löytääkseni tuon herkkuni. Muistan, miltä tuntui vuosien yritysten jälkeen löytää halloumi, minun narskuva juustoni.

Englannissa kävimme kerran Coventryssa  ja  sen  modernissa katedraalissa ja vieressä olevassa sodan pommituksissa tuhoutuneessa rauniokirkossa. Coventryssa löysimme sopivan ruokailupaikan, ensimmäisen intialaisen ravintolamme. Siellä saimme mainioita kastikkeita ja isoja leipiä, jotka toivat mieleen Kyproksen pita- leivät. Nimeä emme panneet mieleen. Myöhemmin maailmalla yritimme löytää tuota leipää, mutta intialaisen ravintolan ruokalistan leivistä emme sitä heti osanneet valita, muita eksoottisia herkkuja kylläkin. Kun nan- leipä viimein löytyi, se on sen jälkeen kuulunut aina ateriaamme intialaisissa ravintoloissa.
 
1970. Kypros. Nikosia. Nieminen. Kauppa.
Plus%20126%20Kypros%20Nieminen%20kauppa%