Minun rahani
Minun tavarani
Minun elämäni
Vai 
Tänään olimme lähetystyön seniorijoukolla koolla ystäväperheen luona. Isäntä halusi valmistella tulevan sunnuntain saarnaansa yhdessä vieraittensa kanssa.

Keskustelussa tuli esiin monenlaista. Minulle heräsi seuraavia kysymyksiä:

Onko tavaroiden kokoaminen ahneutta?
Onko muistotavaroiden kokoaminen ahneutta?
Onko muistojen kokoaminen ahneutta?
Kenelle kokoamme tavaroita?
Tuovatko tavarat turvallisuutta?
Pitääkö säästää vai pitääkö tuhlata?
Saako muistoista nauttia?
Onko tulevien sukupolvien velvollisuus nauttia samoista asioista kuin meidän?
Onko seuraavien sukupolvien säilytettävä meidän tavaramme?
Miten siirrämme arvoja eteenpäin?
Miten annamme seuraavan sukupolven valita omat arvonsa?
Miltä elämä tuntuu kuoleman koskettaessa?Onko kaikki kokoamani minun vai kuuluuko se muillekin?

Muistotavaratarina: Enoni arkkitehti Jalmari Lankisen nuorena poikana piirtämä taulu, joka kulki perheemme mukana kaksi evakkomatkaa. Sen muistan aina olleen olohuoneemme seinällä. Taulun palautin serkulleni Juha Lankiselle syksyllä 1999 serkkumatkallamme Viipuriin.
Plus%20120%20Jalmari%20Lankisen%20taulu%