Se on niin kuin sanotaan.
Vai onko?
Sana-lehti 13.6.1978. Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlat Lohjalla. Aloitimme samana syksyä lähetyskurssin Helsingissä.
”Lähetysjohtaja Alpo Hukka arvosteli juhlien avajaispuheenvuorossaan voimakkaasti maamme hallituksen penseää asennetta lähetystyön välityksellä tapahtuvaan kehitysyhteistyöhön:
- Lähetystyö on vuosi vuodelta saanut yhä enemmän tunnustusta sen sivistyksellisen ja sosiaalisen vaikutuksen vuoksi. Ei missään muualla kuin kristillisen lähetystyön vaikutusalueilla ole ollut sellaista alkuvoimaista ihmisessä olevien kehitysvoimien vapautumista ja moraalista valmiutta myönteiseen uudistumiseen.
Monissa maissa nähdään asialliseksi kanavoida valtion kehitysyhteistyövaroja lähetysjärjestöjen välityksellä, Ruotsissa ja Norjassa niin paljon kuin järjestöt haluavat ja voivat käyttää. On käsittämätöntä, että meillä täällä Suomessa tälle vuodelle osoitetut määrärahat, jotka parhaillaan muodostavat vajaat kaksi prosenttia lähetysseuran taloudesta, ovat viime vuosina pienentyneet. Aikana, jolloin kehitysyhteistyötä olisi lisättävä, sitä supistetaan, ja mikä pahempi, ohjataan kotimaisten poliittisten puolueiden tukemiseen, Hukka sanoi.”
Suomen Lähetyssanomat 1982: Arkkipiispa John Vikström Thaimaan vierailunsa jälkeen. Tästä vierailusta kerroin blogissani 113 Varpaista.
"Yhteistyömahdollisuuksia on myös lähetyksen ja valtion kehitysaputoiminnan välillä. Lähetyksellä on sellaisia kokemuksia, tietoja ja yhteyksiä, jotka ovat tärkeitä myös valtiolle, kun se kanavoi omaa apuaan. Mikäli Lähetysseura saa toimia uskollisena asialleen ja itselleen, se voi hyvin ottaa kanavoidakseen valtion kehitysapuvaroja.
Yhteistyössä ei kehitysavun osuus saa kuitenkaan kasvaa liian suureksi suhteessa seuran muuhun toimintaan. Puhtaasti evankelioivan puolen on oltava niin hallitseva, ettei kehitysapu saa päästä sitä varjostamaan. Samalla on muistettava, että Lähetysseuran työssä käyvät evankeliumin saarnaaminen ja sen toteuttaminen palveluna käsi kädessä.”
Suomen Lähetysseura 11.2010: Kehityspoliittinen ohjelma 2011-2016. Johdanto
”Ohjelmakausi koostuu kahdesta rahoitusjaksosta vuosina 2011-2013 ja 2014-2016. Ensimmäisellä rahoitusjaksolla kehitysyhteistyöbudjetti on vuosittain noin 9 miljoonaa euroa, mikä muodostaa noin 20% Lähetysseuran kokonaisbudjetista. Omavastuuosuus ohjelman rahoituksesta on 15% kokonaisbudjetista ja ulkoasiainministeriön tuki 85%. Poikkeuksena on vammaistyön alaohjelma, jonka omavastuuosuus on 7,5% ja valtion tuki 92,5%.”
Näistäkin asioista keskusteltiin Vaasassa Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlissa. Välillä kovaäänisestikin…
Thaimaa. Thaimaan evankelisluterilainen kirkko. Armonkoti. Viimeinen projekti, johon Thaimaassa saatiin avustusta Suomen valtion kehitysyhteistyömäärärahoista. Nyt samaa työtä tuetaan Suomen Lähetysseuran kirkollisen työn budjetista. (Kuvat Armonkodin arkistosta, alkuvaiheita ja nykyisyyttä)
Vai onko?
Sana-lehti 13.6.1978. Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlat Lohjalla. Aloitimme samana syksyä lähetyskurssin Helsingissä.
”Lähetysjohtaja Alpo Hukka arvosteli juhlien avajaispuheenvuorossaan voimakkaasti maamme hallituksen penseää asennetta lähetystyön välityksellä tapahtuvaan kehitysyhteistyöhön:
- Lähetystyö on vuosi vuodelta saanut yhä enemmän tunnustusta sen sivistyksellisen ja sosiaalisen vaikutuksen vuoksi. Ei missään muualla kuin kristillisen lähetystyön vaikutusalueilla ole ollut sellaista alkuvoimaista ihmisessä olevien kehitysvoimien vapautumista ja moraalista valmiutta myönteiseen uudistumiseen.
Monissa maissa nähdään asialliseksi kanavoida valtion kehitysyhteistyövaroja lähetysjärjestöjen välityksellä, Ruotsissa ja Norjassa niin paljon kuin järjestöt haluavat ja voivat käyttää. On käsittämätöntä, että meillä täällä Suomessa tälle vuodelle osoitetut määrärahat, jotka parhaillaan muodostavat vajaat kaksi prosenttia lähetysseuran taloudesta, ovat viime vuosina pienentyneet. Aikana, jolloin kehitysyhteistyötä olisi lisättävä, sitä supistetaan, ja mikä pahempi, ohjataan kotimaisten poliittisten puolueiden tukemiseen, Hukka sanoi.”
Suomen Lähetyssanomat 1982: Arkkipiispa John Vikström Thaimaan vierailunsa jälkeen. Tästä vierailusta kerroin blogissani 113 Varpaista.
"Yhteistyömahdollisuuksia on myös lähetyksen ja valtion kehitysaputoiminnan välillä. Lähetyksellä on sellaisia kokemuksia, tietoja ja yhteyksiä, jotka ovat tärkeitä myös valtiolle, kun se kanavoi omaa apuaan. Mikäli Lähetysseura saa toimia uskollisena asialleen ja itselleen, se voi hyvin ottaa kanavoidakseen valtion kehitysapuvaroja.
Yhteistyössä ei kehitysavun osuus saa kuitenkaan kasvaa liian suureksi suhteessa seuran muuhun toimintaan. Puhtaasti evankelioivan puolen on oltava niin hallitseva, ettei kehitysapu saa päästä sitä varjostamaan. Samalla on muistettava, että Lähetysseuran työssä käyvät evankeliumin saarnaaminen ja sen toteuttaminen palveluna käsi kädessä.”
Suomen Lähetysseura 11.2010: Kehityspoliittinen ohjelma 2011-2016. Johdanto
”Ohjelmakausi koostuu kahdesta rahoitusjaksosta vuosina 2011-2013 ja 2014-2016. Ensimmäisellä rahoitusjaksolla kehitysyhteistyöbudjetti on vuosittain noin 9 miljoonaa euroa, mikä muodostaa noin 20% Lähetysseuran kokonaisbudjetista. Omavastuuosuus ohjelman rahoituksesta on 15% kokonaisbudjetista ja ulkoasiainministeriön tuki 85%. Poikkeuksena on vammaistyön alaohjelma, jonka omavastuuosuus on 7,5% ja valtion tuki 92,5%.”
Näistäkin asioista keskusteltiin Vaasassa Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlissa. Välillä kovaäänisestikin…
Thaimaa. Thaimaan evankelisluterilainen kirkko. Armonkoti. Viimeinen projekti, johon Thaimaassa saatiin avustusta Suomen valtion kehitysyhteistyömäärärahoista. Nyt samaa työtä tuetaan Suomen Lähetysseuran kirkollisen työn budjetista. (Kuvat Armonkodin arkistosta, alkuvaiheita ja nykyisyyttä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti