Kaupunkielämä
Luonnollistako?

Entinen esimieheni sanoi kerran eräässä kaupungistumista koskevassa seminaarissa, että hänen mielestään maaseutu on olemassa vain perustuotantoa ja kaupunkilaisten virkistymistä varten.  Vieläkin tuo ajatus häkellyttää – tai puistattaa – tai…   Voi olla, että maailmaa voi lukea tälläkin tavalla. Niin sitä eivät ehkä lue ne miljardit ihmiset, jotka asuvat kaupunkien ulkopuolella.

Vuosikaudet metropolissa opettivat sen, että Suomessa ei ole suurkaupunkeja. Kirjoitin jo joskus aikaisemminkin siitä, kuinka pieneltä Helsinki aina tuntui suoraan Bangkokista palattua – ja kuinka nopeasti se olikaan kasvanut suureksi muutaman kuukauden Porissa asumisen jälkeen. Elämä on oikeasti suhteellista ja kaikki me taidamme katsoa asioita varsin suppealta näkökulmalta. Näkökenttämme kulmakerroin on aika pieni.

On varmaan helposti laskettavissa, kuinka suuri alue meillä maapallon asukkailla olisi itseämme varten,  jos täällä kaikki todella tasattaisiin ja  jos kaikki pysyisimme vain oman reviirillämme ja hoitaisimme sen sisällä oman toimeentulomme…  Ja jätteemme…  Alkaisimme varmaan pian käydä vaihtokauppaa. Erikoistuisimme. Hinnoittelisimme palvelumme… Ja siinä taas oltaisiin.

Näitä tämmöisiä alkaa pakosti ajatella, kun viettää muutaman päivän kymmenien ihmisten kanssa, jotka ovat olleet työssä eri puolella maailmaa erilaisissa olosuhteissa. Vain sellaisessa joukossa tuntuu ihan tavalliselta avata keskustelu näin:

”Kun on saanut olla työssä maassa, jossa ihmissyöntiä on harrastettu…”

2014. Suomen Lähetysseuran Päiväkummun leirikeskuksen vessan seinässä on lappu, jonka olen jo kauan halunnut liittää blogiini. Nyt ystävä kuvasi sen ja lähetti sähköpostilla. (Kuva Arja Etola)
1173%202014%20P%C3%A4iv%C3%A4kummun%20ve