+1174 Tattina 080914

+1174 Tattina

Kahden tason tatit

Tatinmetsästyksessä väsyy, vaikka niistä suuresti iloitseekin. Tattien perkaamisessa ja säilömisessäkin uupuu, vaikka niitä talveksi hamuaakin. Kuivuri pystyy vain tiettyyn määrään tatteja vuorokaudessa. Mökillä uunin päällykset ovat täynnä tarjottimia ja kuivuvia tattiliuskoja. Paistinpannulla kuivuvat pakasteeseen menevät. Ennätys oli kahden hengen puolen tunnin poiminta ja kuuden tunnin säilöntä. Kuitenkin: Nam Nam.

Ei niitä tatteja nyt totta puhuen sentään mitenkään mahdottomasti ole kerätty. Enemmänkin se on se tunnelma. Niitä nyt olisi. Voiko niitä siis jättää metsään… Jokainen ohilaukaus surettaa.

Muutama vuosi sitten Mies vei tuliaiseksi suppilovahveropussin mennessään pariksi kuukaudeksi luennoimaan vapaaehtoisena Bangkokissa toimivaan Luther-seminaariin. Kyllä ne vahverot kuulemma maistoivat thaimaalaisena versionakin opiskelijoiden ruokapöydässä.

Entä rouskuja… Ja ne vahverot…

Sienentunnistusta. Sienimetsästä tuli tällaisia kännykkäkuvia. Mikä tämä on?

+1111 Jouluvalmistelut 1955: Moni- vai monokulttuurisuus 071213

+1111 Jouluvalmistelut 1955: Moni- vai monokulttuurisuus

Erilaisena samanlaisten erilaisten kanssa

Bangkokissa kielikoulun ryhmässäni tutustuin eri maista tulleiden eri kirkkokuntien lähetystyöntekijöiden ohella mm. Kanadan suurlähettilään puolisoon, intialaiseen lähetystövirkailijaan, amerikkalaiseen Maailman ruokajärjestön paikallisen johtajan puolisoon, filippiiniläiseen nunnaan ja Japanin suurimman sanomalehden toimittajaan. Yhteinen tavoitteemme oli tulla toimeen thain kielellä. Moni meistä suoritti thaikielen valtiollisen tutkinnon.

Porissa oppilaitos Winnovan suomen kielen kursseilla olen tavannut opiskelijoita paristakymmenestä maasta. Heidän yhteinen tavoitteensa on tulla toimeen suomen kielellä. Moni heistä toivoo suorittavansa suomen kielen valtiollisen/eurooppalaisen tutkinnon.

Jouluvalmisteluissa 1955 siirryttiin puuroon. Siitä oli kertomassa kolme oppilasta, tässä heistä ensimmäinen. Hänen saviesineittensä näyttely Ensimmäinen joulu - luomakunnan joulu  on ollut esillä Porin Sampolan liikekeskuksessa. Mahtaakohan hän vielä muistaa vuorosanansa…

(Puuro)
"Tämäpä tyttö sulle laittaa 
puuron, joka varmasti maittaa.
Katsos vain, miten on se valkoista, hyvää.
Ei oo siinä yhtään kuorijyvää.
Sinne sekaan, sanon mä, sekoitin
yhden ainoan kuoritun mantelin.
Kelle joutuu se, hänelle, sanotaan,
jotain hauskaa ens’ vuosi tuo tullessaan."



1979. Thaimaa. Kielikoulun joulujuhlan yhteispohjoismainen riisipuuro sai aikaan eksoottisuudellaan ihmettelyä.

+1110 Jouluvalmistelut 1955: Vertaileva kansantiede tai jotain 061213

+1110 Jouluvalmistelut 1955: Vertaileva kansantiede tai jotain

Kahdesta pahasta parempi
Kahdesta hyvästä heikompi

Mietin, onko pahempi tulla verratuksi lipeäkalaan kuin kapakalaan. Kaikkea sitä mietinkin.

Jouluvalmistelut 1955 on ehtinyt jo kalapuolelle. Tämänkin esittäjän sisko taisi olla minun luokallani.

(Lipeäkala)
"Jouluherkuista yksi on lipeäkala.
Älä vain nyt vastaan sanoa ala!
Kyllä hyvää se on, jos syöt vain sen
kera suolan, pippurin, kastikkeen valkoisen."



Thaimaalainen kapakalakauppa:

+1109 Jouluvalmistelut 1955: Jokaiselle joku joulu on viimeinen 051213

+1109 Jouluvalmistelut 1955: Jokaiselle joku joulu on viimeinen

Pystytä omenapuu.
Elä.

Juhlavieras ei aina muista, että kaikkia juhlia on tarvinnut valmistella kauan. Olen saanut olla sen verran monessa mukana, että osaan antaa arvoa kaikille tekijöille ja niille toimille, joita on tarvittu juhlamielen luomiseen.  Onneksi on valinnanvapaus siinä, missä kaikessa itse haluaa höösätä. Sitä valinnanvapautta on välillä vaikea käyttää. Olen pyrkinyt olemaan paineistamatta itseäni kaikkien sukupolvien perinteillä. Nuorisomme tietää hyvin, että en ole siinä onnistunut. Sori, mukulat :)

Jouluvalmistelujen 1955 kolmas runo Kinkku oli jaettu kahteen osaan. Tässä jälkimmäinen osa:

"Kinkun keralla sinulle tarjoilen
lanttulaatikon, perunan valkoisen."




1969. Pori. Tulevien anoppien ja appien ainoa tapaaminen. Parin kuukauden jälkeen yksi heistä oli jo poistunut, puolentoista vuoden kuluttua toinenkin. Tässä tapaamisessa läsnä olivat myös kinkut, laatikot ja perunat…

+1108 Jouluvalmistelut1955:Kaverin kanssa 041213

+1108 Jouluvalmistelut 1955: Kaverin kanssa

Toinen toisensa kanssa
Ja toinenkin toisensa kanssa
Ja vaikka kolmaskin, niitten toisten kanssa...

On rohkeutta uskaltaa sanoa tarvitsevansa toista ihmistä. On tarpeellista tarvita toista ainakin silloin tällöin. Ja kuitenkin. On lupa myös erakoitua.

Jouluvalmisteluissa 1955 jotkut esiintyjät menivät yleisön eteen rohkeasti yksin. Oli lupa myös ujostella. Siltä varalta jotkut aiheet käsiteltiin yhdessä. En tiedä, saiko toista pitää kädestäkin tarvittaessa. Kyllä varmaan, arvelen. Tässä Kinkku-runon ensimmäinen osuus:

”Minäpäs ruuan parhaan annan
kun joulukinkun pöytään kannan.
Ai, ai, miten uuni sen kauniiksi paistoi.
Varmaan tuoksua nenäs jo kauaksi haistoi.”




1980. Bangkok. Jotkut näyt eivät välttämättä herätä ruokahalua.

+1107 Jouluvalmistelut 1955: Monimakuinen joulu 031213

+1107 Jouluvalmistelut 1955: Monimakuinen joulu

Mauton maku

Maailma on opettanut minut monimakuiseksi. Kestän ja nautin monenmoisesta niin suulla kuin silmilläkin. Tiedän, että sitä voidaan kutsua myös mauttomuudeksi… Kieltämättä joillekin ratkaisuille välillä hihittelen. Se ei ehkä ole minulle kunniaksi. Hihittelen kyllä sitten tasapuolisesti kaikenlaisille vaihtoehdoille. Sekään ei taida osoittaa kovin hyvää makua…

Jouluvalmisteluiden 1955 kolmannessa runossa ei näy esittäjän nimeä. Kyllä sekin silti varmaan esitettiin.

(Leipuri)
”Millaistahan silloin joulu ois,
jos tämä  poika jäisi pois?
Minä jouluksi leivon leivät ja pullat
ja nisset ja possut ja tortturullat,
sekä piirakat, kakut monenmoiset,
myös keksit ja rinkilät yhdet, jos toiset.
Saat varmasti monet herkut maistaa
kun tämä poika jouluksi paistaa.”





1978. Merikarvia Lauttijärvi. Esikoinen, Serkku ja Keskimmäinen. Viimeinen joulu Suomessa pitkään aikaan.

+1093 Motkottava mustarastas ja Sukuma Wiki 210913

l

+1093 Motkottava mustarastas ja Sukuma Wiki

Monenmonituista mutkaa

Ajatukset kiertävät välillä kehää, mutta kulkevat useimmiten laajemmille laitumille eksyen välillä hakoteillekin.  Naisten tippaleipäaivoissa on moninaisia mutkia ja monenlaisia ajatusten risteyskohtia. Valloittavaa epäloogisuutta. Hurmaavaa hulluttelua, kun oikein silmin katsotaan…

- Mies keräsi kesämökillä pudonneita omenoita puun alta kuivattavaksi. Monessa omenassa oli puremajälkiä. Oravia? Lintuja? Vastaus tuli nopeasti selville. Mustarastas lensi puun oksalle pään yläpuolelle, katsoi Miestä ja alkoi motkottaa kovaäänisesti: Senkin. Minun omenoitani tulet ottamaan… Seuraavana päivänä Miehen kerätessä viimeisiä puuhun jääneitä omenia sama toistui, uusi motkotus puuhun taas lennähtäneeltä mustarastaalta. Seuraavana päivänä maassa ei enää näkynyt jälkiäkään omenoista eikä puussakaan enää ollut motkottavaa mustarastasta. 

- Saimme lahjaksi suvun vihannestaitureilta isoja kesäkurpitsoja, juureksia, yrttejä, mangoldia ja uutuusvihannesta, ”sukuvikaa”. Sitä emme olleet ennen nähneetkään. Kasvattajiensa mukaan se oli maukasta, peräisin Afrikasta ja sitä paistettiin eri vihannesten kanssa. Kokeilin sitä kesäkurpitsan, makean chilikastiikkeen ja juustoraasteen kera. Ihan uusi mukava maku. Netin avulla löysin siitä lisätietoja: Sukuma Wiki, afrikkalainen lehtikaali.

Asiapohjalla olen oppinut lisääviime aikoina maahanmuuttajista ja ikäihmisistä voimavarana. Tulevaisuutta voi kurkistaa siitäkin näkökulmasta.

Mustarastaan motkotusympäristö ja nurkan takana näkyvä omenapuu. Kuva Simo Nieminen.

+1084 Johannes Kastajan heinäsirkat 220613

+1084 Johannes Kastajan heinäsirkat

• Jouluna joulun ruokaa
• Juhannuksena juhannuksen

Tuskin on juhannusta, jolloin en muistelisi heinäsirkkoja.  Joskus kerroin omista heinäsirkkakokemuksistani näin:

”Öljyssä paistetut heinäsirkat maistuivat lähinnä - ööö ööljyltä. Muurahaisenmunakastiketta olen syönyt ja paahdettuja ampiaisentoukkia. Sääntönäni on ollut: Maista kerran, jotta toista kertaa ei enää tarvitse :)”

Eräänä juhannuksena muistelin blogissani myös  heinäsirkkoja:

”Thaimaalainen pappi saarnasi vuosia sitten Merikarvian seurakunnan juhannusjumalanpalveluksessa. Mies toimi tulkkina. Edellisenä iltana olimme olleet mukana kokkojuhlassa seurakunnan leirikeskuksessa.

Saarnateksti kertoi Johannes Kastajasta.  "Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja metsähunaja." Pappi alkoi puheensa: "Minä en tiedä, minkä makuisia suomalaiset heinäsirkat ovat. Meillä Thaimaassa ne yleensä ovat karvaita. Johannes siis söi makeaa hunajaa ja karvasta heinäsirkkaa. Meidänkin elämämme on välillä makeaa ja välillä karvasta."

Tuskin se Johannes Kastaja pelkästään noita kahta ruokalajia erämaassa söi. Eiköhän hänkin lisännyt ruokavalioonsa myös ympäriltä löytyneitä yrttejä, lehtiä ja juuria. Niiden käyttö on edelleen maailmalla niin tavallista, että tuskin kukaan huomaisi niitä edes mainita. Riisipellolta kotiin saapuva maalaistalon emäntä on pystynyt aina Thaimaassa poimimaan matkallaan ilta-aterian vitamiinit ja kivennäisaineet…

Thaimaa. Koulutuskeskuksen retki. Muurahaisenmunia metsästämässä:

+1061 Durian - jatkokertomus sen kun vain jatkuu ja jatkuu 260213

+1061 Durian - jatkokertomus sen kun vain jatkuu ja jatkuu

• Tänä vuonna
• Viime vuonna
• Joskus
• Ei koskaan

Kertaus on myös muisteluiden äiti. Kaksi viikkoa täysin sydämin koettua Thaimaata on osaksi hyvin konservatiivinen kokemus. On lähes pakko nähdä, kuulla, haistaa, maistaa ja tuntea vanhoja tuttuja juttuja ja tavata vanhoja tuttuja ihmisiä. Jos jollakin on aikaa katsoa, mitä  voi kokea parin viikon aikana, voi lähteä turistimatkalle kanssani vanhoihin Aistimuisteluihin.

Durian pääsi mukaan otsikkoon, koska siihenkin tuli aina uusilla käynneillä uuttakin muisteltavaa. Kun poikkesimme Bangkokin uudessa turistikohteessaa joen rannalla, Asiatiquessa, oli Ihan Pakko ostaa Sticky Rice Durian jäätelöä. Siis Ihan Pakko. Ihan Ihanaa Jätskiä.

.

+1014 Sosiaalista syömistä 211112

+1014 Sosiaalista syömistä

Syödä jutellaakseen
Jutella syödäkseen

 

Nyyti ei  yksinään nauttinut edes näkinkengästään. Thaimaalaisten mielestä taas yksinään syöty ruoka ei maistu miltään. Muistan jo Kyproksella aikoinani ihmetelleeni, kun perheet, isovanhempia ja vauvoja myöten istuskelivat iltaa yhdessä katuravintoloissa. Thaimaassa en sitä enää ihmetellyt. Ruokapöydässä parhaat jutut luistivat.

En Suomessakaan aina huomaa siirtyä ruokapöydästä muualle juttelemaan. Muutama vuosi sitten Thaimaan luterilaisen piispan syödessä meillä aamiaispöydässä juttua riitti pariksi tunniksi. Eikä kukaan muistanut, että meillä sentään muitakin tuoleja oli. Hauskaakin oli. Ihan koko ajan.

21.11.1982. Thaimaa. Bangkok. Harrastettiin taas sosiaalista syömistä. Tapsa, Poku, Saroj ja me - uima-allas – kahvit – pullat – voileivät – hedelmät - grilli ja nakit. Uimahousut ja lämmin olo,  siinä suomalaisen armas marraskuu.

 

Thaimaassa kirkossakin harrastettiin yleensä aina sosiaalista syömistä.

1982. Thaimaa. Bangkok. Lad Phraon kirkon joulujuhlan ruokailu kirkon pihalla. Kuva Anneli Könni

+1005 Mitä minulle kuuluu? 230912

+1005 Mitä minulle kuuluu?

Kuuluuko kuulua jotain?

Perkasin sieniä. Taas kerran.

Kuivurissa  kuivuivat  suppilovahverot.
Purkissa odottivat punikkitattikuutiot paistamista ja pakastamista.
Toisessa purkissa odottivat herkkutatin jalkasuikaleet leivitystä ja paistamista.
Sekasienet kiehuivat jo.  Ne suolattiin lasipurkkiin jääkaapissa.

Aikuistenoikeesti mietin myös ”Meidän kirkon” arvoja:  Pyhän kunnioitus, Vastuullisuus, Oikeudenmukaisuus ja Totuudellisuus. Niilläkin oli käyttöä, kun pääsi taas opettamaan nuoria aikuisia.

Ailalta sain mukavan tunnustuksen. Se lämmitti mieltä.  Rakastan  monia blogeja. Toivottavasti osaan sanoa sen vieraillessani niissä.

+973 Miksi joku keittää maapähkinöitä? 230312

+973 Miksi joku keittää maapähkinöitä?

Tavattomaan tapaan

Alustin keskustelua lähetystyöstä vähän oudommalle joukolle. Muistoistani löysin sopivia  kysymyksiä: Miksi lähetystyötä tehdään? Miksi ihmeessä lähetystyötä tehdään?  Vieläkö lähetystyötä tehdään?  Samaan sarjaan kuuluu myös kysymys maapähkinöistä.

Osaava Nainen-messuilla tarjosimme kerran höyrytettyjä/keitettyjä maapähkinöitä thaimaalaiseen tapaan. Muistan hämmästyneen kysymyksen:

Miksi ihmeessä joku keittää maapähkinöitä?

Muistaakseni vastasi lakonisesti: Monet naiset maailmalla kysyvät, miksi ihmeessä Suomessa maapähkinät syödään keittämättä.

Lähetysnäyttelyitä elävöitettiin joskus myös tarjoilulla, kuivatuilla hedelmillä tai keitetyillä maapähkinöillä. Vähän varsinaisia reseptejä oikaisten kiehautin kattilallisen maapähkinöitä ja annoin niiden jäähtyä keitinvedessä. Pehmeiksi tulivat. Sen kummempaa ei tarvittu ihmettelyn synnyttämiseksi.

Loimaan lähetysnäyttely. Päiväkerholaisten tekemää näyttelymateriaalia ”thaimaalaiseen päiväkotiin”. (Kuva Anja Uusitalo)

+962 Bangkokin kakkumuistoja180212

+962 Bangkokin kakkumuistoja

Kultaako aika kakutkin?

Meidän perheessämme makusanatkin ovat muistojen hakusanoja. Chicken Tikka kuolauttaa muistoja Bangkokin Himali Cha Chasta.  Hoi Thoot, simpukkamunakas, vie mielen Hua Hinin yötorille.

1979. Ajattelin, että Thaimaahan tullessani saisin unohtaa kahvin ja jäätelön. Mietin  etukäteen jo jäätelön tekoakin, jotta lapset saisivat sitä edes joskus. Maahan saavuttuamme ystävät veivät meidät ensi tilassa syömään Dusit Thani-hotelliin. Jälkiruuaksi tarjottiin kahvia ja Banana  Split- jääteöannosta. Otin niiden sijasta elämäni ensimmäisen juustokakkupalan.

2012. Otin päivälipun Skytrainiin ja ajelin sen reitit päästä päähän ihmetelläkseni maailman muuttumista. Silom Roadilla laskeuduin maan pinnalle ja kävelin Dusit Thani-hotelliin juustokakulle ja kahville. Samalta maistui kuin ennenkin.

Onko sinulla kakkumuistoja?

2011 Dusit Thani Hotel . Kuva Jyrki Markkanen

+935 Kotoutumislaki ja Kolmas sektori 061111

+935 Kotoutumislaki ja Kolmas sektori.

Maailmassa on niin paljon sanoja

Laki kotoutumisen edistämisestä tuli voimaan 1.9.2011 alkaen. Se pyrki parantamaan kaikkien maahanmuuttajaryhmien kotoutumista.  Erityishuomiota oli haluttu kiinnittää myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja työelämän ulkopuolella olevien ihmisten mahdollisuuksiin opiskella suomen kieltä.

Porissa järjestettiin infopäivä maahanmuuttajille otsikolla SUOMESTA UUSI KOTIMAA. Olin osan aikaa tulkkina ja sain myös kertoa omia huomioitani aasialaisesta kulttuurista. Huomasin taas kerran, miten vaikeaa jo pelkästään suomalaisten on ymmärtää virkakieltä. Siksi on tarpeen löytää erilaisia mahdollisuuksia informaation jakamiseen. 

Opin, että kotoutumisen edistäminen on monialaista yhteistyötä, jossa kuntien ja ELY-keskusten lisäksi myös kolmas sektori (vapaaehtoissektori) halutaan korostetusti mukaan.  Entä jos kutsuisimme muukalaisenkin mukaan? Mietin myös kirkon tehtävää tässä asiassa.

”SUOMI JA SUOMALAISET

Millainen maa Suomi on?

Ilmasto

Millaisia suomalaiset ovat?

Suomen historiaa

Politiikka ja hallinto

Hyvinvointivaltio

Tasa-arvo

Äänestys ja äänioikeus

Suomen kansalaisuus

Uskonto Suomessa”

Katalyytti  sata.  Ana María Gutiérrez Sorainen (blogi Maissa maiden tavoilla) oli tuon infopäivän viimeisen puheenvuoron käyttäjä. Hän puhui otsikolla Maahanmuuttajien yhteiskunnallinen osallistuminen/monikulttuurisen ympäristön haasteet ja mahdollisuudet. Ana Maria haastoi kaikkia maahanmuuttajia osallistumaan aktiivisesti suomalaiseen yhteiskuntaan.

 
Koillis-Thaimaa. Faa Huan. Kotoumassa mukavien ihmisten parissa 1990-luvulla.

+925 Mitä teimme syyskuussa 2011? 260911

+925 Mitä teimme syyskuussa 2011?

Poissaolon puolustelua

1. Olimme sienessä. Olimme toisenkin kerran sienessä. Ja kolmannen. Ja neljännen. Ja…

2. Perkasimme, keitimme, paistoimme, pakastimme, suolasimme ja kuivasimme sieniä. Ja sama uudestaan, monta kertaa.

3. Piilotimme sieniä kaikkiin ruokiin, viimeksi pyttipannuun. Edellisenä päivänä orakkaat piiloutuivat kalakeiton jämistä ja kesäkurpitsasta tehtyyn sosekeittoon. Sitä edellisenä päivänä paistettiin sieni-jauhelihapullia. Ja…

4. Kävimme risteilyllä Ruotsissa.  Eckerö - Grisslehamn edestakainen matka maksoi meiltä  3,50 euroa/henkilö. Automme odotti satamassa tuon muutaman tunnin ulkomaanmatkamme ajan.

5. Kävimme tapaamassa tuttuja parinsadan kilometrin päässä. Satakunnan lisäksi poikkesimme matkalla myös Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Kanta-Hämeessä.

6. Keskustelin netissä ansiokkaasti ja vähemmän ansiokkaasti orjuudesta ja sukupuolihierarkiasta, kukkahattutädeistä ja tiukkapipoista, teologian popularisoinnista ja lähetysstrategiasta, uskovaisten kökköpsykologiasta ja konservatiivisesta huuhaasta.

7. Olin mukana erilaisissa monikulttuurisissa tilanteissa.  Vieläkin opin uutta.

8. Järjestelin taas kerran lähetystyöntekijöiden paluuryhmän palavereja.  Koen ne hyvin tärkeiksi.

9. Juttelin Porin päivänä Porin torilla soittaneen Porkka Playboys- yhtyeen poikien kanssa ja kerroin, että olin linkittänyt heidän  esityksensä tähän mummoblogiini. +905, Siedätyshoitoa ihmissuhteissa.

10. Sain pitää lapsenlapsia vanhempineen täällä yhden viikonlopun ajan.  Ja ei kun taas mentiin sieneen…

On niitä syksyjä ennenkin ollut:

+922 Pursuavatko sienet korvistasi? 190911

+922 Pursuavatko sienet korvistasi?

Vasemmassa vahvero

Oikeassa orakas

 

En tiennyt, että sienitauteja voi kasvaa ihmisen mielessäkin. Siellä asuu selvästi sienirihmastoja, joista putkahtaa esiin uudenlaisia itiöemiä, mm sienikoreja, sieniveitsiä ja saappaita, jotka taas vetävät puoleensa uudenlaisia itiöitä, mm rouskuja, vahveroita, orakkaita, vahakkaita ja tatteja. Hetken kuluttua nuo uudenlaiset itiöt jakautuvat useaan osaan ja levittäytyvät eri puolille, mm roskikseen, kattiloihin, kuivuriin, paistinpannuihin, pakastepusseihin, vatsoihin ja lasipurkkeihin. Jotkut niistä matkustavat eri kaupunkeihinkin.

Olipa huono vertaus. Kaikkea sitä miettiikin, sienestäessään. Ei kai me enää.  Ei tänä vuonna. Tai mistä sen tietää.

Mietin, mitä tauteja meidän sisimmässämme kasvoi Thaimaassa. Tuskin mitään niin aktiivista kuin sienestäminen. Yksi taisi olla thairuuan syöminen. Sen kokenut sen taudin tietää.

Katalyytti yhdeksänkymmentäseitsemän. Mehtäsielu. Olen kulkenut Mehtiksen kanssa monenlaisilla blogimetsän poluilla, synkässä korvessakin, kirkkaassa auringossakin. Olen oppinut elämän herkkää haurautta, kysynyt yhdessä ilman suoria vastauksia, aavistellen, arastellen…

Bangkok. Hyvässä seurassa hyvän ruuan äärellä hyväntahtoisina kiintiöhölmöinä. Luterilaisen lähetyksen työntekijöiden joulujuhlat. Thaimaalaiset osaavat juhlia.

+920 Elefanteista, mustikoista ja sienistä 030911

+920 Elefanteista, mustikoista ja sienistä

Aina ei tarvita aaseja.

Elefanteistakin voi rakentaa siltoja.

 

Tyhmistä vitseistä on monta eri tyhmää versiota. Thaimaan kokemuksiemme jälkeen elefanttivitsit maistuvat edelleenkin yhtä hauskoilta, toistettuinakin. Kun itse on ajanut yhdeksän hengen Toyota Liteacea, johon sujuvasti mahtuu 17 henkeä, ei näe mitään ongelmaa siinä, että Pikkuvolkkariinkin voi mahtua viisi elefanttia, kaksi eteen ja kolme taakse.  Kun muurahaisten vierailun vaatekaapissa tietää reikäisten puseroiden määrästä, niin ei ole erikoista se, että elefantin vierailusta jääkaapissa jää voihin jälkiä…

Pojanpojan päiväkoti oli nimeltään Mustikka. Räkätimme yhdessä sitä, että kun mummo meni mustikkaan, hän ei joko mahtunut siihen tai ei päässyt siitä pois. Pojanpoika kyllä pääsi kotiin Mustikastaan.  Kaikki riippuu siis vain näkökulmasta.

Emme ole olleet mustikassa. Sienessä kylläkin. Sienestä pois pääsy vaatii energiaa. Sienikoukusta ei ole helppo irrottautua Uutuutena löytyy kultarousku. Tunnetteko sen? Hyvä kuin mikä.

Sienet ja elefantit mahtuvat tulitikkulaatikkoihinkin:

+917 Järvisimpukka ja Thai basilika 150811

+917 Järvisimpukka ja Thai basilika

Joukkovoimalla

Viisauskin tiivistyy

 

Nettiosaamisen, luovuuden ja seikkailuhalun liitto kesämökin rannasta löydettyjen järvisimpukoiden, maustekaapin aarteiden ja pakastekaapin löytöjen kanssa tuotti taas kerran tulosta. Meillä syötiin suomalaista järvisimpukkaa thaimaalaiseen tapaan.

Joku oli  tehnyt sitä jo ennenkin Suomessa. Kyllä siis sitten meilläkin. Periaatteessa ohjeemme oli miltei samanlainen kuin netistä löytynyt versio Hoi Malaeng Phu Op Mo Din. Kuopuksen versio:

15 liotettua järvisimpukkaa , muutama siivu tuoretta ja vähän kaapista löytynyttä hienonnettua galangal-juurta,  pari vartta sitruunaruohoa murskattuna, muutama kaffir limen lehti, nippu  thai basilikan lehtiä, pari punaista chiliä (meillä kolmosen vluokkaa), pari ruokalusikallista pilkottua isosipulia (tai salottisipulia), 1 rkl thaimaalaista kalakastiketta ja muutama desi kanalientä . Puhdistetut simpukat lisättiin kiehuvaan maustettuun liemeen ja niitä keitettiin 10 minuuttia, jolloin simpukat olivat avautuneet. (Kiinni jääneet simpukat on muistettava poistaa ennen syömistä)

Kastike, jota voi käyttää muussakin thairuuassa:  Muutama kuivattu tai tuore punainen chili, muutama iso valkosipulinkynsi, 2 rkl limettimehua (meillä nyt yhden limetin menu),  3 rkl kalakastiketta ja puoli rkl sokeria (meillä nyt palmusokeria) murskataan morttelissa. Sillä siisti.

Nälkä ei kyllä näillä simpukoilla lähtenyt… Ohessa syötiin riisiä ja grillattu kanaa – samalla maustekastikkeella. Loput thai basilikat laitettiin seuraavana päivänä katiskasta löytyneen lahnan vatsaan, ennen sen uuniin panoa…

Katalyytti yhdeksänkymmentäneljä.  Insinöörin keittokirja   Kuopus löysi tämän hauskuuden. Siellä neuvotaan mm simpukoiden esikäsittelyä. Sen mukaan meilläkin toimittiin.

”Simpukoiden syöminen vaatii etukäteisvalmisteluja, jotta ne puhdistuvat. Simpukat pannaan ämpäriin puhtaaseen veteen pariksi vuorokaudeksi, jotta niiden suolisto on tyhjenee. Ämpärin vesi on vaihdettava kahdesti päivässä, jotta mudan maku saadaan simpukoista pois, eikä vesi pääse liian lämpimäksi. Liian lämpimässä vedessä happi käy vähiin, ja simpukat voivat tukehtua. Poista kaikki simpukat, jotka rupeavat kellumaan, sillä ne ovat pilaantuneet.”

2000. Turku. Jossain perheessä thairuokaa pidettiin niin arvokkaana, että sitä tarjottiin karonkassakin…

+916 Deep fried ice cream ja muuta eksotiikkaa 110811

+916 Deep fried ice cream ja muuta eksotiikkaa

Muistojen makuaistista

Muistojen kuuloaistin kautta

Muistojen näköaistiin

 

Se alkoi kiinalaisesta ravintolasta. Ihan täältä kotimaisemista.  Kuopuksen kanssa tilasimme jälkiruuaksi paistettua banaania ja jäätelöä. Hyvää, todella hyvää, mutta vielä jotain muutakin.

Sieltä se tuli, makumuistoista, uppopaistettu jäätelöpallo Thaimaan Chantaburin bussiaseman vierestä olevasta kahvilasta.  Se oli löydetty vahingossa aikoinaan ja vuosia sen jälkeen sitä lähdettiin etsimään uudestaan kymmenien kilometrien takaa. Olemme selvästi makureita. Tässä linkki Wikipediaan – kunhan nielen pahimman kuolan suustani. Valmistusohjeita löytyy netistä kyllin. Hyvää. Jos lievästi sanomme. Eksotiikkaakin.

Se jatkui uutisista.

Lontoon mellakat eivät vielä tulleet iholle, mutta kun siirryttiin Birminghamiin, muistot lähtivät liikkeelle. Vuosia sitten kolme kuukautta, sohjosta kevään ensi merkkeihin. Katuja, busseja, ihmisiä. Sielläkinkö siis. Siellä… Maan kanta-asukkaat, maahanmuuttajat, oma intialainen sekatavarakauppiaamme, monikansallinen opiskeluyhteisömme. Siellä.

Se siirtyi näkömuistiin.

Kuvien kautta siirryin birminghamilaisen asuntolamme yhteiseen olohuoneeseen, yhteiseen juhlahetkeen kahdenkymmenen kansallisuuden keskelle, kulttuurien iltaan. Löytyi kuva samoalaisesta ystävästämme, nuoresta papista, joka suorittiin opintojaan matkallaan työhön Afrikkaan. Tuona iltana näimme tuossa olohuoneessa samoalaista tulimiekkatanssia. Unohtumatonta. En tiedä, mahtavatko lapsemme tuon muistaa. Tuossa he kuitenkin istuvat. Värisokeina. Onneksi.

Katalyytti yhdeksänkymmentäkolme. Erimaalaiset ystävämme ja tuttumme eri puolelta maailmaa omine eriskummallisine ruokineen, tapoineen ja perinteineen. Linkkejä ei tarvita. Sydän muistaa, kun vähän muistutetaan.

1979. Birmingham, Selly Oak Colleges. St. Andrew’s Hall.

+914 Hulinaa ja hellettä 280711

+914 Hulinaa ja hellettä

• Kesäohjelma
• Perheen palapeli

Tulijoita, menijöitä ja pysyjiä. Patjoja, peittoja ja lakanoita. Ruokaa ja juomaa. Kissaruokaa ja hiekkalaatikoita. Kaupunkia ja mökkielämää. Ja valunutta hikeä.

Hyvä näin. Nyt on vielä toiminnan aika ennen kuin”pienentyy mun ympär’ elon piiri”. Jos et ole aikoihin kuunnellut Nocturnea ja Vesa-Matti  Loiria, niin tässä sitä on.  

Katalyytti yhdeksänkymmentäyksi. Arleena.  Arleenaan tutustuin Marraskuun selätyksessä työstäessäni samoja kuvia hänen kanssaan. Arleenan avulla minä  ja Turussa asuva pesue olemme päässeet katsomaan Turkuakin uusin silmin. Olemme välillä etsineet kuvissa esiintyviä paikkoja salapoliisin silmin. Katsokaapa vaikka penkkejä Aurajoen varrella.  Arleenan Kotona-blogista löytyy myös sopivia ruokavinkkejä. Viimeksi tänään tajusin, että uunivihanneksiin voi käyttää  balsamicoakin…

1979. Mökkielämää silloin ennen. Ja Sitä Ennen.