Oliko sanottavaa?
Sanoitko sen?
Puhelinkeskusteluissa kuulee yleensä vain toisen
osapuolen puheen. Tapahtumien jälkeen kuulee yleensä vain yhden
osapuolen version. Blogeissa saatan lukea monenlaisia mielipiteitä,
mutta minulla on oikeus vain siihen, mitä itse kirjoitan.
Jotkut blogien kommenttikeskustelut ovat välillä aika hulvattomia. Joskus ne taas tuntuvat suorastaan älyttömiltä. Minulle
kommenttien lukeminen ja välillä kommentoimiseen osallistuminenkin on
suuri osa bloggaamisen riemua. Näissä ympyröissä on se ongelma, että
pian ei ole varma siitä, mitä kukakin on sanonut ja missä: Tässä omia kommenttejani muiden blogeissa:
”Kieltäydyn tuntemasta itseäni tyhmäksi, vaikka täällä aamuyön tunteina hekottelen yksin ääneen...”
”Fyysikko
selviää tutkimuksistaan, kun pyöristää sen tiettyyn tarkkuuteen ja
kylmästi napsauttaa loput desimaalit pois. Se riittää tuottamaan
tulosta.
Matemaatikko pyrkii luomaan kaavan ja perustaa tutkimuksensa tiettyihin aksioomiin. Kun kaava on löytynyt, asia on poissa päiväjärjestyksestä. Tästä siirryn omissa mietteissäni siihen, että elämä on kaiken kaikkiaan epämääräinen käsite...”
Matemaatikko pyrkii luomaan kaavan ja perustaa tutkimuksensa tiettyihin aksioomiin. Kun kaava on löytynyt, asia on poissa päiväjärjestyksestä. Tästä siirryn omissa mietteissäni siihen, että elämä on kaiken kaikkiaan epämääräinen käsite...”
”Matkatovereinamme
täällä ovat siis tuttuus, turvallisuus ja tuntemattomuus. Jos
tuntemattomuus joskus ahdistaa, voi palata tuttuun. Jos tuttuuteen
kyllästyy, voi katsoa tuntemattomuuteen. Turvallisuus säilyy kuitenkin
koko ajan, vaikka sitä ei aina tuntisikaan”
”Näköjään joka sukupolven on aina uudestaan tajuttava, että vanhat ihmiset ovat ihan järkeviä ihmisiä…”
Lahjataulu vanhalle ihan järkevälle ihmiselle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti