Oliko sanottavaa?
Sanoitko sen?
 
Puhelinkeskusteluissa kuulee yleensä vain toisen osapuolen puheen. Tapahtumien jälkeen kuulee yleensä vain yhden osapuolen version. Blogeissa saatan lukea monenlaisia mielipiteitä, mutta minulla on oikeus vain siihen, mitä itse kirjoitan.

Jotkut blogien kommenttikeskustelut ovat välillä aika hulvattomia. Joskus ne taas tuntuvat suorastaan älyttömiltä.  Minulle kommenttien lukeminen ja välillä kommentoimiseen osallistuminenkin on suuri osa bloggaamisen riemua. Näissä ympyröissä on se ongelma, että pian ei ole varma siitä, mitä kukakin on sanonut ja missä: Tässä omia kommenttejani muiden blogeissa:

”Kieltäydyn tuntemasta itseäni tyhmäksi, vaikka täällä aamuyön tunteina hekottelen yksin ääneen...”

”Fyysikko selviää tutkimuksistaan, kun pyöristää sen tiettyyn tarkkuuteen ja kylmästi napsauttaa loput desimaalit pois. Se riittää tuottamaan tulosta.
Matemaatikko pyrkii luomaan kaavan ja perustaa tutkimuksensa tiettyihin aksioomiin. Kun kaava on löytynyt, asia on poissa päiväjärjestyksestä. Tästä siirryn omissa mietteissäni siihen, että elämä on kaiken kaikkiaan epämääräinen käsite...”

”Matkatovereinamme täällä ovat siis tuttuus, turvallisuus ja tuntemattomuus. Jos tuntemattomuus joskus ahdistaa, voi palata tuttuun. Jos tuttuuteen kyllästyy, voi katsoa tuntemattomuuteen. Turvallisuus säilyy kuitenkin koko ajan, vaikka sitä ei aina tuntisikaan”

”Näköjään joka sukupolven on aina uudestaan tajuttava, että vanhat ihmiset ovat ihan järkeviä ihmisiä…”

Lahjataulu vanhalle ihan järkevälle ihmiselle:
Plus%20332%20Lahjataulu.jpg