Kreetutaa
Kronklataa
Kruusaillaa
Sillai pruukataa
Kirjastosta löysin eilen taas uuden Porin murteen keskeisen sanaston ”Porilaisuus o joittenki miälesti ko stämppeli ottas”. Siinä kerrottiin porilaisten perustunne: ”O se hyvä et me asutaa tääl Poris ko tääl ei puhut mitää murret!” ”Sas se.” Mitä nyt ”yhtäkkii” käydään vessassa tai kaupassa. Syökööt muut suomalaiset hernekkeittoo, meillä syödään hernekeittoo.
Minulle ei pitäisi olla ollenkaan outoa se, että
joku on oikeasti monikielinen. Teorioihin en puutu, tuottaisin siinä
vain häpeää asiasta paremmin tietävälle jälkikasvulle, mutta käytännössä
elin kaksikielisen lapsuuden vaihtaen kieltä automaattisesti tilanteen
ja henkilöiden mukaan. Kotikieleni oli evakkokarjala ja sitä puhuin
vanhemmilleni koko heidän elämänsä ajan. Pihalta opin porilaisen
käyttökielen. Kirjoissa oli tietysti vielä kirjakieli ja koulussa
opettajien puhuma puhekieli, jota puhuttiin myös radiossa. Olin
kielikameleontti.
Kirjastosta löysin eilen taas uuden Porin murteen keskeisen sanaston ”Porilaisuus o joittenki miälesti ko stämppeli ottas”. Siinä kerrottiin porilaisten perustunne: ”O se hyvä et me asutaa tääl Poris ko tääl ei puhut mitää murret!” ”Sas se.” Mitä nyt ”yhtäkkii” käydään vessassa tai kaupassa. Syökööt muut suomalaiset hernekkeittoo, meillä syödään hernekeittoo.
1950 Helsinki. Kielikameleontit suuressa kaupungissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti