Kreetutaa
Kronklataa
Kruusaillaa
Sillai pruukataa
 
Minulle ei pitäisi olla ollenkaan outoa se, että joku on oikeasti monikielinen. Teorioihin en puutu, tuottaisin siinä vain häpeää asiasta paremmin tietävälle jälkikasvulle, mutta käytännössä elin kaksikielisen lapsuuden vaihtaen kieltä automaattisesti tilanteen ja henkilöiden mukaan. Kotikieleni oli evakkokarjala ja sitä puhuin vanhemmilleni koko heidän elämänsä ajan. Pihalta opin porilaisen käyttökielen. Kirjoissa oli tietysti vielä kirjakieli ja koulussa opettajien puhuma puhekieli, jota puhuttiin myös radiossa. Olin kielikameleontti.

Kirjastosta löysin eilen taas uuden Porin murteen keskeisen sanaston ”Porilaisuus o joittenki miälesti ko stämppeli ottas”. Siinä kerrottiin porilaisten perustunne: ”O se hyvä et me asutaa tääl Poris ko tääl ei puhut mitää murret!” ”Sas se.”  Mitä nyt ”yhtäkkii” käydään vessassa tai kaupassa. Syökööt muut suomalaiset hernekkeittoo, meillä syödään hernekeittoo.

1950 Helsinki. Kielikameleontit suuressa kaupungissa:
Plus%20333%20Helsinki%20Maija%201950%20p