Joskus se vain onnistuu
Se alkoi alttonokkahuilulla. Sydämiimme tehtiin joulu ja jouluyökin
soi Adamin versiona. Sitten tuli huuliharppujen ja polkkien vuoro.
Esiintyjä valitsi soittimensa pienestä metallisalkustaan musiikkinsa
mukaan. Nyt vasta näin läheltä kromaattisen huuliharpunkin. Hyvin
sujuivat nuo puoliaskeleet, kuin (ja ihan) napista painaen. Sähköpiano
kannettiin sivuhuoneesta. Hidasta ja nopeaa. Taituruutta. Iloa. Paikalta
löytyi kitarakin. Venäläiset kaihoisat laulut saivat muitakin
liittymään kertosäkeisiin.
Monikulttuuriyhdistys kokosi eilen vapaaehtoisensa
joulukahville ja glögeille. Suomalaiset joulutortut, kakut, pikkuleivät
ja suklaakonventit maistuivat kaikille tasapuolisesti. Joku oli
opettanut suomea, toinen pitänyt musiikkileikkikoulua, kolmas
taidekerhoa. Joku oli nähnyt vaivaa yhdistyksen hallituksessa, toinen
pitänyt huolta tietokoneista, kolmas osallistunut talkoisiin.
Hyppäys tuntemattomaan on usein hyppäys omaa
sydämeen. Sielläkin on paljon tuntematonta. Joskus nämä hyppäykset
voivat olla mutkattoman mukavia.
2011. Bangkok. The Evangelical
Lutheran Church in Thailand. Mutkattoman mukava Suomen
evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen Lähetysseuran ystävyden puun
istutus kirkon päätoimiston pihamaalla. Jaakko Mäkelä ja Markku Laine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti